Kanalintuihin tutustuminen

Tämän otsikon alla keskustellaan kaikista kotimaisilla metsästyspystykorvilla metsästämiseen liittyvistä asioista

Valvojat: Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1

lamuste

Kanalintuihin tutustuminen

Viesti Kirjoittaja lamuste » 17 Tammi 2012, 20:34

Kaikkien pystykorvaharrastajien pitäisi aina tutustua riittävästi siihen vastapuoleen. Niistä puhutaan paljon vähemmän kuin itse koirista. Nykyihmisetkään eivät edes tiedä, että
töihin tulessa teeriparvi sivalsi ylilentäen. Kanalintutietous on todella vähäistä normaalilla ihmisellä. Meitä pystykorvaisia puuhunhaukkuvien lintukoirien harrastajia on todella vä-
hän ja sisäänpäin suuntautuvaisuus simällepistävää. Toisten arvostus vähenee, kun saadaan kaverista vähän enemmän oikeaa tai väärää tietoa. Mölahtelyt sellaisissakin paikois-
sa joissa ei pitäisi on silmälle pistävää. Tullessani Mäntyharjun kuntaan huomasin heti tullessani, että täällä on hienot alueet kanalinnuille. Kanalintujakin oli riittävästi ja näin
muokkaantui halu saada pystykorva. Nyt olen jo yli kymmenenvuotta seurannut teeriä 50x50 alueella Mäntyharjun ympäristössä ja kahdella hyvällä alueella 10x10 km:n alueella
metsoja. Näiden kanalintujen seuraaminen on ollut yksi mielenkiintoisimpia asioita joihin olen törmännyt. Mietin, että jatkanko sotilastoimintaan kerhoissa, mutta tämä pysty-
korvainen harrastus vei voiton. Olen omistautunut koko elämäni pystykorvaisille koirille ja kanalinnuille. Kanalintujen seuraaminen on vaikeaa, mutta mielenkiintoista. Minun on
välttämättä nähtävä päivittäin kanalintu muuten mieliala on koko päivän hyvin alhainen. Mäntyharjun ympäristössä on kolme teeriparvea, mitkä olen nimittänyt vihannin-, kin-
nin- ja koljolan teeriksi. Teerillä on selvästi reviirialueet, missä ne kiertävät syksyisin ja talvisin. Näillä parvilla on ns. vedenjakaja tuossa Valtolan tien varessa, mistä ne taas
suuntautumaan omille alueille. Teeriä on parvissa 9-13 kappaletta, joista naaraita on n. 30%. Kun pakkanen kiristyy myöhään syksyisin niin teeriparvet yhtyvät vedenjakajaalu-
eella yhdeksi suureksi parveksi. Sitten, kun keli lauhtuu parvet palaavat omille reviirialueille. Syksyllä nämä parvet liikkuvat tiettyjä turvallisia alueita pitkin. Kun ruoka alkaa
vähetä niin parvet voivat liikahdella huomattavasttikin sivummalla normaalireitistään. Puolukkakankaat ja muutkin marjat voivat houkutella teeret paikkoihin, missä niitä har-
vemmin näkee. Soidinpaikat ovat tällä seudulla järjestään järvien jäillä, joissa käydään valtaisia soidintaisteluja. Teerikannant ovat pysyneet koko tämän kymmenen vuoden
aikana saman kokoisina. Täälläkin meitä harrastajia on pieni joukko ja pyrimme välttämään niiden ampumista ja ympäristö antaa mielellään maastoja linnunhaukkukokeisiin.
Olen aina keskittynyt enemmän pystykorvan ja kanlintujen toimintaan kuin metsästykseen näinä 45 vuoden aikana. Tämä kokemus ja tietämys johtaa usein ristiriitoihin var-
sinkin nuorempien harrastajien kanssa. Aina, kun olen ollut jollekkin koiralle tuomari niin olen kaikkeni tehnyt omalta osaltani koiran pärjäämiseksi mahdollisimman hyvin.

