Keskustelua SPK-rodun tavoitteista ja rodun tulevaisuudesta

Tämän otsikon alla keskustellaan suomenpystykorviin liittyvistä asioista.

Valvojat: Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1, Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4

Vastaa Viestiin
herohusty
Viestit: 65
Liittynyt: 10 Helmi 2013, 13:57

Re: Keskustelua SPK-rodun tavoitteista ja rodun tulevaisuudesta

Viesti Kirjoittaja herohusty » 10 Tammi 2019, 10:09

Leila,
Voisitko tutkia kuinka suuri osuus kokeissakäyvistä koirista on jo nykyisin sellaisia, joiden kokeissaramppaamisesta ei ole esim. 10-15 koekäynnin jälkeen merkittävää jalostuksellista hyötyä roduillemme.
Voisiko olla, että esim.50% koekäynneistä tehdään kilpailumielessä ilman merkittävää em. jalostuksellista hyötyä?
Vierastavatko ns. "rodunomaista" verkkaista elämänmuotoa rakastavat koiranomistajat tätä kilpailumeininkiä ja jättävät menemättä kokeisiin?
Onko kokeissa paljonkin koiria, joita ei sairauden tai muun syyn takia aiotakaan käyttää jalostukseen?
Käykö kokeissa koiria joiden pentukiintiö on jo täynnä?
Jos em. pelkoni osoittautuvat oikeiksi, asialle on tehtävä jotakin. Jalostusta palveleva "koekoimintapalvelu" on saatava nousuun, sääntöjenkin edellyttämää kilpailutoimintaa unohtamatta!
Voisivatko palkintotuomarit suosia tästä lähtien ns. pitkässäkokeessa esim. ensikertalaisia koiria?
Voisiko arpakokeissa olla kiintiö ensikertalaisille koirille ja mieluummin tuomarikin järjestäjän puolesta?
Voisiko olla arpakokeitakin pelkästään ensikertalaisille koirille? Mikä se Nokipannuhaukut on?
SPJ:kin voisi tukea näitä rodunjalostusta palvelevia kokeita?!
Kirjoitin tämän yksityishenkilönä.
hannu
Hannu Hämäläinen

leilaM
Viestit: 138
Liittynyt: 28 Maalis 2010, 13:32

Re: Keskustelua SPK-rodun tavoitteista ja rodun tulevaisuudesta

Viesti Kirjoittaja leilaM » 13 Tammi 2019, 20:14

Herohusty kirjoitti: "Onko kokeissa paljonkin koiria, joita ei sairauden tai muun syyn takia aiotakaan käyttää jalostukseen?"

Käyttökoiraroduissa fyysinen terveys on keskeinen päätekijä, joka vaikuttaa käyttöominaisuuksiin ja luonteeseen ja sen myötä koirien selviytymiseen metsällä ja kokeissa. Tästä on luennoitu mm. jalostusneuvojien kurssilla http://elainystavasilaakari.fi/tag/jalostus/. Kennelliiton yleisessä strategiassa (2018-2022) todetaan, että rodunomaisen käytön pitäminen yhtenä jalostuskriteerinä edesauttaa useimmissa tapauksissa sekä koirien tasapainoisen käyttäytymisen, että terveen rakenteen säilymistä.

On joitakin sairauksia kuten lieviä silmäsairauksia, joiden vaikutus koiran käyttöominaisuuksiin voi olla vähäistä ja koiria käytetään kokeissa. Polvileikattuja voidaan viedä kokeeseen tai muun syyn vuoksi operoituja tai jonkun sairauden vuoksi säännöllisellä tai tilapäisellä lääkityksellä olevia. Kennelliiton laatima antidopingsääntö astui voimaan vuoden 2007 alusta. Antidopingtyön perustana on eläinsuojelulaki eli se, että vain terveet koirat osallistuvat kokeisiin ja näyttelyihin. https://www.kennelliitto.fi/koiraharras ... antidoping

Heikkorakenteisilla, sairailla tai aroilla/ heikkohermoisilla koirilla ei kokeissa tuloksia juuri tehdä. Rakenteen tulee käyttökoiralla olla kestävä erityisesti nivelten- ja luustoterveyden osalta. Koiran kestävyys on suoraan suhteessa koiran riistaintoon, joka on metsästyskoiran todellinen moottori. Kynnys viedä rampoja ja sairaita kokeisiin on varmasti suuri, joten voidaan ajatella paremminkin niin päin, että jos koiria ei säännönmukaisesti viedä eri linjoista ja suvuista kokeeseen tai PEVISA-tutkimuksiin syynä voivat olla terveydelliset tekijät. Mielestäni käyttökokeet ovat eräänlainen mittari sille, ettei koiralla ole rakenteellisia tai muita terveydellisiä rajoitteita suoriutua tehtävässä. Tällaisia koiria ei ole tarvetta piilotella, vaan ne tuodaan mielellään esille.Jos koekäynnit laskevat, joudutaan miettimää syitä, yksi voi olla joidenkin kohdalla terveyspuoli. Tämä vaikuttaa myös pentujen teko intoon ja sitä kautta rekisteröintimääriin.

Tasapainoinen koira on koulutettavissa helpommin. Arat ja hyvin pehmeät koirat eivät sovellu jalostukseen ja usein voi aggressiivinen käytöskin kuvata jonkinlaista pelokkuutta. Kun koira kokee vastoinkäymisiä metsällä (toinen koira tulee päälle, hirvi/poro antaa kyytiä tai kaviosta jne.), hyvällä luonteella varustettu koira ei jää asiaa märehtimään, mutta heikot painavat vastoinkäymisen visusti mieleen ja se voi alkaa näkymään heikentyneenä suorituksena. Into hiipuu viedä tällainen koira kokeeseen, joka alkaa aristelemaan joitakin tilanteita ja on hyvinkin ailahteleva suorituksessaan.

Hyvän luonteen omaava koira on riittävän rohkea toimimaan mm. suurriistan kanssa ja se on omistajaansa hyvin sitoutunut ja yhteistyöhaluinen. Metsästämisestä ei tule juuri mitään, jos koira on luonteeltaan liian itsenäinen ja painelee omia teitään. Toisaalta koiran tulee olla riittävän itsenäinen ratkaistakseen eteen tulevat ongelmat. Eli jonkinasteinen ”järki päässä” ja oppimiskykyinen. Suomenpystykorva on metsästäjän mukana hyvin kulkeva ja liikettä myötäilevä, vaikka onkin itsenäinen puurtaja. Riista on löydettävä riittävän etäällä, jotta se jää haukkuun, mutta riittävän lähellä metsästäjää. Toimiva yhteistyö tuo tuloksia, mikä näkyy niin metsästyspäivänä kuin kokeessa onnistumisina. Hallitsematon riistavietti voi johtaa omia teitään kulkevan koiran liian itsenäiseen puurtamiseen mikä tuo mukanaan suuria vaikeuksia. Tällaisen koiran kanssa on vaikeaa lähteä kokeeseen, koska hylkäämisen riski on suuri. Kyseinen ominaisuus on hyvä tiedostaa eikä se ole rodun omaista eikä sitä tule ihannoida.

Metsästysominaisuudet kytkeytyvät hyvin tiiviisti luonteeseen. Hyvin hakeva koira tekee työtään innolla ja sitä on ilo katsella. Sillä on tehtävänä löytää riistaa eikä se liiku päämäärättömästi touhuten. Kiinnostus haukkua lintua puuhun tai hirveä seisontahaukkuun tulee olla sisäsyntyistä ja spontaanisti käynnistyvää. Hyvän toimivuuden mittarina ovat pudotukset ja kaadot. Tasoa nostavat haasteelliset suoritukset.Tällaisia koiria tuodaan mielellään kokeeseen. Voidaan sanoa, että on saatu lintuja koiralle tai muuta riistaa, mutta taso ratkaisee pitkässä juoksussa, kun mietitään jalostusta ja koirien soveltuvuutta toisilleen. Kokeessa koiran tasoa on mahdollista arvioida ja verrata muihin koiriin. Toisaalta, on tiedostettava, että kokeetkin voivat olla eritasoisia. Peltoteerillä ja ruokinta-automaattien läheisyydessä haukutut tulokset ovat erilaisia kuin sellaiset, missä koiran hakukyky on se ratkaiseva asia tuloksen tekemiselle. Kärjistetysti sanottuna, jos koira on huono hakija tai haahuilija, viemällä se peltoteeriä haukkumaan on tuloksen teko todennäköisempään kuin tilanteessa missä ei tiedetä missä linnut ovat ja koiran tehtävä on ne hakea. Hakua se ei kuitenkaan paranna, mikä pitää pystyä jalostuksen arvioinnissa huomioimaan.

