Arvoisa pystykorvaväki

[vlotti]

Arvoisa pystykorvaväki

Kirsi Sainio kirjoitti joulukuussa järjestömme Pystykorva -lehdessä. “ Jalostettava kokonaisuutta. Suurin osa koiran luustoon ja niveliin liittyvistä ominaisuuksista on polygeenisiä, samoin luonteeseen ja käyttöominaisuuksiin liittyvä perimä. Yksittäisten sairauksien kohdalla moniperintäisyys ja ympäristötekijät ovat merkittävässä osassa. Esimerkkinä tästä mm. suomenpystykorvien epilepsia, johon tuskin koskaan saadaan aukotonta geenitestiä, koska kyseessä on moniperintäinen sairaus. “

Tutkijat jo vuoden 2014 jalostuspäivillä Kuopiossa olivat sitä mieltä, että rodussamme jalostuksen tärkein tehtävä on vaalia rodun monimuotoisuutta. Ei ole tarkoituksellista jalostuksessa painottaa liiaksi yhtä sairautta, jolloin karsinnan tuloksena monimuotoisuus ei toteudu parhaalla mahdollisella tavalla. Lääkkeenä he pitivät jalostuspohjan laajentamista:
- Jalostukseen pitää käyttää epilepsian suhteen terveitä koiria.
- Terveitä puolisisaria ei tule karsia jalostuksesta
- Soveltuvissa yhdistelmissä tulee käyttää myös harkiten terveitä täyssisaria.
- Epileptisen yksilön tuottanutta yhdistelmää ei saisi uusia. Vanhempia voitaisiin kuitenkin harkitusti käyttää toisessa yhdistelmässä, huomioiden aikaisemmin havaitut vaaratekijät .

Epi-lukua on ruvettu käyttämään jo koemielessä1990 luvun loppupuolella sen ajan tietojen valossa hyvää tarkoittaen. Aluksi kuviteltiin että periytyvä sairaus muodostuisi yhdestä geenistä. Vuoden 2007 paikkeilla kuitenkin varmistui, että tauti onkin ehkä moniperintäinen. Tarkastelut ja päivitykset epi-luvun käytön suhteen on kuitenkin tekemättä. Tämä on johtanut siihen että valtava määrä jalostuskelpoisia koiria on jäänyt käyttämättä jalostukseen. Tilanne jatkuu yhä samansuuntaisena.

Esitän, että epi-luvun laskennassa puolisisarten osuus mitätöitäisiin, jolloin jalostuksen pariin saataisiin suuri määrä koiria takaisin.

Lisäksi esitän epi-luvun käytön vuositason tarkastelua epilepsiaan sairastuneiden määrästä: Onko eroa suositusten saaneiden yhdistelmien, ja ei suositusta saaneiden yhdistelmien jälkeläisissä?

Vesa Lotti, Kouvola

[Kytösavu]

Epi- luku palveli aikansa hyvin ja teki sen tehtävän mitä pitikin, eli vähensi sairaita koiria. Kiitos sen luojille lievistä valuvioista huolimatta.

Mutta vastaan heti ettei puolisisar merkkien poistaminen kertarysäyksellä ole mahdollista, mikäli aiotaan käyttää epi-lukua jatkossakin.
Näin hiljan esimerkin taulukkomuotona mitä tapahtuu epi-luvuille jos kaikki p- merkit poistetaan. Yli rajan 1,8 jääviä koiria olisi vain kourallinen. Koko epi-luvulla ainakaan nykyrajoilla ei olisi suurtakaan merkitystä riskiä sairastua ilmaisevana yksikkönä.

