Siirosen tavoin olen huomannut, että pystykorvan imago on jäänyt ominaisuuksia heikommaksi joiltain osin, jotka herkästi näkyvät juuri rekisteröintimäärissä. Pohjanpystykorvaharrastajien kesäpäivät on esimerkki erinomaisesti rodun imagoa nostattaneesta vuosittaisesta tapahtumasta. Nimenomaan koko perheen tapahtumana, jossa on päässyt kuviin koiranpennut, lapset, naiset kuin äijän körmytkin. Tällä tavalla on saatu kuva koko perheelle soveltuvasta koirasta. Suomenpystykorva pystyy samaan. Samassa tapahtumassa on ollut mahdollisuus suorittaa lint-tuomarikurssi, jonka avulla uusia harrastajia on saatu vedettyä myös koerintamalle. Tämä on näkynyt viime vuosina myös lisääntyneenä koeaktiivisuutena.
Suomenpystykorvaa tulisi markkinoida nykyistä enemmän myös monikäyttöisenä kaikenriistan koirana, eikä puhua pelkästä linnunhaukkujasta. Hirvi, pienpeto ym. käyttö tulisi nostaa nykyistä selkeämmin esille. Ns. hirvilinjaisten kasvattajia on siirtynyt osin jo tummempaan kotimaiseen ja rivien välistä olen saanut ymmärtää, ettei pystykorvien hirviominaisuuksia ole osattu tarpeeksi arvostaa järjestötoiminnassakaan. On harmi jos ns.hiljainen tieto tälläkin saralla alkaa katoamaan.
Perheellisenä olisin väkevästi kannattamassa koetoiminnan byrokraattisuuden ja kankeuden purkamista. Kokeen suorittaminen tulisi olla yhtä helppoa kuin metsästysreissu, avoin luokka kokonaan pois ja tilalle hirvikoepuolen systeemi. Yksi luokka ja useampi mahdollisuus osallistua lähi-/pitkäänkokeeseen. Nykyisellään koetoiminta on painottunut liikaa kilpailuhenkiseen tulosten keräämiseen vanhojen kokeissakoluajien kesken ja uusien harrastajien houkutteleminen mukaan jää taka-alalle.
Jalostuspuolella esiin on astunut pikkuhiljaa erilainen lupa, maksu, tutkimus ym. politiikka joka karsii pois juuri ensikertalaisia pennuttajia. Ongelma ne ei ole säännöllistä kasvatustoimintaa harrastaville. Pevisa ym. tulosten kautta koiralle voi tulla jalostustoimintaa rajoittavia ja hankaloittavia merkintöjä, jotka voivat vaikeuttaa mieleisen uroksen saamista omalle koiralle, vaikka niiden vaikutus käytännössä voi olla aika pieni (esim. 1-polviluksaatio aste). Näidenkin takia varmaan jää jalostuksesta pois sinänsä hyviä koiria, joiden pieniä puutteita voisi partneri valinnalla paikata seuraavaan polveen. Jalostusneuvonta on mielestäni ollut pitemmän aikaa toimivaa ja olen mielestäni aina saanut asiallista palautetta ja neuvoa, kun olen kysynyt.
Tietokantoja selaamalla ja erilaisia yhdistelmiä katsastamalla nousee näkyville myös selkeät riskiyhdistelmät, joissa "heinäntekojärjellä" voi nähdä esim. epilepsia riskin kasaantumista riskikoiria sukutauluun kertaamalla tai sukutauluun muodostuu j-merkeistä "polkuja" koirasta toiseen eri sukuhaaroihin. Osalle näiden koirien omistajista voi tulla yllätyksenä, kun astutuspartneri kieltäytyy hyväksymästä kyseistä kumppania. Tietämättömälle voi olla kovakin paikka, tiedostavalle pitäisi hälytyskellot soida omatoimisesti. Tällaisten riskejä lisäävien yhdistelmien tekeminen pitäisikin tehdä kasvattajalle "epämukavaksi", vaikka yhdistelmistä voisi tulla hyviä metsäveriltään. Positiivisena pidän viimevuosina lisääntynyttä koiravaihtoa naapurimaihin, sekä ns. laajasukuisten yhdistelmien lisääntymistä. Näillä helpotetaan tulevaisuuden jalostusvalintoja, vaikka pikavoitot voi jäädä saamatta.
Tässä tilanteessa tulisi tukea enemmän näitä ensikertalaisia pelaavan metsäkoiran omistajia pennuttamaan koiriaan, koska omienkin havaintojen perusteella "metsienmiehillä" on todella toimivia koiria, jotka myös terveystaustansa puolesta olisivat hyviä jalostukoiria.
Rekisteröinnit 2014
Valvojat: Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1
Re: Rekisteröinnit 2014
Antti Turpeinen
Re: Rekisteröinnit 2014
Kiitoksia kaikille kirjoittajille hyvistä kommenteista, mielestäni ongelman ratkaisut suomenpystykorvien rekisteröinti määrien nousuun löytyvät suurimmaksi osaksi näistä kirjoituksista. Mielestäni koskaan ei ole ongelma ollut siinä, ettäkö ei ole keksitty asiaan liittyviä kipukohtia ja ratkaisuja.
Minun mieltä ongelmat ovat siinä, että me ei saada niitä hyviä asioita jalostettua ja jalkautettua eteenpäin. Meidän jokaisen pitäisi uskaltaa lähteä markkinoimaan suomenpystykorvaa, sillä itselle vahvaksi tuntemalla alueella. Esimerkiksi Siirosen Petri on hyvin sydäntä lähellä ollut suomenpystykorvan imago asiaa tämänkin jutun yhteydessä. Näin meidän jokaisen pitäisi miettiä itselle mieluinen alue, jossa jokainen voi tuoda oman panoksen suomenpystykorvan eteen.
Nyt olisi aika lopettaa toisten syyttely ja mollaaminen, vaan lähteä asiaa rakentamaan eteenpäin.
Toinen asia mikä mieleeni tuli kun luin kasvattajakilpailu sääntömuutosesitys, että miksi meidän pitää vaan aina tiukentaa ohjeita ja sääntöjä.
Ohjeita ja sääntöja tulee kennelliitosta, joihin ei paljoa pystytä vaikuttamaan, mutta järjestön päätäntävallan alla olevia ohjeita ja sääntöjä ei mielestäni pidä kiristää.
Minun mieltä ongelmat ovat siinä, että me ei saada niitä hyviä asioita jalostettua ja jalkautettua eteenpäin. Meidän jokaisen pitäisi uskaltaa lähteä markkinoimaan suomenpystykorvaa, sillä itselle vahvaksi tuntemalla alueella. Esimerkiksi Siirosen Petri on hyvin sydäntä lähellä ollut suomenpystykorvan imago asiaa tämänkin jutun yhteydessä. Näin meidän jokaisen pitäisi miettiä itselle mieluinen alue, jossa jokainen voi tuoda oman panoksen suomenpystykorvan eteen.
Nyt olisi aika lopettaa toisten syyttely ja mollaaminen, vaan lähteä asiaa rakentamaan eteenpäin.
Toinen asia mikä mieleeni tuli kun luin kasvattajakilpailu sääntömuutosesitys, että miksi meidän pitää vaan aina tiukentaa ohjeita ja sääntöjä.
Ohjeita ja sääntöja tulee kennelliitosta, joihin ei paljoa pystytä vaikuttamaan, mutta järjestön päätäntävallan alla olevia ohjeita ja sääntöjä ei mielestäni pidä kiristää.
Antti Korhonen
Re: Rekisteröinnit 2014
Hienoa tosiaan, hyviä kommentteja 
Muistanko oikein, että toukokuussa Iso-Syötteellä olleilla pystykorvien kasvattajapäivillä tuli esille myös ns. tutorointi eli voisi olla alueittain nimettyjä, kasvatustyöstä kokemusta omaavia henkilöitä, joitten puoleen kasvattamista harkitsevat voisivat kääntyä. Olen tainnut huonosti seurata asian jatkoa, joten miten em. idean kävi? Onko ilmoittautunut henkilöitä tähän pestiin ja minkä verran?
Varmasti pohjis-päivien tapainen perhekeskeinen tapahtuma olisi hyvä, onko semmoisen pitämisestä koskaan ollut mitään suunnitelmia? Vai onko niin, että tapahtumasta on arveltu tulevan niin iso, ettei semmoiseen ole löytynyt paikkaa, eikä järjestely-vastuuseen halukkaita tahoja? Iso-Syötteellähän oli esillä, että tästä toukokuisesta tapahtumasta sellaisen kyllä saisi, jos sen laatisi kaksipäiväisenä ja ohjelmaan lisättäisiin jalostukseen suunnattujen luentojen lisäksi muutakin ohjelmaa; tuomarikoulutusta, jalostustarkastuksia, miksei joskus vaikka koiranäyttelyn, sekä tietenkin jotain lapsille suunnattua kivaa touhuilua. Ja idea taisi sisältää senkin, että lähialueelta löytyy monenlaisia aktiviteetteja, johon olisi helppo luiskahtaa lastenkin kanssa. Onko vuoden 2015 Suomenpystykorvapäivän/päivien suunnittelu jo missä vaiheessa? Siellähän sitä Iso-Syötteellä olisi tilaa olla ja majoittua isommallakin joukolla.. Eikä kai ole kiellettyä käyttää valmista sapluunaa, jonka pohjanpystykorva-väki on keksinyt, toki suomenpystykorvaväen tarpeisiin muunneltuna, jos on tarvetta
Melko pienestä tapahtumastahan pohjis-päivätkin taisivat alkujaan lähteä?
