Epilepsia

[pohjanmaanpoika]

Arvoisat suomenpystykorvan kasvattajat: Ajatelkaapa seuraava tilanne omalle kohdalle, mitä tuntemuksia/kysymyksiä se herättää epi asioista? Jalostusneuvonnan suosittelemat yhdistelmät, molemmissa epi luku <0.6 ssa seitsemästä sukupolvesta <2.5% liki 200 eri yksilöä. Molemmista yhdistelmistä "kuuppaava" pentu.. Mitä tämä kertoo? Vai kertooko mitään.. Mikä on epi luvun merkitys? Ja mitkä ovat syyt siihen että tilanne on tämä? Älkää väittäkö että kyseessä on poikkeus tapaus, sillä sitä se ei ole, valitettavasti. Ps. omasta koirasta kyse.

[pohjanmaanpoika]

Selvennyksenä vielä, ei ole tarkoitus etsiä " syyllisiä" eikä syyttää jalostusneuvontaa arvokkaasta ja pyytteetömästä työstä. He toimivat sen tiedon varassa mikä heillä on.

[villepa]

En ole sen enempää kasvattaja kuin asiantuntijakaan mutta kommentoinpa kuitenkin...

Tässä tapauksessa emän omistaja(pennuttaja) on tehnyt kaiken voitavansa koiran jalostuksen eteen, mutta lopputulos on silti ollut erittäin valitettava. Itse näen pari selitystä asialle:

1. tapahtunut osoittaa mielestäni sitä kuinka vaikeasti hallittavasta sairaudesta on kysymys, ja sitä että edelleenkään epilepsian periytymissysteemi ei ole täysin tiedossa. Nämä on asioita joille ei voi muuta kuin tehdä parhaansa ja toivoa parasta.

2. Joidenkin koiranomistajien epärehellisyys tai välinpitämättömyys asiassa johtaa siihen etteivät kaikki sairaustapaukset näy epi-luvussa, ja luku on näinollen tietyissä tapauksissa erittäin harhaanjohtava "tieto" koiran jalostajalle. Tämä taas on asia jonka tilaa pystyy korjaamaan ne(vain ne) henkilöt jotka ko. harhautusta harjoittavat.


Tähän asiaan liittyen toivoisin jonkun asiasta tietävän esittävän selkeän kaavan/systeemin miten tuo EPI-luku lasketaan. Minulle se ei ainakaan ole selvää.. ehkä joillekin viisaammille on.

[AM]

Olisko mahdollista saada Jalostusneuvonnalta tietoa kuinka paljon 2000 luvun vuosiluokista on tullut ilmoituksia sairaista koirista /vuosiluokka.

Omalla kohdalla samanlaisia kokemuksia kuin PP:lla, yksi hyvä uroskokelas (epiluku alle 0,6) seuloutui ulos koska koiran veli selvisi kasvattajan selvityksen avulla kaatuvaksi. Oman koirani epiluku pomppasi kuukausi sitten 0,4:stä 0,9:ään koska toisen vanhemman puolelta sisaruksesta löytyi kaatuva yksilö. Oman koirani epiluku oli 0,3 syntyessä ja uskoin silloin, että nyt pääsen vihdoin eroon tästä sairaudesta. Edellinen koirani oli kaatuva ja sen vuoksi en ole osallistunut koe- ja näyttelytoimintaan ennekuin nykyisen koirani kanssa. Nyt kävi todella lähellä ja tästä eteenpäin on vain toivottava, että tauti pysyisi poissa omasta koirasta ja epiluku antaisi mahdollisuuden jatkaa jalostustoimintaa. Turhauttaa jos lupaavaa metsästyskoiraa ei voi käyttää jalostukseen vaikka mieli tekisikin.
Tämä ongelma koskettaa koko populaatiota ja tiedän, että myös moni Suomen huppukoirien ( tiedän vaikäyttöpuolen) omistajista miettii samoja asioita kuin allekirjoittanut.

