Jalostus

[sumu]

Tässäpä yksi tutkimus josta on toivottavasti apua muillekin roduille tulevaisuudessa http://files.kotisivukone.com/heti.tarj ... sselit.pdf Tulevaisuus näyttää kuinka käyttö ominaisuudet voitaisiin kytkeä tuohon mukaan

[joni]

Tuo rotaatioparitus on muutoinkin hyvin mielenkiintoinen malli viedä rotua eteenpäin, toki vaatii kasvattajilta hyvin yhtenevää rintamaa ja hyvin huolellisesti valittuja yksilöitä jokaiseen rotaatiolohkoon, jotka täyttävät sekä käyttö että terveyspuolen vaatimukset mahdollisimman kattavasti.

Kokonaissukusiitosasteen ymmärtäminen tuntuu olevan erityisen haastavaa ja kuitenkin monet ongelmat esim. lisääntymisen osalta näyttää selkeästi korostuvan kun nartun kerroin on tarpeeksi korkea, muista ongelmista puhumattakaan jotka jo aikaisemmassa vaiheessa nostavat päätään. En edes tiedä (Saulilla varmaan vastaus) kuinka paljon prosentuaalisesti jouduttaisiin sulkemaan nykynartuista ulos jos kokonaissukusiitoksen rajaksi asetettaisiin 25%? Riskirajana pidetään ilmeisesti n. 30%:ia.

Toivottavasti tässä ketjussa jatkuu asiallinen sävy ja monipuolinen ajatustenvaihto jalostuksen eri vaihtoehdoista.

[virve]

Tämä monimuotoisuusprojekti sai rodun piirissä suurta vastustusta. Mutta onneksi siihen osallistuvat kasvattajat on sen verran asiaansa uskovia, että kestivät kaiken sen höykytyksen mikä rodun piiristä tuli.
SPJ:sä en usko löytyvän tämänlaatuista uskallusta ja uskoa asiaansa vielä moneen vuoteen.

Minä siihen aikaan metsästäviä rasseleita kasvattaneena oli kovin kiitollinen tästä projektistä. Jo sillon 2005 rupesi metsästävät russelit häviämään. Jos russeleista häviää rotanmetsästys into, niin niistä häviää luonteesta paljon muutakin.
Russeleista tuli muotirotu ja silloin koirista halutaan helppoja ja helposti koulutettavia, vaikka luolatyö vaatii suurta itsenäisyyttä sitkeyttä. Sellainen koira ei välttämättä aina ole helppo kotikoira.
Rasseleilla ei myöskään vadita käyttötulosta MVA arvon saamisessa.
Muotirodulla ruvetaan myös helposti arvostamaan serttejä ja ne H:n saaneet koirat ei kelpaa lainkaan jalostukseen. Kuitenkin se H on HYVÄ rotunsa edustaja.

Samanlaista pitkäjännitteisyyttä ja kauaskatseisuutta tarvittaisiin metsästys pystykorvaroduissa. Ja valitettavasti yksi kasvattaja ei sitä voi tehdä, vaan se vaatii aina suuremman joukon sitoutuneita kasvattajia.
Pelkään jämpteissä puhkeavan jonkin ongelma seuraavaksi, kun niiden määrä on lisääntynyt paljon ja monet haluaa nimenomaan hirvikoiraksi jämptin. Toivottavasti käyttävät siitokseen yksilöitä laajalla rintamalla ja niiltä sentään vaaditaa käyttötulos.

Terveisin Virve

[sumu]

Eipä ole tarkkaa vastausta,jospa joku joka osaa käyttää taulukkolaskenta ohjelmia laskisi Ns:tiitisen listasta minkä verran eri ss;asteen omaavia koiria on Mutu tuntumalla narttuja joiden sukusiitosaste on yli 25% on niin paljon ettei eillä ole varaa jättää toimivia narttuja pois.urokset ovat ehkä eri asemassa.Sehän ei suoranaisesti yksilön kohdalla ole mikään tae terveydestä vaikka koira omaisikin matalan ss% eikä vastaavasti sairaudesta vaikka ss% olisi korkea,erothan muodostuu vasta kun verrataan isompaa joukkoa koiria toisiinsa.Olen ennenkin kirjoittanut siitä että jos koira kykenee veteraanina haukkumaan ykkösen niin on siinä ainesta siitokseen
Sitä olen itsekseni pohtinut löytyisikö eri tyyppisiä linjoja karhukoiralla rotaatiojalostukseen,mielessä on ollut esim:ns valtalinja sitten erauspoikalainen ja edelleen molssilainen/pohjoisen koirat ja poukamolais lähtöiset.Tässä olisi neljä linjaa ja uroksilta vaatimuksena olisi hirvi 1 tai karhu 1 .Viides linja voisi olla keski euroopan koirat näillä puolestaan voisi olla sikakoe läpäistynä.Tämä on vain pohdintaa eikä kenenkään kannata vielä vetää hernettä nenään,tämä on vain yksi ehdotus kuinka turvata monimuotoisuuden säilyminen rodussa muitakin tapoja on olemassa.Mielenkiinolla odotan lisää pohdintaa asiasta ja mahdollisista linjoista