virve
Viestit: 310
Liittynyt: 03 Helmi 2008, 16:19

Re: Kanalintuihin tutustuminen

Viesti Kirjoittaja virve » 17 Tammi 2012, 21:10

Siis tosiaan kertokaa niin paljon tietoja kanalinnuista kuin mahdollista. :thumbsup:

Silloin kun hankin pystykorvan, niin luin kaiken tiedon mitä löysin kanalinnuista. Se mitä Suomessa tiedetään kanalinnuista on ainakin kirjastojen tietojen mukaan todella vähäistä. :cry:
Aina, kun luuli löytäneensä uuden tutkimuksen, se olikin vain referaatti kaikista jo lukemistani tiedoista.

Mielelään saisi suositella kirjoja ja tutkimuksia aiheesta.

Näin kaupungissa lapsuutensa kasvaneella ei ole muuta mahdollisuutta saada tietoa, kuin lukemalla.

Se vastustajan tunteminen on aina hyvän stradegian perusta. :lol:

Terveisin Virve
Virve Keravuori

lamuste

Re: Kanalintuihin tutustuminen

Viesti Kirjoittaja lamuste » 18 Tammi 2012, 12:59

Suomessa tutkitaan kanalintuja muutamissa harvoissa paikoissa, mutta tietoa niistä on hyvin niukalti. Sellainen CD, kuin metso tv antaa metsoista erinomaista tietoa. Mieles-
täni Jyväskylän ja Joensuun yliopistot tutkivat jatkuvasti kanalintujamme. Olen lähettänyt useastikkin huomioitani Jyväskylän yliopistoon mm:ssa väitellyt vanhanmetsän mer-
kityksestä metsoillemme. Nyt äskettäin oli Joensuun yliopistossa tehty väetöskirja teeristä. Henkilö oli Heli Siitari Laukaa (040-8267998). Teeritokan käyttäytyminen on aivan
erityinen mielenkiintoni kohde ja siitä pitäisi tehdä laajamittainen tutkimus. Kaikkein eniten minua on ihmetyttänyt teerien häviäminen, erityisesti silloin, kun sää alkaa vaih-
tumaan. Mihinkä ne menevät olisi äärimmäisen hieno tietää, sillä jossakinhan ne piileksivät. Tuntuu siltä, että kun ne häviävät niin niitä ei löydy mistään. Olen sitä mieltä,
että kaikkiin järjestön, liiton jne.. lehtiin voitaisiin aivan hyvin ottaa yleinen otsake kanalintumme. Näin jokainen jäsen pääsisi kirjoittamaan näkemyksiään lehtiin.

PM
Viestit: 200
Liittynyt: 09 Elo 2004, 21:39

Re: Kanalintuihin tutustuminen

Viesti Kirjoittaja PM » 18 Tammi 2012, 18:43

Jos Lamustetta metso kiinnostaa, niin silloin kannattaa hankkia tai lainata kirja nimeltään TJÄDERN
en skogsfågel

Tällaisessa tämän ruotsalaisen kirjan nimi esiintyy kannessa ja sisäaukeamallakin. Vapaasti suomennettuna: METSO yksi kanalinnuista. Suurikokoisia, sopivasti kuvitettuja sivuja on 178.
Laaja ja ansiokas on se lähdeaineisto, johon Ingemar Hjorth:n kirjoittama ja Ruotsin metsähallituksen julkaisema kirja perustuu. Vaikka kirja on kuulunut tai saattaa vieläkin kuulua yliopistotasoiseen biologiakoulutukseen, se on hyvinkin helppotajuinen. Mm Jere Malinen on sen aikanaan "päntännyt" ja asiallista tekstiähän se mies erälehtiin pränttää. Vain sen ruotsinkielisyys on este laajemmalle leviämiselle. Mutta näin mainio kirja voisi olla yllyke ko. kielen opiskeluun.

