Parannettavaa(ko)?

Tämän otsikon alla keskustellaan karjalankarhukoiriin liittyvistä asioista.

Valvojat: Valvoja1, Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7

Vastaa Viestiin
teekoo
Viestit: 225
Liittynyt: 22 Helmi 2006, 00:21

Re: Parannettavaa(ko)?

Viesti Kirjoittaja teekoo » 21 Joulu 2011, 01:21

Tuutikki kirjoitti:Jaa, meillä varmimmat tappokoneet on niitä joilla ei kokeissa yli ysikymppisiä revitä. Jonniin verran näyttävät periyttävänkin, meinaan niitä tappokoneita :wink:
Poikkeuksetta hyvin yhteyttä pitävät, kutsulla haukustakin yhteyttä ottavat riistaveriset koirat tekevät niitä yli ysikympin tuloksia. Koira mikä tekee kokeissa todella hyviä tuloksia on siis hirven eräksi saannin kannalta mitä parhain. Miten teillä nuo huonommille pisteille jäävät on "tappokoneita". Harmaissa roduissa kun haetaan jalostuskoiria, niin pisteet kokeissa kahdesta viimeisestä kohdasta on yleensä 3 ja 3. Poikkeuksen voi tehdä ne koirat mille sattuu keskivertoa paremmat koulutuslahjat omaava omistaja. Tehokkaat laajat haut mitkä päätyy pitkiin haukkuihin ilman isännän tukea jo nuorena on varma tae koiran riistaveristä. Runsaasta potista on helpompi jakaa seuraavallekin sukupolvelle kuin isäntään tukeutuvalla hyvällä pyyntipelillä mikä tekee jahdissa ja kokeissa tulosta.
Tommi Kontunen

teekoo
Viestit: 225
Liittynyt: 22 Helmi 2006, 00:21

Re: Parannettavaa(ko)?

Viesti Kirjoittaja teekoo » 21 Joulu 2011, 01:28

Edellisellä kommentilla ihmettelen lähennä Tuutikin kommenttia sitkauden ihannoinnista. Kokeissa ei yltiösitkeä tee huipputulosta, mutta jahissa semmoinen ohjattavissa oleva huonompivetoinen on ykköspeli. Poikkeuksia toki aina on joukossa. Tuutikilla kun kuitenkin on tuo ohjattavuus, hyvä hirven käsittelytaito ja yhteistyö tuntuu olevan koirilla hyvä, niin miksi ne ei sitten pärjää kokeissa?
Tommi Kontunen

Harri.Sanaksenaho
Viestit: 405
Liittynyt: 07 Touko 2008, 10:19

Re: Parannettavaa(ko)?

Viesti Kirjoittaja Harri.Sanaksenaho » 21 Joulu 2011, 01:44

Sisukas kirjoitti:No nyt aletaan repimään päitä pois sieltä pensaista. Simo ja Harri, aloittakaa te. Kun kerran ongelman tunnette, niin nyt niitä konkreettisia keinoja pöytään! Minusta tämä rodun kehittäminen on yhteinen ongelma ja haaste. Porukalla tulisi miettiä, miten sitä kelkkaa käännetään. Nyt tarkkoja esityksiä eikä mitään vihjailuja. Kaikki omat hyvät keinot esille, mitään salaamatta. Rotu etusijalla ja oman itsetunnon pönkittäminen vasta seuraavana.

Heti alkuun totean, etten ala jalostusryhmälle mitään erillistä tarkempaa "reseptiä" laatimaan :arrow: TET oletta jokainen hakeutuneet VAPAAEHTOISESTI tehtäväänne "meriiteillänne" ja TEILLÄHÄN kuuluu olla se tietotaito ohjeistaa kasvattajia parhaisiin mahdollisiin rotua ETEENPÄIN vieviin jalostusvalintoihin ja Kantaa Vastuuta ohjeistuksistanne ja varautua myöskin tarpeentullen KRITIIKKIINkin.

Mitä on ne "sesset" ja millä ne korvataan? Kuinka kova sen jalostuskoiran täytyy olla? Kuka kehottaa olemaan astuttamatta pelaavaa, tervettä narttua? EI AINAKAAN JALOSTUSNEUVONTA! Minulle yv:tä heti, jos joku sellainen esimerkki löytyy. Mitä suuntaa pitää kääntää? Mihin se vetohevonen kulkee ja mitä siitä seuraa?