Jalostusryhmä tai samainen kätevä tutkijahakkeri pystyy varmasti nopeasti vastaamaan kuinka paljon meillä on yli hyväksytyn suositusrajan 1,8 olevia yksilöitä koko kannassa. Muistan jonkin vuoden takaa edellisen jalostusryhmän vetäjän ajalta, että vain muutama prosentti.
Tämä suurin ongelma meidän rodullamme on etteivät ihmiset tajua asiaa, vaan kauhistelevat sukutaulun merkkejä, sen enempää niiden taustoista ymmärtämättä. Yksi sairas sadasta jälkeläisestä lie kevyempi riski kuin viisi sairasta 30:sta jälkeläisestä.
Ja sitten osalla on vielä ne kuuluisat omat epi-rajat, jotka ei perustu aina todellakaan todellisiin riskeihin.
Vaikka olenkin samaa mieltä että nykysysteemi ei kerro tarpeeksi hyvin todellisia riskejä ja ilmaisee tietämättömälle kaikki samana harmaana massana turhaan riskin suhteen, niin minua hiukan ärsyttää että esitetään jotain sen enempää itse asian vaikutuksiin tai hyötyihin syventymättä.

Meidän tai meille pitää rakentaa epilepsiariskiä ilmaiseva yksikkö tai tapa, joka kertoo olennanaisen riskin nykyistä paremmin. Eli painotus sille montako sairasta monestako sairaasta.
Siksi olisikin viisasta lykätä suomenpystykorvan Jalostuksen tavoiteohjelman (JTO) hyväksymistä Joensuun vuosikokouksessa vuodella eteenpäin. Kennelliitto sen varmasti hyväksyy painavan syyn takia, joka on pentumäärän väheneminen ja sen syiden minimoiminen.
Lykkäyskehotus koskee myös pevisa esitystä, jossa esitetään että silmätarkastuskin olisi polvitarkastuksen tapaan alle 3- vuotiaana tehtynä voimassa vain 2 vuotta.
Meillä ei ole niin merkittävä silmäsairaus kantaa, että tässä pentumääärn allonpohjassa olisi tarpeen tai edes mahdollista tehdä mitään muutoksia. Päinvastoin pitäisi tulla taaksepäin, eli polvitarkastus on voimassa eliniän tarkastusiästä riippumatta.

[Kytösavu]

Toistan hetki sitten esittämäni ehdotuksen uudelleen...
Jos jotain voisi kehittää, niin painoarvoa sille miten monta sairasta J jälkeläismerkki kantaa. Viisi on paljon pahempi kuin yksi. Nyt kaikki merkit ovat ihmisten ja epi-luvunkin silmissä yhtä vaarallisia, mikä ei ei aina ole totuus. Toinen koira on paljon pahempi riski kuin toinen.
Esimerkiksi sairaasta jälkeläisestä saisi sukutauluun yhä merkinnän J, sisaresta S. Puolisisar P- merkki pois. V eli vanhempi sairas merkki mukaan. Siihen kirjaimen rinnalle sairaiden määrä, esim. J5(5 sairasta jälkeläistä), S1(1 sairas sisar). Seuranta yhä neljästä polvesta kirjainta kohden ja näistä prosenttiluku huomioiden vielä jälkeläismäärä. Merkki sukutaulussa olisi siis esim. J2,2% (2 sairasta,100 jälkeläistä yhteensä), tai esim. J5,10% (5 sairasta, 50 jälkeläistä yhteensä).
Yksilön epilepsiariski tulisi siis näiden prosenttien summana. Vanhemmat J0,0%/J0,0%, isovanhemmat J0,0%/J0,0% ; J0,0%/J2,3% , isoisovanhemmat J0,0%/J2,2% ; J1,1%/J2,4% ja niin edelleen...
Viisaammat voi määrittää nykyisiin riskitietoihin perustuen sopivan tason mikä kelpaa jalostukseen ja mikä ei. Lie selvä että esim. 10% todennäköisyys yksilöllä sukutaulussa on merkitystä riskille sairastua ilmiasuun, näitä ei voi olla monta samassa taustassa, 2% on siedettävä riski. Edelleen sivuun sairaan sisaret, sairaan vanhemmat, tai sairaan vanhemman jälkeläiset.

