Katoavat mikrosirut

[erjan]

Jalostustietokantaa selatessani ajoittain osuu silmiin koiralla kaksois-sirutus.
Kasvateistani yksi viidesosa on kadottanut pentuna laitetun sirunsa.
Kun sirua ei löydy, niin sen pitää olla syvällä koirassa tai sitten sen on pitänyt, ihon/lihaksen hylkimisreaktion seurauksena putkahtaa pois. Eli siru ei ole idioottivarma, kuitenkin pakollinen.
Osaako kukaan vastata, onko kokemuksia, jos siru kulkee koirassa, mitä vahinkoa voi saada aikaan, pystyykö vammauttamaan, tappamaan koiran.
Kun kasvattaja on maksanut sirun ja se katoaa, eikö pitäisi olla jokin korvausrahasto josta uusi omistaja voisi hakea uuden sirun hinnan pois. Käytännössähän uusi omistaja on maksanut koiran hinnassa jo kertaalleen sen sirun.
Eli tietoa, kokemuksia, kiitos.

[Tuutikki]

Melkoisen paljon siruja on pennuille laitettu siitä saakka kun tämä sirutus homma tuli eli kymmenkunta vuotta. Ongelmia ei ole ollut. Sirut on aina meillä laittanut eläinlääkäri pentujen ollessa 5-7 viikon ikäisiä. Yksi siru oli kadonnut silloin alkuaikoina, mutta se meni sirun laittaneen eläinlääkärin takuuseen eli koiran omistaja kävi omalla paikkakunnallaan eläinlääkärillä laittamassa uuden sirun ja laskutus meni alkuperäisen sirun laittaneen ja uuden sirun laittaneen eläinlääkäreiden keskinäiseen sopimukseen.

Eniten sirujen katoamisia tapahtuu siten että siru nousee ruiskun neulan mukana koiran karvoihin tai ihan ihon pinnalle. Siru antaa singaalin heti laiton jälkeisessä tarkastuksessa mutta " nyrjähtää" sitten ulos tai putoaa karvoista. Eli kannattaa sirutus antaa aina todella osaavan siruttajan hommaksi.

Tällaisia sirujen vaeltamisiakaan ei ole tullut kuuloon, mutta tuskinpa se jos ja kun ihon alla vaeltaessaan aiheuttaa sen enempää vaivoja kuin niskassakaan ihon alla. Itse uskoisin että siru koteloituu paremmin kun se laitetaan pienelle pennulle kuin vanhemmalle koiralle. Muutoinkin tuollaiselle 5-7 viikkoiselle pennulle sirutus on paljon kivuttomampaa kuin vanhemmalle koiralle.

[Kytösavu]

Sirujen uusimisia löytyy Koiranetistä paljon. Itsellä kokemusta "kadonneesta" sirusta, enollani, useammalla ystävälläni. Osa vaeltanut etujalkojen väliin, osaa ei löydy yhtään mistään. Joku eläinlääkäri ottaa uuden maksun, joku antaa takuuseen uuden. Aivan turhaa hommaa rääkätä pikkupentuja turhalla toimenpiteellä, joka liian usein joudutaan uusimaan. Hyvin ehtisi koirat merkitä tehosterokotuksillakin vasta. Turhaa byrokratiaa mielestäni muutenkin kaiken lisäksi.

[Tuutikki]

On tullut asioitua useammankin eläinlääkärin kanssa sirutus hommissa ja kaikki ovat olleet sitä mieltä että kaikkein kivuttominta on ollut laittaa ne sirut pienelle alle luovutusikäiselle pennulle. Vähän sama juttu kuin tuo kannusten leikkaus. Päivän vanhana nopea toimenpide mutta jo muutaman kuukauden vanhana koiran kannalta erittäin hankala toimenpide.

Sirutusneula on paksumpi entä normaali rokotusneula joten vanhemmalle pennulle/ aikuiselle koiralle voi tulla ylimääräisiä eläinlääkäri kammoja ym. pistoksen yhteydessä. Paljonhan siruja asentaa myös muut kuin eläinlääkärit. Ehkä itselle on vain sitten sattunut osaavat siruttajat kun ongelmia ei ole ilmennyt sirujen kanssa vaikka niitä paljon onkin tullut vuosikymmenessä laitatettua pennuille. Omat vanhimmat sirutetut koirat ovat jo yli 10 vuotiaita ja sirut edelleen toimii eikä yhtään ole tarvinnut uusia. Sitä voisi miettiä onko sirumerkeissä sitten eroja eli sammuuko jotkin merkit herkemmin.

