GPS ja muut tutkan käyttökeskustelut

[Aallontie]

Niin onhan se haukkujen saanti varmaan paljon ohjaajankin liikkumisesta kiinni,sopivan varovasti liikkuessa varmaan haukkuja saa läheltäkin.
Nyky risukoissa vaan tuppaa tuosta liikkumisesta tulemaan ääntä vängällä siinä suhteessa homma on vaikeutunut,mutta koirien tasokin lienee mennyt eteenpäin ainakin rodun tasolla.

[Morgan Kane]

Kukkoaho varmaan käytti näitä systeemejä viime syksyn kokeissa tai metsästyksissä?

Kokeet jäi Remun osalta syksyssä väliin, syyt siihen miksi jäivät ovat osin henk koht ja osin kahden koiran loukkaantumisen johdannaisia. Joten ne eivät tähän keskusteluun kuulu.

Oukei. No ensi syksynä sitten viet koiraa kokeisiin, kyllä niistä koira tykkää kun saa metsäpäiviä. Ja kyllähän tuolla systeemillä saa koiran kulkuja selville.
Mitenkäs koira muuten loukkaantui ja kauanko vei paraneminen? Hirvi potki? Huomattavasti useammin tuntuu että koiran omistajat loukkaantuu, ainakin koepaikoilla, noin henkisesti..

[Matso]

Onko pystykorvaihmiset käyttäneet Garmin Astroa , joka kuitenkin on ainutlaatuinen laite lajissaan koska ei tartte mitään gsm - verkkoa ja - maksuja tuekseen . Hinnat ovat ainakin pudonneet rajusti viimeaikoina ja järjestelmän saa jo lähes 550 eurolla . Samalla saa nykyaikaisen navigaattorin käyttöönsä . Itse meinaan hommata ko vehkeen ennen ensi syksyä kun hinnat vielä vähän putoavat . Karttoja saa myös netistä ja vähän kyselemällä myös " asevelihintaan " .

[PM]

Tulee mieleen,että onkohan nuo huippukoirien löydöt sitten jotenkin laadukkaampia eli johtavat haukkuun useammin?
Onko nuo löytö haukut tapahtuneet mahdollisesti etäämpänä eikä aivan ryhmän välittömässä läheisyydessä?
Kyllähän koira kuin koira sen löydön tekee jos se viedään kanatarhaan.

Ylläoleva on lainaus aallontien tekstistä edelliseltä sivulta.

Olen palkintotuomareiden koulutuksessa useasti sanonut, että jos linnulla on tieto lähellä hiippailevasta metsästäjästä tai koeryhmästä, niin ensihaukkujen saantimahdollisuus heikkenee ratkaisevasti. Olen tainnut mainita, että heikkenee 80 %. Luku on vain hatusta tempaistu, mutta uskoisin, että pitkien haukkujen saanti heikkeneekin todella näin paljon. Tällä olen koettanut painottaa sitä, kuinka tärkeaa on antaa koiralle aikaa hakuun.
Paikallaankan ei kannata liiaksi pyöriä, jos koira on etenemissuunnan ympäristön hakenut. Silloin kun ollaan oletetussa linnun elinpiirissä ja koiralla on omatoimisassa haussaan tarpeeksi laajuutta, on seisahtamisen hetki.

Jos koira hakee riittävältä etäisyydeltä, ei koeryhmä ole useikaan tietoinen muista koiran löydöistä, kun vain niistä, jotka johtavat haukkuun. Ja tällöin tulee maastokorttiin merkintä: LM, L, EH. Ja tuloksena on korkeat Ensihaukkujen saannit löydöistä pisteet. Ja näin saa ollakkin. Se on mielestäni huippukoiran yksi edellytys, että se pääsee kahdestaan linnun kanssa kosketuksiin ryhmän häirinnän ulkopuolella. Näillä samoilla koirilla on myös usein hyvät seuraamiset ja tuloksia syntyy tämänkin ominaisuuden johdosta.

