TOSI ASIAA KARHUKOIRAMME KÄYTTÖ OMINAISUUKSISTA

[eskoh]

Kertoisitko Hannu omista kriteereistäsi lähtiessäsi suunnittelemaan kasvatustyötäsi, oliko pelkkää sattumaa, vai minkälaiselle
pohjalle lähdit rakentamaan, miten suunnittelit jatkomahdollisuudet?.

PS,jatketaan hyvässä hengessä.

[hannutii]

Hyvä kysymys Eskolta! Näitä asioita on hyvä pohtia jokaisella joka kasvatustoimintaa aloittelee, eikä se pahaksi ole kokeneemmalle kasvattajallekaan. Jalostustahan tapahtuu vasta kun asetettuja tavoitteita saavutetaan.

Nyt kävi vaan vanhanaikaiset. Kirjoitin pitkän tekstin pureskellessani kysymystä, mutta lähetä -nappia painettuani huomasin sen katoavan bittiavaruuteen. Siellä olkoon, tiivistetään nyt lyhyt versio niin ehtii vielä nukkumatin kyytiin.

Koiratouhut minulla alkoivat aika tyypilliseen tapaan, kun tuli tarve ja mahdollisuus hankkia koira pyyntiä varten. Tässä vaiheessa jalostusasiat eivät paljoa mielessä pyörineet ja päädyin valitsemaan urospennun. Onnekseni sain hyvän pyynti- ja koekoiran. Koetouhut tulivat mukaan aika pian kun koira osoittautui toimivaksi. Uroksen jalostuskäytön myötä myös kiinnostus kasvatustoimintaan heräsi. Tiedonjanoa on koitettu vuosien saatossa sammuttaa. Samalla on huomattu, että sivistyksen lisääntyessä huomaa tietävänsä yhä vähemmän. Kyllä ihminen on matkustaja luontoäitin kyydissä!

Oman jalostustyön kriteerit lyhyesti. Riittävän hyvin toimiva, varhaiskypsä, tervepäinen ja muutenkin terve narttu. Mielestäni rotu on siinä jamassa, että yhtään koiraa ei pidä jalostukseen käyttää, jos se ei normaalisuorituksella pysty Hirv1 tulokseen haukkukokeessa eikä sen avulla saa hirveä hengiltä kairassa ilman passiketjun apua. Tässä on muutama ehdokas vuosien varrella ollut, ihan toimivia metsästyskoiria hyvänä päivänä, mutta yksikään ei ole vanhuuteen kuollut meidän tarhoissa. Liian ailahtelevia ovat olleet. Yhden pennutinkin, mutta en halunnut jatkaa sen pentueen tuotoksella kun sama ailahtelu jatkui ja petyin muutenkin pentueeseen kokonaisuutena. Myin nartun pyyntikoiraksi ja otin uutta verta kasvamaan. Tällä hetkellä tuntuu, että se oli hyvä päätös. Nyt tuo nuorimmainen näytti sen verran hyvät merkit, että jospa tuossa olisi jonkun pidemmän ketjun alku myös jalostusmielessä.

Toimiva narttu lienee jokaisen kasvattajan lähtökohta, eroja on enemmän siinä minkälaisia asioita kasvatustyöllä tavoitellaan. Itse huomaan usein pohtivani näitä asioita koko rodun kautta. Olen monesti todennut, että rotu tarvitsee jokaista kasvattajaa eikä yhtä oikeaa tietä ole. Päinvastoin on elinehto, että kasvatustyötä tehdään eri keinoilla ja tavoitteilla omista visioista tiukastikin kiinni pitäen. Itse haluan säilyttää ja kehittää ominaisuuksia, jotka ovat olleet karhukoiran vahvuuksia pyynnissä aina. Nopea, tarkoituksenmukainen haku ja hyvä riistankäsittelytaito ovat ykkösasioita minulle. Arvostan koiraa, jolle hirven tappaminen seisontahaukkuun on helppoa kuin heinänteko. Toimiva koira tarvitsee viettiä, oikeanlaista luonnetta ja perusterveyttä. Näihin asioihin kiinnitän huomion jalostusvalinnoissa ja pyrin urosvalinnalla vahvistamaan/ paikkaamaan ominaisuuksia tarpeen mukaan. Toki tiedostan, että ominaisuuksia ei jalosteta yhden tai kahdenkaan sukupolven aikana paljoa, mutta jotain kohti kuitenkin yritetään.

