Keskustelun taso

[pertsa10]

Juu-u! itekkään ei monasti uskalla tänne kirjoitella(nimimerkillä varsinkaan),ku näin illasta ja selevinpäin..
jos täältä penat/sanaksenahot ja eskosen halameet lopettais -piip- toisilleen, ni oisko täällä muita porisemassa,ku Blägboi a-lonkkineen...sydäntä lämmittäen
itellä pitää nykyyään käyvä joka päivä kahtoo,että kelle täällä -piip- ja mistä...
jos -piip-, sen -piip- kestäköön!
Ja sen sanon vaan,että koiratietokanta se sanoo,missä mennään...
Vai olenko taas metässä?(kotona nytkin)

[nappeliini]

kyllä minunkin mielestä pitäisi ainakin kolmelle herralle antaa kirjoitus kielto tänne keskusteluun kirjoiteltasi rakentavasti eikä vi... toisille ja kehuttasi omia koiria vaikka kuka niitä muuten kehuu jos ei ite

[Marko L]

Isossa kuvassa jalostusneuvonta tukeutuu JTO:n ja suosituksiin. Yksittäisissä tapauksissa ei sitten välttämättä tukeudukaan. Toistan itseäni: Kasvattaja on kuningas ja määrittää tavoitteet. Apua koitetaan antaa kaikissa tilanteissa. Aina ei jalostusneuvontakaan tavoittele voittoa, vaan joskus riittää tappion minimoiminen. Eli jos kasvattaja välttämättä haluaa ottaa riskiä jonkun ominaisuuden suhteen, ottaisi kohtuudella ja tietoisesti.
Kriteerejä ei rasvata, vaan tapaa antaa tietoa parituksen taustoista. Käyttöominaisuuksien kehittämiseen koitetaan kerätä ja jakaa yhä enemmän perusteltua tietoa.

Kasvattajien (tulevien ja olevien) kannattaa miettiä ennen paritusta kyseisen parituksen tavoitetta. Karkeasti parituksella voi olla kolmen laista tavoitetta, jotka osin menevät limittäin. Kuitenkin urosvalinnoilla voidaan selkeästi vaikuttaa painotuksiin.

1. Tähdätään syntyvän pentueen hyvään pentuearvoon (pelaavat koirat/ syntyneet koirat).
2. Haetaan syntyviin pentuihin periyttäviä koiria, etenkin periyttäviä uroksia. Tähdätään siis tuleviin jalostuskoiriin.
3. Kehitetään syntyvällä pentueella narttujen ja narttulinjojen tasoa. Satsataan narttujen toimivuuteen.

Yhdessä em. kohdassa onnistuminen ei takaa onnistumista muissa kohdissa. Jos kasvattaja osaa asettaa nuo kohdat järjestykseen tavoitteissaan, on uroksen etsiminen paljon helpompaa. Monet kasvattajat erikoistuvat selvästi johonkin noista tavoitteista, tietoisesti tai tiedostamattaan. Nämä paljon puhutut näkemyserot jalostusneuvonnan kanssa on monesti voinut johtua siitä, että jalostusneuvonta on asettanut kasvattajan suunnittelemalle paritukselle enemmän tavoitteita, kuin kasvattaja itse. Tyyliin näin: tavoitteisiin nro 2. ja nro 3. mahtavasti sopivalla nartulla on haettu vain tavoitetta nro 1.
Väheksymättä tavoitetta nro 1, se on tietoisesti helpoin edellä mainituista toteuttaa. Eikä sekään ole helppoa.

Tuohon kohta 2:seen. Eikö pitäisi hakea periyttäviä narttuja? Uroksistahan tulee yleensä pelaavia koiria jos yhistelmä on hyvä, mutta periyttävät ja hyvin pelaavat natut on timanttiakin arvokkaampia! Toki tuurissahan se on mitä mistäkin yhistelmästä tulee, mutta PELAAVA NARTTU on tärkeämpi!!

[Iita]

Vahvasti samoilla linjoilla edellisen kirjottajan kans.

[eeärrä]

Sehän toteutuu kohdassa 3.

