Jalostustarkastus 2016

[Sisukas]

Suuri kiitos jälleen tarkastukseen osallistuneiden koirien omistajille vaivannäöstä rodun parhaaksi. Itsensä ja koiransa likoon laittaminen vaatii epäitsekkyyttä ja seikkailumieltä.

Yhteenvetona jalostustarkastuksesta seuraavaa:
Ulkomuodoltaan koirat olivat viime tarkastukseen verrattuna tasakokoisempia ja yleisvaikutelmaltaan ehkä hieman laadukkaampia. Vaihtelua tietenkin löytyi koirien väliltä, mutta ennen kaikkea koot olivat yllättävän tasaiset. Ulkomuodon arvioinnissa tarkastavat tuomarit olivat vaihtuneet edellisvuodesta, joka on otettava myös huomioon, kun tarkastellaan kokonaisarviota.
Luonnetestauksen osalta tämän tarkastuksen koirat olivat keskimäärin pykälän kovempia kuin edellisen tarkastuksen koirat. Vallankin nartut jättivät tällä kertaa positiivisen muistijäljen allekirjoittaneelle. Luonteen kovuudessa ja koiran toimintakyvyssä vaihtelua kuitenkin löytyi yksittäisten koirien osalta, kuten arvata saattoi. Luonnetta testasi sama tuomari kuin edellisessä tarkastuksessa.

Jalostustarkastuslomakkeet tulevat ajallaan näkyville. Nöyrä kiitos myös tarkastukseen osallistuville arvioijille ja järjestäjille! Hienoa ollut saada tehdä yhteistyötä vuosien varrella todella rodulle omistautuneiden kanssa aina ansiokkaista asiantuntijoista kentällä talkoileviin paikallisyhdistysaktiiveihin.

[Itäraja]

Jalostustarkastukseen koiran kanssa osallistuneena heitän muutamia kommentteja, ja jopa haasteita.
- omalta osalta ei juurikaan yllätystä oman koiran edesottamuksissa. Ehkä jokainen muukin, joka on kymmenien koiriensa kanssa touhunnut, osaa lukea ja tulkita koiraansa. Ainakin luonteen osalta. Siitähän esimakua on saatu mm. näyttelykäynneillä ja niissä käyttäytymisessä.
- jalostustarkastuksessa tehty tarkempi ulkomuotoarvostelu erilaisine mittauksineen toimii, tai ainakin pitäisi, toimia osana luonnetestiä. Tuskin kukaan/ainakaan minä, ole sitä treenannut aiemmin. Toivottavasti tämä osio "kommunikoi" myös erillisen luonnetestin kanssa. Kummassakin on yhteistä koiralle uusi tilanne, jossa pystyy luonnetta lukemaan.

- Mutta sitten. En tiedä miten ja millä perusteella koirat oli valittu mutta oleellista on että miten saatuja tuloksia luetaan? Ja hyödynnetään näin lyhytaikaisen kokemuksen perusteella jalostuksen työkaluina. Muutamia esimerkkejä:
- Karhua haukkuminen ja karhua haukkuvien koirien jalostaminen. Onko esim. luonnetestissä arahkot koirat / rohkeat ja äreät koirat, eroa rohkeudessa haukkua luonnonkarhua? Palveleeko testaus myös tätä?
- Jälkeläisnäytöt ja periyttävyys. Tästä tuskin voi näillä tehdyillä otoksilla vetää vielä yhtään mitään johtopäätöstä, sillä siihen on niin paljon muuttuvia tekijöitä mukana. Eikä vähiten se toinen puoliso ja sen ominaisuudet/tausta.
- luonnetestissä tuli mieleen, että siinä jopa ihmisvihainen karhukoira tulisi pärjäämään. Onko se hyvä asia? Sitä on pyritty 30 vuotta jalostamaan pois ja nytkö se pitäisi ottaa jalostusohjelmaan. Itsekin 30 vuotta karhukoiria pyörittäneenä väitän ja tiedän, että silloisista karhukoirista suurin osa olisi käyneet keppimiehen kimppuun. Miten tätä tulkitaan? Mikä on tämän yhteys esim. karhunhaukkuominaisuuksiin. Väitän, että karhukoiran luonne (varsinkin narttujen osalta) on pehmentynyt liikaakin aikojen saatossa, mutta miten se testattaisiin oikein palvellakseen esim. karhunpyyntiominaisuuksien kehittämiseksi on haaste. Minusta vähintäänkin luonnetestissä "pulkkaukon" niskassa olisi pitänyt olla tuore, verinen karhunnahka. Se testaa luonteen kovuutta vähintäänkin yhtä paljon kuin pipoukko. Ja kun siihen olisi jäänyt vielä kaksi ukkotestiä jäljelle siitä huolimatta. Ei pidä olla liikaa palveluskoiramiehen lumoissa, terveen järjen käyttö testien kehittämiseksi karjalankarhukoiramme ominaisuuksien eteenpäin viemiseksi lienee oleellisempi juttu.
Harmi kun itse on koiran kanssa tilanteessa kiinni, silloin jää toisten koirien seurailu aika väkisinkin aika vähälle. Pitää lukea sitten raporteista.

