Miksi karjalankarhukoira?

[Sisukas]

Mikä erottaa karjalankarhukoiran muista hirvikoiraroduista? Mitä ominaisuuksia karhukoirassa on, mitä muissa ei ole ja ovatko ne säilyttämisen arvoisia? Täytyykö meidän tehdä kaikista koiraroduista samantyyppisiä vai olisiko aika korostaa rotujen välisiä eroja? Miksi ihmeessä joillekin seuraava koirarotu on juuri karjalankarhukoira?

Tämmöinen vilosoohvinen keskustelu olisi aika ajoin paikallaan. Varsinkin nyt, uusien yhteisten hirvikoesääntöjen sisäänajovaiheessa. Jalostusryhmä haluaisi kuulla juuri teiltä nettikeskustelijoilta mielipiteitä rodusta ja sen kehittämisen suunnista. Toivon, että tämä keskustelu pysyisi pitkälti käyttöominaisuuksissa, luonteessa ja ulkomuodossa. Toki terveydestäkin saa puhua, jos se on yksi peruste omistaa karjalankarhukoira, kuten esimerkiksi minulle on!

Sen tiedän, että täällä keskustelee koko joukko hirvikoiraharrastajia, joille se koiran väri on sivuseikka, kunhan se koesääntöjen tai jonkun muun yleisesti ihannoitavan ominaisuuden mukaan pelaa metsässä. Täällä on kuitenkin myös niitä, jotka pitävät karhukoiria oli rodun tilanne mikä tahansa. On siis ideologisia hirvikoiraharrastajia ja ideologisia karjalankarhukoiran harrastajia. Molempien motiivit kiinnostaa, miksi seuraava koirarotu on juuri karhukoira? Millä karhukoiran pitäisi erottua muista hirviä ja karhuja haukkuvista koiraroduista?

Toki meistä jokainen saa kehittää rotua juuri siihen suuntaan kun haluaa. Joku haluaa karhukoirista juuri sellaisia, kun jämptit ovat ja joku taasen haluaa koirista harmaan kaltaisia. Joku ei edes tiedä muuta kuin koesäännöt, mitä kohti koiran ominaisuuksia tulisi viedä rodusta riippumatta. Entäs se veteen meno, muun turkisriistan haukkuminen, juro luonne, hyvä käsittelykyky, perinteinen yhteistyöhalukkuus, pitkä käyttöikä jne.? Mille meistä kukainenkin laskee painoarvoa? Mistä saavutetuista ominaisuuksista pidetään kiinni ja mahdollisesti tehdään pesäeroa lisää muihin rotuihin nähden?

Nyt saa maalailla haavekuvia ja tuoda omia mieltymyksiä esiin. Tulevia keskusteluja käytetään mahdollisesti apuna esim. käyttöominaisuusindeksejä luodessa. Mitä niissä halutaan korostaa, jämptien rekikoiramaista hakua, iänikuista varhaiskyypsyyden ihannointia vai jotain muuta, omaa? Karhukoiramaista.

[Marko L]

Mikä erottaa karjalankarhukoiran muista hirvikoiraroduista? Mitä ominaisuuksia karhukoirassa on, mitä muissa ei ole ja ovatko ne säilyttämisen arvoisia? Täytyykö meidän tehdä kaikista koiraroduista samantyyppisiä vai olisiko aika korostaa rotujen välisiä eroja? Miksi ihmeessä joillekin seuraava koirarotu on juuri karjalankarhukoira?

Tämmöinen vilosoohvinen keskustelu olisi aika ajoin paikallaan. Varsinkin nyt, uusien yhteisten hirvikoesääntöjen sisäänajovaiheessa. Jalostusryhmä haluaisi kuulla juuri teiltä nettikeskustelijoilta mielipiteitä rodusta ja sen kehittämisen suunnista. Toivon, että tämä keskustelu pysyisi pitkälti käyttöominaisuuksissa, luonteessa ja ulkomuodossa. Toki terveydestäkin saa puhua, jos se on yksi peruste omistaa karjalankarhukoira, kuten esimerkiksi minulle on!

