Karhukoirien rekisteröinnit - uusi pullonkaula?

[Sisukas]

Niinhän ne Johanneksen ensimmäiset ennusteet vuoden 2014 rekisteröinneistä laukesivat. Voin kertoa sen, että synkältä näyttää. Jopa niin synkältä, että paniikkinappulaa sormeillaan, liki painellaan. Ja kaikille kaksimielisille tiedoksi tämä nappula ei fyysisesti sijaitse missään paikassa. Ja edellä oli muuten tämän tekstin ainoa kepeä osuus.

Viime vuosi oli erikoinen rekisteröintien suhteen. Osin aktiivisella kampanjoinnilla saatiin suhteessa ennätysmäärä syntymään karhukoiran pentuja vuoden viimeisellä puoliskolla. Munissa vellonut pakokauhu pikkuisen helpotti, kun rekisteröinnit nousivat jopa 550 koiraan. Silloin sitä toivoi, että pohjakosketus oli siinä. Pohjakosketus ei toivosta huolimatta ollut siinä. Tänä vuonna rekisteröintimäärät tulevat tippumaan viime vuodesta 100 - 180 koiralla. Ilman lisätoimia. Tämä tarkoittaa sitä, että karhukoiria rekisteröidään 370 - 450 kappaletta herran vuonna 2014.

Nyt tullaan monessa kohtaa siihen tilanteeseen, että jokaisen luottamushenkilön, kasvattajan ja harrastajan on syytä miettiä toimintatapojaan. Puhuisin jopa taitekohdasta. Viimeinen 10- 15 vuotta on pääpaino suunnittelussa ja toteutuksessa ollut jalostuksen rajoittamisessa. On tullut Pevisaa, on toitotettu äärimmäisten käyttöominaisuuksien perään, on pitänyt välttää liikaa roopelaisuutta, tai välttää sen välttämistä. Kaikki ovat vain vältelleet ja rajoittaneet. Laatu ennen määrää- on ollut johtoajatuksena. Tietenkin koiranjalostus täytyy pohjautuakin valintaan ja poissulkemiseen, mutta jossakin kohtaa pitää hahmottaa kokonaisuus ja miettiä, haetaanko laatua hetkellisesti vai pitkällä tähtäimellä. Lyön pöytään nyt tosiasian, joka varmasti suututtaa ensilukemalla monet harrastajat. TÄLLÄ HETKELLÄ HUONOIN VAIHTOEHTO ON SYNTYMÄTÖN KARJALANKARHUKOIRA. SYNTYKÖÖN 100 EPILEPTIKKOA, KAIHISAIRASTA, E- LONKKAISTA, TAPPIJALKAISTA, PRA- SAIRASTA, ROOPE- SUMPUTETTUA JA RIISTAVAPAATA PIHAVAHTIA, KUIN OLKOON SYNTYMÄTTÄ!!!!! Se, että meillä syntyy 100 edellä mainittua "jalostuksen huipputuotetta" antaa meille jotain mahdollisuuksia. 100 syntymätöntä koiraa ei anna meille mitään mahdollisuuksia. Ei ainuttakaan.

Mistä me saadaan tulevaisuuden jalostuskoirat ja mikä on niiden lukumäärä? 800 koirasta löytyy jalostuskoiria enemmän kuin 400:sta, riippumatta siitä mitkä ovat koirien vanhempien taustat. Ja nyt minä puhun karjalankarhukoirista ja tähän oleellisesti liittyy rodun historia syntyhetkestä nykyhetkeen.

Vaikka surkuttelu ja syiden kaivelu olemassa olevaan tilanteeseen ei auta pätkääkään ongelman ratkaisuun, heitän nyt muutaman ajatuksen, miksi tässä tilanteessa ollaan. Edellä mainitsemani pevisa täytyy laittaa hyvin kriittiseen tarkasteluun, kun se seuraavan kerran tulee uusittavaksi. Tavalliselle Heikki Hirvimiehelle täytyy saada karhukoira yhtä houkuttelevaksi vaihtoehdoksi, kuin ruotsinhuntit tällä hetkellä ovat. Hirvikanta pitää saada kasvuun jne... Nämähän ne ovat syitä, jotka esikoululainenkin osaa nostaa esille. Eräs viisaana pitämäni hirvikoiraharrastaja esitti, että koiran uusimisen tarve on hidastunut koirien parantuessa jalostuksen myötä. Totta! Laatukampe kestää pidempään ja vähentää määrän tarvetta.

