Miksi, miksi....?

Tämän otsikon alla keskustellaan kaikista kotimaisilla metsästyspystykorvilla metsästämiseen liittyvistä asioista

Valvojat: Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1

Vastaa Viestiin
Sannaka
Viestit: 4
Liittynyt: 11 Loka 2021, 20:56

Miksi, miksi....?

Viesti Kirjoittaja Sannaka » 11 Loka 2021, 21:24

Minulla on nyt liki 3.v kk uros joka on tänä syksynä aloittanut sellaisen pelin että metsään mentäessä lähtee metsään, mutta sitten kiertää kauempaa selän taakse, palaa autolle ja pätkii tietä pitkin tulosuuntaan kunnon ravia.
On yritetty olla hakematta, mutta kun ei palaa aina takaisin, ehtii lopulta vilkkaillekkin pääteille ja taloonkin voi mennä jos siellä on muita koiria, niin pakko on perään ollut mennä.
Vuosi sitten pelasi tosi hyvin ja hirvikosketuksia oli paljon, jopa yksi kaato.
Nyt ei juuri mitään. Pari suht hyvää hakupäivää, mutta siinä kaikki.
Ei vaan pysy mettässä.
Koira on mierontieltä haettaessa viety autolla lähes poikkeuksetta samaan paikkaan mistä karkasikin ja auton perässä on yhdesti seurannut.
Koiraa on hiihdätetty talvi ja pyöräilytetty kesä.
Koira on iloinen ja aktiivinen. Oikein hyvä päinen ja kiltti muuten, mutta ajaa raivon partaalle tuolla käytöksellä millä osoittaa, että mettä olis sille viiminen paikka missä haluais olla...
Mitään ikävää ei ole tiedossa että olisi metsässä tapahtunut.
Hirviä meidän alueella on tänä syksynä tosi heikosti. Onko se unihtanut miksi tätä tehdään, mitä haetaan...
Kyllästyykö se kun ei löydä hajuja...
Joko se on tottunut "taksikyytiin" ja luulee tämän olevan joku leikki...
Mitä tässä voi enää tehä vai mikä tässä on mennyt väärin?
Ikinä ei ole koiraa komennettu metsässä eikä kutsuttu takaisin. Rauhassa on saanut pennusta pitäen opetella laajempaan reviirin ja vapaaseen liikkuvuuteen. Ite on vaan kannon nokassa istuttu ja väliin ohjattu eteenpäin.
Ikinä ei ole jätetty yksin mettään ja sìinä kohtaa kun on lähteny menemään, on ootettu samoilla jalan sijoilla kunnes on palannut takaisin kattomaan, että mennäänkö vai levähetäänkö.
Aina kun koira on tehnyt väärin, sitä ei ole oltu huomaavinaan vaan eleettömästi ohjattu toisaalle (oravat, porot tai nyt tämä karkailu) ja kun on tehnyt hyvin, on kehuttu maasta taivaaseen.
Nyt on kikkapussi niin tyhjä että mitään ei keksi
Kuka tietää mikä neuvoksi?
Joko peli on menetetty?

vuonne
Viestit: 212
Liittynyt: 23 Elo 2014, 19:37

Re: Miksi, miksi....?

Viesti Kirjoittaja vuonne » 12 Loka 2021, 16:16

terve...Halusin ensin vastata muilta viisailta, koska heitit minun kirjoituksen sivuun. Kiitos siitä, sillä kirjoitusten
viipyminen näillä palstoilla ei tiedä hyvää. Luin kirjoittamaasi tekstiä ja puuttuisin muutamaan asiaan, vaikka se
on erittäin vaikeaa näin kirjoitetun tekstin välityksellä. Koira on toiminut aijemmin kohtalaisen hyvin, mutta aloit-
tanut oma-aloitteisesti valattattoman elämän. Eli mielestäni teiltä on karannut homma lapasesta. Yleensä valatto-
muus voi johtua kiima-asioista, mutta tämä ei siltä vaikuta. Ensimmäiseksi koira vaistoaa ohjaajan välinpitämättö-
myyden hyvinkin pian. Koira on vallaton, jos sitä ei johdeta hyvällä otteella. Esimerkiksi koiran odottelu nuotiolla
on suurimpia virheitä, mitä ohjaamisessa sattuu. Koira tuntee omistajien välinpitämättömyyttä riistan hakemiseen.
Koiran mukana on liikuttava tiiviisti ja näytettävä kiinnostus riistaan. Tällöin koira oppii luottamaan ohjaajaan ja
vaistoaa ohjaajan halun. Tärkeintä on nyt se, että esimerkiksi viette koiran narulla metsään ja kuletatte sitä koh-
teen läheisyyteen ja yhdessä näytätte halun riistan pyytämiseen. Koiran voi irroittaa siinä vaiheessa, kun kohde
on sen ulottuvilla ja isäntä näyttää jännitteisyyden, halun ja innon pyydystää sitä. Näin asia korjaantuu pikkuhil-
jaa. Kyllä ne seurantalaitteet on koulutuksessa jätettävä jopa sivuun, että fyysinen kontakti koiraan säilyy.......
Matti Tarkiainen

Sannaka
Viestit: 4
Liittynyt: 11 Loka 2021, 20:56

Re: Miksi, miksi....?