Nyt tuntuu siltä, että pientä epilukua tavoiteltaessa voi käydä niin, että risteytetään ns "riskiyksilöitä" /korkean epiluvun omaavia koiria pienellä epiluvulla olevien kanssa jolloin päästään suosituksen mukaiseen alle 1 arvoon. Tästä voi seurata, että miina laukeaa myöhemmin ja koko populaatio tulee olemaan "yhtä mössöä" josta ei voi enää ennustaa mietn ja mistä epi taas pomppaa esiin. Voisiko Jalostustoimikunta valottaa millä strategialla epilepsian torjuntaan järjestön puolesta mennään ja onko mitään toivoa saada tilanne hallintaan, itse olen menettänyt uskon epiluvun tehoon kun olen seurannut koirien sukujen sekoittumista Koiranetin tietokannan avulla.

[Artsi]

Tähän asiaan liittyen toivoisin jonkun asiasta tietävän esittävän selkeän kaavan/systeemin miten tuo EPI-luku lasketaan. Minulle se ei ainakaan ole selvää.. ehkä joillekin viisaammille on.

Taitaa olla edelleen ajankohtainen tuo Risto Tuomaisen juttu asiasta Pystykorvalehdessä 1/2002, nettiversio täällä ja sivu 27. Siellä on myös kaava mistä luku tulee

Mitä tämä kertoo? Vai kertooko mitään.. Mikä on epi luvun merkitys? Ja mitkä ovat syyt siihen että tilanne on tämä? Älkää väittäkö että kyseessä on poikkeus tapaus, sillä sitä se ei ole, valitettavasti. Ps. omasta koirasta kyse.

Epi luku on kai enemmänkin suuntaa-antava ja jalostusneuvojat osaavat (pitäisi ainakin osata) tulkita sitä, koska sitä pystyy manipuloimaan. Jos otetaan 2 koira, toisella iso epiluku ja toisella pieni, niin pentujen epiluku tulee alas enemmän kuin riskit todellisuudessa. Ja pahinta manipulointia on tietysti se, että jätetään sairaat ilmoittamatta. Tässä taas pitäisi jalostusneuvojien huomata keskimääräistä riskialttiimmat sukulinjat. Epiluku ei ole eksaktia tiedettä, mutta toistaiseksi paras työkalu epilepsian torjuntaan. Geenitestejä odotellessa....

[pohjanmaanpoika]

Geenitestejä odotellessa on aikaa pohtia joitain keinoja/apuja. Näyttäisi ainakin joissain tapauksissa olevan ettei korkeahko epi luku kerro suoraan korkeasta riskistä vaan rehellisesti ilmoitetuista epi tapauksista, kun taas matala epi luku ei välttämättä tarkoita matalaa riskiä vaan salattuja epi tapauksia.. Ehdotankin, että otamme käyttöön samanlaisen "armon vuosi" käytännön mikä oli poliisilla luvattomille aseille. Jokainen "piireisä" liikkunut harrastaja on kuullut näistä tapauksista, "sen ja sen koira oli kuupannu", sen ja sen kasvatti oli kaatunut mutta pantu monttuun..jne. jne. Yhteistä näille puheille on se, että ne ovat huhuja ja mustamaalauksen välineitä, mutta joissain tapauksissa löytyy totuuden siemen.. Siispä jokainen joka on jättänyt epi tapauksen ilmoittamatta menee kipin kapin tulostamaan ilmoituksen koiran epilepsia tyyppisistä kohtauksista ja täyttää/toimittaa sen eteenpäin. Vaikka tapaus olisi "vanha" ja vaikka enneen aikaan "siitä ei tiedetty".
Jalostusneuvojat, epi ryhmä ja me muut harrastajat annettaisiin se "armon vuosi". Ei aleta syyttelemään eikä osoittelemaan sormella vaan viedään yhdessä tätä maailman parasta rotua kohti terveempiä päiviä! Epi luku on ainoa työkalu jalostusryhmälle tässä asiassa. Ei tuhota sitä työkalua epärehellisyydellä. Rakentavin terveisin Petri Siironen Kainunkarin kennel.

