HUHUT VAI REHTIYS?

SPJ:n yleiseen toimintaan liittyvät keskustelut käydään täällä !

Valvojat: Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1

Vastaa Viestiin
Rauno Miettinen
Viestit: 1
Liittynyt: 06 Kesä 2012, 08:15

HUHUT VAI REHTIYS?

Viesti Kirjoittaja Rauno Miettinen » 06 Kesä 2012, 09:07

Eilen sain kimmokkeen tähän aiheeseen, kun sain puhelimitse kuulla kasvattini (Mehtäkaverin Pikkusikke) terveyteen liittyvää huhua. Korostan huhua, sillä jo monet mutkat kulkenut tarina ehti viimein tutulle miehelle joka rehdisti soitti asianosaiselle (kasvattaja tai omistaja) ja kysyi asiasta suoraan.

Tarina kertoi kasvattini kaatuneen. Nopea soitto koiran omistajalle valaisi huhun mahdollista alkuperää. Pieksämäen seudulla Matti oli keskustelussa kertonut eräälle tunnetulle aktiivipystykorvamiehelle Pikkusiken epi-riskiä kuvaavan värin olleen pitkään vihreä ja nyt muuttuneen keltaiseksi. Luultavasti (huom. ei varmaa tietoa) tästä Uuraisille toiselle aktiiviselle, tosin edellistä nuoremmalle, pystykorvamiehelle edetessään tietokannoissa tapahtunut värikoodien päivitys muuttui koiran kaatumiseksi.

Voisin julkaista kyseisten henkilöiden nimet tai kysyä asiasta heiltä suoraan, mutta se ei ole tässä nyt pointtina. Tunnistanevat itsensä jutustani kuullessaan, kuten moni muukin tähän tarinaketjuun ennen tuota alussa mainitsemaani rehtiä tuttua miestä osallistuneet sekä monissa muissa samankaltaisissa huhuissa vastaavalla tavalla toimineet.

Mikä tätä ruokkii? Puhutaan edelleen ja edelleen varmana tietona ulkopuolisten kesken ulkopuolisille. Puhujina vieläpä aktiiviset pystykorvamiehet, ei mielestäni pelkät harrastajat.
Mitä tai kenen etua tämä palvelee? Meidän koirakantamme lienee niin pieni, että vieraista huhuja levitellessä kuset pian omille nilkoillesi. Niin lähellä koiriemme lähihistorian esi-isät ovat.

Kun kerran tarinoissa pystytään yksilöimään koira, ei liene mahdotonta tai edes vaikeaa selvittää sen omistaja tai ainakin kasvattaja. Minun nimi ja osoite löytyy Kennelliiton jalostustietokannassa välittömästi koiran tietojen yhteydessä ja puhelinnumeroni numeropalvelusta, sekään ei ole salainen. Jos ja kun tulen tällä foorumilla keskustelemaan aroistakin asioista, minut tunnistaa nimestäni.

Meille kaikille taitaa olla jotensakin tuttu lasten leikki, rikkinäinen puhelin, jossa piirissä istuen aina seuraavalle vieruskaverille kuiskattu asia pian muuttuu alkuperäisestä huomattavasti. Älkäämme harrastako tätä, ellei sitten asioilla haluta leikkiä. Soita ensi kerralla suoraan minulle, niin minä kerron omat TIETONI suoraan SINULLE. Se lienee meidän kaikkien etu ja ennen kaikkea hyväksi koirillemme ja lähimmäisillemme, näin meitä neuvoo Raamattukin (Älä anna väärää todistusta...).

virve
Viestit: 310
Liittynyt: 03 Helmi 2008, 16:19

Re: HUHUT VAI REHTIYS?

Viesti Kirjoittaja virve » 06 Kesä 2012, 10:49

Nämä Esson baarin keskusteliat on ilmeisesti Suomessa ihan oma lajinsa suomalaisissa :twisted:

Ne ovat ihmisiä jotka juoruavat kyllä, mutta heillä ei koskaan kantti riitä keskustelemaan suoraa asianosaisten kanssa. Siinävaiheessa, kun pitäisi asiasta keskustella, he aina katsoo vain kengänkärkiä, eivätkä sano mitään. Mutta sitten siellä Esson baarissa he tietävät kuinka väärin asiat on päätetty tai mikä pahinta ne on jälkiviisaita. Se on viisauden laji jossa tyhmempikin voi kunnostautua :lol:

Koskahan ihmiset oppisivat, että jos ei ole jostakusta muuta kuin negatiivista sanomista, niin sen voi jättää sanomatta.

