Tyttökoiran luonne

[Falco]

Sinne jalkopäähän söpösti kerälle


Tiina

[hirvimies1]

On meitä monneen junnaan ja asemalle jää loput

[marko.härkönen]

Tiinalle annathan rapsutuksia ja riitävästi ravinteikasta ruokaa.

Jarmolle

[Falco]

Tottakai hyvää ja ravitsevaa ruokaa pitää aina olla ja tietysti riittävästi nestettä ja ehdottomasti liikuntaa tarpeeksi


Tiina

[marko.härkönen]

Tiinalle

[Teemu Pitkänen]

Nyt kyllä täytyy osallistua keskusteluun kun puhutaan karhukoiran tärkeimmästä osa-alueesta.Itsellä ollut noita tyttökoiria yli 20 vuotta.
On kyllä ollut hyväluontoisia narttuja,vähän toisille nartuiille näyttäneet "kaapin" paikan,mutta erittäin tervepäisiä on olleet.
Sellainen tuntuma tällä hetkellä että mitä lutusempi,sitä kovempi metsässä.Ihmisille ei yhdelläkään vihoja.
Onko kenelläkään ollut ihmisille aggressiivisia koiria ja onko niitä käytetty jalostukseen.Oma asenteeni on että tällaiset koirat välittömästi tallin taakse.
Ja jos näitä ihmiselle aggressiivisia koiria on,onko jalostustoimikunta tietoinen näistä,vai jääkö nämä kasvattajan vastuulle tämän taudin ilmoittaminen?
Tämä tautihan on siinä mielessä "hyvä" että jos naapurin lapsen naamaan kursitaan tikkejä,niin sen pystyy toteamaan heti eikä takautuvasti,jos vain on halua ja
suoraselkäisyyttä asiaa viedä eteenpäin.Tämä on mielestäni pahin tauti toimimattomuuden ohella,sillä tässä on kärsijänä usein se viaton sivullinen ihminen,lapsi,
lenkkeilijä tai marjamummo.Ja miten korvaukset,onko kenelläkään kokemusta?



Tähän kerronkin vieläkin tunteita rassaavan asian.Pyrrykkä oli n.5 kk:n ikäinen kun pari kokenutta kasvattajaa tuli sitä katsomaan.
Koira oli häkissä jossa se nosti kauhean äläkän vieraita kohtaan.Tuon kun tapat heti,niin selviät kaikista vähimmällä,neuvoi tämä kokenut kasvattaja.
Kun vieraat oli lähtenyt,hain asekaapista haulikon ja päätin suorittaa tehtävän.Vanhempi tyttöni (14v)oli ominut tämän Pyrrykän ja kaikesta näki että koira oli
hänelle tosi rakas.Kun menin ulos tyttö oli koiran kanssa metsän reunassa.Jos tapat Pyrrykän niin minä tapan ihteni,huusi tyttö uhmakkaasti itkunsekaisella äänellä.
Istuuduin portaille ja silloin tajusin että hänelle tämä koira oli yhtä tärkeä kuin itsellekin oli kaikki eläimet olleet jo lapsesta asti.Kun tyttö muutaman tunnin kuluttua
tuli metsästä pystyimme puhumaan asiasta.Silloin sovittiin että koira testataan ja kerroin että meillä ei ole vaihtoehtoja jos se on ihmisille vihainen.Seuraavana päivänä lähdimme kaupingille ihmisten ja autojen sekaan.
Koira oli kuin olisi kotiin tullut,ei minkäänlaisia ongelmia.Tyttö kulki Pyrrykän kanssa kaksivuotiaaksi asti agilityssa,siellä oli pikku koiria ja ohjaajia,ei ongelmia.
Jonkun kerran olen tätä asiaa miettinyt jälkeen päin,millaisen virheen olisin tehnyt.Jonkunlainen hirvenhaukkujakin siitä tuli.

"Edesmenneen Korpisoturin kennelin perustaja ja lakkauttaja

Teemu Pitkänen

[marko.härkönen]

Eipä ole ihmiselle vihasia ollut. Toinen koira saa kyllä huutia aina joskus. Nykyinen narttumme on siitä hyvä että ei haittaa vaikka olisi naapuri porukan tuntematon ukko se ampuja, niin kaavolle pääsee ja pistäminenkin onnistuu helposti. Ainakin minulla on ollut semmonen "takuu" että jos minun koira pureksii immeisiä niin niinkauan on aikoo kun saan tussarin latinkiin.. Mielestäni missään nimessä ei saisi ihmisvihaista koiraa käyttää jalostukseen.

