Pystykorvaharrastajaksi?

Tämän otsikon alla keskustellaan suomenpystykorviin liittyvistä asioista.

Valvojat: Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1

Vastaa Viestiin
EräsKävijä
Viestit: 2
Liittynyt: 21 Touko 2018, 13:46

Pystykorvaharrastajaksi?

Viesti Kirjoittaja EräsKävijä » 21 Touko 2018, 17:46

En ole koskaan omistanut koiraa, eikä lapsuuden kodissa koskaan sellaista ole ollut. Eikä ole ollut sukulaisillakaan. Tietämys koirista on siis hyvin vähäinen.

Olen aina kuitenkin pitänyt koirista ja pidän itseäni koiraihmisenä. Nyt olen päättänyt hankkia metsästyskaverin.

Suomenpystykorvaan olen päätymässä monestakin syystä. Ensinnäkin se on perinteinen suomalainen metsästyskoira ja haluan vaalia suomalaista metsästyskulttuuria. Toisekseen metsästysseuran alueella (Pohjois-Pirkanmaa) on suhteellisen hyvin kanalintuja ja niistä olen hyvinkin kiinnostunut. Kiinnostus on kasvattanut kunnioitusta ja minua ei enää houkuttele haulikolla sinne päin sohiminen. Yhden teeren olen ampunut suolta kiväärillä, muut mahdollisuudet olen jättänyt ampumatta. Yksi teeri riitti minulle soitimelta - liian helppoa. Toisaalta taas jos tuleva metsästyskaveri tykästyy hirviin, sekään ei haittaa, koska sellaisellekin koiralle on käyttöä. Hyvä olisi jos toimisi molemmille.

Sen verran paljon olen liikkunut seuran alueella, että tiedän aika hyvin, missä alueen ukkometsot tykkäävät olla ja missä muu riista tykkää olla milloinkin. Tai no, aina kun sitä jotain luulee, paikka onkin tyhjä - vielä on paljon opittavaa. Tänä keväänä on kanalintuja näkynyt mielestäni erittäin hyvin, joten haluaisin päästä uuden kaverin kanssa metsälle oppimaan. Optimitilanne olisi, että viisi kuukautta tulisi täyteen samaan aikaan kuin kiinnipitokausi loppuu. Onko liian varhaista aloittaa vai meneekö koira pilalle jos sitä liian aikaisin yrittää saada oppimaan?

Oma metsästyskausi on suurin piirtein tällainen. Elokuussa olen sepelkyyhkyjä käynyt kyttäämässä ja hyvin monta laukausta on jäänyt ampumatta siinä pelossa, että en löydä saalista. Tähän tarkoitukseen olisi tarvetta koiran haju- ja kuuloaistille. Huonolla menestyksellä olen vesilinnustustakin kokeillut, eli ilman saalista, mutta jos joskus sattuu saalista tulemaan, koira olisi kätevä varsinkin jos se osaisi noutaa.

Kanalintukaudella viikonloput menee pitkälti luonnossa liikkuen ja hirviporukan/seuran talkoita tehden. Satunnaisia viikonloppuja tulee, jolloin ei ole mahdollista lähteä metsästysmaille parin sadan kilometrin päähän. Silloin käyn lähistöllä kaverin mailla jänistä tai sepelkyyhkyjä kokeilemassa. Siinäkin touhussa koira olisi kätevä. Onkohan liikaa vaadittu pystykorvalta kaiken muun lisäksi, että se kulkisi lähietäisyydellä ja ajaisi piiloutuneet puput liikkeelle?

Hirvikausi menee pitkälle hirven perässä ja iltaisin peuraa kytätessä. Sekä meidän alueella ja erityisesti kaverin alueella on paljon peuroja ja jotenkin pitäisi saada koira vähät välittämään niistä. Mitenhän tämä onnistuisi? Kesällä ajattelin viedä koiraa kaverin maille pyörimään kun siellä saan pitää koiraa vapaana. Pilaanko koiran heti jos sen sinne vien?

Hirvikausi kun loppuu, jatkuu peurojen metsästys, lähinnä kyttäämällä. Tähän päivään ei ole peura jäänyt löytymättä, mutta eipä koirasta peuran haussa olisi haittaa. Samaan aikaan voisi esimerkiksi näätiä pyytää, sitä en ole vielä tehnyt. (olen nähnyt näädän luonnossa, mutta sitä ei silloin saanut ampua).