Ensimmäinen painos julkaistiin 1994 ja oli suuruudeltaan 7 000 kpl. Itse sain lainata kirjan ja lukea pääpiirteiltään. Myöhemmin onnistuin hankkimaan sen ruotsalaisen ystäväni välityksellä.
Päiviö Myllymäki

Pystykoira
Viestit: 247
Liittynyt: 24 Touko 2008, 08:23
Paikkakunta: Karhumailla

Re: Kanalintuihin tutustuminen

Viesti Kirjoittaja Pystykoira » 18 Tammi 2012, 20:10

En ota tähän keskusteluun sen enempää kantaa, vielä, mutta jos Jere Malisen teksteihin jotain peilaa, niin ei kyllä kovin hyvää kuvaa oppimateriaalista anna. Mies kirjoittaa niin proosallista ja lapsellista tekstiä, kuin vain mahdollista. Juuri sellaista, mitä tulee mieheltä, joka tietää ja osaa teoriassa kaiken, muttei käytännössä juuri mitään. Eli siis lähestulkoon kaikki kirjoitettu on lainattu ja opittu muilta. Ja se innostus niihin tekotieteellisiin tilastoihin, joita rakennellaan sitten ihan aiheesta kuin aiheesta ja usein aivan mitättömästä otannasta. Mutta älkää käsittäkö väärin. En arvostele tässä ko. miehen ammattitaitoa toimittajana, päinvastoin, vaan asiantuntemusta käytännön metsästäjänä ja luontoharrastajana.
Mutta pakko kai tässä on palata vielä ihan aiheeseenkin. Eli kyllä kai se minullakin jonkunlainen innostus noihin kanalintuihin on. Varsinkin metso herättää voimakkaita intohimoja. Soitimen seuraaminen ja valokuvaaminen on varsin parasta touhua. Viime keväänä olin kojussa viisi yötä peräkkäin, ja tulevana keväänä se aika on tarkoitus ainakin tuplata. Tarkoituksena kuvaamisen lisäksi olisi tallentaa mahdollisimman paljon soitimen äänimaailmaa ja ehkä vähän ottaa videotakin. Ja yrittää saada kuvia useammalta eri soitimelta. Yksi ja ainut paikka kuluttaa itsensä kuvaamisen suhteen varsin nopeasti loppuun. Suurelta osaltaan velipojan varsin innokkaan metsoharrastuksen ansiosta eritasoisia soidinpaikkoja on lähialueella tiedossa varsin kaksikymmentä kappaletta.
Kaikille metsosta kiinnostuneille suosittelen lukemaan Jorma Luhdan kirjan Metsola. On aika kattava läpileikkaus metsosta ja sen elämästä. Jorma Luhta on erikoistunut metsoon ja kuvannut sitä enemmän ja paremmin, kuin kukaan muu tässä valtakunnassa. Lisäksi mies kirjoittaa käsittämättömän taitavasti. Siksi kannattaa hankkia käsiinsä myös Luhdan kirja Metson Kuolema.
Tuomo Turunen

Kuvia kotimaasta, kotimaisista koirista ja metsästyksestä:
www.pystykoira.kuvat.fi

Tuutikki

Re: Kanalintuihin tutustuminen

Viesti Kirjoittaja Tuutikki » 18 Tammi 2012, 21:22

Tältä viikolta kokemuksia noista teeri parviista maakunnassa kulun päällä ollessa. Maanantaina pääsi näkemään teeriparven jossa arvolta satakunta lintua. Tiistaina toisaalla viisi eri parvea joissa lintuja 10-50 teertä/ parvi.