Koiran hyvä koulutettavuus vaikuttaa siihen, mihin koiran kanssa voidaan yltää. Koulutettavuus on kytköksissä myös koiranohjaajan ominaisuuteen, joten haasteeksi nousee arvioida, onko esim. epäonnistumiseen syynä hihnan päässä oleva omistaja vai koira itse. Kokeessa käynti on eräänlainen mittari koiran monenlaisista ominaisuuksista, joita tulee arvostaa, kun puhutaan käyttöominaisuuksien jalostamisesta ja hyvästä metsästyskoirasta: kestävä rakenne ja terveys, oikea luonne, metsästystaidot ja riistavietti sekä yhteistyö. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Siinä mielessä on tärkeää, että koetoiminta ei näivettyisi olemattomiin, sillä kokeilla on merkitystä metsästysrodulle. Se on tärkein mittari mitattaessa käyttöominaisuuksia.

On oikein, että mietitään tämän hetkistä käyttökokeiden merkitystä ja tarkoitusta. Koirien käyttöominaisuudet eivät voi säilyä, jos niitä ei tueta jalostuksellisesti. Käyttöominaisuuksien perinnöllisyys on alhainen, joten jo se tuo haasteen ominaisuuksien jalostamiselle. Käyttöominaisuuksien periytyvyyteen (polygeeninen) vaikuttavat monet geenit ja myös ympäristö. Tietoon pohjautuva jalostustyö lisää mahdollisuuksia yhdistelmien suunnitteluun. Millaisia ominaisuuksia omaavia yhdistetään ja kompensoidaan kenties toisen osapuolen heikkoutta. Kaksi samassa asiassa yhtä heikkoa esim. hakijaa, eivät voi olla jalostuksellisesti paras mahdollinen pari yhdistelmään.

Herohusty kirjoitti: "Voisiko olla, että esim.50% koekäynneistä tehdään kilpailumielessä ilman merkittävää em. jalostuksellista hyötyä?"

Käyttökokeissa koiran ensimmäinen tai ensimmäiset kokeet ovat tärkeitä. Sen jälkeen kokeet, joissa koira voi valioitua. Tällä hetkellä jalostuksen kannalta turhia kokeita ovat Suomen cup -tyyppiset kva-kokeet, joiden tavoite mahtaa olla enempi isännän mainetta pönkittävä. Koiran voittajaksi tähtäävillä kokeilla ei ole jalostuksellista merkitystä rodulle. Valtakunnan tasolta voidaan vallan mainiosti poistaa monet lohkokarsinnat ja siirtää resurssit normikokeisiin ja tukea enemmän peruskoetoimintaa ja pitkiä kokeita. Koko koejärjestelmä on mahdollista uudistaa ja lähteä siirtämään panokset sinne, mistä rotu eniten hyötyy ja nostaa arvoon aloitteleva harrastustoiminta.

Vastuu rotujen tilasta ja hoidosta on jalostusryhmien, jaostojen ja hallituksien edustajilla. Niillä henkilöillä, jotka ovat sitoutuneet hoitamaan yhteisiä asioita. Suomenpystykorvajaoston tehtävänä on koe- ja näyttelytoiminnan kehittämisen kautta edistää suomenpystykorvaharrastusta sekä kasvatusta. Lienee pohjanpystykorvien puolella sama käytäntö. Jalostusryhmän yksi tärkeimmistä tehtävistä on seurata rodun kokonaisvaltaista tilannetta, kerätä ja jakaa tietoa harrastajille.

Hannu pyysi minulta isoa, lähes projektitason selvitystä liittyen koirien kokeissa käymiseen. Minulla ei ole mandaattia tätä tehtävää suorittaa. Hallitus voi antaa työmääräyksiä toimihenkilöille erinäisissä tehtävissä, mitkä se näkee tärkeänä käynnistää. Punaisten puolella on jalostusryhmää vahvistettu viime vuoden puolella. Siellä on viiden jalostusneuvojan lisäksi Ell asiantuntija, pentuvälittäjät, tekninen asiantuntija, suurriistavastaava ja projektiasioista vastaava. Esitetty toive selvitystarpeesta tulee suunnata niille, joiden tehtäviin se luontevasti kuuluukin. Asian eteenpäin vientiä voisitte Hannu varmaan sinun johdolla tunnustella tulevilla jalostuspäivillä. Koetoimintojen merkitys ja kehittäminen on tärkeää molemmille puuhun lintua haukkuville roduille, joten nyt on varmaan aika alkaa toimimaan yhteisen asian eteen.
Leila Mukkala

Kytösavu
Viestit: 1744
Liittynyt: 15 Elo 2004, 18:38
Paikkakunta: Lapua
Viesti:

Re: Keskustelua SPK-rodun tavoitteista ja rodun tulevaisuudesta

Viesti Kirjoittaja Kytösavu » 14 Tammi 2019, 09:08

Leila M kirjoitti... "Kynnys viedä rampoja ja sairaita kokeisiin on varmasti suuri, joten voidaan ajatella paremminkin niin päin, että jos koiria ei säännönmukaisesti viedä eri linjoista ja suvuista kokeeseen tai PEVISA-tutkimuksiin syynä voivat olla terveydelliset tekijät."

Edellä oleva on Raakasti mutkat suoriksi oiottu heitto. Linnun- tai hirvenhaukkukokeissa, perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma pevisa käynnit ovat enemmänkin riippuvaisia koiran kasvattajasta ja sen sukupuusta. Jalostuskoirat ja kokeissa käyvät sukulinjat ovat keskittyneet muutaman kasvattajan tuotoksiin(koiriin). Edellä mainitulla huonolla terveydellä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. On tullut selväksi, kun liikkuu muuallakin, kun Suomen pystykorvajärjestön kansikuvaväen piirissä.
Suomenpystykorvien omistajia olisi saatava enemmän Pystykorvajärjestön jäseniksi, tällähetkellä osuus on varmaankinalle puolet. Kasvattajat aktivoitumaan ja kannustamaan terveystarkastuksiin, sekä metsästyskoetoimintaan.
Kaikki kolme vuotta täyttäneet koirat tulisi viedä pevisaan, eli silmä- ja polvitarkastukseen, oli niitä tarkoitus käyttää suvun jatkamiseen eli ei. Tässä työssä Me olemme epäonnistuneet. Jospa uusi kasvattajasukupolvi olisi tässä työssä aloitteellisempi.

https://spj.fi/rodut/suomenpystykorva/terveys/pevisa/
Rähkyyttä suunnitellessa kannattaa miettiä, vaikuttaako se muiden elämään ja jättää tekemättä.
pekka.salomaki(at)gmail.com

Avatar
enp
Viestit: 1049
Liittynyt: 02 Elo 2004, 18:47
Paikkakunta: Rovaniemi
Viesti:

Re: Keskustelua SPK-rodun tavoitteista ja rodun tulevaisuudesta

Viesti Kirjoittaja enp » 14 Tammi 2019, 14:56

Leilan pohdinta Hannun kysymykseen ei ehkä olekaan niin tuulesta temmattu. Ymmärtääkseni suurin osa kasvattajista on allekirjoittanut kasvattajasitoumuksen, jolloin he ovat sitoutuneet kasvattamaan koiria vastuullisesti. Vastuullisuus edellyttää tarkastuksia ja koenäyttöjä. Jos kaikki on hyvin, niin miksi kumpiakin tehdään niin vähän?
Kytösavu kirjoitti:
14 Tammi 2019, 09:08
Kaikki kolme vuotta täyttäneet koirat tulisi viedä pevisaan, eli silmä- ja polvitarkastukseen, oli niitä tarkoitus käyttää suvun jatkamiseen eli ei. Tässä työssä Me olemme epäonnistuneet. Jospa uusi kasvattajasukupolvi olisi tässä työssä aloitteellisempi.

https://spj.fi/rodut/suomenpystykorva/terveys/pevisa/
Tämä on oikea päätelmä ja erittäin kannatettava ajatus. Tilanteen parantamiseksi on vain tehtävä korjaavia esityksiä. :thumbsup:
Lopulta kyse on kuitenkin aina vain valinnoista. Niistä joita me teemme tai jätämme tekemättä.
Eero Niku-Paavo
http://www.rovapystis.net/

Kytösavu
Viestit: 1744
Liittynyt: 15 Elo 2004, 18:38
Paikkakunta: Lapua
Viesti:

Re: Keskustelua SPK-rodun tavoitteista ja rodun tulevaisuudesta

Viesti Kirjoittaja Kytösavu » 14 Tammi 2019, 20:06

Esitykset ja uudet lisäsäännöt ja tiukennukset eivät auta kyllä yhtään mitään, niin kauan kun suurin osa suomenpystykorvan omistajista on meiltä kateissa, tai he eivät ole itse kiinnostuneita osallistumaan aktiivitoimintaan.
Linnun-ja hirvenhaukkukokeissa käynti periytyy enemmän kasvattajan kuin koiran perusteella. kuten myös terveystarkastuksissa koirien käyttö.