[kimppa]

Täyttä asiaa! Kannattaisi Blagboy:kin lukaista tuo teksti. Emme tarvitse tehdä just` samalla tavalla kuin tuossa `russel` jutussa, mutta tuotahan sitä pitää yrittää itse kunkin kasvattajan. Jos oikein tehdään.

[joni]

Yritetään nyt pitää eri kasvattaja ja harrastajat pois tästä keskustelusta. Jos jokainen harrastaja ja kasvattaja edustaisi identtistä näkemystä koko rotu olisi tuhottu aikapäivää sitten. Tuo r -jalostus on vain yksi tapa jalostaa ja erittäin varteenotettava sellainen muiden rinnalle, mutta vaatisi tosiaan porukan joka lähtisi näitä eri sukulinjoja, joita Sauli jo tossa skenarioi, keräämään kasaan ja suunnittelemaan pidemmälle. Haastehan niin tässä kuin kaikessa muussakin on se, että saataisiin mukaan vain ne parhaat yksilöt pentueista.

Olisiko kuitenkin jalostusneuvonnalla se rooli että rupeasi tätä työstämään eteenpäin? Jalostus on muutoinkin suuren muutoksen edessä kasvattajien näkökulmasta, koska tuollaiset isot kasvattajat alkavat hiljalleen jäädä pois ja kasvattaminen hajautuu koko ajan pienempiin kenneleihin ja kantapääopit eivät enään ohjaa kasvatustyötä, koska muutaman pentueen teettämisellä niitä ei kertakaikkiaan synny.

[sumu]

Pitää paikkaansa että kasvattajillakin tulee olla eri näkemyksiä ja tavotteita,toki myös kunnioitusta toisten tekemälle työlle.Tässäpä esimerkki kuinka homma voisi toimia parhaimillaan http://jalostus.kennelliitto.fi/frmSuku ... kupolvet=6 Jos yhdistelmästä tulee toimivia narttuja niin seuraavaksi esim:erauspoikalainen tai ns:valtalinjalainen uros.Tässä esimerkissä on jo yhdessä sukupolvessa saatu perimään laajutta niin paljon että jälkeläisiä voidaan käyttää miltei missä yhdistelmässä hyvänsä.

[Kojamo]

Olisiko kuitenkin jalostusneuvonnalla se rooli että rupeasi tätä työstämään eteenpäin? Jalostus on muutoinkin suuren muutoksen edessä kasvattajien näkökulmasta, koska tuollaiset isot kasvattajat alkavat hiljalleen jäädä pois ja kasvattaminen hajautuu koko ajan pienempiin kenneleihin ja kantapääopit eivät enään ohjaa kasvatustyötä, koska muutaman pentueen teettämisellä niitä ei kertakaikkiaan synny.

Ei kai isot kennelit mihinkään katoa? Aika monella kasvattajalla alkaa olemaan "haarakonttoreita" siellä sun täällä eli useammassa paikassa kasvatetaan samalla kennelnimellä. Kotona jokunen narttu ja tavallaan "sijoituksessa" muutama lisää. Kokemusta on tästä "haarakonttorina olemisesta" omalta alkutaipaleelta. Eikä se huono vaihtoehto ole, helpottaa aloittelevan kasvattajan pentukauppaa ja kyllä konkareilta tietoa saa kun osaa ja haluaa kuunnella. Osa kenneleistä on jo nyt virittelemässä verkostoitumista tai on jo verkostoitunut, tietoahan kasvattajat vaihtaa keskenään yllättävän paljon mikä on hyvä juttu. Tämä voi johtaa, ja johtaakin jollain aikaperioodilla, siihen että syntyy kasvattaja ryppäitä, ei paha. Rotaatiotoimintaa voisi syntyä tätä kautta. Saulin linkittämä dokumentti oli aika vanha, mitähän projektille mahtaa kuulua nyt? Russeli sivuilla siihen löytyi yksi keskustelu, mistä ei hirveesti irti saanut muutakuin että yhdistys ei ole mukana tässä projektissa.