Muistanko oikein, että toukokuussa Iso-Syötteellä olleilla pystykorvien kasvattajapäivillä tuli esille myös ns. tutorointi eli voisi olla alueittain nimettyjä, kasvatustyöstä kokemusta omaavia henkilöitä, joitten puoleen kasvattamista harkitsevat voisivat kääntyä. Olen tainnut huonosti seurata asian jatkoa, joten miten em. idean kävi? Onko ilmoittautunut henkilöitä tähän pestiin ja minkä verran? Varmasti pohjis-päivien tapainen perhekeskeinen tapahtuma olisi hyvä, onko semmoisen pitämisestä koskaan ollut mitään suunnitelmia? Vai onko niin, että tapahtumasta on arveltu tulevan niin iso, ettei semmoiseen ole löytynyt paikkaa, eikä järjestely-vastuuseen halukkaita tahoja? Iso-Syötteellähän oli esillä, että tästä toukokuisesta tapahtumasta sellaisen kyllä saisi, jos sen laatisi kaksipäiväisenä ja ohjelmaan lisättäisiin jalostukseen suunnattujen luentojen lisäksi muutakin ohjelmaa; tuomarikoulutusta, jalostustarkastuksia, miksei joskus vaikka koiranäyttelyn, sekä tietenkin jotain lapsille suunnattua kivaa touhuilua. Ja idea taisi sisältää senkin, että lähialueelta löytyy monenlaisia aktiviteetteja, johon olisi helppo luiskahtaa lastenkin kanssa. Onko vuoden 2015 Suomenpystykorvapäivän/päivien suunnittelu jo missä vaiheessa? Siellähän sitä Iso-Syötteellä olisi tilaa olla ja majoittua isommallakin joukolla.. Eikä kai ole kiellettyä käyttää valmista sapluunaa, jonka pohjanpystykorva-väki on keksinyt, toki suomenpystykorvaväen tarpeisiin muunneltuna, jos on tarvetta
Melko pienestä tapahtumastahan pohjis-päivätkin taisivat alkujaan lähteä?Anneli Honkanen
Kaikki pystykorvan puolesta
Kaikki pystykorvan puolesta
Re: Rekisteröinnit 2014
Olipas nyt aiheessa "hiljainen vuorokausi" 
vaikka lukijoita näyttää riittävän Josko vielä kouhottelen, vaikka moni voi jo kyllästyä saman kirjoittelijan teksteihin, joissa ei ole mitään uutta tai ennen kuulumatonta 
Mutta periksi ei anneta, ennen kuin kielletään 
Edellä olleista viesteistä voi tulla johtopäätökseen, että ongelmien sijainnit ovat hyvin selvillä; pystykorvan imago, takavuosista lisääntyneet erilaiset vaateet, uusien harrastajien eri syistä johtuva meno suoraan muiden rotujen piiriin jne... Ja että asian korjaamiseksi jokaisen pystykorvaan rotuna mieltyneen tulisi koettaa jalkautua sinne, missä koirista kiinnostunut väki liikkuu. Onkin meistä useimmalle tuttua, miten käy, kun suomenpystykorvan kanssa kulkee kotikuntansa keskuksissa: ihastelijoita, rapsuttelijoita ja kyselijöitä riittää.
Olkoon nyt minun "jalkautumistani tai mukavuusaluettani" tämä tietokoneen ruudun kanssa seurustelu, mutta tarkoitus on juuri tuo, että saisimme asiaa pintaan näin kevättä kohti, jolloin suurin osa nartuista tulee juoksuun.
Noh, jospa muistelisi syitä, miksi päädyin suomenpystykorvan valintaan v. 2002, kun tuntui siltä, että voisi minulla omakin koira olla miehen omistamien suomenajokoirien jälkeen tai niiden lisäksi. Jo ajokoirien vuoksi metsästyskortin hankittuani, olin lukenut, että suomenpystykorva on siitä kiitollinen kumppani metsässä vähemmänkin liikkuneelle, että se pitää hyvin yhteyttä eli olisi juuri minulle ajokoiraa parempi kaveri. Toinen syy oli, että pidin rotua ns. helppohoitoisena ja jota se todella onkin. Sen turkin kanssa ei tarvitse juuri temppuilla, sillä rotu on turkin suhteen takuuvarmasti yksi vähätöisimmistä ; harjaaminen tarpeen mukaan ja pesu, jos koira on likainen. Ei tarvitse varata aikaa trimmaukseen, eikä fööniäkään ei ole tarvinnut käyttää, vaikka sillä kuivaaminen kuulemma pöyhdyttää karvan todella hienoksi. Kolmas syy oli, että koiraa voi pitää hyvin myös ulkona ja joka olikin ainut mahdollisuus, kun talouden eläjät olivat kokopäivätyössä tai kouluissaan. Neljäs syy oli se, että mies oli jo lapsuuskodissaan linnustanut suomenpystykorvilla ja koki rodun olevan hyvä lisä ajokoiralla tapahtuvaan metsästykseen eli tulisi vaihteluakin harrastukseen. Ja viides, mutta ei mielestäni huono syy ollut sekään, että suomenpystykorva oli mielestäni erittäin kaunis koira. Kuudenneksi, että rotu tuntui tutulta ja vaikka koiria ei koskaan lapsuudenkodissani ollut, pystykorvia tapasi tutuilla ja tuntemattomillakin, joten ei valinta silloin voi huono olla, kun niin monilla niitä on...
Edellä olevat syyt voivat kuulostaa just niiltä "akkojen höpinöiltä", mutta eikö kuitenkin monessa taloudessa ole niin, että kun myöntö metsästyskoiran hankintaan saadaan sieltäkin "keittiön" puolelta, on isännän helpompaa saada tahtonsa perille koiran otossa. Vinkkinä, että voisiko lähteä kerran koko perheen tai sen koiraa mielivän tuttavaperheen voimin katsomaan jotakin pentuetta, (sanotaan, ettei niitä pidä mennä katsomaan, ellei ole meiningissä ottaa). Pentueen näkeminen voi herättää idean hankkia pentu itsellekin
eikä lastenkaan koiramyönteistä mielipidettä pidä väheksyä. Kaikki mikä tulee lapsen suusta on totta ja onhan tutkittu, että koira perheessä kasvattaa lasten vastuuntuontoa ja myönteistä kehitystä 
Lyhyesti sanottuna; en keksi ainuttakaan syytä, miksi ei suomenpystykorva olisi hyvä rotu kenelle vaan, jolla on ylipäätänsä koiralle aikaa ja mahdollisuudet sen kanssa liikkua luonnossa..
Tässäpä tämä. Mutta voisivatko nyt kertoa ne, joilla on suomenpystykorvanarttu, mutta ei ole tullut pentuja teetetyksi, mistä se johtuu? Syitä on varmasti monenlaisia, mutta kuulisimme tosi tarinaa ja ehkä me kaikki oppisimme taas jotain
vaikka lukijoita näyttää riittävän Josko vielä kouhottelen, vaikka moni voi jo kyllästyä saman kirjoittelijan teksteihin, joissa ei ole mitään uutta tai ennen kuulumatonta Mutta periksi ei anneta, ennen kuin kielletään Edellä olleista viesteistä voi tulla johtopäätökseen, että ongelmien sijainnit ovat hyvin selvillä; pystykorvan imago, takavuosista lisääntyneet erilaiset vaateet, uusien harrastajien eri syistä johtuva meno suoraan muiden rotujen piiriin jne... Ja että asian korjaamiseksi jokaisen pystykorvaan rotuna mieltyneen tulisi koettaa jalkautua sinne, missä koirista kiinnostunut väki liikkuu. Onkin meistä useimmalle tuttua, miten käy, kun suomenpystykorvan kanssa kulkee kotikuntansa keskuksissa: ihastelijoita, rapsuttelijoita ja kyselijöitä riittää.
Olkoon nyt minun "jalkautumistani tai mukavuusaluettani" tämä tietokoneen ruudun kanssa seurustelu, mutta tarkoitus on juuri tuo, että saisimme asiaa pintaan näin kevättä kohti, jolloin suurin osa nartuista tulee juoksuun.Noh, jospa muistelisi syitä, miksi päädyin suomenpystykorvan valintaan v. 2002, kun tuntui siltä, että voisi minulla omakin koira olla miehen omistamien suomenajokoirien jälkeen tai niiden lisäksi. Jo ajokoirien vuoksi metsästyskortin hankittuani, olin lukenut, että suomenpystykorva on siitä kiitollinen kumppani metsässä vähemmänkin liikkuneelle, että se pitää hyvin yhteyttä eli olisi juuri minulle ajokoiraa parempi kaveri. Toinen syy oli, että pidin rotua ns. helppohoitoisena ja jota se todella onkin. Sen turkin kanssa ei tarvitse juuri temppuilla, sillä rotu on turkin suhteen takuuvarmasti yksi vähätöisimmistä ; harjaaminen tarpeen mukaan ja pesu, jos koira on likainen. Ei tarvitse varata aikaa trimmaukseen, eikä fööniäkään ei ole tarvinnut käyttää, vaikka sillä kuivaaminen kuulemma pöyhdyttää karvan todella hienoksi. Kolmas syy oli, että koiraa voi pitää hyvin myös ulkona ja joka olikin ainut mahdollisuus, kun talouden eläjät olivat kokopäivätyössä tai kouluissaan. Neljäs syy oli se, että mies oli jo lapsuuskodissaan linnustanut suomenpystykorvilla ja koki rodun olevan hyvä lisä ajokoiralla tapahtuvaan metsästykseen eli tulisi vaihteluakin harrastukseen. Ja viides, mutta ei mielestäni huono syy ollut sekään, että suomenpystykorva oli mielestäni erittäin kaunis koira. Kuudenneksi, että rotu tuntui tutulta ja vaikka koiria ei koskaan lapsuudenkodissani ollut, pystykorvia tapasi tutuilla ja tuntemattomillakin, joten ei valinta silloin voi huono olla, kun niin monilla niitä on...