[hannutii]

Olin Ranualla paikalla seuraamassa jalostustarkastusta, tai tarkemmin sanottuna sen luonnetestiosiota. Näyttelyissä on jo kerennyt kierrellä ja niitähän pääsee seuraamaan vaikka joka viikonloppu. Omasta mielestä, kun näyttelyitä olen seurannut, niin varsinkin narttujen luonne on mennyt eteenpäin. Yhä harvemmin näkee koiria, jotka luimistelevat häntä koipien välissä ihmisjoukon ja toisten koirien edessä. Lieneekö syynä myös, että nykyisin yhä useampi näihin tilanteisiin koiraansa valmistaa? mene ja tiedä.
Olipa koirien käytös näyttelyissä mennyt parempaan tai huonompaan, niin kehitettävää karhukoiran luonteessa on jokatapauksessa. Ihmisvihaisuus on saatu kitekettyä karhukoirista lähes olemattomiin, ja se on hyvä asia. Ainakaan minulla ei tule koskaan olemaan niin hyvää koiraa, että se säilyttäisi henkensä jos minua epäilyttää, että se ihmistä vahingoittaa normaalissa arjessa. Uskon, että näin ajattelee nykyisin suurin osa koiraharrastajista. Tämä puoli meillä on kunnossa, mutta itse olen sitä mieltä, että pentuearvot paranisivat reilusti etenkin narttujen osalta, jos luonteen kovuutta saataisiin vahvistettua. Ja ihan vaan varmuuden vuoksi, kovuudella en tarkoita sitä, että koiran pitäisi olla vihainen. Kovuuden puute näkyy siinä, että riistaa ei uskalleta haukkua vaikka sitä kiinnostaa seurata. Karhulla tämä on yleistä, mutta osalla koirista pää ei kestä haukkua edes hirveä. Tai jos uskaltaa haukkua niin työskennellään kaukaa, perästä. Hirveä ei haasteta, tyydytään vain seuraamaan. Tällaisilla koirilla karkkomatkat pitenee ja haukut valuu... karhukoirissa tällaiset yksilöt ovat minun mutun mukaan yleistyneet. Itse tykkään eniten työskentelytyylistä, jossa koira paimentaa aktiivisesti hirveä tai karhua. Yleensä haukut kiinteytyvät nopeasti ja karkot ovat lyhyempiä. Hirvi on tällaisen koiran käsittelyssä monesti aggressiivinen ja tapattaa seisontahaukussa helposti itsensä tai vasansa. Silloin kun metsästetään ilman passiketjuja, mies/koira periaatteella niin tällä on merkitystä.
Typistetty luonnetestiosio oli mielestäni loistavasti rakennettu Ranualla. Muutaman minuutin aikana saatiin koirien luontaisista ominaisuuksista suuriakin eroja esille. Toimintakyky painetilanteessa ja kyky unohtaa ikävät asiat ovat varmasti ominaisuuksia joita metsästyskoira tarvitsee. Se on syytä muistaa, kuten Itäraja totesi, ettei meillä kannata laittaa koiria paremmuusjärjestykseen luonnetestin perusteella. Yhtä vaarallista on vetää muitakaan johtopäätöksiä testin perusteella koirista ja niiden perimästä. Kyllä koiran tärkeimmät näytöt annetaan metsässä, oikeissa riistatilanteessa. Niistähän meillä on saatavilla hirvenhaukkukoetuloksia, osalla näyttönä on karhutaippareita ja jopa kaatoja. Niiden kuuluu ohjata käyttökoiran jalostusta jatkossakin! Mutta. Miksi emme hyödyntäisi tällaista mahdollisuutta testata koiran luonnetta puolueettomassa olosuhteessa? Metsässä riistavietti paikkaa luonteen pehmeyttä. Sitä ne tekisivät myös jos tuon kelkan päällä olisi ollut tuore, haiseva karhuntalja kuten Kari ehdotti. Nyt testattiin koirien luonnetta, ei riistaviettä.
Minusta luonteen testausta tulisi ehdottomasti lisätä niin, että kaikki jalostukseen käytettävät koirat käytettäisiin luonnetestissä. Miksikö? Miksi näyttelyissä käydään? Näkeehän koiran rakenteen melko pian ensi näkemältä. Miksi kokeissa käydään? Tietäähän koiran omistaja koiran metsästysominaisuudet ilman haukkukokeitakin, kuten tuntee myös koiransa luonteen ja paineensietokyvyn! Se vaan ei riitä, jos koiranomistaja tuntee koiransa. Kun luonne, ulkomuoto ja ennenkaikkea käyttöominaisuudet löytyvät tiettyjen raamien mukaan arvoituna tietokannasta, on toimivien yhdistelmien suunnittelu muuttunut taas pykälää helpommaksi.
Tästä(kään) asiasta ei pidä tehdä liian isoa eikä koiria pidä rankata paremmuusjärjestykseen. Mutta hyvä lisä tästä varmasti saadaan kun testattua materiaalia saadaan enemmän!

