Uusi suomenpystykorvan omistaja

[pahamyy]

Tässä on linkki Kennelliiton sivulle, mistä löyät kaikki tämän vuoden 5- ryhmän näyttelyt

http://www.kennelliitto.fi/FI/toiminta/ ... ryhma5.htm

[Piippoj]

Meilläkin sama homma. Kun lenkillä aina käydään ja toinen koira sattuu tulemaan vastaan varsinkin uros niin välillä pitää rähistä oikein kunnolla jos ei haistamaan pääse. Nartuille sitten taas yleensä yritetään olla niin kiltisti . Vapaana ollessa ei vielä oikein muihin koiriin ole törmätty, mutta en kyllä usko että silloin olisi rähinän aihetta kun pääsee rauhassa tutustumaan.

[villepa]

Meilläkin sama homma. Kun lenkillä aina käydään ja toinen koira sattuu tulemaan vastaan varsinkin uros niin välillä pitää rähistä oikein kunnolla jos ei haistamaan pääse. Nartuille sitten taas yleensä yritetään olla niin kiltisti . Vapaana ollessa ei vielä oikein muihin koiriin ole törmätty, mutta en kyllä usko että silloin olisi rähinän aihetta kun pääsee rauhassa tutustumaan.

Mitä useammin koira joutuu tuohon tilanteeseen, sitä luonnollisemmin se siihen suhtautuu.
Oman pentuni kanssa olen yrittänyt mahdollisimman usein käydä tuolla kennelpiirin treeneissä, ei aina niin kauheast kehäkäytöstä treenaamassakaan vaan enemmänkin sosiaalistamismielessä.

Taitaapa aika monista kaupungeista löytyä tuota kennelpiirin toimintaa sen verran että kerran viikossa pääsee kontaktiin toisten koirien kanssa. Tulehan Piippoj pallohallille vain tiistaina kaheksan korvilla, siellä meitä on muitakin alottelijoita karvakorvien kanssa..

Omakin pentu säntäili muutaman ensimmäisen käyntikerran hihan suorana ympäri hallia ja haukkua louskutti niin että halli raiku.. mutta kummasti muutaman käynnin jälkeen alakaa homma rauhottuun.

Jos ei noita treenejä omalle paikkakunnalle satu, niin rohkeasti vain pahimpiin väentungoksiin taluttelemaan koiraa ajan kanssa ja lyhyellä hihnalla ettei vahinkoja satu... niin kyllä se siitä rauhottuu. Tietysti voipi omistajalta hermoja toisinaan kysyä

[longi]

Moro

Koiruus kiinnostunut liikaa kauriista, miten kitkeä pois. Eli maisemissa missä usein ulkoilutan koiraa muuten vaan (ei olla siis metsällä) on ilmeisesti paljon kauriita, koska niitä on nähty koiran kanssa monesti. Aina koira lähtee perään (jos ei ole kytketty) ja on välillä pitkään poissa. Ei kuitenkaan hauku niitä ajaa vaan eikä auta muuta kuin odotella, että koira palaa. Kun se sitten palaa kytken sen ja lähdemme pois päin, oppiiko tuo siitä, että isäntää ei kiinnosta mokomat elukat (varsinkin kun usein pakenevat vielä naapuriin)? Ja kauan mahtaa mennä, että oppii? Koiralle tulee ikää vuosi maaliskun puolivälissä.

-longi-

[Vilperi]

Moro

Koiruus kiinnostunut liikaa kauriista, miten kitkeä pois. Eli maisemissa missä usein ulkoilutan koiraa muuten vaan (ei olla siis metsällä) on ilmeisesti paljon kauriita, koska niitä on nähty koiran kanssa monesti. Aina koira lähtee perään (jos ei ole kytketty) ja on välillä pitkään poissa. Ei kuitenkaan hauku niitä ajaa vaan eikä auta muuta kuin odotella, että koira palaa. Kun se sitten palaa kytken sen ja lähdemme pois päin, oppiiko tuo siitä, että isäntää ei kiinnosta mokomat elukat (varsinkin kun usein pakenevat vielä naapuriin)? Ja kauan mahtaa mennä, että oppii? Koiralle tulee ikää vuosi maaliskun puolivälissä.

