kaiken riistan haukkujat

[280581]

Karjalankarhukoiraa pyritään jalostamaan määrätietoisesti hirvikoiraksi ja siinä ollaankin edistytty huomattavasti. Kuitenkin mukana on säilynyt vielä kiinnostusta myös muuhun riistaan, joka kuuluu mielestäni rotuun. Voisiko arvon palstalaiset mainita riistaverisiä koiria, joilla on (tai ollut) vahvaa kiinnostusta monenlaiseen riistaan. Sellaisistahan voi saada ohjattua mieleisen juuri omiin pyyntitarpeisiin

[korpiritari]

Minulla sellainen näkemys; taustalla näkyy rodussa siemmenet kaikenriistan koiraksi, "tarvittaessa" saa koulattua pienpeto koiran (näätä, supi, kettu ym) myös jäniksen ajurin ja jonkunlaisen lintuhaukkujankin saa. Tähän tarvitaan lisävarusteina isännälle haulikko ja paukut. Karhukoiruus on kiinnostunut erilaisesta riistasta nuorena. Kun käytät näitä mainetsimiani lisävarusteita saa siitä moniviljakoiran helposti. Yleensä vaikuttaa negatiivisesti hirvityöskentelyyn nää opit ja temput. Moni isäntä tuskailee hirvenhaukkuja huippujälkeläisistä polveutuvaa koiraansa mm. jänikselle kohdistuvaa kiinnostusta. Nuoruuden innossa kovana laukkaajana koira saa nämä syheröt monaste kiinni alkusyksystä , se verenmaku kasvattaa kiinnostusta vaan lisää touhuun... Liekö enää sellaista sukulinjaa joka olisi ainoastaan jalostettu pienriista- ja petokoiraksi (jalostusneuvonta kai parhaiten tietää)

[tyttökarhu]

Malla fin23495/08 on varmaankin nyt sellainen kaiken riistan koira. Haukkuu hirveä ja karhua. Linnutkin kelpaa, jopa pyy kestää haukussa kohtuullisesti. Supeja tappanut monta ja pari minkkiä. Ahmaakin on haukuttu ja ilvestä, tupsukorvan perässä on menty louheenkin.
Nuorena ajoi myös jänistä (äänettä) ja haukkui oravaa, mutta ne oon kieltäny, eivätkä enää kiinnosta.
Koska oon metästäny koiran kanssa lähinnä hirviä, suurin kiinnostus kohdistuu niihin, eikä hirveltä pienemmälle riistalle vaihda.

[Tuomo Pirttimaa]

Mielenkiintoinen aihe pohdittavaksi. Voin kertoa omat kokemukset narttulinjan kolmen sukupolven osalta:
kantanarttu Korpisoturin Villi oli äärimmäisen pelkistetty suurriistakoira, haukuttavaksi kelpasi vain hirvi ja karhu. Edes nuorena koira ei osoittanut minkäänlaista taipumusta houkuttavassakaan tilanteessa puussa olevaan riistaan tai jäniksen perään.
Seuraava sukupolvi, Villin jälkeläinen Vanhankatajan Aka: mieleen on jäänyt, että jossain vaiheessa koiran ollessa nuori ajattelin, että linnun pudottamalla koira olisi ohjattavissa myös lintupuolelle. Kun isännältä ei tullut vastakaikua lintutyöskentelyyn, koira ohjautui nopeasti pelkästään suurriistatyöskentelyyn. Haukkunut hirveä ja karhua.
Edelleen seuraava sukupolvi, Akan jälkeläinen Vanhankatajan Suometar: yhtäkkiä mukaan tulee veriä, jotka aivan luonnostaan ohjaavat koiraa haukkumaan puuhun. Haukuttavien listalle nousevat orava, näätä, metso, mahdollisesti ahma. Teertä tai pyytä ei minun käsittääkseni ole haukkunut koskaan. Koira, josta olisi halutessaan saanut kaikenviljankoiran. Tulee takuuvarmasti haukkumaan näätää pari minuuttia elämänsä loppuun asti, jos maastossa ei ole minkäänlaista suurriistan hajua. Mitään ongelmaa tästä suuntautumisesta ei ole koskaan ollut. Avoykkönen tuli yhdeksän kuukauden iässä ja näistä kolmesta nartusta tämä koira tulee lähimmäksi määritelmää ”elämäni koira” - toistaiseksi.
Panin mielenkiinnolla merkille eräässä tämän kevään parituserittelyssä kasvattajan kommentin nartustaan puuhun haukkuvana koirana. Löytyihän sieltä aika läheltä yhteisiä nimittäjiä Suomettareni kanssa.