[Sisukas]

Rotaatiojalostus on terminä uusi ja ihan hyvän kuuloinen. Tapana se ei kuitenkaan ole täysin vieras ja sitä tai sen tapaista on karhukoirapuolellakin harjoitettu jo pitkän aikaa pienimuotoisesti. Yksi astetta fiksumpi visionääri tällä saralla oli nyt edesmennyt Esko Kokka. Myös suurempien kenneleiden toiminnassa on ollut havaittavissa tiettyä toistuvuutta Usvan ajoista lähtien. Vai luulenko vain? Myös pienimuotoisempaa koiran kasvattelua harrastavat tekevät tämän suuntaista jalostustyötä esim. karttamalla jonkin matadoriuroksen esiintymistä tulevissakin sukupolvissa. Yksinkertainen ja viisas tapa ottaa huomioon jatkojalostusmahdollisuus.

Myös jalostusneuvonta yrittää reagoida, jos kasvattajan kanssa aletaan hakea urosta nartulle, jonka sukutaulusta puuttuu kokonaa vaikkapa Koivuniemen Joppe ja sisarukset. Tästä ei nyt pidä käsittää niin, että nimeltä mainitut Koivuniemen sisarukset olisivat sukutaulussa jotenkin huono homma. Jotta koirat esiintyisivät sukutaulussa useasti, niiden on täytynyt jättää jälkeensä enemmän hyvää. Kasvattaja on onnistunut tekemään niin hyvän pentueen, että se on yleistynyt. Mutta jos katsotaan hieman ajassa eteenpäin, näiden esiintyvyys voi nousta turhan korkeaksi ja geeniperimä sitä tehden köyhtyy, jos siihen ei varauduta. Geeniperimän köyhtyessä katoaa myös terveet koirat, terve luonne ja toimivuus. Varautumista tähän on juuri tämä rotaatiojalostus. Pidetään tähän saakka valtasuvuista olevat suvut edelleen erossa valtasuvuista, edes osittain.

Tässä valtasukujen erossa pitämisessä voidaan kuitenkin minun mielestäni ampua myös yli. Meillä on jo olemassa koirayksilöitä, jotka toimisivat jo todella hyvin joidenkin sumpputaustaisten kanssa parittaessa sumpun laukaisijana. Ja tarvetta näille olisi. Kuitenkin joidenkin mielestä näitä koiria mieluummin ollaan käytämättä jalostukseen, kuin käytetään "väärän" sukuisen kanssa. Syntymätön pentu ei minusta ole jalostusta millään tavalla. Onko rotaatiojalostus ajatus karannut, vai eikö linjojen yhdistämistarvetta tunnisteta ajoissa? Minusta näiden koirien jalostuskäyttöä voisi hyvin jakaa niin, että osa parituksista käytettäisiin linjojen yhdistämiseen ja osalla parituksista luotaisiin se mahdollisuus seuraavaan sukupolveen.

Suurin osa kasvattajista on alkanut tajuamaan monimuotoisuuden merkitystä jo pelkästään sillä, että toimivuuden on huomattu paranevan pienellä erisukuisuudella. Se mikä vielä monen toiminnassa huolestuttaa, on se suunnittelu sen seuraavan koirasukupolven yli. Huolta kannetaan vain syntyvistä pennuista ei niiden jatkojalostusmahdollisuuksista. Kaikkien ei tarvitse visioida muutaman sukupolven päähän, mutta useamman toivoisin niin tekevän, epäonnistumisen uhallakin. Jalostuskoirien täytyy olla terveitä ja pelaavia, mutta ennenkaikkea myös hyvin periyttäviä. Jotta ne periyttäisivät, niiden täytyy tuoda sukutaulussaan jotain "hajotusta" parituskumppanin sukutauluun. Tämä asia tuntuu toistuvan hyviä periyttäjiä tutkiessa.

Yhtäkaikki oli terminologia mitä hyvänsä, karhukoirakasvattajat osaavat valita pitkällä aikavälillä hyviä tapoja jalostaa koiria. Ne hyvät tavat valikoituvat yleensä sen tärkeimmän eli käyttöominaisuuksien parantamisen ehdoilla. Nyt kuitenkin uuden tiedon valossa tätä monimuotoisuus asiaa joudutaan räksyttää osin kovastikin, koska pidempään jalostetuilla roduilla alkaa näkymään sukulaisuusasteen kohoamisen mukanaan tuomia ongelmia. Näiden välttämiseen tarvitaan radikaalimpiakin toimia, kuin vain sen seuraavan sukupolven saaminen toimivaksi.