Kennelliiton kasvattajasitoumus on pelkkä korulause muiden joukossa. Käytännössä se ei velvoita mihinkään. Eikä sitä moni ole edes lukenut, saati ymmärtänyt. Se vaan allekirjoitetaan, kuten mikä tahansa pakollinen paperi, joita tavallisessa arkielämässä on paljon.
Siitä ei ole miksikään ratkaisuksi mihinkään.
Rähkyyttä suunnitellessa kannattaa miettiä, vaikuttaako se muiden elämään ja jättää tekemättä.
pekka.salomaki(at)gmail.com

Avatar
enp
Viestit: 1049
Liittynyt: 02 Elo 2004, 18:47
Paikkakunta: Rovaniemi
Viesti:

Re: Keskustelua SPK-rodun tavoitteista ja rodun tulevaisuudesta

Viesti Kirjoittaja enp » 15 Tammi 2019, 20:24

Jos sovitut asiat ja sopimukset eivät pystykorvaväelle merkitsekään mitään olen ilmeisesti erehtynyt liittymään vääränlaiseen porukkaan. Mielestäni juurikin kasvattajasitoumuksen arvoja tulisi järjestön edistää ja myös sen jäsenistön epäilyksittä noudattaa.

Järjestön sisällä on tänään julkaistu esitys siitä miten ”veljesrodun” terveysasioita halutaan hoitaa. Jos suomenpystykorva rodulla ei kyetä vastaavaan ryhdikkyyteen tai sanoisinko jopa esimerkillisyyteen, niin uskottavuus järjestön kykyyn hoitaa rotuasioita samalla mitalla ja hahmottaa tämän rodun tulevaisuutta on ainakin täällä pohjoisessa koetuksella.
Lopulta kyse on kuitenkin aina vain valinnoista. Niistä joita me teemme tai jätämme tekemättä.
Eero Niku-Paavo
http://www.rovapystis.net/

leilaM
Viestit: 138
Liittynyt: 28 Maalis 2010, 13:32

Re: Keskustelua SPK-rodun tavoitteista ja rodun tulevaisuudesta

Viesti Kirjoittaja leilaM » 15 Tammi 2019, 21:52

Pekka S. kirjoitti: ”Linnun- tai hirvenhaukkukokeissa, perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma pevisa käynnit ovat enemmänkin riippuvaisia koiran kasvattajasta ja sen sukupuusta. Jalostuskoirat ja kokeissa käyvät sukulinjat ovat keskittyneet muutaman kasvattajan tuotoksiin(koiriin). Edellä mainitulla huonolla terveydellä ei ole mitään tekemistä asian kanssa”.

Kyllä terveydellä on keskeinen vaikutus siihen, lähdetäänkö koiraa viemään kokeisiin vai ei. Tuskin monikaan haluaa viedä näytille polvivaivasta, joka saattaa kesken kokeen känkätä kolmella jalalla tai kaatumatautista, joka voi saada kohtauksen tai kuuroja jne. Käänsin Hannun kysymyksen asettelua toiseen suuntaan eli miettimään syitä siihen, jos kokeissa ei käydä tai koekäynnit laskevat. Syitä on yleensä useita, ei vain yhtä ja terveys on yksi niistä. Mutta joitakin PEVISA:ssa silmäsairaaksi todettuja tuodaan kokeisiin samoin kuin polvileikattuja. Todellisia määriä on vaikea arvioida. Kaikista polvileikatuista ei saada tietoa ja liian moni koira tutkitaan silmien osalta heti yksi vuotiaana eikä enää sen jälkeen. Voi olla täysin mahdollista, että kokeissa käy silmäsairaita, joista ei olla tietoisia, mutta niitä on vaikeaa selvittää.

Eero kirjoitti: ”Koetoimintakin tarvitsisi ehkä oman julkisuus kampanjansa. Arvokisojen järjestämisohjeistus tarvitsisi myös perustellusti remontin."
Hannu kirjoitti: ”Jalostusta palveleva "koetoimintapalvelu" on saatava nousuun, sääntöjenkin edellyttämää kilpailutoimintaa unohtamatta!”

Hyvä on pysähtyä miettimään kokeiden tarkoitusta ja merkitystä. Jos ns. ”sairaat” alkaisivat enemmänkin rampata kokeissa ja voittaa kisoja, sehän antaisi väärän kuvan asioista mm. uusille harrastajille, kun nimenomaan kokeissa etsitään jalostukseen sopivia koiria ja mukaan yritetään innostaa uusia harrastajia. Siinä mielessä koko koetoiminnan järkiperäistäminen on ajankohtainen asia.

Siinä olen samaa mieltä Pekan kanssa, että perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma pevisa käynnit ovat enemmänkin riippuvaisia koiran kasvattajasta. Kasvattaja voi edistää tutkimuksiin hakeutumista esim. sopimalla asiasta kauppakirjassa ja maksamalla pennun hinnasta osan takaisin, kun tutkimus on tehty. Tai kasvattaja voi olla myös estämässä tutkimuksiin menoa tai tuloksen julkistamista. Eli voi vaikuttaa kahdella eri tavalla tai oikeasti kolmella eli se kolmas on, että ei välitä mitään, eikä pidä pennun ottajaan yhteyttä.

Tarkastellaan vielä uusia tilastoja. Voimassa olevassa jto:ssa oli tilastotietoa eniten jalostukseen käytetyistä uroksista. Seuraavat kolme taulukkoa kuvaavat 35 eniten jalostukseen käytetyn urosten pentuemääriä tilastointijaksolla 2004-2014 sekä pentujen määriä toisessa polvessa. Vertailun vuoksi ajoin uroksista lisätietoa toisen polven pentueista tilastointijaksolla 2008-2018. Jälkeläismäärä oli ennen rajattu 70 pentua. Nyt voimassa olevassa jto:ssa pentujen määrä max 50. Listan uroksista kaskoisvalioita on 13. Hirvelle käyttövalioita 5 ja linnulle 3. Muotovalioita 8 ja ei valioita millekkään 6.

Tilastointijaksolla 2004-2014 eniten pentuja oli K&MVA Raita-Ahon Oskulla 92 pentua. Toiseksi eniten oli pentuja KVA-H Hakojen Patulla jne. 35 eli listan viimeinen uros on KVA-H Miro, jolla oli pienin pentuemäärä eli 44.Tilastointijaksolla 2004-2014 105 urosta tuotti 50% kaikista syntyneistä pennuista. Näin äkkiseltään voisi ajatella, että taulukoissa olevat 35 eri urosta ovat hyvä luku erisukuisista koirista, mutta tilanne ei olekaan ihan niin ruusuinen.

Listan kakkosena oleva Hakojen Patu on isä 13 sijalla olevalle Kirmaisten Sisulle. Neljäntenä listalla oleva Tiistin Sampo on isä Näsälle (sija 24) ja Hakojen Kallelle (sija34). Tähtitarhan Manu on sijalla 31 ja on isä Kekkeruusin Lujalle (sijalla29) ja Kekkeruusin Latelle (sijalla 17). Late itse on isä Rippeläisen Nikulle, joka on listalla 25. Rämäkän Vili on sijalla 10 ja on samalla isä Manulle, joka on sijalla 28. Junnu on listan 23 koira ja on isä Rikille, joka on listalla sijalla 22. Kesäniemen Rymy on isänä listan kolmelle koiralle: Hakojen Patu, Tanu, Lexan Vili. Pete on isä Seponniemen Pekulle joka on listan viidentenä, Jokikylän Jesselle (sijalla 26) ja Jokikylän Moskulle (30). Näin kun tarkastelemme eniten jalostukseen käytettyjen urosten taustoja, nähdään, että urokset ovat ennemmin toistensa sukulaisia kuin erisukuisia. Tämä tuo haasteita yhdistelmien suunnitteluun, kun sukutauluun kertyy yksiä ja samoja koiria.