Ei ehkä valmis tapa, mutta tuohon suuntaan pitää kehittää, että ihmiset oivaltavat itse oikeat riskit ja pienemmät todennäköisyydet.

[Uimonen]

Vesan viestissä oli alleviivattu monimuotoisuuden laajaa huomioimista, mikä on täysin oikein, joskin sama asia sinällään on alleviivattu jo vuosia ja useissa eri viestiketjuissa. Silti oikein. Monimuotoisuuden huomiointi edellyttää todellakin hyvin laajaa koirayksilöiden ja -yhdistelmien taustaan perehtymistä astutusta suunnitellessa. Epi-luku on vain yksi niistä; sitä ei tule ylikorostaa, mutta se kannattaa ja pitää ottaa huomioon. Tuolla toisessa viestiketjussa se ilmenee uuden PEVISA-esityksen yhtenä osatekijänä. Sekin on oikein.

Toinen, ja kehitettävä asia on sitten se, onko nykyinen Epi-luvun laskentakaava oikein ja tasapuolinen. Tässä olen täysin samaa mieltä Kytösavun kanssa, ja edelleen: ei ole. Samasta asiasta käytiin kiihkeää keskustelua vuodentaitteessa 2012-13, ja silloin totesin itsekin, että P- ja J-merkinnät eivät edes yksinkertaisen matematiikan perusteella ole nykyisellään tasapuolisia, ja esitin Kytösavun tapaan uusia laskentakaavoja (viestiketju: Jäsenaloite epitietojen julkistamisesta liitteineen, Uimonen 1.11.2012 ja Jalostusstrategia vuodesta 2013 eteenpäin, Uimonen 19.3.2013). Tätä laskentakaavan puutetta ja epäloogisuutta ei selitä juurikaan se, että periytymismekanismia ei vielä tunneta, sillä jonkinlainen todennäköisyys pätee tässäkin asiassa.

Ymmärrän, että kaavamuutos koko tietokannan osalta ei ole ns. kakunpala, mutta muutosta on syytä vakavasti pyöritellä, jotta tietokannan info olisi vielä parempaa.

[Artsi]

Pitää pientä kiirettä mutta laitan tähän joitain, jätän perustelut ja pohdinnat myöhemmäksi, kun on aikaa perehtyä noihin kunnolla.

Vesa, mihin perustat väitteesi ettei v. 2007 jälkeen olisi tarkasteltu epiluvun käyttökelpoisuutta? Olen toisaalla, Jalostuspäivät 2015-ketjussa esittänyt faktat juuri päinvastaisesta tilanteesta.
Mielestäni tällaisten väitteiden pitäisi aina perustua faktoihin, ei mielikuvituksen tuottamiin mielikuviin

P-merkin poistamisen vaikutuksesta on tehty laskelma, muutos olisi niin radikaali että se romuttaisi koko epiluvun. Ja epiluku on tällä hetkellä, puutteistaan huolimatta, paras (ja ainoa) työkalu epilepsiariskin arviointiin. Vuosina 2004 – 2014 syntyneiden Suomenpystykorvien epilukujen keskiarvo on 1,22. Jos P-merkintä poistettaisi niin keskiarvo olisi 0,67. Tuo kertonee kaiken tarpeellisen…

Sen on totta että epilepsian riskin arviointia pitää kehittää, se ei vain käy oikein helposti. Silmä- ja polvisairauksiin pääsee kiinni paremmin tarkastuksia lisäämällä, epilepsiaan ei moista keinoa ole. Tuo jälkeläismäärään suhteutettu riskiarviointi kuulostaa toimivalta mutta se ei ole sitä niin pitkään kun kaikkia sairastuneita ei ilmoiteta eikä ole pevisa-tyyppistä tarkastusta jolla sairaat voidaan seuloa esiin koirakannasta. Eli se valehtelisi mahdollisesti vielä enemmän kuin epiluku. Kun epiluvusta tiedostaa sen rajoitteet ja ymmärtää että se on vain yksi osa jalostuksessa huomioonotettavista asioista niin sen kanssa pärjää kunnes saamme parempia työkaluja.

