Pystykorvan kaipuu

Tämän otsikon alla keskustellaan suomenpystykorviin liittyvistä asioista.

Valvojat: Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1

Vastaa Viestiin
pirkkohie
Viestit: 19
Liittynyt: 05 Loka 2004, 14:41
Paikkakunta: Kärsämäki

Pystykorvan kaipuu

Viesti Kirjoittaja pirkkohie » 22 Huhti 2017, 21:25

Minulla on ollut 3 suomenpystykorva urosta. Viimeisin muutti sateenkaarisillalle joulukuun alussa 2016 11,5 vuoden iässä. Tarha jäi tyhjäksi ja oloni muutenkin vähän oudoksi.. Onhan suomenpystykorvia ollut minulla jo neljännes vuosisadan ajan eli 25 vuotta.

Olen pitänyt ao. rodusta monella tavalla.. Kotikoira, talonvahti, lenkkikaveri.. sekin se voi olla.. Itse olen tällä hetkellä kuitenkin pitkäaikaistyötön ja perheemme toinen osapuoli sai aivoverenvuodon kohta 9 vuotta sitten ja halvaantui.. Miettinyt olen paljon sitä että kun tykkäisin ao. rodusta, mutta minulla ei ole niin isoja summia maksaa uudesta rekisteröidystä pennusta kasvattajalle että mistähän me työttömät / halvaantuneet voitaisiin hankkia koira?
Vai olisko parempi jos hankkis sekarotuisen joka on halvempi ja jossa olisi pystykorvaa..

JOs jollain on samanlainen tilanne että pitkäaikainen koiraystävä on jouduttu eläinlääkärin toimesta nukuttamaan ikiuneen sairauden johdosta.. että miten olette siitä toipuneet.. kun yhä tarhan lähellä kävellessä tulee automaattisesti katsottua että näkyykö siellä koira, vaikka tietää että se haudassa..

Kiitos jo etukäteen..

pirkkohie
Viestit: 19
Liittynyt: 05 Loka 2004, 14:41
Paikkakunta: Kärsämäki

Re: Pystykorvan kaipuu

Viesti Kirjoittaja pirkkohie » 29 Huhti 2017, 14:35

Suomen- sekä pohjanpystykorvan hinnat on aika kalliita työttömän ihmisen tuloihin.. Ja oon ajatellut että kysyn myös täällä että antaako pystykorvien kasvattajat pentua osamaksulla, vai pitääkö aina olla käteismaksu.. Millainen käytäntö nykypäivänä on?

Ja toinen ajatuksen aihe on ollut se että mitä mieltä olette sellaisesta pennusta joka olisi suomenpystykorvan ja pohjanpystykorvan tai lapinkoiran sekoitus? Millainen koira on sellainen, soveltuuko esim. asumaan ulkotarhassa?

Ja onko missään rekisteröityjä kotia vailla olevia pystykorvan urospuolista pentua, joista omistaja haluaisi luopua kahvipaketilla ja jossa uusi omistaja voisi rekisteröittää koiran omiin nimiinsä myöhemmin? Saako noin halvalla koiraa enää mistään?

Kiitos jo etukäteen vastauksistanne.

Avatar
heidi
Viestit: 410
Liittynyt: 06 Elo 2004, 10:07
Paikkakunta: Eno
Viesti:

Re: Pystykorvan kaipuu

Viesti Kirjoittaja heidi » 03 Touko 2017, 23:14

Hei,
Kun pystykorva on ollut perheenjäsenenä noin pitkän ajan, niin varmasti ikävä on kova. Tuonilmaisiin matkannutta pikinokkaa ei toki mikään tuo takaisin, mutta löytyisikö tuttavapiiristä sopivaa "kummikoiraa", jonka kanssa pääsisit joskus lenkille ja jolta voisit saada pystykorvaterapiaa? :)

Aivan kuten arvelit, tuskin nykyään enää mistään saa puhdasta (eikä ehkä sekarotuistakaan) suomenpystykorvan pentua kahvipaketin hinnalla. Aikuisen, uutta kotia syystä tai toisesta etsivän koiran voi joskus saadakin jos hyvä koti löytyy, mutta sellaisia koiria on harvoin tarjolla.