[VerneT]

- luonnetestissä tuli mieleen, että siinä jopa ihmisvihainen karhukoira tulisi pärjäämään. Onko se hyvä asia? Sitä on pyritty 30 vuotta jalostamaan pois ja nytkö se pitäisi ottaa jalostusohjelmaan. Itsekin 30 vuotta karhukoiria pyörittäneenä väitän ja tiedän, että silloisista karhukoirista suurin osa olisi käyneet keppimiehen kimppuun. Miten tätä tulkitaan? Mikä on tämän yhteys esim. karhunhaukkuominaisuuksiin. Väitän, että karhukoiran luonne (varsinkin narttujen osalta) on pehmentynyt liikaakin aikojen saatossa, mutta miten se testattaisiin oikein palvellakseen esim. karhunpyyntiominaisuuksien kehittämiseksi on haaste. Minusta vähintäänkin luonnetestissä "pulkkaukon" niskassa olisi pitänyt olla tuore, verinen karhunnahka. Se testaa luonteen kovuutta vähintäänkin yhtä paljon kuin pipoukko. Ja kun siihen olisi jäänyt vielä kaksi ukkotestiä jäljelle siitä huolimatta. Ei pidä olla liikaa palveluskoiramiehen lumoissa, terveen järjen käyttö testien kehittämiseksi karjalankarhukoiramme ominaisuuksien eteenpäin viemiseksi lienee oleellisempi juttu.

Nyt jäi vähän epäselväksi Itärajan käyttämät ja tarkoittamat termit pehmeys/kovuus?
Luonnetestissähän kovuus/pehmeys määritellään koiran kykynä muistaa tai olla muistamatta epämiellyttäviä asioita.

Käyttöominaisuuksiin johdettuna tämä tarkoittaisi, että sinun mielestä ennen oli enemmän narttuja jotka esimerkiksi hirven jalkoihin jäätyään pystyivät hirvityöskentelyjä jatkamaan joko samana päivänä tai seuraavalla irtilaskukerralla. Tarkoititko näin?

Entä tämä ihmisvihaisuus jota karhukoirissa kuulostaa ennen olleen? Olisiko aika alkaa puhua karhukoirissa olleesta terävyydestä; "Terävyys on ominaisuus, joka saa koiran reagoimaan aggressiivisesti sen tuntiessa itsensä uhatuksi."

Vaikka terävä koira pärjäisikin tiettyyn pisteeseen asti luonnetestissä, eikö karhukoiran jo rotumääritelmänkin puolesta pitäisi olla niin itsevarma ettei sen tarvitse reagoida keppimieheen? Onko Itäraja sitä mieltä, että tällainen (jopa pikkulapsiin) kohdistuva aggressiivisuus on tavoiteltavaa? Onko sinun kokemuksen mukaan hyvät karhunhaukkujat olleet näitä ihmisiä kohti hyökkääviä vai luonteeltaan lupsakoita?

Näistä kovuus/pehmeys/terävyys asioista tullaan varmaan tulevaisuudessa keskustelemaan yhä enemmän niin mielestäni olisi tärkeää, että asioista puhuttaessa samoilla sanoilla myös tarkoitetaan samoja asioita.

[Itäraja]

Verne, lue kunnolla ennen kuin väität mustaa valkoiseksi. Siinähän totesin, että minusta ollaan hakoteillä jos aletaan suosia ja jalostaa ihmisvihaista koiraa! Sellaiset pärjää tässä keppiukkotestissä hyvin. Kuka luonteen lujuuden puolesta, kuka todellisuutta arkuutta paikkaillen isännän vieressä? Toki pitää muistaa, että "äreitä", kovapäisiä karhukoiriakin voi olla ja ehkä onkin, mutta "luonnevikaiset" äreät pitäisi osata erottaa. Eka kysymys tästä; onko koira, joka ei anna näyttelyssä koskea, mitata, katsoa hampaita (eli siis hylätty) mutta luonnetestissä keppiukolle sopivan vihainen, puolustava ja päällekäypä lähtökohtaisesti "hyvä jalostusyksilö"?