Sen tiedän, että täällä keskustelee koko joukko hirvikoiraharrastajia, joille se koiran väri on sivuseikka, kunhan se koesääntöjen tai jonkun muun yleisesti ihannoitavan ominaisuuden mukaan pelaa metsässä. Täällä on kuitenkin myös niitä, jotka pitävät karhukoiria oli rodun tilanne mikä tahansa. On siis ideologisia hirvikoiraharrastajia ja ideologisia karjalankarhukoiran harrastajia. Molempien motiivit kiinnostaa, miksi seuraava koirarotu on juuri karhukoira? Millä karhukoiran pitäisi erottua muista hirviä ja karhuja haukkuvista koiraroduista?

Toki meistä jokainen saa kehittää rotua juuri siihen suuntaan kun haluaa. Joku haluaa karhukoirista juuri sellaisia, kun jämptit ovat ja joku taasen haluaa koirista harmaan kaltaisia. Joku ei edes tiedä muuta kuin koesäännöt, mitä kohti koiran ominaisuuksia tulisi viedä rodusta riippumatta. Entäs se veteen meno, muun turkisriistan haukkuminen, juro luonne, hyvä käsittelykyky, perinteinen yhteistyöhalukkuus, pitkä käyttöikä jne.? Mille meistä kukainenkin laskee painoarvoa? Mistä saavutetuista ominaisuuksista pidetään kiinni ja mahdollisesti tehdään pesäeroa lisää muihin rotuihin nähden?

Nyt saa maalailla haavekuvia ja tuoda omia mieltymyksiä esiin. Tulevia keskusteluja käytetään mahdollisesti apuna esim. käyttöominaisuusindeksejä luodessa. Mitä niissä halutaan korostaa, jämptien rekikoiramaista hakua, iänikuista varhaiskyypsyyden ihannointia vai jotain muuta, omaa? Karhukoiramaista.

Sanoppas nyt mitä tuo jämyjen REKIKOIRAMAINEN haku on

[Sisukas]

Aijaijai. Nyt tarkoitus ei ollut ohjata puhetta toisiin rotuihin, mutta omalla virheelläni siihen ajauduttiin. Kauniisti sanottuna rekikoiramainen haku on yltiöitsenäistä. Rumasti sanottuna päämäärätöntä haahuilua yhteen suuntaan, joka päättyy riistan löytymiseen tai koiranhakureissuun jostain sopimattomasta paikasta.

Tätä kyseistä monen ihailemaa ominaisuutta ilmenee joka rodussa, mutta minun kokemuksellani eniten tässä ruotsinmallissa. Itsekin yhden omilla mailla "liian itsenäisen" hakijan omistaneena tykkäsin ko. koiran käytöksestä vierailla mailla enemmän, jossa koira haki välillä myös irtilaskupaikan ja isännän. Hirven löytyminen kaukaa omista jahtialueista määrätietoisella etenemisellä (ei siis jäljittämällä, joka on mielestäni suotavaa) ei aina ollut kuuminta hottia minun tai jahtiseurueen mielestä.

Eli vertaa rekikoiran käytökseen, kun sille annetaan käsky ajaa.

[ketunsyöttä]

SIKSI, että kun on kerran hyvän nähnyt, miksi vaihtaa:
-luonnollinen uintihalukkuus
-tarkoituksen mukainen haku, siis löytää riistan nopeasti
-hyvin itsenäinen, voimakastahtoinen, mutta myös isäntäuskollinenkin
-hyvä suuntavaisto-edes yrittää pitää yhteyttä isäntään
-hyvä riistan käsittelytaito(paikallaanpysyvät ja helposti lähestyttävät haukkutyöskentelyt)
-soveltuu arktisiin olosuhteisiin mainiosti, siis rakenne kokonaisuudessaan, mm. tassut ja jalat
-viihtyy ulkona
-oppivainen, voi käyttää muuhunkin kuin hirvenpyyntiin

jk.sairaalla koiralla ei voi metsästää, eikä 70km seuraamisissa ole mitään tolkkua

[kimppa]