Huomiota tulee taulukoissa kiinnittää ei vain urosten omiin pentuemääriin, vaan myös toisen polven pentueisiin, jotka nousevat joillakin uroksilla liian korkeaksi. Isoja toisen polven jälkeläismääriä on mm. Raita-Anon Oskulla, Hakojen Patulla, Tiistin Sampolla, Rämäkän Vilillä, Lexan Nikkellä, Hakojen Roopella ja Tähtitarhan Manulla.

Vaikka joillakin ei valiouroksella on melko suuri määrä omia jälkeläisiä, ei toisen polven jälkeläisten käyttö ole ollut runsasta juuri kellään. Muotovalioilla on toisessa polvessa hieman enemmän jälkeläisiä. Kaksoisvalioiden ja käyttövalioiden jälkeläisiä on käytetty jalostukseen eniten, mutta ei kaikkien kohdalla. Taulukoista voi jokainen nähdä minkä koiran kohdalla ”vihreä pylväs” on kääntynyt alaspäin tai kenellä sitä ei ole enää olemassakaan tilastointijaksolla 2008-2018. Voidaanko olettaa, että uroksesta itsestään tai sen jälkeläisistä saatu tieto (terveys, toimivuus jne.) on ollut vaikuttamassa siihen, halutaanko kyseisen uroksen linjaa enää käyttää? Ja jos tietoa ei koirista ole, sekin vaikuttaa kiinnostuksen hiipumiseen.

Lopuksi on todettava, miten tärkeää on, että erilinjaisia ja sukuisia koiria käytetään jalostukseen tasaisesti. Jotta nämä erisukuiset koirat olisivat kiinnostavia jalostuskoiria, tulee niitä viedä kokeisiin, pevisaan ja näyttelyyn. Muuten on vaarana, että liikaa samoja koiria, jotka ovat vielä keskenäänkin sukulaisia, käytetään pääasiallisesti jalostukseen. Koirien toimivuus ja terveys on monelle tärkeä asia ja jos tietoa ei ole, mielenkiinto suuntautuu niihin harvoihin yksilöihin, joista sitä on saatavilla tai sitten toiseen rotuun. Näyttää yhä selvemmin siltä, että rodun jalostuksen ohjauksessa täytyy tapahtua isoja muutoksia, jos ei haluta ajaa rodun tilaa lopulliselle tuhon tielle.

Kuva
Kuva
Kuva
Leila Mukkala

Kytösavu
Viestit: 1744
Liittynyt: 15 Elo 2004, 18:38
Paikkakunta: Lapua
Viesti:

Re: Keskustelua SPK-rodun tavoitteista ja rodun tulevaisuudesta

Viesti Kirjoittaja Kytösavu » 16 Tammi 2019, 09:01

enp kirjoitti:

Jos sovitut asiat ja sopimukset eivät pystykorvaväelle merkitsekään mitään olen ilmeisesti erehtynyt liittymään vääränlaiseen porukkaan. Mielestäni juurikin kasvattajasitoumuksen arvoja tulisi järjestön edistää ja myös sen jäsenistön epäilyksittä noudattaa.

Järjestön sisällä on tänään julkaistu esitys siitä miten ”veljesrodun” terveysasioita halutaan hoitaa. Jos suomenpystykorva rodulla ei kyetä vastaavaan ryhdikkyyteen tai sanoisinko jopa esimerkillisyyteen, niin uskottavuus järjestön kykyyn hoitaa rotuasioita samalla mitalla ja hahmottaa tämän rodun tulevaisuutta on ainakin täällä pohjoisessa koetuksella.


Kasvattajasitoumusta ei kukaan valvo. Olen muutaman muun ohella yrittänyt käräyttää siitä luistaneita "kasvattajia" sitoumuksen laatijataholle,eli Kennelliitolle. Vai miltä luulostaa että uusintayhdistelmää voi mainostaa hyväksi todettuna Kennelliiton pentupalstalla, vaikka edellisestä parituksesta on tullut silmäsairas pevisatarkastuksen mukaan.
Sanon myös sadannen kerran. että suurin osa suomenpystykorvan omistajista, ja osa kasvattajista ei ole kuullutkaan meidän tavoitteista vielä paremman terveyden varmistamiseksi. Se seuraava työmaa Pystykorvajärjestöllä on näiden ihmsten tavoittamisessa. Kaikki muu tällä hetkellä on korulauseiden laatimista pienelle ryhmälle, jotka hoitavat asiansa nytkin jo suhteellisen hyvin rodun kannalta.

Pohjoisessa on paljon ihmisiä ja mielipiteitä, kaikki eivät ole Eeron linjoilla. Pieni esillä oleva porukka ei edusta koko harrastajakenttää, kuten minäkin joskus kokemattomuuttani kuvittelin.
Rähkyyttä suunnitellessa kannattaa miettiä, vaikuttaako se muiden elämään ja jättää tekemättä.
pekka.salomaki(at)gmail.com

Kytösavu
Viestit: 1744
Liittynyt: 15 Elo 2004, 18:38
Paikkakunta: Lapua
Viesti:

Re: Keskustelua SPK-rodun tavoitteista ja rodun tulevaisuudesta

Viesti Kirjoittaja Kytösavu » 16 Tammi 2019, 09:14

leilaM kirjotti:

Kyllä terveydellä on keskeinen vaikutus siihen, lähdetäänkö koiraa viemään kokeisiin vai ei.

Tämä ei pidä paikkaansa ainakaan niiden koirien osalta,joiden kanssa olen ollut tekemisissä. Vaikuttavin syy on ettei ole tuomareita, kokemusta kokeista, lintuja, eikä metsästyskokeita nähdä tarpeelliseksi. Suomenpystykorva otetaan metsätystä varten.
Eräs kasvattani omistaja sanoi asiasta hyvin. Hänen koiransa on varmasti lisännyt suomenpystykorvan mainetta enemmän supikoira- ja näätäjahdeissa koti- ja naapurikuntansa metsästäjien silmissä, kuin muutama linnnhaukkukoekäynti.
Näitä samanlaisia metsien hiljaisia itsestään numeroa tekemättömiä suomenpystykorvan erinomaisia mannekiinejä on Suomen metsät täynnä. Määrätyissä kovissa jahtiporukoissa heidät tiedetään jopa toisella puolen maata. Tämä ei ole missään nimessä suomenpystykorvalta pois, ja aion käyttää näitä koiria omille nartuille. Eikä heidän koiransa todellakaan ole terveysongelmaisia. Koko talven näädän perässä hiihto ei onnistu sarailta koirilta.
Toivoisin pientä itsekritiikkiä johtopäätöksien laukomiseen, koska ne eivät perustu mihinkään.
Rähkyyttä suunnitellessa kannattaa miettiä, vaikuttaako se muiden elämään ja jättää tekemättä.
pekka.salomaki(at)gmail.com

leilaM
Viestit: 138
Liittynyt: 28 Maalis 2010, 13:32

Re: Keskustelua SPK-rodun tavoitteista ja rodun tulevaisuudesta

Viesti Kirjoittaja leilaM » 17 Tammi 2019, 01:07

Pekka S lainasi leilaM kirjoitusta:
leilaM kirjoitti: Kyllä terveydellä on keskeinen vaikutus siihen, lähdetäänkö koiraa viemään kokeisiin vai ei.
Pekka S. kirjoitti: Tämä ei pidä paikkaansa ainakaan niiden koirien osalta, joiden kanssa olen ollut tekemisissä….Toivoisin pientä itsekritiikkiä johtopäätöksien laukomiseen, koska ne eivät perustu mihinkään.

