RIISTAVALIO

[AM]

Laitetaanpa muistutukseksi tännekin uuden Riistavalio-tittelin säännöt ja perustelut:

Suomenpystykorvien Riistavalio- tittelin säännöt

1. Riistavalio- titteli koskee suomenpystykorvia.

2. Tittelin myöntää toimikunta, jonka jäseniä ovat pienpetotestin vastaanottaja ja suurriistayhteyshenkilö, sekä suomenpystykorvajaoston puheenjohtaja. Jatkossa suomenpystykorvajaosto nimeää toimikunnan, edellä mainitut tehtävät huomioiden vuosittain järjestäytymiskokouksessaan.

3. Riistavalio- tittelistä jaetaan rotujärjestön Talvipäivillä tai Jalostuspäivillä suomenpystykorvajaoston tilaisuudessa kunniakirja.

4. Tittelin ansainneet koirat esitellään Pystykorva- lehdessä kuvan ja omistajatietojen kanssa, valioesittelyn tapaan.

- koirien nimet ja omistajan yhteystiedot tallennetaan suomenpystykorvajaoston tiedostoihin, ja näkyvästi rotujärjestön nettisivuille suomenpystykorva osioon.

5. Tittelin saavuttamiseksi on suoritettava kolme seuraavista neljästä kokeesta/ testistä:

Linnunhaukkukokeessa vähintään LINT 3 palkintosija (50 p), hirvenhaukkukokeessa vähintään HIRV 3 palkintosija (50p)
sekä lisäksi joko hyväksytty pienpetotesti tai hyväksytty karhunhaukkutaipumustesti.

6. Tittelin myöntäminen alkaa 1.8.2020. Jos koiralla on jo tätä ennen titteliin vaadittavia tuloksia, ne huomioidaan takautuvasti.


Ja tässä vielä perustelut:

Suomenpystykorvan asema ”kaikenviljan koirana” on nostettu merkittäväksi tekijäksi rotujärjestössä. Myös uudessa Jalostuksen tavoiteohjelmassa (JTO) tämä asia on todettu monessa kohdassa.

Asia konkretisoituu ”Maailman Monipuolisin Metsästyskoira” sloganissa.

Koe- ja kilpailutoiminta kiinnostaa vain murto-osaa suomenpystykorvan omistajia. Valtaosa metsästäjistä haluaa ottaa koiran pelkästään metsästyskäyttöä varten. Tosin nämäkin haluavat mielellään ottaa pennun sellaisista vanhemmista, joilla on todistettavia näyttöjä metsästyspuolelta.
Koska kokeissa menestyneiden koirien pennut menevät parhaiten kaupaksi, kasvattajiksi uskaltautuvat pääosin sellaiset pystykorvanartun omistajat, joilla on aikaa ja mahdollisuuksia harrastaa kokeita ja kilpailuita. Usein nämä kasvattajat myyvät pentunsa mieluusti sellaisiin koteihin, joissa harrastetaan kokeita ja kilpailuja, jotta kasvateista saadaan näyttöä. Kasvatustoiminnan voimakas kytkeytyminen kilpailuharrastukseen supistaa väistämättä sekä kasvattajien että jalostuksessa käytettävien koirien määrää. Moni terve, hyväluontoinen ja metsässä toimiva koira jää jalostuksen ulkopuolelle, kun omistaja katsoo kokeissa käymisen eteen nähtävän vaivan, verrattuna korkeisiin tuloskynnyksiin, liian suureksi.

Linnun- ja hirvenhaukkukokeet ovat yhä tärkein keino säilyttää mahdollisimman eriperimäinen koirien jalostuspohja. Koetoiminnan tärkein arvo on tuoda esiin uusia koiria jalostusta varten. Linnun- ja hirvenhaukkukoetoiminnasta on purettava esteitä ja byrokratiaa sekä rohkaista kokemattomia omistajia osallistumaan niihin.
Lintupuolen kokeet ovat hyvin toimivia ja niiden kautta saadaan hyvin tietoa linnuille pelaavista koirista. On pyrittävä siihen, että myös kohtalaisesti hirvelle toimivat koirat saataisiin haukkukokeisiin. Näin niitä voitaisiin hyödyntää mahdollisimman laajan ja heterogeenisen koirakannan säilyttämiseksi. Siitä on etua niin hirvenmetsästäjille kuin koko rodullekin.

Suomenpystykorvan maine monen riistan koirana on vielä osittain tuntematon. Jotta saataisiin rodun monipuolisuus kunnolla esiin, on kehitetty monen riistan haukkutesti. Siihen sisältyisivät linnunhaukku LINT- koe, hirvenhaukku HIRV- koe, KARH- karhunhaukku taipumustesti sekä pienpetotesti. Sopivan tason edellyttämä ”RIISTAVALIO”-titteli voisi tuoda runsaasti uusia koiria esiin ja niiden suoritukset saataisiin talteen tietokantoihin. Tämä helpottaisi kasvattajien työtä koska näin saataisiin dokumentoitua näyttöä koirien toimivuudesta metsässä, ja myös koirien omistajien nimet ja yhteystiedot tulisivat näkyville.


