Pystärin vihollinen tulevaisuudessa

[recon]

Haluaisin ilmaista oman kantani suomenpystykorvan suurimmaksi viholliseksi..

Taustaa: Otin ensimmäisen pystärin vuonna 1994 eli parikymmentä vuotta sitten jolloin myös aloitin metsästyksen. Sen jälkeen on aina ollut talossa pystäri ja tällähetkellä niitä on kaksi kappaletta. Yhteensä niitä on ollut 4 ja kaikki yhtä rakkaita. Innostus harrastukseen lähti kun lainasin kirjastosta Erkki Tuomisen Pikinokka pystykorva kirjan. Tämän kirjan opeilla olen koirani kasvattanut ja tästä suunnaton palo syttyi harrastukseen. Kaikkiaan elämäni aikana olen kasvattanut enemmän ja vähemmän yhteensä 9 koiraa. Siinä hieman taustaa.

Nykyhetki: Nyt kun on menossa neljäs pystäri, on ikäväkseni lajin hohto hieman haalistunut, ei kuitenkaan pystärin ja metsästyksen osalta onneksi, vaan tässä lajissa liikkuvien ihmisten ja toiminnan osalta (korostan että tämä ei koske kaikki lajin mukana olevia ihmisiä eikä tapahtumia). Kun aloitin lajia silloin 94, oli unelmissa joskus saada haukkukuningas itselle ja se unelma elää edelleenkin. Kun sitten olen muutamissa kokeissa pyörinyt, niin ikäväkseni olen huomannut että tässäkin lajissa on omat kuppikunnat ja kyräilypiirit. Toisten koiria mollataan ja omissa koirissa ei ole mitään huonoa. Piilotellaan sairauksia eikä uskalleta kertoa totuutta omista koirista, niin kuin se olisi kuolemantuomiosta seuraava asia. Mielestäni yhteen hiileen puhaltaminen puuttuu suurimmaksi osaksi tästä toiminnasta. EIKÖ TÄMÄN PITÄISI OLLA MUKAVAA YHTEISTÄ TOIMINTAA?

Yhteenveto ongelmista:
-Pentujen saannin vaikeus jos ei ole suhteita(omassa kokemuksessa oli tapaus jossa sanottiin kun kysyin pentua että ei me kaikille pentuja anneta, joka on hyvä asia sinällään). Mutta jos on ihmisiä niin kuin allekirjoittanut, joka haluaa kuumeisesti hyvää metsästyskaveria sekä on valmis tekemään kaikkensa koiriensa eteen sai ainakin tämä kommentti reaktion että en enään pentuja kyseiseltä ihmiseltä kysynyt. Miten todistat ihmiselle että olet hyvä koiramies jos et henkilöä tunne entuudestaan?
-Kokeisiin vaikea lähteä mukaan, jos ei ole tuttuja joilla on tuomarikortti. Itse omistan tuomarikortin ja olen ollut koiria tuomaroimassakin siinä uskossa että homma toimii vuoroin vieraissa periaatteella, mutta käytännössä todennut että tuomareita on todella hankala saada. Tähän pitäisi keksiä jokin muutos vaikka muutamat kokeet joissa järjestäjän puolelta olisi hommattu tuomarit valmiiksi. Itse ainakin olisin valmis lähtemään mukaan tuomariksi jos tietäisin että seuraavalla kerralla olisi minulla mahdollisuus päästä koirani kanssa kokeeseen ilman suunnatonta anelemista. Piireissä pyörii useasti samojen miesten koirat.
-Vuosikokouksissa mukana olleena voin sanoa että se viimeistään vie paloa uudelta harrastajalta tähän lajiin. Siellä tiivistyy koko maan kattavat kyräilyverkostot ja tunnelma on monesti muuta kuin mukava.
-Kyräily, syyttely, pienipiiri pyörii kerhot, Kateellisuus ja yms ihmisestä johtuvat asiat.

SUURIN ONGELMA MIELESTÄNI PYSTÄRIN TULEVAISUUDELLE ON IHMINEN ITSE JA LAJIN HARRASTAMISEN MAHDOLLISUUS SEKÄ KUVA JOKA ME ANNETAAN UUSILLE HARRASTAJILLE LAJISTA EI ITSE KOIRAAN LIITTYVÄT ASIAT.

Ps. toivottavasti tulevaisuudessakin saan jostain pentuja niin kauan kuin ukossa henki pihisee, että voi tätä hienoa ja mukavaa asiaa harrastaa. Ja ehkä joskus vielä tulee se haukkukuningaskin. Haluan myös korostaa että poikkeuksiakin on ja yhteisiä mukavia hetkiä lajin tiimoilta. HYVÄÄ ALKAVAA JAHTIKAUTTA KAIKILLE NÄIN HIENON LAJIN JA KOIRAN OMISTAJILLE.

[Kytösavu]

Totta joka sana. Jokaisen kannattaa lukea ajatuksella ja toimia asian parantamiseksi...