Hannun esittämä pelko siitä, että kokeissa kävisi paljon ”sairaita” koiria ei minun uskoa vahvistanut tässä asiassa ja siksi kommentoin, että terveydellä on keskeinen vaikutus siihen, lähdetäänkö viemään kokeisiin vain ei. Enkä usko siihen, että sairaita koiria kovin paljon kokeissa käy. Pekka S. puolestaan halusi kärjistää käsiteltävää asiaa väittämällä, ettei käsitykseni ole paikkaansa pitävä. Ilmeisesti hänen mielestään koekissa on paljonkin sairaita koiria??? Totuutta tälle hän ei pystynyt perustelemaan.

Nyt on kyllä Pekka täysin hukassa tässä asiassa. Et ole ajan tasalla, mitä kentällä tapahtuu ja oletko asian käsittelyn tasolla ollenkaan? On toki hyvä asia, että Pekka on ollut tekemisissä vain ”terveiden” koirien omistajien kanssa. Itse kuulun niihin, joilla ei ole ollut aina tervettä koiraa, jolla voisi kilpailla tai tehdä mitään muutakaan. Tiedän myös muita samassa tilanteessa olevia. Jotakin rajaa siis tällaiseen kirjoitteluun, joka ei perustu totuuteen, sillä totuutta on muutakin kuin vain Pekan esittämät ja kokemat mielipiteet. Asioiden koko kuva rodusta näin julkisesti esitettynä ei vain voi olla yhden ihmisen esittämää mielipidettä totuutena. Näin se vain menee. Pekalla on oma katsanto asioista ja muilla toinen tai toisia kokemuksia. Mikä on se laaja iso kokonaisuus on merkityksellistä. Sitä isoa kokonaisuutta mikä voisi avautua kaikkien silmien eteen meidän tulee lähestyä. Siksi varten tarvitaan erilaisia ajatuksia ja mielipiteitä sekä kokemuksia ihmisten tietoon.

Jotta terveysasiaa ei ajatella olevan pelkästään määräävänä tekijänä sille, ettei kokeisiin mennä, kirjoitin jo aiemmin muista syistä. Kirjoitan nämä ajatukset omista kokemuksista ja muiden kertomusten mukaan, jotka vahvistavat omaa kokemustani. Totesin aiemmassa kirjoituksessa, että terveys on yksi tekijä, kun osa heittää pyyhkeen kehään kokeisiin menon osalta. Näin tein minä polvivikaisen koiran kanssa ja näin tekee moni muukin. En vienyt haukkukuninkaan sukuista koiraa kokeisiin, vaikka se oli erinomainen koira metsällä, mutta kun se oli polvivikainen. Sitä kysyttiin jopa jalostukseen, mutta kielsin sen jyrkästi. Ilmoitin, ettei missään tapauksessa, kun koira sairastaa perinnöllistä polviluksaatiota. Ja tiedän, että tänä päivänä valtaosta ihmisistä ei vie polvivikaisia kokeeseen. Toki muutama vie.

Toinen koira minkä olen jättänyt kokeiden ulkopuolelle, oli allerginen ja arka koira. Kävin tosin alussa sen kanssa kokeissa ja alku näytti hyvältä. Varsin nuorena tuli esille vaikea allergia, joka saatiin tiukalla ruokavaliolla kuriin, mutta koira osoittautui lopulta sellaiseksi, ettei se päässyt metsällä esille tulevista vastoinkäymisistä yli ja oli jatkuvasti huolestunut (porot ja toiset koirat). Tällainen koira ei voi toimia täysipainoisesti vaan sen keskittyminen kohdistuu pelottavien asioiden pohtimiseen, joita se miettii koko ajan. Ei tällaista koiraa enää voinut viedä kokeisiin, hyvä jos jotenkin selvisi sen kanssa metsällä. Alku oli lupaava, mutta siihen se tyssäsi. Ajattelin jo hävittää sen, mutta niin vain pidin sen loppuun asti. Luonne ei kaikilla koirilla kestä. Tähän asiaan tulee kiinnittää huomiota erityisesti narttujen kohdalla. Olen varma, että en ole ainoa tämän asian kanssa paininut ja tämä on tärkeä asia. Näistä asioista ei vain puhuta missään.

Jos ensimmäinen koira oli minulla polvivikainen, toinen oli hallitsematon koira riistalle. Tällainen koira painelee omia teitään, kun se saa vainun hirvestä ja sen kiinni saaminen on vaikeaa. Minun koira lähti jo 7kk iässä omille teilleen moneksi päiväksi, eikä meinannut saada millään metästä pois. Ja tätä jatku koko ajan. Jollakin toisella olisi jo tässä vaiheessa palanut pinna ja rotu vaihtunut. Ekana polvivikainen ja sitten huitelija. Jos löysäsit koiran irti alkuviikosta, saatoit saada kiinni sen loppuviikosta. Ja linnut eivät kiinnostaneet pätkän vertaa eikä muukaan riista kuin hirvet. Mutta minä päätin ottaa kolmannen koira ja tämä oli täydellinen minun tarpeeseen. Aivan huippu koira linnun ja näädän pyynnissä sekä kokeissa mahtava koira. SM kisojen 7 sija oli paras tulos. Hyvä kotikoira ja tottelevainen luonne. Yksi parhaimmista mitä minulla on ollut.

Ja minun neljäs koira oli tämä allerginen ja arka narttu, josta kerroin jo ja josta ei ollut kokeisiin eikä jalostukseen. Seuraavat kolme koiraa ovat olleet sitten hyviä metsästys- ja koekoiria, valiota, mutta onko niistä jalostuksen, on sitten toinen juttu.

Olen vakuuttunut 30 vuoden aikana siitä, että en ole yksin näiden kokemusteni kanssa. Muitakin on, jotka jäävät rannalle ruikuttamaan kokeiden ulkopuolelle, kun omat koirat eivät ole joko terveitä (aivan sama mikä sairaus), niiden luonne ei ole oikea (esim. arat, vihaiset koirat), metsästysinto on hallitsematonta tai metsästystaidot ovat heikot, eikä niitä haluta viedä eteenpäin. Sitten olen vakuuttunut siitäkin, että kaikki eivät osaa kouluttaa koiraansa halutulle riistalle, vaikka niillä olisi kuinka hyvä koira käsissä.

Hyvä olisi saada vähän käytetyistä ja harvinaisista koirista pentueita aikaan ja edes yksi koira sellaiselle omistajalle, joka osaa koiran kouluttaa, jolloin nähdään, onko siitä mihin asti. Meitä taitavia koiran kouluttajia on olemassa ja uskallan sanoa olevani yksi heistä. Minun pitkä kokemus omien koirien kanssa sekä koetoiminnassa mukana olo jo 1980 luvun lopulta lähtien on vahvistanut käsitystäni koirista ja niiden kouluttamisesta. Minulla on nyt koira koulutettavana, joka ei ole valtalinjoihin kuuluva. Sen vanhemmat eivät ole valiota, mutta koira on erinomainen. Rohkaisen siis kaikkia nyt ajattelemaan uudella tavalla. Ottakaa rohkeasti vähemmän käytettyjä linjoja jalostukseen ja pennuiksi koulutusmielessä. Se on ainoa reitti tulevaisuudessa selviytyä tästä vaikeasta tilanteesta. Rotu on liiaksi sumppuutettu yksiin ja samoihin linjoihin. Yrittäkää pystykorvien kasvattajat ja koirien omistajat tämä nyt ymmärtää. Viekää niitä erisukuisia koiria kokeisiin ja pevisaan. Jos ette selviä yksin, niin ottakaa niihin paikallisiin tukihenkilöihin yhteyttä. Ja paikalliset tukihenkilöt, selvitelkää missä niitä erisukuisia koiria voisi olla ja ottakaan omistajia mukaan toimintaan.
Minua kannusti aikanaan koiraharrastuksen alussa eteenpäin hyvät kaverit ja metsästysseura. Kaverit kannustivat heti koetuomariksi ja kokeisiin. Ei ne kasvattajat. Näissä koira-asioissa pitää olla sinnikäs ja luottaa itseensä ja erityisesti koiraansa. Toivotaan, että harvinaisemmat koirat sijoitetaan jatkossa sinnikkäimpien ihmisten käsiin, jotka eivät murru ensimmäisiin jurnutuksiin ja vastoinkäymisten alle.
Leila Mukkala

leilaM
Viestit: 138
Liittynyt: 28 Maalis 2010, 13:32

Re: Keskustelua SPK-rodun tavoitteista ja rodun tulevaisuudesta

Viesti Kirjoittaja leilaM » 17 Tammi 2019, 12:28

Eero kirjoitti: Järjestön sisällä on tänään julkaistu esitys siitä, miten ”veljesrodun” terveysasioita halutaan hoitaa. Jos suomenpystykorva rodulla ei kyetä vastaavaan ryhdikkyyteen tai sanoisinko jopa esimerkillisyyteen, niin uskottavuus järjestön kykyyn hoitaa rotuasioita samalla mitalla ja hahmottaa tämän rodun tulevaisuutta on ainakin täällä pohjoisessa koetuksella.

