Tuo tutkimus mitä alunperin tarkoitin oli Petri Vartiaisen 96-97 tekemä "Kanalintujen metsästys Kainuussa" mutta onhan sitä tuoreempaakin tutkimusta saatavissa ja vieläpä sähköisessä muodossa.tk kirjoitti:Olis mukava tietää mikä tuo tutkimus on ja lukea enempikin. Täällä etelä/keski-Suomessa tuo osuus on varmasti vielä pienempi, sillä harvalla näkee pystykorvaa. Jos koira on, se on noutaja tai seisoja.
Tuo yllä oleva on lainaus RKTL:n riistaraportti nro 378 Metsäkanalintujen metsästys Pohjois-Suomessa4.2. Metsästystavat
Suosituimmat metsästystavat metsäkanalintujen metsästyksessä olivat haulikolla maahan tai puuhun ampuminen, lentoon ampuminen sekä kiväärillä maahan tai puuhun ampuminen. Noin viidennes metsästäjistä tutkimusalueella metsästi koiran kanssa. Kuten Vartiainenkin (1999) totesi, suurin syy näiden kolmen suositun metsästystavan käyttöön johtui niiden helppoudesta. Metsästäjä tarvitsee metsälle lähtiessään vain aseen. Tämän tutkimuksen aineiston luonteesta johtuen eri metsästystapojen tehokkuutta ei voitu verrata. Aikaisemmin tehokkuuteen perehtyvässä tutkimuksessa Joensuu
& Helle (1980) totesivat, että Pohjanmaalla ilman koiraa, haukkuvalla koiralla ja kanakoiralla metsästävä saivat saalista yhtä tehokkaasti (n. 1,2 lintua/metsästyspäivä) kun taas alhaisemman lintutiheyden Koillismaalla koiraton ja haukkuvalla koiralla metsästävän ”tehokkuus” (n. 0,75 lintua/metsästyspäivä) oli korkeampi kuin kanakoiralla metsästävän (0,5 lintua/päivä).
Metsästystapojen lajeittaisessa tarkastelussa korostuvat lajikohtaiset käyttäytymiserot. Metson pyynnissä koiraa käytettiin eniten alhaisen metsokannan alueella. Näin oli Ylä-Lapissa, jossa 65 % metsosaalista saatiin koiran avulla. Koiran käyttö metsästyksessä väheni metsokannan kasvaessa ja toisaalta lentoon ampuminen lisääntyi. Oulussa ja Kainuussa lentoon ampuminen oli suosituinta metsonpyynnissä. Kainuussa myös kiväärimetsästys oli suosittua. Metso on arka lintu, joten varsinkin pienillä metsotiheyksillä koiran apu metson löytämiseksi on suuri.
Yli kolmannes teerisaaliista ammutaan jokaisella suuralueella kiväärillä. Varsinkin Kainuussa kiväärimetsästys oli suosittua. Seuraavaksi suosituinta lähes kaikilla suuralueilla oli lentoon ampuminen. Koiran käyttö teeren metsästyksessä oli yllättävän vähäistä. Ainoastaan Ylä-Lapissa yli 30 % teerisaaliista saatiin koiran avustuksella; tosin Ylä-Lapin teerisaalis oli pieni ja tulos ei kerro välttämättä asian todellista laitaa.
Kiväärimetsästykseen liittyy vahvasti soidinmetsästys. Teerien metsästys syyssoitimelta oli tutkimusalueella, varsinkin Kainuussa ja Oulussa (Korhonen 2005), suosittua. Soidinmetsästyksessä tehokkain ase on kivääri. Tällä metsästystavalla on tosin varjopuolensa. Syksyiseltä soitimelta ammuttaessa saaliiksi jää huomattava määrä vanhoja kukkoja, jotka ovat kannalle arvokkaita ja tuottavia yksilöitä (Lindén 2002b, Alatalo ym. 2004).
Pyy tekee poikkeuksen muihin lajeihin verrattuna suosituimman metsästystavan osalta. Pyy jäi useimmiten haulikkomiehen saaliiksi. Haulikolla maasta tai puusta ampumisen osuutta selittänee ainakin pyyn ”pillittäminen” ja se, että pyy ammutaan kun se sattuu kohdalle. Pillittämisessä pyy houkutellaan paikalle pillin avulla ja ammutaan sitten haulikolla. Pillin avulla metsästys valikoi tehokkaasti saaliiksi jääviä lintuja. Saaliiksi saadaan yleensä reviirillisiä koiraita. Swenson & Brainerd (1998) tutkivat metsästystapojen vaikutusta pyysaaliin sukupuolijakaumaan ja tulokset osoittivat, että pillin avulla pyydetyistä pyistä 73-97% (tutkimusalueesta riippuen) oli koiraita. Muut metsästystavat eivät olleet näin valikoivia. Pyytä on toisaalta vaikea ampua lentoon, koska se on nopea lentäjä ja asuu tiheiköissä – näin ollen ampumatilanteet ovat hankalia. Myöskään koiramiehen saaliiksi pyy ei yleensä jää, koska pyy ei pysy koiran haukussa eikä se myöskään kestä seisonnalla.
Riekon pyynnissä yleisin tapa on lentoon ampuminen. Riekko päästää usein metsästäjän lähelle ja ponkaisee vasta viime hetkellä lentoon. Näin ollen riekon metsästyksessä täytyy periaatteessa vain kävellä oikeilla paikoilla. Haukkuvaa koiraa ei riekon pyynnissä käytetä. Seisovan tai karkottavan koiran käyttöä suositaan riekon metsästyksessä enemmän kuin muiden metsäkanalintujen metsästyksessä.