Terveisin Virve
Virve Keravuori

Hallakorpi
Viestit: 107
Liittynyt: 11 Joulu 2006, 16:40
Paikkakunta: Tornio

Re: HUHUT VAI REHTIYS?

Viesti Kirjoittaja Hallakorpi » 06 Kesä 2012, 11:18

Lyhyen aikaa koiraharrastusta harrastaneena en voi muuta sanoa että liekkö on kateellisempaa kuin toinen koiramies (toki ei saa yleistää).
Se on joillekin vaikeaa olla aidosti hyvillään toisen koiran menestyksestä.

Sitä niin helposti alkaa ihminen pitämään juuri omaa koiraa kaikkein parhaimpana, taitaa tämäkin olla juurisyy tähän Epi-luvun julkaisemisesta syntyneeseen farssiin.
Jari Lalli

marko.härkönen
Viestit: 207
Liittynyt: 28 Marras 2006, 12:19
Paikkakunta: Nurmes

Re: HUHUT VAI REHTIYS?

Viesti Kirjoittaja marko.härkönen » 06 Kesä 2012, 12:17

Hallakorpi kirjoitti:Lyhyen aikaa koiraharrastusta harrastaneena en voi muuta sanoa että liekkö on kateellisempaa kuin toinen koiramies (toki ei saa yleistää).
Ostahan ralliauto.... löytyy pari muutakin kateellista. Mutta totta on, niin kuin sanot.

Marko

Uimonen
Viestit: 191
Liittynyt: 09 Tammi 2009, 22:29

Re: HUHUT VAI REHTIYS?

Viesti Kirjoittaja Uimonen » 06 Kesä 2012, 20:28

Terve,

Perusaihe Raunon hienon viestin takana (kateus yleensä) on sellainen, joka pakottaa lausumaan tähän ketjuun omankin mielipiteeni.

Pidän itseäni edelleen ja varmaan vielä hyvin pitkään tässä koiraharrastuksessa pelkkänä koiraopiskelijana, mutta elämää ja siihen liittyvää ihmisluonnon seurantaa on takana työn ja harrastuneisuuden saralta vähintään riittävästi. En saata olla myötäämättä Raunon hieman turhautunutta hämmastelyä tämän äärimmäisen hienon harrastuksen sisällä oudosti aika ajoin sikiävästä keskinäisestä päälletallomisesta.

Lyhyen oman harrastusjaksoni perusteella olen konkreettisesti saanut todeta, että uusi harrastaja (=minä ja vaimoni) otetaan ainakin Kymessä todella hienosti ja avoimesti vastaan. Kaikki kohtaamani pystäri-ihmiset ovat olleet ystävällisiä, neuvoneet monilla eri tavoilla ja olleet aidosti avuliaita uusien kasvojen ilmestyessä mukaan. En ole havainnut merkkiäkään kateudesta, vaikka koiramme on pärjännyt minulle vähintään riittävästi sekä näyttely- että koepuolella.

Yksinkertaisena ja suoraviivaisesti ajattelevana maalaispoikana en ymmärrä edes kateuden perusteita: mitä haittaa minulle voi olla siitä, että kaverini tai jonkun tuntemattoman koira, vaimo, lapsi tai mummo pärjää hienosti, tai että tällä henkilöllä on isompi, hienompi tai uudempi monitoimikone, moottorisaha tai muu härpäke; onko se minulta pois? Ei ole.

Meillä kaikilla on yhteinen hienon ja oikeiden tahojen arvostama harrastuksen nimittäjä: metsästykseen jalostunut pystykorvainen suomalainen koira. Onnitellaan itseämme, ja erityisesti saman harrastuksen piirissä olevia tästä valinnasta, sekä myötäeletään toistenkin onnistumisista! Ja kuten Rauno hyvin viestissään toteaa, ns. hevosmiesten juttuja ei ole syytä uskoa tai edes noteerata ennenkuin varmistaa olemassa olevat faktat suoraan ja rehdisti asianosaisilta kysymällä. Tämä pätee elämässä yleensäkin...