Tähän synkistä synkimpään hetkeen vaikuttaa kaksi rakenteellista asiaa, joista toinen liittyy hirvikoirien määrään ja toinen kasvattajiin. Hirvikoiraharrastuksen suosio, yhdistettynä Suomessa tehtävään laadukkaaseen käyttöominaisuuksien jalostukseen ja kovaan hirvikantaan on saanut hirvikoirien tarjonnan kuumenemaan.

Jo viime vuonna annettiin tusinakoiria kva- vanhemmista ilmaiseksi ruotsinhunteissa. Sama meno jatkuu tänä vuonna. Kun Amerikassa sahatavaroiden sisämarkkinat ovat tukossa, lastataan rahtilaivat täyteen lankkua ja ajetaan eurooppalaiseen satamaan, josta lankut myydään polkuhintaan. Mitä tekee suomalainen sahuri silloin? Karmeaa tappiota! Siinä ei auta neuvot, että "tee laadukkaampaa lankkua". Laatutavaralle on eri markkinat, kuin bulkkituotteille. Tellinkejä ei tarvitse rakentaa oksattomasta. En halua suututtaa kirjoituksellani muiden rotujen harrastajia, mutta tilanne on se, että laadun ja hinnan suhde on karmeassa epätasapainossa ja meno sen kuin pahenee. Ja suomalainen sahuri kärsii! (tulipas toinenkin kevennys).
Tehdäänkö me hirvikoiraharrastajat kohtalokas rakenteellinen virhe, kun me rakennetaan hirvenpyynnin varaan monta etevää koirarotua, jotka kilpailevat elintilasta? Paljonko hirvikoiria rekisteröidään Suomessa siinä vaiheessa, kun hirviä kaadetaan vuodesta toiseen saman verran kuin ilveksiä 2010- luvulla? Pitäisikö meidän kuitenkin turvata edes sen meidän kotimaisen "hirvikoirarodun" tulevaisuus laventamalla sen käyttöaluetta?

Toinen rakenteellinen muutos vanhoihin hyviin aikoihin on kasvattajakunnan muutos. Vaikka se pääsääntöisesti on hyvä asia, että yksittäisiä, yhdellä nartulla kasvattavia kasvattajia on paljon, sisältyy siihen paljon heikkouksiakin. Ensinnäkin ensikertalaisten kasvattajien määrä tuo suurimman piikin karhukoirien lisääntymisongelmiin. Onnistumisprosentti koiran tiineeksi saamiseen on Posiolla ja Ilomantsissa kuntakohtaisessa tarkastelussa ylivertaista, kuten oli aikanaan Haapavedellä ja Kurikassakin. Lisäksi näissä isommissa tuotantolaitoksissa on se hyvä puoli, että ulkopuoliset huhut eivät aiheuta katkoksia tuotantoon. Yksittäinen silloin tällöin kasvatteleva harrastaja on äärimmäisen herkkä kuulemilleen "varmoille huhuille". Montaa kertaa kuultuna: " Joo ei ole mennyt sillä XXX:llakaan pennut kaupaksi, niin en taida minäkään pennuttaa." Mitä luulette onko tuollaiset tornihuhut myrkkyä pennutusta suunnittelevalle? VALLANKIN KUN KARHUKOIRIEN KYSYNTÄ LUODAAN VAIN RIITTÄVÄLLÄ TARJONNALLA! Ei se ikinä ole mennyt niin, että kaikki pennut vietäisiin kädestä heti ja ympäri vuoden. Kasvattaminen on myös myyntiä ja markkinointia eikä kädet taskussa itkeä pillittämistä, kun pennut ei mene kaupaksi! JOS HALUATTE TEHDÄ SUURIMMAN MAHDOLLISEN KARHUNPALVELUKSEN RODULLE NYT, KERROTTE KAVERILLENNE, ETTÄ EI KANNATA PENNUTTAA, KUN EI NE MENE KAUPAKSI. Sen lisäksi, että sorrutte tuon sanoessanne jättimäiseen haitan tekoon, puhutte kaiken lisäksi täyttä p_skaa! Karhukoirat menee kaupaksi, kunhan pentue suunnitellaan huolella ja myyntiaikaa pidennetään seuraavaan sesonkiin, joka alkaa syyskuussa.