Toiseksi minusta tälle testihommalle puuttuu verrokit tai tulokset minkä pohjalta voidaan jotakin päätellä. Vähän sama kuin laboratorion verikokeessa, tulokset saadaan mutta ei olisi mihin verrata onko joku pielessä. Heitän karkeaksi esimerkiksi tuon yllä olevan (keksityn) esimerkin; onko se hyvä vai huono? Ei kannata testata sellaista jos ei pysty tai osata analysoida tuloksia.

Hannu totesi, että riistavietti paikkaa luonnetta. Osaksi niin voi olla mutta vain osaksi. Ja valitettavan pieneltä osalta. Tämän saa todeta ennenkaikkea koiraa karhulle testatessa. Saa olla ykkösluokan kva hirvelle mutta muutaman sadan metrin päässä olevalle karhulle ei mene narulla työntämälläkään. Ei ole riistavietin puutetta mutta kovuuden puutetta kylläkin! Saman näkee kun katsoo keskimäärin pentueiden haukkuvaa uros/narttusuhdetta. Kyllä niiden geenit lähtökohtaisesti riistavietinkin osalta on samat mutta narttujen luonne pettää. Eikö olisi johdonmukaisempaa kehittää METSÄSTYSKOIRILLE JA NIIDEN METÄSTYKSESSÄ TARVITTAVIEN "kovuusominaisuuksien" testausmenetelmää? Saahan siinä olla myös riistaviettiä esilletuovaa mahdollisuutta mukana, eikö sitä siihen (suur)riistan metästykseen ole jatkossakin tarve käyttää?? Minä ainakin mieluimmin testaisin pulkkaukon sijasta tuoretta "karhunnahkakelkkaa". Epäilempä, että luonne tulee siinäkin esille aika rajusti. Jopa enemmän kuin pulkkaukolla. Minusta tarvitaan tervepäisiä, halutun riistan kanssa riittävän kovapäisiä koiria. Ja mahdolliset testit sen mukaan.
Olisi kiva kuulla testin toimivuudesta ja tuloksista seuraavaa. Varmaan testatuissa koirissa on hyviä karhuhaukkujia, myös sellaisia joille on kaatoja. Miten ne koirat toimivat luonnetestissä? Löytyikö yhtäläisyyksiä? Tällä haen sitä että saadaanko testillä jo lyhyessä ajassa jotakin arvokasta tietoa suurriistan pyyntiin, esim. karhun. Karhuhan koettelee eniten koiran luonnetta. Ellei, on syytä miettiä, palveleeko ko. testi mitenkään KÄYTÄNNÖN jalostustavoitteita. Metsästyskoiraahan tässä kai jalostetaan, ei palveluskoiraa? Ellei, kannattaa nöyrtyä ja miettiä/kehittää kenties palvelempaa testausmenetelmää.
Ja lopuksi analysoijille teoreettinen esimerkki; Mitä mieltä olette koirasta, joka luonnetestissä oli pehmeä/arka ja joka kva ja jolle ammuttu useita karhuja hyville töille? ps. valitettavasti tämä ei ole esimerkki omasta koirasta . Halutessaan minun koiraa voi ja saa ruotia tällä vaikka esimerkkinä. En ole testauksia vastaan vaan rodun eteenpäin viennin kannalta testit palvelemaan sen oikeita käyttötarkoituksia. Ja osaamista sitten tulkita tuloksia. Oikein.

[hannutii]

Ensinnäkin, minulla ei ole mitään halua tai tarvetta alkaa ruotia kenenkään koiran edesottamuksia täällä julkisesti. Kaikki testattavat koirat ovat antaneet riittävästi näyttöjä metsässä karhulla ja hirvellä. Monilla on näyttöjä myös periyttämisestä. Ei muutaman minuutin aikana suoritettu testi murenna minkään koiran ominaisuuksista saatua kuvaa. Sitä on turha pelätä.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tuo keppiukko on tuossa testiosiossa turha. Karhukoiran ei tarvitse vahtikoiran virkaa nykypäivänä hoitaa. Toisaalta, mitä haittaa on jos koirasta sitäkin puolta tutkitaan? Minua se ei ainakaan haittaa. Se kannattaa muistaa, että ei kannata omien ajatusten perusteella laittaa ajatuksia ihmisten päähän. En usko, että kovinkaan moni arvostaa koialta sellaista käytöstä, jossa koiria käsittelemään tottunut henkilö jättää hampaat katsomatta. Silloin ollaan epäonnistuttu koiran koulutuksessa. Se mikä on koiran luonteesta, mikä on koulutuksen tulosta jää aina meidän pohdittavaksi. Myös se, mikä on hyvä jalostusyksilö. Siihen ei tuo luonnetestin palanen suoraa vastausta anna, mutta ehkä aikojen päästä se ataa jo palasen kokonaisuudesta? Mutta kuten totesit, ennenkä voidaan jotopäätöksiä vetää mihinkään suuntaan täytyy vertailupohjaa kerätä paljon enemmän kuin sitä nyt on. Muuten menee hakummunnaksi. Siksi ihmettelen, Kari, että vaikka tiedät vertailupohjaa olevan tässävaiheessa varsin vähän niin miksi kyselet valmiita vastauksia? Ei tämä ihan 1+1 matematiikkaa ole.

