Koirallasi on nimi; entäpä kutsumanimi?

[Uimonen]

Useilla meillä on tällä/näillä koiralla/-illa erilainen virallinen so. rekisterinimi kuin sen kutsumanimi. Mistähän se johtuu? Ravihevosten nimimaailmaan en toivo meidän koirien koskaan yltävän...

Meidän pojan virallinen (etu)nimi on Kero, mutta omassa ja lähipiirin lasten elämässä poika on "Kerppis" Ja koira mysö tunnistaa sen!

Mitenpä teillä muilla ja ennen kaikkea miksi?

[Artsi]

Jaa... kun tuo urkki on oikein itsepäisellä tuulella ja tulee päräytettyä kunnolla Perrrrs...keles niin hetihän se tottelee. Niin kait se on sitten jonkinlainen "vara-kutsumanimi"....

[JKo]

Kylläpä ne koirat tuntuu syksyisin saavan sellaisia kaksiosaisia nimiä..
Muutenhan Spj:n pystykorvien kohdalla on kutsumanimet yleensä samat kuin virallinenkin nimi. Ei ole sitä mitä seurakoirapuolella että koira on nimeltään jotain käsittämätöntä ja sitä kuitenkin kutsutaan nimellä esim mökö..
Ja ihan hyvä niin, ei nämä Suomalaiset rodut tarvitse mitään jaloja kuninkaallisia nimiä vaan pystyvät kyllä osoittamaan hyvyytensä ilmankin
Ainakin minun mielestäni tämä saisi mennä näin, jotkut voinee olla eri mieltä

[Samm]

Taitaa nuo ravihevoset monasti jäädä koiramaailman taakse. Metsästyskoirilla nyt on monesti niin että kennelnimi + kutsumanimi, mutta kyllä tuolla muilla roduilla näkee semmoista nimihirmua että ei toista ole. Ehkä tää miun nimijuttu sitten juontaa vähän juurensa sinne hevospiireihin kun sielläkin on tullut pörrättyä...

Meillä viime kesän pennut saivat rekisterinimet ja omistajat päättivät niille sitten kutsumanimet. Kyllä, sain useammatkin naurut naamaa päin pentujen nimistä, mutta mitäpä siitä Ei niiden kanssa ole ollut ongelmia. Minulla ei ole kasvattajanimeä ja lisäksi olen aina reilusti vähemmän tykännyt siitä, että koiran rekisterinimi on tyyliä Musti tai Rokki tai Lilli. Kennelnimi + kutsumanimi on ok, mutta se on vähän tylsää, jos koiran nimeksi tulee sitten vaikka Mustikan Peni tai Metsolan Riitu (Tipsuista puhumattakaan). Sitten kun on yleinen kutsumanimi, niin niitä sitten löytyy ihan reilusti, jopa samalla kasvattajalla voi olla useampi saman niminen. Kutsukoon omistajat koiraansa miksi haluavat, mutta henk.koht. ärsyttää, kun joku sanoo, että koiran nimi on Rokki - no mikähän se on näistä muutamasta sadasta... Tahi yksikin näyttely jossa tänä keväänä tuli käytyä; paikalla oli muistaakseni kolme tai neljä Rokia (kennelnimi + Roki).

Kyseisestä pentueesta jäi meille Aarnituli - kutsumanimeltään on Aihki. Lisäksi meillä on kaksi vanhempaa, jotka ovat mallia kennelnimi + kutsumanimi. Keskimmäinen on Nila (meille myös Nippe, mutta Nilaa tottelee), vanhin Naava (Nappi, tottelee melkein mitä tahansa kun on vaan äänenpaino ok). Arkikeskusteluun varattuna meillä on sitten kuvaavia nimiä hirmu liuta, Naavalle lähinnä sanat tyyliä läskipallo ja makkara, Aihkille ja Nilalle käytössä ovat kaksoset (ovat kylläkin emo ja pentu) ja ipana.
Aarnitulen sisarusten nimet sitten näkyykin koiranetissä, kuka jaksaa niille käydä naureskelemassa. Parilla on vanha tarina takanaan, mm. Tuulinopo on yksi niistä, mutta niistä tarinoista en nyt höpöttele. Pentujen lempinimet ovat kuitenkin Aihki, Ritu, Ässä, Renko, Mosku, Lotta ja Nopo - en tiedä mitä olisivat olleet ilman noita rekisterinimiä (Nopo ei nyt ainakaan olisi ollut Nopo), mutta mieluummin rekisteröin ne vähän höpsömmät nimet kuin peruskatraan. (:

[JKo]

Lisäyksenä että tokihan ne kutsumanimet muotoutuu ajan saatossa hieman ja joka koira saa lisää nimityksiä..