Jäsenkunnan keskuudessa "sesseksi" olen kuullut kutsuttavan vajavan erän koiraa ja näitä ei kahta em. pitäsi päästää "peput vastakkain", ainakaan jalostusneuvonnan siunauksella!
"Löysälle koiralle/sukulinjalle mahoolisimman periyttävää Sitkasta partneria/sukulinjaa kaveriksi.
Minulle on monet,mielestäni hyvän nartunomistajat soitelleet ja kyselleet vinkkejä hyvistä urokeista, kun Jalostusneuvonnan antamia urosvaihtoehtoja/sukulinjoja ovat pitäneet turhan vaatimattoman tasoisena, jotkut jopa vitsinä :roll: On sellaisiakin tapauksia, että ovat päättäneet "suosiolla" jättää narttunsa astuttamatta em. syystä.
Kuten jo aiemmissa kannanotoissani totesin, niin jalostusryhmän, varsinkin niiden pitempään "vallassa olleiden" pitää NYT herätä ja alkaa OHJEISTAMAAN /KANNUSTAMAAN Kasvattajia tekemään toimivuudeltaan/PENTUEARVOILTAAN tasokkaampia pentueita!

Simolta on tullut yksi konkreettinen esimerkki ja se koski Pevisaa. Ja se oli paljon tiukempi kuin jalostusryhmän esittämä. Että siitä Simo on turha heittää syytä tähän teidän tekemään ongelmaan.


Minä en kylläkään kykene milläänmuotoa pitämään Itseäni , saatikka Simoa syyllisenä Karjalankarhukoiran metsästys/koe ominaisuuksien heikentymiseen :?: Molemmat olemma varmasti tehneet Kasvattajina OMIEN näkemystemme mukaisia parhaita rotua palvelevia yhdistelmiä ja ovat varmastikin vertailukelpoisia jalostusneuvonnan vastaavien suosittelemien yhdistelmien kanssa. :arrow: Kyllä em. metsästys/koe ominaisuuksien heikkenemisestä voi/pitää ottaa varmasti osin syy kontolleen Johannesta edeltävät jalostusneuvojat yllyllyttämällä/jakamalla suosituksia aivan liian keposille yhistelmille.
Se vaan ihmetystä herättää, kun antaa omaa ja "kentältä" saamaansa palautetta jalostusvastaaville, niin heti ollaan "leimaamassa" asenne/itsetuntovammaiseksi :?:
Ja jalostusvastaava "karvat pörhöllänsä"?!!
Se voipi Johannes arempi karhukoiraharrastaja jättää sen vähäsenki palautteen antamatta, kun lukee näitä osin minua, Simoa, Heikkiäkin henkilöinä " pahanleimaavia" kannanottojasi, vai sekö on tarkoituksesikin?


Miksi karhukoiranuorukaiset starttaavat vasta joulukuussa kokeisiin? Mihin asti se nuorena haukkumisen ihannointi pitää venyttää teidän mielestä?

No ne vertailut muihin rotuihin. Milloin karhukoira on ollut teidän esittämissänne tilastoissa harmaarotuisten edellä? Onko erot jotenkin kasvaneet? Mistä syystä? Huomaatteko eroja jalostustavoissa ja mistähän ne erot johtuu? Vertailla saa, mutta pelkkä vertailu ei johda mihinkään. Jos naapurilla on pisempi k...ä niin täytyy lohduttautua sillä, että oma lyhyempi on tullut tutuksi ja sitä osataan käyttää!


Minä tai kenenkään muunkaan en ole nähnyt väittävän, että olisimme edes joskus olleet em. mainitsemissasi tilastoissasi harmaarotusia edellä. Oma tuntumani on, että kokeisiin tuloiässä "massana" ollaan jääty enemmän jälkeen, harmaarotuisten jalostuksesa suositaan/ panostetaan enemmän varhaiskypsiin ja pentuearvoltaan hyviin yksilöihin, siis olemma em. jääneet enemmän jälkeen. Harmaarotuisisa pannan enämpi painoa niille "hyville ominaisuuksille" ja meillä haetaan "suurennuslasi kourasa" vikoja koirista/ yhistelmistä :? :?
Kyllähän se vaan on kylmä tosiasia, että eri hirvikoirarotuja verrataan ja tullaan eespäinkin vertailemaan keskenänsä halusitpa Johannes sitä eli et, eikä nuita em. tilastoja/ vertailuja ja niissä menestymisiä karhukoiranom. pidä hävetä saatikka piilotella, vaan ottaa pää pystyssä tulema vastaan ja pyrkiä rotuna parantamaan, PAREMPAAN! :thumbsup:


Rekisteröintimääristä. Melkoinen alitarjonta vallitsee tällä hetkellä markkinoilla. Pentuja ei ole tarpeeksi tarjolla. 50 puhelua viimeisen kuukauden aikana ei riitä jalostusryhmälle, jossa on kysytty karhukoiran pentua. Pienimuotoinen galluppi pelinarttujen omistajille ei anna yhtään Simon mainitsemaa syytä. Pelinartulla tarkoitan väh. Voi1 tulosta! Yhtenä syynä on tosin mainittu, useamman kerran, negatiivinen keskustelu ja suoranainen -piip- kasvatustyöstä.