Koiran hankintahintaa tärkeämpää on kuitenkin miettiä jo ennen koiran ottamista sitä, miten selviää tilanteesta jos koira sairastuu. Ja vaikkei sairastuisikaan, niin viime aikoina eläinlääkäreiden rutiinitoimenpiteetkin ovat kallistuneet melkoisesti. Pelkkiin rokotuksiinkaan eivät tahdo enää pelkät kympit riittää :(
Eri tahot ovat olleet ihan syystä huolissaan siitä, että tulevaisuudessa eläimet voivat jäädä yhä useammassa tapauksessa ilman tarpeellista hoitoa siitä yksinkertaisesta syystä, että omistajalla ei ole varaa kalliisiin eläinlääkärimaksuihin. Toivottavasti pahin ennustus ei toteudu ja taksojen nousu pysähtyy.

Toivottavasti Sinullekin löytyy hyvä koiraystävä - jos ei vielä omaa niin joku rakastavaa kummia kaipaava kuitenkin :wink:
Heidi Lahtinen, Höyheneukon kennel

pirkkohie
Viestit: 19
Liittynyt: 05 Loka 2004, 14:41
Paikkakunta: Kärsämäki

Re: Pystykorvan kaipuu

Viesti Kirjoittaja pirkkohie » 04 Touko 2017, 22:20

Ensimmäinen suomenpystykorva uros Jeri tuli minulle kevät kesällä 1991. Muistan kun Jeri tuli pentuna.. se oppi käymään mieheni kanssa lenkillä ja kerran käytiin sen kanssa näyttelyssäkin.. Jeri sai tuolloin 1992 keväällä Jun 2 palkinnon.. Elämä jatkui ja monet lenkit kävelin Jerin kanssakin.. Mieheni kävi kanalintumetsällä.. Jeri oli kaveri myös hänelle.. Vuodet vieri ja Jeri vanheni.. lopulta sairastui syksyllä 2004 Jerillä havaittiin suurentunut kives uroskoira kun oli.. Eläinlääkäriin matka kävi ja eläinlääkäri oli Jerin tutkittuaan ollut sitä mieltä että kun Jeri oli jo tuolloin 13,5 vuotias, että vanha koira ei enää selviä leikkauksesta ja oli nukuttanut Jerin syksyllä 2004 ikiuneen..

Meni muutama kuukausi.. Löysimme täältä Pystykorva-palstalta kotia etsivän 5 vuotiaan Suomenpystykorva uroksen. Sen nimi oli Eetu. Eetun omistaja oli kuollut ja perikunta antoi Eetun ilmaiseksi.. Oli ihan rekisterissä oleva suomenpystykorva uros.. jonka haimme sitten kotiimme. Eetu sopeutui hyvin.. mutta sillä ei ollut minkäänlaisia rokotuksia koskaan laitettu, ainakaan rokotusasiakirjoja ei löydetty mistään sen aiemman omistajan perikunnalta. Niinpä vein Eetun tammikuussa 2005 rokotettavaksi ja tunnistusmerkittäväksi.. Jonkin aikaa tuon jälkeen Eetu alkoi saamaan epileptisiä kohtauksia.. Se sai niitä päivittäin ja jopa lenkillä käydessä.. Tultiin syksyyn 2005, jolloinka mieheni kanssa metsällä ollessa Eetu oli taas saanut kohtauksen ja mieheni oli ampunut Eetun metsään syksyllä 2005. Eetu oli tuolloin 5,5 vuotias.

