Lisäksihän koiran hankkija voi käyttää hirvipystykorvien sivuja, josta saa tietoja useiden sukulinjojen edustajien epiluvuista, niin narttujen kuin uroksienkin.
Mikähän seikka se on, joka tekee hirviveristen koirien omistajat paljon avoimemmiksi kuin "lintukoiramiehet" ?[/quote]
Oliskohan nekin sivut aika päivittää epi-lukujen osalta, ettei vaan tulevien pentueitten osalta, kuten on tehty. Ja hyvät miehet viekää niitä koiria hirvikokeeseen, siellä se mitataan, haukkuuko vai ei.
Jalostuksesta
Valvojat: Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1
-
Metsämakuri
- Viestit: 107
- Liittynyt: 02 Syys 2004, 12:18
Kennelliiton hallitus hyväksyi uuden PEVISA ohjelman suomenpystykorvalle. Se on luettavissa rotujärjestönetusivulla.
Tietääkö ENP miten koirien polvi- ja silmätarkastustiedot päivittyvät pystistietokantaan? Tuleeko tieto automaattisesti eläinlääkäriltä Kennelliton kautta vai onko siinä joku viive välissä? Sitä vain ajan takaa, että jos katson tietokannasta jonkun koiran terveystietoja niin voinko luottaa siihen, että tieto on ajan tasalla?
Kennelliiton tietokanta KoiraNetnäyttää tällä hetkellä lääkäreiltä tulevat tarkastustulokset lähimpänä reaaliaikaa mutta kuitenkin n. 2kk viiveellä. Viive tulee aina kun paperilomakkeita muutetaan tehostetussa nykymaailmassa käsipelillä sähköiseen muotoon.
Meidän oma tietokantaon riippuvainen kennelliitosta saadusta tiedosta sekä niitä sopivaan muotoon muuttavan henkilön ajasta kulloisellakin hetkellä. Syksyllä näyttää muutosten tekeminen olevan hitainta, joten vastaus kysymykseesi on ilmeisesti EI.
Soitto kennelliittoon antaa varmistuksen sen päivän tilanteesta.
Meidän oma tietokantaon riippuvainen kennelliitosta saadusta tiedosta sekä niitä sopivaan muotoon muuttavan henkilön ajasta kulloisellakin hetkellä. Syksyllä näyttää muutosten tekeminen olevan hitainta, joten vastaus kysymykseesi on ilmeisesti EI.
Soitto kennelliittoon antaa varmistuksen sen päivän tilanteesta.
Olen viime aikoina kuullut muutamia astutussuunnitelmia ja näyttää ikävä kyllä siltä, että järjestön ja jalostusneuvonnan sanoma ei uppoa koko jäsenistöön siten kuin pitäisi. Ikävää on se, että kasvattajan/uroksen omistajan menestys tai kokemus ei näytä aina ohjaavan jalostusta oikeaan suuntaan, vaan suunnitellaan yhdistelmiä hyvin itsekkäistä lähtökohdista terveyden kustannuksella. Jos tulevien pentujen epiluku alkaa jo kakkosella tai lähes sillä, niin odotukset terveyden suhteen eivät voi olla kovin hyvät. On hyvin helppoa kyseenalaistaa nykyistä epiluvun laskentajärjestelmää, mutta itse pidän tätä kyseenalaistamista hyvin halpana. Tämä järjestelmä meillä on käytössä ja sen kanssa tulee elää ja tehdä päätöksiä.
Pevisa on mennyt mielestäni oikeaan suuntaan, mutta meidän tulisi saada virallinen jalostussuositus rekisteröinnin ehdoksi mitä pikimmin. Pelkään, että tähän mennään aikanaan, mutta silloin ollaan jo pahasti myöhässä. Myöhässä saatetaan olla jo nyt, mutta parempi nyt kuin 10 vuoden päästä.
Olen samalla seurannut joidenkin uusien, juuri mukaan tulleiden kasvattajien toimia. On hienoa nähdä, että on kavereita, jotka pohjaavat kasvatustyön järjestön jalostusneuvontaan ja käsittelevät asioita objektiivisesti. Tälläinen uusi veri on hyvin tervetullutta kasvatustyöhön. Kunnioitan toki kokemusta ja monen kokeneen kasvattajan hyvää työtä rodun eteen. En todellakaan halua yleistää mitään kriittisissä kannanotoissani.
Pevisa on mennyt mielestäni oikeaan suuntaan, mutta meidän tulisi saada virallinen jalostussuositus rekisteröinnin ehdoksi mitä pikimmin. Pelkään, että tähän mennään aikanaan, mutta silloin ollaan jo pahasti myöhässä. Myöhässä saatetaan olla jo nyt, mutta parempi nyt kuin 10 vuoden päästä.