Pikainen vilkaisu pentuepalstalle osoitti, että siellä on vapaana pentuja , ken tarvitsee.
Ja minäkin olen kyllä saanut lukea näiltä palstoilta minkälaatusta "moskaa" olen ihmisten harmiksi tuottanut, varsinkin Ewen aikana, aivan paikallisen Karhukoirajärjestön hallituksessa istuvan jäsenen "ansiosta" mm :thumbsdown:
Mutta en ole em. antanut vaikuttaa kasvatustyöhöni, vaan kääntänyt sen vahvuudeksi.


Sulppi kanssa keskusteluun mukaan. Rakentavaksi tämä menee vasta, kun ehdotetaan ongelmien ratkaisua. Eikä vain tuoda esille ongelmia ja huudeta, että tehkää muut jotain!

Lopuksi vielä muistutuksena, että uusimmat jalostusneuvojat ovat syyttömiä menneeseen jalostusneuvonta "linjaan", mutta nyt sitten Johannes/jalostusneuvonta "herkällä korvalla" kuunnellen/analysoiden , ottaa nöyremmällä asenteella kentältä mahdollisesti saamanne palaute/toiveet vastaan, niin se osin kadonnut kentän luottamuskin saattaapi siitä palautua/palautuu. :?:

280581
Viestit: 1605
Liittynyt: 22 Joulu 2007, 17:46
Paikkakunta: Miehikkälä

Re: Parannettavaa(ko)?

Viesti Kirjoittaja 280581 » 21 Joulu 2011, 10:12

SPEDE kirjoitti:
SPEDE kirjoitti:
Pentti Koskelo kirjoitti:Tässä se totuus paljastuu.Enkö minä ole jo kaun sitten sanonut että otetta pitää koventaa.Olen aivan varma siitä,että se on tuhoon tuomittu tie jos ruvetaan liikaa varomaan lonkkavikoja,silmäsairauksista puhumattakaan.On turha puhua että pelastus on hajottamisessa ja outosukuisten käytöss, varsinkaan vielä kun siitä ei ole tilastollista näyttöä. :?: :arrow: .Nyt on siitos uroksiksi valittava vain niitä kovimpia jä jättää leikkiminen sikseen.Hiekkalaatikkoaika on ohi.Nyt tarvitaan tosi toimia,sanon minä.
Tässä se totuus piilee.Ei tämmönen tavallinen sunnuntai metsästäjä ja koikeissa kävijä tarvi muuta kuin PELAAVAN KOIRAN.Kaikki muu sukusiitokset,outosukusuudet ja hienot jalostusuunnitelmat on hölönpölöä jos koira ei pelaa.
Moro, tämä lainaus on tuolta aikaisemmilta keskusteluilta olisko vuoden parin takaa.täällä kun mielipiteensä sano alettiin avainnipuilla heitteleen.No,eipä aikaakaan osu ja uppos.Laiton jämtinartun ts 2. Toinen haukkui n 1,6 v avo1 ja toinen 8 kk toistatuntia hirviä.
Laitetaan 800 e pentuun kattellaan sen löntystelyä parivuotta ja painetaan turpeeseen.Kiristellään hampaita ja ihmetelään pevisaa,astuteltiin jollain avo 1 rimpuloilla tai vielä ilman koetuloksia ja sitten ihmetellään kuinka tässä ny näin kävi.Joskus taannoin ehdotin katsomaan esim jämtien astutuspalstaa ja vertaamaan karhukoirien vastaavaan ja taas lenteli käpyjä ja ties mitä. Jos vaikka oltais myönnetty että nää outosukusuus höpötykset meni yli pelaavuuden kustannuksella.

Karjalankarhukoira jalostusnarttu;

-vähintään Voi 1 1,6 /ta 300 mieluummin yli
- ylisitkas ,laaja omatoiminen hakija
- täyspäinen
-ilman omatoimisia yhteydenottoja
- seuraamiset ja uusinta haukut korpihirvillä 15-20 km
Jokaisen tuntemani tälläisen terveen (fyysisesti ja päältään) nartun omistajaa olen kannustanut pennuttamaan. Aika vähän vaan tulisi pentueita vuosittain, jos pelkästään näillä pennut tehtäisiin. Ihan tarpeeksi on pienen rodun ongelmia, joten rekisteröintimäärätkin saatava uuteen nousuun.
Juha Leppänen, Ruokolahti

Tuutikki

Re: Parannettavaa(ko)?