En edelleenkään ymmärrä tuota väitettä ettei meillä ole merkittävä silmäsairaus kantaa. Jos epileptisiä koiria on 5,3% kannasta (Ranno Viitmaan väitöskirja) ja vakavia silmäsairauksia löytyy 7 %:lla tarkastetuista niin voisiko tuosta vetää jotain johtopäätöksiä? Prosenteista huolimatta pidän epilepsiaa suurempana uhkana koska se pysyy helpommin "piilossa" ja siten pääsee helpommin leviämään. Silmäsairaudet saa esiin tarkastuksilla. Ja ilman tarkastuksia sekin pysyisi piilossa ja lähtisi leviämään todennäköisesti varsin nopeasti kun lähtötaso on noin korkea.

[enp]

Jalostusryhmä ja jaosto ovat tehneet kuluneen vuoden ajan toimintasuunnitelman mukaista, tiivistä ja runsaasti aikaa vienyttä yhteistyötä, jonka jälkeisen prosessin tuloksena on rotujärjestön hallitus hyväksynyt vuosikokoukselle esitettäväksi suomenpystykorvan uuden PEVISA-ohjelma sekä jalostuksen tavoiteohjelma esityksen. JTO:ssa on kartoitettu rodun tämänhetkinen tila ja esitetty tavoitteita sekä toimenpiteitä miten rodun suosio voitaisiin saada kasvu uralle. Vuosikokoukselle tehtyjen esitysten hylkäämisajatus on mielestäni itsekäs ja vailla todellisia perusteita. Esitysten kumoaminen aiheuttaisi rodulle sekä sen suosiolle vain vahinkoa ja lisäisi entisestään koirien jalostukseen saanti vaikeuksia. Kukaan tuskin haluaisi olla silloin vastaamassa seurauksista ja mahdollisesta rodun tuuliajolle jäämisestä.

On avoimesti todettava, ettei rodun suosio ole eri rotujen kesken vallitsevassa kovassa kilpailutilanteessa enää helposti parannettavissa. Suomenpystykorva rodun terveystilanne on kuitenkin saatu kovalla työllä kriittisestä epi-tilanteesta vaiheeseen, jossa terveys ei ole enää akuutti ja jolloin myös monimuotoisuus voidaan ottaa tavoitteiden mukaisesti huomioon. On kovin ilmeistä, että vasta nyt on huomattu, että monimuotoisuuden huomioonottaminen ei lisääkään ongelmakoirien jalostuskäyttöä vaan päinvastoin. Terveydelliset sekä geneettiset ongelmat ovat pitkälti kasautuneet juuri eniten käytettyihin sukuihin sekä ”kilpailukiiman” aikaansaamiin suosikkiuroksiin ja yksilöt ovat kaikkea muuta kuin monimuotoisia. Meidän tulisikin todellisuudessa edelleen välttää näiden koirien liikakäyttöä ja hyväksyä jalostuskäyttöön aivan tavallisia mutta toimiviksi todettuja, riittävän ulkomuodon omaavia sekä tervetaustaisia suomenpystykorvia.

Sairaiden koirien sisarusten jalostukseen käyttämisesitys on mielestäni täysin absurdi. Epi-työryhmän lähemmissä tarkasteluissa on sairaiden koirien ilmoittamattomien sisarusten joukosta löytynyt lisää sairaita yksilöitä. Ilmoitettujen sairaiden koirien päätöksellä tehdyt johtopäätökset riskeistä ovat pelkkää puuhastelua, koska ne ovat täysin riippuvaisia ilmoituksia tehneiden ihmisten valveutuneisuudesta. Tietokantojen vapauduttua onkin perimmäinen ongelma siinä, että ilmoitetut tiedot on helppo ennen astuttamispäätöstä tarkastaa, eikä sairauksien esiintymistä voida enää kätkeä. Epi-lukukin on vain yksi osa varsinaista jalostuspäätöstä. Sen lukuarvojen muuntelu esityksillä ei enää tule pyrkiä hämäämään ja halveksumaan jäsenkuntaa. Nämä toimet eivät edes kuulu jalostuksesta vastaavien tahojen tämän vuoden toimintasuunnitelmiin. Henkilökohtaisesti en pidä ollenkaan realistisena, että tässä keskusteluissa esitetyillä ”lillukanvarsilla” edes pyrittäisiin parantamaan jalostusvalintoja millään tavalla.