-longi-

Nyt isännälle komento: ISTU!!; tässä vaiheessa sun pitää miettiä sitä asiaa että mitä kaikkea koiraltasi tulevaisuudessa haluat metsästää. Saat kitkettyä tuon tavan aika helpostikin pois kun pidät koiran kytkettynä ja hakemalla haet tuoreet kauriinjäljet ja osoittamalla koiralle että noista elukoista ei olla kiinnostuneita. Mutta,mutta??!! Entäs kun koiralla on jo se lintutyöskentely jollain tavalla hallussaan ja haluaisitkin laajentaa harrastustasi koiran kanssa esim. sinne kauriiden ja peurojen puolelle; tarjolla kytispaikka ja kaveri matkaan mahdollisen haavakon etsintään? Tai porukkajahti; koira irti ja laittaa kauriit liikkeelle? Pystäri on vieläkin kaikenviljankoira ja sille voidaan "helposti" opettaa/kitkeä eri ominaisuuksia ja se on sitten isännästä kiinni mikä on lopputulos.



Ei ole meinaan yhtään hullunpi ajatus säilyttää tuo kaurisvietti jatkossakin.

Samoin kuin tämänkään opiskelu ei ole hukkaan heitettyä:


Ja vielä iltojen iloksi:

[Kukkoaho]

Nyt sitä olisi vuosi takana pystykorva harrastusta, meneepä jopa hiukan yli... kait minut silti voidaan laskea uudeksi pysytkorvan omistajaksi

Takana on siis ihan kokonainen kausi Remun kanssa toohailua, täytyy sano vuodesta, etten ikinä missään tilanteessa edes toivonut näin hienoa kautta.

Kauden hienoimmat hetket:
Ne ensi haukut siellä pertunmaalla, voin vakuuttaa, että täysin kirkkaana on edelleen mielessäni kuva Remusta nenä kohden oksaltaan kurkottelevaa koppeloa, toki myös hymyten muistelen sitä teeripoikueen paimennusta.

Ensimäinen koe Lapualla, se kuinka hienosti Remu siellä toimi, haki, löysi ja seurasi! Toki toohotti kuin nuoren koiran pitääkin ja ehken liika into jätti pisteet alas, ehken "väärän sarjan" vastustajat, mene ja tiedä, mutta mielestäni Remu onnistui hienosti tuossa kokeessa. Haku 8p seuraaminen 9p täysillä löytöpisteillä 9kk ja 9pv vanhalle koiruudelle! Edellytykset siis ovat olemassa.

Se metso haukku... niin juuri se metso haukku, voi että menin munimaan, mutta silti, minun koirani teki kaiken 100% oikein, minä en.

Ilomantsin reissu, pahassa kelissä Remu haki, löysi ja haukkui, ei vaan ollut meille sieltäkään suotu saalista.

Fasaani jahdit ja ennen muuta se Remun vihdoin työstään saama palkkio, voi että sitä riemua kun sai lintua hiukan purasta! Se muutos joka oli niin selkeä, silmin nähtävä ja korvin kuultava, Remu oli taas takaisin!!

Yhtenä suurimpana nousee kyllä väkisinkin teidän kaikkien tuki, se miten olette jaksaneet opastaa, kannustaa jopa nuhdella välillä. Mietin pitkään miten pukisin sen tunteen joka tästä avusta nousee päälimäisenä esille, mutta en osaa sanoa muuta kuin Kiitos!. Toivon vain sydämmestäni, etten ole teistä repinyt viimeisiä mehuja irti ja jaksatte edelleen aloittavaa opastaa samalla tavalla. Jonain päivän ehken oma osaamiseni riittää tehdä teidän esimerkkinne mukaisesti.

Opettavaisimmat tapahtumat:
Toinen koe... Tunnustan, lähdin hiukan takki auki kokeeseen, odotin hyvää tulosta, olinpa siitä jokseenkin varma... No kuitenkin tämä opetti minulle sitä nöyryyttä jota minkä tahansa harrastuksen parissa tulee olla, ennenkaikkea elävien olentojen kanssa touhatessa, ne eivät ole koneita. Yhteenkään kokeeseen en enää lähde samalla asenteella, osaanpa odottaa epäonnistumisia ja sallin Remulle myös ne huonot päivät.