Viesti Kirjoittaja Tuutikki » 21 Joulu 2011, 10:27

teekoo kirjoitti:Edellisellä kommentilla ihmettelen lähennä Tuutikin kommenttia sitkauden ihannoinnista. Kokeissa ei yltiösitkeä tee huipputulosta, mutta jahissa semmoinen ohjattavissa oleva huonompivetoinen on ykköspeli. Poikkeuksia toki aina on joukossa. Tuutikilla kun kuitenkin on tuo ohjattavuus, hyvä hirven käsittelytaito ja yhteistyö tuntuu olevan koirilla hyvä, niin miksi ne ei sitten pärjää kokeissa?
Sanoinhan että tappokoneilla ei tehdä ysikymppisiä. Mitä enemmän koira juoksuttaa hirviä ja mitä huonommin löytöhaukut pysyy sen huonompi tappokone ellei passit poksauttele juoksuun tai autolla ehdi ratsaamaan tien ylityksiä. Kokeissa niitä matkoja ja aikaa arvostetaan. Kokeissa myös AT: n ei tarvitse olla tappolaukaus. Metsästyksessä sen pitää olla. Valtaosa kuitenkin haluaa juuri sen metsästyskoiran. Näillä palstoilla vaan yleensä kilpailuhenkisimmät kertovat millaisen koiran pitää olla ja miten rotuja pitää kilpailutarkoituksessa jalostaa. Sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa millaisen metsästyskoiran todella halutaan olevan metsästyskäytössä ja perus metsästäjällä.

Eikä koirat ole meillä oman puuttumaan jääneen " huippuurheilija" uran korvike :wink:

Tuutikki

Re: Parannettavaa(ko)?

Viesti Kirjoittaja Tuutikki » 21 Joulu 2011, 10:39

Paljon saa lukea myös sitä että pitäisi pennuttaa ja kannustetaan pennuttamaan.

Oikeasti pennuille pitää olla kaksi kuukautta aikaa, lämpimät ( talvella) pennutus tilat.Mahdollisuus valvoa synnyttävää narttua muutama vuorokausi oletetun synnytyksen aikoihin. Usein se sitoo koko perheen, ei ainoastaan kasvattajaa. Suunnitellut lomat ja ulkomaanmatkat voi jäädä koko perheellä tekemättä jne.

Ja mikä tärkeintä mielellään pitäisi olla puolenkymmnetä etukäteis varausta ennen astutusta. Eli ei koiria pennuteta tuosta vaan, etteikö se sitoisi kasvattajaa todella pitkäksi aikaa ja jos vielä joku pentu jää roikkumaan ostajien puutteessa niin se voi heikentää pennutus halukkuutta jatkossa.

Sisukas
Viestit: 928
Liittynyt: 15 Helmi 2005, 12:03
Paikkakunta: Multia

Re: Parannettavaa(ko)?

Viesti Kirjoittaja Sisukas » 21 Joulu 2011, 13:55

Kyllähän kritiikkiä otetaan vastaan. Eikös tämä ole sen merkki, kun täällä väännetään peistä asiasta teidän kanssa. Silti samaa mieltä ei tarvitse joka asiasta olla. Jalostusryhmän linja, ja sen sisällä jokaisen jalostusneuvojan omat mielipiteet, ohjaavat jalostusneuvoja.

Nykyisten jalostusneuvojen vaikutukset alkavat näkymään vasta aikojen kuluttua. Sanoisin ajaksi vähintään yhden koirasukupolven, eli 4- 5 vuotta. Vaikutus näkyy vielä kahteen seuraavaankin sukupolveen. Aivan samoin näkyy menneisyyskin. Jalostustyössä on ajateltava muutakin kuin seuraavaa sukupolvea. Jos otan oman mukaantuloni jonkinlaiseksi ajanlaskun aluksi (en silti rinnasta itseäni Jeesukseen, niin kova itsetunto ei ole edes minulla).