Koiran kanssa metsästys on perinteikäs ja monien mielestä ”se oikea” metsäkanalintujen metsästysmuoto. Rätti ym. (1999) ovat tutkineet enemmän koiran käyttöä metsästyksessä. Tuloksena oli, että koiran mukana olo metsästyksessä vaikutti saaliin koostumukseen. Jos koira oli mukana, saaliiksi saatiin enemmän metsoja, enemmän nuoria lintuja (tämä ei koskenut metsoa), enemmän heisimatojen vaivaamia lintuja ja enemmän naaraita (tämäkään ei koskenut metsoa). Koira siis auttaa valikoimaan saaliiksi oikeanlaisia, suosituksen mukaisia lintuja. Ylipäänsä koiran käyttö metsästyksessä olisi
suotavaa. Aina ei metsästäjä osu kunnolla ja lintu haavoittuu. Tässä tapauksessa koiran apu linnun etsinnässä on tarpeen. Lisäksi metsämaastossa kuolleenkin linnun löytäminen voi olla hankalaa. Tässä tilanteessa koira on suorastaan korvaamaton.
Kanalintumetsästyksen yleisohjeena on korostettu, että koiraita ja naaraita tulisi olla saaliissa yhtä paljon. Lisäksi saalistuksen tulisi kohdistua nuoriin lintuihin (Lindén 2002b). Saaliin ikäjakaumasta Suomessa on saatu valitettavan vähän tietoa. Isomursun ym. (2004) toiseen tarkoitukseen kerätyssä aineistossa (1995–2000) nuorten lintujen osuus saaliissa oli metsolla 51, teerellä 48, pyyllä 47 ja riekolla 52 %. Nämä osuudet olivat hieman alhaisemmat kuin nuorten lintujen osuudet syyskannassa (mm. Rajala 1974), joten metsästys ei näytä painottuvan riittävästi nuoriin lintuihin. Helmisen (1963) pääosin 1950-luvulta olevassa aineistossa nuorten lintujen osuus saaliissa oli metsolla 52 % ja teerellä 56 %. Helle ym. (2004) osoittivat, että nuorten lintujen osuus vaikutti saaliin syksyiseen kokonaismäärään vuosina 1989–2003. Tämä havainto viittaa siihen, että metsästys kohdistuu ainakin jossain määrin nuoreen ikäluokkaan, mutta se ei kerro, onko metsästys painottunut riittävästi nuoriin lintuihin.
Suomalaista metsäkanalintusaalista on pidetty liian koirasvaltaisena ja tässäkin aineistossa asia näkyy metson ja teeren osalta. Teerellä koiraiden osuus saaliista oli 66 % ja metsolla 59 %; kolmiolaskentojen tuloksista nähdään, että maastossa molempien lajien koirasosuudet olivat vain hieman yli 40 %.
Jo Voipio (1957) kiinnitti huomiota koirasvoittoisen saaliin vaaroihin. Helmisen (1963) saalisaineistossa koiraiden osuus saaliissa oli metsolla 57 % ja teerellä 60 %, joten tilanne vaikuttaa kehittyvän jopa huonompaan suuntaan. Monet metsästysseurat rauhoittavat edelleen koppelon ja/tai naarasteeren ja sallivat koiraiden metsästyksen (Marjakangas 1997), vaikkakaan tällaiselle metsästysmallille ei ole vankkoja perusteita. Soidinlajeilla, metsolla ja teerellä, koiraiden merkitystä ja määrää on vähätelty aikaisemmin. Perusteena tälle on pidetty sitä, että yksi tai vain harvat koiraat soidinpaikalla
pääsevät parittelemaan. Uudempi tutkimus osoittaa kuitenkin toista. Parhaiten on tietoa teerestä. On todettu, että soidinpaikka on houkuttelevampi, jos siellä on paljon soivia kukkoja. Lisäksi suuremmilla soitimilla parittelujen määrä kukkoja kohti on suurempi kuin pienemmillä soitimilla (Alatalo ym. 1992, 2004). Suuremmalle soitimelle
saapuu uusia koiraita ja naaraita enemmän kuin pienelle soitimelle. Jos soitimelta metsästetään soivia kukkoja, soidin pienenee. Soidin on menettänyt soivien kukkojen myötä houkuttelevuutensa, ja näin ollen soidinpaikka saattaa jopa kuolla, koska sinne ei tule täydennystä muualta (Alatalo ym. 2004).
Metsästyskuolleisuus, metsästyksen valikoivuus ja kestävyys(2006) http://www.rktl.fi/www/uploads/pdf/raportti378.pdf
Rätti ym. (1999) Koiran käytön vaikutus metsäkanalintusaaliin koostumukseen http://www.ulapland.fi/home/arktinen/8IGS.html
. Olis nyt kelit kohdallaan kun kuoriudutaan..
. Poistuttiin hätäsesti paikalta.Ei sentää halla ja pedot ole kaikkia vienyt. Joko muualla päin pyrähtelee 
(kettu,näätä tai kärppä veikkauksena) kolmannessa kahdeksasta munasta kuoritui kaikki 
Enoni oli eilen lähtenyt raivaamaan metsää,oli juuri rupeamassa kaatamaan pystyyn kuivanutta kuusen rätyskää ,kun huomannut puun juurella teeren pesän jossa kolme juuri kuoriutunutta poikasta ja kuusi munaa. Raivuusahan sammutettuaan ja lähtiessään kävelemään pois päin oli emo jo tullut räpiköimään pesälle.