SPK uroksen kohtuullinen jälkeläismäärä ???

[enp]

Hyvinhän se tuntui ajatuksia herättävän !

Muutamia kysymyksiä heräsi;
Onko 90-luvun kunkin vuoden kärkikymmenikössä varmuudella epiä kantavia uroksia?

Kyllä, jos tarkastellaan asiaa jälkeläisten kohtauksista tehtyjen ilmoitusten perusteella. Kyseinen sairaus on epi-tutkimuksissa todettu suomenpystykorvilla periytyväksi joten voidaan olettaa, että urokset joilla on sairas jälkeläinen ovat suurella todennäköisyydellä myös taudin kantajia. Noissa 90-luvun kärkikymmeniköissä on myös ainakin yksi vuosiluokka jossa sitä ovat kaikki.

Mistä johtuu noin suuret "hypyt peräkkäisissä vuosissa ?

Tuo sairastuvuus käppyrä on kuin yrityksen menetyksen mittari nurin päin käännettynä. Siihen pätee kuitenkin samat lait. Jos tehdään huonoja valintoja hyvien sijaan mennään ylös ja jos hyviä niin mennään alaspäin.

Kun vertasin pentumääriä ja sairastuneita koiria v.90 ja 91 vuosiin 96 ja 98 niin sairausprosentti kasvoi n. 1,7 %:sta 3,6%:iin, Pentumäärä laski n. 1700:sta reiluun tuhanteen/v.
Mikä mahtaa olla todellinen sairaiden koirien lukumäärä verrattuna taulukossa todettuihin tapauksiin. Onko tästä kenelläkään minkäänlaista valistunutta arvausta ?

Tutkimusten mukaan se on ainakin kaksinkertainen ellei jopa kolminkertainen.

[Kurimus]

Tuo sairastuvuus käppyrä on kuin yrityksen menetyksen mittari nurin päin käännettynä. Siihen pätee kuitenkin samat lait. Jos tehdään huonoja valintoja hyvien sijaan mennään ylös ja jos hyviä niin mennään alaspäin.

Näinpä..

[mettämies]

Enp:n tilastoista pistää silmään, että yllättävän pienillä prosenteilla jälkeläisiä on yleensä tutkittu. Melkeinpä yleissääntönä näyttää olevan, että jos tutkittu-% on korkea, löytyy myös sairaita yksilöitä. Hieman kärjistäen voisi todeta, että parhaat jälkeläistulokset saadaan tutkimalla niitä mahdollisimman vähän. Tämä ei kuitenkaan liene tavoite?

[enp]

Tämän otsikon alla keskustellaan tämän jälkeen vain otsikon mukaisesta asiasta ja muut hopinät poistatetaan.

[m619625]

Tässä on laskettu listan uroksien esi-isien keskimääräiset jälkeläismäärät kolmanteen polveen eli 7 uroksen keskiarvo.

Eli on sitä siitetty ennenkin.

Herättäneekö mitään ajatuksia?

[viketti]

paljon on tuttuja nimiä taukukossa. oman pikinokan isäkin löytyy. olis kyllä hieno homma jos sais enemmän terveitä uroksia näihin hommiin.

[malipasi]

kylläkait se uroksen omistajalla pitäis olla järki päässä kelle nartulle antaa mutta ei näköjään läheskäään kaikesti oo.urokselle 2-3 hyppyä per/vuosi. - sitä niittää mitä kylvää

[enp]

Palataanpa näin jalostuspäivien lähestyessä tähän aiheeseen. Tarkastellaan hiukan tilaston valossa sitä mitä kasvattajat ovat kuluneena vuonna saaneet aikaan.