[Kytösavu]

Ensinnäkin pahoittelut Petrille, nämä eivät ole mukavia asioita, kun tosissaan yrittää pysyä ongelmista erossa vain rodun etu huomioiden.
Tämäkin tapaus viimeistään vahvistaa henkilökohtaista käsitystäni epi-lukujen luotettavuudesta PELKKÄNÄ lukuarvona. Se mikä tapauksessasi asiasta tekee vielä ikävämmän, on hyvin tehty yhdistelmä eri yksilöiden määrän perusteella taustalla ja sukusiitos asteen mukaan. Toisinpäin tehtäessähän nämä ongelmat ovat tutumpia, näitä esimerkkejähän löytyy jokaiselta.
Koska on käynyt nyt näin, niin täytyyhän sieltä taustalta puuttua ilmoituksia, ja liekö sitten vain osunut näitä muutamia pahimpia koiria ja uroslinjoja juuri sitten yhdistelmiesi taakse, muuta selitystä en ainakaan henkilökohtaisesti ymmärrä mainituilla lukuarvoilla asiaan.
Edellä mainittiin mielestäni monen(useimman) koiran kohdalta, mitä epi-luku tarkoittaa, eli ilmoittamis aktiiviisuudesta. Henkilökohtaisesti olen ollut jo jonkin aikaa sitä mieltä, ettei epi-luvusta tarkkana lukuarvona ole viisasta puhua, enemmänkin vain onko se rajoissa vai ei, ja mistä itse luku koostuu. Tähän liittyenhän onkin jo mahdollista saada tietoa oman koiransa kohdalta jalostusneuvojilta, kuten tehty hyvä päätös mahdollistaa, ja toivoo sen johtavan jalostusneuvonnan suosion kasvamiseen.
On päivänselvä asia, että liian monissa tapauksissa luku-arvo on liian positiivinen(matala), sekä liian monissa tapauksissa liian korkea ihmisten ymmärrettäväksi jalostuskäyttöön, vaikka se olisikin alle riskirajan, ja noussut vain ajattelemattoman astutuksen takia taustalla. Tämä tulisi ihmisten ymmärtää mielestäni, ja näitä nippa nappa alle rajan olevia uroksia tulisi käyttää myös, tietenkin tapauskohtaisesti sopivuus ja riskit tutkien. Muuten vain ihan turhaan jätämme käyttämättä turvallisia sopivia yhdistelmiä ja supistamme tulevaisuuden koirakantaa mahdollistaen jopa uusien ongelmien pesiytymisen koiriimme.
Epi-lukua siis pelkkänä lukuarvona ei mielestäni ole järkevää käyttää koirien paremmuuden listaamiseen. Sillä on hyvä seuloa selvät ongelmat ja ääritapaukset pois, henkilökohtaisesti ne eivät muilta osin ainakaan itseäni edes kiinnosta pelkkänä lukuarvona.
Henkilökohtaisesti ei ole mielestäni mitään järkeä jalostaa pelkkää epi-lukua, vaan jalostusneuvojien tehtävä on tehdä ratkaisu, kannattaako yksittäistä koiraa, tai yhdistelmää käyttää perimänsä jatkamiseen. Tähän heillä on käytössään epi-luku, jolla päästään hyvään alkuun asiassa, sen jälkeen he omalla tietotaidollaan ja kerätyn aineiston perusteella päätyvät ratkaisuihinsa. He pystyvät perustelemaan asiansa ihan varmasti, ja jokaisen tulisi muistaa, ettei ihan jokaista yksilöä ole tarkoitus käyttää veriensä jatkamiseen, niiden ihanuudesta ja hyvyydestä huolimatta.
Mielestäni myös pallo on nyt kentällä, jokaisen on aktivoiduttava ja tuotava vanhemmatkin tapaukset jalostusneuvonnan tietoon. Huhuilta siivet pois ja koiran omistajan juttuihin ja kertomaan ASIALLISESTI miksi ja mihin tätä tietoa tarvitaan.
Kasvattajat ja ihan jokainen siis töihin, että asioihin voidaan suhtautua jonkin asteisella todennäköisyydellä ja yhä varmemmin tulevaisuudessa, ennen vielä varmempia työkaluja.

