linnun ampuminen?

[Spu]

Ei se mitään tumppi. Pyssymies ei ole niin herkkähipiäinen kuin toiset pojat.

Päätän omalta osaltani tämän linnuntappo-hupailun toteamalla:

"Se on makuasia sanoi koira kun muniaan nuoli".

Kuulemiin.

On sinulla melkoiset jutut näissä foorumeissa

[Ukkometso]

Tässä taisi käydä niin, että ENP kirjoitti vahvasti provosoiden linnun ampumisesta, jotta tulisi mietittyä, miten lintuja pystykorvalla metsästämme ja miten tätä vahvaa perintöä kunnioitamme. On helppoa olla samoilla linjoilla.
Saalista on kiva saada. Varsinkin musta ukkometso on saalis, jota eniten arvostan. Haluan kumminkin saada saaliini siten, että tunnen onnistumisen iloa itse metsästystapahtumasta ja minä saan sitä pudotuksesta, kun lintu istuu oksalla ja on tarkassa merkinnässä. Se on isompi juttu kuin itse saalis. Yksin saaliin takia ei varmasti kannata metsästää, vaikka sitä on kiva välillä saadakin. Meillä kanalinnut on juhlaruokaa ja ruokapöydässä on mukava kerrata, miten se lintu saatiin: kuinka pitkälle koira seurasi vai oliko puustalöytö ja kauanko haukku kesti jne. Ja omassa perhepiirissä uskaltaa koiraakin kehaista.
Grillattu broileri maksaa tänä päivänä muutaman euron ja on varmasti hyvää. Siitä saa apua ensi hätään. Eiköhän ammuta linnut haukkuun ja tarkkaan merkintään. Haukusta lähtevä lintu on tavoitettavissa myöhemminkin ja tilanteen voi ottaa uusiksi.
Minun mielestä pelkkä repun täyttämisen aika on ohi. Meillä on onneksi lintuja siinä määrin, että voimme treenata koiria ja pudotella lintuja niille hyvillä mielin, mutta tehdään se perinteitä ja rotua kunnioittaen. Mielestäni se ei miestä pahenna, jos pitää kiinni peristeistä ja arvoista; päinvastoin.
Jos ajattelee tämän päivän LINT-koessäntöjä, niin mielestäni ne ovat rinnastettavissa metsästystilanteisiin paljon paremmin kuin esim. HIRV-säännöt, jotka mielestäni luisuvat toiseen suuntaan.
Lentoon ampujille sopii seisoja varsin hyvin. Seisojien kanssa tuleekin sitten omat haasteensa mm. paukkunoutojen ja tiedottamisen myötä, joten helppoa ei ole sekään ja sielläkin malttia tarvitaan, kuten lintuhaukulla.

[Spu]

On selvää, että näitä asioita ei voi käsittää jos ei käy kokeissa, eikä ole nähnyt miten osaavat koirat toimivat. Ei myöskään pysty sanomaan mitään virheistä jos vertailuna on aina oma koira. Olisi kuitenkin kohteliasta kunnioittaa niitä taitoja, jotka tekevät tästä metsästysmuodosta juuri ainutlaatuisen.

Asiaa!

[Spu]