Riistavietti paikkaa luonteen pehmyttä koirilla joilla sitä on. Mutta vain osaksi, kuten Kari totesi. Valitettavasti. Olen henkilökohtaisesti todennut tuonkin, että vaikka koira olisi kuinka varhaiskypsä hyvänsä ja hirvelle pelaisi kuin ajatus, niin karhulle ei pää riitä, ainakaan ilman koulutusta ja positiivisia kokemuksia. Kaikilla ei koskaan. Sen takia oikeanlaista luonteen kovuutta tarvitaan lisää. Siinä ollaan varmasti samaa mieltä. Tieto metsästysominaisuuksista saadaan käyttökokeista ja käytännön metsästyksen yhteydessä. Siihen meillä täytyy pohjata, kun halutaan jalostaa käyttöominaisuuksia eteenpäin, kuten myös luonnetta. Metsässä se luonne lopulta punnitaan. Mitä teet hyvän toimintakyvyn ja kovan luonteen omaavalla MVA koiralla, joka ei pelaa kunnolla metässä? En minä ainakaan semmosta tarvi. Kyllä se kokonaisuus ratkaisee ja siihen käyttökokeet on hyvä mittari. Mutta luonnetestistä voi tulla hyvä lisätyökalu, kunhan vertailupohjaa kerätään enemmän. Ei testaamisesta ainakaan haittaa ole.

[sumu]

Ihmisvihaisuuden leima on pahin este vieläkin karhukoiran ottamiselle vaikka ne ajat jolloin sille oli katetta ovat takana päin,karhukoiran toimivuus tänä päivänä tunnetaan mutta onko ne kuinka vihaisia ?Tähän kysymykseen joutuu useasti vastaamaan vieläkin,valitettavasti vihaisen koiran tekemisistä puhutaan laajemmin kuin hyvän koiran.Voiskohan koiran terävyys testissä kertoa kahdesta eri luonteen piirteestä,piilevästä ihmisvihaisuudesta tai sitten todellisesesta kovuudesta,kuten itäraja edellä pohti.Olen seurannut eräitä pentueita jossa uroksen puolella oli vihaisuutta/kovuutta mutta pentueiden nartuissa esiintyikin pehmeyttä joka haittasi metsästystä.Tätä ei mielestäni esiinny jos pentueen vanhemmat ovat ns täyspäisiä,tässä lienee kysymys siitä että uroksen "kovuus" olikin arkuutta eikä todellista terävyyttä.Ne koirat jotka ovat olleet mitään pelkäämätömiä ja perään antamattomia ovat olleet todella siivoja koti koiria.Näin siis minun mielestäni.

[Itäraja]

Ensinnäkin, minulla ei ole mitään halua tai tarvetta alkaa ruotia kenenkään koiran edesottamuksia täällä julkisesti. Kaikki testattavat koirat ovat antaneet riittävästi näyttöjä metsässä karhulla ja hirvellä. Monilla on näyttöjä myös periyttämisestä. Ei muutaman minuutin aikana suoritettu testi murenna minkään koiran ominaisuuksista saatua kuvaa. Sitä on turha pelätä.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tuo keppiukko on tuossa testiosiossa turha. Karhukoiran ei tarvitse vahtikoiran virkaa nykypäivänä hoitaa. Toisaalta, mitä haittaa on jos koirasta sitäkin puolta tutkitaan? Minua se ei ainakaan haittaa. Se kannattaa muistaa, että ei kannata omien ajatusten perusteella laittaa ajatuksia ihmisten päähän. En usko, että kovinkaan moni arvostaa koialta sellaista käytöstä, jossa koiria käsittelemään tottunut henkilö jättää hampaat katsomatta. Silloin ollaan epäonnistuttu koiran koulutuksessa. Se mikä on koiran luonteesta, mikä on koulutuksen tulosta jää aina meidän pohdittavaksi. Myös se, mikä on hyvä jalostusyksilö. Siihen ei tuo luonnetestin palanen suoraa vastausta anna, mutta ehkä aikojen päästä se ataa jo palasen kokonaisuudesta? Mutta kuten totesit, ennenkä voidaan jotopäätöksiä vetää mihinkään suuntaan täytyy vertailupohjaa kerätä paljon enemmän kuin sitä nyt on. Muuten menee hakummunnaksi. Siksi ihmettelen, Kari, että vaikka tiedät vertailupohjaa olevan tässävaiheessa varsin vähän niin miksi kyselet valmiita vastauksia? Ei tämä ihan 1+1 matematiikkaa ole.