[peija04]

Vai että mitätöimällä tietoon perustuva olemassa oleva tosiasia (p-merkki), saataisiin homma hoidettua. Ehdotusta on varmaan pitänyt hyvin tarkoin vaatrata ja vaaksoa, jiirata ja jaakata, hippasta ja hepata, arssinoida ja aprikoida, tuumata ja topata, ja säätää ja sovittaa eestakas monet kerrat. Ja senkin jälkeen on vielä varmuuden vuoksi täytynyt istahtaa pohtimaan pitkään ja hartaasti, ja monelta kantilta, että menis sitten varmasti kerralla oikein. Ja hyvä ehotushan siitä tuliki, oikeenki hyvä.

Muutenkin mukavaa luettavaa koko tarina, rehevää ja lennokasta. Monimuotoisuudestakin puhuttiin niin kauniisti. Vähän niinku äsken yhessä näyttelyssä. Oli ollu tosi hyvätasoinen urosten loppukehä. Tasasii ja komeita Kolleja kaikki. Sitte alko nartut, ja kehään asteli reilu puolenkymmentä junnunarttua. Tuomari pisti koirat kiertämään rinkiä ja totesi kohta puoleksi nyreissään, että nytpä sitä näköjään taas palattiin arkeen. Tässä on nyt nähtävillä sitä pystykorvien monimuotoisuutta. Kaikki koirat ihan eri näkösiä.

Vaan eipä siinä. Ennen pidettii hyvänä tota ja tänään tätä. Nykyää mennää ehkä vähä enemmän niiku tarpeijen mukaan. Niiku omien tarpeijen.

[Kytösavu]

Itsekkääksi minua ei ole ainakaan koirahommissa ikään vielä kutsuttukaan. Suomenpystykorva on pärjännyt ilman JTO:aa ja jaostoja ihan hyvin, ei se vuosi virittelyä rotua tapa. On siinä kova työ ollut, tiedän sen, ja anteeksi jos suututin, mutta nyt vaan on tärkeät ajat ja varsinkin hyvät ajatukset kullan arvoisia suomenpystykorvalle.
Eero voisi laittaa tähän keskusteluun varmaan helposti koosteen uudesta Jto ehdotuksesta, siltä kohdin miten saadaan lisää kasvattajia ja lisää pennutuksia. Voidaan sen jälkeen pohtia mitä tehdään.

Minä en lillukan varsista tiedä, enkä tunne lillukkaa, kukka se lie. Mutta me emme saa harrastajia ymmärtämään yksilön epiriskiä, varsinkaan niitä huonoja yhdistelmiä, ellei se yksilön j- merkin sairaiden koirien määrä tule tietokantaan näkyviin, kuten se on jalostuneuvojien tietokannassa. Pankaa suoraan se kaikille näkyviin, niin alkaa kansalle hahmottua mikä periyttää pahemmin kuin joku toinen. Toistan itseäni, mutta nyt sairaat J jälkeläismerkit ovat samaa massaa monille. Tästä syystä jää astutuksiakin tekemättä. Arkea narttujen omistajille kuulemani ja tietämäni mukaan.

Artsi, että tekemättömät ilmoitukset romuttavat jälkeläismäärään perustuvan epi-riskin ilmoitustavan? Osin kyllä, mutta niin on myös epi-luvun kohdalla. Moni vähemmän käytetty suku ratsastaa pienellä epi-luvulla juuri sen ilmoittamattomuuden takia. Ei niistä kaikista ilmoituksia saakaan, haudassa, muiden rotujen, ja eukon työleirillä ilman koiraa, parissa ukot jo lie.