Suurimpana tavoitteena on saada kokeisiin uusia koiria ja kokeiden tulosrajat on laitettu tarkoituksella niin alas, että se motivoi lähtemään kokeisiin ja testeihin.

[enp]

Olen ollut rotujärjestön jäsen vuodesta 1991. Liityin sen jäseneksi hankittuani kauan haaveissa elättelemäni suomenpystykorvan ja opittuani metsästämään sen avulla metsäkanalintuja mitä hienoimmalla tavalla. Sain kasvattajalta ensimmäisen Pystykorva-lehden ja havaitsin järjestön vaalivan arvokkaasti puuhun lintua haukkuvien koirien kasvatusta ja erityisesti ainutlaatuisten linnunhaukkuominaisuuksien omaavien suomenpystykorvien perintöä. Järjestö näytti myös aidosti arvostavan käyttökoetoimintaa sekä suomenpystykorvarodun kehitykseen panoksensa antaneiden henkilöiden saavutuksia julkaisemansa Pystykorva-lehden välityksellä. Niinpä innostui metsästyksen ohella koetoiminnasta ja kouluttaudun maastotuomariksi sekä lopulta ylituomariksi. Harrastus on ollut elämäni suola ja auttanut vaikeiden aikojen ylitse.

Nyt lukemastani hankkeesta olen kuin ällikällä lyöty ja tunnen suurta myötä häpeää. Ymmärrän kyllä täysin sen, että jokainen haluaa metsästää koirillaan monimuotoisesti. En kuitenkaan ymmärrä, miksi järjestön tukemana lähdetään tietoisesti vähättelemään ainutlaatuisen rodun arvostuksen tärkeimpiä mittareita ja linnunhaukkuominaisuuksia. Luetun perusteella tavoitteellinen tai pahimmassa tapauksessa ymmärtämättömyyksissä tapahtuva suomenpystykorvarodun jalostuskriteerien vähättely loukkaa monen pitkän linjan harrastajan mieltä, eikä voi palvella rodun etua. Meidän lappilaisten lintukoiraharrastajien mielestä touhu vaikuttaa käsittämättömän typerältä suunnanmuutokselta.

Suomenpystykorvan ainutlaatuisuus on sen yhteistyöhalukkuudessa sekä erinomaisessa kyvyssä käsitellä metsäkanalintuja. Sen muka ”taipumuksiin” perustuvat ominaisuudet, ja niiden edistäminen eivät ole mikään järjestötoimintaan kuulumisen peruste, pikemminkin päinvastoin. Jos onnistut kaikessa koirasi koulutuksessa, vältät perinnölliset sairaudet, sinua onnistaa koe - ja näyttelytoiminnassa, niin sinulla on kovan työn jälkeen mahdollisuus saada koirasta kuva ja sen tiedot järjestön lehden valioesittelyyn. Sekään ei nykyisessä ”suositusten” ilmapiirissa takaa kysyntää koirallesi.

On siten äärimmäisen vaikea ymmärtää, jos näin heppoisten vaatimusten jälkeen rotujärjestö nostaa keskiarvoa selvästi huonommat koirat keksittyyn valioluokkaan ja sitä myöten sillä selvästi tavoiteltuun jalostukseen. Järjestöön kuuluvien harrastajien perusoikeuteen kuuluu ainakin tältä osin nauttia järjestöltä kovalle tekemiselleen parempaa arvostusta ja ennen kaikkea nyt esitettyä ”valiosääntöä” tasapuolisempaa kohtelua.

Eräät näyttävät ikään kuin tyystin sivuuttaneen, miksi rotu ylipäänsä on aikoinaan perustettu. Se ei toisaalta ole ihme, sillä järjestössä rodun kehittämiseen pyrkivä avoin keskustelu loistaa poissaolollaan ja lehtikin on pullollaan sinänsä hyviä juttuja järjestön muista roduista. Suomenpystykorvan edunvalvonta on mielestäni tällä hetkellä hakoteillä, ja siihen pitäisi kiireen vilkkaa saada korjausta.