Edellä olevat syyt voivat kuulostaa just niiltä "akkojen höpinöiltä", mutta eikö kuitenkin monessa taloudessa ole niin, että kun myöntö metsästyskoiran hankintaan saadaan sieltäkin "keittiön" puolelta, on isännän helpompaa saada tahtonsa perille koiran otossa. Vinkkinä, että voisiko lähteä kerran koko perheen tai sen koiraa mielivän tuttavaperheen voimin katsomaan jotakin pentuetta, (sanotaan, ettei niitä pidä mennä katsomaan, ellei ole meiningissä ottaa). Pentueen näkeminen voi herättää idean hankkia pentu itsellekin
eikä lastenkaan koiramyönteistä mielipidettä pidä väheksyä. Kaikki mikä tulee lapsen suusta on totta ja onhan tutkittu, että koira perheessä kasvattaa lasten vastuuntuontoa ja myönteistä kehitystä Lyhyesti sanottuna; en keksi ainuttakaan syytä, miksi ei suomenpystykorva olisi hyvä rotu kenelle vaan, jolla on ylipäätänsä koiralle aikaa ja mahdollisuudet sen kanssa liikkua luonnossa..
Tässäpä tämä. Mutta voisivatko nyt kertoa ne, joilla on suomenpystykorvanarttu, mutta ei ole tullut pentuja teetetyksi, mistä se johtuu? Syitä on varmasti monenlaisia, mutta kuulisimme tosi tarinaa ja ehkä me kaikki oppisimme taas jotain
Anneli Honkanen
Kaikki pystykorvan puolesta
Kaikki pystykorvan puolesta
Re: Rekisteröinnit 2014
Ristiriitaisin tuntein ja ensimmäisen Suomenpystykorva nartun omistajana olen seurannut keskustelua kansalliskoiramme nykytilasta ja mahdollisesta tulevaisuudesta foorumilla jo pitemmän aikaa.
Tuo Annelin viimeisen viestin kysymys; ” mutta voisivatko nyt kertoa ne, joilla on suomenpystykorvanarttu, mutta ei ole tullut pentuja teetetyksi, mistä se johtuu”, sai pohtimaan oman pystykorvani kohdalta miksei pentuja ole teetetty tai vakavasti suunniteltu? Listaan omalta kohdaltani kaksi mietittyvänti asiaa mahdollisessa koirankasvatuksessa.
Terveys: Avoimuutta on peräänkuulutettu monessa viestiketjuissa, joten lähestyn asiaa koirani näkökulmasta, jottei taustat jää epäselviksi http://www.metsastyspystykorvat.com/spj ... FI20938/10
Pevisa on teetetty ja koira terveeksi sen suhteen havaittu. Koiran toisessa näyttelyssä tuomarin toteama ja myöhemmin eläinlääkärin vahvistama hammaspuutos mietityttävät jalostuksen kannalta. Myös lähisuvun silmäsairaus lisännee terveydellistä epävarmuutta. Epi-luku on alhainen. Varmasti edellä mainittuja sairauksien uhkatekijöitä voisi välttää järkevillä urosvalinnoilla, joten sinänsä terveydenpuolesta koira olisi jalostettavissa.
Yleisesti ottaen järjestön foorumilla ja lehdessä käyty terveyskeskustelu on ollut asiantuntevaa. On myös todettu, että Suomenpystykorva on myös yksi tutkituimmista ja terveimmistä roduista. Pitkän linjan kasvattajien ja harrastajien mielipide-erot ovat toisaalta välittyneet voimakkaasti. Mielipiteiden kirjavuus ja toisaalta ehdottomuus rodun terveysasioissa ovat kieltämättä myös aika hämmentävää rodun saloihin perehtyvällä. Tämä ei ole voinut olla vaikuttamatta ulospäin rodun kasvatusta miettiville. Jalostaako vai eikö ”pikkuvikaista” koiraa, siinäpä vasta kysymys?
Aika: Pentujen rekisteröinnistä ei saa sukkulatiedettä tekemälläkään. Kuitenkin jos mietititään mitä se käytännössä vaatii ajankäytöltä tai asiaan perehtymiseltä, niin yhtälä ei ole ongelmaton. Kennelliitolla ja pystykorvajärjestöllä on omat tiukat ja varmasti persutellut vaateensa pentujen rekisteröinniksi. Byroslandia ( byrokratialla ja kaikella paperilla kuorrutettu maa ) on myös osittain totta koiramaailmassa.
Toisaalta meitä ruuhkavuosissa eläviä ja mahdollisesta koirankasvattamisesta haaveilevia on varmasti paljon. Nykyajan työt tarjoavat monelle epävarmoja aikatauluja. Jos vielä mahdollinen tukiverkosto ei ole muikkuverkkomaisen tiheä, niin koiranpentujen saati lapsien kasvattaminen voi olla monesti liian haastava yhtälö. Toisin sanoen varmasti monenlaiselle tutortoiminnalle on kannatusta meiltä koirankasvatuksesta pohtiville.
Viimeiseksi tartun vielä Suomenpystykorvan imagoasiaan. Minulla oli v. 2009 suuri kunnia istua samassa pöydässä aidon joulupukin ( keikkailee ympärivuotisesti ja asuen Korvatunturin kupeessa ) ja aidon Savukoskelaisen pystykorvamiehen kanssa. Siinä parin veljeyden maljan jälkeen pohdimme, että mikseivät suomenpystykorva ja joulupukki alkaisivat ”yhtiökumppaneiksi” mainostaen toinen toistaan. Synenergiat olisivat valtaisat. Kaksi suomalaisuuden lähettelistä, uskollisuuden ja luotettavuuden perikuvat, toinen oransissa ja toinen punaisessa turkissaan
Tuo Annelin viimeisen viestin kysymys; ” mutta voisivatko nyt kertoa ne, joilla on suomenpystykorvanarttu, mutta ei ole tullut pentuja teetetyksi, mistä se johtuu”, sai pohtimaan oman pystykorvani kohdalta miksei pentuja ole teetetty tai vakavasti suunniteltu? Listaan omalta kohdaltani kaksi mietittyvänti asiaa mahdollisessa koirankasvatuksessa.
Terveys: Avoimuutta on peräänkuulutettu monessa viestiketjuissa, joten lähestyn asiaa koirani näkökulmasta, jottei taustat jää epäselviksi http://www.metsastyspystykorvat.com/spj ... FI20938/10
Pevisa on teetetty ja koira terveeksi sen suhteen havaittu. Koiran toisessa näyttelyssä tuomarin toteama ja myöhemmin eläinlääkärin vahvistama hammaspuutos mietityttävät jalostuksen kannalta. Myös lähisuvun silmäsairaus lisännee terveydellistä epävarmuutta. Epi-luku on alhainen. Varmasti edellä mainittuja sairauksien uhkatekijöitä voisi välttää järkevillä urosvalinnoilla, joten sinänsä terveydenpuolesta koira olisi jalostettavissa.
Yleisesti ottaen järjestön foorumilla ja lehdessä käyty terveyskeskustelu on ollut asiantuntevaa. On myös todettu, että Suomenpystykorva on myös yksi tutkituimmista ja terveimmistä roduista. Pitkän linjan kasvattajien ja harrastajien mielipide-erot ovat toisaalta välittyneet voimakkaasti. Mielipiteiden kirjavuus ja toisaalta ehdottomuus rodun terveysasioissa ovat kieltämättä myös aika hämmentävää rodun saloihin perehtyvällä. Tämä ei ole voinut olla vaikuttamatta ulospäin rodun kasvatusta miettiville. Jalostaako vai eikö ”pikkuvikaista” koiraa, siinäpä vasta kysymys?
Aika: Pentujen rekisteröinnistä ei saa sukkulatiedettä tekemälläkään. Kuitenkin jos mietititään mitä se käytännössä vaatii ajankäytöltä tai asiaan perehtymiseltä, niin yhtälä ei ole ongelmaton. Kennelliitolla ja pystykorvajärjestöllä on omat tiukat ja varmasti persutellut vaateensa pentujen rekisteröinniksi. Byroslandia ( byrokratialla ja kaikella paperilla kuorrutettu maa ) on myös osittain totta koiramaailmassa.
Toisaalta meitä ruuhkavuosissa eläviä ja mahdollisesta koirankasvattamisesta haaveilevia on varmasti paljon. Nykyajan työt tarjoavat monelle epävarmoja aikatauluja. Jos vielä mahdollinen tukiverkosto ei ole muikkuverkkomaisen tiheä, niin koiranpentujen saati lapsien kasvattaminen voi olla monesti liian haastava yhtälö. Toisin sanoen varmasti monenlaiselle tutortoiminnalle on kannatusta meiltä koirankasvatuksesta pohtiville.
Viimeiseksi tartun vielä Suomenpystykorvan imagoasiaan. Minulla oli v. 2009 suuri kunnia istua samassa pöydässä aidon joulupukin ( keikkailee ympärivuotisesti ja asuen Korvatunturin kupeessa ) ja aidon Savukoskelaisen pystykorvamiehen kanssa. Siinä parin veljeyden maljan jälkeen pohdimme, että mikseivät suomenpystykorva ja joulupukki alkaisivat ”yhtiökumppaneiksi” mainostaen toinen toistaan. Synenergiat olisivat valtaisat. Kaksi suomalaisuuden lähettelistä, uskollisuuden ja luotettavuuden perikuvat, toinen oransissa ja toinen punaisessa turkissaan
Anssi Vuolio
Re: Rekisteröinnit 2014
Hyviä ideoita Arpalla ja tärkeä huomio "elämän ruuhkavuosista", joiden vaikutuksesta ei kovin paljon olekaan keskusteltu, nehän vaikuttavat paljon nuorten harrastajien ajankäyttöön.