Kuten Koiramme lehden 12/2008 KoiraNettiä käsitelleestä artikkelista olemme saaneet lukea on koirarotujen tilaa hyvä tarkastella netin välityksellä. Tavoitteenahan rodulla on mahdollisimman suuri jalostuspohja ja perinnöllinen monimuotoisuus. Monimuotoisuutta koiranetissä voi tarkastella Jalostustilastot osiossa ajamalla vuositilaston esim. rekisteröintivuosi 2004-2008 koirista. http://jalostus.kennelliitto.fi/frmJalo ... .aspx?R=49

Ilahduttavaa SPK-kannan kehityksessä on kuluneena vuonna sukusiitoksen jatkunut lasku, kannan kasvun jatkuminen, kasvattajien määrän kasvu ja jalostukseen käytettyjen urosten sekä narttujen määrän kasvu. Sukupolven tehollinen populaatio on lähtenyt hienoiseen kasvuun. Jalostus on kuitenkin edelleen uros painotteista ja asettaa teholliselle kannan koolle rajat.

Tässä taulukossa on vuonna 2008 toteutuneet yhdistelmät ja jalostuskoirat. Keltaisella ovat ne yhdistelmät, jotka ovat aikaisemman yhdistelmän toistoa. Noin kuudes osa yhdistelmistä on tehty "vanhasta muistista"?

Mitäpä ajatuksia nousee pintaan?

[villepa]

Tässä taulukossa on vuonna 2008 toteutuneet yhdistelmät ja jalostuskoirat. Keltaisella ovat ne yhdistelmät, jotka ovat aikaisemman yhdistelmän toistoa. Noin kuudes osa yhdistelmistä on tehty "vanhasta muistista"?

Mitäpä ajatuksia nousee pintaan?

Enp nostit hyvän ketjun esille! Meille alottelijoille ainakin mielenkiintosta luettavaa.

No ihmetystä herättää näin untuvikon mielessä ainakin nuo pari sisarusta jotka olivat jo tehneet pennut tuon rokin kanssa ja vielä on uusittu samat yhdistelmät toistamiseen, toiselle sisaruksista jopa kolmeen kertaan.

Minun vähäinen ymmärrys sanoo että sisaruksilla on sama perimä, ja kun ne on molemmat moneen kertaan astutettu samalla koiralla, on saatu yhteensä 19 täysin saman perimän omaavaa koiraa.
Ymmärrän tietysti ettei kaikki geenit periydy samanlaisina kaikille koirille, mutta perimä on kuitenkin sama. Tulee mieleen tämä jo klassinen kysymys, että mitä niin hyvää noiden kahden koiran perimässä on ollut, että on tarvittu nämä kaikki pentueet? Valaiskaa viisaammat aloittelijaa..

Olisiko jälkeläisten määrän rajoittamisessa apua siitä, että rajoitettaisiin vuosittaisten astutusten määrää yhdelle urokselle esim. kahteen-kolmeen. Tällöin laukkaaminen ns. meriittiurosten perässä saataisiin rajoitettua ja jälkeläisnäyttöjä kerkeäisi tulla enemmän tuleville astuttajille.

Tämä Jepen ajatus olis minunkin mielestäni kannatettava monestakin syystä:
- pitemmällä aikavälillä nähtäis mitä koira todella periyttää, se että koira on itse hyvä, ei pakosta tarkota että koira periyttää hyvin hyviä ominaisuuksia eikä periytä huonoja tai sairauksia
- jos kaikille nartuille ei ole käytettävissä se sama haukku-ottelun voittaja tai sen lähisuku, se johtaa väistämättä siihen että entistä useampaa urosta on pakko käyttää jalostuksessa. Tämä taas on geenipohjan laajuutta ajatellen ainoastaan hyvä asia (oletuksena tietysti että ei aleta käyttämään sairaita tai täysin riistalla toimimattomia koiria)
- hyvän uroksen hyvät ominaisuudet olisivat pitempään käytettävissä, kun tuo maksimi pentumäärä ei tulisi heti nuorilla koirilla täyteen

[Peksi]

Uusintayhdistelmät ei ole jalostamista vaan monistamista
Uusintayhdistelmillä ei ole jalostukseen mitään annettavaa. vai onko

[IKa]