Ketunsyötin lista aika hyvä. Lisäisin viellä, että kun paikallistaa miehen haukulta niin vetää riistan ampujan hollille. Hienoja hetkiä kokeneena karhukoiran kanssa.
Kaiken riistan koira plussaa. Metsästysaika pitenee.
Vesistötyöt voi joskus tehdä mahan väänteitä ja itse jätin pahimmat jää syksyt metsästämättä omalla koiralla. Seurasin täten harmaita töitä passissa, että tulisi muitakin syksyjä karhukoiran kanssa. Ilman mustaa koiraa ei ole metsästys mukavaa, kun siihen on tottunut.
Jännitystä elämässä pitää olla, sen takia tuli isonnettua kalinbeeria. Jostakin syystä

[Marko L]

Aijaijai. Nyt tarkoitus ei ollut ohjata puhetta toisiin rotuihin, mutta omalla virheelläni siihen ajauduttiin. Kauniisti sanottuna rekikoiramainen haku on yltiöitsenäistä. Rumasti sanottuna päämäärätöntä haahuilua yhteen suuntaan, joka päättyy riistan löytymiseen tai koiranhakureissuun jostain sopimattomasta paikasta.

Tätä kyseistä monen ihailemaa ominaisuutta ilmenee joka rodussa, mutta minun kokemuksellani eniten tässä ruotsinmallissa. Itsekin yhden omilla mailla "liian itsenäisen" hakijan omistaneena tykkäsin ko. koiran käytöksestä vierailla mailla enemmän, jossa koira haki välillä myös irtilaskupaikan ja isännän. Hirven löytyminen kaukaa omista jahtialueista määrätietoisella etenemisellä (ei siis jäljittämällä, joka on mielestäni suotavaa) ei aina ollut kuuminta hottia minun tai jahtiseurueen mielestä.

Eli vertaa rekikoiran käytökseen, kun sille annetaan käsky ajaa.

Hirvikoiranhan on tarkoitus löytää hirvi, joko läheltä tai kaukaa. Omasta mielestä koiran tehtävä on hakea haukuttava elukka ja miesten tai naisten saada eräksi se. Rekikoirista ei oo hirveästi kokemusta ja tuskin tuleekaan. Ja mitä tutuilla on karhukoiria, niin näyttää niillä olevan oikeat otteet hirven löytymisessä. Karhukoirissa pitäisi nimenomaan keskittyä hakuun ja metässä pysymiseen.

[eskoh]

Karhukoira on oikeassa elementissään pienilläkin metsästysalueilla joissa on vesistöesteitä.
Paras saldo neljän päivän aikana 12:sta kaatoa seisontahaukkuun 3300 ha/ alueelta. Siis jatkettu viikonloppu ja siinä meni sen syksyn lisenssit.
Ei haittaa pitkäkään seuraaminen kun se vain päättyy kiinteään seisontahaukkuun.
Ei parane rotua vaihtamalla.

[sumu]

Hyvä se on välissä selvittää mikä rodussa itseään kiehtoo,hyviä koiria löytyy joka rodusta Pyynnin lisäksi koira on perheen jäsenenä muun osan vuotta siinä näkisin mustan kiehtovimman puolen,määrätietoinen lojaalisuus isännän lisäksi muuta perhettä kohtaan.Jurohan se on kuten me muutkin suomalaiset Yhdellä hännän heilautuksella kuitataan isänältä saatu huomio,ei se sovi suomalaiseen pirtaan seurakoira mainen liehakointi,riitaa ei aloiteta mutta kyllä näistä näkyy kaverinki saavan jos kaadolle sattuu tulemaan vieraita koiria,no naaraat on tarkkoja reviiristään taitaapa sekin olla hyvin suomalaista
Johannes mainitsi mahdolliset tulevat indeksit,kaikki kirjoittajat ovat taineet mainita haun merkityksen ,sitä ei voi liikaa korostaa.Mutta voitaisiinko tulevisuuden indekseissä huomioida haku tapa .käytääkö koira ilma vai jälkivainua,parashan olisi jos koira tilanteen mukaan osaa valita sopivamman haku tavan.Mutu tuntumalla taka vuosina oli enempi ilmavainuisia koiria kuin tänään.
Arjen lujuus on yksi tärkeä ominaisuus mikä on täysin isännän puheiden varassa,mitenkäpä sitä voisi mitata Arjen lujuus on mielestäni sitä että koira jaksaa toimia perättäisinä pyynti päivinä pimiästä pimiään.Tämä ei ole nykyään itsestään selvää,monilla meillä hirvikoira aktiiveilla on tarhat täynnä koiria joita viedään metsään vuoro päivinä tai siinä tapauksessa kun koira ja hirvet ovat väärällä alueella haetaan uusi koira,ei ole tarkotuksen mukaista että kaikkein pitäisi näin varustautua,kyllä periaattessa pitäisi yhden koiran riittää.Tämä arjen lujuus vaatii koiralta lujat riistaveret,vaikka edelliset päivät tuntuisivat kintereissä niin perään vaan.Lisäksi koiran pitää olla äärimäisen terve,jos on hiukanki tulehdus altiutta tulee ne näkyviin jos koiralla on mahdollisuus olla erällä pitkään yhtä jatkoisesti.Tässä syy miksi pidän nuita terveys asioita esillä

