Suomenpystykorvan pentutilanne

Tämän otsikon alla keskustellaan suomenpystykorviin liittyvistä asioista.

Valvojat: Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1

Avatar
heidi
Viestit: 410
Liittynyt: 06 Elo 2004, 10:07
Paikkakunta: Eno
Viesti:

Re: Suomenpystykorvan pentutilanne

Viesti Kirjoittaja heidi » 14 Kesä 2016, 10:23

Kesäkuun Pystykorva-lehti on nyt painossa. Siitä saadaan muun muassa lukea terveisiä viideltä nuorelta, jotka ovat saaneet kasvattajalta lahjapennun. Neljä karjalankarhukoiraa ja yksi suomenpystykorva. Tällaisena keväänä kun pentuja on paljon, voi joku kasvattaja ehkä kiinnostua siitäkin vaihtoehdosta, että lahjoittaa pennun jollekin harrastuksesta innostuneelle nuorelle. Vaikka on luonnollista, että nuoren elämäntilanteet vaihtuvat esimerkiksi opiskeluiden myötä, on lahjoitus onnistuessaan panostusta tulevaisuuteen. Tässä yhden suomenpystykorvan tapauksessa halukkaat lähettivät perustellut hakemuksensa pystykorvakerholle ja kasvattaja teki lopullisen valinnan.
Tunneside rotuun luodaan usein jo lapsena/nuorena ja siksi toinen hyvä "asiakasryhmä" ovat eräharrastuksesta innostuneet ja luonnossa viihtyvät lapsiperheet. Monen, ellei useimpien kovan luokan pystykorvaharrastajien ensimmäinen muisto suomenpystykorvasta on juuri lapsuuskodista. On varmasti sen ansiota, ettei muuta rotua edes harkittu, kun ensimmäistä omaa koiraa lähdettiin ostamaan. Pohjisväki osaa tämän hyvin, kun heillä rotua markkinoidaan koko perheen harrastuskoirana. Ja siksi Koppelohaukut ja Poikuehaukut vilisevät pohjiksia! Suomenpystykorva sopii samaan rooliin vähintään yhtä hyvin.
Heidi Lahtinen, Höyheneukon kennel

Avatar
heidi
Viestit: 410
Liittynyt: 06 Elo 2004, 10:07
Paikkakunta: Eno
Viesti:

Re: Suomenpystykorvan pentutilanne

Viesti Kirjoittaja heidi » 14 Kesä 2016, 10:27

Se jäi sanomatta, että Pystykorvan jutussa kysyttiin nuorilta, mitä kuuluu nyt vuosi tai pari pennun saannin jälkeen. Jokaiselle oma koira on ollut todella tärkeä juttu ja iso asia!
Heidi Lahtinen, Höyheneukon kennel

von_sabsen
Viestit: 4
Liittynyt: 02 Kesä 2016, 04:48
Paikkakunta: Nokia

Re: Suomenpystykorvan pentutilanne

Viesti Kirjoittaja von_sabsen » 04 Marras 2016, 15:50

Kytösavu kirjoitti:Miksi sillä pystykorvalla pitäisi metsästää vain 51 vuorokautta vuodesta ja pelkkää metsäkanalintua. Aika monilla kausi alkaa elokuun 20 päivä vesilinnuilla ja supinpoikien pyynnillä. Syyskuu mennään metsälinnun perässä, lokakuulla samoin, osa hirven ja karhunkin perässä. Talvi taas keväthankiin asti näädän ja supin perässä. Minkkiä ja majavaa pyydetään innokkaimpien harrastajien toimesta. Kausi kestää pystykorvalla seitsemän kuukautta.
Meitä useamman riistan harrastajia alkaa olla taas uudelleen enemmän ja enemmän, ja julkeamme tulla taas esiinkin, kun ei koko ajan hoeta, että suomenpystykorva on ainoastaan lintua haukkuva koira. Netti, varsinkin Facebook on täynnä erilaisia onnistuneita ja hienoja jahtihetkiä.
Suomenpystykorvan tulevaisuuden ja suosion määrittää monikäyttöisyys, ei seurakoiramarkkinat. Myös sen löytyminen yhteiseksi perheiden harrastuskoiraksi.
Hienoa että ihmiset pitävät suomenpystykorvan ulkonäöstä ja siitä niin paljon että hankkivat itselleen sellaisen. Silti on hiukan itsekästä hankkia täysiverinen metsästyskoira seurakoiraksi tai lenkkikaveriksi.
Mutta olen ehdottomasti samaa mieltä, että monilla kasvattajilla tai itseään sellaiseksi kutsuvilla, on liian kovat kriteerit pennun myymiseen. Itse ei juurikaan käydä missään, mutta pennun ottajan pitäisi olla metsältä haiseva karvalakkinen partasuu. Ehdottomasti pentuja pitäisi myydä uusille harrastajille, kunhan edes lupaavat hommata metsästyskortin, tai koiralle oikeita metsästysmahdollisuuksia.
Suomenpystykorva herää riistan kanssa henkiin. Ei sitä edes tunne pohjimmiltaan, ellei ole nähnyt sen intoa ja riemua saaliilla. Maailman kauneimmat silmät ovat suurella ja koko sen naama hymyilee hännän päähän asti.

Me kaikki emme asu oivien riistamaiden kupeessa. Yht'äkkiseltään riistamaille tulee se 150 - 200km matkaa. Silloin ei mennä joka päivä metsälle vaikka haluttaisikin. Tämä ei siis tarkoita, etteikö esim. allekirjoittanut käytännössäkatsoen asuisi metsässä, jos siihen vain mahdollisuus olisi. Koiransa kanssa siis. Vaimon luvalla tai ilman. :)
Anttiolavi Salonen

"I actually live on a Hillstreet"

Vastaa Viestiin