[Aallontie]

Eli haku on paljon tärkeämpi kuin pelkistä haku pisteitä voi päätellä,se antaa pohjan oikeanlaisille löydöille ja niistä seuraaville häiriöttömille haukuille.

[pyyntimies]

Kyllähän ne varmaan nuo Symbian pohjaiset koiratutkat saa heittää hevon v.....ttuun,sen jälkeen kun Microsoft ottaa vallan.
Garmin Astro on peli,joka toimii riippumatta kännykkä valmistajista.
Itte käyttänyt Ruotsin puolella kahtena syksynä, ja on erinomainen peli pystykorvalle.
Varsinkin kun on laajahakuinen koira.Kyllähän sen koiran paikan tietää,jos se vaan kiilloittaa saappaita.
Ei siinä tutkaa tartte.

[kertalaaki]

Vauhdilla lähtee ja vauhdilla palaa ja on näkymättömissä. Haussahan se on ellei hauku. Ja sittehän sitä lähetään haukulle.
Aurinko riittää kepsiksi ja täyspilvisen päivän varalle erärepun taskusta löytyy aina gonpassi. Ja autolta lähtiessä mieleen mitenpäin täällä maailmaa makaa.
Kotio on aina tultu.

[mage]

Vauhdilla lähtee ja vauhdilla palaa ja on näkymättömissä. Haussahan se on ellei hauku. Ja sittehän sitä lähetään haukulle.
Aurinko riittää kepsiksi ja täyspilvisen päivän varalle erärepun taskusta löytyy aina gonpassi. Ja autolta lähtiessä mieleen mitenpäin täällä maailmaa makaa.
Kotio on aina tultu.

Näin on menty täälläkin, kunnes tutkapanta koiran kaulaan tuli, siis koirani turvaksi.
Ei tarvita kuin kerta, että koira työntää kirsunsa jonkun mulkun huonosti laitettuihin näädän rautoihin.
Ja eihän tuo gps panta koiran menoa haittaa.

[enp]

Koiramme lehden Metsästys-Koiramme osioon oli laadittu artikkeli näidenkin keskusteluiden innoittamana. Näkökulmia ohjelmistojen ja tutkien käytölle oli keksitty lisää ja itsellänikin alkoi tuntua, että miten olen yli kolmekymmentä vuotta osannut hortoilla ilman niitä metsissä. Olisinkohan sittenkin saanut sen viimeisenkin linnun, jos minulla olisi ollut nämä välttämättömät apuvälineet käytössäni? Mistä ainutlaatuisesta kokemuksesta olen jäänyt paitsi näiden vuosien aikana?

Olen jonkin verran ollut mukana myös jalostuksessa. Minulle ei kuitenkaan auennut artikkelin väite, pelkkään haun seurantaan keskittyvän ohjelmiston merkityksestä rodunjalostuksen kannalta. Mielenrauhani kuitenkin palasi, kun artikkelin lopussa kuitenkin todettiin, ”että aistinvarainen arviointi antaa pitkälti samansuuntaista tietoa koiran toiminnasta kuin GPS-tallennin”. Olen lähes saman ajan työkseni askarrellut elektroniikan ja tietotekniikan parissa. En tunne vähäisintään mielenkiintoa tai edes tarvetta analysoida koirani kuvioita onnistuneen metsästyspäivän jälkeen.

Artikkelissa todettiin, että hyvä renki mutta huono isäntä. ”Tärkeintä on, ettei koiria jalosteta tutkakoiriksi tai lämpöhakuisiksi ohjuksiksi, vaan koiria jalostetaan tutkan avulla paremmiksi hakijoiksi:”. Ylevä ajatus, joka ei ole toteutunut minkään rodun kohdalla. Tämän kehitys on kyllä ollut helppo todeta. Koiriaan kovasti kehuva pystykorvainen laittaa nykyisin mieluusti reaaliaikaista tutkaa koiralle kaulaan. Syykin on aivan selvä, sillä ihminen on ahneudessaan muiden lajien yläpuolella ja näin koira voidaan kelien vaikeutuessa löytää aina lintuhaukulta. Olen pannut merkille, että näiden ”panta tapausten” kohdalla myös aina pamahtaa.

