PEVISAAN muutoksia?

Tämän otsikon alla keskustellaan karjalankarhukoiriin liittyvistä asioista.

Valvojat: Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1

Vastaa Viestiin
Itäraja
Viestit: 611
Liittynyt: 30 Heinä 2007, 12:16
Paikkakunta: Kainuu

Re: PEVISAAN muutoksia?

Viesti Kirjoittaja Itäraja » 08 Maalis 2016, 23:20

korpiritari kirjoitti:Edellisille,,, mistä myö löydetään ne pitäjätt näille koiruuksille jos ei tuukaan toimivuutta (pistolapiolla jalostamallako, missä). Pakkaa olemaan nykyjään sil,viis ett nää ei kiinnosta harrastajia. Nyt jo totuuksia nähtävänä; menestyneetki kasvattajatkin hamuaa vierasrotuja kun toimivuus loppunu liian ulkolaitaisessa jalostuksessa.

Pien kannanotto Pevisaan:
Vai rotukirjat auki (pohjista, moskovan tuonteja jne nyt veriin). Ei ole edes "mätäkuukaa vielä" ja tällainen ajatus rodumme säilymiseksi nyt ladataan...
Minusta toimivia narttuja vaan lisää jalostukseen, jotka nyt kurseerattu jostakin pienistäkin syystä ulos. Hiukkasen höllennetään vaikka Pevisaa, 6v ja yli täyttänyt tarkastettu koira lausunto saatettava voimassa koko loppuelämän. (Vaikka seteoina kuuluukin vastustus kennelliitos palkollisilta. E-tohtorit ja nimenomaan kennelliitto turhaan rahastaa tällä > 6v koiran jatkuvalla Metsästyskoiriemme tarkastuksilla). Myös nämä iäkkäiden koirien tarkastuksien epävarmuustekijät (joita tullut esille ehdottomasti liikaa), tällähän tuhotaan (osaksi / jopa kokonaan) hyviä toimivuuslinjoja. Tämänhetkinen Lonkkaindeksi minusta nyt on kohdallaan, tämä pidettäisiin.

Karhukoira kun haukkuu pysyy hirvellä, ylittää vesistöjä, (jopa kotoon osaa yleensä alle viikossa) se on tae rodunmenestykselle- Tellainen koira se kiinnostaa (vaikka taustalla pieniä vikoja olisikin) ja rekisteröintimäärät nousee... Joku sanoi täällä; ettei ole yhtään täysi (geeneiltään) puhtaasti tervettä koiraa / linjaa, pitänee paikkansa. Myös muissa roduissa sama ongelmaa jopa pahempana eikä siellä (settereitä- malahmuntteja) mietitä. (karhukoiraa ne varmaan ajattelee ykkösenä,,,)
En tiedä mitä tuossa alussa lie tarkoitettu? Kaikilla kasvattajilla ja kasvattien omistajilla, koiran taustoihin katsomatta, pitää olla pistolapio varusteena. Kaikki tarvitsee sit välillä. Mistä pitäjät toimimattomille koirille?? Jollekkin pihakoiraksi tai sitten lapiohommiin.. Tunnetusti peesaajia ja kunnian ottajia löytyy kun joku on ladun hiihtänyt valmiiksi auki.. myös jalostuksessa.
Kari Malinen

eskoh
Viestit: 1598
Liittynyt: 13 Huhti 2008, 21:09

Re: PEVISAAN muutoksia?

Viesti Kirjoittaja eskoh » 09 Maalis 2016, 09:42

eskoh kirjoitti:Niinhän sen pitäisi olla Geenitutkijoitten mukaan mustan dominoiva, eli lisääntyvä ominaisuus.

Mutta poikkeuksiakin on, sanokaapas viisaammat että kun kaksi 7/3 lähes kiiltokuva koiraa, joilla takaraajojen sisä puolilla valkoinen nousee epämääräisesti
ylös ja kinnerkulmaan ulko/takaa katsottuna paritetaan keskenään silloin suurin osa pennuista tulee vanhempiaan valkoisempia, tulee ristiselälle laikkuja jopa
molempiin päihin kransseja eli bantakarhun värisiä?.

