Uusi suomenpystykorvan omistaja

Tämän otsikon alla keskustellaan suomenpystykorviin liittyvistä asioista.

Valvojat: Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1

Vastaa Viestiin
tikka55
Viestit: 150
Liittynyt: 30 Syys 2015, 18:35
Paikkakunta: Eno

Re: Uusi suomenpystykorvan omistaja

Viesti Kirjoittaja tikka55 » 29 Elo 2016, 19:49

:thumbsup: :thumbsup: :thumbsup:
Hienoja tapahtumia.
Tuollasia kun saatais leviämään muidenki kotimaisten rotujen ja omistajien keskuuteen.
Kalevi Sallanne

Kytösavu
Viestit: 1805
Liittynyt: 15 Elo 2004, 18:38
Paikkakunta: Lapua
Viesti:

Re: Uusi suomenpystykorvan omistaja

Viesti Kirjoittaja Kytösavu » 31 Elo 2016, 13:35

Hieno tarina ja tapahtuma. Tälläistä se harrastus ja elämä pystykorvien kanssa pitää olla. Tälläisen tapahtuman soisi leviävän muuallekin maahan joka suuntaan. Hienoa työtä tulevaisuuden ja nuorten eteen.
Rähkyyttä suunnitellessa kannattaa miettiä, vaikuttaako se muiden elämään ja jättää tekemättä.
pekka.salomaki(at)gmail.com

Avatar
heidi
Viestit: 410
Liittynyt: 06 Elo 2004, 10:07
Paikkakunta: Eno
Viesti:

Re: Uusi suomenpystykorvan omistaja

Viesti Kirjoittaja heidi » 01 Syys 2016, 22:54

:thumbsup:
Heidi Lahtinen, Höyheneukon kennel

Marseljeesi
Viestit: 73
Liittynyt: 07 Kesä 2008, 00:15

Re: Uusi suomenpystykorvan omistaja

Viesti Kirjoittaja Marseljeesi » 06 Syys 2016, 01:08

Sulla Eero on tuo kynä tai tässätapauksessa näppäimistö hallussa,montakertaa on mieleni tehnyt kirjoittaa jotakin vastinetta mutta kaikille se ei ole yhtä helppoa eikä tule noin luonnostaan.Hieno kirjoitus ja toivottavasti kannustava että saadaan tulevinakin vuosina nuoria mukaan Poikuehaukkuihin ja tutustumaan pystykorvaisten linnunhaukkujien maailmaan ja tähänkin harrastukseen.Nuo ylisanat allekirjoittanutta kohtaan nolottaa,koe on Kouvolan Erämiesten ja meidän kaikkien yhteinen koe tai oikeammin tapahtuma,me kaikki ollaan siinä mukana omalla panoksellamme.Meitä on SPJ:ssä aikamonta jäsentä mutta kuitenkin Poikuehaukkujen ja Ilomantsin hienojen junnuhaukkujen osallistujien määrä on aika pieni prosenttuaalisesti koirien määrään nähden ja siihin nähden miten koiria käytetään käyttökokeissa.Potenttiaalia olisi enempäänkin mutta kaikki lähtee kuitenkin isistä,äideistä,papoista ja mummoista niistä kaikista meistä joilla näitä koiria on.Harrastuksen jatkuvuus ja pystykorvaisten linnunhaukkujien tulevaisuus on kuitenkin loppupelissä sieltä kotoa lähtöisin.Poikuehaukkujen tarkoituksena ei ole kilpailu vaikka koirat kuitenkin arvostellaan ja laitetaan paremmuusjärjestykseen.tärkein asia on saada nuoret tutustumaan pystykorvaisten linnunhaukkujien saloihin ja ymmärtämään metsästysharrastusta tässä nykyisessä arvomaailmassa jossa metsästyskin on ei niin in asia ihan valtiovallankin taholta,kaikki epäoleellinen kun tuntuu olevan sitä oleellista oikeaa.Meissä aikuisissa olisi kaikessa viisaudessamme paljon opittavaa noilta nuorilta jotka Poikuehaukuissa koiraa ohjaavat.Koetoiminnan päätarkoitushan on koiran käyttö ja jalostusominaisuuksien testaaminen joka monelta usein unohtuu,se on välilläkuin aikuisten ihmisten hiekkalaatikkoleikkiä,tuomari oli huono,maasto oli huono,kuuroutta ja sokeutta.Poikuehaukuissa ei koiranohjaajien mielestä ole kuuroutta eikä sokeutta ainakaan vielä ollut havaittavissa ja loppupisteet ovat varmasti samat kuin sen kuuron tai sokean tuomarinkanssa ihan aikuisten oikeissa kokeissa.Hienoja nuoria ja teinejä meillä kyllä on,se ollaan kaikki nähty jotka ollaan mukana olleet tuomareina,oppaina,keittiössä ihan missävaan.Kaikki lähtee meistä jokaisesta isästä,papasta äidistä ja mummostakin jolla puuhunhaukkuvia lintukoiria on, se tulevaisuus on kuitenkin pitkälti sieltä mitä peilistä näkyy,valintoja omaakin tahtoa ja kannustusta.
Jarkko Pukki