Joulukuulla jänispassissa seisoessa iso ukkometso lehahti viereisen kuusen latvaan ja ihmetteli touhujani siinä varmaan 10 minuuttia, ennen kuin päätti että siinähän seiso ja liihotteli rauhallisesti tiehensä. :D Onhan ne veitikoita, mutta kyllä lintuihin ainakin itsellä on ihan realistinen suhde kuten muuhunkin riistaan. Kirjallisuudesta en osaa sanoa, kun se paras kirja avautuu joka aamu eteen silloin kun tuonne kairaan suuntaa.

sepedeus
Viestit: 370
Liittynyt: 05 Heinä 2006, 21:14
Paikkakunta: Rovaniemi

Re: Kanalintuihin tutustuminen

Viesti Kirjoittaja sepedeus » 19 Tammi 2012, 10:01

Marraskuussa tulee 40 vuotta metsästyskortin saamisesta.

Jo sitä ennen hiihdellessäni kotiympäristön metsissä olin havainnut koppeloita muutaman talven aikana.
Tietysti teeriäkin rantakoivikoissa. Mutta ne koppelot olivat jotenkin kiinostavia. Niiden kieppejä löysin useasti, joskus yllätin koppelon kiepistä ja se säikäytti minut ryöpsähtämällä siivilleen muutaman metrin etäisyydeltä.

Kevään koittaessa kuuntelin teerien kukerrusta aamuisin koulumatkalla. Ja kun kevät eteni, niin niitä oli soitimella kotijärven jäällä lähes vuorokauden ympäri.
Ja totesin senkin, että naaraat tulivat mukaan jossain vaiheessa. Ei niitä kaiken kaikkiaan mitenkään mahdottomia määriä ollut siellä järven jäällä, muistaakseni parhaimmillaan lähenteli kolmeakymmentä.
Kun sitten jäät lähtivät touko-kesäkuun vaihteessa, soidin jatkui rantapelloilla ja joskus yöllä meidän pihalla. Pirtin ikkunasta niitä joskus sai seurata.

Ja kun paikalliset soratiet olivat sulaneet talven jäljiltä, ajelin polkupyörällä ja näin kaikensorttista kanalintua, riekosta metsoon.

Koppelon, teeren ja riekon pesät on löydetty jo nuorukaisena. Se ensimmäinen koppelonpesän löytö meni juuri niin kuin se kuuluukin. Kävelin kesäkuun alkupäivinä metsäautotien laitamilla olevassa pienekössä metsikössä kun koppelo rytisteli jaloistani etuviistoon siipiä laahaten. Tietysti ensimmäinen ajatus oli että siipirikko, ei pääse lentoon. Samassa kuitenkin arvasin ja paneuduin paikkaan josta se lähti. Kannon juurella pesäkolossa oli seitsemän munaa. Muutaman kerran myöhemmin kävin kauempaa toteamassa, siellä sitä munia haudotaan.

Aina olen ollut tarkka havaitsemaan kanalinnut, jopa autolla ajaessani tahtoo tien penkoilla tai laidoilla olevat linnut pistää silmään.

Mitenkään tieteellisesti en ole kanalintuihin tutustunut, mutta käytännössä kylläkin.
Onhan niitä tietysti 40 vuotisen "metästysuran" aikana tullut saaliiksikin, mutta niin se vaan on, että ei niin väliä enää, kunhan koiralle saa pudotuksen syksyssä.
Enpä tiedä sanoa mistä kiinnostus kanalintuihin jo ennen metsästystä, siksikö kun vanhemmat veljet niitä metsästivät ja kantoivat kotiin.
Metson kupu oli kuivattuna uunin päällä, ja kun siinä oli hakoja sisällä, niin se oli meidän helistin.

Metsäsuksivarusteet ovat valmiina, jos vaikka tulevana viikonloppuna lähtisi lumiseen maisemaan, katselemaan näkyykö lintuja.
"Hurtta martta sopuli kopuli pystykorva jyskyleuka..."

apassi
Viestit: 109
Liittynyt: 07 Joulu 2007, 11:21
Paikkakunta: Korttovaara

Re: Kanalintuihin tutustuminen

Viesti Kirjoittaja apassi » 19 Tammi 2012, 12:26

Aina, kun olen ollut jollekkin koiralle tuomari niin olen kaikkeni tehnyt omalta osaltani koiran pärjäämiseksi mahdollisimman hyvin.