Metsästyskoirarodut alkavat yksi toisensa jälkeen siirtyä siihen tilanteeseen, että jalostukseen käytetään jatkossa vain tutkittuja koiria. Suomenajokoiran voimassa oleva jalostuksentavoiteohjelma (JTO) ja PEVISA päättyvät 31.12.2019. Jalostustoimikunta on laatinut sekä Ajokoirajärjestön hallitus on hyväksynyt JTO-esityksen sekä PEVISA-esityksen vuosille 2020-2024. Nämä esitykset esitetään hyväksyttäviksi rotujärjestön vuosikokouksessa 2019. Esityksen mukaan tullaan vaatimaan uutena asiana pentujen vanhemmilta ennen ensimmäistä astutusta lonkka- ja kyynärkuvauslausunto. Tätä esitystä toki vastustaa tietty joukko, niin kuin kaikissa roduissa on omat vastustajat kaikille esitettäville asioille. Mutta iso joukko ottaa uuden PEVISA-esityksen ilolla vastaan. Jäsenistön puolelta kerrotaan, että ajokoira on tänä päivänä perheen jäsen ja vaikeaa on selittää lapsille, että koira joudutaan lopettamaan huonojen lonkkien ja kyynäreiden vuoksi.

Rekisteröintien hiipuessa rodun tulevaisuus turvataan kiinnittämällä yhä enemmän huomioita jalostusmateriaalin laatuun. Suomenpystykorvan osalta ollaan vuoden päästä samassa tilanteessa, kuin ajokoirien puolella tänä päivänä. Ajokoirien jalostustoimikunta on tullut siihen tulokseen, että valitettavasti valistus ja suosittaminen eivät ole riittävä keino rodun terveyden turvaamisessa. Valistuksella jatkossa he pyrkivät vaikuttamaan jalostuspohjan tasaisempaan käyttöön eli turvaamaan sen, että mahdollisimman monia eri koiria käytetään jalostukseen. Mielestäni tilanne on suomenpystykorvan kohdalla aivan samanlainen. Ei mitään rotua palvele se, että terveystietoja salataan ja/tai koiria ei tutkita, mutta silti oltaisiin niitä käyttämässä jalostukseen.
Leila Mukkala

Kytösavu
Viestit: 1744
Liittynyt: 15 Elo 2004, 18:38
Paikkakunta: Lapua
Viesti:

Re: Keskustelua SPK-rodun tavoitteista ja rodun tulevaisuudesta

Viesti Kirjoittaja Kytösavu » 17 Tammi 2019, 19:06

Sinun näkemyksesi ja kokemuksesi ovat sinun asiasi, mutta älä ala esittää niitä valtakunnan totuutena.

Metsästyskokeissa käymättömät koirat eivät ole jättäneet koetoimintaa terveyden takia, vaan sen takia, että suomenpystykorva otetaan metsätyskoiraksi, ei kansikuvasankariksi.

Järjestön tärkein tehtävä juuri nyt on saavuttaa nämä koirat ja niiden omistajat. Kun suomenpystykorvan omistajista puolet on kateissa, eivätkä he ole Pystykorvajärjestön jäseniä, ei kannata tiukentaa yhtään mitään jalostuspakkoja eli rekisteröintimääräyksiä. Pe...le nyt loppuu se kirjan oppineiden numeroakrobaattien lässytys, PISTE.
Rähkyyttä suunnitellessa kannattaa miettiä, vaikuttaako se muiden elämään ja jättää tekemättä.
pekka.salomaki(at)gmail.com

Haapajärvi
Viestit: 174
Liittynyt: 14 Huhti 2009, 20:40

Re: Keskustelua SPK-rodun tavoitteista ja rodun tulevaisuudesta

Viesti Kirjoittaja Haapajärvi » 19 Tammi 2019, 16:36

Taas ihan tavallisen kasvattajan kommentti tähän ketjuun. Uskon että hyvin pitkälle on Pekan ansiota että nyt on alkanut tulla eri reittejä tarjolle uroksia joille etsitään kumppania. Tämä on mielestäni erinomainen juttu pohjan laajennusta ajatellen, muistutan vielä uroksen omistajia, tittelit EI periinnyt ja sen takia me pidämme AINA oman narttulinjan!
Tapio Arola

leilaM
Viestit: 138
Liittynyt: 28 Maalis 2010, 13:32

Re: Keskustelua SPK-rodun tavoitteista ja rodun tulevaisuudesta

Viesti Kirjoittaja leilaM » 21 Tammi 2019, 10:59

Uudessa Koiramme-lehdessä (1-2/2019) todetaan, että viime vuoden rekisteritilasto kertoo kiinnostavia uutisia kotimaisista roduista. Suomenlapinkoira on ensi kertaa noussut rotulistan kakkoseksi. Pentujen määrä on kolminkertaistunut 20 vuodessa. Karjalankarhukoira päihitti kovan kilpailijansa harmaan norjanhirvikoiran ensi kertaa 42 vuoteen. Suomenpystykorvasta todetaan samaa, mitä aiemmin jo kirjoitin rekisteröintitaulukoiden yhteydessä. Suomenpystykorvan pentuja syntyi 612. Viime vuosien valossa se ei ole huonosti, mutta merkkejä uudesta nousustakaan ei näy. 2018 sijoitus oli yhtä pykälää heikompi kuin 2017.

Suomenajokoiran pentujen määrä romahti ja Suomen pitkäaikaisin kärkirotu löytyy vasta kuudennelta sijalta. Aika entinen ei palaa, todetaan Koiramme-lehdessä, sillä lohduton laskusuuntaus jatkuu ajokoirilla. Nyt jännitetään, milloin painutaan alle tuhannen pennun. Pohjanpystykorva oli 39 suosituin rotu 2018. Edellisenä vuotena sijoitus oli 33. Jämtlanninpystykorva oli sijalla 3, vaikka rekisteröinteihin jonkin verran laskua tulikin. Lintukoirien tilanne on vakaa, todetaan Koiramme-lehden artikkelissa. Kirjoitin aiemmin lintukannoista ja totesin, etteivät lintukantojen vaihtelut vaikuta mielestäni niin vahvasti suomenpystykorvan rekisteröintimääriin, kun ehkä luullaan. Vaikka vuodet eivät ole lintujen pesinnän onnistumisen osalta veljeksiä, seisojapentujen osalta ne ovat, todetaan Koiramme-lehdessä.

Kun eri rotujen jalostuksen tavoiteohjelmia selaa, huomio kiinnittyy siihen, että rotujen suosio ja rekisteröintimäärät eivät ole kiinni esim. rodun PEVISA-ohjelmien tiukkuudesta. Ajatus siitä, että rodun rekisteröinnit romahtavat, kun jalostuskriteereitä tiukennetaan ei näytä pitävän paikkaansa. Toinen tulkinta asiaan on se, että kun rodun eteen osataan tehdä oikeita asioita ja ne tunnistetaan harrastajien keskuudessa, lisää se luottamusta ja uskoa rotuun. Epävakaassa tilassa valitaan toinen rotu. Pelkästään ohjaamista ja suosittamista ei pidetä enää riittävänä keinona vaikuttaa jalostuksen ohjaukseen. Tästä osoituksena mm. ajokoirien uusi tiukempi jto ja pevisa-ohjelma. Uudistuksia esitetään huolimatta siitä, että rekisteröinnit ovat nyt laskeneet. Tilanteessa ei vain voida jäädä vanhaan ja menneeseen ja jalostustoimikunta on tämän viisaasti ymmärtänyt.