[Tuutikki]

No, tutkasta sanoisin sen verran että minulla ei niin huonoa koiraa ole ettenkö gepsiä kaulaan sille laittaisi. Tuolle pohjanpystykorvan rääpääleellekin pitää ihan oma gepsi ostaa kun entiset neliakkuiset ultrapointit on sille liian suuria ja raskaita. Kolmas gepsi panta tulee siis ennen syksyä meidän huusholliin ja neljä seuranta ohjelmaa.on jo pannoille. Sitten voi seurata jopa kolmea koiraa töissään yhtäaikaa ja katsoa kun koirien ohjaajat lähestyy omia haukkujaan.

Jalostuksessa nuo gepsin kertomat yksityiskohdat ovat arvokkasta tietoa koirasta joka ei ihan jaloissa pyöri.

[Kytösavu]

En oikein osaa liioin nähdä tarvetta tutka analyysiin lintukoiriemme kehittämiseksi, onneksi voi myös todeta em. että omat aistihavainnot tukevat tutkalla tehtyjä päätelmiä koirien tekemisestä. Neljän tunnin kokeen aikana koiran työmoraali käy kyllä ilmi ominkin aistein. Itse en liioin ole kovin innokas seurailemaan tutkalla koiran tekemisiä. Ihan hyvä turvaväline ja monen riistan koirilla kätevä, kun ei aina haukkua kuule ojan penkoista tai edempänä pienpedon löydyttyä.
Mutta en tiedä mitään nautinnollisempaa kuin kulun koiran kanssa hienossa metsässä ilman kiirettä ja tarvetta mihinkään ylimääräiseen, sillä hetkellä on olemassa vain minä ja koirani ja jokunen metsänlintu. Sama koskee mielestäni linnunhaukkukoetta.

[Kukkoaho]

Koiramme lehden Metsästys-Koiramme osioon oli laadittu artikkeli näidenkin keskusteluiden innoittamana. Näkökulmia ohjelmistojen ja tutkien käytölle oli keksitty lisää ja itsellänikin alkoi tuntua, että miten olen yli kolmekymmentä vuotta osannut hortoilla ilman niitä metsissä. Olisinkohan sittenkin saanut sen viimeisenkin linnun, jos minulla olisi ollut nämä välttämättömät apuvälineet käytössäni?

Et katso nyt metsää puilta, valitettavasti. Kyseisessä artikkelissa ei missään kohtaa puhuttu metsästyksen tuloksellisuuden tehostamisesta, ei missään kohtaa.

Mistä ainutlaatuisesta kokemuksesta olen jäänyt paitsi näiden vuosien aikana?

En usko, että sinun kohdallasi voidaan puhua mistään mistä olisit jäänyt paitsi, laita vaan edelleen tuohivirsua jalkaan ja nauti harrastuksestasi juuri niinkuin siitä eniten irti saat! Ei varmasti ole väärin! Itsekin kuljen metsällä ilman tutkaa, ilman gps systeemejä (ja se perkuleen kompassikin usein unohtuu matkasta). Tästä huolimatta on välillä todella mukavaa nähdä ihan oikeasti mitä se rekku puuhastelee kun en sitä näe.

Edelleen minua hämmästyttää suuresti kuinka tasaisesti kaikki kokeissa käyvät koirat hakevat. Ns poikkeuksellisen hyvä ryhmä, se terävin kärki koko kokeissä käyneistä koirista hakee vain 107% paremmin. Ne seuraavat vain 108% paremmin kuin muu massa. Silti ne saavat uusintahaukkuja 148% paremmin. Mistä tämä johtuu? Mitä tapahtuu silloin kun tuomari ei voi sitä aistinvaraisesti todeta?!?