Asun omakotitalossa taajamassa Etelä-Hämeessä. Olen ajatellut koiralle ulkoilutarhaa pihan perälle. Kuitenkin muutaman kymmenen metrin päässä kulkee junanrata, jossa talouden rattaiden pyöriminen näkyy lisääntyneenä junaliikenteenä. Onko huono paikka koiralle? Jotenkin pitäisi opettaa koira siihen, että junanradalle ei saa missään tapauksessa mennä (seuran metsästysalue yhdeltä sivulta rajautuu suhteellisen vilkkaaseen junanrataan ja sinne on kuuleman mukaan moni koira jäänyt). Meidän pihan ja radan välissä on sentään aita.

Mutta sitten se itse asia, eli koiran hankinta. Ikinä kun en ole koiraa omistanut, nykyiset koirien hinnat on tuntuu todella korkeilta. Itselle tulee heti sellainen olo, että jos tuon summan investoin niin kuitenkin se heti sairastuu/kuolee/ei toimikaan ja miljoona muuta syytä miksi en investointia tee. Toisaalta en halua edes mitään kallista, hyväsukuista koiraa, koska siitä tulee kovat paineet onnistua. Mieluummin ottaisin peruskoiran, jonka mahdollisesta toimivuudesta voi olla ylpeä.

Ulkotarha pitäisi rakentaa, mutta se nyt ei hirveästi kai kustanna jos itse rakentaa. Onko jotain muuta suuria kustannuksia, mitä pitäisi tietää jos pennun hankkii?

Seuraa koira saa minun harrastuksen ulkopuolelta kahdelta pieneltä lapseltani (kohta 3 ja 5), mutta päivät koiran olisi hyvä tottua olemaan ulkotarhassa tai sisällä - mieluummin tarhassa.

Hankinnassa suurin ongelma taitaa kuitenkin olla vaimon painava sana. Ollaan sovittu, että saan hommata koiran, mutta hän haluaisi odottaa muutaman vuoden, että lapset ovat isompia. Omasta mielestäni nyt olisi paras aika hankkia kun on kesäloma heinäkuussa ja syyskuussa on kaksi viikkoa heti kanalintukauden alkuun. Koira saisi heti paljon metsässä oloa ja uskon, että siellä se parhaiten oppii hyväksi metsästyskoiraksi.

Ajatuksissa olisi myös koiran käyttäminen kokeissa jos vaan toimivaksi koiraksi onnistuu sen saamaan. Minua on jo muutamaan otteeseen kysytty oppaaksi lintukokekeisiin, mitä meidän seura on järjestänyt. Viime syksynä lupauduin, mutta flunssa piti kotona. Ensi syksynä olisi seuraava mahdollisuus. Olisihan se hyvä jos esimerkiksi kasvattaja auttaisi ainakin alkuun.

Itse olen ajatellut, että naaras olisi parempi. Lähinnä kokonsa puolesta. On isohko auto, mutta perheenä kun kulkee, tavaraa riittää. Eihän se koiraskaan iso ole. Onko jotain muuta miksi valita naaras?

Tässä nyt tuli aika paljon tarinaa ja aika paljon kysymyksiä. Jos saisi täältä kysymyksiin vastauksia, positiivista kannustusta ja vinkkejä koiran hankkimiseen, olisi tosi hienoa.


-Markku

mage
Viestit: 145
Liittynyt: 31 Loka 2009, 10:06
Paikkakunta: qsamo

Re: Pystykorvaharrastajaksi?

Viesti Kirjoittaja mage » 21 Touko 2018, 21:40

Tervehdys Markku!

Katseleppa kirjastosta Erkki Tuomisen "Pikinokka pystykorva" kirja.

Pentuneuvojilta sinuna kysyisin pennun hankinnasta, vältyt pentutehtailijoiden tuotoksilta ja todennäköisesti saisit pennun vastuuntuntoiselta kasvattajalta.

Kasvavalle pennulle mehtää kohtuudella. Parempi lähteä kotio silloin kun pennulla on vielä virtaa, ei jää väsymisen myötä paha maku metsästä. Näin siis alkuun..

Paukkeeseen olen omani totuttanut ampumaradalle vievää tietä kävellen ja pentu hihnassa on saanut määrätä lähestymisen.

Ja jospa nuo kokeneemmat kertoo lisää, kunhan ehtivät..
Suomenpystykorva, rihlakko ja vanhametsä
Terveisin Marko Liikanen

tk
Viestit: 194
Liittynyt: 25 Loka 2004, 14:09

Re: Pystykorvaharrastajaksi?