Millainen pevisa-ohjelma on suositulla suomenlapinkoiralla suomenpystykorvaan verrattuna. Suomenlapinkoira on ollut mukana perinnöllisten sairauksien ja vikojen vastustamisohjelmassa (PEVISA) vuodesta 1995 lähtien. PEVISA on ollut pitkään sama eli lonkat on kuvattava ja silmätarkastus on oltava voimassa ennen ensimmäistä astutusta. Silmätarkastuslausunto ei astutushetkellä saa olla kahta vuotta vanhempi. Suomenpystykorvalla sallitaan yksi astutus tutkimattomilla koirilla. Silmätutkimus suositellaan tehtäväksi suomenpystykorvalla uudelleen 36 kk:n kuluttua ensimmäisestä tutkimuksesta. Käytännössä tätä suositusta ei noudateta, eikä siitä tiedoteta harrastajakunnalle esim. jalostustiedotteissa, joita on julkaistu pystykorvalehdessä. Suomenlapinkoiran jto:ssa todetaan, että Lappalaisrotujen jalostuksesta ovat aiemmin vastanneet poromiehet. Heille tärkeintä oli koiran kyky selviytyä työtehtävässään poropaimenena. Koirien tuli kyetä paimentamaan isojakin porotokkia ja joskus jopa puolustamaan niitä susilta, joten koirista täytyi löytyä myös kovuutta tähän tehtävään. Pohjoisen ankarat olot sekä rasittava työ asettivat tiettyjä vaatimuksia koirien fyysisille ominaisuuksille, koska vain rakenteeltaan kestävät koirat selvisivät työssä.

Eri rotujen jalostustyössä on ymmärretty käyttökoirarotujen menestyksen tekijät varsin selkeästi. Yksi menestyksen tekijä on rodun fyysinen kestävyys siinä tehtävässä mihin sitä on ajateltu käyttää. Kestävyyttä tukevat hyvä rakenne, nivelten- ja luuston terveys, mutta myös luonteen kestävyys ja riittävä lujuus. Vain terverakenteinen koira kykenee suoriutumaan tehtävässään täysipainoisesti. Jämtlanninpystykorvan jto:ssa todetaan, että riskinä rodulle nähdään käyttöominaisuuksien heikkeneminen. Toteutuessaan käyttöominaisuuksien heikkeneminen merkitsee sitä, että rotumääritelmän mukainen käyttötarkoitus vähenee ja pentujen kysyntä vähenee. Syynä tähän voi olla se, että käytetään käyttöominaisuuksiltaan heikkoja koiria jalostukseen. Toisena riskinä rodulle pidetään eri sairauksien lisääntymistä. Toteutuessaan se merkitsee, että rekisteröintimäärät laskevat, tehollinen populaatio laskee ja jalostus vaikeutuu. Syynä sairauksien lisääntymiseen nähdään olevan tiedon panttaus, terveystutkimuksien väheksyntä ja välinpitämättömyys sekä yksittäisten urosten suuret jälkeläismäärät.

Jämtlanninpystykorvan jto:ssa esille nostetut riskit ovat yhteneväisiä kaikille muillekin käyttökoirille. Terveysiskien toteutuessa rekisteröintimäärät eivät nouse, kun nartun omistajat eivät kykene määriä nostamaan. Kysyntää pennuille voi olla, mutta tarjonta ei kohtaa. Mikäli tilanne ei korjaannu ja peräti laskee, lähtee rekisteröinnit laskusuuntaan. Monesti tämä tapahtuu hitaasti hivuttaen ja ongelmien todellisia syitä voi olla vaikeaa tunnistaa tai niitä ei haluta tunnistaa. Mikäli tämän lisäksi käyttöominaisuudet heikkenevät alkaa pentujen kysyntäkin heiketä. Tämä on kuin oravanpyörä, josta voi olla vaikea päästä irti, mikäli asioiden todellisia syitä ja merkityksiä ei ymmärretä eikä korjaavia ratkaisuja kyetä tekemään.

Suomenpystykorvasta toivotaan hirvikoiraa haastajaksi perinteisille hirvikoiraroduille. Mihin asioihin on kiinnitettävä huomiota tavoitteen saavuttamiseksi. Toisaalta mitään eriytyviä linjoja ei tarvita (hirvilinjat, lintulinjat) tai oikeastaan niitä ei saa edes miettiä, sillä rotu ei populaation pienentyessä sitä edes kestä. Rodun sisällä ei voi olla eri suuntautuneita linjoja. Voidaan puhua vain koirista, joilla on riistaveret. Toisilla ne ovat vahvemmat kuin toisilla ja voi olla, että joillakin niitä ei ole juuri ollenkaan. Riistaviettiin vaikuttaa mm. koiran luonne. Mikäli luonne rodussa heikkenee/pehmenee se johtaa vääjäämättä kyvyttömyyteen toimia siinä tehtävässä mihin sitä haaveillaan. On aivan sama, puhutaanko suomenlapinkoirasta paimentamassa ja puolustamassa porokarjaa ankarissa olosuhteissa vai suomenpystykorvasta, jonka pitäisi haukkua isännälle tai emännälle linnut, hirvet ja pienpedot. Tehtävään tarvitaan tietyn luonteisia koiria ja erityisesti narttukoiriin on kiinnitettävä huomiota. Niiden ei saa olla liian pehmeitä. Toinen tekijä on kestävä ja terverakenteinen koira.

Jämtlanninpystykorvassa yhdistyy tyyppinsä mukaisesti kestävyys, voimakkuus ja nopeus. Tyypissä on vaihtelua rodun sisällä ja osa koirista on liian neliömäisiä, jolloin kulmaukset ovat usein myös liian niukat, myös kevyitä koiria esiintyy jonkin verran. Keveys ei käyttötilanteissa ole yhtä suuri rasite kuin liiallinen raskaus. Takaosien rakenteissa on melko usein puutteita. Lantiot ovat liian lyhyitä ja jyrkkiä, tällöin jämtlanninpystykorvalta vaadittavat ulottuvuudet, selvät kulmaukset, katoavat ja takaraajojen askellus jää rungon alle ja voimattomaksi. Rakenteelliset puutteet heijastuvat suoraan koiran kestävyyteen metsästyskäytössä. On myös huomioitava, että puutteelliset takaraajojen kulmaukset altistavat koiran polvilumpiot suurelle rasitukselle ja voivat vaikuttaa patellaluksaation ilmituloon. Käyttökoirana tällainen yksilö lisäksi väsyy helpommin ja soveltuu siten huonommin metsästyskäyttöönkin. Mikäli koira kärsii lonkkaniveldysplasiasta vaikuttaa se myös mahdollisesti metsästysintoon ja liikkumiseen. On selvää, että sairas koira ei ole kykenevä kovaan rasitukseen niin fyysisesti kuin psyykkisestikään.

Jämtlanninpystykorvan jto:sta lainattu edellinen kappale on kuin piste iin päälle. Se kuvaa juuri niitä asioita mihin tulee kiinnittää huomiota. Mikäli halutaan kestäviä koiria metsälle ja kokeisiin, jotka jaksavat työskennellä, on koirista saatava kattavasti tietoa niiden terveydestä. Mikäli terveystietoja systemaattisesti salataan tai terveystietojen kerääminen on tehotonta, ei se voi tietää hyvää rodulle pitkässä juoksussa. Kaikki työ ja uurastaus valuu hukkaan. Ja on ymmärrettävä, mitkä terveysriskit ovat niitä, jotka erityisesti heikentävät oman koiran tai rodun mahdollisuuksia toimia metsällä täysipainoisesti. Jos koira ei syystä taikka toisesta jaksa tai sen into ei ole tapissaan, on syytä miettiä rakennetta esim. lonkkien, kyynäreitten tai polvien terveyttä. Käyttökokeet ovat yksi mittari koirien terveyden tarkastelulle. Siis yksi mittari. Halukkuus tuoda koiria kokeeseen osoittaa sen, että koiran uskotaan selviytyvän kokeen haasteista ja rasituksista loppuun asti, kun se on nähty näin toimivan. Toisaalta voi olla täysin terveitäkin koiria, joiden toimivuus ei vain ole omistajaa vakuuttanut niin, että se kokeisiin rohjetaan viedä. Koirissa on selvästi erilainen fyysinen kestävyys havaittavissa. Toisia on treenattava huomattavasti enemmän ja huolehdittava koiran kunnosta ympäri vuoden.