Olen toiminut vuosien mittaan monissa eri harrastuspiireissä, ja tämä nykyinen on tähän mennessä paras, enkä usko, että käsitykseni tulee muuttumaan edes tämän kuohahtelevan EPI-keskustelun ja siihen liittyvien ylilyöntien takia.

Erä- ja pystykorvaterveisin,
Sami Havia
Hieno Koira, hieno Harrastus!

metsokorpi
Viestit: 1
Liittynyt: 06 Kesä 2012, 21:50

Re: HUHUT VAI REHTIYS?

Viesti Kirjoittaja metsokorpi » 06 Kesä 2012, 22:05

Hyvä Rauno että nostit kissan pöydälle. Eipä ollut itselläkään mukava fiilis kun puhelimessa kerrottiin että viimeisimmän pentueesi epi on noussut 0,25.
Ei voi ymmärtää että miksi nuo jutut muuttuvat erilaisissa " tietotoimistoissa".
Mielestäni miltään oletuspohjalta ei pidä ruveta "kaataamaan" koiria. Onkohan tämä liikennevaloasia herkistänyt joitakin koiraharrastajia pikkuisen liikaa?
Ja vaikkapa koira kaatuisikin kerran, siitä ei pidä tehdä liian hätäisiä johtopäätöksiä. Se ei suinkaan ole automaattisesti epilepsia, vaan voi olla esim. lämpöhalvaus tms.
Jos tämä touhu menee liian hysteeriseksi, niin alkaa olla jo hiukan hankalaa löytää terveitä koiria jalostukseen.
Kaikille kuitenkin hyvää lintusyksyn odotusta. :D
Päivi Peltola

koppelo
Viestit: 4
Liittynyt: 23 Huhti 2009, 00:09

Re: HUHUT VAI REHTIYS?

Viesti Kirjoittaja koppelo » 07 Kesä 2012, 00:37

Olen seurannut nyt tätä epi-touhua muutaman vuoden ja tämä hysteria alkaa olla mielestäni siinä pisteessä, että taitaisi olla parasta lopettaa koko suomenpystykorvan jalostus ja kasvatus. Tämän asian kanssa vaahtoaminen ja paisuttelu on saatettu selkeästi tietoon jo esimerkiksi seurakoirapuolenkin harrastajille. Tässä muutama viikko sitten olin koiranäyttelyssä odottelemassa kehän alkua ja se alkoi pystäreillä. Kehätoimitsijat tulivat paikalle ja kuulin toisen sanovan toiselle, että nämähän ovat niitä kaatuvia koiria. Tiedän heidän olevan seurakoirarodun kasvattajia joten hyvin oli jo heidätkin "valistettu" suomenpystykorva kaatuvana rotuna. En tuntenut silloin ylpeyttä siitä, että omistan ja kasvatan kansalliskoiriamme. Sitten nämä tietokannan "liikennevalot". Tiedän pystykorvaihmisiä, jotka istuvat päivät pitkät tutkimassa millainen väri on sillä ja sillä koiralla ja mikä riemu on siitä, että jokin "kaverin " koira on punaisella. Täytyy olla elämä tylsää jos ei ole muuta tekemistä. Olen kokenut itsekin aivan samanlaisia huhupuheita omista kasvateistani ja kun asiaa on selvitelty jalostusneuvojan kanssa, niin ei niissä ole ollut mitään perään. Onneksi, joskus varmaan sekin musta päivä koittaa, kun tekee kasvatustyötä. Meillä on vain sattunut niin, että yleensä ilmoittaja on ollut kasvattaja itsekin, joka on muistanut ilmoittaa heti meille asiasta. Vahingonilosta tietenkin. Kyllähän se tämä suomalainen mieli on sitä, että kaikesta saadaan kateuden siemen kasvamaan. Olipa kysymys sitten vaikka lasten harrastuksesta, jos lapsi sattuu olemaan lahjakas tai sitten siitä hienosta uudesta autosta tai komeasta omakotitalosta ja siis jopa koiraharrastuksesta. Niin kauan kun koirasi ei menesty näyttelyissä ja kokeissa, niin kauan sinulla koiraystäviä riittää, mutta sitten menestyksen mukana häviää jonnekin ne "ystävät". Tästäkin on kokemusta. Toisaalta taas olen saanut uusia ystäviä tilalle, sellaisia todellisia, aitoja ystäviä. Olisi hienoa, jos pystykorvan epilepsiasta voitaisiin keskustella asiallisesti ja ketään syyllistämättä ja osoittamatta, koska sehän on yksi rotuun kuuluvana sairaus kuten esimerkiksi diabetes tai harmaakaihin. Huom! epilepsiaa on muissakin koiraroduissa. Kenelläkään ei tunnu olevan huolta näistä muista pystykorvan sairauksista tai sitten enenevässä määrin olevista hammaspuutoksista. Näyttelyitä paljon kiertävänä olen huomannut, että tuomarit eivät enää katso pystärin hampaita joten arvostelulomakkeeseen jää silloin merkitsemättä hammaspuutokset. En voi ymmrtää sitäkään, että miten voi seitsemän hammasta puuttuva koira saada sertin (tuomari kylläkin katsoi hampaat). On hienoa, että epilepsiaa tutkitaan, kunhan vain saataisiin edes joskus tutkimuksessa jotakin käänteen tekevää aikaan. On jo niin monta vuotta saanut odotella, niin että usko alkaa loppua jo siihenkin, että joskus asia selviää ja voitaisiin tutkia niin, että löydettäisiin sairaat ja terveet yksilöt. Loppuisi tämä huhujen ja asiattomien puheiden levittäminen. Milläkähän sairaudella sitä sitten saisi sanallisesti lyötyä toista?
J. Rissanen