Kasvatustyön jatkuvuuden kannalta yhdistelmän suunnitteluun tulee lisää muuttujia. Jatkojalostuksen ykköskriteeri on toki terve ja toimiva koira. Ilman sitä ei suku jatku vaikka sukutaulu olisi kuinka hieno. Tämä lienee taas jokaisen kasvattajan tavoite. Itse pyrin urosvalinnoissani siihen, että onnistuessani tuotan jalostuskoiria toisille kasvattajille. Pyrin valitsemaan toimivia koiria vähän vähemmän jalostukseen käytetyistä suvuista. Välillä tuntuu, että rohkeutta tähän suuntaan saisi olla enemmänkin. Aika näyttää onko sitä minulla, tyvessä ollaan vielä. Oma narttu asettaa tietysti rajoituksia valinnoille, niinhän se tekee jokaisella. Pienin askelin edetään. Toivottavasti tulevaisuudessa olisi aikaa enemmän, kiinnostaisi koittaa kasvattaa useammalla nartulla ja vähän erilaisin keinoin, tavotteinkin.

Tuntuu, että ajatusvirta jäi vähän sekavaksi nyt kun yritti muistella nopeasti, että mitä sinne bittiavaruuteen katosi. Ei tästä kovin tiivistä referaattia silti tullut. Haastellaampa aiheesta lisää joskus. Kirjoitelkaa muutkin kasvattajat visioistanne, mielenkiintoista olisi lukea. Eskollakin on pitkä tie kuljettuna. Kerro toki miten olet eri valintoihin päätynyt ja mitä tavoittelet jatkossa!

Ps. Jalostuksen tueksi olisi hyvä saada jalostustietokantaan työkalu, jolla virtuaaliyhdistelmien tekeminen olisi mahdollista muutama sukupolvi eteenpäin. Se helpottaisi juuri jatkojalostusmahdollisuuksien arviointia huomattavasti!

[eskoh]

Kiitos Hannulle vaivannäöstä ja asiallisesta sellaisesta, tästä on hyvä laajemmalla rintamallakin jatkaa.

[eskoh]

Vähän samaan lajiin kuin Hannukin aloitin harrastuksen Karjalan karhukoiralla, ensimmäiset pyytöläiseni 60 - 70 kymmen
luvun lopulle oli niin;s maatiais kaiken viljan keruu koneita. Mutta kun sattui että Seeferi tappoi silloisen pyytöläiseni
vuosi oli 1977. Niin silloin päätin hankkia ensimmäisen musta valkoisen, joten ajelin Enonkoskelle Usvan ukon puheille
olin otettu kun sanoi tykkäävänsä pohjoisen pojista ( leikkasi puukolla seinätaljastaan varpaan/kynnen pojalleni muistoksi ).
Muisteli usein suunnannensa erä retkiä Värriöjoen ja Tuntsan erämaihin koirineen karhun pyyntiin, saalistakin saaneen.

Ensimmäinen pennun valinta tuli pahnueesta jossa oli pari kolme varteen otettavaa urospentua, kun toinen pentue johon silmäni ensin kiintyi varsinkin yhteen poikaan oli kuulemma varattu jollekkin tunnetulle erämiehelle, taisi olla Heimo Rautavan varaama.