Simolle; olen kuullut että jossain siellä pilkoituksen takana tarpeeksi kaukana löytyisi vielä kuulemma semmoisiakin ulkomaailmasta eristäytyneitä alueita joissa
olisi ollut kautta aikain musta valkeita suurriistan metsästyksen käytettyjä karjalankaähukoiraamme muistuttavia koiria.

PS; Olisi ihan uteliaisuuttaan mukava käydä tutustumassa pitääkö huhut paikkansa.
Raunolle; Jos tästä tulee mieleen että oltaisiin pulassa ja veriä hakemassa, niin menet asioiden edelle, minulla on senverran eri versioita pihassa että seuraavat
kolmekymmentä vuotta menee että vilahtaa, kunhan taustavaikuttajat / sivupersoonat malttavat olla etukäteen höyryämättä.

PS; Usvan Ukolle aikoinani antama lupaus ettei KARJALANKARHUKOIRASTAMME tehdä sekarotuista ainakaan kolmeenkymmeneen vuoteen, on ylittynyt kymmenellä
vuodella, se ei kuitenkaan poissulje etteikö voisi kiinnostaa käynti alku lähteide tuntumassa onko siellä sinnepäinkään olevia koiruuksia jossain jäljellä?.
Esko Halme

pentti koskelo
Viestit: 982
Liittynyt: 27 Helmi 2014, 11:47

Re: PEVISAAN muutoksia?

Viesti Kirjoittaja pentti koskelo » 09 Maalis 2016, 13:50

Moniko nykyisistä karhukoira ihmisistä on hengissä enää 30 v.päästä.Se aineisto pitää pystyä hyödyntämään aikaisemmin. :lol: :thumbsup:

eskoh
Viestit: 1598
Liittynyt: 13 Huhti 2008, 21:09

Re: PEVISAAN muutoksia?

Viesti Kirjoittaja eskoh » 09 Maalis 2016, 14:28

Sitähän ei kukaan tiedä?.Mennään vaikka vuosi kerrallaan, pääasia kuienkin että karjalankarhukoiran haukku raikaa
vielä kolmenkymmenen vuodenkin päästä.
Esko Halme

pentti koskelo
Viestit: 982
Liittynyt: 27 Helmi 2014, 11:47

Re: PEVISAAN muutoksia?

Viesti Kirjoittaja pentti koskelo » 09 Maalis 2016, 14:49

50 v kun täytät niin siitä eteenpäin ollaan yleensä paluupuolella.Sekaan sattuu joskus sellaisia tervaskantoja että ei paremmasta väliä.Sehän tässä on varmasti kaikilla tarkoitus että tuleville sukupolville saadaan jätettyä terve,hirvelle ja jopa karhulle toimiva suurriistakoira. :thumbsup: :thumbsup: nykisten kasvattajien kädenjälki näkyy vielä pitkään,niinkauan kuin sukutaulussa sarakkeita riittää.

Kojamo
Viestit: 1781
Liittynyt: 05 Elo 2004, 22:59
Paikkakunta: Rovaniemi

Re: PEVISAAN muutoksia?

Viesti Kirjoittaja Kojamo » 09 Maalis 2016, 17:50

eskoh kirjoitti:
eskoh kirjoitti:Niinhän sen pitäisi olla Geenitutkijoitten mukaan mustan dominoiva, eli lisääntyvä ominaisuus.

Mutta poikkeuksiakin on, sanokaapas viisaammat että kun kaksi 7/3 lähes kiiltokuva koiraa, joilla takaraajojen sisä puolilla valkoinen nousee epämääräisesti
ylös ja kinnerkulmaan ulko/takaa katsottuna paritetaan keskenään silloin suurin osa pennuista tulee vanhempiaan valkoisempia, tulee ristiselälle laikkuja jopa
molempiin päihin kransseja eli bantakarhun värisiä?.

