Nuoren pystykorvan syksy

Tämän otsikon alla keskustellaan suomenpystykorviin liittyvistä asioista.

Valvojat: Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1

Vastaa Viestiin
partajeeveli
Viestit: 2
Liittynyt: 30 Joulu 2021, 23:17

Nuoren pystykorvan syksy

Viesti Kirjoittaja partajeeveli » 31 Joulu 2021, 00:23

Iltaa,

Hyviä tarinoita tällä foorumilla ja paljon täältä tietoa myös saatu.
Ensimmäinen syksy takana nyt pystykorvan omistajana. Ensimmäinen koira itsellä.
Spk uros siis talossa, ikää nyt 8kk.

Ikäni olen metsiä kulkenut, mutta kyllä tämä syksy koiran kanssa oli unohtumaton. Tuskin malttaa odottaa seuraavaa. Tosin vielähän on latvalinnustus jäljellä. Malttaako sitä koiraa kotiin jättää jos hankitilanne sallii.

Koira oli 5kk, kun ensimmäisiä lintuhaukkuja saatiin.
Siitä se pikkuhiljaa lähti liikkeelle. Loppusyksyn aikana lähes joka metsäreissu oli jonkinlainen lintuhaukku, tosin syksyn jatkuessa eivät kestäneet kauaa. Saalistakin saatiin, kaksi poikateertä. Työvoittoja ja unohtumattomia muistoja niistä. Ja hienoja metsohaukkuja oli mutta säästivät nahkansa vaikka lähellä oli monta kertaa. Useamman tilanteen myös tunaroin, kun en luottanut koiraan. Luulin että niitä pikkulintuja se taas haukuskelee :D .Hirvet kiinnostaa myös mutta kun karkkoavat niin tulee takaisin, ainakin vielä.

Tuo koiran haukku käyttäytyminen mietityttää ja siitä haluaisinkin kokeneempien kommentteja miten se yleensä kehittyy. Nyt tosiaan haukkutiheys on vielä aika harvaa ja mielessä käy johtuuko siitä että linnut ei haukulla pysy. Kuuluva ääni on myös koiralla ja se myös mietityttää. Ei mikään vieno ääni mitä joskus videoilla kuunnellut.

Välillä seuraa lintua avoimella maastolla pitkästikkin. Välillä vain kuulostelee päätä kallistellen. Mutta jahtiverta näkyy olevan. Kaikki näköjäään halutaan mitä vastaan tulee. Kyllä se ääni kun metto puree hammasta koiralle ennen kuin siipeää maasta on hieno ääni. Ja koiran haukku vaikka joka kerta ei vielä löydykkään.

Hakeminen on kehittynyt syksyn aikana, etääntyy miehestä nyt yli 300m kankailla. Mutta ailahtelevaa ja lumentulo vaikuttanut. Jos tiheässä metsässä niin kulkee lähellä. Välillä meinannut usko loppua. Ja myyrät kiinnostaa, loppuuko tuo jossaki vaiheessa. :D

Mutta mukava on kulkea kairoja kaverin kanssa. Ja tullaan kulkemaan. Ensi syksyä odotellen.

tk
Viestit: 194
Liittynyt: 25 Loka 2004, 14:09

Re: Nuoren pystykorvan syksy

Viesti Kirjoittaja tk » 04 Tammi 2022, 11:03

Se on vielä vauva, ei siltä tarvitse vielä odottaa mitään huippusuorituksia. Tuo kertomasi on paljon enemmän kuin keskimäärin tuon ikäinen koira tekee.
Tapio Keskinen

Hallakorpi
Viestit: 107
Liittynyt: 11 Joulu 2006, 16:40
Paikkakunta: Tornio

Re: Nuoren pystykorvan syksy

Viesti Kirjoittaja Hallakorpi » 12 Tammi 2022, 20:14

Todella hyvä alku ollut koiralla jos tiputukset olleet merkittyihin haukkuihin.
Luulisi että tiputsten myötä haukku tihentyisi, kun koira oppii pyytämään niin se muuttuu hieman. Toki harvempi haukku voi olla luontaistakin. Miten kyselyt haukkuihin ja puustalöydöt, onko niitä tullut?
Nuoren koiran kanssa joutuu niitä huonompiakin reissua tekemään.

Mutta selvästi olet nauttinut, mikä on parasta. Ensimmäisen kerran voi kokea vain kerran. Nauti ja elä kun se ensimmäinen iso musta tippuu oman koira merkittyyn haukkuun :thumbsup:
Ensimmäisen jälkeen seuraavaksi isoimmat fiilikset itse olen saanut kun jättää ampumatta, jos repussa on jo täytettä niin minulla on vaikea ampua lisää. Elämyksiä nämäkin.
Jari Lalli

partajeeveli
Viestit: 2
Liittynyt: 30 Joulu 2021, 23:17

Re: Nuoren pystykorvan syksy

Viesti Kirjoittaja partajeeveli » 19 Helmi 2022, 21:28

Hei, kiitoksia viesteistä.

Huippusuorituksia en ole mielestäni olettanut, lähinnä ylpeänä seurannut koiran kehittymistä. Tuo haukkukäytös on lähinnä mietityttänyt, tosin kissoille tulee nykyään ääntä ihan ulinan kanssa. Eli äänikapasiteetista ei nyt ainakaan ole kyse. Kyllä se siiitä varmasti kehittyy.

Puustalöytöjä on ollut. Tosin olen ne itse karkottanut kun olen könynnyt paikalle katsomaan mitä se haukuskeli. Ei ole vielä jäänyt pidemmäksi aikaa seurailemaan jos lintu on ollut hiljaa. Eipä tosin isäntäkään. :D

Molemmat linnut saatiin siten, että koira karkotti poikueen ja seurasi karkkoavia teeriä. Muutama kuitenkin jäi näköetäisyydelle. Siitä se koira ne hoksasi kun tuli taas lähtöpaikalle kun lintu alkoi puussa liikkumaan. Puukeppien syönti tosin häiritsi tätä havainnointia. Aika pitkään siinä sai istuskella. :D

Tuo oli itselle uutta että koppelo kiroaa koiralle myös, tai ääntelee kuten ukkometto. Tai ainakin koppelo kuusikosta on karkonnut. Kotkottavan olen ennen koiraa koppelon kuullut. Liekkö sitten vanha homenokka puun rungon takana lymynnyt.

Innokas on koira metsään lähtemään. Ei yhtä innokas poistumaan. Sen kun tajusin että etupenkin paikkaa on tarjottava, niin saa metsästä autoon. Mielellään penkinlämmitin päällä :D .

Tuossa se köllöttää tuvan lattialla, virne naamalla kattelee että eikö lähetä taas.

Vastaa Viestiin