Uusintayhdistelmät ei ole jalostamista vaan monistamista
Uusintayhdistelmillä ei ole jalostukseen mitään annettavaa. vai onko

Olen ollut huomaavinani (itsekin siihen syyllistyneenä), että monet kasvattajat pitäytyvät samoihin yhdistelmiin. Minulla syynä oli oma uros ja narttu, jotka sopivat toisilleen ja aikaansaivat itseään parempia jälkeläisisä. Omassa yhdistelmässäni syntyi yhteensä 9 pentua, 1 kuoli alle 2v, 1 on kivesvikainen, 1 on loukkantunut auton töytäisemänä (takapää ei toimi kunnolla enää), jäljellä jalostukseen siis 6, joista vain kolmea on käytetty. Tässä tietty kyseessä pohjis ei pystis... Rodulla, joilla on pieni pentuekoko voidaan tällä tavalla lisätä jalostusmahdollisuuksia, mutta jos kerralla olisikin syntynyt useampia olisi tilanne toinen. Toisella rodullani siperianhuskylla en tekisi niin, sillä pentuekoko on useimmiten ollut 7-9 pentua.

[enp]

- pitemmällä aikavälillä nähtäis mitä koira todella periyttää, se että koira on itse hyvä, ei pakosta tarkota että koira periyttää hyvin hyviä ominaisuuksia eikä periytä huonoja tai sairauksia
- jos kaikille nartuille ei ole käytettävissä se sama haukku-ottelun voittaja tai sen lähisuku, se johtaa väistämättä siihen että entistä useampaa urosta on pakko käyttää jalostuksessa. Tämä taas on geenipohjan laajuutta ajatellen ainoastaan hyvä asia (oletuksena tietysti että ei aleta käyttämään sairaita tai täysin riistalla toimimattomia koiria)
- hyvän uroksen hyvät ominaisuudet olisivat pitempään käytettävissä, kun tuo maksimi pentumäärä ei tulisi heti nuorilla koirilla täyteen

Niinpä mutta miten on käytännössä? Tähän taulukkoon on otettu sukupolven 2004-2008 toteutuneet yhdistelmät ja jalostuskoirat. Siitä saa kokonaisvaltaisemman käsityksen siitä mitä sukupolven aikana on saatu aikaan.

[Kukkoaho]

Tähän keskusteluun niin mielelläni ottaisin osaa, mutta kun ei tietämys riitä niin pitkälle jotta asiaan voisi kunnolla kommentoida.

"kuuntelisin" mielelläni teidän kokeneempien kommentteja hyvin/huonosti menneistä asioista ja ehken pohdintoja tulevasta, mihin tulisi kiinittää huomiota, mikä on ollut ko sukupolven heikous, mikä vahvuus... Onko kenties jokin sukuhaara sammumassa, jokin tulossa yliedustetuksi?

Entäpä jos verrataan tätä "sukupolvea" 10v takaiseen, missä ollaan edistytty, mitä voisimme ottaa opiksi menneestä?

[enp]

"kuuntelisin" mielelläni teidän kokeneempien kommentteja hyvin/huonosti menneistä asioista ja ehken pohdintoja tulevasta, mihin tulisi kiinittää huomiota, mikä on ollut ko sukupolven heikous, mikä vahvuus... Onko kenties jokin sukuhaara sammumassa, jokin tulossa yliedustetuksi?

Entäpä jos verrataan tätä "sukupolvea" 10v takaiseen, missä ollaan edistytty, mitä voisimme ottaa opiksi menneestä?

Tässä jalostuspäivien anti asiaan:

Jalostuspäivien Suomen Pystykorvan rotukohtainen ohjelma.

Klo 12-12.45
- Avaus T. Kettunen
- Käyttöominaisuuksien kehityksen tarkastelua 10 vuoden aikana. M Pajari
- Ruokailu llo 12.45-13.30
Klo 13.30 - 15.00
- Suomen Pystykorvan keskeisimmät jalostustavoitteet, jalostusneuvonnan ja kasvattajien yheistoiminta parituksen suunnittelussa. R Korpela
- Pevisa 01.01.2009 ja jalostussuositusten muutokset. R. Korpela
- Keskustelua

Tuolta löytyy jälkeläisarvostelun perusteita perusteita.