Tässä taisi käydä niin, että ENP kirjoitti vahvasti provosoiden linnun ampumisesta, jotta tulisi mietittyä, miten lintuja pystykorvalla metsästämme ja miten tätä vahvaa perintöä kunnioitamme. On helppoa olla samoilla linjoilla.
Saalista on kiva saada. Varsinkin musta ukkometso on saalis, jota eniten arvostan. Haluan kumminkin saada saaliini siten, että tunnen onnistumisen iloa itse metsästystapahtumasta ja minä saan sitä pudotuksesta, kun lintu istuu oksalla ja on tarkassa merkinnässä. Se on isompi juttu kuin itse saalis. Yksin saaliin takia ei varmasti kannata metsästää, vaikka sitä on kiva välillä saadakin. Meillä kanalinnut on juhlaruokaa ja ruokapöydässä on mukava kerrata, miten se lintu saatiin: kuinka pitkälle koira seurasi vai oliko puustalöytö ja kauanko haukku kesti jne. Ja omassa perhepiirissä uskaltaa koiraakin kehaista.
Grillattu broileri maksaa tänä päivänä muutaman euron ja on varmasti hyvää. Siitä saa apua ensi hätään. Eiköhän ammuta linnut haukkuun ja tarkkaan merkintään. Haukusta lähtevä lintu on tavoitettavissa myöhemminkin ja tilanteen voi ottaa uusiksi.
Minun mielestä pelkkä repun täyttämisen aika on ohi. Meillä on onneksi lintuja siinä määrin, että voimme treenata koiria ja pudotella lintuja niille hyvillä mielin, mutta tehdään se perinteitä ja rotua kunnioittaen. Mielestäni se ei miestä pahenna, jos pitää kiinni peristeistä ja arvoista; päinvastoin.
Jos ajattelee tämän päivän LINT-koessäntöjä, niin mielestäni ne ovat rinnastettavissa metsästystilanteisiin paljon paremmin kuin esim. HIRV-säännöt, jotka mielestäni luisuvat toiseen suuntaan.
Lentoon ampujille sopii seisoja varsin hyvin. Seisojien kanssa tuleekin sitten omat haasteensa mm. paukkunoutojen ja tiedottamisen myötä, joten helppoa ei ole sekään ja sielläkin malttia tarvitaan, kuten lintuhaukulla.

Lisää oikeaa asiaa!!

[pimu105]

Täyttä asiaa ENP.
Parhaiten tarttuvat mieleen juuri ne tapahtumat, kun koira on mahdollisesti tehnyt huippusuorituksen metsässä joko metsällä tai kokeessa. On niitä sitten mukava muistella jälkeenpäin. Sitten kun vielä sattuu joskus vaikka samaan kameralla otoksen tilanteesta. Ei sitä aina tarvitse lintua tintata alas puusta.

[IhraEsa]

Mitenkä olette nuorelle koiralle seuraamista opettaneet? Seurataan tilanneta vai koiran kanssa linnun perään sillä uhallakin että itse tuolloin saattaaa karkoittaa? Varsinkin jos koiralla taipumus palata lähtöpuulle voimakkaiden hajujen pariin lupaavan spurtin jälkeen... Toki koira oppii ajan kanssa, mutta jos olisi jotain hyviä vinkkejä niin ilomielin kuulen.

Ja kommentti jo käytyyn keskusteluun:
Voi joskus olla ne epäonnistuneet tilanteet sitten jälkikäteen niitä opettavaisimpia ja eniten naurattaa. Saattaa siinä hieman metsämies hiljaa jupista luontoa enempiä häritsemättä, kun oikein kunnolla tupeltaa tilanteen, mutta semmoista se elontie välillä on....
Näin ainakin minun mielestä, tämähän on harrastus, jossa kaikista vivahteista pitäisi nautintoa löytää, siitäkin että kaikki ei mene niin kuin erätarinoissa... Jos haluaa kiintiöt täyteen ja lihaa reppuun, niin onnistuuhan se näillä nykyajan aseilla. Ilman koiraa saalista tulisi usein enemmän, mutta nuoren pystykorvan kanssa osaa nauttia vaikkapa syksyn ainoasta pudotuksesta aivan eri tavalla.

[Pyssymies]

Henkilökohtaisesti pidän pystykorvamiestä koulunsa käyneenä vasta kun hän kävelee vastaan kivääri tai yhdistelmäase olalla eikä haulikko tanassa.

Niistä aseista:

Siellä missä minä mehtäilen, on luotiase varsinkin alkusyksystä (jolloin metsästän koiralla) turha kapistus. Metsät on sakeita ja haukusta linnut ammutaan haulikolla. Kivääriä roikotan lähinnä hanhien varalta, eli turhaan.

Vasemman puoleinen on pulttilukkoinen 308 jossa on päällä 1,5-6 x 42 kiikari (sillä hoitelen sekä isot että pienet otukset). Keskimmäinen haulikko on 1-piippuinen kal. 12/76 (paino 2.5 kg ladattuna). Sillä pudottelen haukusta lintuja. Vesilintuja paukuttelen tuolla päällekkäispiippuisella, joka vaihtuu pian puolimoottori baikkaliin.

