VILLISIKA JA FAKTA

[BlägBoi]

Jokaista neljää villisian kaatoa kohden yksi laastaroitu, rei'itetty koira villisian toimesta. Kannattaa miettiä riskejä.
BlägBoi
PS. Varsinkin kannattaa säästellä koiria, millä ei ole jatkumoa.

[BlägBoi]

Esimerkki, kaksitoista kaadettua villisikaa ja kolme laastaroitua koiraa. Siis kysymyksessä kolme eri koiraa.
BlägBoi

[Hippiäinen]

Onko näistä jotain virallisempaa taulukkoa vai sanoitko ihan mututuntumalla? Ei sillä, että epäilisin väittämääsi. Mutta onko sillä vaikutusta työstääkö villisikaa vain yksi vai kaksi koiraa? Tuleeko loukkaantumisia suhterssa enemmän kun on koiriakin enemmän vai säästyvätkö koirat vähemmillä vammoilla kun sika ei kerkeä koko ajan samaa koiraa hiillostamaan?

[BlägBoi]

Vain yhtä koiraa kerrallaan käytetty. Olisikin mukava tietää - esimerkiksi Kaakkois-Suomessa itärajalla varmaan harrastettu villisikajahtia pidempään - mikä mahdollinen tilanne sielläpäin on koirien laastaroinnissa?
BlägBoi

[Kojamo]

Koiran elämä on aina pienestä kiinni. Hyvien koirien elämän Lanka on ohuempi kuin huonompien.
Hyvä että karhukoira käytetään possulle. Kuulopuheiden mukaan, hullurohkeena toimii paremmin kuin moni muu rotu.
Ikävä kyllä possu on kuulemma raju vastustaja.

[BlägBoi]

Olisikin mukava kuulla sellaisilta henkilöiltä, jotka todella ovat olleet mukana koiran kanssa villisikajahdissa, ei kuulopuheita. Jonkinlaista omakohtaista kokemusta. Tieto voisi auttaa niitä, jotka mahdollisesti lähtevät suorittamaan koirillansa villisikataippariakin. Ymmärtäisivät ja tietäisivät, mikä siellä todella on koiraa vastassa.
BlägBoi

[pentti koskelo]

Mitenkähän mahtaa olla, korvaako vakuutus jos possu sattuu koirasta koiraa selkärangasta purasemmaan? Yksi ajokoiramies ajatti tai yritti ajattaa jänistä aina valtateiddn ja rautateiden vkeressä. Oli vissiin vakuutukset ajantasalla.

[herohusty]

Ennustan, että Suomessa vammautuu ja kuolee lähivuosina monta pystykorvaistakin koiraa villisikajahdeissa kokemattomuuden takia. Erityisesti haavoittunut sika on erittäin vaarallinen ja tästä sain itsekin kokemuksia käydessäni sikajahdissa Saksassa kolmisen vuotta sitten. Haavoittuneen sian perään lähetettiin kolme jo aikaisemmissa taisteluissa enemmän tai vähemmän haavoittunutta pienikokoista, tummaa koiraa, jotka pitivät sian paikallaan kunnes metsästäjä hyppäsi takaapäin sian selkään ja tappoi sen puukolla. Sikaa ei voinut ampua koiriin osumisen pelossa ja oli se miehennäköinen, nuori metsästäjäkin saanut osansa näissä taisteluissa.
Kannattaa lukea Gustav Hägglundin kirjasta "Leijona ja kyyhky" hänen kokemuksistaan Golanin villisikajahdeista ja siitä minkälainen koira kenties pärjää tässä metsästysmuodossa...En itse löytänyt kyseistä kirjaa tähän hätään monien kirjojejeni joukosta.
hannu

[JussiO]