[AM]

Hienoa, että saadaan Riistavaliosta keskustelua.
Jaosto on tehnyt monta vuotta työtä rodun pelastamisen eteen niin, että rotumme tulevaisuus ei vaarannu pienentyvien rekisteröintimäärien takia. Aika moni jakaa näkemyksen, että pelkkää linnunhaukkuominaisuutta korostamalla tulevaisuus näyttäisi synkältä.
Kasvattajapäivillä esitelty JTO ja muut jaoston tekemät toimenpiteet saivat paikallaolijoilta paljon kiitoksia, tässä mainittakoon mm. Kaisa Huttusen kasaama nykymetsästäjän profiilikuvaus. Kannattaisi olla mukana siellä missä rodun ydinhenkilöt = narttujen omistajat ovat. Kasvattajat ne urokset valitsevat ja heille on kaikki mahdollinen tieto koirien ominaisuuksista erittäin tärkeää.
Kannattaa lukea vielä uudelleen perustelut miksi ko. RIISTAVALIO-titteli on perustettu. Uskon, että tätä itse keksimäämme, ei niin turhan vakavasti otettavaa titteliä edes tavoittele kaikkein ryppyotsaisimmat alan harrastajat. Lisäksi en usko, että näitä, vaatimukset täyttäviä koiria kovin paljon löytyy. Kyllä KVA linnulla ja hirvellä on edelleen korkein aste koiran yhden riistan työskentelykyvystä mutta tässä projektissa onkin painotettu koiran monipuolisuutta.
Nyt on jo pari vuotta ollut kova kysyntä pennuista mm. tämän MAAILMAN MONIPUOLISIN METSÄSTYSKOIRA- sloganin ansiosta. Facebookissa on hienoja juttuja ja kuvia pentujen hankkimisesta esim. teemalla :”Tässä on onnellinen mies” ja sylissä on pystykorvan pentu. Nämä kaikki toimenpiteet on toteutettu jaoston ja toimihenkilöiden toimesta.
Ja lopuksi Eero, käsi sydämellä, etkö näe tässä Riistavalio-jutussa ole mitään positiivista?

[RTK]

Mielesäni tämä Riistavalio-titteli tuo esille niitä koiria, joita on koko pystykorvan elinaikana vaalittu, kaikenriistan koirana, joka tuo leivän ja tykötarpeet pirttiin, lihan ja turkisten muodossa. Kyllä edelleenki em. tittelin saavuttamiseen vaaditaan kuitenkin lintua haukkuva koira.

On mielestäni ennenaikaista arvioda ovatko tulevat Riistavaliot "keskiarvoa selvästi huonompia koiria" enp:n sanoin. Edelleenkin tittelin saavuttamisen jälkeen voi käydä lintu- tai hirvikokeissa. En oikein ymmärrä miksi tätä monimuoitoisuutta enp niin voimakkaasti vastustaa. Kyllä pystykorvia on ja niitä käytetään metsästykseen muuallakin kuin napapiirin tuntumassa. Keskisessä Suomessa on pystykorva todettu hyvinkin tehokkaaksi pienpetokoiraksi ja paljon käytetään hirvikoirana, vaikka kaikista ei ole kokeisiin asti, joko omistajaa ei kiinnosta tai koiran kyvyt ei riitä useamman tunnin työskentelyyn. Toisaalta tämä "lyhytvetoisuus" tarjoaa rikkonaisilla alueilla myös etunsa kun koira on vietävissä uuteen maastoon, eikä aikaa kulu autolla ajellessa perässä ja koiraa pyytäessä.

Pystykorva on aikain saatossa ollut kaiken riistan koira ja pidettäköön se sellaisena, ei sitä sellaiseski ole perustettu vaan se on sellaiseksi kehittynyt. Alkuaikoina ei ollut hirvia, mutta oli lintuja. Maailma muuttuu ja on tärkeää pysyä kehityksessä mukana, ja siinä kehityksessä toivon myös pystykorvan pysyvän. Uskon, että sillä on siihen hyvät mahdollisuudet kun annetaan sen toimia omistajan mieltymysten mukaisesti kaikilla laillisilla riistaeläimillä ja kehittämällä näitä ominaisuuksia.

[Kukkoaho]

Pystykorva on aikain saatossa ollut kaiken riistan koira ja pidettäköön se sellaisena, ei sitä sellaiseski ole perustettu vaan se on sellaiseksi kehittynyt. Alkuaikoina ei ollut hirvia, mutta oli lintuja. Maailma muuttuu ja on tärkeää pysyä kehityksessä mukana, ja siinä kehityksessä toivon myös pystykorvan pysyvän. Uskon, että sillä on siihen hyvät mahdollisuudet kun annetaan sen toimia omistajan mieltymysten mukaisesti kaikilla laillisilla riistaeläimillä ja kehittämällä näitä ominaisuuksia.

Pidän tästä kirjoituksesta kovasti, sillä lukemani perusteella suomenpystykorvasta on yritetty perustaa lintua haukkuvaa koiraa, siinä ei kuitenkaan ole täysin onnistuttu. Pystykorva edelleen haukkuu oravia, jäniksiä, myyriä ja hirviä. Näistä se useinkin kasvatetaan ulos, isäntä ohjaa koiraa linnulle ja saatavissa on mitä parahin linnunhaukkuja, mutta silti silloin tällöin isäntä hiipii oravahaukulle vanhoillakin koirilla.