Pekka Salomäki

[Aallontie]

Ei nyt kannata hyviä linjoja lähteä mustamaalaamaan ,kannattaisi miettiä ensin onko ko. linjoista tullut muita tapauksia.
Uskon,että jos piiloriskiä on niin se tulee ilmi vääjäämättä.
Epilepsian osalta on syytä muistaa,että sitä esiintyy koirilla joka tapausessa jonkin verran olipa perimä mikä tahansa eli kohtalo heittää
sekaan yksittäistapauksiakin.
Lisäksi kuuppaaminen voi johtua myös muista sairauksista.
Mielestäni kuuppaamisen osoittaminen perinnölliseksi vaatii useamman kuin yhden tapauksen suvussa,eli ei nyt kannata heti heittää koko sukua mustallelistalle,ellei
muita tapauksia ole tiedossa.

[enp]

Oman kokemukseni perusteella rohkenen kaikesta lantinpyörityksestä huolimatta hiukan kommentoida mielipiteitä epi-luvun käytöstä. Mielestäni kyseessä ei ole mikä tahansa lukuarvo, sillä sitä ei silloin kannattaisi edes käyttää. Se on kehitetty jalostusneuvonnan työkaluksi, saanut yliopiston tutkijoiden hyväksynnän mutta kentällä sen julkaisu on siitä lähtien saanut aikaan vastustusta, virhekäyttäytymistä sekä ”vanhaa perinnettä”. Ne johtavat mielestäni ennen pitkää tällaisiin tapauksiin. Lienee myös syytä myöntää, että jalostusneuvontakin on tehnyt omat virheensä ja tekee ehkä vastaisuudessakin, koska siinäkään toimessa ei ole näkynyt vielä täydellistä henkilöä.

Asian esille ottanut kasvattaja on tehnyt rohkean liikkeen tuodessaan epi-asian agendalle. Hän edustaa mielestäni esimerkillisesti sitä ”uusien” kasvattajan polvea joka ei näe asioista vaikenemisessa mitään hyvää. Toisin on niin monella, joiden ongelmista en ole ”virallisesti” koskaan kuullut.

Kokemukseni perusteella sanoisin, että riskirajoilla olevaa yksilöä voidaan käyttää jalostukseen, mutta vain erityistä huolellisuutta ja rehellisyyttä noudattaen. Näin ei mielestäni ole tapahtunut kun katsoo kuluneena vuonna toteutuneita yhdistelmiä. Tämän tulisi tapahtua vain molempien koirien omistajia riskeistä avoimesti informoimalla. Kokemukseni perusteella sanoisin, että on olemassa raja, jolloin koiraa ei tulisi enää käyttää jalostukseen. Luvuista piittaamatta jalostusta ei tulisi jatkaa niillä yksilöillä, jotka ongelmia ovat periyttäneet tai niiden sisaruksilla. Valitettavan yleinen virheajattelu on, että lukemat nousisivat ” vain ajattelemattoman astutuksen takia taustalla.” Ongelma kun ei tule pelkästään toiselta osapuolelta. En myöskään ole jalostustyöni aikana tavannut ”turvallisia yhdistelmiä”. ”Liian hyviltä” vaikuttaneet koirat ovat alkaneet tuoda kuluneen kahden vuoden aikana todellisuuden esiin varsin ikävällä tavalla ja varsin aikaisessa vaiheessa. Mielestäni tämä on kyllä luvuista huolimatta hyvin usein ollut nähtävissä jo etukäteen sukutauluvertailussa.

Arvoisat suomenpystykorvan kasvattajat: Ajatelkaapa seuraava tilanne omalle kohdalle, mitä tuntemuksia/kysymyksiä se herättää epi asioista?

Odotan mielenkiinnolla asiallisia ja asiantuntevia kommentteja kyseisestä asiasta.

[Aallontie]

Liian hyviltä” vaikuttaneet koirat ovat alkaneet tuoda kuluneen kahden vuoden aikana todellisuuden esiin varsin ikävällä tavalla

Jos tällaisen taustalla on ilmoittamattomia koiria niin silloinhan salailun täytyy olla hyvin laajaa ja kollektiivista

Luulisi äkkiseltään,että jos edes joka toinen omistaja koiran sukutaulussa on rehellinen,jolloin liian hyviä linjoja ei pääse syntymäänkään.