Kkk puolella tehty työ on tuottanut tulosta. Rekisteröinnit nousivat ilahduttavasti. Tässäkin nähdään, että nousun haittana ei ole ainakaan PEVISA. KKK:n jto esityksessä todetaan, että jalostusryhmä ei näe tarpeelliseksi 1. pentueen sallimista ilman tarkastuksia, riskit ovat hyötyjä suuremmat. Silmät on peilattava ennen ensimmäistä astutusta ja lonkat oltava kuvattuna. Karjalankarhukoirien entinen jalostusneuvoja Esko Kokka kirjoitteli aikanaan pystykorvalehdissä ajatusta herättäviä kirjoituksia jalostuksesta ja sen merkityksestä, terveystarkastusten tärkeydestä ja koirien toimivuudesta. Kirjoitukset suunnattiin kkk väellä, mutta niistä on opiksi myös muille roduille. Kirjoitusten viisaus ei ole kadonnut mihinkään vuosien ja vuosikymmenten aikana. Kokkan kirjoitus on lainattu seuraavista liitteistä: jalostus/kirjoitus_pystykorva_06_01.pdf ja jalostus/kirjoitus_pystykorva_04_01.pdf

Kokka kirjoitti: Voisimme jakaa karhukoirakantamme toimivuuden suhteen karkeasti kolmeen kastiin. 1) Parasta jalostusmateriaalia =Valiokoirat, 2) Toiseksi parasta materiaalia= Avo 1 tai Voi 1 haukkuneet koirat, 3) Koirat, joilla ei ole koetulosta. Tämä kolmas ryhmä on ensinnäkin valtavan iso. Porukka on jalostuksen kannalta hyvin kyseenalaista sakkia. Jos teemme radikaalisen kahtiajaon, että paritamme hyvin haukkuvia koiria keskenään (niillä on myös hyvä ja vahva tausta) ja huonosti haukkuvia, haukkumattomia koiria keskenään (niillä on heikko tausta) niin se voi olla tuhon tie. Hyvin haukkuvista saadaan todennäköisesti hyvin haukkuvia jälkeläisiä, mutta juuri näiden hyvin haukkuvien koirien taustat koostuvat paljolti samannimisistä koirista. Niitten pyörittäminen keskenään johtaa todennäköisesti sumppuutumiseen vieläpä melko pian…Mutta miten käy tämän paremman sakin? Miten siitä kehitetään ensinnäkin isompi ryhmä? Ja miten se saadaan toimimaan vielä paremmin niin, että rotu säilyy terveenä? Näistä asioista meidän tulee kantaa vastuu. Tällöin niitten etu, jotka eivät liukene muitten rotujen pariin on se, että suhtaudutaan asiaan vakavasti. Elikkä meidän pitäisi muuttaa pikkuisen toimintatapaa. Heittää hiiteen kennelien välinen kasvattajakilpailu… se ei saa olla pääasia, ketkä ovat ja pysyvät kasvattajalistan kärjessä vaan meidän pitäisi keskittyä vähäksi aikaa rakentamaan karhukoiralle laajempaa ja vahvempaa pohjaa. Ei kilpailla mahdottomasti siitä, että valtaisimme rodulle uutta tilaa, vaan tehtäisiin järkiperäistä työtä oikein olan takaa rodun kehittämisen hyväksi… Pannaan pystyyn kilpailu. Kuka tuottaa ”outosukuisen koiran” jolla on koetulos… Ihmisten on hyvä nähdä, ettei koiria käytetä turhan takia kokeissa, näyttelyissä ja terveystesteissä… Silloin kun sukutaulu pääsee huonoon kuntoon, pyyntiveret laimenevat. Jos sukutaulu on päässyt huonoon kuntoon, sen huippukuntoon korjaaminen kestää vähintään kolmen sukupolven ajan (10v) ja jokaisessa parituksessa (sukupolvessa) on onnistuttava. Tällaisen ajattelun lähtökohtana on, että riistaveret siirtyvät sukupolvesta toiseen perimän mukana eikä niin, että koirista tehdään kovalla työllä jonkinlaisia pyyntöläisiä… Vaikka testaus pudottaisi jalostuksesta pois monta koiraa niin yhteinen etumme olisi, että sukua alettaisiin jatkaa ”pikkuhiljaa” vai toimivilla ja terveillä koirilla. Se vasta touhua on, jos koira ei toimi ja sille ilmaantuu pentuja. Sitten pakollisessa lonkkakuvauksessa todetaan, lonkat ovat huonot. Tilanne on yhtä hullu jos lonkka/silmä- tietouteen syntyy katkos.

Suosittujen koirarotujen Jto:n ja PEVISA-ohjelmiin on syytä kiinnittää huomiota, jotta niistä voidaan ottaa oppia mihin suuntaan ollaan yleisesti jalostuksen ohjauksessa menossa, miksi ollaan menossa ja mitä oman rodun osalta on tehtävä rodun paremman tulevaisuuden turvaamiseksi. Tavoitteena päästä suosittujen koirarotujen joukkoon kamppailemaan tosissaan hyvistä sijoituksista. Eri rotujen jalostustoimikunnissa on paljon tietoa ja osaamista, työpäiviä ja tunteja jonossa. Ihmiset ovat pohtineet jalostuksen, koirien toimivuuden ja terveyden merkitystä omassa rodussaan. Toimivien ja terveiden koirien esille saamisessa työkalut ovat lähes yhteneväiset. Ne, jotka sitoutuvat jaoston ja jalostusryhmien tehtäviin on kyettävä tunnistamaan rodun tilanne ja uskallettava tunnustaa asiat ääneen, huolimatta siitä, että kovaäänisellä vastustamisella heidät pyritään vaientamaan. Lisäksi pitää pystyä perustelemaan asiat, jotta voisi vakuuttaa myös vastustajat niissä asioissa, mitkä ovat välttämättömiä tehdä rodun eteen. Pitäisi olla niin kuin Esko Kokka ja uskaltaa tulla esille ajatusten kanssa. Olen ajokoirien fb ryhmässä seurannut käytävää keskustelua jto:sta ja pevisasta. Hienosti jalostustoimikunta selittää ja perustelee asiat sekä vastaa kysymyksiin. Keskustelu ei valitettavasti ole aina pysynyt asialinjalla, mutta hattua nostan jalostustoimikunnalle taitavasta toiminnasta.

Eskon ajatuksiin päätän tällä kertaa. Kokka kirjoitti: Karjalankarhukoiran historian voi oppia tuntemaan hyvin kuka tahansa, vaikka sellainen henkilö, jolla ei karhukoiraa ole koskaan ollut. Se ei ole iästä, eikä jalostuksessa mukanaolovuosista kiinni. Sen ratkaisee mielenkiinto asiaa kohtaan… yhtä väärin on painottaa, että veteraanit (kaikki) kantaisivat karhukoiran tulevaisuudesta enemmän huolta kuin (useat) nuoremmat harrastajat. Meillä on vasta-alkaneissa ja jonkin aikaa mukana olleissa karhukoiran pitäjissä todella hyviä rodun eteen paljon töitä tekeviä, veteraanien työtä väheksymättä…On luonnollista, että toista onnistaa paremmin kuin toista sillä kaikki koirat eivät ole yhtä riistaverisiä… pääasia että löydetään toimivat yksilöt, tuodaan ne esille ja viedään niillä rotua eteenpäin… niin nuoret kuin vanhemmatkin alan harrastajat voivat osoittaa vastuutaan mm. siten, että haukuttavat koirillansa esim. Avo 1 tuloksen, tutkituttavat niitten lonkat, silmät ja hankkivat sen jälkeen niille jälkeläisiä… näillä toimenpiteillä saavutettaisiin paljon.
Leila Mukkala

Kytösavu
Viestit: 1744
Liittynyt: 15 Elo 2004, 18:38
Paikkakunta: Lapua
Viesti:

Re: Keskustelua SPK-rodun tavoitteista ja rodun tulevaisuudesta

Viesti Kirjoittaja Kytösavu » 21 Tammi 2019, 18:10

Lopeta jo typerä todistelusi ja tyhjä viisastelusi, ja vastaa omiin jalostustekoihisi.

Onko sinusta oikein että narttuja keinosiemennetään koska astutus ei onnistu, ja leikataan, koska synnytys ei onnistu?

Normaalin lisääntymisen vaikeutuminen on vaarallisempa koirarodussa, kuin mikään muu. Vai onko virtuaaliasiantuntija mukkala samaa mieltä?
Rähkyyttä suunnitellessa kannattaa miettiä, vaikuttaako se muiden elämään ja jättää tekemättä.
pekka.salomaki(at)gmail.com

Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Paljon porua, vähän villoja”