Se metso haukku, ymmärsin vihdoin, ettei Remun opettaminen ole homman vaikein tehtävä, vaan minun itseni opettaminen.

Negatiivisia muistoja minulla ei ole vaikkakin tuo toinen koe kovalla kädellä minua opettikin, siltikin otan sen oppina mielelläni vastaan, varmasti se tuli hyvään kohtaan.

Remu on edelleen kotona niin täydellinen kotikoira kuin kuvitella, haaveilla tai haluta voi. Mitään se ei ole tuhonnut, ei varastele, ei "räksytä", on kiltti lapsille, on ystävällinen ihmisille jne...
Metsällä se on enemmän kuin unelmani,oletin ja odotin siltä pieniä merkkejä kiinnostuksesta lintuja kohtaan vaan mitäpä kaikkea sen yli poika minulle tarjosi?
Kaverina se on juuri sitä mitä pystykorva tarjota voi!

Jos viime keväänä oli melkoisen vaikeaa odotella kesää ja sitä seuraavaa syksyä, niin nyt se on kaksinverroin kovempi homma! Haikea oli mieli lauantaina fasaani jahdista kotiin ajellessa... Ja syksyllä saan nähdä kuinka Remu riemuitsee päästessään kisailemaan "oikeiden" lintujen kanssa, kun into fasaaneillekin on näin kova... mitähän se tuumaa nyt metsosta?

Lopuksi vielä suuri kiitos teille kaikille, mutta erityinen kiitos sinulle Kytösavu kun etsit Remun minulle!

[TikkaM66]

Oma pystisnarttuni täytti vuoden. Olisin kysellyt, miten olette saaneet koiranne näyttämään hampaita. Joka ilta jo pitkään harjoiteltu, aina annettu makupala näyttämisen jälkeen. Mutta! Aina toimenpide on yhtä rimpuilua, tuntuu ettei totu millään. Jos antaa olla hihnassa, rimpuilee aina alta pois. Täytyy ottaa koira lujaan otteeseen, niin sitten joten kuten onnistuu. Kiinnostais näyttelyyn kohtapuolin viedä, mutta tämä arveluttaa. Oisko mitään konstia tai vinkkiä teillä tähän "vaivaan". Muuten kyllä antaa kosketella ja tykkää rapsuttelusta, mutta hampaiden näyttäminen tuntuu olevan yhtä tuskaa.

[virve]

Oma pystisnarttuni täytti vuoden. Olisin kysellyt, miten olette saaneet koiranne näyttämään hampaita.

Jos jonkun asian opettaminen koiralle on vaikeaa niin silloin se homma jaetaan riittävän pieniin osiin ja opetetaan jokainen kohta erikseen.
Eli ensin kosketaan vaan hiukan sormella huuleen ja heti makupala. Kun tämä sujuu niin nostetaan sitä huulta vähäsen ja taas makupala.
Sitten hiljalleen ruvetaan pidentään aikaa jonka huulen nosto kestää.
Seuraavaksi kosketaan hampaisiin ja sitten ollaankin pian jo hampaiden näyttämisessä.

Katso vaan, ettet peitä koiran silmiä kun harjoittelet. Vaan käsi kokoajan alaleuan puolella.

Terveisin Virve

[kertalaaki]

Tikka M66 :lle

Mitähän jos jättäisit hampaidennäyttöharjoituket ainakin joka toinen ilta tai useamminkin väliin. Ja silloinkin kun harjoittelette, et tee siitä suurta numeroa. Niinkuin ohimennen vaan.
Värkkäile paljon muuta koirasi kanssa, ulkoilua ja käsin silittelyä vartalon eri osiin.

Yllämainitulla tavalla se onnistui taasen melko vaivattomasti omalla kohdallani.

Tee kutakuinkin samoin mittakepin kanssa.

[Jeppe]

Hunajaa sormiin...

[villepa]

Nyt on vuosi jo sen verran pitkällä että on ennää 136 yötä syyskuun kymmenenteen päivään!...
että niin se meni taas tämäkin talvi.. Enää yks kesä tuossa välissä kärsittävänä niin päästään syksyyn ja itse asiaan!