Veikko uskotteli että tuossa isommassa pentueessa on useampikin pelikoira karhulle ja hirvelle, sekä jatko mahdollisuuksia
jos joskus aiot pentuja teettää, eikä Veikko väärässä ollut kun Usvan Vilin jonka otin itselleni tuli myös toinenkin Kuninkuus
haukuissa käviä Köpmanin Raunon Usvan Raju. Oltiin veljeksillä samaan aikaan valinnoissa/ kuninkuus haukuissa.

Jatketaan jos tuulet on suotuisesta suunnasta.

[BlägBoi]

Erittäin tärkeää: jatkumo, jatkumo, jatkumo. Miten oppisimme ymmärtämään tämän tärkeyden. Mitenkä löytäisimme sellaisia pennun ottajia, mitkä myös sitoutuisivat kasvatustyöhön eivätkä vain yksistään harrastaisi, metsästäisi, vaan pyrkisivät viemään perintötekijöitä eteenpäin.
BlägBoi
PS: Ja jotka ymmärtäisivät olemassa olevan pevisankin, mistä edellinen kasvattajakin voisi peilata menneisyyttäkin, mistä mahdollisesti voisivat löytyä myös ne ongelmakohdat, joita voisi terveyspuolella parantaa. Mahdollisimman laaja tarkastus, peilaus kokonaisesta pentueesta erittäin tarkeä.

[eskoh]

Jatketaanpa hyvän sään/tuulien aikaan mihin päivällä jäätiin. Seuraava vierailu Enonkosken Ihamanniemeen Veikon luo
tuli tehtyä vuonna 1983. jolloin oli vuorossa ensimmäisen narttupennun hankinta, jolloin mukaani lähti Veikon suosittelemana
Usvan Halli joka osottautui liian tiukaksi hirven käsitteliänä, mutta periytti karhun haukkujia Usvan Vilin kanssa mm; EP - Kassun
ja siitä syntyneet sisarukset karhun kaatoineen, jne. jne.
Samaan aikaan valitsin Vilille kaksi muuta narttua Veeran josta tuli Kaira joka oli Donnan emän emä. Sekä Tellun josta otin
Suskan, joka on monen nykypäivän pelikoiran taustoissa.

Elikkä näillä kolmella nartulla ja Usvan Vilillä jotka sopivat mielestäni hyvin yhteen, olen saanut pyörittää ja seurata
jatkumoa yli kolmekymmentä vuotta, kun kerran tuli Usvan Ukolle luvattua ettei ainakaan 30;nen vuoden sisällä karhukoiraamme
tuontirodut syrjäytä. Kiitos myös muille alan harrastajille jotka ovat kantaneet kortensa yhteiseen kekoon.

PS; Veikon huoli oli aiheeton.

[BlägBoi]

Hyvä kun joku on onnistunut ja jatkanut sovittua linjaa. Pentuja 967, lonkat tarkastettu 11% , kyynärät 0% , polvet 4%. Ja vertailu: pentuja 82, lonkkia tarkastettu 50%, kyynärät 1% ja polvet 6%. Tässä jälkimmäisessä listassa on vain tällainen harrastajakasvattaja, joka ei ole prosentteihin tyytyväinen. Paremminkin voisi olla, että voisi kokonaisuutta peilata, samoin myös kun tekemisiään, jotta oppisi ymmärtämään jotain myöskin karhukoirien terveyspuolestakin ja samalla hahmottamaan myöskin tulevaisuutta omalta osaltaan, kun on kumminkin niin sanottu pieni tekijä tässä kokonaispaletissa. Vaikkei vertaa muuta kuin aikaisemmin mainitsemaani kasvattajan työtä, josta sain sen käsityksen, että hänellä on mennyt todella hyvin ja itse katson, että omalta kohdaltani olen jäänyt vain puolitiehen. Mutta kumminkin omien kasvattien osalta olen saanut ehkä oppia todella jotakin sellaista, mitä todella olen lähtenyt kasvatustyössäni hakemaan, jos ei muuta niin sillä 50 prosentilla.
Terveisin BlägBoi
PS: Jatketaan ja hyvillä mielillä peilataan tulevaisuuteen.