Marko

[JALLU]

Miten se tämä vahtimisvietti on korostunut koirillanne?

[JALLU]

Onko juuri tosi, ettei teidän" lutusilla kermaleivos" karhukoirillanne ole minkäänlaista vahtimisviettiä mm. saalista, isännän/emännän reppua, asetta tai muuta vastaavaa kohtaan? Ei puhuta vihaisuudesta.

[Falco]

Itse myös muutaman möppenäyttelyn kiertäneenä voin aika pitkälti sanoa että jos se koira pelkää tai on arka siellä kehässä sekä ulkopuolella se johtuu 98% siitä isännästä Koska koira on kenties ensimmäistä kertaa kodin/metsän ulkopuolella!Näkee kenties ekaa kertaa vieraita koiria ja ihmisiä!Ei ole harjoiteltu YHTÄÄN kauniisti kulkemaan hihnassa katsomaan uroksilta kiveksiä,hampaita ja ihan vaan koskettelemaan sitä koiraa!Valitettavasti Suomalaisilla on paljon opittavaa meidän rakkaita naapurimailta Ruotsilta ja Norjalta siellä nämä vanhat mettäukkotkin osaavat esittää koiriaan
Eli jos olet ilmoittanut koirasi näyttelyyn harjoittele edes vähän niin päivä koiranäyttelyssä sujuu paljon mukavammin
Ja panosta myös itseesi vähän jätä ne Nokian 45 kotiin Äläkä itse hermoile siellä kehässä kuten tiedätte koiralla ei jää mikään huomaamatta eli jos itse hermoilleen niin koirasi tekee sen myös 110%
ja nyt taas moni kiroaa kun lukee tämän viestin Eikös vaan

Tiina

Ps.ottakaa nais esittäjistä mallia

[hirvimies1]

Jututin eilen muurolan näyttelyissä tosi vanhoja ukkoja jotka sano että nykykarhukoirat on jalostuksella muokattu niin ettei ole enään vihaisia vaan tosi ihmisystävällisiä uroksia ja arkoja narttu koiria ja ulkomuodoltaan ei ollu kuin kaksi vanhanajan kkk;n näköistä koiraa kaikista n,35 kpl

[hirvimies1]

niin ja Tiinalle

[eskoh]

tarkoittaako kapi että tyttökoiran pitää esiintyä tällä tavalla tilanteesta riippumatta.

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoir ... %2F10&R=48

[kimmokel]

kävinpä katsomaassa näyttelyssä karhukoirakehää.olihan siellä monenlaista koiraa ja esittäjääki,mutta mutta..
koiran luonteesta sen verran,varsinki narttujen.kyllä koiralla pitää olla niinsanotusti pää kunnossa,eli jos kehäässä ja kehän ulkopuolellaki
melkein ryömitään ja pelätään ihmisiä ja toisia koiria niin kyllä tämmösille tapauksille pitäs laittaa ihan arvostelupaperiin että ei jalostuskäyttöön.
eikös rotumääritelmässäki sanota"rohkea,ei ihmisille vihainen".eli jos halutaan nostaa rodun tasoa,näyttelyt on kyllä ensimmäinen vaihe
jossa voidaan havaita onko koirasta jalostusainesta,loput ainekset sitte nähdään metsässä.mitä ootta mieltä?

Onhan siellä näyttelypaperissa kohta "Koiran käyttäytymisen arvioiminen", joten eikös sillä tuomari voi ruksittaa millainen koira on luonteeltaan? Tämä kohta ei kuitenkaan taida näkyä missään tuloksissa, esim vuosikirjassa?

[Kojamo]

Panee vähän miettimään missä se vika oikeesti on? Näyttelyssä (koira joukossa) häntä koipien välissä luimistelee, mutta kun saa hirven hajut nenäänsä niin käytös muuttuu. Haukku raikaa ja erä täyttyy.
Taitaa vika olla hihnan yläpäässä, eikä koiran päässä. Tiina vaikken näyttelyyn mene kuin pakosta, eli kerran per koiran elämä.