Laitoin aiheesta yksityisviestiä, ettei moni-sanaisuuteni kiusaa kaikkia
Samaan palaan; pitäkää koiristanne hyvä huoli, sillä edessä ovat ilotulitukset
ja monelle koiralle kauhea ilta ja yö.
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2015
ja tärkeä huomio "elämän ruuhkavuosista", joiden vaikutuksesta ei kovin paljon olekaan keskusteltu, nehän vaikuttavat paljon nuorten harrastajien ajankäyttöön. Laitoin aiheesta yksityisviestiä, ettei moni-sanaisuuteni kiusaa kaikkia
Samaan palaan; pitäkää koiristanne hyvä huoli, sillä edessä ovat ilotulitukset
ja monelle koiralle kauhea ilta ja yö.HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2015
Anneli Honkanen
Kaikki pystykorvan puolesta
Kaikki pystykorvan puolesta
Re: Rekisteröinnit 2014
Huomenta - jatketaanpas taas Toivottavasti kenenkään koira ei joutunut kateisiin 
ilotulitusten takia. Omien kanssa meni hyvin, kun tulitus ei aivan mahdoton ollut tällä kertaa ja varmuuden vuoksi lauma oli yön sisällä.
Vielä palaan Arpan viestiin edellä ja tuohon suomenpystykorvan ja joulupukin yhteiseen diiliin. Se saattaisi olla ns. "tuhannen taalan paikka". Ja olihan tuo jo melko lähelläkin viimeisessä Ylen lastenohjelmien 50-vuotisjuhlan jättisatsauksessa "Porokuiskaajan arvoitus", jossa kadulta löytynyttä Rekku-koiraa esitti japanilaisen shiba-rodun edustaja. Olikohan rooliin valittu tarkoituksella hyvin pystykorvamainen rotu? Voi jospa olisikin ollut suomenpystykorva. Googletin juuri asiaa ja löytyi mm. keskustelu, jossa pohdittiin tuon koiran rotua mainiten sitä pystykorvamaiseksi, kauniiksi, hyvin käyttäytyväksi jne... Ohjelman tekijöiltä kysymättä ei asia selvene, mikä oli rodun valinnan syy. Kuitenkin kyseinen rotu varmasti sai melkoisen nosteen ja kysyntä lisääntyy - kuten taannoin "Osuuspankki-koiran", kultaisen noutajan kohdalla kävi Johtopäätös; myönteinen julkisuuskuva todella tekee hyvää rodulle kuin rodulle.. siinäpä sitä on työsarkaa meille alkavalle vuodelle
Toivottavasti kenenkään koira ei joutunut kateisiin ilotulitusten takia. Omien kanssa meni hyvin, kun tulitus ei aivan mahdoton ollut tällä kertaa ja varmuuden vuoksi lauma oli yön sisällä. Vielä palaan Arpan viestiin edellä ja tuohon suomenpystykorvan ja joulupukin yhteiseen diiliin. Se saattaisi olla ns. "tuhannen taalan paikka". Ja olihan tuo jo melko lähelläkin viimeisessä Ylen lastenohjelmien 50-vuotisjuhlan jättisatsauksessa "Porokuiskaajan arvoitus", jossa kadulta löytynyttä Rekku-koiraa esitti japanilaisen shiba-rodun edustaja. Olikohan rooliin valittu tarkoituksella hyvin pystykorvamainen rotu? Voi jospa olisikin ollut suomenpystykorva. Googletin juuri asiaa ja löytyi mm. keskustelu, jossa pohdittiin tuon koiran rotua mainiten sitä pystykorvamaiseksi, kauniiksi, hyvin käyttäytyväksi jne... Ohjelman tekijöiltä kysymättä ei asia selvene, mikä oli rodun valinnan syy. Kuitenkin kyseinen rotu varmasti sai melkoisen nosteen ja kysyntä lisääntyy - kuten taannoin "Osuuspankki-koiran", kultaisen noutajan kohdalla kävi
Johtopäätös; myönteinen julkisuuskuva todella tekee hyvää rodulle kuin rodulle.. siinäpä sitä on työsarkaa meille alkavalle vuodelle Anneli Honkanen
Kaikki pystykorvan puolesta
Kaikki pystykorvan puolesta
Re: Rekisteröinnit 2014
Hyvä avaus, hyvä keskustelu. Kerron oman kokemukseni, oman mielipiteeni jota en halua vaihtaa kenenkään toisen mielipiteeseen 
.
Kun kasvatin ainokaisen Suomenpystykorvapentueeni uskoin olevani vahvoilla pienen ssa:n ja olemattoman epi luvun kanssa. Järkytykseni oli valtava, kun yksi, itselle jäänyt omasikin 1/0 polvet, maailmanloppu, taivas putosi, unelmat romahtivat. Pentue jäi Ronjan ainoaksi, miksi? Osin siksi, kun sain täällä palautetta, että kaikkia narttuja ei vaan pitäisi kerta kaikkiaan käyttää jalostukseen, erityisesti Ronjaani. Kukaan vaan ei kertonut miksi. Pieni sikiöaikainen verisuonen jäännös toisessa silmässä, joka lääkärin mielestä oli niin pieni, että ei olisi halunnut siitä merkintää, mutta määräykset mitkä määräykset. Koiralla kaksi serttiä, terveet polvet, VOI3 piirimestaruuskisojen kolmonen. Kaikki muut jälkeläiset toimivia lintukoiria paitsi omani, joka on kiinnostuneempi hirvistä (täällä yli tarjontaa hirvikoirista).
Nyt harmittelen, että en sittenkään teettänyt toista pentuetta. Jos olisi tullut tukea, ohjausta "vanhoilta" kasvattajilta olisi tilanne ollut toinen. Nyt, kun on myöhäistä en katsoisi pelkkää ssa:ta niin tarkkaan vaan katsoisin mitä mahtuu sukutauluun seitsemänteen polveen saakka. Matarodikerrostumat pitäisi saada pilkottua ja tiettyä perimää jatkavat mahdollisimman kauas. En haluaisi molemmilta puolilta sukutauluun tulevaa A/M yhdistelmää ja on niitä useita muitakin, mutta nimiähän ei saa mainita. Tarkoitan kait, että se tieto mikä "vanhoilla" on pitäisi saada positiivisella/rakentavalla tavalla esiin ja jaettavaksi. Onhan meillä jalostusneuvojat, mutta jos vaikka olisi luotavissa kummitukijärjestelmä pennutusta aikoville. Jokainen pennutusta suunnitteleva voisi halutessaan saada oman mentorin tuekseen.
Kuljen paljon koirieni (päivittäin) kanssa niin metsissä kuin taajamissa ja vieläkin tulee ihmisiä, jotka eivät tunnista Kansalliskoiraamme. Kun kerron, ovat ihmeissään, että eivätkös ne räkötäkkään koko aikaa ja toteamus "onpa kaunis koira" saa mieleni laulamaan ja pitämään sanojasta, oli kuka tahansa.
Oikein onnekasta ja idearikasta vuotta 2015 kaikille "pystykorva ihmisille".
.Kun kasvatin ainokaisen Suomenpystykorvapentueeni uskoin olevani vahvoilla pienen ssa:n ja olemattoman epi luvun kanssa. Järkytykseni oli valtava, kun yksi, itselle jäänyt omasikin 1/0 polvet, maailmanloppu, taivas putosi, unelmat romahtivat. Pentue jäi Ronjan ainoaksi, miksi? Osin siksi, kun sain täällä palautetta, että kaikkia narttuja ei vaan pitäisi kerta kaikkiaan käyttää jalostukseen, erityisesti Ronjaani. Kukaan vaan ei kertonut miksi. Pieni sikiöaikainen verisuonen jäännös toisessa silmässä, joka lääkärin mielestä oli niin pieni, että ei olisi halunnut siitä merkintää, mutta määräykset mitkä määräykset. Koiralla kaksi serttiä, terveet polvet, VOI3 piirimestaruuskisojen kolmonen. Kaikki muut jälkeläiset toimivia lintukoiria paitsi omani, joka on kiinnostuneempi hirvistä (täällä yli tarjontaa hirvikoirista).
Nyt harmittelen, että en sittenkään teettänyt toista pentuetta. Jos olisi tullut tukea, ohjausta "vanhoilta" kasvattajilta olisi tilanne ollut toinen. Nyt, kun on myöhäistä en katsoisi pelkkää ssa:ta niin tarkkaan vaan katsoisin mitä mahtuu sukutauluun seitsemänteen polveen saakka. Matarodikerrostumat pitäisi saada pilkottua ja tiettyä perimää jatkavat mahdollisimman kauas. En haluaisi molemmilta puolilta sukutauluun tulevaa A/M yhdistelmää ja on niitä useita muitakin, mutta nimiähän ei saa mainita. Tarkoitan kait, että se tieto mikä "vanhoilla" on pitäisi saada positiivisella/rakentavalla tavalla esiin ja jaettavaksi. Onhan meillä jalostusneuvojat, mutta jos vaikka olisi luotavissa kummitukijärjestelmä pennutusta aikoville. Jokainen pennutusta suunnitteleva voisi halutessaan saada oman mentorin tuekseen.