Sirujen tarpeellisuudesta en tiedä, mutta ainakin silloin kun koira katoaa ja koiran on löytäjä toimittanut löytöeläintarhalle niin on koiran omistajan etu että saa koiransa mahdollisimman nopeasti pois. Viikko löytöeläintarhalla kustantaa herkästi sirun hinnan moneen kertaan. Itse en ole koskaan kokenut sirutusta mitenkään ongelmallisena.

Voisi myös ajatella onko se koira sitten aina edes sama koira jolla siru on ns. " saamunut" tai kadonnut. Uusinta sirutushan mahdollistaa myös eri koiran sirutuksen kadonneen sirun koiran papereilla.

[tara4632]

Aina kannattaa rokotusten yhteydessä luetuttaa se siru, että on varmasti toimintakuntoinen. Kun pennut mikrosirutetaan alle luovutus iässä, menee n. 3päivää aikaa siihen koteloitumiseen, mutta niinkuin tiedetään pennut leikkii ja nujuaa toistensa niska/kaula nahkassa ja voi siitä syystä siru siirtyä, tai jopa rikkoutua.
Yleensä vanhemmilla koirilla kestää se siru paremmin rikkoutumatta, kun ei enää ole niitä toisia niskavilloissa roikkujia
Ei taida monikaan kasvattaja mikrosirutuksen jälkeen erottaa pentuja toisistaa niiksi muutamaksi päiväksi, vaan pennut saavat nujuta keskenään sen minkä ennenkin, eikä niitä omasta mielestä tarvitsekkaan, kun vaan sitten tajutaan ettei sen mikrosirun vaeltaminen tai rikkoutuminen ole kasvattajan tai siruttajan vastuulla

[Tuutikki]

En nyt ymmärrä mitä tara tarkoittaa. Ei 5-6 viikkoiset pennut ihan niin raatelijoita ole että mikrosirut ihon alta revittäisiin. Jos näin käy niin sirun laittaminen ei ole ollut oikeaoppista kuten tuossa jo totesin eli siru on vedetty ruiskun ( männän) mukana ihon pinnalle tai karvoihin josta se putoaa. Minulla on myös se käsitys että pennuilla tämä kudosten ym. kehittyminen on paljon nopeampaa kuin vanhemmalla koiralla ja sirukin on nopeasti kiinni ihon alla pikku pennul´la. ( Jos se on kunnolla laitettu).

Mikrosirut on laitettu alle luovutusiän pennuille niin kauan kuin niitä on ollut saatavilla, eli reilu 10 vuotta, eikä mitään ongelmaa ole ollut. Mitä seurannut keskusteluja eri palstoilla niin suurempi ongelma on ollut se ettei kasvattajat ole olleet halukkaita sirutukseen sen suhteellisen hintavuuden takia. Eikä suinkaan sirujen pysyvyyden takia.

[Kytösavu]

Ongelmia on nimenomaan ollut. Minä puhun omista ja lähiystävieni kokemuksista en netistä luetusta, ja se on juuri niin että suuri osa pikkupentuna ennen luovutusta laitetuista siruista katoaa. Asian huomaa myös koiranetistä, jossa todella monen koiran kohdalla on kaksi sirunumerosarjaa, eli uusiksi on mennyt sirutus.
Täysin turhaa byrokratiaa, vanhammalle kaartille ja harvemmin pennuttaville on jo muutenkin ihan liikaa sääntöjä ja määräyksiä että pennut saa nykyään rekisteröityä.