Simolle; olen kuullut että jossain siellä pilkoituksen takana tarpeeksi kaukana löytyisi vielä kuulemma semmoisiakin ulkomaailmasta eristäytyneitä alueita joissa
olisi ollut kautta aikain musta valkeita suurriistan metsästyksen käytettyjä karjalankaähukoiraamme muistuttavia koiria.

PS; Olisi ihan uteliaisuuttaan mukava käydä tutustumassa pitääkö huhut paikkansa.
Raunolle; Jos tästä tulee mieleen että oltaisiin pulassa ja veriä hakemassa, niin menet asioiden edelle, minulla on senverran eri versioita pihassa että seuraavat
kolmekymmentä vuotta menee että vilahtaa, kunhan taustavaikuttajat / sivupersoonat malttavat olla etukäteen höyryämättä.

PS; Usvan Ukolle aikoinani antama lupaus ettei KARJALANKARHUKOIRASTAMME tehdä sekarotuista ainakaan kolmeenkymmeneen vuoteen, on ylittynyt kymmenellä
vuodella, se ei kuitenkaan poissulje etteikö voisi kiinnostaa käynti alku lähteide tuntumassa onko siellä sinnepäinkään olevia koiruuksia jossain jäljellä?.
:thumbsup:
Simo Sova

pihkatasku
Viestit: 270
Liittynyt: 26 Marras 2011, 12:31

Re: PEVISAAN muutoksia?

Viesti Kirjoittaja pihkatasku » 09 Maalis 2016, 17:55

pentti koskelo kirjoitti:Moniko nykyisistä karhukoira ihmisistä on hengissä enää 30 v.päästä.Se aineisto pitää pystyä hyödyntämään aikaisemmin. :lol: :thumbsup:
minä ainaki jossen satu kuolehen ennen. :lol:
Mika Pihlaja

Kytösavu
Viestit: 1805
Liittynyt: 15 Elo 2004, 18:38
Paikkakunta: Lapua
Viesti:

Re: PEVISAAN muutoksia?

Viesti Kirjoittaja Kytösavu » 09 Maalis 2016, 20:05

Katja kirjoitti:Kuten Johanneskin totesi niin mitä luultavammin nykyisen tiedon valossa se tilanne tulee vastaan ennenpitkää. Ei välttämättä heti, mutta tulevaisuudessa. Ja tosiaan jos tähän joudutaan turvautumaan eikö se ole parempi tehdä hyvin suunnitellusti ja pitemmän ajan operaationa pikkuhiljaa, kuin räjäyttämällä kokonaisuus ja miettimällä sitten mitä tuli tehtyä ja menetettyä... Miten käy metsästysseuralle joka ei halua ottaa uusia jäseniä, omanporukan ulkopuolelta? Tulee ennen pitkään pullonkaula vastaan...

Jos kuvitellaan että 80-90 luvulla olisi karjalankarhukoira ja VE-laika yhdistetty yhdeksi roduksi kuten myöhemmin tehtiin Suomenpystykorvalle. Mitä meillä olisi nyt? Luultavasti meillä olisi Karhukoira joka näyttäisi aikalailla samalta kuin tänäkin päivänä, ehkä koon suhteen hajontaa saattaisi olla enemmän, veikkaisin tummia silmiä olisi enemmän, mutta myös jonkun verran enemmän värivirheitä vaikka VE-laikoissakin riistanväriset ovat nykyään aika harvinaisia. Käyttöominaisuuksissa hajontaa olisi varmaan jonkin verran enemmän lähinnä sen kiinnostuksen kohteen suhteen eli ns. enempi kaikenviljankoiria, ei pelkästään hirvelle. Käyttöominaisuuksista hirvelle on vaikea sanoa paljonko oltaisiin jäljessä tätä päivää? Ehkä hieman, mutta uskoisin että siltikkin terävin kärki olisi siellä missä nytkin, eli huipulla muihinkin rotuihin vertailussa.
Sukutauluissa valtaosa esivanhemmista olisi mitä luultavammin kuitenkin karhukoiria, ja ne vaikuttavimmat koirat olisi edelleen samoja karhukoiria kuin nykyäänkin, sukutauluissa ripaus ve-laikaa. Eli ulkoisesti ja käyttöominaisuuksiltaan uskoisin että oltaisiin silti aikalähellä rodun nykytilaa. Luultavasti monikaan ei koiransa sukutaulusta tietäisi sanoa keiden taustalla on laikoja, (kasvattajat varmaan muistasi)