[hannutii]

Jospa jätettäisiin vähäksi aikaa kennelvertailu vähemmälle. Nuo tiedot jokainen löytää koiranetistä ja on niitä saanut tältäkin foorumilta ihan nokko lukea viime vuosina.
Minusta keskustelun avaus oli hyvä ja toivon siihen osanottoja muiltakin. Sen lupaan kuitenkin, että lopetan heti alkuunsa jos tämä menee taas nokitteluksi ja itsensä erinomaisuuden osoittamiseksi.
Se siitä... kerrotko Harri, että mitkä sinun mielestä ovat tärkeimmät terveysasiat karhukoiralla? Mihin itse kiinnität eniten huomiota jalostusvalinnoissa, nimenomaan terveyspuolella?

[BlägBoi]

Jospa jätettäisiin vähäksi aikaa kennelvertailu vähemmälle. Nuo tiedot jokainen löytää koiranetistä ja on niitä saanut tältäkin foorumilta ihan nokko lukea viime vuosina.
Minusta keskustelun avaus oli hyvä ja toivon siihen osanottoja muiltakin. Sen lupaan kuitenkin, että lopetan heti alkuunsa jos tämä menee taas nokitteluksi ja itsensä erinomaisuuden osoittamiseksi.
Se siitä... kerrotko Harri, että mitkä sinun mielestä ovat tärkeimmät terveysasiat karhukoiralla? Mihin itse kiinnität eniten huomiota jalostusvalinnoissa, nimenomaan terveyspuolella?

Ei ole kysymys kennelvertailusta, vaan on kysymys siitä, kuinka tyytyväinen voi olla saavutuksiinsa. Ei mitään vertailuja siinä mielessä. Kokonaisvaltainen terveys jalostuksen kannalta tärkeä, mutta niin kauan kuin on sovittu että pevisa on voimassa ja indeksit, eletään näiden mukaan.
BlägBoi
PS: Terveys ykkönen, käyttöominaisuudet kakkonen. Jos ei ole perusterveyttä, niin ei ole myöskään toimivuutta.

[Kytösavu]

Mukava lueskella Eskon selvityksiä mistä on liikkeelle lähtenyt karhukoirien kanssa. Tälläistä lisää, historia on mielenkiintoista. Oli ne itsellekin osin tutut Posion maat varmaan silloin aika lailla komiammat, mutta hirviä taisi olla vähemmän?

[Kytösavu]

Ja varsinkin karhuja oli vähemmän?

[eskoh]

Jospa jätettäisiin vähäksi aikaa kennelvertailu vähemmälle. Nuo tiedot jokainen löytää koiranetistä ja on niitä saanut tältäkin foorumilta ihan nokko lukea viime vuosina.
Minusta keskustelun avaus oli hyvä ja toivon siihen osanottoja muiltakin. Sen lupaan kuitenkin, että lopetan heti alkuunsa jos tämä menee taas nokitteluksi ja itsensä erinomaisuuden osoittamiseksi.
Se siitä... kerrotko Harri, että mitkä sinun mielestä ovat tärkeimmät terveysasiat karhukoiralla? Mihin itse kiinnität eniten huomiota jalostusvalinnoissa, nimenomaan terveyspuolella?

Ei ole kysymys kennelvertailusta, vaan on kysymys siitä, kuinka tyytyväinen voi olla saavutuksiinsa. Ei mitään vertailuja siinä mielessä. Kokonaisvaltainen terveys jalostuksen kannalta tärkeä, mutta niin kauan kuin on sovittu että pevisa on voimassa ja indeksit, eletään näiden mukaan.
BlägBoi
PS: Terveys ykkönen, käyttöominaisuudet kakkonen. Jos ei ole perusterveyttä, niin ei ole myöskään toimivuutta.

Oikeassa olet Harri polonen kuinka voisitkaan suorittaa minkäänlaista Kennelvertailua kenenkään kanssa, koska ei ole sellaista?.