Näin kirjoitti nimimerkki Lamuste edellä avauksessaan.

Päällikölle ei Korttovaarassa aikanaan annettu kuin lusikalla mutta aina on kapustalla vaadittu. Kohtuutonta siis. Sen verran kuitenkin meskaliinihöyryinen järki pelaa, että Lamusteen lausunto herättää kysymyksen. Onko niin, että Lamusteella mielikuvitus saa vallan kun koira löysätään hakulenkille? Eihän sitä muuten pärjää, ellei lappu ole täynnä tapahtumia ja sitä myöten pisteet laarissa.

Muutoin voin todeta, että kanalintujen anatomia ja elinympäristö on päällikön hanskassa.
K.Taskinen

lamuste

Re: Kanalintuihin tutustuminen

Viesti Kirjoittaja lamuste » 19 Tammi 2012, 14:47

Pyydän teiltä kaikilta anteeksi, että olen yrittänyt avata asiallisia ja mielenkiintoisia keskusteluja.
Nyt kuitenkin lopetan näillä palstoilla keskustelun. Toivon teille kaikille hyvää v. 2012.

sepedeus
Viestit: 370
Liittynyt: 05 Heinä 2006, 21:14
Paikkakunta: Rovaniemi

Re: Kanalintuihin tutustuminen

Viesti Kirjoittaja sepedeus » 19 Tammi 2012, 15:21

lamuste kirjoitti:Pyydän teiltä kaikilta anteeksi, että olen yrittänyt avata asiallisia ja mielenkiintoisia keskusteluja.
Nyt kuitenkin lopetan näillä palstoilla keskustelun.
Älä hyvä mies tuollaisia.

Ensinnäkin, itse en aina tahdo ottaa selvää apassin kommenteista, onko jokin kommentti kirjoitettu hyvässä vai pahassa.
Joskus jopa meinasin tykätä kyttyrää eräästä apassin kirjoituksesta.

Jos lamuste olisit kirjoittanut: "Aina, kun olen ollut jollekkin koiralle tuomari niin olen kaikkeni tehnyt omalta osaltani koirani pärjäämiseksi mahdollisimman hyvin"

niin silloin ymmärtäisin apassin vastauksen.

Mutta kun kirjoitit: "Aina, kun olen ollut jollekkin koiralle tuomari niin olen kaikkeni tehnyt omalta osaltani koiran pärjäämiseksi mahdollisimman hyvin"

niin ainakaan itse en tuossa mitään moitittavaa näe.
En ole meskaliinia, enkä juuri nyt mitään muutakaan maistellut, joten en välttämättä huomaakaan kaikkia juonia asioissa.
Ajattelin tuon lausuntosi lähinnä käänteisesti, eli niin, että vältät tekemästä sellaista joka haittaisi koiran pärjäämistä. En tiedä mitä se voisi olla.
"Hurtta martta sopuli kopuli pystykorva jyskyleuka..."