Tuon jälkeen meille tuli melko pian Nalle, suomenpystykorvan urospentu.. Nalle oli myös mieheni metsästyskaveri, toki silloin eka syksynä oli vielä kovin pieni ja metsästysaika lyhyt, niin jäi vain tutustumisvaiheeseen se syksy 2005. Seuraavana syksynä 2006 ja 2007 Nalle kävi mieheni kanssa metsällä, haukkui lintuja. 2008 syksyllä Nalle ei enää päässyt metsälle sillä mieheni sai sairaskohtauksen joka aiheutti sen että mieheni kehosta halvaantui vasen puolisko.. Nallesta tuli minulle pihavahti, lenkkikaveri ja kotikoira.. Monet lenkit 2008 - 2016 vuosina Nallen kanssa teimme. Nallekin vanheni.. 9,5 vuotiaana sillä havaittiin hännän ja peräaukon välissä kasvain.. Mentiin lääkäriin, joka suositteli kastraatiota.. Nalle leikattiin, kasvain poistettiin ja tehtiin kastraatio.. toipui hienosti.. Lenkkimme jatkuivat.. 10,5 vuotiaana Nalle sai taas sairaskohtauksen. Eläinlääkäri sanoi sen olevan vestibulaarinen oireyhtymä, kun pääkin oli kierossa viikon. Nalle toipui tuostakin ja lenkkimme jatkuivat.. Kunnes tultiin syksyyn 2016. Nalle alkoi oksennella, lisäksi sen kakka oli pikimustaa.. Monet ruoat mitä se ennen söi suurella mielihalulla, se oksensi pois.. Nalle kuitenkin näytti voivan hyvin joten en sen kummemmin kiinnittänyt siihen huomota, kunnes tultiin joulukuun alkuun vuonna 2016. Huomasin 1 päivä joulukuuta että kaikki ei ole oikein.. Nallen silmät olivat oudot ja se ei jaksanut kävellä.. se istui paljon tarhassaan ja katseli metsään.. Tuolloin 1:n päivän iltana Nalle oksensi jopa vedet ulos.. ja sillä oli myös ilmaa kun se röyhtäili.. 2 joulukuuta soitin eläinlääkärille kysyäkseni mikä Nallella on kun se ei tullut normisti enää kopistaan, nukkui vain ja eläinlääkäriinkin se piti kantaa se ei kävellyt enää omin jaloin. Eläinlääkäri tutki Nallen ja sanoi että sillä on Ascites.. joka latinaa enkä ymmärtänyt mitä se tarkoitti.. Antoi pistoksena pahoinvointi lääkettä ja ruiskulla parafiiniöljyä suoraan suuhun.. Illalla Nalle oli kovin tuskainen.. läähätti vain ja ukisi.. seisoi vain.. Oli sisällä.. joi vettä paljon.. joka pysyi sisällä.. mutta ei ulostanut mitään.. Tahtoi yöllä ulos ja vein tarhaan jonne se jäi.. Aamulla Nalle ei tullut taaskaan omin avuin tarhasta pois, vaan se piti kantaa.. Sisällä Nalle nousi seisomaan mutta kaatui saman tien, vesi ei kelvannut vaikka ruiskulla sitä suuhun laitoin.. Nalle oli sairas.. Sen ikenet oli valkoiset.. mutta se heilutti häntää, jota se ei ollut tehnyt pitkiin aikoihin.. Hetken Nalle seisoi sitten romahti.. sen silmät oli tuskaiset ja oudot.. Soitin eläinlääkärille joka tutki Nallen ja sanoi minulle.. Eläinsuojelullisista syistä Nallen kärsimykset on päätettävä ja hän nukuttaa Nallen ikiuneen.
Nalle kuoli 3.12.2017 11,5 vuoden iässä.

Nalle haudattiin tuon jälkeen kuten kaikki muutkin edelliset suomenpystykorvamme on tehty. Minulle jäi suuri suru.. Minä omistajana itkin.. olen surrut näihin päiviin saakka.. Minun on ikävä lenkkikaveria ja ystävää.. Suomenpystykorva uros Nallea.. Nalle oli ihan rekisterissä oleva suomenpystykorva.

Nyt olen miettinyt neljättä.. Jos minä olisin nuorempi ja minulla ei olis mies halvaantunut.. ja jos miulla olis isommat tulot kuin mitä on nykysin.. Minä laittaisin vielä neljännenkin suomenpystykorvan.. Onko minulla joskus.. siihen en tiedä vastausta tällä hetkellä.. Mutta sen tiedän että suomenpystykorva on se minun rotu.

pirkkohie
Viestit: 19
Liittynyt: 05 Loka 2004, 14:41
Paikkakunta: Kärsämäki

Re: Pystykorvan kaipuu

Viesti Kirjoittaja pirkkohie » 04 Touko 2017, 22:38

Eri vakuutusyhtiöillä on olemassa eläinlääkärikuluvakuutus siltä varalta jos koira sattuu sairastumaan.. Nallellakin oli eläinlääkärikuluvakuutus aina 10 vuotiaaksi saakka, jollonka vakuutusyhtiöstä tuli ilmoitus että vakuutus lakkaa kun koira täyttää 10 vuotta.. ja iäkkäälle koiralle ei saa vakuutusta oikein enää mistään yhtiöstä.. Vaan vakuutus pitää ottaa silloin kun koira on alle 5 vuotias.. Suosittelen.