ellutii
Viestit: 282
Liittynyt: 30 Marras 2006, 21:22

Re: Uusi suomenpystykorvan omistaja

Viesti Kirjoittaja ellutii » 06 Syys 2016, 09:07

Asiaa, Jarkko :thumbsup:
Raija Tiilikainen

Uimonen
Viestit: 191
Liittynyt: 09 Tammi 2009, 22:29

Re: Uusi suomenpystykorvan omistaja

Viesti Kirjoittaja Uimonen » 06 Syys 2016, 20:46

Paikalla tunnelmaa aistineena ja noiden vilpittömien nuorten harrastajien ilmeitä katsellessa allekirjoitan paksulla tussilla Eeron kehut. Jarkolle voin todeta, että ota vain kehut vastaan muiden niitä ansainneitten kanssa. Idea poikuehaukuista on loistava, ja toteutus tänä vuonna todistetusti onnistunut.
Lisää vaan tällaista!
:D
Sami Havia
Hieno Koira, hieno Harrastus!

Kukkoaho
Viestit: 751
Liittynyt: 11 Marras 2007, 19:02

Re: Uusi suomenpystykorvan omistaja

Viesti Kirjoittaja Kukkoaho » 05 Touko 2017, 10:25

Harvakseltaan on tullut viimeaikoina tänne kirjoiteltua, ehkä kerran kaksi vuoteen?

En enää ole uusi suomenpystykorvan omistaja, jo 9 vuotta on Remu meillä asunut, mutta silti tilanne on jatkuvasti uusi.

Nyt kun Remu pian (joulukuussa) täyttää jo 10 vuotta kysyisinkin teiltä jälleen neuvoa. Onko jotain erityistä mitä vanhemman koiran kanssa tulisi huomioida? Onko jotain millä minä voisin huolehtia yhteisen matkan jatkumisesta mahdollisimman pitkään?

Koira on hyvässä kunnossa oma iloinen itsensä, siis se hyvä puoli on, ettei sitä vanhaa koiraa tarvitse alkaa "treenaamaan" kuntoon.
Eero Honka
Helsinki

peija04
Viestit: 264
Liittynyt: 27 Heinä 2011, 14:48

Re: Uusi suomenpystykorvan omistaja

Viesti Kirjoittaja peija04 » 05 Touko 2017, 11:49

Kukkoaho kirjoitti:Nyt kun Remu pian (joulukuussa) täyttää jo 10 vuotta kysyisinkin teiltä jälleen neuvoa. Onko jotain erityistä mitä vanhemman koiran kanssa tulisi huomioida? Onko jotain millä minä voisin huolehtia yhteisen matkan jatkumisesta mahdollisimman pitkään?
Neuvoja ja neuvojia varmaan riittää. Minulla on antaa kaksi.