[eeärrä]

Hyvä narttulinja=periyttävät nartut

[Sisukas]

Hyvä narttulinja=periyttävät nartut

Asia on minusta juuri näin narttujen osalta. Mutta miten saadaan periyttäjäuroksia? Ne eivät tule vain hyvän pentuearvon omaavista pentueista. Jos katsoo historiaa taaksepäin, periyttävimmät urokset ovat tulleet lähes poikkeuksetta "valtalinjojen" vierestä. Hyvin periyttävän uroksen on tuotava jotain eriperintäisyyttä siihen käytettävään narttulinjaan. Jotta kohta 2. toteutuu, täytyy tähdätä myös muuhun kuin vahvaan sukutauluun. Hyvin periyttävään urokseen olisi haettava jotain vieraampaa sukulinjaa. Se on tietyllä tavalla riskin ottamista, siirtymistä valmiilta ladulta umpiseen. Näitä riskejä kuitenkin karhukoira rotuna jatkuvasti tarvitsee, vaikka se ei välttämättä kasvattajatilastoissa menestyksenä näy kasvattajan kohdalla.

Tiedän, että ylläoleva asia voi olla vaikea aukottomasti todistaa. Sitä kautta se herättää myös vastaisia mielipiteitä. Jalostustilastojen kärjessä keikkuviin uroksiin tulee kuitenkin lähes poikkeuksetta vähintään yksi vähemmän käytetty linja isovanhempiin. Edelleen kaikkien kasvattajien ei tarvitse tavoitella tätä kohtaa. Tämä on kuitenkin jollakin tasolla hyvä tiedostaa niin kasvattajien kuin pennun ottajienkin. Hyvin pelaava koira ei automaattisesti ole hyvä periyttäjä. Käänteisesti kuitenkin hyvin periyttävä koira on aina käyttöominaisuuksiltaan hyvä.

[Kojamo]

Hyvä narttulinja=periyttävät nartut

Asia on minusta juuri näin narttujen osalta. Mutta miten saadaan periyttäjäuroksia? Ne eivät tule vain hyvän pentuearvon omaavista pentueista. Jos katsoo historiaa taaksepäin, periyttävimmät urokset ovat tulleet lähes poikkeuksetta "valtalinjojen" vierestä. Hyvin periyttävän uroksen on tuotava jotain eriperintäisyyttä siihen käytettävään narttulinjaan. Jotta kohta 2. toteutuu, täytyy tähdätä myös muuhun kuin vahvaan sukutauluun. Hyvin periyttävään urokseen olisi haettava jotain vieraampaa sukulinjaa. Se on tietyllä tavalla riskin ottamista, siirtymistä valmiilta ladulta umpiseen. Näitä riskejä kuitenkin karhukoira rotuna jatkuvasti tarvitsee, vaikka se ei välttämättä kasvattajatilastoissa menestyksenä näy kasvattajan kohdalla.

Tiedän, että ylläoleva asia voi olla vaikea aukottomasti todistaa. Sitä kautta se herättää myös vastaisia mielipiteitä. Jalostustilastojen kärjessä keikkuviin uroksiin tulee kuitenkin lähes poikkeuksetta vähintään yksi vähemmän käytetty linja isovanhempiin. Edelleen kaikkien kasvattajien ei tarvitse tavoitella tätä kohtaa. Tämä on kuitenkin jollakin tasolla hyvä tiedostaa niin kasvattajien kuin pennun ottajienkin. Hyvin pelaava koira ei automaattisesti ole hyvä periyttäjä. Käänteisesti kuitenkin hyvin periyttävä koira on aina käyttöominaisuuksiltaan hyvä.

Jostain syystä mie en tykkää mustavalkoisuudesta vaikka karhukoirien kanssa pellaillaan. Periyttävä uros ei tee kessää jos nartulla ei ole sopiva.
Jos tuo yhtälö olisikin heleppo, voi meitä kasvattajia, olisipa se heleppoa.
Meinaan että jos narttu periyttää jonkun uroksen kanssa hyvää jälkeläistä, niin saattaa olla että toisen urkin kanssa se ei toimikkaan. Vaikka tää toinen urkki tuottaisi jonkin toisen taustaisen nartun kanssa hyvää jälkeläistä.