Olen jonkin verran ollut mukana myös jalostuksessa. Minulle ei kuitenkaan auennut artikkelin väite, pelkkään haun seurantaan keskittyvän ohjelmiston merkityksestä rodunjalostuksen kannalta.

Mitä tietoja hyödynnät pohtiessasi jalostuksellisia kysymyksiä? Onko tietoa riittävästi? Olisiko lisätiedosta haittaa? Jossain vaiheessa on päätyetty kerätä talteen koirimme ominaisuuksia näyttelyiden ja kokeiden perusteella, uskotko jotta silloinkin on ollut kaltaisia "harmaaparta uroita" jotka ovat sanoneet, ettei niillä ole mitään merkitystä "koira joko haukkuu tai ei, titteleillä ei ole mitään merkitystä", tätä muuten kuulee vieläkin.

Geenitegnologian voinemme saman väittämän perusteella heittää huus -piip-, miksi tuoda sellaista teknologiaa mukaan jalostukseen?!? Eikö aistinvarainen tarkastelu riitä? Joko koiran polvet pitää, tai sitten ei. Jos koira menee nurin, ei kait siihen geenitestiä tarvita?!? Kyllä terveydenkin suhteen voidaan sitten tyytyä ihan puhtaasti aistinvaraiseen tarkasteluun.

Mielenrauhani kuitenkin palasi, kun artikkelin lopussa kuitenkin todettiin, ”että aistinvarainen arviointi antaa pitkälti samansuuntaista tietoa koiran toiminnasta kuin GPS-tallennin”.

Geenitestikin antaa pitkälti samaa tietoa kuin aistinvarainen, se vaan antaa pikkuisen tarkempaa ja yksityiskohtaisempaa tietoa. Niin tämä softakin. Ei mikää ohjelma, ei mikään geenitesti tee meistä erehtymättömiä. Mutta niistä on apua, miksi näet lisätiedon olevan turhaa?

Artikkelissa todettiin, että hyvä renki mutta huono isäntä. ”Tärkeintä on, ettei koiria jalosteta tutkakoiriksi tai lämpöhakuisiksi ohjuksiksi, vaan koiria jalostetaan tutkan avulla paremmiksi hakijoiksi:”. Ylevä ajatus, joka ei ole toteutunut minkään rodun kohdalla.

Edelleenkin väitän, ettet ole lukenut koko juttua ajatuksen kanssa? Tai et ymmärrä jutun sisintä, kyseisessä jutussa ei puhuta koiran hakemisesta tutkan avulla, vaan tutkalle kertyneen datan tallentamisesta ja sen laskemiseen kehitetystä ohjelmasta. Tämän ohjelman kehittämiseen sinulla olisi todella paljon annettavaa, jos voisit katsoa metsää puilta. Onko ohjelman kertoimet hausta oikein? Alkaako se pudottaa haun laskentaa riittävän läheltä? Kuinka lähellä/kaukana tapahtuva voidaan yleensä laskea hauksi? Onko 50X50 ruuttu oikean kokoinen? Loputtomasti olisi asioita joihin sinulla olisi antaa vastaus, tai ainakin mielipide.

Kyseinen softa voisi todellakin olla hyvä apuväline isännälle opetella tutkankäyttöä, ettei se menisi hiace ajaluksi pitkin metsäautoteitä. Ohjelma näyttää isännälle jos rekku hakee liian kaukana, se näyttäisi siis miltä etäisyydeltä haukkujen pitäisi alkaa. Ennen muuta se opettaisi sen, ettei tutka ole haukkujen havainnointia varten vaan koiran liikkeiden havainnoitia varten. Ymmärteänet näiden eron?