Riistavietti paikkaa luonteen pehmyttä koirilla joilla sitä on. Mutta vain osaksi, kuten Kari totesi. Valitettavasti. Olen henkilökohtaisesti todennut tuonkin, että vaikka koira olisi kuinka varhaiskypsä hyvänsä ja hirvelle pelaisi kuin ajatus, niin karhulle ei pää riitä, ainakaan ilman koulutusta ja positiivisia kokemuksia. Kaikilla ei koskaan. Sen takia oikeanlaista luonteen kovuutta tarvitaan lisää. Siinä ollaan varmasti samaa mieltä. Tieto metsästysominaisuuksista saadaan käyttökokeista ja käytännön metsästyksen yhteydessä. Siihen meillä täytyy pohjata, kun halutaan jalostaa käyttöominaisuuksia eteenpäin, kuten myös luonnetta. Metsässä se luonne lopulta punnitaan. Mitä teet hyvän toimintakyvyn ja kovan luonteen omaavalla MVA koiralla, joka ei pelaa kunnolla metässä? En minä ainakaan semmosta tarvi. Kyllä se kokonaisuus ratkaisee ja siihen käyttökokeet on hyvä mittari. Mutta luonnetestistä voi tulla hyvä lisätyökalu, kunhan vertailupohjaa kerätään enemmän. Ei testaamisesta ainakaan haittaa ole.

Hannulle, kuten sanoin , en ole testausta vastaan. Olen vaan sellaisten testien kannalla, joilla voidaan testata, kehittää ja parantaa rodulle tyypillisiä ominaisuuksia. Palveluskoiratestillä saadaan mm. puolustusviettiä selville. Sillä ei ole juurikaan hyötyä karhukoiralle metsästyskäytössä, muulloin kuin ehkä haavoittuneen karhun hyökätessä päälle tms. ? Olen samaa mieltä kanssasi mm. keppiukkotestistä. Entä jos sen tilalla olisi esim. "pulkkakarhu" tai vastaava, antaisiko se enemmän karhukoiran oikeanlaisen luonteenlujuuden mittaamisesta?
Mikä on sitten sitä luonteen lujuutta/kovuutta? Vernekin sitä kyseli. Kyllä niistä määreistä pitää olla tietoa ja ajatusta jo ennen kuin jotain testiä lähdetään tekemään. Onko luonteen kovuutta esim. keppiukkoon kiinnikäyvä koira? Onko luonteen kovuutta esim. koira, jolle saadaan pimeässä, äkäisellä karhulla tehty karhutaippari tai koira, jolle on ammuttu 5-10 karhua? Esimerkiksi nämä kaikki voi olla kohdallaan samassa koirassa mutta ei välttämättä. Kuten aiemmin otin esimerkin, jos koira ei pärjää luonnetestissä mutta sille ammutaan vuosittain useampi karhu, onko sen luonne pehmeä..? Tai toisinpäin, jos koira pärjää hyvin luonnetestissä mutta todistetusti ei mene karhulle, millainen sen luonne on? Luonteen kovuus tai pehmeys kun ei ole yksiselitteinen asia. Pitää päästä testaamaan sitä osaa luonteesta, jolla on selkein vaikutus rodun käyttöominaisuuksiin kuten suurriistan pyyntiin. Palveluskoirilla se on omansa. Samahan se on ihmiselläkin, joku pelkää ukkosta, toinen sairastumista, joku karhua ja osa ei vissiin mitään..
Jos/kun haetaan karhukoiralle jalostuksen kautta lisää luonnetta, olisi testien oltava alusta alkaen rodun ominaisuuksien kehittämiselle oikeanlaisia. Teoreettisena esimerkkinä; Jos keppiukkotesti luonnetestinä tuo esille "kovaluonteisia" (kenties ihmisvihaisia) koiria esille mutta samat koirat aristelevat metsässä, voidaan olla jalostamassa vääränlaista luonteenlujuutta? Siksi pitää olla selvillä alusta alkaen, mitä haetaan ja miten. En hae 1+1 matematiikka mutta pelkään, että sitä käytetään niin. Kommenttini ei ole testauksia vastaan vaan niiden kehittämiseksi.

[Sisukas]

Hannun kirjoitukset ovat tismalleen kuin itsekin ajattelen. Samoin Saulin havainto äkäisten koirien jälkeläisistä. Myöskään kukaan nykyisestä tai tulevista jalostusryhmäläisistä eivät arvosta koiralta häiritsevän kovaa dominoinnin tarvetta. Koira pitää olla käsiteltävissä ja mitattavissa eikä saa olla mitään uhkaa siitä, että koira hyökkäisi ihmistä kohtaan normaaliolosuhteissa. Koira voi olla äkäinen ja silti häiritsevän pehmeä. Ei kovuudella ja vahvalla dominoinnilla ole välttämättä mitään tekemistä keskenään.