Artsi
Viestit: 509
Liittynyt: 07 Tammi 2006, 19:56
Viesti:

Re: HUHUT VAI REHTIYS?

Viesti Kirjoittaja Artsi » 07 Kesä 2012, 06:25

Mielestäni huhuja vastaan auttaa ainoastaan avoimuus. Tästä niukan tiedottamisen tyylistä on rittävästi huonoja esimerkejä mm. hiihtoliiton toiminnassa.
Tässä epi-asiassakin kun saataisi kaikki tieto avoimesti näkyville niin uskoisin että keskustelukin pienen kohinan jälkeen laantuisi ns. normaalille tasolle aiheesta. Asiaan sattuva vanha sanonta onkin: "Parempi kerta rytinä kuin ainainen kitinä."
Nyt tietoa tulee tipottain ja sitä myös salaillaan nin "parran pärinää" riittää jatkuvasti ja pystykorvan maineelle tehdää hallaa aivan aihettomasti. Meillä kuitenkin on eräs maailman terveimmistä roduista, koirista taitaa olla terveitä yli 95 %, tästä pitäisi ääntä pitää.
Arto Sikiö

Avatar
enp
Viestit: 998
Liittynyt: 02 Elo 2004, 18:47
Paikkakunta: Rovaniemi
Viesti:

Re: HUHUT VAI REHTIYS?

Viesti Kirjoittaja enp » 07 Kesä 2012, 12:57

koppelo kirjoitti:Olen seurannut nyt tätä epi-touhua muutaman vuoden ja tämä hysteria alkaa olla mielestäni siinä pisteessä, että taitaisi olla parasta lopettaa koko suomenpystykorvan jalostus ja kasvatus.
Höpö höpö :D Jokainen tietää, mikä määrä perinnöllisiä ongelmia seurakoirapuolella on vastassa. Heilläkin on vain tilausta puheille, joilla voidaan hetkeksi kääntää huomio pois omien rotujen ongelmista. Jos itse kasvattaisin suomenpystykorvia, enkä siitä huolimatta olisi kasvateistani jostain syystä ylpeä, olisi kasvatuksen lopetus siinä tapauksessa varmasti rodun kannalta se parhain vaihtoehto.

Meillä on käytössämme jalostusneuvonta, jolle omistajat voivat ilmoittaa koiriensa terveysongelmista. Ongelmat kirjataan talteen ja niitä hyödynnetään järkevästi jalostusneuvonnassa. Huhujen perusteella ei koiria luokitella sairaiksi. ”Hevosmiesten tietotoimiston” toiminnan viimeaikainen vilkastuminen on mielestäni yksi seuraus jäsenkunnan turhautumisesta edelleen aktiiviselle pyrkimykselle estää epi-tietojen julkistaminen.
Lopulta kyse on kuitenkin aina vain valinnoista. Niistä joita me teemme tai jätämme tekemättä.
Eero Niku-Paavo
http://www.rovapystis.net/

Topiosku
Viestit: 49
Liittynyt: 12 Joulu 2008, 15:08
Paikkakunta: Varsinais-Suomi

Re: HUHUT VAI REHTIYS?