Mietin tätä riistavalio hommaa ja lähestyn sitä seuraavalta kantilta:

1. Miten se haittaa linnunhaukkujan haluavaa isäntää?
2. Miten se haittaa hirvanhaukkujaa haluavaa isäntää?

Oikeastaan kummassakaan en näe mitään haittaa. Remulle ammuttiin sen elämän ensimmäinen supikoira 12 vuotis syntymäpäivänä. Siihen asti Remun LINT koepisteiden keskiarvo oli 58 joka on siis jo palkintosija 3. Se haukkui oikeastaan koko elämänsä innolla oravia ja ajeli jäniksiä. Hirvet se jätti joskus 8 vuotiaana enemmälti haukkumatta. Näätäkin sille on ammuttu ja onpa hakenut tavia, on hakenut havvakko sorsia.

Riistavalion titteli / koe tai mikä sitten lieneekään, ei olisi siis haitannut mitään tuon minulle rakkaan lintukoiran elämää. Hyvistä linnunhaukkujan ominaisuuksistaan huolimatta se ei koskaan kelvannut sulhoksi, sillä tärkeä ominaisuus ulkonäkö ei ollut riittävällä tasolla. Toki sen suomenpystykorvaksi katsomalla tunnisti etäältäkin.

Toisaalta tämä titteli voisi tuoda jollekin isännälle / emännälle harrastukseensa syvyyttä, kun olisi enemmän mitä koiransa kanssa tolskata. Likikään kaikilla ei ole olemassa pohjoisen maastoja joissa haukuttaa lintuja ja karsia koiralta sen luontaista käyttäytymismallia pois. Toki on isännälle hienoa saada työnsä palkintona puhtaasti sitä työtä tekevä koira jota isäntä eniten arvostaa, mutta tämä on subjektiivinen näkemys ihan joka kerta.

Kun ensimmäisiä kertoja yrittelin koirani kanssa kokeisiin, en täällä etelässä päässyt kokeeseen (Sanottiin selkeästi, että ensin maastot ja tuomarit pidemmän aikaa jäsenenä olleille). Ei ollut tuomaria ei maastoa minulle, koska en tuntenut ketään. Ajelin Lapualle, Äänekoskelle ja Multialle silloiseen 2 viikon kokeeseen. Jos etelässä olisi ollut joku "riistavalio" poppoo, ehkä sen kautta olisin tutustunut johonkin ihmiseen joka olisi lähempää minulle koe mahdollisuuksia tarjonnut ja näin tuo koe muoto voisi jopa auttaa linnunhaukkujien jalostustyötä.

[enp]

….Nämä kaikki toimenpiteet on toteutettu jaoston ja toimihenkilöiden toimesta.
Ja lopuksi Eero, käsi sydämellä, etkö näe tässä Riistavalio-jutussa ole mitään positiivista?

Annat lausuntoja hankkeesta Metsästys-ja Kalastus lehdessä 7/20 sivulla 30 ja sinua tituleerataan suurriistavastaavan tittelillä. Et ole jalostusryhmän, etkä jaoston jäsen. Mihin perustat pätevyytesi ja mandaattisi antamaan kirjoituksen mukaisia lausuntoja rodun jalostuksellisesta tilasta sekä sen tulevaisuuden linjauksista?

MK-lehdessä antamasi mielipiteet ovatkin tässä valossa kyseenalaista luettavaa. Rodun ensimmäisen rotuehdotuksen esittäjän nimi artikkelissa vielä pakostakin mainitaan, mutta sitten alkaa historian muuntelu ja tulee jo käsittämätöntä tekstiä. ”1900 luvulla rotuun pesiytyneestä linnunhaukkujan leimasta halutaan päästä Suomen Pystykorvajärjestössä eroon”. Mikä antaa oikeutuksen tähän julkeaan tulkintaan?

Jos näin olisi, niin se on aika rohkea linjanveto rotujärjestöltä, eikä sellaisesta pyrkimyksestä muuttaa rodun alkuperäistä käyttötarkoista ole jäsenkuntaa informoitu. Rotujärjestön säännöt kertovat, että se toimii kotimaisten alkuperäisten luonnonrotujen suomenpystykorvan ja karjalankarhukoiran sekä yhdessä ruotsalaisten kanssa kehitetyn pohjanpystykorva roduille arvokkaiden ominaisuuksien turvaamiseksi. Suomenpystykorvan tavoitteellinen jalostus alkoi virallisesti vuonna 1892, jolloin tavoitteeksi määriteltiin suomalainen haukkuva lintukoira.