[Marko L]

Hyvä se on välissä selvittää mikä rodussa itseään kiehtoo,hyviä koiria löytyy joka rodusta Pyynnin lisäksi koira on perheen jäsenenä muun osan vuotta siinä näkisin mustan kiehtovimman puolen,määrätietoinen lojaalisuus isännän lisäksi muuta perhettä kohtaan.Jurohan se on kuten me muutkin suomalaiset Yhdellä hännän heilautuksella kuitataan isänältä saatu huomio,ei se sovi suomalaiseen pirtaan seurakoira mainen liehakointi,riitaa ei aloiteta mutta kyllä näistä näkyy kaverinki saavan jos kaadolle sattuu tulemaan vieraita koiria,no naaraat on tarkkoja reviiristään taitaapa sekin olla hyvin suomalaista
Johannes mainitsi mahdolliset tulevat indeksit,kaikki kirjoittajat ovat taineet mainita haun merkityksen ,sitä ei voi liikaa korostaa.Mutta voitaisiinko tulevisuuden indekseissä huomioida haku tapa .käytääkö koira ilma vai jälkivainua,parashan olisi jos koira tilanteen mukaan osaa valita sopivamman haku tavan.Mutu tuntumalla taka vuosina oli enempi ilmavainuisia koiria kuin tänään.
Arjen lujuus on yksi tärkeä ominaisuus mikä on täysin isännän puheiden varassa,mitenkäpä sitä voisi mitata Arjen lujuus on mielestäni sitä että koira jaksaa toimia perättäisinä pyynti päivinä pimiästä pimiään.Tämä ei ole nykyään itsestään selvää,monilla meillä hirvikoira aktiiveilla on tarhat täynnä koiria joita viedään metsään vuoro päivinä tai siinä tapauksessa kun koira ja hirvet ovat väärällä alueella haetaan uusi koira,ei ole tarkotuksen mukaista että kaikkein pitäisi näin varustautua,kyllä periaattessa pitäisi yhden koiran riittää.Tämä arjen lujuus vaatii koiralta lujat riistaveret,vaikka edelliset päivät tuntuisivat kintereissä niin perään vaan.Lisäksi koiran pitää olla äärimäisen terve,jos on hiukanki tulehdus altiutta tulee ne näkyviin jos koiralla on mahdollisuus olla erällä pitkään yhtä jatkoisesti.Tässä syy miksi pidän nuita terveys asioita esillä

Koiralle pitää antaa lepopäiviä riittävästi kovan työskentelyn jälkeen. Mielummin näin jotta miehellä on useampia koiria mitä käyttää mehtässä.

[marko.härkönen]

siinä tapauksessa kun koira ja hirvet ovat väärällä alueella haetaan uusi koira

Tässä on mielestäni se karhukoiran paras puoli jota en soisi jalostettavan pois. käännetään tuo lause niin kuin sen PITÄISI kuulua: siinä tapauksessa kun koira ja hirvet on väärällä puolen, kutsutaan koira pois ja haetaan uudet hirvet VAI MITÄ!!!