[Tuutikki]

Sitten varmaan täytyy olla sirujen pysymisessä rotu tai koirakohtaisia eroja, koska kuten totesin noita siruja on tullut laitatettua kymmenen vuotta alle 7 viikon ikäisille pennuille melkoisen moniaita, ettei se ole ihan nyt netistä luettua.( Pitääpä tarkistuttaa onko siru pysynyt Tuutikilla, josta rodusta ei ole aiempaa kokemusta sirutuksen suhteen)

Mutta kaikki tosiaan on olleet eläinlääkärien asettamia, että ammattitaitoa ainakin on ollut. Siksi puhunkin vain näistä' eläinlääkärien siruttamista koirista. Eikä yksikään pennuista ole kärsinyt mitenkään. Eivät edes huomaa kun siru napsautetaan ihon alle. Ensimmäinen rokotus voi olla jo pahempi trauma ja silloin jos vielä alettaisiin tunkemaan puolta paksumpaa neulaa ihon alle.....

Kun sirutus homma aikoinaan tuli, niin ne joilla oli tatuointioikeudet saivat myös nämä sirutusoikeudet ja tuolta koiranetistä tällaiset asiat ei näy onko sirutuksen hoitanut eläinlääkäri vaiko joku muu. Näiden muiden tunnistusmerkitsijöiden sirun pysymisiin en siis pysty ottamaan ollenkaan kantaa.

Säännöt ja byrokratia on sama vanhemmille ja nuoremmille ja harvemmoin tai useammin pennuttaville. Minusta tuo sirun laittaminen jo ennen luovutusta on ollut selviö sen kymmenkunta vuotta ja ensimmäinen tuki kasvattajalta uudelle omistajalle siihen suuntaan että koiria vietäisiin kokeisiin ja näyttelyihin kun niissä siru on kuitenkin vaadittu jo niin kauan. Eipähän ole uuden omistajan tarvinnut alkaa miettimään sirutusta, eikä ole menot siihen sitten tyssännyt. Silloin se on kasvattajankin etu ollut. Nyt se on vaan velvollisuus kaikille kasvattajille pentujen rekisteröinnin ehtona.

[arto]

Niin mitään sirutuspakkoahan ei ole kuten tuossa tuutikki väittää vaan tunnistusmerkintä eli tatuointikin käy.

[Tuutikki]

Jos puhutaan sirutuksen ja tatuoinnin inhimillisyydestä, niin en koskaan anna laittaa pennulle tatuointia. Tatuointi on sirutukseen nähden paljon kivuliaampi pennulle kun se neulamäärä lyödään korvalehteen ja tatuointi voi aiheuttaa verikorvan. Oikeasti vaan muutaman euron tähden mitä sirutus on kalliimpi kuin tatuointi, eikä tatuointikaan ole välttämättä pysyvä.

[Kytösavu]

Säännöt pitää olla samat kaikille ja ylimääräiset kotkotukset pois haittaamasta, asian ehtisi hoitaa myöhemminkin, on ihan selvä asia. Kaikista tärkeintä olisi mielestäni tehdä pentujen rekisteröimisestä mahdollisimman yksinkertaista. Jokainen sovelias rekisteröimättä jäänyt pentue on poissa kelpo vahvuudesta. Mikä on päivänselvää ja yksinkertaista meille ei ole sitä kaikille vähemmän aktiiviisille harrastajille.
Olen haastatellut kymmeniä harrastajia, vanha kaarti kertoo järjestään pennuttamisen olevan jo liian monimutkaista jatkuvista uusista määräyksistä johtuen.
Vaikuttaa mm rekisteröintihin.

[Tuutikki]

Ketä se palvelelisi että pentujen rekisteröinti olisi mahdollisimman helppoa. Eikö ole pelkästään hyvä että sillä " helppoudella" ei aleta kasvattajaksi vaan alunpitäen tunnetaan pennuista vastuu ja ollaan valmiita jopa täyttämään velvotteita.

Itsessään tunnistusmerkintä on erittäin hyvä asia, koska on rotuja joissa koiria on mahdottomuus erottaa kerta näkemältä toisistaan asiaan vihkiytymättömällä. Kokeissa ja näyttelyissä käyvät siten tunnistusmerkittyinä oikeat koirat, eikä sopivat " tuuraajat".