Yksikään jalostustarkastuksissa esiintynyt koira ei ole ollut arka tai "liian" pehmeä. Eroja koirien kesken toki löytyy, mutta isompaan kontekstiin siirrettynä kaikki koirat ovat olleet oikean luonteisia testattavien ominaisuuksien osalta.

Kari on aivan samasta asiasta huolissaan kuin minäkin. Miten me tulkitaan luonnetestin tuloksia. Tästä puhuin ennen ja jälkeen jalostustarkastuksen. Luonnetestiä seurannutta yleisöä kuunnellessa huoli vain kasvoi. Suuri osa laittoi koiria vain kovuusjärjestykseen. Kyse ei ole mistään taulukosta missä kovin koira on se kaikkein paras. Eerolan Tapio on luonnetestituomarina tehnyt karhukoiralle omanlaisen luonneprofiilin. Siinä on lueteltuna karhukoiralta toivottavat ja odotettavat mallit, miten ilmentää luonnettaan.

Miksi luonnetta pitäisi seurata tarkemmin, kuin olemme tottuneet? Kyllähän käyttökokeet kertovat myös luonteesta riittävästi? Ihan varmasti yksilön kohdalla näin on. Tänä päivänä koiriin on saatu lähes riittävästi ns. riistaveriä. Tällä kovalla riistavietillä paikataan monessa tilanteessa sitä heikointa kohtaa eli luonnetta. Koiran ollessa vietissä sitä ei huomaa, vaan luonteen ja riistavietin kumulatiivinen summa riittää pitämään koiran hyvänä käyttökoirana. Entäs sitten kun tällaisia koiria jalostetaan keskenään? Osalle pennuista edellisten kumulatiivinen summa edelleen riittää kva- titteleihin, mutta entä se joukko, jotka ovatkin joutavia käyttökoiriksi? Niillä koirilla ei riitä luonne! Minä väitän, että suurimmalla osalla ei nimenomaan riitä m*naa kohdata suurriistaa ja työskentely on juuri sitä lipuvaa hirven seurailua tai sitä työskentelyä ei ole ollenkaan. Väitän, että nyt ollaan sen suuren äärellä, miksi kaksi kovaa käyttökoiraa yhdistämällä, joilla on sukutaulu täynnä kovia käyttökoiria, ei saadakaan välttämättä kovia käyttökoiria. Pää pettää. Sisään on leivottu liian pehmeää luonnetta, joka jossain vaiheessa romahduttaa koko paketin, kun tiivistetty riistavietti ei jaksa kannatella käyttökoiran pakettia yksistään. Edellä mainitun takia luonnetta pitää testata säälittävillä kelkkaukoilla, joka ei sytytä koirassa vähääkään käsitystä riistasta. Testissä on tärkeää testata koira nimenomaan sellaisella aparaatilla, mitä koira ei tunnista eikä yhdistä sellaiseen mikä herättäisi "riistaveret".

Käyttökokeet ovat edelleen se asia, mille syvimpään kumarretaan. Sen rinnalle on kuitenkin kehitettävä jotain muuta jalostuksen edelleen kehittämiseksi. Minä uskon, että me aletaan yleisesti hirvikoirien jalostuksessa olemaan siinä tilanteessa, että kovalla riistavietillä omaavia koiria parittamalla ei päästä merkittävästi eteenpäin. Seuraava steppi tapahtuu luonnetta vahvistamalla. Siihen nyt haetaan tietoa ja keinoja mm. luonnetestillä.

[Sisukas]

Keppiukkotestiä ei kannata nostaa keskiöön. Sitä ei esimerkiksi edellisessä jalostustarkastuksessa testattu kuin parilta koiralta. Toimintakyky (kelkkaukko) ja kovuus (säikytys ja unohdus) ovat ne keskeiset. En huomannut kysyä Eerolalta, miksi se viime viikonloppuna hosui niin paljon kepin kanssa. Olisiko ajellut Ranualle jonkun karavaanarin perässä ja purki kepin kanssa siitä patoutuneita aggressioitaan? Tapsa voisi itse kommentoida jos lukee tätä.