Juuri nyt, tällä siunaaman sekunnilla, suurin uhka monimuotoisuudelle ja koko rodulle on jokainen syntymätön rekisteröity karjalankarhukoira. Tälle vuodelle tuleva rekisteröintimäärä on kertakaikkiaan kestämätön asia pitkässä juoksussa. Me voidaan pyyhkiä p..settä pevisoilla, suosituksilla ja kaiken maailman indekseillä, jos me ei saada pidettyä yllä riittäviä vuosittaisia rekisteröintimääriä. Karhukoirapopulaation maailmanlaajuinen määrä ja kapea geeniperimä ei kestä tällaista laskettelua. Asialle tullaan tekemään jotain lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Hyviä ideoita otetaan vastaan ja jokaiselta rotua harrastavalta toivotaan tekoja.

[Sisukas]

Yksi juttu vielä...

Tänään on viimeinen päivä hakea avoimen haun kautta jalostusneuvojaksi ja pentuvälittäjäksi. Voi siis reilusti astua esiin ja ilmoittaa halukkuutensa kantaa vastuuta noissa pesteissä. Kaikki mitä oletatte jalostusneuvojana olemiseen kuuluvan, pitää todennäköiseti ainakin osittain paikkansa. Asiaa voi vielä varmistella minulta tai muilta jalostusryhmän jäseniltä. Vaatimukset eivät ole korkeat, koska häävejä eivät ole nykyisetkään toimijat. Jos cv:ssä on mainittuna kiinnostus ja innostus karjalankarhukoiriin, niin silloin tärkeimmät hakukriteerit täyttyvät.

Jos avoin haku ei tuota tulosta, joku onneton pakotetaan tehtävään.

[Kojamo]

Juuri nyt, tällä siunaaman sekunnilla, suurin uhka monimuotoisuudelle ja koko rodulle on jokainen syntymätön rekisteröity karjalankarhukoira. Tälle vuodelle tuleva rekisteröintimäärä on kertakaikkiaan kestämätön asia pitkässä juoksussa. Me voidaan pyyhkiä p..settä pevisoilla, suosituksilla ja kaiken maailman indekseillä, jos me ei saada pidettyä yllä riittäviä vuosittaisia rekisteröintimääriä. Karhukoirapopulaation maailmanlaajuinen määrä ja kapea geeniperimä ei kestä tällaista laskettelua. Asialle tullaan tekemään jotain lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Hyviä ideoita otetaan vastaan ja jokaiselta rotua harrastavalta toivotaan tekoja.

Katohan pentele

[tikkakoski]

Virvelle, tahtoo se täälläpäin olla aktiivisilla ketunpyytäjillä noita "sakuja" saksanmetsästysterrieriä, meilläkin oli aikoinaan ajokkaitten lisukkeena, nyt on kettuporukassa kaverilla saku, koska ne ovat rehtejä kovia käyttökoiria joita ei hevin kukaan ota "seurakoiriksi", joskus kävin katselemassa luolakokeita mikään ei säväyttänyt(kettuterrieri,mäyräkoira yns.) kunnes tuli sakunarttu, koira oli tunnetulla ketunmetsästäjällä.........seuraavana vuonna oli meilläkin saku uros, ei tarvinnut katua.

[eskoh]

Pitää paikkaansa että kasvattajillakin tulee olla eri näkemyksiä ja tavotteita,toki myös kunnioitusta toisten tekemälle työlle.Tässäpä esimerkki kuinka homma voisi toimia parhaimillaan http://jalostus.kennelliitto.fi/frmSuku ... kupolvet=6 Jos yhdistelmästä tulee toimivia narttuja niin seuraavaksi esim:erauspoikalainen tai ns:valtalinjalainen uros.Tässä esimerkissä on jo yhdessä sukupolvessa saatu perimään laajutta niin paljon että jälkeläisiä voidaan käyttää miltei missä yhdistelmässä hyvänsä.

Siis niinkö että, mitä isommat edellä sitäkö vähän pienemmät perässä?.

Huomioon otettavaa tekstiä Johannekselta ja Sumulta.

[sulppi]

Pieniä ja vikkeliä nuo "sakut".
http://www.youtube.com/watch?feature=pl ... v41O9_BHo8

[Falco]

Noilla Sakuilla oli korkeutta varmaan liki 50cm
Tuollaisia Jenkit käyttää karhumetsästykseen


Tiina