0- vuosi on siis tämä syksy. Ensimmäisiin koiraparituksiin oleellisesti vaikuttavat tämän hetken työkalut, eli käytettävissä olevat jalostuskoirat. Tämän hetken työkaluja on rakenneltu 2000- luvun alusta saakka, eli pari koirasukupolvea taaksepäin. Tähän vuosikymmeneen sisältyy huimaa karhukoiran käyttöominaisuuksien tason nousua (iso +), mutta myös äärimmäisen turmiollista sukulaisuusasteen kehittymisen nousua (iso -). Jossakin vaiheessa herättiin ajattelemaan sukulaisuusasteen kehittymisen nousukäyrää ja sen vaikutuksia koko rodun käyttöominaisuuksiin sekä rotuun kokonaisvaltaisesti. Käyrän nousu saatiin loivenemaan. Loiveniko samalla käyttöominaisuuksien nousukäyrä? Jos nämä korreloisivat täysin keskenään, olisimme löytäneet sateenkaaren pään ja tästedes koiranjalostuksen salat olisivat auenneet. Olisimme myös jo nyt aivan ylivoimainen rotu muihin vastaaviin verrattuna. Näinhän asia ei ole.

MINUN MIELESTÄ paljon parjatuilla "hajotusyhdistelmillä" saatiin, viimeisien parin- kolmen vuoden aikana, vähintään yhtä paljon käyttöominaisuuksien kehittymistä, kuin olisi saatu vanhan mallin linjasiitoksilla (mitä naapurijärjestössä harrastetaan edelleen ja mikä ei loputtomasti johda eteenpäin nykytiedon mukaan). Poukamolaisten mukaantulo, muutamien pitkän linjan kenneleiden orastava nousu, pohjoisten sukujen nousu, useiden kovien sukulinjojen epäonnistuneet sumputusyritykset yms. saavat minut ajattelemaan näin. Jos vaikka olenkin väärässä ja nousukäyrä onkin loiventunut juuri tämän takia? Siitä huolimatta edellinen jalostusneuvonnan linja on mahdollistanut nykyisille jalostusveuvojille PALJON paremmat työkalut rakentaa tulevaisuutta, monipuolisuuden takia. Tuloksia haukkuvat tänä päivänä useista erilaisista, eri tavalla rakennetuista tarpeista tehdyt koirat. Jotkut ovat edelleen pienimuotoisia linjasiitoksia, mutta on myös täysin hajautettuja yhdistelmiä, jossa takana löytyy harvinaistuneita sukulinjoja. Se yhden jalostustavan aikakausi on tässä hetkessä ohi. En epäile sitäkään, etteikö siihen joskus tarvitsisi palata. Pelkkää hajotusta tekemällä ei voi hamaan tappiin asti ajaa, mutta sillä luodaan pohja tulevaisuudelle. Pohja mistä on hyvä ponnistaa kasaamalla kovimmat, toisilleen erisukuiset, pentueet/ sukutaulut yhteen.

Suljetussa käyttökoirapopulaatiossa, jossa käyttöominaisuuksille lasketaan ISO painoarvo, jalostuslinjauksien tulee elää. On aika milloin painetaan kaasu pohjaan ja on aika milloin löysätään kaasua, että kone kestää. Itse epäilin aikojen alussa, että kaasun löysääminen pudottaa tasoa. Näin ei ole kuitenkaan käynyt. En ainakaan nykytilastoilla sitä tunnusta. Kaikesta päätellen tänä vuonna peitotaan viime vuoden notkahdus. Nyt tarvitaan malttia katsoa, mihin tämä johtaa käyttöominaisuuksien kannalta. Vielä on liian aikaista sanoa, mutta hätäisimmät silti kopeloivat naapurin taskuja. Sukulaisuuasteen kehittymisen hidastuminen on kuitenkin onnistunut, siitä kuuluu kiitos rohkeille jalostusneuvojille menneisyydessä. Se teettää silti työtä myös tulevaisuudessa.

0- vuodesta jatketaan tulevaisuuteen. Tuleville jalostusneuvojille koitetaan tehdä edelleen niitä työkaluja. Myös niille koemiehille ja reppumiehille yritetään tehdä kovia kamppeita. Ensimmäiset koevedokset on luettavissa vuodesta 2013 alkaen. Onnistuneilla koevedoksilla jatketaan taasen eteenpäin ja koitetaan olla sokeutumatta objektiiviseen tarkasteluun. 2015 - 2020 voidaan alkaa vetää johtopäätöksiä, onko missään onnistuttu. Onko silloisilla jalostusneuvojilla millaiset työkalut rakentaa tulevaisuutta. Onko 2013 - 2017 karhukoirien taso noussut vai laskenut.