Koiriaan kovasti kehuva pystykorvainen laittaa nykyisin mieluusti reaaliaikaista tutkaa koiralle kaulaan. Syykin on aivan selvä, sillä ihminen on ahneudessaan muiden lajien yläpuolella ja näin koira voidaan kelien vaikeutuessa löytää aina lintuhaukulta. Olen pannut merkille, että näiden ”panta tapausten” kohdalla myös aina pamahtaa.

Todella mielenkiintoinen väite!! Tuossa artikkelissa puheena olleen softan toisen kehittäjän tunnen suhteellisen hyvin ja jo minua loukkaa kommenttisi "pantatapausten ahneudesta", miltähän mahtanee tuntua hänestä?!? Voin vakuuttaa sinulle, ettei tämä kappaleesi osu mitenkään yhteen tuon kaverin suhteen ja ehken sinulla olisi pienen pahoittelun paikka, tai vähintään oikaista mitä tarkoitat ko tekstillä joka henkilöityy todella kovasti.

Itse esiinnyn myös ko artikkelissa ihan nimellä ja jos lukaset vielä uudelleen ko artikkelin, kuinka usein on Remulla tutka kaulassa kun metsällä kuljemme? Olen siis silti mielestäsi ahne jantteri joka haluaisi yhä useammin löytää koiran haukulta ja yhä useammin saada lunnun metsästä?!?

Kaima hyvä, lue juttu uudelleen ajatuksen kanssa. Ota ajatteluun se seikka mukaan, ettei meillä kaikilla harrastajilla ole sinun tieto taitoasi, väitän ettei samalla tiedolla varsutettuja kanssasi ole kuin joitain kymmeniä (onko siinäkin liikaa?) koko maassa, silti meitä harrastajia tarvitaan ja ei meillä kaikilla ole olemassa "opettajaa" isän tai muun sukulaisen muodossa. Milloin koira hakee hyvin? Jos tuohon jo saisi vastauksen osaamatonkin kaveri, olisimme ottaneet ehken pienen askeleen eteenpäin.

[Jeppe]

Tässähän ei ole mistään muusta kysymys kuin siitä, että pitäisi löytyä ymmärrystä siihen, että asioita voi tehdä monella eri tyylillä. Silti näiden tyylilajien arvostamisessa kullakin pitäisi olla oikeus taaplata omalla tyylillään ilman, että siihen pitäisi olla kenelläkään nokankoputtamista.

Kyllä tämän tutkan vastustaminenkin on osaltaan "kun minä en käytä/tarvitse, ei kenenkään muunkaan pitäisi käyttää"-ajattelua. Käytettäköön silloin kun siitä on selkeää hyötyä, ilman oman edun tavoittelua (esim. kisatilanteet), turhapa tuosta on liikaa kuppikuntia muodostaa. Tahtoo olla vaan niin, että kun ei tiedetä miten kaveri todellisuudessa menettelee, alkaa omissa kuvitelmissa toteutua pahimmat uhkakuvat.

[enp]

Minua viehättää tässä metsästysmuodossa se, että pyritään metsästämään ilman teknisiä apuvälineitä, omia puutteellisia taitoja kehittäen, luonnon ehdoilla sekä koiran ominaisuuksien ja aistien avulla. Luonnossa haluan liikkua kiireettömästi ja siitä täysivaltaisesti nautiskellen. Olen mielestäni saavuttanut harrastuksessani sen tason, etten tarvitse kuvatunlaisia apuvälineitä kun metsästän tai arvostelen koiria käyttökokeissa. Voin omalta kohdaltani sanoa, että siihen kannattaa pyrkiä. Kokemattomuuden ymmärtää jokainen mutta siihen tuo harjoittelu toivottua apua. Jokainen voi yltää mille tasolle haluaa kunhan vain ymmärtää pystykorvalla metsästämisen perimmäisen tavoitteen. En ymmärrä miksi närkästyä siitä, että tuon mielipiteeni julkisuuteen. Muistan joidenkin jopa sanoneen kritiikin olevan aina hyödyllistä mutta se ei yleensä tunnu mukavalta kun se sattuu omalle kontolle.