1. Yhteisen matkan jatkumisen päätavoite ei pidä olla "mahdollisimman pitkään". Sen pitää olla "sopivan pitkään", molemmat, sekä isäntä että koira huomioiden. Ja siinä pitää mennä järki edellä, ja se on vain ihmisellä.

2.Vanhemman koiran kaveriksi pitää ottaa pentu. Paras aika lienee silloin kun vanha koira on noin yhdeksän, eli vielä sekä henkisesti että fyysisesti kohtuu kunnossa.

Yleisesti ottaen kymmenen vuotta on pystykorvalle sellainen ikä, että sen jälkeen alkaa tapahtua muutoksia, joskus nopeastikin. Muutosten alkaessa tulee omistajan olla hereillä, joskus nopeastikin. Haluammehan me olla hyviä isäntiä ja emäntiä koirillemme myös siellä elon ehtoopuolella.
Olli Silvennoinen

Kukkoaho
Viestit: 751
Liittynyt: 11 Marras 2007, 19:02

Re: Uusi suomenpystykorvan omistaja

Viesti Kirjoittaja Kukkoaho » 05 Touko 2017, 12:46

tuo kohta 1. olikin varsin viisaasti sanottu ja kyllä, sopivan pitkään onkin parempi kuin "mahdollisimman pitkään". Minä tarkoitin "mahdollisimman pitkällä" lähinnä miten tuon sopivan pitkän ajan saa jatkumaan. Tämän talletan päähäni ja koetan siitä pitää kiinni, ehkä se herkästi unohtuu kun sydän ottaa voiton järjestä.

Sopivan pitkällä kait tarkoitat sitä, että minä huomioin sen, ettei vanha mies joudu ainakaan kivun kanssa harrastamaan? Jokin vaiva saattaa olla sellainen, että normaali elo sujuu, mutta aktiivi ura on takana.

Kohta 2. on kimurantti tänne kivikylään, kyllä pentu varmaan pitäisi jo hankkia, mutta resurssit eivät riitä kahdelle koiralle, ei sitten millään. Metsästys maat ovat niin kaukana, että ei riitä aika vanhan kanssa huokailla ja nuoren kanssa treenata, en ainakaan usko että riittäisi. Lisäksi on tuo nainen joka on luusunnut nurkissani 26 vuotta, toinen koira taloon ei ole ajatuksenkaan tasolla saavuttanut menestystä hallituskäsittelyissä... Ehkä on aika vaihtaa se nainen? :wink:

Kyllä minä sen pennun hommaan vasta kun tuosta Remusta aika jättää, sitä ennen Remu saa viettää niin rauhaisia tai aktiivisia eläkepäiviä kuin se tarvitsee ja "haluaa".
Eero Honka
Helsinki

peija04
Viestit: 264
Liittynyt: 27 Heinä 2011, 14:48

Re: Uusi suomenpystykorvan omistaja

Viesti Kirjoittaja peija04 » 05 Touko 2017, 13:29

Kukkoaho kirjoitti:Sopivan pitkällä kait tarkoitat sitä, että minä huomioin sen, ettei vanha mies joudu ainakaan kivun kanssa harrastamaan? Jokin vaiva saattaa olla sellainen, että normaali elo sujuu, mutta aktiivi ura on takana.
Mitä on pystykorvalle "normaali elo sujuu, mutta aktiivi ura on takana"? Onko se, että hengittää, sydän jyskyttää, tolpillaan ylipainosta huolimatta pysyy ja että ihan aina ei tule tarpeet alle? Ja että enää ei ole vuosiin kyenny metille, eikä oikein enää lenkilläkään jaksa kun lähimpää risteykseen?
Kukkoaho kirjoitti:Kyllä minä sen pennun hommaan vasta kun tuosta Remusta aika jättää, sitä ennen Remu saa viettää niin rauhaisia tai aktiivisia eläkepäiviä kuin se tarvitsee ja "haluaa".
Jos Remulta kysyttäisi, että haluaako hän viettää rauhaisia eläkepäiviä, niin mitä luulisit kuulevasi vastaukseksi?
Ja entä sinä itse? Olet koiraton ja metätön mies "parhaimmassa" tapauksessa kaksi vuotta ja pahimmassa jopa viisi vuotta. Vaan onpahan sinusta Remulle seuraa kun yhdessä siellä kotona ootatte toisen kuolemaa.
Olli Silvennoinen