Sitä en ymmärrä, miksi jo nyt teilataan nämä rakenteilla olevat suunnitelmat. Ja kaiken lisäksi toisen käden tiedon perusteella. Simon puheet meidän erilaisita käsityksistä uroksista täytyi olla sarkasmia. Eihän me edes sellaisista puhuttu, kuin yleisellä tasolla. Minun puolesta saat laittaa oman, minulle antamasi ehdotuksesi ja minun kommentit siihen urokseen liittyen esille. Itse muistan sinulle sanoneeni yhdestä uroksesta, jonka toivon tulevaisuudessa astutuksia saavan. Näissäkin asioissa tarvitaan rehellisyyttä, vaikka kuinka koitetaan provosoida.

Itse pidän siitä, että keskustelu käyttöominaisuuksista alkaa valtaamaan tilaa ainaisilta terveyskeskusteluilta. Terve rotu halutaan kuitenkin pitää edelleen edes yhtä terveenä, kuin se nyt on.

Edelleen siihen kommentointiin. On olemassa tarkoitushakuista, rodulle kohtuuttoman negatiivista, kommentointia. On myös olemassa kommentointia, jossa tuodaan huoli esille ja mietitään analyyttisesti ratkaisua huolenaiheeseen. Kyllä minä tykkään, että keskustellaan niin hyvästä kuin pahasta. Siitä en pidä, että joidenkin henkilöiden linjauksiin puututaan käyttämällä lyömäaseena meidän omaa rotua. Vertaillaan ainoastaan henkilöiden aikaansaannoksia omilla valinnoillaan, jos se molemmille henkilöille sopii, eikä sotketa koko rotua aiheetta siihen nokitteluun.
Johannes Lehtomäki

Kojamo
Viestit: 1781
Liittynyt: 05 Elo 2004, 22:59
Paikkakunta: Rovaniemi

Re: Parannettavaa(ko)?

Viesti Kirjoittaja Kojamo » 21 Joulu 2011, 15:44

Sisukas kirjoitti:Simon puheet meidän erilaisita käsityksistä uroksista täytyi olla sarkasmia. Eihän me edes sellaisista puhuttu, kuin yleisellä tasolla. Minun puolesta saat laittaa oman, minulle antamasi ehdotuksesi ja minun kommentit siihen urokseen liittyen esille. Itse muistan sinulle sanoneeni yhdestä uroksesta, jonka toivon tulevaisuudessa astutuksia saavan. Näissäkin asioissa tarvitaan rehellisyyttä, vaikka kuinka koitetaan provosoida.
Sääli, ajattelin etten kommentoi mutta suoraan kysymykseen suora vastaus.
Ei ole muistikuvaa mitä koiraa juuri sie ehotit, mutta ehdotukset mitkä sain sähköpostiin jalostusneuvojalta, niin ne eivät vastaa minun kuvaani jalostuskoirasta. Minkä kyllä laitoin vastaus postiinkin, mistä varmaan kuulen myöhemmin :mrgreen:
Enkä tosiaankaan ala mainostamaan toisten koiria, en hyvässä enkä pahassa.
Simo Sova

Pentti Koskelo

Re: Parannettavaa(ko)?

Viesti Kirjoittaja Pentti Koskelo » 21 Joulu 2011, 18:57

Tuutikki kirjoitti:Paljon saa lukea myös sitä että pitäisi pennuttaa ja kannustetaan pennuttamaan.

Oikeasti pennuille pitää olla kaksi kuukautta aikaa, lämpimät ( talvella) pennutus tilat.Mahdollisuus valvoa synnyttävää narttua muutama vuorokausi oletetun synnytyksen aikoihin. Usein se sitoo koko perheen, ei ainoastaan kasvattajaa. Suunnitellut lomat ja ulkomaanmatkat voi jäädä koko perheellä tekemättä jne.

Ja mikä tärkeintä mielellään pitäisi olla puolenkymmnetä etukäteis varausta ennen astutusta. Eli ei koiria pennuteta tuosta vaan, etteikö se sitoisi kasvattajaa todella pitkäksi aikaa ja jos vielä joku pentu jää roikkumaan ostajien puutteessa niin se voi heikentää pennutus halukkuutta jatkossa.
Kyllä jos on kysymyksessä oikea karjalankarhukoiran harrastaja ja on aidosti asiasta kiinnostunut, on toimiva hyvä narttu ja aikoo penikoittaa niin kyllä siinä ainakin minulta ulkomaan matkat jää tekemättä.Mieluummin puuhastelen vapaa-aikana koiran penikoitten kanssa ja seuraan niiden kehitystä kuin makaan viikko tolkulla etelän helteessä. aurinko rasvalla voideltuna.Jos sulla on peli narttu ei siinä etukäteisvarauksia tarte.Sana kiirii kyllä aika nopeastikin ilman mainostamistakin.Sen voin pitkään liikealalla ollena sanoa mikä pätee myös koirapuolelle.Jos myyjä on liian aktiivinen ja tavarasta pitää nopeasti päästä eroon niin silloin pitäisi hälytyskellojen soida.Tiedän pari kasvattajaa tällä hetkellä joilla on huippunartut,taitaa vararauskirjat olla täynnä .Ainakin toinen nartun omistaja joutuu mattimyöhäsiä häätämään kauemmaksi,kun yksi narttu ei tee niin paljon kuin olisi kysettä.Itse en ole kuin kerran lupaillut syntymättömiä pentuja etukäteen.Vain sen ainoan kerran.Kaikki 8 pentua kuolivat sisälle ennen syntymää.