Kerro omista lähtökohdistasi suunnitellessasi perustaa kasvatustyöllesi?

Kuka suorittaa kasvatus/jalostustyötä ilman pevisaa ja sen velvoitteita?.

Terveys tietenkin ykkönen. Montako ykkösen käyttökokeissa saavuttanutta tällhetkellä/tällä vuosituhannella tarhassasi ollut?

Käyttö ominaisuudet kakkonen. Onko edes kakkosen haukkuneita omistuksessasi nykyään montakaan?

PS; Kaihertaako munaskuitasi mikään muu kuin , BB + PP puuttuminen keskusteluista, tuntuu jutuissasi joskus vilahtavan
tarve lisätä aaa;n lisäksi ddd ja vielä hhh, dd. Eikö kannattaisi vähitellen harkita tarkkaan kannanottoja, pyrkien vähitellen
taas viisasten kirjoihin??.

Tuo viimeinen kevennyksenä.

Terveisiä Pekalle Kuopiossa poristiin, kertokaa toisetkin alkutaipaleen lähtökohsista yhteisen harrastuksemme parissa.

[eskoh]

Jatketaanpa hyvän sään/tuulien aikaan mihin päivällä jäätiin. Seuraava vierailu Enonkosken Ihamanniemeen Veikon luo
tuli tehtyä vuonna 1983. jolloin oli vuorossa ensimmäisen narttupennun hankinta, jolloin mukaani lähti Veikon suosittelemana
Usvan Halli joka osottautui liian tiukaksi hirven käsitteliänä, mutta periytti karhun haukkujia Usvan Vilin kanssa mm; EP - Kassun
ja siitä syntyneet sisarukset karhun kaatoineen, jne. jne.MM. E P -Jyskyn kautta Vuottajan koirat, Kassun pahnuesiskon E P - Kaijan
kautta Molssin Raikuun.

Samaan aikaan valitsin Vilille kaksi muuta narttua Veeran josta tuli Kaira joka oli Donnan emän emä. Donna lähti haarautumaan
omille teilleen, ensin Huhtian, sitten Hirviparonin ja Vihatin kennelten merkittävän työn ansiosta, taitaapa olla yksi näkyvimmistä
nartuista nykyisessä karhukoira populaatiossa.

Sekä Tellun josta otin Suskan, joka on monen nykypäivän pelikoiran taustoissa. Sarvisuon koirien kautta isänpuolelta Tahvoon
ja isän puolelta Kassu kautta Pan. Täplään.

Donnan pahnueveli E P - Repe Elimys koirien kautta emän puolelta, myyös Tahvoon.jne ,jne.

PS; se on kuin pannulapun virkkausta erotuksella, ettet voi purkaa minkä olet ehtinyt alulle saattaa, toisin kuin palapelissä.

Elikkä näillä kolmella nartulla ja Usvan Vilillä jotka sopivat mielestäni hyvin yhteen, olen saanut pyörittää ja seurata
jatkumoa yli kolmekymmentä vuotta, kun kerran tuli Usvan Ukolle luvattua ettei ainakaan 30;nen vuoden sisällä karhukoiraamme
tuontirodut syrjäytä. Kiitos myös muille alan harrastajille jotka ovat kantaneet kortensa yhteiseen kekoon.

PS; Veikon huoli oli aiheeton.

[BlägBoi]

Kiitos kiitos. Huomasinkin siellä Hulivilin jälkeläisyhdistelmissä, että urospuolelta löytyi vähän samanlaisia karhukoiran nimiä kuin itsellänikin aikoinaan. Piti oikein tarkastaa rekisterinumeroiden kautta, että kenen omistamia ja kasvattamia koiria mahdollisesti siellä esiintyi. Yllätys, yllätys, kasvattaja ja omistaja löytyi, ja yleensä kun olen vaatimaton, niin minulle riittää ne pistemäärät, mitkä vaatimattomasti ovat yli 90 pistettä, etten tavallaan ahnetu enempää. Tulevaisuus sitten näyttää, tuleeko samanlaisia tuloksia vielä lisää. Kiitos kumminkin, kun huomioit muutkin.
BlägBoi