Se menneistä. Mitäs nyt? Kertokaa meille mitä nyt tehdään? Pitkällä tähtäimellä uskon meillä olevan pullat hyvin uunissa. Myös muutaman vuoden päähän on hyvät näkymät ja töitä on paiskittu sen eteen paljon. Nyt ei kuitenkaan auta, että ollaan leikkausjonossa, kun valtimot on auki! Nyt tarvitaan sidetarpeita ja lääkintämiestä. Vuodesta on yli puolet jäljellä ja vielä pelastettavaa on paljon. Saatte olla varmoja, että meistä luottamushenkilöistä suuri joukko tulee laittamaan itsensä likoon monilla tavoin, että tilannetta saataisiin paremmaksi. Tähän tullaan laittamaan ajan lisäksi kiinni myös rahaa. Joko järjestön, omia tai vanhempien (mieluiten tuossa järjestyksessä). Mutta se ei riitä, että pieni osa porukasta tekee, tyytyväiset hiljaisuudessa nyökyttelee, ja yhteistyökykyisimmät jopa v_ttuilee. Nyt pitää saada toimintaa ja tekoja nopeasti.

Voi pojat, että monella teistä edellisen lukeneista on verenpaine nyt korkealla. Niin se on minullakin. Kyllä olisi kiva nyt alkaa torailemaan ja miettimään vanhoja virheitä. Niitä riittää, ainakin minun tekemiä. Torailuun ei vaan nyt riitä aikaa ja voimia. Kaikki pitää panostaa nyt käsillä olevaan ongelmaan. Jos joku uskaltaa lähteä vähättelemään ongelmaa, mitä otsikkokin kielii, siihen torailuun löytyy kyllä voimia.

[Marko L]

Pitäskö kattua peiliin!

[kku]

Se toi 3 vuoden välein määrätty silmäpeilaus mielestäni pudottaa aika monta pennuttajaa ja jalostusurosta pois, moni käyttää koiransa kerran tarkastuksis mutta ei uusinnois. Tämä vouhkaaminen näistä terveysasioista ja suvuista on mielestäni jo aikaa sitten mennyt järkevän rajan yli kun kuitenki näiden "sairaiden" koirien määris ei ole tapahtunut mitään muutosta mielestäni parempaan. Taisin muutama vuosi sitten jo sanoo kun kyselin vähä jalostusuroksia että näin ku jatketaan niin itä-laikat menee rekisteröinneis meitin ohi, silloin taisit sanoa että kun sen päivän näkis mut nyt taitaa jo näkyä.

[joni]

Voisiko asiaan vaikuttaa myös toisenlaiset syyt? Tässä jotain niistä yrittänyt kirjailla...

Liian usein törmää järjestömme ulkopuolisten ihmisten kanssa keskustellessa sellaisiin mielikuviin, jotka syntyvät väärästä tai harkitsemattomasta informaatiosta joka usein on puhdas yksittäinen mielipide tai näkemys, mutta esitetään faktana ja ehdottomana totuutena. Samoin ei ole kovinkaan harvinaista että kuulee keskustelusta jossa toinen kasvattaja tai yksittäinen koiran omistaja antaa harhaanjohtavaa ja perusteetonta tietoa toisesta kasvattajasta, koirasta tai jostain koiran ominaisuuksiin liittyvistä asiasta jolle aidosti ei löydy perustetta. Jostain kumman syystä?. Tällaisia heittoja on paljon mutta tässä muutama: "Älä vaan ota pentua siltä ja siltä kasvattajalta, tai siitä ja siitä pentueesta" tai "sen yhdistelmän takana on niitä ja näitä ongelmia", tai "niistä pennuista ei tule mettäkoiria" tai "älä vaan luota siihen mitä sanotaan, kyllä niillä koirilla mitkä pelaavat oikeasti on tulokset kirjattu paperille". Tapahtui tämä keskustelu kasvotusten, puhelimitse tai sähköisessä ympäristössä ei se missään määrin edistä kiinnostusta rotujamme kohtaan tai edistä yhteistä harrastustamme.