Tuutikki

Re: Parannettavaa(ko)?

Viesti Kirjoittaja Tuutikki » 21 Joulu 2011, 19:20

Silmäsairauksista kun kyse, niin suhtaudutaanko RD sairauteen liian keveästi, koska sehän on itsessään resessiivisesti periytyvä sairaus ja siihen liittyy usein myös joillakin roduilla muita silmäsairauksia tai luustomuutoksia. Jos näitä RD sairaita ei karsita jalostuksesta niin voikohan se osaltaan lisätä sitten pitkässä juoksussa muidenkin silmäsairauksien kehittymisiä ja voisiko nuo mainitut luustomuutokset olla sitten vaikka lonkissa näkyviä oireita. Mietiskelin vaan.

Pentille, että kaikki kuitenkaan ei halua pennuttaa juuri tuon kahdenkuukauden pennuissa kiinni olon takia, koska kaikki ei elä koirien ehdoilla vaan lasten lomien ym.aikataulut ei välttämättä passaa ( Monet reissut ja juhlat on itselläkin jääneet käymättä koirien takia. Joku sanoiso jopa että anteeksiantamattomasti :wink: )

Huippunartuilla nyt varauskirjat on yleensä täynnä jo useamman vuoden päähän. (Paras taitaa olla loppuun 50 varaustarjousta :D )Uroksestakaan ei yleensä kukaan kysy silloin mitään. Mutta varauskirjan pitää olla kyllä ainakin puolillaan aina pentuetta suunnitellessa tai se kaksi kuukautta voi venähtää vieläkin pidemmäksi. Yksi pentue nyt yleensä menee tutuille ja sukulaisille ellei muuten, se on totta.

Liikealalla kun Pentti toimii, niin ymmärtää myös tuon piilomainonnan päälle eli taitaa olla jo useampi maininta näistä nartuista viime viikkoilta :wink: Olen huomannut 8)

Asiasta kolmanteen kuitenkin. Sanoit pentujen kuolleen ennen syntymää. Miksi ei leikattu ja kiinnostaisi tietää monesko kantopäivä oli menossa tuolloin kun pentujen huomattiin kuolleen?

Pentti Koskelo

Re: Parannettavaa(ko)?

Viesti Kirjoittaja Pentti Koskelo » 21 Joulu 2011, 19:38

En ole piilomainontaa harrastanut ainakaan tietämättä.Viime aikoina on puhuttu valelääkäreitä ja valesairaahoitajista.Kerran olisin halunnut olla olevinaan ei karhukoiramies eli valekarhukoiramies.Oli syksyn avauskoe ja olin hakemassa tulosta kunigatarhaukkuja varten.Koira oli valeraskaana ja suttasi totaalisesti.Hävetti.En ollut tottunut siihen että tuomareita kävelytetään turhanpäiten.Penotuksesta vielä .Oli 63 vrk menossa ja ei mitään tapahtunut.Teki pesää.ei muuta.Soitin tutulle eläinlääkärille ja sovittiin että seurataan pari päivää.Menin lääkäriin ja eläinlääkäri sanoi että leikataan.Oli jo vihreää vuotoa.Neuvoi miten menetellään kun pentuja rupeaa tulemaan.Leikkaus kesti.Arvasin että jotain pielessä.Kaikki 8 pentua olivat kuolleet arviolta 2-3 päivää sitten.Ei kaikki siinä.Kohtutulehdus nartulle.Kovat hoidot päälle parikuukautta.Ei tepsinyt.Kohtu leikattiin ja hyvä pyyntikoira jäi.Sanoisinkin sen että mitä parempi koira sen enempi murheita,sen tietää moni.

Tuutikki

Re: Parannettavaa(ko)?