Esityksen perustelut jatkavat samalla esitetyn JTO:n kirjoittelussa aloitetulla epäjohdonmukaisuuksia sisältävällä linjalla. Samalla ne pitävät sisällään myös totuudenvastaisia väitteitä ja vähättelee arvokasta linnunhaukkukoetoimintaa. Uuden valiotittelin esittäminen, jota Suomen Kennelliito ei tunnusta, on arvoton ja tekee mielestäni suomenpystykorvarodulle vain haittaa ja hyödyttää niitä rotuja, jotka oikeasti tohtivat testauttaa jalostuskoirat eri käyttökokeissa. Tällaisia koiria pennunottajat hyvästä syystä nykyisin ymmärtävät hakea.

Olen toiminut vuosina 2000 - 2006 SPJ:n SPK jalostusryhmässä, joista kolme sen vetäjänä. Vuoden 2004 - 2016 SPK-jaoston jäsenenä sekä epilepsiatyöryhmän jäsenenä vuodet 2002 - 2014. Olen ollut mukana kirjoittamassa kolme SPK-jalostuksen tavoiteohjelmaa mukaan lukien edelleen voimassa oleva. Monimuotoisuuden puolesta olen kirjoittanut järjestön julkaisuissa jo viime vuosikymmenellä. LINT-koetuomari 1993 ja ylituomari 1999 alkaen.

Tästä näkökulmasta suora vastaus Matille; Esitys suorastaan loukkaa minua, mutta käymäni keskusteluiden perusteella myös valtaosaa meitä pohjoisen aktiivi harrastajia sekä yhdistyksemme jäseniä. Arvostamme täällä erittäin paljon ”tervaskantojemme” rodun ainutlaatuisten linnunhaukkuominaisuuksien eteen tekemää työtä. Myös kerhotasolla näiden ominaisuuksien eteen on täällä tehty kovasti työtä. Meille pohjoisen harrastajille rodun säilymisen edellytys on se, että sitä jatkossakin ja ylpeästi vaalitaan lintukoirarotuna.

Tulemme tarvittaessa SPJ:n jäsenyhdistyksenä esittämään seuraavalle vuosikokoukselle tämän hankkeen hylkäämistä, koska se mm. asettaa jäsenkunnan koirien kohtelun eriarvoiseen asemaan ja laskee todellisten valiosaavutusten merkitystä järjestö-ja jalostustoiminnassa.

[Uimonen]

Tervehdys,

Suomenpystykorvajaoston kehittämä ja hallituksessa hyväksytty Riistavalio-titteli suomenpystykorville on herättänyt keskustelua täälläkin. Ja se on hyvä, sillä ilman keskustelua ei synny mielipiteiden vaihtoa, eikä mahdollista muutosta.

Titteli "Riistavalio" ei ole ns. virallinen, vaikkakin vain tietyillä saavutuksilla ansaittava, ja voi siten jopa herättää tiukasti ajateltuna hieman väärän mielikuvan (nimike voisi kieltämättä olla jokin toinen, vaikka se riistamestari...). Titteliä tarkastellessa ei tule jäädä kiinni tuohon tittelin nimen jälkiosaan "-valio". Tunnustettuja virallisia valioita suomenpystykorvalla ovat edelleenkin vain Kennelliiton sääntöjen mukaiset käyttö- ja muotovaliot, sekä kv-arvot. Uusi lanseerattu riistavalio-titteli on kuitenkin (minun täysin henkilökohtaisena mielipiteenä) varsin hyvä lisäarvo ja kynnykseltään riittävän helposti saavutettava houkutella esiin niitä suomenpystykorvia, ja niiden omistajia, jotka tietävät oman koiransa toimivan kaikelle riistalle, mutta ovat turhan ujoja/välinpitämättömiä tuomaan koiransa esille. Järjestönä meidän tulee palvella kaikkien rotujemme hyvää tulevaisuutta, ja palvella rotujemme kaikkien omistajien järjestöpalvelujen tarvetta. Tämä on yksi niistä uusista.

Eero kritisoi vahvasti tätä riistavalio-titteliä. Ymmärrän, Eero, mielipiteesi, ja arvostan sitä pitkän ja syvällisen rotukokemuksesi sekä -tietämyksesi ansiosta. Suomenpystykorvan kohdalla ihmisen reilut sata vuotta sitten aloittaman jalostuksen tavoite oli puhtaasti lintuahaukkuva pystykorva. Ihmisen "jalostuksellinen" rooli suomenpystykorvan (tai pohjiksen taikka karhukoiran) osalta alkoi oikeasti kuitenkin jo satoja/tuhansia vuosia sitä aikaisemmin: riistaa - mitä tahansa riistaa - hakevat, haukkuvat, pysäyttävät ja tappavat - kotiin tuovat koirat menestyivät. Huonommat varmaan syötiin. Meidän pitää rotujamme tarkastellessa suunnata katseemme ja ymmärryksemme paljon paljon omaa aikaamme varhaisempiin aikoihin. Ja sieltä kumpuaa myös suomenpystykorvan monipuolisuuden synty. Se, että me ihmiset reilut sata vuotta sitten halusimme alkaa omasta mielestämme toimia oikeammin ja toisin (=jalostaa), ei muuta tuota alkuperäistä tämänkin rodun selviytymis- ja kehittymistarinaa. Tähän pohjaa myös tämä riistavalio-kilvoittelu.

