Valioesittely

[jamppe]

Oli mukava selailla Pystykorvalehteä ja huomata miten ainakin minusta valio arvon saaneita koiria oli runsainmitoin.Niistä nuori varhaiskypsiä suurinosa.Kyllä tämmösillä koirilla kelpaa ottaa uudet haasteet vastaan.Ei tämä niin huonolta näytä.

[Markku Kivioja]

Valioesittelyitä oli mukava katella. Sensijaan näyttelyihin oli taas tuhlattu aivan liianpaljon sivutilaa. Herranähköön, siellä joku päivitteli, kuinka koira oli saanut suomessa hyvät arvostelut ja ruottissa huonot. Mitä p i r u n väliä silläki muka on? Jutusta puuttui tärkein, miten ne hirv/karh kokeet oli ko. Koiralla menneet?

[joni]

Tervehdys Markku,

artikkelissa mainitut herrat ovat sen verta pitkään tehneet työtä rodun, harrastamisen ja riistan eteen töitä että pelkästään siksi suhtaudun suurella kunnioituksella tuohon artikkeliin. Ja jos rodun historiaa tuntee yhtään niin sekin juuri pistää pohtimaan motiiveja näiden artikkelissa mainittujen ristiriitojen osalta.

Jos ihmettelet mitä näyttelyiden arvostelulla on virkaa käyttökoiran suhteen niin suosittelen perehtymistä koiran rakenteeseen ja Karhukoiran alkuperäiseen rakenteeseen joka mahdollisti ketterän liikkeen ja reagoinnin esim. karhun kanssa painiessa. Nykyinen pitkä rungonrakenne on tehnyt Karhukoirasta hitaamman ja kömpelömmän. Tämä yhdistettynä pehmenneeseen luonteeseen ja ei tarvitse ihmetellä että nämä piirteet karhuunkin kiinni käyneestä voimakkasrakenteisesta koirasta ovat kohta historiaa jos siihen ei kiinnitetä enempää huomiota.

-J

[tikkakoski]

Haluaakohan tuo pehmytluontonen edes karhulle ??

[Kojamo]

Jos ihmettelet mitä näyttelyiden arvostelulla on virkaa käyttökoiran suhteen niin suosittelen perehtymistä koiran rakenteeseen ja Karhukoiran alkuperäiseen rakenteeseen joka mahdollisti ketterän liikkeen ja reagoinnin esim. karhun kanssa painiessa. Nykyinen pitkä rungonrakenne on tehnyt Karhukoirasta hitaamman ja kömpelömmän. Tämä yhdistettynä pehmenneeseen luonteeseen ja ei tarvitse ihmetellä että nämä piirteet karhuunkin kiinni käyneestä voimakkasrakenteisesta koirasta ovat kohta historiaa jos siihen ei kiinnitetä enempää huomiota.

-J

Onhan nuita rivakoita koiria vieläkin. Ja osa käy nalleen kiinni tarpeen vaatiessa, jos vaikka isännän persaukset on vaarassa.
Toiset on näitä pitkäruppasia, toiset ei.

Luonteesta se on kiinni enemmän kuin rupasta. Olen Jari toista mieltä tuosta rakenteesta ja nopeudesta. Ketteryys on sitten toinen asia. Neliönmallinen, lyhyt ruppanen on todennäköisesti ketterämpi, mutta että nopeampi ei taida.

[joni]

No se on juuri noin kun Kojamo & Tikkakoski kirjoitteli, että luonteesta se ensisijaisesti on kiinni. Toki mielenkiintoinen osa-alue on tuo rakenteellinen muutos ja vaikutus jota kovin vähän arvostetaan. Ja ketteryys on juurikin se osa-alue mitä itse olen seurannut ja mielestäni rakenteellinen vaikutus on siihen selvästi kytkettävissä. Vai onko tarkoitus tästäkin rodusta kehittää juoksijatyyppi, pitkulainen mutta mustavalkoinen väritykseltään

[Markku Kivioja]

Tervehdys Markku,

artikkelissa mainitut herrat ovat sen verta pitkään tehneet työtä rodun, harrastamisen ja riistan eteen töitä että pelkästään siksi suhtaudun suurella kunnioituksella tuohon artikkeliin. Ja jos rodun historiaa tuntee yhtään niin sekin juuri pistää pohtimaan motiiveja näiden artikkelissa mainittujen ristiriitojen osalta.

Jos ihmettelet mitä näyttelyiden arvostelulla on virkaa käyttökoiran suhteen niin suosittelen perehtymistä koiran rakenteeseen ja Karhukoiran alkuperäiseen rakenteeseen joka mahdollisti ketterän liikkeen ja reagoinnin esim. karhun kanssa painiessa. Nykyinen pitkä rungonrakenne on tehnyt Karhukoirasta hitaamman ja kömpelömmän. Tämä yhdistettynä pehmenneeseen luonteeseen ja ei tarvitse ihmetellä että nämä piirteet karhuunkin kiinni käyneestä voimakkasrakenteisesta koirasta ovat kohta historiaa jos siihen ei kiinnitetä enempää huomiota.

-J

Artikkelissa mainitut herrat varmaan ovat pitkänlinjan harrastajia, kaikki kunnia heille. Minua vain ihmetyttää, että artikkelissa ei ollut ensimmäistäkään sanaa karhukoiran tärkeimmästä ominaisuudesta, vaan pelkkää päivittelyä näyttelyistä joilla ei käyttöroduissa ole mitään virkaa. Luulisi pitkänlinjan miesten kunnioittavan enemmän käyttöominaisuuksia.

Ja vahingossa osuit juuri siihen kipukohtaan, miksi minä en siedä nykymuotoisia näyttelyitä. Nimenomaan rotumääritelmä ja sen tulkinnat ovat se näyttelyiden ongelma; rungon pituus ja sen suhde korkeuteen on tuomarin silmästä riippuva yksityiskohta. Kunhan jonkinaikaa on vallalla kuvitelma, jonka mukaan selän pitää olla pitkä, niin se käsitys leviää näyttelyiden avustuksella ruton lailla koko rotuun, kun mva koiria paritetaan silmät kiiluen uusien sertikoneiden himossa. Kohta ei olekaan muita, kuin mäyräkoiranselällä varustettuja yksilöitä. Joskus oli muuten päinvastoin ja karhukoirakin muistutti enemmän suomenpystykorvaa neliömäisine olemuksineen. Ihmetytti jopa, että miten ruoka ehtii sulaakaan niin lyhyessä kropassa, niska loppui niin p-se alkoi...

Senverran minäkin muuten koirista tiedän, että pitkä runko ei aiheuta pehmyttä luonnetta, eikä lyhyt runko aiheuta kovempaa luonnetta. Ei vaikka suomenpystykorvat nyt neliömäisiä ovatkin.

[Markku Kivioja]

PS

http://www.kennelliitto.fi/sites/defaul ... ira110.pdf

"korkeuttaan vain hieman pidempi", sehän se on se suhteellinen kokemus näyttelytuomarillakin...

[tikkakoski]

Ei niillä serteillä haukuta, se on viimmenen lenkki käyttökoirissa jota katsotaan, vaikka H koira se on rakenteeltaan aivan riittävä kestämään kovankin rasituksen elinaikanaan "työkalut" silloin kunnossa, samapa se mihin häntä sojottaa tai onko isot korvat.

[haltsu]

Isoilla korvilla kuulee paremmin. Koirat jotka pelaavat ovat ansainneet arvostuksensa. Se on hyvä että karhukoirista, siis pelaavista ei näytä olevan puutetta