Itselläni on omakohtaista kokemusta villisiasta ja koirasta.2015 syksyllä meni ensimmäinen oma hirvikoira. Oli huonoa tuuria kun oli kummatkin omat koirat mettässä ja nuorempi haukkui vasaporukkaa. Myös vanhempi koira haukkui vieressä ehkä 50-80m päässä ja ajattelin että siellä on kaksi eri hirvisakkia. Lähdettiin haukulle ja sitten sai vanhempi koira kyytiä, kova ulvonta ja ihmettelin että kuinka se nyt hirveltä kyytiä sai kun rauhallinen haukkuja joka ei kovin lähellä hirviä painosta. No vasasakki otti karkon ja nuorempi koira perässä passiin josta vasa nurin. Katselin gps:stä että vanhempi koira tulee hiljaa passiin. Lähdin koittamaan nuorta koiraa pois lehmän perästä mutta se ei onnistunut joten palailin pellon reunaan jossa vanhempi koira oli jo kiinni. Sitten huomasin kavereitten ilmeestä että nyt ei ole kaikki hyvin. Koiralta kylki auki 20cm matkalta sekä kiveksistä peräaukkoon kuin veitsellä leikaten viilletty auki. Oli sunnuntai eikä mitään saumaa päästä lääkäriin. Koira jo kerran sulkenut silmänsä ja ei enää pysynyt tolpillaan. Kyljestä näki keuhkot joten ei ollut muuta mahdollisuutta kuin lopettaa kaveri. Jäljet tarkistettiin jälkeen päin paikassa missä koira haukkui ja sian jäljet löytyi. Riistakameralla noin 1km päässä oli käynyt myös iso yksinäinen karju. Tässä oli huonoa tuuria ja koira ei ollut aikaisemmin kohdannut sikaa sekä kaikenlisäksi vielä hieman toipilaana antibiootti kuurista joten kuntokaan ei ollut paras. Tämän jälkeen olen sikoihin alkanut suhtautumaan hieman erilailla. Koira oli tosiaan jämpti mutta ajattelin kuitenkin tämän tapahtuman kertoa. Nyt tarhassa on 4v jämpti ja 1v kku. Sikoja täällä pyörii jonkin verran ja jämptiä ne kyllä kiinnostavat mutta kaatoa ei ole tullut enkä ole tuon tapahtuman jälkeen edes juuri sikojen perään laittanut. Yksinäisen jäljelle jos tuuppaa niin monesti siellä voi se karju olla, ehkä useammalla koiralla voisi loukkaantumisen riski hieman pienentyä, tiedä häntä.

[BlägBoi]

Kyllä jollakin sentään näyttää olevan omakohtaista kokemusta villisioista ja niiden vaarallisuudestakin, mutta taitaa olla villisian metsästys pysäyttävällä koiralla täällä Suomessa vielä aika lastenkengissä. Kokemukset todellisuudessa varmaan aika harvassa, varsinkin kun tätä palstaa ja kirjoittelua on seurannut, vaikka tieto olisi tässäkin asiassa tärkeää - varsinkin niiden kannalta, jotka aikovat kokeilla koiraansa villisialla.
BlägBoi
PS. Villisikakin on laumaeläin, ja niillä on luja puolustustahto - unohtamatta karjupoikia.

[EOK]

Toistakymmentä vuotta käynyt sikajahdissa Virossa, jahdissa mukana ollut aina koiria (lähinnä sikäläisiä, paikallisia) vähän kaikkia rotuja, myös yksi Suomesta ostettu suomenpystykorva (joka muuten toimikin silloin paksun, vähän kantavan hangen aikaan parhaiten). Kertaakaan noilla reissuilla ei ole yksikään koira loukkaantunut sian toimesta.

Viime viikonloppuna olin ensimmäistä kertaa tutustumassa tarhakokeisiin Latviassa (4 ha tarha metsässä). Kahtena päivänä paristakymemnestä koirasta loukkaantui yksi harmaa uros. Loukkaantuminen tapahtui tosin jo ennen koepäiviä n. 5 tunnin työskentelyn jälkeen harjoitusten aikaan koiran jäätyä tottelemattomuuttaan haukkumaan yöllä, pimeässä, koiran kiinniottotilanteessa. Ilmeisesti koira kiinnitti liikaa huomiota ympärille tuleviin miehiin ja sika pääsi yllättämään takaapäin.