[Itäraja]

Esko heitti haastetta kertoa kasvattajien ja mustankoiran omistajien omasta alkutaipaleesta. Omalta osaltani hankin ensimmäisen mustan vuonna 1986. Karu haettiin Ranualta Juhani Puuruselta. Silloin itäisessä Kuhmossakin oli hyvä hirvikanta ja Karusta saatiin yhden jämptin ja yhden harmaan jälkeen (sitä ennen olleita, lähes pelaamattomia) tosi hyvä hirvikoira. Ja oli muutama karhuhaukkukin, ja jopa yksi kaato. Sitten tuli hankittua muutama narttu Eskolta, Uros Molssista ja siitä ensimmäiset pentueet. Liekkö ollut aloittelijan tuuria mutta kohtuullista toimivuuttakin pennuille tuli, ainakin urosten osalta. Koetoiminnasta silloin noilla kulmilla juuri kukaan ei puhunut vaikka siinä hirvikannassa jonkunsortin ykkönen olisi ollut melko helppo haukuttaa. Periaate oli jo silloin oli että sellaisia koiria ei pariteta joille hirviä ei ole seisontahaukkuun saatu ampua.
Yksi esimerkki luonnon jalostusvalinnasta täytyy kertoa. Oli syksy 1992 ja karhunmetsästysaika kiivaimmillaan. Silloinen narttuni Erauspojan Sissi oli kiimassa ja laskin aikaa että nyt se on varmaan ohi, halusinhan laittaa sen toisen urokseni Molssin Ramin kanssa yhdessä karhunpyyntiin. Kun päästin ne häkistä juoksemaan, nousi tuskanhiki pintaan kun katsoin sitä kyöräämistä. Vähän matkaa mentiin ja kas kummaa, kuusen juuressa koirat nalkissa! Voi sitä -piip- määrää!! Mieli teki ampua molemmat! Marraskuussa sitten Sissi teki pennut, muistaakseni yhdeksän. Tämä yhdistelmä kun ei ollut "omassa suosiossa" ja suunniteltu, hävitin pennut yhtä lukuunottamatta. Sen jätin urospennun emälle mieliksi. Myös siksi yhdistelmä ei ollut minun "suosiossa" koska Sissillä oli toinen korva hieman lerpallaan, pitkäkorvainen kun oli.
Pentu, joka sai nimen Elimys Nero, varttui mutta se sai olla oikeastaan koko ajan häkkiruusuna kun oli useampi hyvä pyyntikoira. Tuli seuraava alkusyksy ja kerran Nero karkasi häkistä. Hävisi suoraan metsään ja pian alkoi kiihkeä haukku. Usean tunnin haukkuun kaato. Koira on paras mitä minulla koskaan on ollut, mieletön hakemaan, jopa ylisitkas, luonne jopa ärhäkkä, haukkui karhua. Ulkonäössä oli puutteita. Ja Nerollakin kuten emällään, saman puolen korva ei noussut täysin pystyyn! Kuten hyville yleensä käy, yhtenä yönä hirvi tappoi koiran jokeen. Silloin Nero taisi olla kolmevuotias.
Muuten, Ramille ja Sissille sain ammuttua karhun yhteishaukkuun muistaakseni 1993.
Sen jälkeen on ollut useita narttuja eri kenneleistä, vaihtelevalla menestyksellä. Nuorena on tullut laitettua poistoon koiria jota olisi kannattanut pitää, joskus on tullut pidettyä koiria jotka olisi pitänyt laittaa poistoon. Myös omia kasvatteja. Paljon on tullut opittua kantapään kautta, toki lienee vielä paljon oppimistakin. Mutta näistä seuraavista koirista ehkä joskus lisää...jos kiinnostaa. Mutta tärkein, aina on ollut pelaavia mustia millä lähteä salolle!