Viesti Kirjoittaja Sannaka » 12 Loka 2021, 19:26

Hei Matti!
En ihan ymmärtänyt mitä tarkoitit viestin heittämisestä sivuun.. olenko muninut jotakin tässä räpeltäessäni, pahoitteluni, se oli varmasti tahatonta, mutta eipä takertuta siihen.
Ei me kyllä ihan tulia ole tehty ja annettu koiran mennä yksinään, vaan tavallaan koitettu syöttää sitä sinne pienissä erin.
Mutta, kirjoituksessasi oli kyllä hyvä pointti, otti ihan sydämestä.
Ollaanko juuri tehty tuollainen munaus ettei ole osattu innostaa, olla mukana kunnolla!
Ollaanko säilytetty liikaa koiran vastuulle vain ite sivusta seuraillen 😮
Jotenkin tunnen piston rinnassa tästä mitä sait minut ajattelemaan!
Tulen varmasti tätä asiaa tarkastelemaan ja muutan toimintaani!
Kiitos, että annoit neuvosi 👍🏼

Artsi
Viestit: 509
Liittynyt: 07 Tammi 2006, 19:56
Viesti:

Re: Miksi, miksi....?

Viesti Kirjoittaja Artsi » 12 Loka 2021, 20:17

Saattaa liiallinen sukupuolivietti vetää kylille. Kokeile kemiallista kastraatiota niin asia selviää. Tiedän useita tapauksia että tuolla on saatu koira pysymään mukana metsässä https://firstvet.com/fi/kysymykset/52/k ... not-puolet
Arto Sikiö

Sannaka
Viestit: 4
Liittynyt: 11 Loka 2021, 20:56

Re: Miksi, miksi....?

Viesti Kirjoittaja Sannaka » 12 Loka 2021, 20:41

Terve Arto!
Seki on kyllä käyny mielessä.
Meni kauden alussa yhteen syrjäiseen mökkiin sisään missä oli mökin muorilla narttukoira.
Koirani myös metsässä kustuaan kuopii takajaloillaan jälkeään, että sammal pölisee.
Että onko se lie sen kärvän merkkejä sekin...
Mutta kestääkö sekään montaa viikkoa, nyt jo toista kuukautta 🤔
Myöskin on epäilty ns.murrosikää, kapinointia...
Kiitos vastauksestasi!

vuonne
Viestit: 212
Liittynyt: 23 Elo 2014, 19:37

Re: Miksi, miksi....?

Viesti Kirjoittaja vuonne » 14 Loka 2021, 14:15

terve..Minulla on tapana aina käsitellä asia loppuun. Laita se asia huumorin piikkiin jota ihmettelit. Kuitenkin haluan jatkaa
kirjoitustani, koska minua ihmetyttää juuri hirvipuolella koirien koulutustapa. Eräskin hirvestäjä sanoi minulle, että sellainen
pentu, mikä ei lähde heti jäljeltä hirven perään on lopetettava. Jokainen ihminen ymmärtää, että lahjakaskin eläin j o p a
ihminenkin tarvitsee valmentajan viemään yksilöä eteenpäin. Valmentajan kyvykkyydestä on sitten kiinni, mihin päädytään.
Koiraeläimet ovat laumaeläimiä, joidenka toiminta perustuu johtajaan ja johtajan tahtoon. Koira luo itselleen johtajan sii-
tä, mihinkä hän luottaa ja joka häntä ruokkii. Tässä tapauksessa se on usein koiran omistaja. Omistajan (valmentajan) tehtä-
vistä tärkeimmät ovat ensimmäiset vuodet, erityisesti ensimmäinen vuosi. Tämä ensimmäinen jakso on kuin "kellosepän" työ-
tä yhtä tarkkaa, missä ei virheitä valmentajalle saa sattua. Muussa tapauksessa menetetään paljon, varsinkin lahjakkaastakin
koirasta. Tärkein asia on se, että nuorta koiraa käytetään 2 - 3 kertaa viikossa metsälenkeillä ja ollaan kaikessa mukana fyysi-
sesti. Paikantimet yms:t apuvälineet on unohdettava näissä koulutustapahtumissa ellei se jostain syystä ole välttämätöntä.
Kaikessa toiminnassa on oltava näkyvillä innokkuus, johdonmukaisuus, ymmärrettävät samat käskyt jne..Jos kaikki on val-
tajalla "hyppysissä" niin vähemmän lahjakkaastakin koirasta voi kehittyä hyvä jopa erinomainen.
Matti Tarkiainen

Sannaka
Viestit: 4
Liittynyt: 11 Loka 2021, 20:56

Re: Miksi, miksi....?

Viesti Kirjoittaja Sannaka » 14 Loka 2021, 20:52

Niin... (ja syvä huokaus)
Tätä täytyy miettiä 👍🏼
Kiitos!

Vastaa Viestiin