Viesti Kirjoittaja tk » 22 Touko 2018, 23:09

Toisen kappaleen lopussahan tuo asia on sanottu, metsästyskaveri on päätetty hommata ja se on pystis. Ymmärrän hyvin tuo epävarmuuden, meille on pentu tulossa ensi viikolla ja samat asiat välillä pyörii mielessä, vaikka ei ensimmäinen olekaan. Mutta luotan pitkälti koiraan, kyllä se isännän opettaa, jos malttaa olla hötkyilemätä.
Tapio Keskinen

AM
Viestit: 196
Liittynyt: 04 Tammi 2006, 11:49

Re: Pystykorvaharrastajaksi?

Viesti Kirjoittaja AM » 23 Touko 2018, 13:01

Muistakaa käyttää myös näitä alueellisia tukihenkilöitä, heidän kanssaan voi jopa käydä livenä keskusteluja koira mukana tietenkin.

Pohjois- Häme ja Etelä- Häme:
Jari Salminen, Pälkäne, 0400 253 114, jari.o.salminen@gmail.com
Matti Mäkelä

kairat
Viestit: 92
Liittynyt: 01 Loka 2016, 19:39
Paikkakunta: Hammaslahti

Re: Pystykorvaharrastajaksi?

Viesti Kirjoittaja kairat » 23 Touko 2018, 14:13

Hienoa, että olet/olette päätyneet rotuun! Ihan kaikkiin kysymyksiin en osaa vastata, mutta viisaammat vastatkoon niihin.

Eli pentua kannattaa tottakai viedä sinne metsään jo pienestä pitäen, mutta pennun ehdoilla. Pidetään se tekeminen mukavana ja lenkit lyhyinä aluksi. Koiran fyysisen kehityksen kannaltakin tuo irti oleminen metsässä on parasta.

Suosittelen ottamaan vakuutuksen koiralle ja vertailemaan eri yhtiöitä. Niissä on nimittäin suuriakin eroja. Ja pentuneuvojat sekä alueelliset tukihenkilöt varmasti auttavat sopivan koiran löytymiseen.

Ulkotarhan saa rakennettua muutamilla satasilla, jos rakentaa itse. Muita kustannuksia mitä tulee mieleen on tietysti koppi sinne tarhaan, pannat/valjaat, taluttimet, ruoka/vesikipot, kynsisakset, harjat ja lelut. Sitten myös rokotukset ja niiden hinnat vaihtelee paikkakunnittain.

Itse näkisin tuon koiran hankkimisen lapsillekkin hyvänä asiana. Oppivat nuorena jo käsittelemään koiria ja ottamaan mahdollisesti jo jotakin pientä vastuuta koiran hoidosta. Meillä on kohta vuoden ikäinen tyttö ja toinen koira on tulossa taloon.

Ja ehdottomasti vain kokeisiin koiran kanssa ja maasto-oppaaksi. Oppaana ollessa voit tarkkailla sitä muiden koirien menoa ja saada sieltä vaikka vinkkejä oman koiran koulutukseen. Paikalliset pystykorvakerhotkin auttavat varmasti mielellään uuden harrastajan mukaan toimintaan.

Kytösavu
Viestit: 1805
Liittynyt: 15 Elo 2004, 18:38
Paikkakunta: Lapua
Viesti:

Re: Pystykorvaharrastajaksi?

Viesti Kirjoittaja Kytösavu » 23 Touko 2018, 18:05

Hieno homma, lisää kansalliskoiran ystäviä tarvitaan :)

Koiratuntemusta ei niin paljon tarvita, koira ja metsä opettaa kyllä. Niin se on kaikilla joskus alkanut.

Tarha on hyvä tehdä, ja sinne kuiva eristetty koppi, irti maasta. Lämmitintä ei tarvita tälle rodulle. Valmiita hyviä koppeja saa eri paikoista netistä kollaamalla 200-300 eurolla. Tarhan hyvä koko on 4*4 metriä, mutta mitä isompi, sen parempi :) . Kaksi metriä korkeaa oikeaa koiraverkkoa parilla sataa euroa 20 metrin rullan. Pystytolpat raudasta, menee muutama kymppi. Kopin pohjalle murske, ehkä myös suodatinkangas alle, pysyy ainakin hetken ruoho poissa.
Mutta sovi vaimon kanssa että koira saa olla myös sisällä laumansa kanssa silloin tällöin. Silloin saat kaikista parhaan metsäkaverin.
Tuskin se terve ja rohkea pentu pelkää junaa, kunhan ei tarhaan tule. Mutta ihan kauas ja yksin pihan perälle tarhaa ei kannata tehdä, siellä se hieno koiran alku on yksin ja suruissaan, eikä niistä usein mitään mieluista tahdo tulla.