Ymmärrämmekö oikeasti miltä tällainen vaikuttaa? Luoko se luottamusta rotujemme suhteen? Lujittaako se rotuihimme suuntautuvaa hankintapäätöstä? Pentuemäärät järjestömme roduilla ei ole myönteisessä kehityskaaressa ja on mielestäni täysin aiheellista miettiä edistämmekö omien mielipiteiden esittämisellä tuntemattomille ihmisille rotujemme tulevaisuutta ja mielenkiintoa hankkia kotimainen järjestömme alainen rotu. Edistääkö toisten mollaaminen mielikuvaa järjestöstä, kasvattajista, jäsenistöstämme tai koiristamme? Olisi myös hyvä tiedostaa se että onko pennunhankkijalla edes samat intressit kuin mielipiteen esittäjällä vai yritämmekö itse muokata mielipiteillämme roduistamme jotain muuta kuin miksi ne on aikanaan tarkoitettu ja muuttaa pennunhankkijan tai uuden tulevan koiranomistajan hankinta-ajatusta vastaamaan enemmän omia intressejämme. Mitä tällä oikeasti saavutamme?

Vanhat vihat ja sanomiset tuntuvat vaikuttavan siihen kenelle ohjataan pennunkyselijöitä jos itsellä ei satu pentuja olemaan tarjolla jolloin tietylle ohjataan ja toisia pyydetään välttämään, tämäkin vaiettu mutta kaikkien tiedossa oleva seikka. Miksi ihmeessä vain jatkamme ja jatkamme jatkuvaa peitsenvääntämistä? Miksi ihmeessä emme mahdu samaan hiekkalaatikkoon ja tee työtä yhdessä rotujemme hyväksi? On varmasti syytä jokaisen meistä pohtia myös asiaa tästä kulmasta ja alkaa oikeasti kiinnittämään huomiota siihen mihin sen kuuluisi kiinnittyä. Unohdetaan menneet ja kitkat, ei kivitetä tai mollata toisiamme menneiden takia. Jos ei mitään positiivista ole sanottavana muusta kuin omista tekemisistä niin eikö oikeasti olisi parempi olla silloin hiljaa? Kyllä kyllä, tiedän että on helppo perustella että minähän vain yritän auttaa pennunostajaa, mutta autatko näin toimimalla ihan oikeasti? Väitän että ei se aina niistä yhdistelmistä kiinni ole. Toki allekirjoitan myös sen että tuo jatkuvat vääntäminen ja kääntäminen sairauksista on myös kääntynyt meitä vastaan, mutta muutkin asiat vaikuttaa.

[hannutii]

Johannekselle! Olen samaa mieltä.
Myös muut edellä kirjoittavat täyttä asiaa. Markokin voisi laittaa muutaman mustan nartun häkkiin ja rueta jalostustalkoisiin!

[jounikarki]

Johanneksen ajatukset kuulostaa järkeviltä ja jos veri kiehahtaa niin ainakin joku kohta osuu kipeään paikkaan. Itsellä ainakin meininki ottaa tänä vuona yksi musta häkkiin kasvamaan vanhemman kaveriksi.

[Marko L]

Johannekselle! Olen samaa mieltä.
Myös muut edellä kirjoittavat täyttä asiaa. Markokin voisi laittaa muutaman mustan nartun häkkiin ja rueta jalostustalkoisiin!

Ei oo tällä hetkellä tarvista, on yksin ollutkin. Mutta turhaa Johannes jauhaa rekisteröinneistä. Ihmiseet laittaa siitä rodusta KOIRAN mistä varmimmin saa peellaavan. Se vain ei tänä päivänä ole KARJALAN KARHUKOIRA!! Rotua en missään nimessä mollaa kun siellä on pelaavia koiria Vain tuo yleetön terveyspuolella intoillu mennä vähän yli!!!

[kimppa]

Ei se pentuemäärillä korjaudu ennenkä laatu paranee. Parempaa suuntaan ollaan menossa . "Marko L" kanssa samaa mieltä. Muutama tuttu, jotka painineet toimivuuden kanssa. Niillä ollut useita mustia koiria, jotka mennyt .............uun. Itselläkin 4 välissä, jolla ei tehnyt mitään. NIIN mistähän se johtuu, että vaihdetaan harmaaseen väriin . Nyt näyttäisi, että koiria on taas tarhassa, mustia ja harmaitakin. KAIKEN varalta . Musta kehittyy vähän hitaammin, mutta on se sitten parempikin lopussa. Laatuun pitää panostaa. Ja pentuja on tulossa, kunhan muutamia tuloksia tulee paperiin ja niitähän tulee. Yleensä pennutkin menee MAINOSTAMATTA niitä! Kysyvätkin kokeissa viellä, milloin aijot pennuttaa. Tähän on pyrittävä ja varmasti tähän satsataan parasta aikaa, koska pentuemäärä on pieni nyt.