Alan jo kyllä osan teidän kanssa miettiä että pian pitäisi vaihtaa lähes koko jaosto, tai sitten vaihtaa rotua, tai painua puliporukkaan viisastelemaan. Alkaa vaan niin v....maan tämä saamattomuus. Vuosikausia on puhuttu mitä pitäisi tehdä, ja puhutaan vieläkin. Tämän hienon ja ainutlaatuisen rodun, kansamme jalokiven tilanne on huolestuttava. Pentumäärä pienenee, paperittomia on kaupan koko ajan, hallitus edustajat, jaosto ja näköjään ainakin äänekkäämpi osa riviväestä on eri mieltä asioista, loppu tekee mitä käsketään, tai ei tee mitään. Eihän tästä tule yhtään mitään. Suomenpystykorva ei ansaitse tälläistä rupusakkia, johon luen myös itseni.

[Timo Kettunen]

Moni lukija on jo huomannut, että monimuotoisuustavoiteesta tehdään nyt ”Troijan hevosta” ja sillä yritetään selittää ja vaatia epiluvun laskennalisten tekijöiden muuttamista.
Rodun koirien epiriskin voimakkuus on keskimäärin laskenut mutta ei mihinkään poistunut. ”Monimuotoisuus” näiltäkin osin pysyy sitkeästi rodussa. Laskentaperustemuutokset eivät ymmärtääkseni muuta koirien perimää. Tuleeko koiristamme terveempiä, kun ”hyväksyttävä” jalostusaines näin ”simsalapim” tempulla lisääntyisi? Lisäisikö se jalostustietojen uskottavuutta ja luotettavuutta?
Jotkut eivät näytä haluavan ymmärtää tai eivät tunnusta, että koira, joka itse ei ole epileptinen, ei ole välttämättä sopiva rodun kannalta käytettäväksi jalostukseen – ei monimuotoisuusvaateellakaan seliteltynä. Yksikään yksilö ei ole vapaasti käytettynä riskitön mutta merkittäviä jalostuksellisia eroja ja mahdollisuuksia jalostukseen onneksi vielä on.
Epilepsian vahvuutta ja jatkuvuutta eli periytyvyyttä yksilössä ja suvussa tulisi tarkastella aina ennen jokaista jalostuspäätöstä. Ei sillä paranneta rodun terveyttä, elinvoimaisuutta ja monimuotoisuutta, jos alamme ottaa lisääntyvässä määrin korkeamman riskin koiria jalostukseen. Tällaisen toiminnan perusteleminen monimuotoisuusvaateella pitäisi lopettaa. Nykyinen toimintamalli antaa kyllä mahdollisuuksia, jos niitä vaan halutaan ja osataan käyttää.
Kennelliitto ei rajoita epiriskin perusteella pentueen rekisteröintiä eli siltäkin osin ”pelikenttä” on käytettävissä.

[Kytösavu]

Pitkästä aikaa samaa mieltä jostain Timon kanssa. En ole huomannut että meiltä olisi sammumassa tämän päivän koirista yhtään sukulinjaa tai edes jotain tiettyä yksilöä epi-luvun takia. Niitä viime aikoina syrjään ja vähemmälle käytölle jääneitä riskikoiria on riittävästi olemassa olevien koirien sukutauluissa, ja jo turvallisemmassa muodossakin. Niiden jatkojalostuskäyttö vaatii tietoa ja tarkkuutta, mutta käyttää niitä pitää. Siellä on hyviä käyttökoiriakin.
Saa korjata jos jokin linja/yksilön perimä on katoamassa suomepystykorva rodusta kokonaan.
Mitä minä haluaisin nähdä on, että tietokannat kertoisivat harrastajille tarkemmin ne pahimmat riskikoirat, ettei niitä yhdistetä sukutauluun. Tämä onnistuu yksinkertaisesti laittamalla näkyviin suoraan jalostusneuvojien tietokannan, josta näkyy kirjainmerkkiä painamalla montako sairasta mikin merkki sisältää.
Ei näitä asioita vaan muuten opi. Ja nyt jää tekemättä hyviäkin turvallisia astutuksia ymmärtämättömyyden takia, vähemmän tuon muutoksen jälkeen.