Olis kai se hienoa heristellä jotakin rillinkiä, mutta minä käytän semmoiset rahat ennemmin vaikka autoon. Osa meistä pystykorvamiehistä on näet persaukisia.

...ai niin,



...ja kumikengät paikataan jeesusteipillä.

[Spu]

Hyvällä hanallisella Tikka-07-rihlakolla, jossa kunnon kiikari, pärjää kyllä kaikessa haukkuvalla lintukoiralla tapahtuvassa metsästyksessä aivan hyvin.
Siinä hanaa virittäessä ja piippua valitessa tulee harkittua se tuleva laukauskin kunnolla eikä tule kiusausta ampua haukulta karkkoavaa lentoon.

[enp]

Kiitos paljon kertovista kuvistasi. Ne ovat todellisia helmiä.

Lopultakin ymmärsin missä mennään ja nyt tiedän, että tulee kantaa kolmea asetta ( n. 10,5 kg), jotta voi "hoidella" linnut pakkaseen. Siis ei taidolla vaan tulivoimalla Onhan käsittämätöntä, että useat koiramiehet ovat siirtyneet käyttämään pelkästään luotiasetta, koska sillä ei voi ampua läheltä

[Pyssymies]

Kiitos paljon kertovista kuvistasi. Ne ovat todellisia helmiä. :

Kiitos! Sinullakin on paljon herttaisia kuvia.

Lopultakin ymmärsin missä mennään ja nyt tiedän, että tulee kantaa kolmea asetta ( n. 10,5 kg), jotta voi "hoidella" linnut pakkaseen. Siis ei taidolla vaan tulivoimalla

Yksi haulikko kerrallaan. Kyllähän sä tiedät.

[Pyssymies]

Hyvällä hanallisella Tikka-07-rihlakolla, jossa kunnon kiikari, pärjää kyllä kaikessa haukkuvalla lintukoiralla tapahtuvassa metsästyksessä aivan hyvin.

Pärjää varmasti. Omistin minäkin rihlakon mutta en pitänyt siitä, joten laitoin pois. Pointtini oli kai se, että ei aseissakaan ole yhtä ja ainoaa oikeaa. Jokainen valitkoon mieleisensä aseet. Halvallakin saa toimivat välineet.

Tämän keskustelun aihetta on syytä jokaisen hiukan miettiä siitä näkökulmasta, että harrastamme perinteistä eränkäyntiä ainutlaatuisilla, puuhun lintua haukkuvilla koirilla.

Toki. Ja jos puhutaan perinteistä, niin drillingit yms. yhdistelmäaseet ei tod. ole perinteisiä pystykorvamiehen aseita. Haulikko sen sijaan on. Tosin onhan niitä erilaisia perinteitäkin. Ja hyvä niin.

[Spu]

No nyt myö aletaan päästä selville siitä mistä tulee nimimerkkisi Pyssymies

Oikeassa olet että kukin metsästää sillä aseella josta kyseiseen hommaan tykkää.Lintujahdissa käytän edellämainittua Tikkarihlaa ja se on siihen mielestäni täydellinen peli.
Hirvijahdissa taas olen hirviltä ottanut nirriä pois 9,3x62 sakolaisella, tosin hirvijahtia olen nyt lopetellut, kun tykkään mieluummin kulkea metsiä itsekseen pystykorvan kanssa kuin viedä sitä passirinkiin, tai töröttää passissa.

Näätän pyynnissä päällekäispiippunen vanha baikal toimii parhaiten, piipun päässä maalarinteippi ja nopeaa savikiekkopaukkua piipuissa.

Mutta linnunpyyntihommissa olen ehdottomasti rihlakkomiehiä ja tänäkin syksynä olen luotipiipulla pääosin pudotukset koirilleni tehnyt.