[kku]

Toimivuuteen ja näyttöihin myös karhulta pitäisi jotenki panostaa, karhunmehtuu ja kanta on koko ajan nousussa ja siihen myös pentuja kysytään koko ajan enempi. Mielestäni toimivuudesta ei parane tinkiä jalostuksessa, siihen meillä ei ole varaa.

[hannutii]

Toimivuuteen ja näyttöihin myös karhulta pitäisi jotenki panostaa, karhunmehtuu ja kanta on koko ajan nousussa ja siihen myös pentuja kysytään koko ajan enempi. Mielestäni toimivuudesta ei parane tinkiä jalostuksessa, siihen meillä ei ole varaa.

Toimivuudesta ei pidä tinkiä, mutta kaikki toimivat ja terveet nartut pitäisi pennuttaa ainakin kerran, mieluummin monta kertaa! Nykyisin jää liian paljon hyviä koiria jalostuksen ulkopuolelle. Syitä on monia, mutta asennetta pitäisi muuttaa isolla porukalla, että narttujen omistajat innostuisi/ rohkaistuisi pennutukseen.
Samoin pevisaa pitäisi höllentää. Esim silmiä on ihan turha peilata yli 5 vuotiaalta koiralta! Terveyspuolella pitäisi kiinnittää enemmän huomiota koiran kokonaisterveyteen!

[Harri.Sanaksenaho]

Lukasin Johanes Lehtomäen Vuodatuksen ja jälleen kerran jouduin Hämmennyksen Valtaan. EIKÖ Johanes Todellakaan vielään ole Älynnyt KUKA oli Johdattamassa Karjalankarhukoiran Jalostusta Nykyvuosina Väärään suuntaan?? Pitkät Liturgiset selitelmät eivät TOTUUTTA muuksi muuta. Luin Tämän Viestiketjun Ajatuksella + Analyyttisestkin läpi. Eikä Johanes osaa myöntää Totaalista EPÄonnistumistansa Jalostuksen suuntaviivojen laatijana/ EPÄOnnistujana.


Luin Myös SPJ:n Hallituksen Uuden /Tuoreen Jäsenen Jari Hakulisen Analyysin ja soli oli 90% Asiaa.
NYT On menossa Karjalankarhukoiran osalta semmonen EI Taantuma, vaan Jyrkkä alamäki, että Tarvitaan parhaat/Luotettavimmat Voimat Kentältäkin Apuun.
Niitä löytyy, jOS Järjestö haluaa tehdä Uudelleen järjestelyitä organisaatiossansa.? Selvennykseksi Itse EN ole Käytettävissä Mihinkään SPJ:n Virkaan, mut Lupaan olla Tukena + Neuvonantajana JOS Kelpaan ? Varsinkin kk. Jalostuspuolen asioissa , jotka Tuntuu läheisimmiltä ja Osaankin .

[Markku Kivioja]

Vastaanpa minäkin näin rivijäsenenä vaan, mutta kuitenkin koiran hankkijan näkökannasta. Tästähän ei kaikki tykkää, mutta kyllä se on tasan niin, että laatu tekee tehtävänsä ja nimenomaan mitattu laatu, ei hirviporukan tai kasvattajan höpinät. Jos koirakannasta ei saada irti samaa varhaiskypsää ykkösprosenttia, kuin kilpailevista roduista, niin jotain pitää tehdä. Joko parantaa koirakantaa, tai muuttaa koesääntöjä ja koemuotoja semmoiseksi, että rotu niissä pärjää. Jokainen voi mielessään miettiä mikä on oikea vaihtoehto edellisissä. On aivan turha luulla, että astutusmäärää lisäämällä saataisiin rotu nousuun. Se nousu tulee vain työllä, jonka tavoitteena on paras mahdollinen metsästyskoirarotu. Peukalo -piip- istumalla ja ennenkaikkea jatustelemalla menneitä ja tunneilmoimalla erämaista ei hommasta tule mitään. Pyörää ei edes tarvitse keksiä uusiksi, katsokaa mallia muista. Koepalkitsemattomia narttuja tai uroita ei jalostuksessa tarvita. Palkittuja on aivan tarpeeksi. Itsekin aikanaan astutin palkitsemattoman nartun, kyllä. Mutta silloin ei tarkoitus ollutkaan parantaa rotua, eikä yhdellä astutuksella ole mitään merkitystä koko rodun kannalta. Suurin merkitys rodun kannalta on, mitä rotujärjestö tekee. Jos rotujärjestö on passiivinen rahankerääjä, joka ei osallistu aktiivisesti rodun parantamiseen on suunta selvä.