[teukka1]

Tarkennatko Marko, tarkoitatko koetta vai metsästys tilannetta.
Koiran ensisiainen tehtävä on saada hirvi pysymään omalla-alueella eli löytöpaikalla ? eikö näin.
Jos on sopiva elukka haukussa, se saa (pallistisen risteylyohjuksen kylkeensä) tarvittavien toiminpiteiden jälkeen voidaan jatkaa uusien hirvien hakua.
Kun on hyvin jälkeä seuraava koira löytömatka voi olla pitkäkin ja hirvi kuitenkin saattaa ottaa ritolat, miten käytännössä toteutat ajatuksesi koira pitäisi olla rajalla kytkettävissä ?.

[marko.härkönen]

siinä tapauksessa kun koira ja hirvet ovat väärällä alueella haetaan uusi koira

Katoppa kun se on metästystilanteessa ihan se ja sama kuinka kauan koira haukkuu siellä väärällä puolen tai ei oikeastaan metsästys laki taitaa puhua puolesta tunnista jonka jälkeen on koira haettava pois vieraalta maalta. Lähinnä tässä ajoin takaa sitä karhukoiran ominaisuutta kun se maastossa on ohjattavissa ja yhteistyössä isännän kanssa. Enkä taas tarkoita puolivetoisia, enkä sahureita, enkä muitakaan tötteröitä. Ainakin meidän tarhassa on semmoinen kaveri jonka saa pois silloin kun haluaa, no okei ensimmäisen tunnin aikana joutuu vislaamaan kahesti. Muutoin se rallattelee ihan mukavasti.
Muuten olen kanssasi samaa mieltä että suunnatun räjähdysvaikutuksen liikkeelle työntämä ammus vaan reissuun, silloin kun tilaisuus.

Marko

[kimppa]

Gps-tutkan kanssa ei pitäisi olla ongelmaa koiran kiinniotossa ja kun opettaa kutsusta luokse tulemaan. Nuorella koiralla onnistaa, mutta ei 50 kaadon jälkeen tai sitten puhutaan huippu koekoirasta. Yli 90 pisteen tuloksista! Semmosia tuntuu pitkin Suomea löytyvän . Tätä se Marko varmaan tarkoittaa .

[sulppi]

Kopsasin naapurijärjestön sivuilta, viime syksyn kokeitten yhteen vetoja:
Jokainen voi tulkita missä ollaan parempia missä huonompia.

Karhukoirat: Työskentelyjä 877 kpl ja täysiä eriä 416 kpl eli 47 %
Harmaat: Työskentelyjä 1789 kpl ja täysiä eriä 986 kpl eli 55 %
Jämtit: Työskentelyjä 2522 kpl ja täysiä eriä 1341 kpl eli 53 %

Karhukoirat: täysi löytöhaukku 545 kpl eli 62 %
Harmaat: täysi löytöhaukku 1091 kpl eli 61 %
Jämtit: täysi löytöhaukku 1555 kpl eli 62 %

Karhukoirilla oma-aloitteisia yhteydenottoja keskimäärin 0,79 per työskentely
Harmailla oma-aloitteisia yhteydenottoja keskimäärin 0,50 per työskentely
Jämteillä oma-aloitteisia yhteydenottoja keskimäärin 0,54 per työskentely

Karhukoirilla kutsusta yhteydenottoja keskimäärin 0,58 per työskentely
Harmailla kutsusta yhteydenottoja keskimäärin 0,49 per työskentely
Jämteillä kutsusta yhteydenottoja keskimäärin 0,63 per työskentely

Olisiko liikaa haaveiltu, että nuo täydet erät lisääntyis ja oma-aloitteiset yhteydenotot vähentyis, sekä pentueeseen enemmän haukkuvia. Ei riitä jos esim 8 pennun laumasta yksi tai kaksi haukkuu itsensä KVA:si ja loput on kinnasvärkkiä. Omasta kennelistä on lähtenyt yksi pentue mihin olen tyytyväinen, siinä on 3 KVA koiraa 8 pennusta, sekään ei ole liikaa. Eikä unohdeta terveyttä, vakavin perinnöllinen sairaus on edellen se haukkumattomuus.

[P.Rantamäki]

Näin aloittelevan hirvikoiramiehen kannalta tärkein riteeri oli että kyseessä oli kotimainan rotu.Kukas niitä sitten käyttää jos ei suomalaiset ite.
Pasi Rantamäki