Olen samalla seurannut joidenkin uusien, juuri mukaan tulleiden kasvattajien toimia. On hienoa nähdä, että on kavereita, jotka pohjaavat kasvatustyön järjestön jalostusneuvontaan ja käsittelevät asioita objektiivisesti. Tälläinen uusi veri on hyvin tervetullutta kasvatustyöhön. Kunnioitan toki kokemusta ja monen kokeneen kasvattajan hyvää työtä rodun eteen. En todellakaan halua yleistää mitään kriittisissä kannanotoissani.
Jalostuksesta.
Yksi asia mihin olen kiinnittänyt suomenpystykorva osalta huomiota. Kun katsoo pystykorvan rekisteriotetta ja siitä sukutaulua, niin lähes pääsääntöisesti vanhimmat koirat on 70-luvulta. Kun katsoo jämptien tai harmaiden vastaavaa, niin vanhimmat koirat on 80-90luvun taitteesta. Tästä voi tietysti olla montaa mieltä, onko se hyvä vai huono. Minun mielestä siinä piilee riskejä epi-luvun kannaltakin. Kuka muistaa 30 vuotta vanhoja asioita. Ei tietoa ole silloin kerätty epin osalta. Tietysti on helppo perustella, että käytetään vanhempaa urosta jolla olisi jo viat tuleet esiin. Minun mielestä pystykorvalla kolmesta vuodesta ylös päin on hyvä jalostusikä. Silloin on jo epilepsia pääsääntöisesti puhjennut. Minun mielestä on helpompi verrata vikoja ja hyviä ominaisuuksia kun esimerkiksi 4-5 sukupolvea on yhtä aikaa elossa. Voi ottaa puhelimen käteen ja soittaa omistajalle tai mennä jopa itse katsomaan sukulais koiraa livenä. Tämä on nyt vain tällainen minun ajatus mikä on kiinnitänyt huomioita. Kertokaa ihmeessä omaa kommenttia tähän asiaa.
Jos viisikin sukupolvea on elossa yhtaikaa, piilee siinä mielestäni vaara, ettei välttämättä epi-ongelmat ole kaikilta tulleet esille. Nuorilla uroksilla ei ainakaan kannattaisi olla liikaa astutuksia. Tietenkin olisi mielenkiintoista käyttää sieltä kauempaa sukupuusta hyvää koiraa uudelleen sukusiitosrajojen sisällä luonnollisesti.
Onneksi vuosikirjoista löytyy paljon tietoa jo kuolleittenkin koirien osalta koetyöskentelyistä, vaikka tuomarina huomannutkin, että monet koirat näyttävät kirjoissa usein hieman paremmilta kuin sitten itseasiassa ovatkaan. Siinä mielessä olisi mukava päästä näkemään ne huippukoirat metsässä, joilla jälkeläisiä on paljon..noh osan olen nähnytkin, eikä ne sen kummempia ollutkaan, vaikka muutama ysikymppi tulos ennestään olikin.
Jos kaikki eivät vieläkään usko järjestön epi-lukuun ja suurilukuisia koiria yhdistetään kovan menestyksen sokaisemana ja livulla, niin meneeköhän jalostus eteen- vai taaksepäin? Riskit ainakin ovat suuret. Olisi korkea aika jo saada Metsästäjä-lehteen juttua, että metsästävä kansa tietäisi asiasta jotakin, ennen kuin se ensimmäinen kansalliskoiran pentu haetaan. Mahdollinen sairastuva koira on sitten helposti se viimeinen suomenpystykorva, ja puheet koko rodusta sen mukaiset. Toki Metsästäjä-lehdestäkin on kiinni, mitä he julkaisevat, mutta onkohan se juttu-asia mennyt eteenpäin, niin kuin oli puhe vuosikokouksen jaoston palaverissa, mihin pääsi hieman tavallisempiakin rotuun hurahtaneita, kuten minä.
Onneksi vuosikirjoista löytyy paljon tietoa jo kuolleittenkin koirien osalta koetyöskentelyistä, vaikka tuomarina huomannutkin, että monet koirat näyttävät kirjoissa usein hieman paremmilta kuin sitten itseasiassa ovatkaan. Siinä mielessä olisi mukava päästä näkemään ne huippukoirat metsässä, joilla jälkeläisiä on paljon..noh osan olen nähnytkin, eikä ne sen kummempia ollutkaan, vaikka muutama ysikymppi tulos ennestään olikin.
Jos kaikki eivät vieläkään usko järjestön epi-lukuun ja suurilukuisia koiria yhdistetään kovan menestyksen sokaisemana ja livulla, niin meneeköhän jalostus eteen- vai taaksepäin? Riskit ainakin ovat suuret. Olisi korkea aika jo saada Metsästäjä-lehteen juttua, että metsästävä kansa tietäisi asiasta jotakin, ennen kuin se ensimmäinen kansalliskoiran pentu haetaan. Mahdollinen sairastuva koira on sitten helposti se viimeinen suomenpystykorva, ja puheet koko rodusta sen mukaiset. Toki Metsästäjä-lehdestäkin on kiinni, mitä he julkaisevat, mutta onkohan se juttu-asia mennyt eteenpäin, niin kuin oli puhe vuosikokouksen jaoston palaverissa, mihin pääsi hieman tavallisempiakin rotuun hurahtaneita, kuten minä.