Minun tuttavapiirissä ei ole tällä hetkellä sellaista suomenpystykorvaa jonka kanssa voisin käydä esim. lenkillä. Naapurissa on.. mutta se on tarhakoira ja en tunne sitä tarkemmin.. Toisessa naapurissa on pohjanpystykorva.. jota näen joskus.. se on kiltti koira.. mutta sitäkin lenkittää sen omistajat..

Joten sydän kaipaa yhä sellaista punaturkkista kaveria jonka kanssa voisi käydä lenkillä.. mutta tällä hetkellä olen työtön.. ja en sitten tiedä minkälaisia nykyiset kasvattajat on että antaako ne koiranpentua osamaksulla?

pirkkohie
Viestit: 19
Liittynyt: 05 Loka 2004, 14:41
Paikkakunta: Kärsämäki

Re: Pystykorvan kaipuu

Viesti Kirjoittaja pirkkohie » 05 Touko 2017, 16:47

pirkkohie kirjoitti:Ensimmäinen suomenpystykorva uros Jeri tuli minulle kevät kesällä 1991. Muistan kun Jeri tuli pentuna.. se oppi käymään mieheni kanssa lenkillä ja kerran käytiin sen kanssa näyttelyssäkin.. Jeri sai tuolloin 1992 keväällä Jun 2 palkinnon.. Elämä jatkui ja monet lenkit kävelin Jerin kanssakin.. Mieheni kävi kanalintumetsällä.. Jeri oli kaveri myös hänelle.. Vuodet vieri ja Jeri vanheni.. lopulta sairastui syksyllä 2004 Jerillä havaittiin suurentunut kives uroskoira kun oli.. Eläinlääkäriin matka kävi ja eläinlääkäri oli Jerin tutkittuaan ollut sitä mieltä että kun Jeri oli jo tuolloin 13,5 vuotias, että vanha koira ei enää selviä leikkauksesta ja oli nukuttanut Jerin syksyllä 2004 ikiuneen..

Meni muutama kuukausi.. Löysimme täältä Pystykorva-palstalta kotia etsivän 5 vuotiaan Suomenpystykorva uroksen. Sen nimi oli Eetu. Eetun omistaja oli kuollut ja perikunta antoi Eetun ilmaiseksi.. Oli ihan rekisterissä oleva suomenpystykorva uros.. jonka haimme sitten kotiimme. Eetu sopeutui hyvin.. mutta sillä ei ollut minkäänlaisia rokotuksia koskaan laitettu, ainakaan rokotusasiakirjoja ei löydetty mistään sen aiemman omistajan perikunnalta. Niinpä vein Eetun tammikuussa 2005 rokotettavaksi ja tunnistusmerkittäväksi.. Jonkin aikaa tuon jälkeen Eetu alkoi saamaan epileptisiä kohtauksia.. Se sai niitä päivittäin ja jopa lenkillä käydessä.. Tultiin syksyyn 2005, jolloinka mieheni kanssa metsällä ollessa Eetu oli taas saanut kohtauksen ja mieheni oli ampunut Eetun metsään syksyllä 2005. Eetu oli tuolloin 5,5 vuotias.