Kuljen paljon koirieni (päivittäin) kanssa niin metsissä kuin taajamissa ja vieläkin tulee ihmisiä, jotka eivät tunnista Kansalliskoiraamme. Kun kerron, ovat ihmeissään, että eivätkös ne räkötäkkään koko aikaa ja toteamus "onpa kaunis koira" saa mieleni laulamaan ja pitämään sanojasta, oli kuka tahansa.
Oikein onnekasta ja idearikasta vuotta 2015 kaikille "pystykorva ihmisille".
Erja Niemi
Re: Rekisteröinnit 2014
Pikku.Pyy kirjoitti:
" "Porokuiskaajan arvoitus", jossa kadulta löytynyttä Rekku-koiraa esitti japanilaisen shiba-rodun edustaja. Olikohan rooliin valittu tarkoituksella hyvin pystykorvamainen rotu? Voi jospa olisikin ollut suomenpystykorva. Googletin juuri asiaa ja löytyi mm. keskustelu, jossa pohdittiin tuon koiran rotua mainiten sitä pystykorvamaiseksi, kauniiksi, hyvin käyttäytyväksi jne... Ohjelman tekijöiltä kysymättä ei asia selvene, mikä oli rodun valinnan syy."
Luin jostain että valinta osui kuvausporukasta jonkun tuttuun koiraan, joka tiedettiin vahvahermoiseksi sietämään koko päivän kuvaukset. Olisi ollut ylittämättömän mainio pr:n paikka kyllä tosissaan saada suomenpystykorva pukin kaveriksi.
" "Porokuiskaajan arvoitus", jossa kadulta löytynyttä Rekku-koiraa esitti japanilaisen shiba-rodun edustaja. Olikohan rooliin valittu tarkoituksella hyvin pystykorvamainen rotu? Voi jospa olisikin ollut suomenpystykorva. Googletin juuri asiaa ja löytyi mm. keskustelu, jossa pohdittiin tuon koiran rotua mainiten sitä pystykorvamaiseksi, kauniiksi, hyvin käyttäytyväksi jne... Ohjelman tekijöiltä kysymättä ei asia selvene, mikä oli rodun valinnan syy."
Luin jostain että valinta osui kuvausporukasta jonkun tuttuun koiraan, joka tiedettiin vahvahermoiseksi sietämään koko päivän kuvaukset. Olisi ollut ylittämättömän mainio pr:n paikka kyllä tosissaan saada suomenpystykorva pukin kaveriksi.
Rähkyyttä suunnitellessa kannattaa miettiä, vaikuttaako se muiden elämään ja jättää tekemättä.
pekka.salomaki(at)gmail.com
pekka.salomaki(at)gmail.com
Re: Rekisteröinnit 2014
erjan kirjoitti:
"Kun kasvatin ainokaisen Suomenpystykorvapentueeni uskoin olevani vahvoilla pienen ssa:n ja olemattoman epi luvun kanssa. Järkytykseni oli valtava, kun yksi, itselle jäänyt omasikin 1/0 polvet, maailmanloppu, taivas putosi, unelmat romahtivat. Pentue jäi Ronjan ainoaksi, miksi? Osin siksi, kun sain täällä palautetta, että kaikkia narttuja ei vaan pitäisi kerta kaikkiaan käyttää jalostukseen, erityisesti Ronjaani. Kukaan vaan ei kertonut miksi."
Minä ainakin kehotin tuolloin jättämään jalostushommat jos mitättömästä ongelmasta saa noin pahat oireet itselleen, ja sivukaupalla omaa valitusta aikaan. Koiraasi en ole ikinä muistaakseni tainnut moittia, pelkästään sinun älytöntä hysterisointia.
"Kun kasvatin ainokaisen Suomenpystykorvapentueeni uskoin olevani vahvoilla pienen ssa:n ja olemattoman epi luvun kanssa. Järkytykseni oli valtava, kun yksi, itselle jäänyt omasikin 1/0 polvet, maailmanloppu, taivas putosi, unelmat romahtivat. Pentue jäi Ronjan ainoaksi, miksi? Osin siksi, kun sain täällä palautetta, että kaikkia narttuja ei vaan pitäisi kerta kaikkiaan käyttää jalostukseen, erityisesti Ronjaani. Kukaan vaan ei kertonut miksi."
Minä ainakin kehotin tuolloin jättämään jalostushommat jos mitättömästä ongelmasta saa noin pahat oireet itselleen, ja sivukaupalla omaa valitusta aikaan. Koiraasi en ole ikinä muistaakseni tainnut moittia, pelkästään sinun älytöntä hysterisointia.
Rähkyyttä suunnitellessa kannattaa miettiä, vaikuttaako se muiden elämään ja jättää tekemättä.
pekka.salomaki(at)gmail.com
pekka.salomaki(at)gmail.com
Re: Rekisteröinnit 2014
Olen odotellut ja pyydellytkin että tänne kommentoisi enemmän eri ihmisiä kuin yleensä, joilla olisi kerrottava omat ongelmat miksi ei pennuteta. Mutta ei, niin otan osaa myös.
Hyviä kommentteja on tullut onneksi palstan perusjäseniltäkin.
On selvää että rekisteröinnit olisi hyvä saada hieman nousemaan. Laatu ei korvaa määrää, mutta auttaa tekemään jatkossa erilaisia valintoja, varsinkin jos jotain ikävää terveys- tai metsärintamalla sattuu muotisuvuille. Turvallinen raja voisi olla se takavuosien noin 200 pentueen ja 800 pennun nurkilla, nyt 2014 tulleen 145 pentueen ja 581 pennun sijaan.
Ei tule ikävä takavuosien tuhannen pennun ja yli aikoja, silloin kun muutamalla uroksella astutetiin lähes kaikki nartut, oli siihen terveyden tai metsätöiden perusteella aihetta eli ei. Paljon tuli sekundaa ja korjattavaa siihen aikaan. Toki se oli ajan tyyli kaikissa koiraroduissa, ei kenenkään päitä tarvita tässä vadille.
Mutta hyöty oli se, että oli kuitenkin mitä jättää sivuun jalostuksesta, tai pennuttamisesta. Ne eniten epilepsiaa antaneet taustat esimerkiksi. Mutta jos tämä pentueiden määrä laskee yhä näin, jonkin ongelman purkamiseksi ei pian ole riittävästi sivuun jätettävää suvun jatkamisesta.
Selvää asiaa monelle, mutta kirjoitan näin että tulee kaikille selväksi, ettei mistään vähäpätöisestä asiasta ole kyse.
Palopuheita on pidetty, kirjoitettu, varmaan jossain rukoiltukin.
Suomen Pystykorvajärjestö ei voi rajattomasti olla tekemässä asioita ihmisten ja suomenpystykorvan puolesta. Kuten Antti kirjoitti on syitä ja seurauksia kartoitettu, pantu paperille. Onkohan ne paperit tallessa ja onko nykyisellä jaostolla ja työmyyrillä aikomus käyttää näitä kokoelmia? Tämä oli siis kysymys jaostolle.
Suomen pystykorvajärjestö voi olla auttamassa siinä, ettei rajattomasti olla tekemässä sopivien mahdollisten uros/narttuyhdistelmien löytämistä, varsinkin toisiinsa yhteen sovittamista liian vaikeaksi. Nyt ei ole missään nimessä oikea aika kiristää mitään ohjeita, varsinkaan sitovia määräyksiä. Pevisan silmä- ja polvitarkastus vaateisiin, eli pentujen rekisteröintiehtoihin ei saa koskea todellakaan.
Jalostusryhmän suositusohjeissakin pitää olla joustavuutta. Jotenkin olen ollut ymmärtäväni että tarkoitus olisi nykyään enemmän olla tiedon jakaja, kuin jumala tai pyöveli. Suunta voisi olla ihan hyvä. Mutta se vaati sen että kaikille avoimesta epi-tietokannasta saa näkyviin sukutaulun kirjainmerkkiä napsauttamalla, montako sairasta jälkeläistä J-merkki taakseen kätkee. Tästä on puhuttu pari vuotta, missä mennään nyt asian suhteen? Tämä on kysymys jaostolle.
Epi- luku sinänsä mielestäni toimii kohtuullisesti, mutta täsmälleen vain siihen asti kun ihmiset alkavat sitä tuijottaa ainoana totuutena, eli liian usein. On olemassa paljonkin koiria joiden epi- luku on liian monen mielestä rajatapaus, jopa reippaasti yli sen kuuluisan oman astutusasteikon. Tälläinen oma astutusasteikko ajattelu on suoraan hölmölästä kerettiläisten kautta. Pitää suhteuttaa montako sairasta monestako jälkeläisestä. Jos epi-sukutaulu koostuu näiden enemmän käytettyjen urosten J- merkeistä, joissa yksi sairas kymmenistä tai sadoista terveistä, pitää metsä nähdä puilta.
Jos jälkiviisaana tai muuten erheellisesti on astutettu väärä partneri, josta saadaan sairas aikaan, ei siitäkään kannata rangaista koko syytöntä suvunpuoliskoa kohtuuttomasti. Eikö näin Tapsa.
Epilepsia on yhä tärkeä asia, mutta vielä paremmalla tietokantaselailu mahdollisuudella saadaan siitä puhuminen yhä vähemmälle ja yhä paremmalle tolalle. Onhan siitä jo puhuttukin vähintäänkin riittävästi. P eli puolisisarmerkin poistamisesta on kaksi mielidettä, mutta yksi mahdoliisuus. Pitää koelaskea ilman p- merkkejä mitä aiheuttaa. Eli tuleeko hyväksyttävälle tasolle mukaan koiria, joita ei siellä tarvittaisi. Ja saahan joku kehittää kokonaan uuden systeemin, kuinka riskiä esitetään. Minä en osaa.