[Artsi]

Tämä onnistuu yksinkertaisesti laittamalla näkyviin suoraan jalostusneuvojien tietokannan, josta näkyy kirjainmerkkiä painamalla montako sairasta mikin merkki sisältää. Ei näitä asioita vaan muuten opi. Ja nyt jää tekemättä hyviäkin turvallisia astutuksia ymmärtämättömyyden takia, vähemmän tuon muutoksen jälkeen.

Käsittääkseni tuota vanhaa, aikaisemmin pelkästään jalostusneuvonnan käytössä ollutta tietokantaa ei ole päivitetty kolmeen vuoteen ja käsittääkseni sen päivittäminen ei ole ihan yksinkertaista. Eli siitä ei ole iloa. Tuo ominaisuus pitää saada tähän käytössä olevaan tietokantaan, tuo on tiedossa ja voisi sanoa että on tilattu. Tietokannan kehittämisen selvitystyö on menossa, tarkempia tietoja tulee kun on jotain varmaa tiedotettavaa.

[Kytösavu]

Hieno homma! Näin ne asiat pitää mennä. Kunpa voisi lueskella jaostonkin kokouspöytäkirjoja julkisesti jostakin, niin ei tarvitsisi ihmetellä mitä siellä tehdään. Vai onko jossain?

[Tomi Seppä]

Sattu silmään tuolta seisojapuolen fb keskusteluista linkki seurakoirarodun mallista epi-tietojen julkaisuun. Sen kummemmin kantaa ottamatta tuon hyvyyteen tai huonouteen, niin suht hyvinhän tuosta pystyy päättelemään miten sairaus kunkin sairastapauksen taustoilla kulkee. http://www.skpin.com/index.php/rotu/terveys/epilepsia

[Pekkis]

On kyllä harvinaisen selkeän näköinen esitys tuon Tomin linkin takana. Tiedä sitten onko tuo loppupelissä oikeasti käyttökelpoinen. Ja onko tuo miten -piip- systeemi ylläpitää?

Mutta oikein hyvä linkki! Toivottavasti herättää keskustelua.

[Timo Kettunen]

Tässä lainaus Kymenläänin pystykorvakerhon tiedotusosastolta, Petri Huuhko, Suomenpystykorva järjestön hallituksen jäsen, Kolpakkolehdessä kehottaa lakkauttamaan Epi-luvun käytön Suomenpystykorvan jalostuksen ohjauksessa.

"Viime vuodet ovat olleet huolestuttavia suomenpystykorvien rekisteröintimäärien osalta. Vuotuiset rekisteröintimäärät ovat pudonneet 600 pennun tasolle. Olen esittänyt järjestön hallituksessa jo pari vuotta sitten suomenpystykorvien osalta jälkeläisseurannan käyttöönottoa ja epi-luvusta luopumista. Tammikuisilla Jalostuspäivillä Kuopiossa nämä asiat tulivatkin voimakkaasti esille suomenpystykorvajaoston tilaisuudessa. Kennelliittokaan ei välitä mitään epi-luvasta, koska epi-luvulla ei ole mitään lääketieteellistä taustaa, vaan se on vain järjestön aikanaan käyttöön ottama laskennallinen kaava. Nyt kun epi-luvut ovat julkisia, niin tuijotetaan vain sitä ja jalostuskoirat tulevat sen myötä loppumaan melko pian. Niinpä epi-luku on mielestäni jo tehtävänsä tehnyt ja se voitaisiin poistaa jalostussuosituksista. Tietenkään millään sairailla koirilla ei pidä tehdä jälkeläisiä tulevaisuudessakaan."