[Sisukas]

Ei olla mustavalkoisia. Pari vuoden kiertoa taaksepäin olin kovinkin paljon samaa mieltä kuin Kojamo kirjoittaa. Osa siinä on totuutta edelleen. Silti mitä syvemmälle asiaan perehtyy, sitä vankemmin alan uskoa nimenomaan yksittäisen uroksen kykyyn periyttää vahvasti. Siitä kielivät jalostustilastot ja niihin uskomalla ovat naapuritkin pinkoneet viime vuodet.

Jos geneettisesti ajatellaan niin koirahan ei voi periyttää sellaista mitä sillä itsellään ei ole. Samalla jos koiralla on käyttöominaisuuksiin positiivisesti vaikuttavia geenejä enemmän kuin toisella koiralla, todennäköisemmin niitä tulee enemmän myös sen koiran jälkeläiseen. Tämä silloin kun vastapari on vakio. Eikös tuo kuulosta selvältä? Käyttöominaisuudet kuitenkin koostuvat useasta geenistä, se lienee selvää.

[sumu]

Tässä asiassa komppaan sisukasta,koiran riistaverisyys koostuu isosta määrästä vaikuttavia geenejä,tässä pohdintaa aiheen tiimoilta http://files.kotisivukone.com/heti.tarj ... temat2.pdf .Oli sitten kysymyksessä mikä tahansa ominaisuus,hirven haukkuminen tai keltuaisen väri niin eri yksilöiden välillä on eri Periytymysaste joka ilmaisee kuinka hyvin haluttu ominaisuus perityy jälkeläisiin.Sitä mistä erot juontavat en osaa kertoa mutta heteroosilla sitä selitetään http://fi.wikipedia.org/wiki/Heteroosi .

[Kojamo]

Pennun perimä 50% nartulta ja 50% urokselta. Etukäteen ei voi tietää mitä pentu saa vanhemmiltaan. Periaatteessa pentueessa voi olla, huom! voi olla, pentuja joiden perimä on todella erilainen. En väitä että täysin erilainen, mutta kuitenkin. Miten luonto asian on parhaaksi kokenut sillä kertaa.
Jos ajatellaan vaikka Roopea, kaikki Roopen jälkeläiset alenevassa polvessa eivät kanna samoja geenejä Roopesta. Paljon samaa varmasti on kun sitä ja sen narttu ja urkki jälkeläisiä on käytetty ja käytetään paljon.

Sitä en kiistä etteikö periyttävä uros tuo lisää hyvään narttuun. Siksipä olisi hyvä lykätä se hyvä uros hyvälle nartulle ja toivoa parasta. Mutta se urkki ei ole sateen tekijä, vain 50%.

Tsygoottien monimuotoisuutta lisäävät vielä sukusolujen mutaatiot ja
meioosissa tapahtuva crossing over eli tekijäinvaihdunta, jossa kukin isältä ja emältä
peritty kromosomi voi vaihtaa osia vastinkromosominsa kanssa. Mutaatioita tapahtuu
jokaisessa yksilössä. Niiden vaikutuksesta geenin toiminta voi muuttua tai geeni
(alleeli) voi vaihtua kokonaan toiseksi. Muutokset voivat olla hyödyllisiä tai
haitallisia, tai niillä ei ole vaikutusta ollenkaan. Kromosomiparien sattumanvaraisen
jakautumisen, mutaation ja crossing overin ansiosta ei koskaan synny kahta täysin
samanlaista sukusolua - identtiset kaksoset poislukien. Ei voida tietää etukäteen,
mitkä geenit pentu saa vanhemmiltaan: varmaa on vain se, että pentu saa tasan puolet
kummankin vanhempansa geeneistä. Esimerkiksi voidaan ottaa vaikka alleelien B ja
b periytyminen. Meioosissa kromosomit - ja täten myös kromosomien alleelit -
eroavat vastinkromosomeistaan ja vain jompikumpi on kussakin sukusolussa. On
sattumanvaraista, kumpi alleeli (B vai b) on juuri siinä siittiössä tai munasolussa,
jonka avulla koira siirtää geenejään jälkeläiselleen.