Niinpä se onki aika ruveta tähystelemään jo siihen suuntaan että niin koiran ku omistajankin pitää ihan kohta olla iskussa syksyn metästys ja koekautta varten.

Nyt ois hyvä sauma teillä kokeneilla Jermuilla ja Jermuttarilla antaa hyviä vinkkejä meille tumpelommille, miten tuohon syksyn lintukauteen pitää valmistautua, jotta kaikki menee putkeen syksyllä ja ne ensimmäiset linnut saadaan koiran riepoteltaviksi ja haukut sille mallille että koetuloksia rupeaa tulemaan.
Ja ihan huoletta voi niitä salaisiakin kikkoja kertoa ihan luottamuksella, mehän ei niitä laajemmalti levitellä! maksimissaan vain koko intternettin levinneisyysalueelle.

[Vilperi]

Liikuntaa molemmille riittavasti ja luottamussuhteen kehittamista puolin ja toisin!! (eika supijahtikaan ole yhtaan pahitteeksi ja myos uimaharjoitukset; kausihan alkaa sorsastuksella)

[pahamyy]

Nyt on vuosi jo sen verran pitkällä että on ennää 136 yötä syyskuun kymmenenteen päivään!...
että niin se meni taas tämäkin talvi..

Optimismi ei ole koskaan pahasta, mutta minulla kylläkin oli allakassa eilen jälellä vielä 189 yönseutua...

[villepa]

Nyt on vuosi jo sen verran pitkällä että on ennää 136 yötä syyskuun kymmenenteen päivään!...
että niin se meni taas tämäkin talvi..

Optimismi ei ole koskaan pahasta, mutta minulla kylläkin oli allakassa eilen jälellä vielä 189 yönseutua...

Olet oikeassa.. pieni lipsahus näköjään pääsi tekstiin mutta tärkeintä kai on se että syksyyn ei ole enää pitkästi!

[Rafe]

Moro

Koiruus kiinnostunut liikaa kauriista, miten kitkeä pois. Eli maisemissa missä usein ulkoilutan koiraa muuten vaan (ei olla siis metsällä) on ilmeisesti paljon kauriita, koska niitä on nähty koiran kanssa monesti. Aina koira lähtee perään (jos ei ole kytketty) ja on välillä pitkään poissa. Ei kuitenkaan hauku niitä ajaa vaan eikä auta muuta kuin odotella, että koira palaa. Kun se sitten palaa kytken sen ja lähdemme pois päin, oppiiko tuo siitä, että isäntää ei kiinnosta mokomat elukat (varsinkin kun usein pakenevat vielä naapuriin)? Ja kauan mahtaa mennä, että oppii? Koiralle tulee ikää vuosi maaliskun puolivälissä.

-longi-

Nyt isännälle komento: ISTU!!; tässä vaiheessa sun pitää miettiä sitä asiaa että mitä kaikkea koiraltasi tulevaisuudessa haluat metsästää. Saat kitkettyä tuon tavan aika helpostikin pois kun pidät koiran kytkettynä ja hakemalla haet tuoreet kauriinjäljet ja osoittamalla koiralle että noista elukoista ei olla kiinnostuneita. Mutta,mutta??!! Entäs kun koiralla on jo se lintutyöskentely jollain tavalla hallussaan ja haluaisitkin laajentaa harrastustasi koiran kanssa esim. sinne kauriiden ja peurojen puolelle; tarjolla kytispaikka ja kaveri matkaan mahdollisen haavakon etsintään? Tai porukkajahti; koira irti ja laittaa kauriit liikkeelle? Pystäri on vieläkin kaikenviljankoira ja sille voidaan "helposti" opettaa/kitkeä eri ominaisuuksia ja se on sitten isännästä kiinni mikä on lopputulos.



Ei ole meinaan yhtään hullunpi ajatus säilyttää tuo kaurisvietti jatkossakin.

Samoin kuin tämänkään opiskelu ei ole hukkaan heitettyä:


Ja vielä iltojen iloksi:

Moro Vilperi

Oletko paljonkin metsästänyt kauriita/peuroja pystiksellä? Miten on homma toiminut?

Terveisin
Rafe