Kauemman mukana olleiden mielipide-erot ovat näkyvissä välillä, kuten mainittiin. Osa tahtoo jalostaa yhdessä sukupolvessa ihmeitä, toinen korjaa sukupolvi toiselta esiin tulleita puutteita suunnitelmallisesti, kolmatta kiinnostaa vaan pokaalit.
Koskee mm. mainittuja välihammaspuutoksia. Jos koira toimii työmaallaan, ja on luonteeltaan hieno, niin ilman muuta mielestäni sitä joutaa käyttää suvunjatkamiseen.
Ei näistä mielipide-eroista kannata olla huolissaan, ja niiden takia jäädä syrjään. Hyvää kaikki tarkoittaa, eri keinoin ja ajatuksin vaan. Palstalla väittelyä vaan on enmmän, ihmisten ilmoilla sakki on yllättävän hyvin toimeen tulevaa keskenäänkin. Jos on pakko. Fiksujahan tässä yritetään olla. Mutta ei ihan kaikkia kohtaan, rajakin on ainakin minulla.
Parin viime vuoden aikana on puhuttu paljon avoimuudesta. Sitä saisi olla enemmänkin, yhä enemmän. Olisi mukavaa kuulla tasaiseen tahtiin mitä siellä kabineteissa tapahtuu, mitä suunnitellaan tulevaisuuteen ym. Vanhoillisemman etelä-pohjalaisen ja parin muunkin mielipiteestä huolimatta netti on nykyaikaa. Sinne pitää laittaa tietoa ja jutella ihmisten kanssa. Jatkuvasti.
Viekää koirianne joka paikkaan ihmisten ilmoille, jos niistä siihen on. Kuvatkaa koiria lumipenkalla auringonpaisteessa, näätähaukulla, supihaukulla, sorsahaukulla, lintuhaukulla, hirvihaukulla. Ja laittakaa kuvat kaikki näkyviin kasvavaan nettimaailmaan. Ei näitä maailman hienoimpia koiria opita tuntemaan uudelleen, ellei niitä tuoda esille.
Ja pitää lopettaa se toisten mollaaminen, ellei joku emo tai isä ole täydellinen koira jonkun mielestä. Jokin hyvä syy sen valintaan sukua jatkamaan yleensä on. Paitsi eräällä Laihialla.
SPJ ja Kennelliitto ei voi tehdä kaikkia puolestamme, kasvattajat voivat. Seuratkaa niitä myymiänne pentuja, kannattaako niitä käyttää ja antakaa neuvoja.
Anneli taisi mainita Iso-Syötteen Suomenpystykorvapäivät, lähtekää ihmiset sinne, vedelkää hihasta ja jutelkaa kokeneempien kanssa. Aivan pian on Kuopion Jalostuspäivätkin, sitten maaliskuussa järjestön oma vuosikokous ja päänäyttely Talvipäivätkin. Osallistukaa.
Menkää ja tehkää koko maailma tietoiseksi tästä hienosta koirarodusta ja kumppanista. Ei ole mitään syytä panna päätä pensaaseen, mutta pentuja pitää alkaa tulla ja hyvistä koirista, joita maa on pullollaan. Täydellisyyttä ei vaadita eikä tarvita.
Hyviä kommentteja on tullut onneksi palstan perusjäseniltäkin.
On selvää että rekisteröinnit olisi hyvä saada hieman nousemaan. Laatu ei korvaa määrää, mutta auttaa tekemään jatkossa erilaisia valintoja, varsinkin jos jotain ikävää terveys- tai metsärintamalla sattuu muotisuvuille. Turvallinen raja voisi olla se takavuosien noin 200 pentueen ja 800 pennun nurkilla, nyt 2014 tulleen 145 pentueen ja 581 pennun sijaan.
Ei tule ikävä takavuosien tuhannen pennun ja yli aikoja, silloin kun muutamalla uroksella astutetiin lähes kaikki nartut, oli siihen terveyden tai metsätöiden perusteella aihetta eli ei. Paljon tuli sekundaa ja korjattavaa siihen aikaan. Toki se oli ajan tyyli kaikissa koiraroduissa, ei kenenkään päitä tarvita tässä vadille.
Mutta hyöty oli se, että oli kuitenkin mitä jättää sivuun jalostuksesta, tai pennuttamisesta. Ne eniten epilepsiaa antaneet taustat esimerkiksi. Mutta jos tämä pentueiden määrä laskee yhä näin, jonkin ongelman purkamiseksi ei pian ole riittävästi sivuun jätettävää suvun jatkamisesta.
Selvää asiaa monelle, mutta kirjoitan näin että tulee kaikille selväksi, ettei mistään vähäpätöisestä asiasta ole kyse.
Palopuheita on pidetty, kirjoitettu, varmaan jossain rukoiltukin.
Suomen Pystykorvajärjestö ei voi rajattomasti olla tekemässä asioita ihmisten ja suomenpystykorvan puolesta. Kuten Antti kirjoitti on syitä ja seurauksia kartoitettu, pantu paperille. Onkohan ne paperit tallessa ja onko nykyisellä jaostolla ja työmyyrillä aikomus käyttää näitä kokoelmia? Tämä oli siis kysymys jaostolle.
Suomen pystykorvajärjestö voi olla auttamassa siinä, ettei rajattomasti olla tekemässä sopivien mahdollisten uros/narttuyhdistelmien löytämistä, varsinkin toisiinsa yhteen sovittamista liian vaikeaksi. Nyt ei ole missään nimessä oikea aika kiristää mitään ohjeita, varsinkaan sitovia määräyksiä. Pevisan silmä- ja polvitarkastus vaateisiin, eli pentujen rekisteröintiehtoihin ei saa koskea todellakaan.
Jalostusryhmän suositusohjeissakin pitää olla joustavuutta. Jotenkin olen ollut ymmärtäväni että tarkoitus olisi nykyään enemmän olla tiedon jakaja, kuin jumala tai pyöveli. Suunta voisi olla ihan hyvä. Mutta se vaati sen että kaikille avoimesta epi-tietokannasta saa näkyviin sukutaulun kirjainmerkkiä napsauttamalla, montako sairasta jälkeläistä J-merkki taakseen kätkee. Tästä on puhuttu pari vuotta, missä mennään nyt asian suhteen? Tämä on kysymys jaostolle.
Epi- luku sinänsä mielestäni toimii kohtuullisesti, mutta täsmälleen vain siihen asti kun ihmiset alkavat sitä tuijottaa ainoana totuutena, eli liian usein. On olemassa paljonkin koiria joiden epi- luku on liian monen mielestä rajatapaus, jopa reippaasti yli sen kuuluisan oman astutusasteikon. Tälläinen oma astutusasteikko ajattelu on suoraan hölmölästä kerettiläisten kautta. Pitää suhteuttaa montako sairasta monestako jälkeläisestä. Jos epi-sukutaulu koostuu näiden enemmän käytettyjen urosten J- merkeistä, joissa yksi sairas kymmenistä tai sadoista terveistä, pitää metsä nähdä puilta.
Jos jälkiviisaana tai muuten erheellisesti on astutettu väärä partneri, josta saadaan sairas aikaan, ei siitäkään kannata rangaista koko syytöntä suvunpuoliskoa kohtuuttomasti. Eikö näin Tapsa.
Epilepsia on yhä tärkeä asia, mutta vielä paremmalla tietokantaselailu mahdollisuudella saadaan siitä puhuminen yhä vähemmälle ja yhä paremmalle tolalle. Onhan siitä jo puhuttukin vähintäänkin riittävästi. P eli puolisisarmerkin poistamisesta on kaksi mielidettä, mutta yksi mahdoliisuus. Pitää koelaskea ilman p- merkkejä mitä aiheuttaa. Eli tuleeko hyväksyttävälle tasolle mukaan koiria, joita ei siellä tarvittaisi. Ja saahan joku kehittää kokonaan uuden systeemin, kuinka riskiä esitetään. Minä en osaa.
Kauemman mukana olleiden mielipide-erot ovat näkyvissä välillä, kuten mainittiin. Osa tahtoo jalostaa yhdessä sukupolvessa ihmeitä, toinen korjaa sukupolvi toiselta esiin tulleita puutteita suunnitelmallisesti, kolmatta kiinnostaa vaan pokaalit.
Koskee mm. mainittuja välihammaspuutoksia. Jos koira toimii työmaallaan, ja on luonteeltaan hieno, niin ilman muuta mielestäni sitä joutaa käyttää suvunjatkamiseen.
Ei näistä mielipide-eroista kannata olla huolissaan, ja niiden takia jäädä syrjään. Hyvää kaikki tarkoittaa, eri keinoin ja ajatuksin vaan. Palstalla väittelyä vaan on enmmän, ihmisten ilmoilla sakki on yllättävän hyvin toimeen tulevaa keskenäänkin. Jos on pakko. Fiksujahan tässä yritetään olla. Mutta ei ihan kaikkia kohtaan, rajakin on ainakin minulla.
Parin viime vuoden aikana on puhuttu paljon avoimuudesta. Sitä saisi olla enemmänkin, yhä enemmän. Olisi mukavaa kuulla tasaiseen tahtiin mitä siellä kabineteissa tapahtuu, mitä suunnitellaan tulevaisuuteen ym. Vanhoillisemman etelä-pohjalaisen ja parin muunkin mielipiteestä huolimatta netti on nykyaikaa. Sinne pitää laittaa tietoa ja jutella ihmisten kanssa. Jatkuvasti.