Minulle itselleni suomenpystykorva on aina ensisijaisesti linnunhaukkuja, mutta näen ilman muuta pelkästään rodun etuna tuoda esiin rodun sisällä ja markkinointimielessä myös sen sisäsyntyistä kaiken muunkin riistan viettiä ja toimivuutta. Annetaan suomenpystykorvalle ja sen ikiaikaisille vieteille tilaa.

Pystykorvaterveisin,
Sami

[enp]

Ohessa Suomen Kennelliiton käyttövalion arvoon vaadittavat SPJ:n edustamien rotujen koepalkintovaatimukset.

Käyttövalion arvo (FI KVA)
Vähintään laatumaininta "hyvä" näyttelystä koiran täytettyä 15 kk. Lisäksi tulevat rotukohtaiset koepalkintovaatimukset. Suomen Kennelliiton myöntämien Suomen koe- tai kilpailuvalionarvoon oikeuttavien käyttötulosten on kaikkien oltava Suomesta saatuja. (Valt. 27.5.12)
Suomenpystykorva, karjalankarhukoira ja pohjanpystykorva
FI KVA-LINT
4 x LINT 1. Tulokset on saatava vähintään kahdelta eri ylituomarilta vähintään kahden eri koekauden aikana. Vähintään yksi niistä on saatava yleisestä kokeesta. Enintään kaksi tulosta saa olla koko koekauden kestävästä kokeesta. Yksi koekausi on metsästysvuosi 1.8.–31.7.
FI KVA-HIRV
4 x HIRV1. Tulokset on saatava vähintään kahdelta eri ylituomarilta. Enintään kaksi tulosta saa olla koko koekauden kestävästä kokeesta. (Valt. 26.11.17)

Kuinka tasapuolisena koirien todellisiin saavutuksiin nähden näet SPJ:n jäsenten kohtelun jos sitä tarkastellaan esillä olevan ”riistavalio”-tittelin vaatimusten ja SPJ:N rotujen todellisten käyttövaliosaavutusten osalta?

Nyt riistavaliosäännön kaavalla kerkivertoa huonomman tuloksen tehneen koiran kuva omistajatietoineen tulee valioesittelyn tapaan Pystykorva-lehteen ja omistajalle jaetaan peräti kunniakirja.

Eikä tässä vielä kaikki. Koirien nimet ja omistajan yhteystiedot tallennetaan suomenpystykorvajaoston tiedostoihin, ja näkyvästi rotujärjestön nettisivuille suomenpystykorva osioon. Todellisten KVA koirien omistajat tekevät mielestäni matkan varrella aika paljon enemmän työtä yhteisen koiraharrastuksen sekä rotujärjestön eteen, eikä näiden koirien tietoja näy SPJ:n sivuilla missään.

Voi perustellusti kysyä, miksi he saavat nykyisessä päätöksenteossa SPJ:ltä huonompaa arvostusta saavutuksilleen tai vastineeksi jäsenmaksuilleen?

[Arppa]

En minäkään tunnustaudu varauksettomiin riistavalioden kannattajiin. Toisaalta näen oikean ajatuksen ja huolen siitä, että jotain tarvitsee tehdä rodun elinvoimaisuuden kannalta. Siitä kiitos ja paljon hyvääkin on tehty viime vuosina rodun yleisen markkinoinnin eteen ja jonkunlaista orastavaa buumia harrastustoiminnassa on selvästi nähtävissä. Olisiko jopa koirien rekisteröinnit ja pentujen kyselyt vähän kasvussa.

Mitä sitten jos ei riistavalioita vai olisiko hanke järkevämpi kriteerien ollessa korkeammat? Esimerkiksi aktiivinen lintukoetoiminta jo sinällään laajalle harrastajajoukolle lähes mahdoton haaste. Tuomaroinnit, kokeiden järjestelyt ja oman koiran käyttäminen kokeissa tavoitteena vaikka ne paljon himoitut valionarvot polttavat rutosti aikaa ja rahaa. Metsästääkin pitäisi ehtiä ja kuumin sesonki kestää sen kolmisen kuukautta.