[Kojamo]

Omien kokemusten mukaan, koskee muutamaa narttua ja muutamaa urosta. Kaikki nuorempana yritelleet linnunhaukkumista. Kun ei ole ammuttu, niin eivät myöhemmin välittäneet. Muutaman kanssa on tehty töitä että orava unohtuu. Supin nitistäminen onnistuu kaikilta, eivät tosin ole aktiivisia, mutta jos kohalle sattuu.
Jotenkin vetäisin summasummaarum; Nuorena kiinnostaa kaikki riista, ohjaamalla saa suurriista koiran niin ku Tuomo tuossa edellä kirjoitti. Vanhemmuutenkin tahtoo kelvata, jopa jänis tai orava jos ei muuta mettästä löyvy.

[teekoo]

Useaan otteeseen olen kokeillut omiin pienriistan jahteihin aikuista koiraa millä into ei piisaa hirvelle. Harvoin niillä riittää tahtoa saada reppuun täytettä sitten pienriistankaan osalta. Onneksi yksilöt on erilaisia ja nyt on itteeni miellyttävä koira tarhassa millä metällä liikkuessa tapahtuu joka retkellä jotain. Uskoisin hyvän kaikenriistan koiran olevan hyvä myös puhtaana hirvi/karhu koirana mikäli sillä ei muuta riistaa pyydetä, sama myös toisinpäin. Nuorena kaikkea haukkuva voi iän myötä kehittyä lähes puhtaaksi hirvikoiraksi.

Harmaisiin koiriin verrattuna nuoret kk:t usein yllättävän kiinnostuneita oravista?

[teekoo]

Jalostuksellisessa mielessä ei tarvi suosia mitään linjaa siinä mielessä, että saataisiin tehokkaampia koiria suurelle tai pienelle riistalle. Samoista riistaintoisista tarpeista ne tulee. Pienriistalla pärjää vähän aremmallakin luonteella. Puuhun haukkumiseen kytkeytyy aina haukkukynnys, siinä on suuria yksilöllisiä eroja. Luottaako koira nenäänsä kun näätä paikallaan oravanpesässä. Sitäkin ominaisuutta voi koirassa kehittää jahtien myötä.

[280581]

Olen ymmärtänyt että mm. Kerrostalon Tarja ja Orakurun Piki ovat osoittaneet kiinnostusta moneen eri riistaan. Mielenkiintoista nähdä mitä tulee yhdistelmästä.

[alesi]

FIN36023/03 Kyykönmaan Peppi, erittäin riistaverinen monen riistan haukkuja. Karhut,supit,metso ja hirvi.
FI35896/10 Koukkelan Viiru, kova veto pienpetoihin ja sitä kautta hyvin myös hirvelle.
FIN22416/07 Kerrostalon Mustamaija, haukku hirveä ja pienpetoja, mutta Loimupalon Tiina voi kertoa paremmin muista työskentelyistä.

Aleksi Perkkola

[jounikarki]

Kalotti Piku 50688/08
Haukkuu hirvet, linnut, supit, mäyrät ja ilveksen. Lisäksi osoittanut kiinnostusta karhulle ja jossain joskus vähän haukkunutkin.