Viekää koirianne joka paikkaan ihmisten ilmoille, jos niistä siihen on. Kuvatkaa koiria lumipenkalla auringonpaisteessa, näätähaukulla, supihaukulla, sorsahaukulla, lintuhaukulla, hirvihaukulla. Ja laittakaa kuvat kaikki näkyviin kasvavaan nettimaailmaan. Ei näitä maailman hienoimpia koiria opita tuntemaan uudelleen, ellei niitä tuoda esille.
Ja pitää lopettaa se toisten mollaaminen, ellei joku emo tai isä ole täydellinen koira jonkun mielestä. Jokin hyvä syy sen valintaan sukua jatkamaan yleensä on. Paitsi eräällä Laihialla.
SPJ ja Kennelliitto ei voi tehdä kaikkia puolestamme, kasvattajat voivat. Seuratkaa niitä myymiänne pentuja, kannattaako niitä käyttää ja antakaa neuvoja.
Anneli taisi mainita Iso-Syötteen Suomenpystykorvapäivät, lähtekää ihmiset sinne, vedelkää hihasta ja jutelkaa kokeneempien kanssa. Aivan pian on Kuopion Jalostuspäivätkin, sitten maaliskuussa järjestön oma vuosikokous ja päänäyttely Talvipäivätkin. Osallistukaa.
Menkää ja tehkää koko maailma tietoiseksi tästä hienosta koirarodusta ja kumppanista. Ei ole mitään syytä panna päätä pensaaseen, mutta pentuja pitää alkaa tulla ja hyvistä koirista, joita maa on pullollaan. Täydellisyyttä ei vaadita eikä tarvita.
Rähkyyttä suunnitellessa kannattaa miettiä, vaikuttaako se muiden elämään ja jättää tekemättä.
pekka.salomaki(at)gmail.com
pekka.salomaki(at)gmail.com
Re: Rekisteröinnit 2014
Hyviä puheenvuoroja,
tartun tässä pariin jo esiin otettuun asiaan jotka koen tärkeiksi. Ensiksi asenne, pitäisi löytää postiivinen asenne pennuttamiseen, kasvattamiseen ja koko harrastukseen. Pahimman karhunpalveluksen rodulle tekevät ns. mollaajat jotka löytävät kaikesta negatiivisen puolen, miksi tuon uroksen valitsit, ei ne pennut kuitenkaan mene kaupaksi jne.. Tällaista asenetta ei tarvita vaan tukea ja kannustusta etenkin aloitteleville kasvattajille. Jokaisella on oma näkemyksensä, mettään menisi homma jos kaikki tekisivät samalla tavalla, monimuotoisuutta tämäkin
Samoin terveystarkastukset, ei pitäisi ajatella että niitä tehdään siksi että kaivetaan sairaita esiin vaan siksi että saamme lisänäyttöä siitä että pystykorva on terve rotu. Kennelliitto ajaa tiukennuksia mm. silmätarkastuksiin, viivytystaistelua yritetään käydä ettei mene liian tiukaksi. Pitäisi saada koiria lisää vapaaehtoisesti tarkastuksiin että olisi näyttöä siitä ettei tarvitse tiukentaa PEVISA-ehtoja.
Tietokanta, siinä ei ole tapahtunut kehitystä vuosiin. Toiveissa on että perustetun tietokantatyöryhmän myöstä homma lähtee taas etenemään. Jokaisella tietokannassa mukana olevalla rodulla on omat kehitystarpeensa joten siinä tarvitaan tiivistä mukanaoloa että pystykorvien edut tulevat huomioonotetuiksi. Tietokannassa on todella paljon tietoa kerättynä mutta nykyisellä käyttöliittymällä siitä ei saada oikein mitään ulos eikä ole hakurajauksia joilla saisi etsittyä kumppania omalle nartulle ja mielellään vielä lähiseudulta. Ja tuo epitietojen parempi näyttö josta Pekkakin mainitsi, epiluku on suuntaa antava riskikerroin jota monet valitettavasti pitävät ainoana jalostus ohjaavana arvona ja unohdetaan kokonaisuus. Pitäisi saada helposti näkyviin kuinka monta sairasta on suhteessa pentumäärään niin lukujen taakse näkisi paremmin. Näihin kun sadaan parannusta niin helpottaa osaltaan kumppanin hakemista ja pentujen teettämistä.
Ykinkertaistaen, rekisteröintimäärät ovat siksi laskussa kun nartuilla ei teetetä pentuja. Jos sinulla on jalostukseen kelpaava narttu, eli näyttää suomenpystykorvalta, toimii metsässä ja siitä on mielellään todiste (koetulos) sekä että koira on terve (PEVISA-tarkastus) niin tee palvelus rodulle ja teetä sillä ainakin yhdet pennut. Nartuista noin 25 % tekee pennut elämänsä aikana, pienikin parannus tuohon olisi iso asia rodulle.
tartun tässä pariin jo esiin otettuun asiaan jotka koen tärkeiksi. Ensiksi asenne, pitäisi löytää postiivinen asenne pennuttamiseen, kasvattamiseen ja koko harrastukseen. Pahimman karhunpalveluksen rodulle tekevät ns. mollaajat jotka löytävät kaikesta negatiivisen puolen, miksi tuon uroksen valitsit, ei ne pennut kuitenkaan mene kaupaksi jne.. Tällaista asenetta ei tarvita vaan tukea ja kannustusta etenkin aloitteleville kasvattajille. Jokaisella on oma näkemyksensä, mettään menisi homma jos kaikki tekisivät samalla tavalla, monimuotoisuutta tämäkin
Samoin terveystarkastukset, ei pitäisi ajatella että niitä tehdään siksi että kaivetaan sairaita esiin vaan siksi että saamme lisänäyttöä siitä että pystykorva on terve rotu. Kennelliitto ajaa tiukennuksia mm. silmätarkastuksiin, viivytystaistelua yritetään käydä ettei mene liian tiukaksi. Pitäisi saada koiria lisää vapaaehtoisesti tarkastuksiin että olisi näyttöä siitä ettei tarvitse tiukentaa PEVISA-ehtoja.
Tietokanta, siinä ei ole tapahtunut kehitystä vuosiin. Toiveissa on että perustetun tietokantatyöryhmän myöstä homma lähtee taas etenemään. Jokaisella tietokannassa mukana olevalla rodulla on omat kehitystarpeensa joten siinä tarvitaan tiivistä mukanaoloa että pystykorvien edut tulevat huomioonotetuiksi. Tietokannassa on todella paljon tietoa kerättynä mutta nykyisellä käyttöliittymällä siitä ei saada oikein mitään ulos eikä ole hakurajauksia joilla saisi etsittyä kumppania omalle nartulle ja mielellään vielä lähiseudulta. Ja tuo epitietojen parempi näyttö josta Pekkakin mainitsi, epiluku on suuntaa antava riskikerroin jota monet valitettavasti pitävät ainoana jalostus ohjaavana arvona ja unohdetaan kokonaisuus. Pitäisi saada helposti näkyviin kuinka monta sairasta on suhteessa pentumäärään niin lukujen taakse näkisi paremmin. Näihin kun sadaan parannusta niin helpottaa osaltaan kumppanin hakemista ja pentujen teettämistä.
Ykinkertaistaen, rekisteröintimäärät ovat siksi laskussa kun nartuilla ei teetetä pentuja. Jos sinulla on jalostukseen kelpaava narttu, eli näyttää suomenpystykorvalta, toimii metsässä ja siitä on mielellään todiste (koetulos) sekä että koira on terve (PEVISA-tarkastus) niin tee palvelus rodulle ja teetä sillä ainakin yhdet pennut. Nartuista noin 25 % tekee pennut elämänsä aikana, pienikin parannus tuohon olisi iso asia rodulle.
Arto Sikiö
Re: Rekisteröinnit 2014
Artsi kirjoitti:
"Pahimman karhunpalveluksen rodulle tekevät ns. mollaajat jotka löytävät kaikesta negatiivisen puolen, miksi tuon uroksen valitsit, ei ne pennut kuitenkaan mene kaupaksi jne.. Tällaista asenetta ei tarvita vaan tukea ja kannustusta etenkin aloitteleville kasvattajille. Jokaisella on oma näkemyksensä, mettään menisi homma jos kaikki tekisivät samalla tavalla, monimuotoisuutta tämäkin "
Nimenomaan. Aiemmin tuli harrastettua tuota pahimmoista jokaisen syntyneen pentueen läpimenoa tietokannoista. Nykyään oppinut jo tuon että erilaisia astutuksia tarvitaan. Vaikka joskus joku näyttääkin jonkun silmään huonolta, niin todennäköisesti iso osa niistä tulee olemaan myös niitä tärkeitä rodun jatkon kannalta pysyessään terveenä ja metsässä haukun raikuessa.
En tietenkään tarkoita, että kaikilla koirilla tulisi tehdä pentuja. Varsinkaan jos metsässä ei homma toimi ja sisarilla on ongelmia terveydessä.
Täytyy vielä kehua sitä työtä mitä muutamat ovat tehneet erilaisten paritusvaihtoehtojen saamiseksi aikaan tuomalla koiria naapurimaista ja astuttamalla siellä. Kunhan hiukan kasvavat, sopivat monelle nartulle sulhoksi. Näin turvaamme maailman hienoimman koiran haukun helinän jatkossakin.
Aivan vesi kielellä odottelee jo seuravaan sukupolven metsäurotekoja näidenkin kautta.