Viesti Kirjoittaja Topiosku » 07 Kesä 2012, 20:21

Olen ollut suomenpystykorvaharrastaja vasta reilut 3 vuotta ja maku on monessa asiassa jo mennyt, valitettavasti, kyseiseen aiheeseen liittyen. :(

Tässä ajassa koirani isän on väitetty olevan epileptinen (kun isän epi-luku nousi yli 1.8.) No, epilepsiaa isällä ei kuitenkaan ole, ainakaan vielä. Törkeämpi oli koirani kasvattajalle tokaistu ja monen muun kuulema lause että "eihän sitä SOKEAA koiraa voi metsälle viedä" (tarkoittaen koiraani, jolla oli todettu trichiasis eli 2 ylimääräistä ripseä silmäluomen sisäpuolella).

Polvivioista saivat sitten todellista juoruttavaa, valitettavasti... :(
Terhi Rantanen

peija04
Viestit: 264
Liittynyt: 27 Heinä 2011, 14:48

Re: HUHUT VAI REHTIYS?

Viesti Kirjoittaja peija04 » 08 Kesä 2012, 13:10

REHTIYS tietenkin, samoin kuin REHELLISYYS ja AVOIMUUSKIN.

Rauno kysyi avauskirjoituksessaan, mikä tätä ruokkii? Tätä ruokkii KATEUS, yksi kuolemansynneistä. Huhuketjun, ei vain tätä vaan yleisesti, varsinaista alulle panijaa on äärimmäisen vaikea selvittää. Huhu saattaa saada alkunsa sinänsä tahattomasta ja usein itse asiayhteydestä irti olevasta lausahduksesta satunnaisessa keskustelutilanteessa. Riittää kun osallisena tai kuulijana on henkilö jota asia kiinnostaa. Luontaista tarvetta tyydyttääkseen tällainen henkilö kertoo kuulemastaan tutuilleen tai tapaamilleen henkilöille, joiden tietää tai arvelee olevan myöskin kiinnostuneita asiasta. Ennemmin tai myöhemmin tähän ketjuun kytkeytyy lenkki, joka on syystä tai toisesta kateellinen jollekulle juttuun liittyvistä ihmisistä. Tästä eteenpäin juttu alkaa muuttua ja sen sisällön päätarkoitukseksi tulee kateuden kohteen vahingoittaminen. Huhu on helppo laittaa liikkeelle myös kertomalla asiasta vain osan, sen osan joka sopii omiin tarkoitusperiin parhaiten.

Ikävää ja jollain lailla sairasta, mutta näin se vain menee. Paras ja ainoa järkevä keino suhtautua ”huhuiluun” on totuudessa pidättäytyminen. Samoin tietty kriittisyys kaikkeen, mitä toisista, ja varsinkin toisten koirista puhutaan auttaa asiassa. Huhujen vaikutus ja teho laskee huomattavasti, kun itse tietää mitä tekee ja minkä jättää tekemättä, ja jatkaa määrätietoisesti rehellisellä, avoimella ja muut huomioivalla asenteella eteenpäin.

Kateus aiheuttaa KATKERUUTTA, ja on siitäkin syystä yksi halveksittavampia piirteitä ihmisessä. VAROKAA SITÄ.