Tuon jälkeen meille tuli melko pian Nalle, suomenpystykorvan urospentu.. Nalle oli myös mieheni metsästyskaveri, toki silloin eka syksynä oli vielä kovin pieni ja metsästysaika lyhyt, niin jäi vain tutustumisvaiheeseen se syksy 2005. Seuraavana syksynä 2006 ja 2007 Nalle kävi mieheni kanssa metsällä, haukkui lintuja. 2008 syksyllä Nalle ei enää päässyt metsälle sillä mieheni sai sairaskohtauksen joka aiheutti sen että mieheni kehosta halvaantui vasen puolisko.. Nallesta tuli minulle pihavahti, lenkkikaveri ja kotikoira.. Monet lenkit 2008 - 2016 vuosina Nallen kanssa teimme. Nallekin vanheni.. 9,5 vuotiaana sillä havaittiin hännän ja peräaukon välissä kasvain.. Mentiin lääkäriin, joka suositteli kastraatiota.. Nalle leikattiin, kasvain poistettiin ja tehtiin kastraatio.. toipui hienosti.. Lenkkimme jatkuivat.. 10,5 vuotiaana Nalle sai taas sairaskohtauksen. Eläinlääkäri sanoi sen olevan vestibulaarinen oireyhtymä, kun pääkin oli kierossa viikon. Nalle toipui tuostakin ja lenkkimme jatkuivat.. Kunnes tultiin syksyyn 2016. Nalle alkoi oksennella, lisäksi sen kakka oli pikimustaa.. Monet ruoat mitä se ennen söi suurella mielihalulla, se oksensi pois.. Nalle kuitenkin näytti voivan hyvin joten en sen kummemmin kiinnittänyt siihen huomota, kunnes tultiin joulukuun alkuun vuonna 2016. Huomasin 1 päivä joulukuuta että kaikki ei ole oikein.. Nallen silmät olivat oudot ja se ei jaksanut kävellä.. se istui paljon tarhassaan ja katseli metsään.. Tuolloin 1:n päivän iltana Nalle oksensi jopa vedet ulos.. ja sillä oli myös ilmaa kun se röyhtäili.. 2 joulukuuta soitin eläinlääkärille kysyäkseni mikä Nallella on kun se ei tullut normisti enää kopistaan, nukkui vain ja eläinlääkäriinkin se piti kantaa se ei kävellyt enää omin jaloin. Eläinlääkäri tutki Nallen ja sanoi että sillä on Ascites.. joka latinaa enkä ymmärtänyt mitä se tarkoitti.. Antoi pistoksena pahoinvointi lääkettä ja ruiskulla parafiiniöljyä suoraan suuhun.. Illalla Nalle oli kovin tuskainen.. läähätti vain ja ukisi.. seisoi vain.. Oli sisällä.. joi vettä paljon.. joka pysyi sisällä.. mutta ei ulostanut mitään.. Tahtoi yöllä ulos ja vein tarhaan jonne se jäi.. Aamulla Nalle ei tullut taaskaan omin avuin tarhasta pois, vaan se piti kantaa.. Sisällä Nalle nousi seisomaan mutta kaatui saman tien, vesi ei kelvannut vaikka ruiskulla sitä suuhun laitoin.. Nalle oli sairas.. Sen ikenet oli valkoiset.. mutta se heilutti häntää, jota se ei ollut tehnyt pitkiin aikoihin.. Hetken Nalle seisoi sitten romahti.. sen silmät oli tuskaiset ja oudot.. Soitin eläinlääkärille joka tutki Nallen ja sanoi minulle.. Eläinsuojelullisista syistä Nallen kärsimykset on päätettävä ja hän nukuttaa Nallen ikiuneen.
Nalle kuoli 3.12.2016 11,5 vuoden iässä.

Nalle haudattiin tuon jälkeen kuten kaikki muutkin edelliset suomenpystykorvamme on tehty. Minulle jäi suuri suru.. Minä omistajana itkin.. olen surrut näihin päiviin saakka.. Minun on ikävä lenkkikaveria ja ystävää.. Suomenpystykorva uros Nallea.. Nalle oli ihan rekisterissä oleva suomenpystykorva.

Nyt olen miettinyt neljättä.. Jos minä olisin nuorempi ja minulla ei olis mies halvaantunut.. ja jos miulla olis isommat tulot kuin mitä on nykysin.. Minä laittaisin vielä neljännenkin suomenpystykorvan.. Onko minulla joskus.. siihen en tiedä vastausta tällä hetkellä.. Mutta sen tiedän että suomenpystykorva on se minun rotu.
Aiemmasta tekstistä korjattu Nallen kuolin vuosi, se oli 2016.

Vastaa Viestiin