Sanokaapa rehellisesti onko tämä epilepsia ongelma SPK:lla erityisen paha verrattuna muihin rotuihin

[pohjanmaanpoika]

Korostan vielä ettei tarkoitukseni ole mustamaalata eikä leimata mitään sukuja/linjoja/kasvattajia, vaan "nostaa kissa pöydälle" ja saada asiasta avointa keskustelua aikaan. Ps. Tulen jatkossakin jättämään omaan arvoonsa varsinkin nimettömänä tulleet palautteet joissa kehotetaan "asioista mistään mitään tietämätöntä kloppia pitämään turpansa kiinni asioista mistä ei mitään ymmärrä". Aurinkoista kevään jatkoa ja onnistuneita pentueita toivoo Pete.

[pohjanmaanpoika]

Tottakai toivon etteivät nämä pari omalle kohdalle sattunutta tapausta olisi "sitä epilepsiaa" vaan jotain muuta. Pelkkä toivominen ei vain auta mitään eikä asiaa muuksi muuta.. Niin kauan kun ei muuta voi todistaa täytyy nämäkin tapaukset ottaa vakavasti.

[Aallontie]

Eikös se ole kaikille osapuolille kaikkein paras kun epilepsia tapaukset ilmoitetaan asianmukaisesti jalostusneuvontaan,jossa riski voidaan arvioida kun yhdistelmiä valitaan.
Ei kannata lähteä leimakirvestä heiluttelemaan(vaikka tahtomattaan) se ei ainakaan lisää avoimmuutta.

Uskon kuitenkin,että suurin osa koiran omistajista on rehellistä sakkia ja aina kun heittelee epäilyksiä ilman näyttöä tulee syyllistäneeksi paljon syytöntä porukkaa.

Sairaita koiria tulee aina olemaan siinä ei ole mitään mystiikkaa,tämä epilepsia tuntuu vain pystykorvapuolella saaneen suhteettomat mittasuhteet ja panee miettimään ulkopuolisena,että
onko koko ongelman laajuus jotenkin piilossa vai pelätäänkö mörköjä.

[IKa]

Muistaakseni Epi ilmenee usein ensimmäisen kerran jonkun stressitapahtuman yhteydessä ja sen jälkeen aivoissa on avautunut kanava - vähän samaan tapaan kun vesi valuu mielellään aina samaa kerran "puhkaistua" reittiä pitkin. Vasta vanhemmiten koira on kohdannut riittävän määrän stressitekijöitä ja sellainen, joka ei reagoi kaatumalla olisi jalostukseen kelpaava. Aivan liian usein käytetään jopa hieman yli vuodenkin ikäisiä koiria jalostukseen - mitä niistä vielä tietää, muuta kuin ulkomuodon? Mitenkä olisi jalostuskäytön iän kohottaminen? Vain yksi idea muiden joukossa...

[villepa]

Eikös se ole kaikille osapuolille kaikkein paras kun epilepsia tapaukset ilmoitetaan asianmukaisesti jalostusneuvontaan,jossa riski voidaan arvioida kun yhdistelmiä valitaan.
Ei kannata lähteä leimakirvestä heiluttelemaan(vaikka tahtomattaan) se ei ainakaan lisää avoimmuutta.

Uskon kuitenkin,että suurin osa koiran omistajista on rehellistä sakkia ja aina kun heittelee epäilyksiä ilman näyttöä tulee syyllistäneeksi paljon syytöntä porukkaa.

Sairaita koiria tulee aina olemaan siinä ei ole mitään mystiikkaa,tämä epilepsia tuntuu vain pystykorvapuolella saaneen suhteettomat mittasuhteet ja panee miettimään ulkopuolisena,että
onko koko ongelman laajuus jotenkin piilossa vai pelätäänkö mörköjä.

En ole huomannut ainakaan tämän keskustelun aikana Leimakirveen heiluttelua lainkaan, pikemminkin erittäin asiallista keskustelua. (Tietysti on minulta voinut jäädä joku rivienväli ymmärtämättä).

Mutta jokatapauksessa tällanen leimaamisepelko tai leimaamisen välttelemisen käyttäminen tekosyynä avoimen keskustelun estämiseksi on mielestäni isompi haitta epin torjunnassa kuin avoin keskustelu silläkin uhalla että joku kokee(luulee?) tulleensa leimatuksi turhan takia.

Valheella on edelleenkin lyhyet jäljet ja niin salailu, kuin turha mustamaalaaminenkin tulevat esiin ennemmin tai myöhemmin.