ALLA LAINAUS WIKIPEDIASTA AIHEESTA KATEUS.
"Kateus on mielentila, joka merkitsee yleensä toisen paremmuuden, menestyksen tai muun sellaisen aiheuttamaa vihan, alemmuuden, mitättömyyden, huonommuuden, kykenemättömyyden, syyllisyyden tai harminsekaisen pahansuopeuden tunnetta. Nykysuomen sanakirjan mukaan kateus liittyy ihmiseen, joka ei suo toiselle hyvää ja haluaa itselleen hyvän, joka toisella on. Se ei vaadi uhriltaan välttämättä mitään erityistä.
Kateutta esiintyy yksilöiden, ryhmien, yhteisöjen ja jopa kansojen välillä. Yksilöiden väliseen kateuteen liittyvät kohteet, joita toisella koetaan olevan enemmän tai paremmin kuin itsellä. Kateellinen vertaa itseään ja havaitsee huonommuutta, joka häiritsee hänen omaa sosiaalista elämäänsä.
Kateus on epämiellyttäviin ajatuksiin liittyvää oloa, joka voi ilmetä inhona, panetteluna ja vastoinkäymisistä iloitsemisena. Kateellinen ihminen ahdistuu muiden menestyksestä ja saattaa vaipua itsesääliin. Kateellinen kadehtii, vaikkei toisen onni olekaan itseltä pois ja rakastaa sitä, mitä muilla on.
Jopa kaikkein primitiivisimmissä kulttuureissa on ollut tarpeen keksiä määritelmä ihmisille, jotka eivät kestä sitä, että toisella on jotakin, mikä itseltä puuttuu. Kateus on moottori, joka asustelee ihmisen sosiaalisen olemuksen ytimessä ja joka alkaa toimia heti, kun ihminen oppii vertaamaan itseään muihin. Vertailuntarvetta esiintyy myös joillakin eläimillä, mutta ihmisillä se on saanut aivan erityisen aseman. Ilman kateutta sosiaalinen kontrolli ei voisi toimia.
Vanhan määritelmän mukaan kateutta on amerikkalaista ja venäläistä (tai esimerkiksi irlantilaisen perimätiedon mukaan amerikkalaista ja irlantilaista). Kademielinen venäläinen (irlantilainen) tuhoaa rikkaan varallisuuden. Amerikkalainen puolestaan työskentelee vimmatusti saavuttaakseen rikkaan elintason. Todellisuudessa yhteiskunnallisen aseman paraneminen ei suinkaan poista kateutta. Päinvastoin, yleensä se lisää sitä. Kateus on voimakkaimmillaan silloin, kun se kohdistuu vain vähäsen parempiin.
Kateuden sanotaan myös liittyvän itsetuntoon. Itsetunnolla tarkoitetaan jäsentynyttä käsitystä omasta olemassaolosta sekä yksilön ja ympäristön välisen suhteen tasapainoa. Itsetuntonsa vahvistamiseksi ihminen arvioi ja vertaa itseään, tavoitteitaan ja odotuksiaan ympäristön odotuksiin. Itsetunnon vahvuuden sanotaan vaikuttavan kateudesta aiheutuvasta ahdistuksesta selviämiseen. Kun ihmisen mielenkiinto kohdistuu liikaa itseen, puhutaan narsismista. Kateudessa ja narsismissa on samankaltaisia piirteitä, koska molemmissa ihminen tunnistaa itsessään voittamattomana alemmuuden ja riittämättömyyden tunteet. Narsistiselta ihmiseltä puuttuu terve itsekunnioitus, koska hän yliarvioi omia kykyjään."
Olli Silvennoinen

erjan
Viestit: 251
Liittynyt: 07 Touko 2006, 08:01

Re: HUHUT VAI REHTIYS?

Viesti Kirjoittaja erjan » 01 Heinä 2012, 09:51

Jäin putkeen, työssäkäyvät ihmiset kadehtivat minua, kun saan tehdä aamulenkkini koirien kanssa ilman kiirettä. Saan kitkeä ja kuoputtaa mielinmäärin pihamaalla. Onhan toki velvollisuuksiakin äiti ja täti.
Minä kahehdin työssäkäyviä, tai oikeammin tilipussiaan, pankkitoimintojaan jne. Kateus kuuluu ihmisluontoon, mutta vääräksi se muuttuu silloin kun kateus saa väärinpuhujan ilkeämieliset kasvot.
Jos epilepsia tiedot voitaisiin luoda näkymään samoin kuin ssa,- olisi jokaisen saatavilla, yksinkertaisena, ilman epämääräisen salailun meininkiä, muuttuisi se ainakin seuraavassa sukupolvessa normaaliksi asiaksi, muiden rinnalla. Katselen joskus noita astutettuja yhdistelmiä ja iloni on aito ja kuuluva, kun seitsemännessä polvessa alkaa ssa nollalla. Kuljen kahden pystykorvani kanssa rinta rottingilla kylillä ja minulla on maailman parhaat pystykorvat. Annelillakin on ja peräti neljä maailman parasta. Paulilla on kaksi maailman parasta ja Leollakin on kaksi maailman parasta pystykorvaa. joka toisin väittää ei tiedä pystykorvista yhtään mitään. Niin ja kuulisittepa koirani kummisetää, hänellä vasta on niin hieno kummikoira, että kaikki maailman ylistys adjektiivit ovat lausuttu ja uusia keksitty :lol:
Erja Niemi

Vastaa Viestiin