Miten saataisiin tätä aktiivien ydinjoukkoa kasvatettua ja nuoremmatkin matkaan rodun hyväksi on pohtimisen arvoinen asia ja liittyy laajemminkin tähän riistavaliokeskusteluun. Uskallan väittää et me rodulle hurahtuneimmat ollaan katoavaa kansanperinnettä jos emme kehitä myös kevyemmän ja halvemman osallisuuden toimintaa.


Perinteet kunniaan, mutta rodun elinvoimaisuuden kannalta toimintaa pitää suhteuttaa myös siihen, että harrastajakunta ja sen tarpeet vaihtelevat. Siksi tämä monimuotoisuuden huomiominen tavalla tai toisella järjestötoiminnassa lienee hallittua tulevaisuutta. Haastan keskustelemaan myös siitä, että ellei riistavaliota ko.kriteereillä, niin mitä ja miten sitten?

[peija04]

Riistavalio

Mikä ettei, mutta kuitenkin mieluummin ei. Koska kyseessä on jokseenkin lyhyessä ajassa, jokseenkin painostuksen alla, ja jokseenkin ulkopuolisista syistä syntynyt ”hyvä ajatus saada näkyvyyttä” rodulle. Näkyvyyttä, että saataisiin lisää harrastajia.

On kuitenkin varmasti niin, että rotumme/harrastuksemme tulevaisuuden kannalta, on ehdottoman tärkeää, että markkinoille tulevat pentueet olisivat perimältään (perimiltään ominaisuuksilla) kohtuudella sitä mitä kauppiaat lupaavat.

Eeron mielipiteet on lyöty alas oikealta ja vasemmalta, ja minäkin lyön, koska Eero ei anna vaihtoehtoa. Minä annan. Annan mahdollisuuden keskustella asiasta. Sillä ei tämmöistä asiaa oikeasti voi jaoston päätöksellä tehdä.

Ja Sami Havian ei oikeasti pitäisi olla ko. asiasta mitään mieltä, koska, ja etenkin, kun hän tuntee meistä parhaiten yhdistyslain. Ja ehkä juuri siksi, kun hän on ko. asiassa yhdistyslain mukaan jäävi. Ei jäävi tekemään päätöstä, mutta ehdottoman jäävi olemaan mitään mieltä tekemästään päätöksestä. Päätös on päätös, ja piste.

Ko. asia on tyyppiesimerkki, miksi jaostojen ja hallituksen tulee tiivistää yhteistyötään.

En tiedä mikä mättää, mutta näyttää, ja on käytännössä varma, että jonkun pitää muuttua.

Ja vielä riistavalio "tittelistä", että ei missään tapauksessa "jatkoon".

[Kytösavu]

Riistavalio kunniakirjan jakamisen aloittaminen on suomenpystykorvajaoston ja hallituksen asia PISTE.

Ei ole kyse sen suuremmasta asiasta, kuin paperilappusen jakamisesta vaikka seinälle laittamista varten. Ja jonkun olemattoman nettisivun kätköön laitettavaksi, sekä ihan valtavana kertaversiona Pystykorva lehteen.
Titteli ei ole virallinen, mikä näkyisi rekisterikirjassa, tai Kennelliiton tietokannassa.

En nyt kertakaikkiaan ymmärrä mikä ihmisiä tässä asiassa ahdistaa. Ei ole millään lailla linnunhaukkujien jalostuksesta, ja varsinkaan tulevaisuudesta pois, jon joku koira saa mainetta monipuolisena metsästyskoirana.

Riistavalio tittelin pääajatus on, että sillä saataisiin hirveä haukkuvia koiria kokeilemaan linnunhaukkukoetta, ja toisinpäin. Eli tietoa toimivista koirista kirjoihin ja kansiin ihan virallisesti.
Pienpetotesti tulee ihan itsellään, jos on tullakseen ja sellaisen koiran omistaa.

Menkää vaikka metsälle, jos ahdistaa. Yleensä tekee hyvää hengelle, mutta ei tokikaan aina. Riippuu mistä roikkuu.

[Kukkoaho]

Ei oikein ollut sopivaa lankaa niin tyrkitään tämän perään kysymykseni.

Lueskelin eilenä uudemman kerran ja hartaammin edellistä Pystykorvalehteä. Sieltä lueskelin Haukku-ottelun 3 kärjen omistajien haastatteluihin. Hopeaa hienosti saavuttaneen koiran kohdalla omistaja kertoo, ettei koiralle ammuta lintuja kuin 1-2 vuodessa. Tämä sen takia, että koe menestys olisi mahdollisimman hyvää, eikä koira kuumuisi liikaa. Myös 3. sijoittuneen koiran omistaja kertoo, ettei koiralle ammuta kuin maltilla lintuja, kuitenkin 4-5 / kausi.