[quote=""Kukkoaho"]Todella mielenkiintoinen väite!! [/quote]
En missään kuitenkaan väittänyt artikkelin henkilöiden näin tekevän. Jokainen voi ottaa silmälaput silmiltään ja päätellä paljon jo siitä, mitä metsästäjät itse toimistaan kertovat. Moni kuitenkin näin tosiasiassa toimii ja se ei mielestäni ole kunniaksi pystykorvametsästykselle. Täälläkin kehutun ja Suomessa käytettynä laittoman Astron huikea suosio pystykorvaisilla kertoo omaa kieltään. Tällainen toiminta vie herkästi pohjan pois puheiltamme pystykorvametsästyksestä valikoivana ja luontoa kunnioittavana metsästysmuotona, juuri nyt kun olisi rodunkin kannalta annettava toisenlainen viesti.

[Kukkoaho]

Minua viehättää tässä metsästysmuodossa se, että pyritään metsästämään ilman teknisiä apuvälineitä, omia puutteellisia taitoja kehittäen, luonnon ehdoilla sekä koiran ominaisuuksien ja aistien avulla. Luonnossa haluan liikkua kiireettömästi ja siitä täysivaltaisesti nautiskellen

Samaa me sieltä haemme ja sama meitä viehättää, sama sairaus

En ymmärrä miksi närkästyä siitä, että tuon mielipiteeni julkisuuteen. Muistan joidenkin jopa sanoneen kritiikin olevan aina hyödyllistä mutta se ei yleensä tunnu mukavalta kun se sattuu omalle kontolle.

En nyt sanoisi jotta närkästyin, paiten hiukan tästä otin hernettä sieraimeen

Koiriaan kovasti kehuva pystykorvainen laittaa nykyisin mieluusti reaaliaikaista tutkaa koiralle kaulaan. Syykin on aivan selvä, sillä ihminen on ahneudessaan muiden lajien yläpuolella ja näin koira voidaan kelien vaikeutuessa löytää aina lintuhaukulta. Olen pannut merkille, että näiden ”panta tapausten” kohdalla myös aina pamahtaa

'

Tuosta kyllä saa sen käsityksen, että tutkapantaa käyttävät kulkevat ampuvat aina, ovat ahneempia ja tahraavat pystykorvaharrastajien mainetta. Mielestäni yleistys ei ole yksinkertaisesti hyvä. En näe niin, että tutkamiehissä poikkeuksena olis henkilöt jotka metsästävät aivan kuten sinä, tai minä.

Enkä muutoinkaan kovasti närkästy itseäni kohtaan heitetystä aiheellisesta kritiikistä, aiheettomasta kyllä. On kuitenkin hyvä, että oikaisit ettet tarkoita artikkelin henkilöitä tekstilläsi.

Edelleen artikkelin puheena oli tuo softa, ei itse gps tutka. Softa käyttää hyväkseen sitä dataa mitä gps tutkalla saadaan talteen ja näin opettaa isäntää liikkumaan oikein. Kertoo isännälle hakeeko koira linnunhaukkujan tavoin vai miten. On tasan varmaa, että tutkat tulevat yhä vain lisääntymään, eikö olisi hyvää jos ne kertoisivat koiran hausta isännälle jo heti alusta alkain missä mennään? Se softa suhteuttaa sitä hakua lint koesääntöjen mukaisesti ja arvostelee sitä samoilla periaatteilla. Softa vaan pystyy käyttämään arvostelussa nekin hetket jolloin koira ei ole aistinvaraisesti arvosteltavissa. Se on tarkempi.

"Jos sinulla on uima-allas, on parempi opettaa lapset uimaan, kuin kieltää heitä menemästä altaaseen" Sopiva sanonta tähän aiheeseen. Tutkat tulevat aivan jokatapauksessa yleistymään vuosi vuodelta, kehityksen jarruna ei kestä kukaan eikä mikään.