[ellutii]

Voi, tulipa hankala!
Paremminkin voisi vastata, että mitä nimiä EI ole...
Useana päivänä tulee keksittyä uusi lempinimi, useimmiten oikean nimen kirjaimella alkava tai sitten muuten kuvaava, tilanteesta tai ulkoisesta olemuksesta johtuen ("konsulentti", "lyhytjalakalynkkerö", "nappaskenkäkaupunkilaispoika").
Ja tietysti sitten se p:llä alkava (vain urkille, kun sitä kärsii komentaa), jossei muu tehoa

-Rakkailla "lapsilla" on monta nimeä!

[Kytösavu]

Kotimaisilla roduilla pitää olla niille sopivat perinteiset nimet, eikä niitä järkyttäviä ulkomaisia tai kotimaisiakaan nimiyhdistelmiä. Lisäksi rekisteröity nimi pitää olla sama kuin uuden omistajan käyttämä nimi. Myöhemmin ja ajankohtaisestikin koirista puhuessa mene kuin kaikki sekaisin, kun nimet ei täsmää puheilmaisun kanssa. Kaikki muu on höpö höpö ajattelua, sille ei ole mitään perusteluja ollut ikinä eikä tule olemaan.
Juuri maailmalle lähteneelle pentueelle toivoin M- kirjaimella alkavia nimiä, mutta yhdellä perheen nuori poika halusi toisin, koska juuri vanha samanniminen koira oli jouduttu lopettamaan. Ei tuo ollut kynnyskysymys, tärkeämpää on pojan hyvä mieli, ei siinä sen kummempaa minulle ollut, eikä pitäisi olla kenelle muullekaan.
Lempinimiä myös muodostuu ajan myötä, nyt pienellä on riiviö, ja onhan nuo kirosanatkin meilläkin koirat oppineet tunnistamaan, että isännällä on asiaa.

[JKo]

Joo tuo Kytösavun mainitsema termi "lempinimi", niitähän koirat kyllä saa ja niitä käytetään tilanteen mukaan vaikka koirat ei niitä taida itse aina tunnistaa. Lättäkäpälä, kenguru, lelukoira, nallukka, jänispiiska jne.

[Pyrykoira]

Meillä on pystkorvauroksilla niminä Pyry ja Tuisku ja hyvin tuntuvat ne tuntevan.
Tuiskulla virallinen nimi on Linkkarin Tuisku.

[Uimonen]

Kotimaisilla roduilla pitää olla niille sopivat perinteiset nimet, eikä niitä järkyttäviä ulkomaisia tai kotimaisiakaan nimiyhdistelmiä. Lisäksi rekisteröity nimi pitää olla sama kuin uuden omistajan käyttämä nimi. Myöhemmin ja ajankohtaisestikin koirista puhuessa mene kuin kaikki sekaisin, kun nimet ei täsmää puheilmaisun kanssa.

Kytösavu tiivisti hyvin koko pohdiskelun alkuun saattaneen ydinajatuksen! Tätä vähän odotinkin... Näyttelyluetteloita selatessa tulee aika ajoin vähintään hämmästeltyä, tai lähes järkytyttyä noiden nimi-ihmeellisyyksien takia.

On kyllä myös totta, kuten Artsikin totesi, että omakin koira saa silloin tällöin uusia, hyvin iskeviä ja kohtuullisen isolla fonttikoolla lausuttuja "kutsumanimiä". Hyvin koira ne tunnistaa itseään koskeviksi, ja jopa tajuaa mitä nimi kulloinkin tarkoittaa. Yleensä nämä nimet syntyvät myyrien, jänisten tai vastaavien läsnä ollessa.