Mutta mitä sisältäisi karhukoiran perimä? Missä mentäisiin terveyden suhteen? Nämä ovat isoja kysymysmerkkejä ainakin minulle. Rodun geneettinen monimuotoisuus olisi suurempi kuin tänä päivänä mutta kuinka kauan eteenpäin se vielä kantaisi? Jos näin olis käynyt että rodut yhdistetty, olisiko toisaalta tehty iso virhe ja ikään kuin hukkaan heitetty tuo Juhan mainitsema katumupilleri? Toisaaltavoitaisiin mennä vain syvemmälle Venäjälle uutta verta hakemaan, huolehtimatta siitä mitä koirien taustalla on karhukoiria / VE-laikoja.

Kenties on hyvä asia että rodut ovat säilyneet ominaan ja järkevämpää hakea ennemmin apuja tulevaisuudessa nimeenomaan niiden harkkittujen ja hyvin suunniteltujen, terveysongelmat huomioivien roturisteytyksien kautta, pikkuhiljaa ja tarvittaessa. EI OLE MISSÄÄN NIMESSÄ ENSIMMAISENÄ TOTEUTUS LISTALLA MUTTA MIELESTÄNI KESKUSTELUA AIHEESTA ON HYVÄ KÄYDÄ JO NYTKIN.

Vielä muistuttaisin kaikkia siitä miten hieno suomalainen koirarotu on myös suomenajokoira. Eikä mielestäni vähennä sen arvostusta ja rodun vaalimista tieto siitä kuinka rotu on luotu. Samoin lapinporokoira ja suomenlapinkoira molemmissa otetaan edelleenkin rotuun tyypin täyttäviä "piskejä" pohjanperukoilta eikä ollenkään vähennä rotujen arvoa, päinvastoin nämä rotuunotetut monesti täyttävät alkuperäisen käyttötarkoituksensa jopa paremmin kuin kirjakoirat, sama varmaan pohjiksilla ja suomenpystykorvakin on yhdistetty karjalaissuomalaisen laikan kanssa, eikä käsittääkseni paljoa siinä ole hävitty. Näin ollen en todellakaan näkisi tätä rotukirjojen avaamis/ roturisteytys keskusteluakaan millään lailla 80 vuotiasta karjalankarhukoiraa ja rodun historiaa väheksyvänä tai häpäisevänä vaan nimenomaan arvokkaana keskusteluna tulevaisuutta varten, että joskus rodunharrastajat voisivat juhlia vaikka rodun 100 ja 150 vuotistaipaleita.

JA kysymykseen mistä? Se lienee niitä asioita mitä lie hyvä pohtia ajankanssa...
Ihan lyhyesti karjalankarhukoiran ja venäläis- eurooppalaisen laikan, suomenpystykorvan ja karjalais- suomalaisen laikan eroista. Mikäli Juho Perttolaan ja niihin mainittuihin perimän sijoittumisiin tutkimuskartalla, eli hablotutkimuksiin on uskomista, karhukoira ja ve- laika ovat eri rotuja, ja polveutuvat eri koirista. Suomenpystykorva ja ks- laika taas polveutuvat samoista koirista. Itänaapurin termein suuri isänmaallinen sota tuhosi heidän punaiset pikinokkansa. Kirjoitetun mukaan kantaa lähdettiin viimeisimmän yhteisen sotamme jälkeen elvyttämään kuudesta yksilöstä meidän koirillamme. Ainakin Kuivilan Matin Aljo- koirilla on näihin iso vaikutus.
Vanhat suomalaiset rajan takana taas kutsuvat pientä valkoista pystykorvaa karjalanlaikaksi, johon Tapion linkin koirienkin taustat menevät (suvantobik), ja josta se tunnetummin pohjanpystykorvaksi kutsuttu nykypäivän rotu todennäköisimmin on lähtöisin SPJ:nkin tutkimusmatkojen mukaan.