Yksi vielä tuosta luonteesta. Mitä me menetetään, jos koirista tulee pelkästään riistaverillä kulkevia kapistuksia? Väitän, että me menetetään se karhukoiran paras ominaisuus, riistan käsittelytaito. Nimenomaan karhukoira pitää hirvet paikallaan rohkeudella ja röyhkeydellä. Parhaat koirat eivät hauku hirveä silloin kuin hirvi sen suvaitsee. Parhaat käsittelijät tekevät hirvelle selväksi, että nyt sinä olet siinä ja minä puhun! Tämä on se syy miksi karhukoirat peittoavat hirvenpyynnissä tuontirodut. Tämän säilyttämiseksi meidän täytyy tehdä töitä ja pitää huoli, että rodun jalostuskoirat eivät muutu hirven seurailijoiksi, jotka eivät ota aloitteita vaan antavat ne aloitteet hirvelle. Sama pätee karhulle. Moni hyvä koira haukkuu karhua häntä puolitangossa ja seurailee sitkeästi. Pimeässä etäisyys haukuttavaan kasvaa häiritsevän pitkäksi tai yleensä loppuu kokonaan. Minusta näin toimii koira, jonka työskentelyä ohjaa kova riistavietti, mutta luonne on vasta puolivälissä. Taas joku älähtää, kun latasen, että edellistä tapaa erityisesti Ruotsin tuonneissa.

[Itäraja]

Monessa kohden olen samoilla linjoilla edellisten kanssa. Mutta:
- kuka osaa erottaa toimivasta koirasta riistaverien vaikutuksen ja luonteen kovuuden/pehmeyden vaikutuksen? Väitän, että esim. hyvin karhua haukkuva koira ei pysty tekemään sitä pelkästään riistavietillä. Tarvitaan myös vahva luonne. Pystyykö sen esim. tällä luonnetestillä esille kaivamaan? Miltä vaikuttaa tulokset esimerkiksi nykyisen otannan perusteella? En usko siihen että tällä testillä pystyy mutta toivottavasti olen väärässä.
- minusta luonteessa on eri "alalajeja", joita pitäisi pystyä tunnistamaan mikä vaikuttaa metsästysominaisuuksiin ja miten sitä testataan. Tulee mieleen taannoin itsellä valiovanhemmista ollut kk, joka oli näyttelytilanteessa ja ihmisten ilmoilla ollessa terhakka, rohkea jopa hieman äreäkin mutta metsässä pelkäsi jopa kovaa tuulta puiden huojuessa. Tällä ei riistaverien kanssa ollut mitään tekemistä. Mistä käytösero ja arkuus metsässä johtui??
- olen samaa mieltä Johanneksen kanssa karhukoiran hyvästä, jopa ylivertaisesta riistankäsittelytaidosta. Mutta mistä johtuu esim. aroilla hirvillä jäänti löytöpaikalle haukuttavaksi? Monesti arka (usein pentukoira) saa ne hyvin jäämään kun aloittaa haukkumisen varovasti kaukaa, arastellen. Minusta siihen ominaisuuteen ei välttämättä tarvitse kovaa luonnetta ja rohkeutta, joskus sopivan arkakin on hyvä käsittelijä. Ilman muuta tervepäinen, rohkea karhukoira on usein siinä hyvä, ja monesti onkin. Hyvä koira oppii käsittelemään hirveä tilanteen mukaan. Mutta luonteen vahvuuden mittariksi minusta riistan käsittelytaito ei ole kovin vakuuttava.

[jmh]

Samoilla linjoilla edellisten kanssa. Mutta luonnetestausta seuranneen pidän erityisen mielenkiintoisena luonteen testauksen erottamista riistavietistä.

Ranualla oli koiria, jotka arastelivat pulkkaa, mutta ovat todistetusti haukkuneet luonnonkarhua. Tässä tulee minusta esille se, kuinka riistavietti muuttaa koiran käytöstä. Jos Koiran jäljitysominaisuudet ovat huiput, se osaa käsitellä hirveä ja sitkeyttä löytyy. Tässä tilanteessa koiralla on keskimääristä paljon paremmat riistaveret, jolle etsitään luonteeltaan varmempaa koiraa, jolla voi olla jopa puutteita jollain riistatyöskentelyn osa-alueella. Luonteen varmuutta taas ei taas tiedetä kunnolla ilman testausta. Ja vielä helpompaa, jos sukutaulussa olisi useassa sukupolvessa käyttökokeissa, näyttelyissä ja luonnetestissä testattuja koiria. Toki minulle riittää riistavietin osoitukseksi taljat seinällä ja ulkonäön voi jokainen arvioida omilla silmillään.

[tikkakoski]

Arka koira ei halua edes karhua löytää saati sitä haukkua.

[Pikkumyy]

Jalostustarkastettujen koirien kuvat on katsottavissa täältä: http://www.spj.fi/jalostustarkastuksen- ... ien-kuvat/.
Tarkastuksen pöytäkirjat julkaistaan lähiaikoina kunhan tulevat allekirjoituskierrokselta.

[BlägBoi]

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
BlägBoi