Sikäläisiä puhutellessa tuntui olevan melko yleinen käsitys se, että koira vaikuttaa myös käyttäytymisellään alttiuteen loukkaantua. Riittävä kunnioitus vastustajaa kohtaan ja paimentaminen kiinnikäymisen sijaan ei altista niin helposti vammoille. Useimmilta pidempään lajia harrastaneilta (siis metsästys, ei tarhakoe) oli joku koira joskus loukkaantunut. Osalta koirista puuttuu korva, häntä tai selviä vammoja/arpia näkyy kyljissä. Toki sielläpäin tuo sianmetsästys on ollut määrällisesti todella runsasta vuosikymmenien ajan. Esim. tuolla samaisella tarhallakin tammikuussa oli sika viiltänyt koiran kurkun/nahan poikittain auki (valtimo säästyi ja koira selvisi hengissä). Nyt kokeiden jälkeen yksi 6,5 kk ikäinen karhukoira jäi sian jyräämäksi heti alussa, mutta koira ei loukkaantunut ja työskenteli sen jälkeen vielä puoli tuntia.

Jos työskentelyssä on monta koiraa ja kohteena haavakko tai porsas niin silloin koirat rohkaistuvat ja käyvät helpommin kiinni ja sika tietenkin puolustautuu kykyjensä mukaan. Erittäin peitteinen maasto (joita balttiassa on paljon) altistaa myös vahingoille, kun koira/ihminen ei näe sikaa vaikka olisi melkein iholla. Ilmeisesti kuitenkin useamman koiran käyttö on suotavaa, koska tuolla naapurin puolella yleensä päästävät toisen koiran mukaan viimeistään sitten kun haukku on päällä. Heillä on kuitenkin melko paljon enemmän kokemusta sioista. Tuntuu myös aika loogiselta, että jos koirat toimivat hyvin yhteen niin vaikeampihan siankin on siinä olla.

[Jäbä]

Mites ne säännöt noissa tarhakokeissa menevät? Yksi tuttu kaveri oli kolmen laikansa kanssa juurikin tuolla Latviassa menneenä viikonloppuna. Uros oli kuulemma saanut kolmos diblomin. Kyselin kaverilta, mistä arvostelu koostuu, mutta jäi kuitenkin vähän auki...

[EOK]

Mites ne säännöt noissa tarhakokeissa menevät? Yksi tuttu kaveri oli kolmen laikansa kanssa juurikin tuolla Latviassa menneenä viikonloppuna. Uros oli kuulemma saanut kolmos diblomin. Kyselin kaverilta, mistä arvostelu koostuu, mutta jäi kuitenkin vähän auki...

En ole noissa mitenkään expertti, koska tosiaan ensimmäistä kertaa kävin tarhakoetta katsomassa.

Lyhyesti homma toimi niin, että
- max 10 min hakua (jos ei löydy niin peli poikki)
- löydön jälkeen 10 min haukkua, alle kahden minuutin tauko ei katkaise työskentelyä
- lopuksi koira pitäisi saada kutsusta pois (muistaakseni 2 min) jos aikoo hyvät pisteet

Työskentelyssä arvostellaan myös mm. haukkua (ainakin tiheys/peittävyys jollakin tavalla).

Diplomeissa on sitten erityisvaatimuksia mm. kiinnikäymisen/paimentamisen suhteen jos kovempia kuin kolmosdiplomeita haluaa. Noista en niin tarkkaan tiedä. Useimmille koirille tuolla Latviassa kävi niin, että joko sikaa ei löytynyt tai sika löytyi, koira haukkui hetken ja kun sika kävi päin niin koira halusi tulla isännän luo. Taisi olla niin, että vain 4 koiraa sai viikonlopun aikana diplomin. Sunnuntaina (jolloin ilmeisesti tuo sinun kaverisi sai diplomin yhdelle koiristaan) onnistujia oli vain tuo yksi.

Löydön osalta auttaa varmasti jos koiralle tuo tarhahomma on tuttua. 4 ha on kuitenkin sellainen alue, että kun se on jälkiä täynnä niin sika voi lymytä jossakin tuulen alla ja koira nysvää jälkien kanssa toisaalla. Jos siinä kymmenenkin koiraa on jo sikaa pöllyyttäänyt niin niitä tuoreita hajuja niin siasta, koirista kuin miehistäkin on joka paikka täynnä.

[BlägBoi]

Nyt kannattaa syventyä ja lukea tarkasti huhtikuun Pystykorva-lehti, niin ehkä oppii ymmärtämään villisian metsästystä koiralla, muistaa riskit villisian kanssa.
Terveisin BlägBoi