Aika aikaiselta tuntuu karjalankarhukoiran risteyttämistarpeet tänä päivänä. Toivottavasti ja todennäköisesti näin saa sanoa myös 20 vuoden kuluttua 100- vuotis juhlavuonna. Meille ihmisille sukutaulujen samankaltaisuus aiheuttaa pohdintaa, luonnossa geenien mutaatiot pitävät huolen, ettei krokojen ja virtahepojen tarvitse risteytyä. Niin koirillakin, ellei rotua ajeta ihan sumppuun, josta ei nykyisen jalostustietouden ja neuvonnan aikana näy merkkejä.
Rähkyyttä suunnitellessa kannattaa miettiä, vaikuttaako se muiden elämään ja jättää tekemättä.
pekka.salomaki(at)gmail.com

korpiritari
Viestit: 929
Liittynyt: 19 Loka 2013, 13:17

Re: PEVISAAN muutoksia?

Viesti Kirjoittaja korpiritari » 09 Maalis 2016, 20:41

PS; Usvan Ukolle aikoinani antama lupaus ettei KARJALANKARHUKOIRASTAMME tehdä sekarotuista ainakaan kolmeenkymmeneen vuoteen, on ylittynyt kymmenellä
vuodella, se ei kuitenkaan poissulje etteikö voisi kiinnostaa käynti alku lähteide tuntumassa onko siellä sinnepäinkään olevia koiruuksia jossain jäljellä?.


Eskolle; tuota lupaustahan olet täyttänyt, vilkaisin erauspoikalaisia, määräähän aikapaljon niitä,,, Oletko varma riittääkö 30 vuojenpäästä yhtä laajastti näitä puhdasrotusia :wink:

Ihanko totta (mistä lie selville saatu) että tuolla rajantakana olisi jäljellä vielä näitä alkukantaisia juuria ja ihan kiinnostukseen asti. (jalostuspäivillä tais joku kertoa ainakin yhen töpöhännän nähneen). Kun tutkimusmatkaa joskus teettä, varmistakakaa ainakin 8 polveen taustat myös linjojen terveydestä ja toimivuudestakin. Lienee ainakin rekisterit Lupi-askiin kirjoitettu sukutarinana DNA kehitys. Miekin olen nähnyt toimivuustarinoita (tosin huonolaatuisia) filminpätkiä faceb... korvareppaisesta muva näkösestä näätämetällä, karhun talvipesällä, jne. Onko ne nämä linjat nyt kyseessä (uteliaisuuteni heräsi) :roll:
Rauno Juntunen

eskoh
Viestit: 1598
Liittynyt: 13 Huhti 2008, 21:09

Re: PEVISAAN muutoksia?

Viesti Kirjoittaja eskoh » 12 Maalis 2016, 09:19

BlägBoi kirjoitti:En olisi uskonut, että jollakin on niin huonosti asiat. Tuohon ei auta oikeastaan mikään muu kuin tiraus suomenajokoirasta, saadaan hyvä gepsin kantaja, sitä on kuulemma muutkin pystykorvaisten harrastajat käyttäneet. Mennäkseni vielä siihen lapinkoiraan/porokoiraan, niin naapuripitäjässä oli sellainen jollakin. Se osasi käsitellä hirviä, houkutteli ne mukanansa jopa lahtivajalle. Täällä Länsi-Suomessa kun on pitkiä, suoraselkäisiä miehiä, täällä käytetään nahkomiseen pukkia, ettei tarvitsisi kumarrella. Jollakin ihmeellisellä konstilla se sai houkutelluksi hirven siihen pukille selälleen. Jäi hirvi siihen selälleen eikä päässyt mihinkään. Hirvi siinä riuhtoessaan mursi niskansa. Koira siinä aikansa hirvimiehiä katseltuaan meinasi, että voisitte tekin tehdä jotain. Mutta kun mitään ei ruvennut tapahtumaan, tämä lapinkoira/porokoira otti siitä leikkuupöydältä lihanpaloitteluveitsen ja pisti hirven, että veret tulivat pois. Mutta sen verran etikettivirhe, että veriurat puuttuivat puukosta ja koira joutui kiertämään ja kääntämään veistä, jotta veret tulivat pois. Tällaisia taitureita meidän suomalaisista koiraroduista löytyy. Käyttäkäämme vain näitä taitajia, jos jotain ulkopuolista tarvitaan.
BlägBoi
Taitavia ovat etelän miehillä koiruuvet ainakin satusedillä.