Viesti Kirjoittaja Tuutikki » 21 Joulu 2011, 19:59

Joo, tuo vihreä vuoto on selvä merkki. Mutta toinen asia on se että koskaan ei pidä odottaa 66 vrk. pidempään. Siksi halusin tietää tuon kantoajan keston. Varsinkaan ensikertalaisella. Sanotaan että voi odottaa jopa yli 70 vuorokauden ( jopa eläinlääkärit ovat sitä mieltä), mutta 66vrk on takaraja. Sen jälkeen pentuja alkaa kuolemaan.

Kytösavu
Viestit: 1805
Liittynyt: 15 Elo 2004, 18:38
Paikkakunta: Lapua
Viesti:

Re: Parannettavaa(ko)?

Viesti Kirjoittaja Kytösavu » 21 Joulu 2011, 20:57

Huippunartuilla nyt varauskirjat on yleensä täynnä jo useamman vuoden päähän. (Paras taitaa olla loppuun 50 varaustarjousta :D )Uroksestakaan ei yleensä kukaan kysy silloin mitään. Mutta varauskirjan pitää olla kyllä ainakin puolillaan aina pentuetta suunnitellessa tai se kaksi kuukautta voi venähtää vieläkin pidemmäksi. Yksi pentue nyt yleensä menee tutuille ja sukulaisille ellei muuten, se on totta.

Ihan pakko kysyä miksi teillä sitten jokaisessa Metsästäjä- lehdessä monen vuoden ajan ollut myyntipalstalla ilmoitus pennuista? Kuten jo edellä mainittiin, ei niille hyville nartuille tarvitse etsiä ilmoitusten kautta ostajia. Edellä oleva lauseesi on siis hiukan koominen. Ilmoittelussa ole mitään vikaa, mutta hiukan enempi vaatimattomuus voisi pitää totuudessa.
Rähkyyttä suunnitellessa kannattaa miettiä, vaikuttaako se muiden elämään ja jättää tekemättä.
pekka.salomaki(at)gmail.com

juhaA
Viestit: 84
Liittynyt: 08 Syys 2009, 21:15

Re: Parannettavaa(ko)?

Viesti Kirjoittaja juhaA » 21 Joulu 2011, 21:01

Kytösavu kirjoitti:Huippunartuilla nyt varauskirjat on yleensä täynnä jo useamman vuoden päähän. (Paras taitaa olla loppuun 50 varaustarjousta :D )Uroksestakaan ei yleensä kukaan kysy silloin mitään. Mutta varauskirjan pitää olla kyllä ainakin puolillaan aina pentuetta suunnitellessa tai se kaksi kuukautta voi venähtää vieläkin pidemmäksi. Yksi pentue nyt yleensä menee tutuille ja sukulaisille ellei muuten, se on totta.

Ihan pakko kysyä miksi teillä sitten jokaisessa Metsästäjä- lehdessä monen vuoden ajan ollut myyntipalstalla ilmoitus pennuista? Kuten jo edellä mainittiin, ei niille hyville nartuille tarvitse etsiä ilmoitusten kautta ostajia. Edellä oleva lauseesi on siis hiukan koominen. Ilmoittelussa ole mitään vikaa, mutta hiukan enempi vaatimattomuus voisi pitää totuudessa.
niimpä näyttää satusedät taas olevan vauhdissa :lol:
Juha Ahola

tikkakoski
Viestit: 561
Liittynyt: 26 Loka 2004, 23:55

Re: Parannettavaa(ko)?

Viesti Kirjoittaja tikkakoski » 21 Joulu 2011, 21:28

Tuutikki kirjoitti: Sanoinhan että tappokoneilla ei tehdä ysikymppisiä. Mitä enemmän koira juoksuttaa hirviä ja mitä huonommin löytöhaukut pysyy sen huonompi tappokone
Voi hyvänen aika ota nyt se punakantinen tai vanhempi vihreäkantinen tuomarikirja käteen ja katso sieltä mistä ne pisteet tulee, esim.-Kiinteä löytöhaukku 9-10p : hirvi jäälöytöpaikalle tai samalle maastokuviolle kiinteään seisontahaukkuunvähintään 60 minuutin ajaksi, tai se huonoin -Heikko löytöhaukku 1-2p :koira saa hirvestä muutaman haukkusarjan, jonka jälkeen hirvi pakenee kauas. Eli jos muistakin kohdista koira naputtaa 7-10p väliin on se TEHOKAS pyyntikoira ! Eiköhän nuo koesäännöt ole laadittu juuri metsästystä silmällä pitäen. :wink:
Rami Ahola

Vastaa Viestiin