Kukkoaho
Viestit: 751
Liittynyt: 11 Marras 2007, 19:02

Re: Uusi suomenpystykorvan omistaja

Viesti Kirjoittaja Kukkoaho » 05 Touko 2017, 13:53

peija04 kirjoitti: Mitä on pystykorvalle "normaali elo sujuu, mutta aktiivi ura on takana"? Onko se, että hengittää, sydän jyskyttää, tolpillaan ylipainosta huolimatta pysyy ja että ihan aina ei tule tarpeet alle? Ja että enää ei ole vuosiin kyenny metille, eikä oikein enää lenkilläkään jaksa kun lähimpää risteykseen?
Remussa on sellainen hyvä ominaisuus, että se ei liho. Se on aina ollut tuollainen laihanpuoleinen. Jos se alkaisi nyt yks kaks lihota, veisin sen lääkäriin sillä jotain olisi pielessä. Remu on aikuisikänsä ollut noin 50 cm korkea ja painanut aina alle 13 kg, joten sen suhteen ei lienee ongelmaa?

Jos se jaksaa lenkillä käydä ja on selkeän pirteä itsensä muutoin, mutta ei enää laukkaa metsässä, vaikka vierellä torveilee. Niin se saa minun kanssa niinkin vanheta ja voin odottaa sen kuolemaa ihan kevein sydämmin. Joku ehkä jo tässä vaiheessa päästää koiransa vehreimmille mettästysmaille, minä en ajatellut niin toimia.

Jos Remu ei enää jaksa kävellä, tai pysty. Mitä luulet, onko sydämmeni keveä ja minulla oikein hyvä olla? Järki saa olla mukana neuvoessakin, eikä toista tule pitää täytenä ääliönä.

Rauhaisia eläkepäiviä on juuri kuvailemani kaltaiset, emme enää metsästä niin aktiivisesti, käymme sienessä, katsomme joskus metton kaikkoavan edestämme. Niin kauan kuin elo ilman kipua sujuu, niin kauan luulen Remun viihtyvän kanssani. Ehkä joskus saamme jonkun laiskemman linnun, sellaisen joka myös viettää eläkepäiviään tai on muutoin vaan pöljällä päällä.

Olin koiraton mies metsästysvuosieni ensimmäiset 20 vuotta, ei se minulle täysin outoa ole ja kyllä ystävilläni on aina koira siellä, toinen täällä, joten koiran kanssa pääsen mettille ja lopultaan ei tässä ole vain minusta kyse.
Eero Honka
Helsinki

Räpikäs
Viestit: 143
Liittynyt: 12 Syys 2006, 22:11
Paikkakunta: HP

Re: Uusi suomenpystykorvan omistaja

Viesti Kirjoittaja Räpikäs » 05 Touko 2017, 14:16

Hyvät neuvot ovat kalliit, mutta joissakin asioissa toisen neuvot koetaan "huonoiksi". Tässä lienee siitä nyt kyse. Koiran vanheneminen, siihen suhtautuminen ja sen (sekä koiran, että ajatusmallin) kanssa eläminen on hyvinkin henkilökohtainen asia. Voi olla, että kysytään neuvoja, näkemyksiä ja kantoja oikeastaan vain sen takia, että saa varmuutta omalle ajatukselleen. Se ei sinänsä oikeuta arvostelemaan toisen neuvoja tai mielipiteitä. Neuvo tässäkin asiassa on kovinkin väärä termi. Ajatuksen vahvistaminen voisi olla lähempänä oikeaa.
Itse tämän lukeneena ehdotan kohtaa, jossa hallituksen voi vaihtaa tai toimia hiukan kulississa ja kiikuttaa se tuleva kaveri tupaan ikäänkuin iloisena yllätyksenä sekä hallitukselle ja vanhemmalle kaverillekin.