Kytösavulle
Totta kai asiassa on omat riskinsä. Mutta siinä on minun mielestä paljon mahdollisuuksiakin. Uusi pevisa varmaan vie asiaa jo "itsestään" esittämääni suuntaan (max. 50 jälkeläistä). Koe menestys ei kumminkaan muuta koiran geenejä mitenkään. Siksi pitäisi olla rohkeutta käyttää hyviksi tiedettyjä ja hyvä taustaisia nuoria uroksia rohkeasti jalostukseen. Missään nimessä en kannata nuorella koiralla isoja jälkeläis määriä tai yleensäkään millään uroksella. Kyllä sitä mielellään astuttaa koiransa maineekkaalla uroksella. Niinhän me kaikki halutaan vaikka kaikki tietää että laajempi materiaali on rodun etu. Me ihmiset vain ollaan niin tittelin kipeitä. Saa nähdä kuinka munkin käy kun teen seuraavaa uros valintaa. Voittaako järki vai tittelit. 
Sulhon valinta
On myös uroksen omistajia jotka eivät jokaista narttua astuta, vaikka yhdistelmällä olisi jalostusneuvojan suosituskin(tosin harvassa).
Sekin vaikuttaa valintaan ja jalostuksen kulkuun.
Sekin vaikuttaa valintaan ja jalostuksen kulkuun.
On tilanteita, joissa jalostusneuvonta joutuu antamaan suosituksen, kun narttukoira on vielä rajojen sisällä. Jokaisella uroksen omistajalla on oikeus varjella koiransa jalostusarvoa ja päättää astutettavat tältä pohjalta. Onneksi tälläisiäkin tyyppejä löytyy. Tekevät työtä ja päätöksiä rodun eteen omalta osaltaan. On nartun omistajia, joilla syke nousee näissä tilanteissa, kun uroksen omistaja kieltäytyy kunniasta, mutta onpa nähty niitäkin, jotka asiaan suhtautuvat asiallisesti ja päätöksen ymmärtäen.
Itselläni ollut onni saada aina hyvät mettäkoirat, mutta epilepsia on minun koiria seurannut kuin hai laivaa..ensimmäinen kva tosi hyvä laajahakuinen narttu kuuppas itse, ja nykyisen yhdeksän vuotiaan kelpo mettäkoiran, muttei valion, veli kuuppaa.
Nykyinen viisikuinen on haettu kaukaa pohjanmaasta, mutta isän puolelta sama haukkukuningas ongelma uros löytyy. Onneksi vain yhdestä isovanhempien linjasta, ja muuten pitäisi olla terve sukuinen, varsinkin nartun puolelta.
Vertasin kaverin kuupanneen ja oman koiran ja kolmen muun tietämäni kuupanneen koiran sukutauluja, eikä lopputulokseen pääsyyn tarvitse olla jalostusneuvoja, että huomaa, mitkä koirat takuulla epiä ovat aikoinaan levittäneet.
Jotenkin tuntuu, että mitä enemmän määrättyjä valiokoiria, sitä lähempänä epilepsia tuntuu kyttäävän puhkeamista.
Mikä asiassa on surkuhupaisaa on se, että jotkut "asiantuntijat" luulevat koemenestyksen ja varsinkin kilpailumenestyksen korvaavan terveyspuolen.
Ihan vaan vinkiksi heille, että ne kohtaukset pahenevat seuraavassa polvessa rasituksessa ja ilmankin, ja silloin ei enää niillä koirilla kilpailla ja mettästetä...karua, mutta totta.
Nykyinen viisikuinen on haettu kaukaa pohjanmaasta, mutta isän puolelta sama haukkukuningas ongelma uros löytyy. Onneksi vain yhdestä isovanhempien linjasta, ja muuten pitäisi olla terve sukuinen, varsinkin nartun puolelta.
Vertasin kaverin kuupanneen ja oman koiran ja kolmen muun tietämäni kuupanneen koiran sukutauluja, eikä lopputulokseen pääsyyn tarvitse olla jalostusneuvoja, että huomaa, mitkä koirat takuulla epiä ovat aikoinaan levittäneet.
Jotenkin tuntuu, että mitä enemmän määrättyjä valiokoiria, sitä lähempänä epilepsia tuntuu kyttäävän puhkeamista.
Mikä asiassa on surkuhupaisaa on se, että jotkut "asiantuntijat" luulevat koemenestyksen ja varsinkin kilpailumenestyksen korvaavan terveyspuolen.
Ihan vaan vinkiksi heille, että ne kohtaukset pahenevat seuraavassa polvessa rasituksessa ja ilmankin, ja silloin ei enää niillä koirilla kilpailla ja mettästetä...karua, mutta totta.