"Pahimman karhunpalveluksen rodulle tekevät ns. mollaajat jotka löytävät kaikesta negatiivisen puolen, miksi tuon uroksen valitsit, ei ne pennut kuitenkaan mene kaupaksi jne.. Tällaista asenetta ei tarvita vaan tukea ja kannustusta etenkin aloitteleville kasvattajille. Jokaisella on oma näkemyksensä, mettään menisi homma jos kaikki tekisivät samalla tavalla, monimuotoisuutta tämäkin
"Nimenomaan. Aiemmin tuli harrastettua tuota pahimmoista jokaisen syntyneen pentueen läpimenoa tietokannoista. Nykyään oppinut jo tuon että erilaisia astutuksia tarvitaan. Vaikka joskus joku näyttääkin jonkun silmään huonolta, niin todennäköisesti iso osa niistä tulee olemaan myös niitä tärkeitä rodun jatkon kannalta pysyessään terveenä ja metsässä haukun raikuessa.
En tietenkään tarkoita, että kaikilla koirilla tulisi tehdä pentuja. Varsinkaan jos metsässä ei homma toimi ja sisarilla on ongelmia terveydessä.
Täytyy vielä kehua sitä työtä mitä muutamat ovat tehneet erilaisten paritusvaihtoehtojen saamiseksi aikaan tuomalla koiria naapurimaista ja astuttamalla siellä. Kunhan hiukan kasvavat, sopivat monelle nartulle sulhoksi. Näin turvaamme maailman hienoimman koiran haukun helinän jatkossakin.
Aivan vesi kielellä odottelee jo seuravaan sukupolven metsäurotekoja näidenkin kautta.
Rähkyyttä suunnitellessa kannattaa miettiä, vaikuttaako se muiden elämään ja jättää tekemättä.
pekka.salomaki(at)gmail.com
pekka.salomaki(at)gmail.com
Re: Rekisteröinnit 2014
Tiedoksi kaikille tuleville uusilla kasvattajille sekä "varttuneemmillekin". Kennelliitto lanseeraa tänä vuonna uuden Koirankasvatus - kurssin. Kyseessä on Kennelliiton jalostusstrategiaan pohjautuva kurssi, jossa kasvattajat voivat päivittää tietojaan ajankohtaisista jalostukseen ja kasvatukseen liittyvistä asioista.
Kurssien ajankohdat ja paikat ovat seuraavat:
• 14.–15.3.2015 Oulu
• 19.–20.9.2015 Riihimäki
• 14.–15.11.2015 Åbo (kursen hålls på svenska)
Kurssien sisällöt ja luennot ovat todella mielenkiintoisia. Näistä yhteisistä tapahtumista ja kursseista saadaan intoa kasvatustyöhön.
Osallistukaa ihmeessä ja välittäkää tietoa kaikille harrastajille!
http://www.kennelliitto.fi/koiraharrast ... aan-kurssi
Kurssien ajankohdat ja paikat ovat seuraavat:
• 14.–15.3.2015 Oulu
• 19.–20.9.2015 Riihimäki
• 14.–15.11.2015 Åbo (kursen hålls på svenska)
Kurssien sisällöt ja luennot ovat todella mielenkiintoisia. Näistä yhteisistä tapahtumista ja kursseista saadaan intoa kasvatustyöhön.
Osallistukaa ihmeessä ja välittäkää tietoa kaikille harrastajille!
http://www.kennelliitto.fi/koiraharrast ... aan-kurssi
Leila Mukkala
-
Hallakorpi
- Viestit: 107
- Liittynyt: 11 Joulu 2006, 16:40
- Paikkakunta: Tornio
Re: Rekisteröinnit 2014
Kirjoitanpa minäkin jonkin ajatuksen, vaikka tämä narttujen omistajille on suunnattu.
Esinnäkin, Anssilta erittäin hyvä, avoin pohdiskeleva kirjoitus. Kirjoitus varmasti peilaa monen nartun omistajan ajatuksia.
Vielä kun saisi enemmän uusien kirjoittajien mielipiteitä tänne. Olen kirjoittanut tämän ennenkin: tätä lukee useampi sata henkilöä, mutta kirjoittaa ehkä parikymmnentä.
Jos tätä aihetta halutaan kovasti tutkia niin olisi mielenkiintoinen tietää seuravia asioita:
1. Mitkä ovat suomenpystykorvien ja pohjanpystykorvien rekisteröitimäärät vuosittain viimeisten 15 vuoden ajalta?
2. Samalta ajalta myös seisojarotujen vuostittaiset rekisteröintimäärät?
Tällä saisi suhteutettua lintukoirien rekisteröinnit. Suomenpystykorvien rekisteröintimäärät ovat tippuneet ja pohjanpystykorvien nousseet, mutta miten ne suhteutuu kaikkien lintukoirarotujen kanssa? Näppituntumalla voisi sanoa että seisojia on aika paljon...
Edellä mainittu kertoisi oikeasti sen miten suomenpystykorvalla menee suhteuttettuna muihin lintukoirarotuihin (koska kaikki lintukoiran laittavat henkilöt ovat periaatteessa potentiaalisia suomenpystykorvan hankkijoita).
Jos tilastot tukevat sitä mutu-tuntumaa, että suomenpystykorva on menettänyt rekisteröintejä muille lintukoiraroduille, niin mitä pitäisi tehdä?
Minusta täällä on tullut hyviä ajatuksia esille, positiivisesti koiraa näytille, kasvattaja tutor-toimintaa yms.
Olen kertonut tämän aikaisemminkin, mutta minusta järjestön, ja nimenomaan järjestön, pitäisi saada Metsästäjä-lehteen juttu missä kerrotaan kaupunkilaisesta kerrostalossa asuvasta pystykorvaharrastajasta (esim Eero Honka). Metsästäjä-lehden jakelu on + 300 000 henkilöä, ja se kertoisi konkreettisesti että " Hei, kyllä suomenpystykorvan omistaminen onnistuu minultakin kun se onnistuu muiltakin kaupungissa!" tai antaisi syttöjä nuorelle kaupunkilaismetsästäjälle joka pohtii koiran laittoa.
Toinen erittäin positiivinen asia on Olli Silvennoisen ja Rovapystiksen viime keväinen pennunlahjoitus. Se vaatii aika paljon kasvattajalta että antaa nuorelle suomenpystykorvan pennun. Ajatelkaapa karjalankarhukoirapuolella Teilojan haaste, useita kasvattajia lähtenyt mukaan. Toki se on helpompaa kun pentueet on suurempia, mutta silti. Enkä tätä kirjoita siksi että näin pitäisi tehdä, koska mikä minä olen uroksen omistajana sanomaan nartun omistajalle mitä pitää tehdä. Mutta hattua pitää nostaa Ollille ja karjalankoiraharrastajille.
Esinnäkin, Anssilta erittäin hyvä, avoin pohdiskeleva kirjoitus. Kirjoitus varmasti peilaa monen nartun omistajan ajatuksia.
Vielä kun saisi enemmän uusien kirjoittajien mielipiteitä tänne. Olen kirjoittanut tämän ennenkin: tätä lukee useampi sata henkilöä, mutta kirjoittaa ehkä parikymmnentä.
Jos tätä aihetta halutaan kovasti tutkia niin olisi mielenkiintoinen tietää seuravia asioita:
1. Mitkä ovat suomenpystykorvien ja pohjanpystykorvien rekisteröitimäärät vuosittain viimeisten 15 vuoden ajalta?
2. Samalta ajalta myös seisojarotujen vuostittaiset rekisteröintimäärät?
Tällä saisi suhteutettua lintukoirien rekisteröinnit. Suomenpystykorvien rekisteröintimäärät ovat tippuneet ja pohjanpystykorvien nousseet, mutta miten ne suhteutuu kaikkien lintukoirarotujen kanssa? Näppituntumalla voisi sanoa että seisojia on aika paljon...
Edellä mainittu kertoisi oikeasti sen miten suomenpystykorvalla menee suhteuttettuna muihin lintukoirarotuihin (koska kaikki lintukoiran laittavat henkilöt ovat periaatteessa potentiaalisia suomenpystykorvan hankkijoita).
Jos tilastot tukevat sitä mutu-tuntumaa, että suomenpystykorva on menettänyt rekisteröintejä muille lintukoiraroduille, niin mitä pitäisi tehdä?
Minusta täällä on tullut hyviä ajatuksia esille, positiivisesti koiraa näytille, kasvattaja tutor-toimintaa yms.
Olen kertonut tämän aikaisemminkin, mutta minusta järjestön, ja nimenomaan järjestön, pitäisi saada Metsästäjä-lehteen juttu missä kerrotaan kaupunkilaisesta kerrostalossa asuvasta pystykorvaharrastajasta (esim Eero Honka). Metsästäjä-lehden jakelu on + 300 000 henkilöä, ja se kertoisi konkreettisesti että " Hei, kyllä suomenpystykorvan omistaminen onnistuu minultakin kun se onnistuu muiltakin kaupungissa!" tai antaisi syttöjä nuorelle kaupunkilaismetsästäjälle joka pohtii koiran laittoa.
Toinen erittäin positiivinen asia on Olli Silvennoisen ja Rovapystiksen viime keväinen pennunlahjoitus. Se vaatii aika paljon kasvattajalta että antaa nuorelle suomenpystykorvan pennun. Ajatelkaapa karjalankarhukoirapuolella Teilojan haaste, useita kasvattajia lähtenyt mukaan. Toki se on helpompaa kun pentueet on suurempia, mutta silti. Enkä tätä kirjoita siksi että näin pitäisi tehdä, koska mikä minä olen uroksen omistajana sanomaan nartun omistajalle mitä pitää tehdä. Mutta hattua pitää nostaa Ollille ja karjalankoiraharrastajille.
Jari Lalli