-Heikki Niemelin

P.s. Pistä Olli (tai pyydä Eevaa) pergolaattori pöhiseen. Käyn kattoon pentuja nyt iltapäivällä. :)

Kukkoaho
Viestit: 751
Liittynyt: 11 Marras 2007, 19:02

Re: Uusi suomenpystykorvan omistaja

Viesti Kirjoittaja Kukkoaho » 05 Touko 2017, 14:27

Räpikäs kirjoitti:Hyvät neuvot ovat kalliit, mutta joissakin asioissa toisen neuvot koetaan "huonoiksi".
En näe asiaa ihan samaan tapaan kanssasi, sillä neuvo voi joskus olla myös selkeästi sen vastaanottajaa alentava, tai tämän ymmärryskykyä rajusti kyseenalaistava. Harvoin neuvo sellaisenaan on huono, jos antaja itse kokee sen vähänkään oikeelliseksi.

Esimerkiksi pejan neuvot äsken eivät olleet missään tapauksessa huonoja, ne vain olettivat minun ymmärrykseni (tai älykkyyteni?) tasolle jolla ne eivät ole. En ikinä pitäisi väkisin elossa koiraa joka ei jaksa lenkkeillä ja laskee alleen. En koskaan käyttäisi noin heikossa kunnossa olevan koiran "elämästä" sanoja "rauhaisat eläkepäivät".

Mitä ovat rauhaisat eläkepäivät? Siitä me voimme olla erimieltä ja vaihtaa näkemyksiä, mutta siitä onko jo veteraanin ikään ehtineen koiran hoitamisessa jotain erityistä, siitä kysyin neuvoa. Veteraani ei ole sama asia kuin "sydänsairas puolikuollut läski", eihä pojat, eihän? ;)

Iloinen yllätys kotiin kannettuna saattaisi herkästi tarkoittaa samaa, kuin hallituksen yllättävä vaihtuminen, ei kait sekään maailman loppu olisi ;)
Eero Honka
Helsinki

peija04
Viestit: 264
Liittynyt: 27 Heinä 2011, 14:48

Re: Uusi suomenpystykorvan omistaja

Viesti Kirjoittaja peija04 » 05 Touko 2017, 23:15

Kukkoaho, kysyit neuvoja, ja sait minulta kaksi.

Jatkokeskustelussa esitin karrikoituja, mutta todelliseen nykykoiranpitoon konkreettisesti liittyviä ja siihen sisällytettyjä kysymyksiä. En vähemmissäkään määrin arvostellut viisauttasi tai kykyäsi hallita itse omia ajatuksiasi.

Se vain on niin, että sitä itse kukin luulee itsestään ainakin kerran elämässään liikoja. Minullekin on käynyt niin (paljon useammin kuin kerran). Puhun nyt kuitenkin tästä asiasta kymmenen koiran kokemuksella. Sitä paitsi et vastannut esittämiini kysymyksiin.

Annan vielä kolmannen neuvon, mikä oikeastaan olisi riittänyt sinällään ainoaksi neuvoksi, niin sinulle kuin kaikille muillekin:

Koira ostetaan yleensä rahalla, ainakin se ensimmäinen. Koirasta tulee huolehtia, sitä saa jopa rakastaa, mutta siihen ei koskaan saa rakastua, koska se on rahalla ostettu.
Olli Silvennoinen

AM
Viestit: 196
Liittynyt: 04 Tammi 2006, 11:49

Re: Uusi suomenpystykorvan omistaja

Viesti Kirjoittaja AM » 08 Touko 2017, 23:31

Noihin henkimaailman asioihin en sotkeudu mutta nivelten hyvinvintiin kannattaa kiinnittää huomiota hyvissä ajoin. Minulle antoi hyviä neuvoja seisojaihminen. Jotain lisäravinnetta se oli, kaivelen nimen jahka se tauti jonka nimeä en muista, helpottaa.
Matti Mäkelä

Vastaa Viestiin