lehkari
Viestit: 180
Liittynyt: 18 Syys 2006, 14:23
Paikkakunta: Tampere

Re: Kanalintuihin tutustuminen

Viesti Kirjoittaja lehkari » 19 Tammi 2012, 16:01

lamuste kirjoitti:Pyydän teiltä kaikilta anteeksi, että olen yrittänyt avata asiallisia ja mielenkiintoisia keskusteluja.
Nyt kuitenkin lopetan näillä palstoilla keskustelun. Toivon teille kaikille hyvää v. 2012.
Äläpä ihmeessä lopeta kirjoittelua. Apassi kirjoittelee höyrypäissään omasta mielestään veitsenteräviä ja umpinokkelia heittoja tajuamatta, että aina ei kannattaisi välttämättä joka asiaan puuttua. Eikä tietenkään kannata pienestä vinoilusta hermostuakaan.
Minä olen kanalintumies ja varsinkin metso on ollut hirmuisen mielenkiinnon kohteena aina. Paljon olen öitä viettänyt soidinpaikoilla ja edelleen joka kevät vähintään kerran täytyy käydä metsonlaulua kuuntelemassa. Minä heräsin kerralla metsästäjäksi ja tutustuin metsoon eräänä kevätaamuna ehkä vuonna 1974.
Olin mummolassa pohjois-satakunnassa ja sukulaismies herätteli aikaisin aamulla ja pyysi mukaan lintuja nylkemään. Minä pomppasin ylös ja lähdin perässä pihalle. Kuljettiin riihen taakse kuusikkoon ja siellä sukulaismies nosteli vanhasta sotarepusta 2 juuri ammuttua metsokukkoa. Herranjumala millaisia lintuja ne oli 9-vuotiaan mielestä. Kirkkaissa soidinväreissä ne oli ihan kuin jostain taikametsästä ja tuntui uskomattomalta, että sellaisia oli niissä metsissä. Siitä se polte metsojen perään alkoi eikä se taida ohi mennä koskaan. Siitä metsojen nylkypaikasta ei ole kuin 50 metriä pellonreunaan ja siitä ammuin 13 vuotiaana ensimmäisen riistalintuni ja sehän oli tietenkin metso, tosin poikalintu. Siinäkin kyllä vähän lakia rikottiin, sillä silloin ei olisi saanut pellon yllä lentävää kanalintua ampua.
Kari Lehtinen

Tuutikki

Re: Kanalintuihin tutustuminen

Viesti Kirjoittaja Tuutikki » 19 Tammi 2012, 21:18

Uusimmassa Koiramnme lehdessä oli taas juttua siitä kuinka koira ja isäntä/ emäntä muistuttavat toisiaan. Olen samaa mieltä palstoja seurattuani, että tietyn luonteiset ihmiset laittavat tietyn rotuisen koiran. Jotkut hakee sitä rotuaan tietämättään kokeilujen kautta. Toisille rotu on alunpitäen selviö. Ihmisen luonteen piirteet näkyy sitten siinä miten hän suhtautuu esim. metsästykseen ja /tai muuhun luonnossa liikkumiseen/ kuvaamiseen, eläinten seurantaan. Henkilökohtaisesti joku soitimen seuraaminen ei niinkään kiinnosta, mutta syksyisenä kirkkaana kuutamo yönä hirvi kiimaurosten yhteenotot voivat olla todella vaikuttavia esityksiä.

Lamuste: Kirjoittele vaan edelleenkin, samoin Apassi vaikka joskus ne sinun savumerkkisi silmiä kirveltääkin. :wink:

virve
Viestit: 310
Liittynyt: 03 Helmi 2008, 16:19

Re: Kanalintuihin tutustuminen

Viesti Kirjoittaja virve » 20 Tammi 2012, 11:10

Kiitos noista uusista tiedoista kanalinnuista. Luulen, etten ole mitään noista lukenut ja vaikka olisin niin kertaus on opintojen äiti. :lol:
Näin talvisaikaan kerkiää vähän enemmän lukemaan, kun koirat ei jaksa tuolla hangessa niin pitkään juosta. (Minähän siellä jaksaisin vaikka koko päivän :wink: )

apassi kirjoitti:Muutoin voin todeta, että kanalintujen anatomia ja elinympäristö on päällikön hanskassa.
Meissä on aina niitä ihmisiä joilla asiat on "hanskassa" Taisi sillä italialaisella kapteenillakin olla Välimerellä omasta mielestään homma hanskassa :roll:
Valitettavasti minulle ikä on tuonut kokreettisesti esille sen, ettei minusta tule minkään alan tietäjää tässä elämässä. Mitä enemmän jostain tietää, sen varmemmin ymmärtää mitä kaikkia siittä vielä pitäisi tietää, että tietäisi asiasta edes jotain varmaa.