Aika monipuoliseen metsästykseen haet koiraa. Ehkä kaikki onnistuu, kyyhkypassista sorsajahtiin, ehkä ei. Se paikalla olo voi tuottaa vaikeuksia. Omien kokemusten mukaan, koira seilaa siellä täällä väijypaikan ympärillä. No enpä ole kyllä paikallaoloa yrittänytkään opettaa. Löytää kyllä kyyhkyt ja varsinkin sorsat. Moni ampuu sorsia haukustakin koiran omasta löydöstä. Noutajaa en ole pystykorvasta saanut, mennyt munienkasteluhommiksi. Mutta moni on, ei toivoton ajatus.
Jänikset kiinnostaa pystykorvaa aivan varmasti, monen mielestä liiankin paljon tällä rodulla(minä). Joskus "ajot" on pitempiä, joskus tuurilla tulee kohdille, sitten vaan ampuu ja saa jäniskoiran, tai sitten ei. Ainut huonopuoli tuossa on, että pystykorva oppii sitkeäksi jäljittäjäksi, ja menee aikaa paljon hukkaan metsässä ollessa.
Peuroja ja kauriita ajaa todennäköisesti, mutta kyllästyy pikku hiljaa, ellei niitä ammuta. Onpa tullut haettua 2,3 kilometrinkin päästä joskus pois.
Hirvihommat kiinnostaa joitain pystykorvia. Nuorena kokeilevat kyllä haukkua, mutta sitkeitä seuraajia ja haukkujia tulee vähemmän. Ja jos tulee, niin sait arvokkaan koiran. Jos haluaa hirviä koiralta ampua, niin pitää varmistaa että vanhemmat ovat niitä haukkuneet.

Eiköhän niitä maalis-huhtikuun pentuja vielä löydy jostain sinullekin. Linnun- tai hirvenhaukkukokeissa käyneet pennun vanhemmat siirtävät todennäköisemmin hyviä ominaisuuksiaan pennuillekin. Mutta jos et ihan pahimpaan valespukkiin törmää, niin haukkuu ne ilman koetuloksiakin.
Kannattaa aina varmistaa ennen kaupantekoa kasvattajan ja koiran taustat Pystykorvajärjestön pentuneuvojilta, heidän kauttaan voi löytää myös mieluisen pennunkin itselle... https://spj.fi/rodut/suomenpystykorva/p ... tuvalitys/
Rähkyyttä suunnitellessa kannattaa miettiä, vaikuttaako se muiden elämään ja jättää tekemättä.
pekka.salomaki(at)gmail.com

EräsKävijä
Viestit: 2
Liittynyt: 21 Touko 2018, 13:46

Re: Pystykorvaharrastajaksi?

Viesti Kirjoittaja EräsKävijä » 29 Touko 2018, 15:42

Viime sunnuntaina tuli Pettukankaan Ransu autokyydillä kotiin. Kiirettä on todellakin pitänyt, nukuttua on saanut yllättävän hyvin, mutta silti ei tarpeeksi. Ehkä tässä muutaman päivän sisään ehtii mennä aikaisemmin nukkumaan.

Iso kiitos pentuvälittäjille kannustuksesta ja neuvoista!

Kasvattajille myös iso kiitos! Koiraa (varsinkin ensimmäistä) hankittaessa kannattaa valita kasvattaja tarkaan. Paras neuvo minkä sain oli se, että valitsee pennun, jolla on paras mahdollinen emo. Sitä kautta löytyy usein myös hyvä kasvattaja. Nyt sattui olemaan hyvä aika minulle hankkia pentu kun oli muutama hyvä vaihtoehto, josta oli helppo valita paras. Suuri helpotus oli se, että sain kaiken tarvittavan tavaran mukaan (+vähän lisääkin), että pääsin alkuun. Tärkein kuitenkin se, että on joku jolta kysyä jos joku asia askarruttaa. Tuttavan kautta kultaakin arvokkaampi neuvo oli, että koiraa hankittaessa ei kannata muutamaa sataa euroa säästää. Tarkoituksena kun on saada toimiva metsästyskoira, paras tae sen onnistumiselle on juuri se paras emo ja silloin se näkyy hinnassa.
Markku Niemelä

Vastaa Viestiin