Todennäköisyyttä yhteisten alleelien
osuudelle sanotaan sukulaisuussuhteeksi. Vain vanhemmalta jälkeläiselle siirtyvien
alleelien lukumäärästä voidaan olla varmoja, muilla sukulaisilla ei välttämättä ole
yhteisiä alleeleja lainkaan; esimerkiksi sisarukset voivat saada täysin eri puolikkaat
kummankin vanhemman kromosomeista. Siksi sukulaisuussuhde on aina vain
todennäköisyys yhteisten geenien osuudelle. Vanhemman ja jälkeläisen välinen
laskennallinen sukulaisuussuhde riippuu myös vanhempien sukusiitoskertoimesta,
mutta siitä ei enempää tässä yhteydessä.
Lainaus http://files.kotisivukone.com/heti.tarj ... temat2.pdf

(Kiitos Sauli)

[sumu]

Pennun perimä 50% nartulta ja 50% urokselta. Etukäteen ei voi tietää mitä pentu saa vanhemmiltaan. Periaatteessa pentueessa voi olla, huom! voi olla, pentuja joiden perimä on todella erilainen. En väitä että täysin erilainen, mutta kuitenkin. Miten luonto asian on parhaaksi kokenut sillä kertaa.
Jos ajatellaan vaikka Roopea, kaikki Roopen jälkeläiset alenevassa polvessa eivät kanna samoja geenejä Roopesta. Paljon samaa varmasti on kun sitä ja sen narttu ja urkki jälkeläisiä on käytetty ja käytetään paljon.

Sitä en kiistä etteikö periyttävä uros tuo lisää hyvään narttuun. Siksipä olisi hyvä lykätä se hyvä uros hyvälle nartulle ja toivoa parasta. Mutta se urkki ei ole sateen tekijä, vain 50%.

Tsygoottien monimuotoisuutta lisäävät vielä sukusolujen mutaatiot ja
meioosissa tapahtuva crossing over eli tekijäinvaihdunta, jossa kukin isältä ja emältä
peritty kromosomi voi vaihtaa osia vastinkromosominsa kanssa. Mutaatioita tapahtuu
jokaisessa yksilössä. Niiden vaikutuksesta geenin toiminta voi muuttua tai geeni
(alleeli) voi vaihtua kokonaan toiseksi. Muutokset voivat olla hyödyllisiä tai
haitallisia, tai niillä ei ole vaikutusta ollenkaan. Kromosomiparien sattumanvaraisen
jakautumisen, mutaation ja crossing overin ansiosta ei koskaan synny kahta täysin
samanlaista sukusolua - identtiset kaksoset poislukien. Ei voida tietää etukäteen,
mitkä geenit pentu saa vanhemmiltaan: varmaa on vain se, että pentu saa tasan puolet
kummankin vanhempansa geeneistä. Esimerkiksi voidaan ottaa vaikka alleelien B ja
b periytyminen. Meioosissa kromosomit - ja täten myös kromosomien alleelit -
eroavat vastinkromosomeistaan ja vain jompikumpi on kussakin sukusolussa. On
sattumanvaraista, kumpi alleeli (B vai b) on juuri siinä siittiössä tai munasolussa,
jonka avulla koira siirtää geenejään jälkeläiselleen.

Todennäköisyyttä yhteisten alleelien
osuudelle sanotaan sukulaisuussuhteeksi. Vain vanhemmalta jälkeläiselle siirtyvien
alleelien lukumäärästä voidaan olla varmoja, muilla sukulaisilla ei välttämättä ole
yhteisiä alleeleja lainkaan; esimerkiksi sisarukset voivat saada täysin eri puolikkaat
kummankin vanhemman kromosomeista. Siksi sukulaisuussuhde on aina vain
todennäköisyys yhteisten geenien osuudelle. Vanhemman ja jälkeläisen välinen
laskennallinen sukulaisuussuhde riippuu myös vanhempien sukusiitoskertoimesta,
mutta siitä ei enempää tässä yhteydessä.
Lainaus http://files.kotisivukone.com/heti.tarj ... temat2.pdf

(Kiitos Sauli)

Tällä kertaa hiukan aiheen vierestä,kyseessä tämä ilmiö http://opinnot.internetix.fi/fi/muikku2 ... =hNcI.gWxn Mahtokohan linkki onnistua.Joku muu saa selittää kuinka heteroosi toimii ,itsellä opinto pohja riittää vain ilmiön tunnistamiseen ja soveltamiseen käytännössä.