Pakko kertoa tositapaus KARJALANKARHUKOIRAMME riistankäsittelydaidoista. Oltiin E P - Jessen kanssa AVO. kokeessa
Esko Halme

eskoh
Viestit: 1598
Liittynyt: 13 Huhti 2008, 21:09

Re: PEVISAAN muutoksia?

Viesti Kirjoittaja eskoh » 12 Maalis 2016, 09:53

eskoh kirjoitti:
BlägBoi kirjoitti:En olisi uskonut, että jollakin on niin huonosti asiat. Tuohon ei auta oikeastaan mikään muu kuin tiraus suomenajokoirasta, saadaan hyvä gepsin kantaja, sitä on kuulemma muutkin pystykorvaisten harrastajat käyttäneet. Mennäkseni vielä siihen lapinkoiraan/porokoiraan, niin naapuripitäjässä oli sellainen jollakin. Se osasi käsitellä hirviä, houkutteli ne mukanansa jopa lahtivajalle. Täällä Länsi-Suomessa kun on pitkiä, suoraselkäisiä miehiä, täällä käytetään nahkomiseen pukkia, ettei tarvitsisi kumarrella. Jollakin ihmeellisellä konstilla se sai houkutelluksi hirven siihen pukille selälleen. Jäi hirvi siihen selälleen eikä päässyt mihinkään. Hirvi siinä riuhtoessaan mursi niskansa. Koira siinä aikansa hirvimiehiä katseltuaan meinasi, että voisitte tekin tehdä jotain. Mutta kun mitään ei ruvennut tapahtumaan, tämä lapinkoira/porokoira otti siitä leikkuupöydältä lihanpaloitteluveitsen ja pisti hirven, että veret tulivat pois. Mutta sen verran etikettivirhe, että veriurat puuttuivat puukosta ja koira joutui kiertämään ja kääntämään veistä, jotta veret tulivat pois. Tällaisia taitureita meidän suomalaisista koiraroduista löytyy. Käyttäkäämme vain näitä taitajia, jos jotain ulkopuolista tarvitaan.
BlägBoi
Taitavia ovat etelän miehillä koiruuvet ainakin satusedillä.

Laitetaanpa uusiksi kun loppuosa häipyi jonnekkin.




























Pakko kertoa tositapaus KARJALANKARHUKOIRAMME riistankäsittelydaidoista. Oltiin E P - Jessen kanssa AVO. kokeessa, laskettiin koira hakemaan
metsäautotien päästä, josta koira löysi mielenkiintoisen paikan johon joku oli tyhjentänyt vellit vetelät maastopuvun punteista, siinä pari kolme
kertaa markan pyörähettyään, eikun hakulenkille, siitä muutaman lenkin tehtyään ja pahimmat lemut häivytettyään, alkoi haukku joka lähestyi
hiljalleen kohti tien päätä josta koira laskettiin hakemaan. Ei auttanut kuin mennä autoon odottamaan mitä tuleman piti, ja tulihan sieltä ensin
koira perääntyen hiljalleen kohti tienpäätä perässä nuori tappisarvi kielipitkällä kuin rukoillen että anna ihmeessä ehes vähän nuoleskelen.

Niin että tämmöisiäkin koiruuksia näissä Niinssanotuissa puhdasrotuisissa löytyy joista kannattaa pitää kynsin hampain kiinni että perimät säilyy
tulevillekin sukupolville.

PS; OLI muuten sama koira jolle KUUSAMON kuuluisa CITYKARHUKIN ammuttiin ja monta muuta.
Esko Halme

Vastaa Viestiin