[erkki]

Luin näitä kirijotuksia pitkästäaikaa kyllä nauratti niin että vatsalihakset meni kipeäksi .Tulin siihen tulokseen että tämä pssymies on melekonen huumori mies.Äläkää ottako liian vakavasti näitä asioita.Kuljin tässä pystiksen kanssa metsällä ,se alko haukkumaan minä lähin vaanimaan. Lähempi tarkastelu osoitti koiran haukkuvan maahan.Luulin sen hukkuvan hirveä,en havainnut mitään jolloin vaanin muutaman metrin eteenpäin huomasin koiran hakkuvan metsova maahan ,se ei liikkunut otin kiväärin poskelle ja ampuva pamautin metolta henki pois.Teinkö oikein se ei kyllä lentänytkään mutta ei se istunut oksallakaan.

[Ukkometso]

Itse olen kantanut metsällä haulikkoa ja kivääriä. Yleensä toinen niistä keikkuu mukana lähinnä kuntoa kasvattaen. Olen kyllä harkinnut rihlaa, mutta en ole oikein löytänyt mieleistäni, vaikka tarvetta olisi, kun tuskin mikään muu ase sopii niin hyvin pystykorvamiehelle.

Rihla on kahden aseen kompromissi eli siinä on yhteensovittamista, että luodikko on riittävän tarkka ja haulikollakin riittää tehoja. Mielestäni ase saisi olla suomalainen. Uusia suomalaisia rihlakoita ei käsittääkseni saa ja käytettynä en luotiasetta osta ellen tunne edellistä omistajaa riittävän hyvin. No voihan sitä aina koeampua jne. Millainen tarjonta rihlakoista on tänä päivänä? Jos nyt lähtisin kauppaan, niin mitä suosittelisitte?

En malta olla kommentoimatta yhtä irrallista asiaa. Itse olen perinteiden kannattaja, kuten aiemmissa kommenteissa olen kertonut; ammun lintuni vain haukkuun ja tarkkaan merkintään jne. Joka asiassa en ole valmis perinteitä kunnioittamaan. Jos olisin, niin lähtisin metsään touhivirsuissa. Taitaisi jalat kastua, niin ennemmin kyllä ottaisin jeesusteipillä paikatut kumpparit, kunhan itse kumpparit olisivat suomalaiset.

[pikinokka]

Tähän aiheeseen liittyen voisin kertoa eilisestä lintujahdistani pystykorvaurokseni kanssa.

Kiväärin kanssa aamusta matkassa, koiralla intoa tuhottomasti ja haki vähän liian kaukaa. Kun huomasi että äijä ei pysy matkassa ilmeisesti jäi sen vuoksi mukailemaan kulkuani.

Sitten lävähti haukku, pari minuuttia kuuntelin ja sitten kivääri ojossa kohti haukkua, harvahkossa metsässä rämeen laitaa. Saan näkyviin neljän männyn puuryhmän jota kohti koiran nokka viisaa, kiikaroin ja kiikaroin en löydä mitään! Tyhjä haukku!?...ei kai, olikohan yöpuu jolle innoissaan sadatti?

Tosi hyvä paikka kiväärillä pudottaa... mutta ei kun eteenpäin varovasti, kyllä tässä jotakin hajuja koiralla on. Kolmesataa metriä edellisestä haukkupaikasta kajahtaa, nyt tiedän äänestä että näkö tai äänihavainto on koiralla satavarmasti, paikka on jo kaukaa katsottuna tosi tiheää jossa aluspuusto peittää isommat puut puoliväliin asti.

Lähestyn hiipimällä haukkua, kuulen jo teeren motkotuksenkin ja tiedän että nyt ei saa liikkua varomattomasti yhtään, nyt ollaan sitten haulikkohollilla!
En meinaa saada lintua taaskaan näkyviin, sitten pienen kuikuilun jälkeen näen linnun ja se huomaa minut, olen ihan puun vieressä! Sitten mennään, ei puhettakaan että olisi saanut ristikkoon ja ehtinyt tähtäillä.

Elikkä tuli mieleen että olisi pitänyt kantaa haulikkokin mukana, mutta siinä on senverran jo painoa että reissut kyllä lyhenee! Yhdistelmäase olisi kätevä mutta ei ole vielä malttanut hankkia, ehkä ensi syksyn lintujahtiin sitten.....

Lintujahti on sitten lopuillaan ja toiset saaliit mielessä koiralla niin kuin isännälläkin!

Hyvää loppusyksyä kaikille koiruuksille kuin niiden isännillekin!!!