[villepa]

- pitemmällä aikavälillä nähtäis mitä koira todella periyttää, se että koira on itse hyvä, ei pakosta tarkota että koira periyttää hyvin hyviä ominaisuuksia eikä periytä huonoja tai sairauksia
- jos kaikille nartuille ei ole käytettävissä se sama haukku-ottelun voittaja tai sen lähisuku, se johtaa väistämättä siihen että entistä useampaa urosta on pakko käyttää jalostuksessa. Tämä taas on geenipohjan laajuutta ajatellen ainoastaan hyvä asia (oletuksena tietysti että ei aleta käyttämään sairaita tai täysin riistalla toimimattomia koiria)
- hyvän uroksen hyvät ominaisuudet olisivat pitempään käytettävissä, kun tuo maksimi pentumäärä ei tulisi heti nuorilla koirilla täyteen

Niinpä mutta miten on käytännössä? Tähän taulukkoon on otettu sukupolven 2004-2008 toteutuneet yhdistelmät ja jalostuskoirat. Siitä saa kokonaisvaltaisemman käsityksen siitä mitä sukupolven aikana on saatu aikaan.

Vaikeahan sitä on sanoa tietysti miten käytännössä tämä ohjautuu, ja pikkusen täytyy peesata tuota kukkoahoakin ettei tietämystä näihin asioihin ole, mutta mielipiteitä tietysti on helpompi esittää kun asiantuntemus ei ole haittaamassa

Kuitenkin tuosta taulukosta+koiranetistä näkee ainakin noin pikaisella silmäyksellä että urosten käyttö jalostukseen on usein näillä suosituimmilla koirilla etupainotteista.

Katselin erästäkin suosittua koiraa, jonka pentueet on tulleet seuraavasti:
- ensimmäiset 2 pentuetta on syntynyt vuonna 2001,
- 2002, 5 pentuetta
- 2003 jo 9 pentuetta.
- 2004, 8 pentuetta
- 2007, 1pentue,
- 2008, 2 pentuetta
Eli heti kun koira on päässyt lisääntymisen makuun, on tullut valtava määrä jälkeläisiä niin lyhyellä ajalla, ettei varmastikaan edellisistä ole saatu vielä kunnollista näyttöä terveydestä eikä metsäverisyydestä.

Jos ko. koira olisi periyttänyt esim. pahaa epilepsiaa(tai mitä muuta vaivaa tahansa), joka olisi tullut näkyviin esim. 3 vuotiaalla jälkeläisellä, olisi tämä koira ehtinyt siihen mennessä saattaa maailmaan jo 24 pentuetta jotka ovat potentiaalisia epilepsian kantajia ja siihen sairastujia, eli tässä tapauksessa yli 80 koiraa!

Tässätapauksessa on ollut 3vuoden väli ettei pentueita ole rekisteröity, ja minun mielestä tuo väli sattuu juuri sille ajalle jolloin aktiivisin aika olisi tuolla koiralla järkevää olla. (ensimmäisistä pentueista olisi saatu jo jonkunlaista tietoa)

no... tämä ei taaskaan ollut kannanottoa siihen mitä enp kyseli, että mitä on saatu aikaan... mutta siihenpä saakin viisaammat kommentoida.
Se mitä ainakin on saatu aikaan niin ehkä on alettu enemmän miettiä niitä vaihtoehtoisia uroksia näille kaikista suosituimmille, koska aiempina vuosina jalostukseen käytettyjen urosten määrä on 2003-2007 pysynyt 121-129 kappaleessa, ja vuonna 2008 tilasto antaa jo 146 urosta.
Kenties ihan hyvä asia?

Tällasia höpinöitä tälläkertaa...