[Pikku.Pyy]

Lievästi ohi aiheen, mutta hyvin käy tämä juttu tähänkin yhteyteen:
Aina niitä löytyy näitä "helpon rahan" hankkijoita, joille kaikista rakkain on rahapussi, vai olisiko sitten näissä tapauksissa kyse vain siitä, että rekisteröinti siihen liittyvine toimineen on niin kamalan vaikeaa? Jokunen päivä sitten oli seudun valtalehdessa rivi-ilmoitus "kovasukuisista pystykorvanpennuista". Sen verran kiinnosti, että selvitin, minne ja kenen on puh.numero. Suunta oli tuttu, ennenkin on ollut vastaava ilmoitus lehdessä. Minulle soitti samana päivänä eräs pennunkyselijä, joka kertoi soittaneensa samaiseen numeroon. Ja kas, myynnissä oli ollut 900 euron pentuja ilman papereita. Että silleen

[Kytösavu]

Tunnistusmerkintä on ihan tarpeellinen kourallisen koijareiden takia, olen samaa mieltä. Sen kyllä ehtisi tehdä rokotuksillakin myöhemmin.
Minä kerron minulle kerrotuista asioista tutkiessani mahdollisia syitä suomenpystykorvan rekisteröintimäärien tippumiseen. Kun minulle näin asiat kerrotaan useammasta suusta kokeneidenkin vanhempien harrastajien suusta, pidän asiaa totena.
Suomenpystykorva on 85 %:sti reppumiehen koira joka ei metsien ulkopuolella koirineen esiinny, rotumme tulevaisuus lie syytä huomioida myös heidän kantiltaan.
Ykkösprioriteetti tulisi olla kaikkien kelpoisten koirien jälkeläisten rekisteröiminen, ei liian tarkkaan valvottuun ja vaikeaan pennuttamiseen pyrkiminen kylläkin ihan hyvällä tarkoituksella. Hyvällä tarkoituksella saadaan kahdet markkinat joka ei ole kenenkään etu.
Edellä mainittu ei ole pääsyy rekisteröintimäärien tippumiseen, mutta kanto kaskessa joillekin.

[Tuutikki]

Niin, ne ovat kaksi eri asiaa. Otsikossa mainitut mahdollisesti katoavat mikrosirut ja jonkun rodun rekisteröinmäärien tippuminen. Henkilökohtaisesti olen esittänyt mielipiteeni vain mikrosirujen asennukseen ja niiden pysymiseen ja olen kyllä ollut tyytyväinen molempiin. Vielä kerran totean että jos saan valita laittaisinko sirun 5-7 viikkoiselle pennulle vaiko 12 viikosta ylöspäin niin pentujen itsensä takia laitatan ne varmasti 5-7 viikkoisille.

Ihmisiltäkin vaaditaan varmasti henkilöllisyystodistus joka paikassa muutaman huijarin takia ja passi ulkomaille mentäessä. Jos koira katoaa, jää jossakin auton alle, varastetaan tai tehdään niitä geeni, veri ym testejä, niin on hyvä että tunnistusmerkinnällä voidaan todeta kyseessä olevan oikean koiran josta näyte otetaan. Tunnistusmerkinnällä on siis monia hyviä puolia.

Ainoa negatiivinen asia on että se maksaa, mutta mikäpä ei maksa. En usko kytösavun väitteeseen että maksuhaluttomuus sirujen suhteen kulminoituisi juuri suomenpystykorvien kasvattajiin (Ja miksi näin olisi), koska kokonaisvaltaisesti kuitenkin koirien rekisteröintimäärät päinvastoin kasvavat vuosi vuodelta ja jokainen rekisteröity pentu nykyisin vaatii sen mikrosirun ennen rekisteröintiä. Eli kokonaistasolla rekisteröinnit ei ole tippuneet. Enemmänkin luulisin rekisteröinmääriin vaikuttavan rotujen välisen kilpailun ja yleisen muutoksen yhteiskunnassa ja väestörakenteessa ja ympäristömuutoksissa ( esim. lintukantojen määriin). Kanalinnustus on todella hienoa hommaa, mutta jos teerellä tai metsolla ei ole enää puuta mihin istua kuuntelemaan koiran haukkua, niin ei sekään varmasti edistä rekisteröinti määrien kasvua.

Suomen metsästävä väestöpohja ei vaan yksinkertaisesti riitä kaikkien metsästyskoira rotujen rekisteröinnin huimiin kasvuihin ja silloin se heiluriliike näkyy rotujen keskinäisessä vertailussa kulloisenkin trendin mukaan.

Vaan nyt sitten itse poikkesin alkuperäisestä aiheesta.