[tikkakoski]

Vastaanpa minäkin näin rivijäsenenä vaan, mutta kuitenkin koiran hankkijan näkökannasta. Tästähän ei kaikki tykkää, mutta kyllä se on tasan niin, että laatu tekee tehtävänsä ja nimenomaan mitattu laatu, ei hirviporukan tai kasvattajan höpinät. Jos koirakannasta ei saada irti samaa varhaiskypsää ykkösprosenttia, kuin kilpailevista roduista, niin jotain pitää tehdä. Joko parantaa koirakantaa, tai muuttaa koesääntöjä ja koemuotoja semmoiseksi, että rotu niissä pärjää. Jokainen voi mielessään miettiä mikä on oikea vaihtoehto edellisissä. On aivan turha luulla, että astutusmäärää lisäämällä saataisiin rotu nousuun. Se nousu tulee vain työllä, jonka tavoitteena on paras mahdollinen metsästyskoirarotu. Peukalo -piip- istumalla ja ennenkaikkea jatustelemalla menneitä ja tunneilmoimalla erämaista ei hommasta tule mitään. Pyörää ei edes tarvitse keksiä uusiksi, katsokaa mallia muista. Koepalkitsemattomia narttuja tai uroita ei jalostuksessa tarvita. Palkittuja on aivan tarpeeksi. Itsekin aikanaan astutin palkitsemattoman nartun, kyllä. Mutta silloin ei tarkoitus ollutkaan parantaa rotua, eikä yhdellä astutuksella ole mitään merkitystä koko rodun kannalta. Suurin merkitys rodun kannalta on, mitä rotujärjestö tekee. Jos rotujärjestö on passiivinen rahankerääjä, joka ei osallistu aktiivisesti rodun parantamiseen on suunta selvä.

[joni]

Olen Markun kanssa hieman erimieltä siitä että vaikuttako nuo asiat siihen miksi pentueita ei tule tarpeeksi. Nuohan ovat syitä jos pennut eivät mene kaupaksi. Jostain syystä narttuja ei ole astutettu riittävästi, niitä ei ole uskallettu astuttaa tai haluttu astuttaa. Ja aika paljon on myös sellaisia astutusyrityksiä jotka ovat epäonnistuneet. Näillä epäonnistuneilla astutuksilla on myös ainakin yksi yhteinen nimittäjä ja se on niiden omistaja. Epäonnistuneissa tai tyhjiksi jääneissä kovin usein omistaja ei ole kovinkaan kokenut kasvattaja tai on ollut ensikertaa asialla. Aika harvoin kokeneemmilla kasvattajilla astutusreissut näyttää epäonnistuvan.

Ja nyt oman haasteensa syyspentueiden osalta juuri näille yhden koiran omistajille tulee tietysti se että käyttääkö ainoansa syksyn metsällä vai pennuttaen. Koskelon Pentti tekee paljon työtä Karhukoiratekojen puolesta, nyt todellinen Karhukoirateko taitaa olla se että saataisiin pentueita syksyksi ennätysmäärä.

[Markku Kivioja]

Kysynnän ja tarjonan laki menee niinpäin, että ensin tulee kysyntä ja sitten tarjonta. Toisinsanottuna, ensin rodun pitää kiinnostaa, sitten pennut menevät kaupaksi ja vasta sitten niitä kannattaa tehdä. Näin se vaan raadollista on. Nykyään murto-osa ostaa jonkun tietyn rotuisen koiran sen vuoksi, että sen rodulla on hieno historia ja sitä on mukava katella. Kyllä koiran pitää elatuksekseen myös tehdä ja toimia. Ei pentuja senvuoksi tehdä, että niitä mukava kasvattaa, vaan siksi, että olisi käyttökoiria.

Onko meillä muuten alitarjontaa pennuista määrällisesti? Se olisi ainakin minulle uusi tieto. Laadullisesti alitarjontaa sensijaan on aivan varmasti.