Terveisin Virve
Virve Keravuori

tk
Viestit: 194
Liittynyt: 25 Loka 2004, 14:09

Re: Kanalintuihin tutustuminen

Viesti Kirjoittaja tk » 21 Tammi 2012, 21:07

Minulla on sitten kymmenkunta vuotta vähemmän kokemusta kun Sepellä, metästyskortin suoritin 1982. Sitä ennenkin jo kauhealla innolla kanalintujen perässä piti vöyhkätä, erityisesti keväisin. Intoa oli sotkea fillarilla yöllä toistakymmentä kilometriä kuullakseen metson näppäilevän ja jos hyvä tuuri oli niin jopa näkemään pääsi. Monta yötä paleltiin teltassa odottaen teeriä soidinpaikalle. Nyttemmin jotenkin laiskistunut, vaikka kyllä kosteina ja lämpiminä kevätiltoina tulee mieleen vielä lähteä metsoja etsimään. Tosin jos vanhoille paikoille menisi, niin saattaisi herättää huomiota omakotitaloalueella hiippaillessa :D

Virve osui asian ytimeen. Mitä enemmän olen asioita oppinut, niin samalla olen ymmärtänyt että vielä enemmän on asioita joista en mitään tiedä.
Tapio Keskinen

Marseljeesi
Viestit: 73
Liittynyt: 07 Kesä 2008, 00:15

Re: Kanalintuihin tutustuminen

Viesti Kirjoittaja Marseljeesi » 30 Tammi 2012, 23:57

Kaikista maailman lintulajeista metsäkanalinnut ovat varmaankin jääneet prosenttuaalisesti hyvinkin vähälle huomiolle tieteellisissä tutkimuksissa,johtuneeko tämä metsäkanalintujen lajiston lukumäärästä joita tunnetaan maailmanlaajuisesti vain 18kpl ,kuitenkin metsäkanalintuja tunnetaan 52 eri maassa ja kaikissa eloyhteisöissä aavikkoja lukuunottamatta.Mikä sitten tekee metsäkanalinnusta niin mitättömän ja mielenkiinnottoman kohteen ettei siitä ole tieteellisiä tutkimuksia siinä määrin kuin monesta muusta lintulajistosta?Oma olettamukseni on ettei muilla kansakunnilla ole yhtä läheistä suhdetta metsäkanalintuihin kuin meillä suomalaisilla.Todellisuudessa metsäkanalinnuista tunnetaan tieteellisesti hyvinkin vähän mutta tässä asiassa meillä suomalaisilla on on ylpeyden aihe sillä missään maassa ei ole Euraasialaisista metsäkanalinnuista niin suuri tieteellinen saatavuus ja tutkimustietous kuin suomessa.Suomi ja Ruotsi ehkä Venäjä ovat ainoita maita maailmassa joissa on metsäkanalintujen tutkijoita päätoimisesti ja kiitos hyvien naapurisuhteiden Suomen ja Ruotsin välillä on näissä asioissa ollut hyvinkin hedelmällistä yhteistyötä eritoten Riekon tutkimisen saralla.Ja onhan Suomessa maailman parasta yksilötason tuntemusta metsäkanalinnuista ,kiitos maailman kaikkien metsäkanalintujen äidin Harto Lindenin.Paljon,hyvinkin paljon on tutkittu, yli 40-v on Suomen valtio maksanut kuukausipalkkaa päätoimiselle kanalintututkijalle,eikä siinä ole veronmaksajien rahat menneet hukkaan,turhempaankin on tässä maassa rahoja haaskattu. :(
Jarkko Pukki

Vastaa Viestiin