Onko siis niin, että metsästyskoiran jolle ammutaan kiintiöiden rajoissa ja kilpailu koiran kouluttamisessa on huomattava ero? Itselläni on esim pohjoisessa 6 linnun kiintiö ja etelässä 3 linnin kiintiö. Näiden lisäkis olen saanut paljon kutsuja eripuolille maata ja näin pudotusten mahdollisuudet ovat vielä suuremmat.

Vai onko niin, että tietyn tyyppiset koirat pärjäävät kokeissa, eikä kokeet enää tuekkaan metsästyskoiran (jonka kanssa otetaan lintu/näätä/supi eräksi) toimintaa ihan niin tarkasti? Voisiko tämä tai edellinen kohta aiheuttaa ristiriitaa tämän kaltaisen "riistavalion" tittelin kanssa? Kyseessä onkin kaksi erilaista toimintamallia.

Yksin kertainen kysymys: Voiko huippukoe koira olla samaan aikaan Metsästyskoira jolle ammutaan lintu, kun se on mahdollista?

Tyttären uusi koira pitäisi meinaan ohjata hirviltä pikkuhiljaa pois (tai vahvemmin niille, käsittääkseni hirvikokeissa menestys lisääntyy kaatojen myötä) eikä muuta keinoa tähän ole kuin pudotukset, vai onko? Tekeekö tämä ohjaaminen pudotusten kautta koe menestyksen mahdottomaksi? Vai onko tuo yksilökohtainen juttu, siis jotkin yksilöt eivät kestä pudotuksia?

[katy]

Mitäs se voittajan isäntä mainitsi ko. asiaan .

On aivan yksilöllinen asia.
Koirat, joilla on taipumusta liikaherkkyyteen, saattaa ampuminen aiheuttaa kuumumista/ liikaherkkyyttä, joiden seurauksena tulee turhaa kyselyä, tyhjiä haukkuja sekä huonoja merkintöjä.

Itselle ei ole moista sattunut vaan sopivasti ampuminen on päinvastoin vahvistanut koirien hyviä ominaisuuksia.

[Kukkoaho]

Mutta jos kyseessä on yksilön ominaisuus, niin ohan tuo huolestuttavmpaa kuin "Riistavalio titteli". Sillä nuo koirat lisääntyvät lähes varmuudella, riistavaliot eivät.

Jos joidenkin menestyvien koe koirien ominaisuus on, ettei niille voi ampua lintuja, on se mielestäni vähän huolestuttavaa.Mitä jos tämmöinen koira sattuu innokkaalle metsästäjälle joka haluisi käyttää koiraa pienpetojen kuin lintujenkin metsästykseen. Mistä metsästäjä Markku tietää, että menestyvistä vanhemmista ottamansa koira ei kestä kuin linnun kaks kaudessaan, pienpedoista puhumattakaan?

Ehkä riistavalio titteli yhdessä koe menestyksen kanssa olisi tuohon Markun ongelmaan apuna?

[Uimonen]

Eerolta hyvin mielenkiintoista pohdintaa. Minun osaltani - tai siis Aavan osalta - tulkintasi ei kuitenkaan osu ihan oikein. Pystykorva on minulle ennen kaikkea metsästys- ja arkipäivänkaveri; koe- ja muu toiminta tulee jossain siellä perässä. En siis tarkoituksella rajoita lintujen (tai muun riistan) ampumista koiralle vaikkapa koetoimintaa ajatellen. Ensin tulee aina metsästys. On vain niin, että oma tavoitteeni ei ole koskaan ollut täyttää pakastinta linnuilla, vaan saada elämyksiä. Niitä saa jatkuvasti myös ilman pudotuksia. Tällöin myös harvakseltaan tehty pudotus tuntuu aina varsin erityiseltä niin miehelle kuin koiralle. Toisaalta, kun nämä etelässä olevat omat turvalliset jahtimaat ovat susien takia aika vähissä, niin ei ole järkevää pudottaa niiltä alueilta kaikkia lintuja; mitäs sitten haukuttaisi...

Esitit, Eero, tuolla seuraavan kysymyksen:
Yksin kertainen kysymys: Voiko huippukoe koira olla samaan aikaan Metsästyskoira jolle ammutaan lintu, kun se on mahdollista?

Kyllä voi, mutta voi olla olemattakin. Kaikki koirat ovat yksilöitä ja reagoivat pudotusten määrään eri tavalla. Ja kaikki isännät / emännät toimivat omien motiiviensa ohjaamina. On siis niin, että isännän / emännän tavoite koiransa suhteen, sekä koiran yksilöllinen luonne määrittää sen, miten yksittäiselle koiralle ammutaan riistaa - mitä hyvänsä riistaa - ja kuinka paljon. Sinä ja tyttäresi tunnette koiranne parhaiten, ja toimitte sitten sen mukaan mitä tältä hienolta harrastukselta haluatte ja toivotte.

Oikein hyviä jahtireissuja - pudotuksilla tai ilman!