Koirien antidoping-adressi
Valvojat: Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1
Tässä vielä eläinlääkärien vastine antidopingsäännöstöön.
SAA LEVITTÄÄ ETEENPÄIN TIEDOKSI:
Avoin kirje Suomen Kennelliitolle
Viite: Antidopingsäännöt
Kennelliitto on hyväksynyt Antidopingsäännöt marraskuussa 2005. Sääntöjen suuntaviivat annettiin julkisuuteen keväällä 2006. Tarkempi sääntöjen tulkintatapa ja varoaikojen yksilöinti on kuitenkin tuotu esille vasta syyskuussa 2006. Pieneläinpraktiikassa toimivina eläinlääkäreinä olemme iloisia, että koirille on luotu Antidopingsäännöt ja toivomme sen karsivan törkeitä väärinkäytöksiä. Olemme kuitenkin huolissamme, ettei nykysääntöjä ja niiden tulkintaa ole mietitty loppuun asti. Antidopingsäännöt on luotu eläinsuojelulain pohjalta kilpailevan koirayksilön suojaamiseksi. Niitä ei ole tarkoitettu koiran jalostusarvon selvittämiseksi, joten kliinisesti hyvinvoivan yksilön sulkeminen kilpailuista perinnöllisenkään sairauden takia ei ole järkevää. Näyttelyissä ja kilpailuissa tulisi olla sama tulkinta. Monet kilpailutilanteet ovat korkeatempoisia, mutta kestoltaan lyhytaikaisia, kun taas näyttelyissä fyysinen rasitus on vähäinen, mutta koira voi olla stressaavassa tilanteessa useita tunteja.
Keinotekoinen koiran suorituskykyyn vaikuttaminen tulee olla kielletty, mutta sääntöjen nykyinen tulkintatapa johtaa väistämättä tilanteisiin, joissa harrastustoiminta estyy lukemattomilta koirilta täysin turhaan. Omistajalla voi myös olla suuri kiusaus jättää koira ilman asianmukaista hoitoa lievemmissä sairastapauksissa pitkien varoaikojen takia. Suhteettoman pitkiä varoaikoja ei voida perustella sillä, että laboratorio pystyy havaitsemaan virtsasta suorituskyvyn kannalta täysin epäolennaisia pitoisuuksia. Doping on keinotekoista koiran suorituskykyyn vaikuttamista, mutta antidopingtyön ei tulisi määritellä itseään yhteneväksi määritysmenetelmien herkkyyden kanssa.
Antidopingtoimikunnan puheenjohtaja viittasi Eläinlääkäripäivien luennollaan Greyhound Racing- ja Suomen Vinttikoiraliiton Antidopingsääntöihin, jotka ovat olleet voimassa jo vuosia ilman suurempia ongelmia. Emme ole eläinlääkäreinä kokeneet ko. sääntöjen noudattamista ongelmalliseksi, koska näiden säännösten varoajat ja tulkinta ovat olleet järkeviä ja rajoitukset ovat kohdistuneet nimenomaan suurimman väärinkäyttöpotentiaalin omaaviin lääkkeisiin. Toivoisimme vastaavan tyyppistä käytäntöä myös Kennelliiton alaisuudessa tapahtuvaan näyttely- ja koetoimintaan. Pyrkimyksenä tulisi olla eläinsuojelulliset näkökohdat, ilman koiraharrastuksen suhteetonta hankaloittamista tai hyvätasoisen eläinlääkinnän estymistä. Suomessa hevospuolella voimassaoleva nollatoleranssi on parhaillaan kovan keskustelun kohteena, koska suorituskyvyn kannalta epäolennaisten ainemäärien löytyminen on johtanut kohtuuttomuuksiin. Eläinsuojelulain mukainen lääkkeellinen eläimen suoritukseen vaikuttaminen on eri asia kuin nyt säännöissä lähtökohdaksi otettu nollatoleranssi.
Kennelliitossa 12.10.2006 hyväksytyn Lääkelistan ohjeelliset minimivaroajat ovat herättäneet suurta ihmetystä ammattikunnassamme. Näillä aikarajoituksilla ei tunnu olevan mitään selkeää yhteyttä aineiden farmakokinetiikkaan. Suomen ja Ruotsin eläinlääketieteellisten tiedekuntien farmakologian laitokset eivät ole olleet mukana määrittämässä näitä aikoja, toisin kuin julkisuudessa on toistuvasti kerrottu. Ruotsin Antidopingsäännöissä kerrotaan, että heidän varoaikansa perustuvat pelkkään olettamukseen siitä, mihin sairauteen tai toimenpiteeseen ko. lääkitystä mahdollisesti on käytetty. Tämä on erittäin epämääräinen ja helposti varsin harhaanjohtava lähtökohta, koska samoja aineita voidaan käyttää lukemattomien eritasoisten toimenpiteiden ja sairauksien yhteydessä. Ruotsin säännöissä tämä tulkinta on johtanut siihen, että esim. silmien kosteutustippojen tai sarveiskalvohaavauman poissulkemisessa käytetyn fluoreskeiinitipan varoaika on 7 vrk – onko tämä todellakin se linja mihin Suomen Kennelliito haluaa lähteä?
Jos Antidopingsääntöjen perustulkinta kuitenkin aiotaan toteuttaa nykyisessä muodossa, pyydämme harkitsemaan ilmoitetusta poikkeavaa tulkintaa ainakin seuraavissa tapauksissa, jotka ovat vain muutama esimerkki epäkohdista:
Sterilointi kohtutulehduksen tai sairauksien ennaltaehkäisyn takia on yleistä keski-ikäisillä koirilla. Sterilointi voi johtaa virtsanpidätysvaikeuksiin (inkontinenssi) suurella osalla leikatuista nartuista keskimäärin 3 vuoden kuluessa leikkauksesta. Ongelmaa ilmenee noin 20 %:lla, mutta esim. boksereista jopa 65 % voi tarvita lääkitystä (EJCAP p. 125 - 134, Vol IX, Oct 1999). Kyseiset koirat voivat erittäin hyvin, mutta vaiva on kiusallinen omistajalle ja voi tästä syystä hoitamattomana johtaa jopa eläimen lopetukseen. Inkontinenssia hoidetaan useimmin fenyylipropanolamiinilla (Propalin, Rinexin), joka on hormonihoitoa turvallisempi vaihtoehto. Lääkitys on elinikäinen ja sivuvaikutukset ovat hyvin harvinaisia. Etenkin pitkän koulutuksen ja kokemuksen vaativissa lajeissa koirat ovat parhaimmillaan vasta nuoruusiän jälkeen, joten fenyylipropanoliamiinilääkitys on monelle koiralle jo kilpailu-uran aikana tarpeen. Antidopingtoimikunnan puheenjohtajan mainitsema piristävä sivuvaikutus on erittäin heikko. Antidopingsäännöissä fenyylipropanoliamiinilla on 14 vuorokauden varoaika vaikka sen puoliintumisaika koiralla on alle 4 tuntia. Koska fenyylipropanoliamiinin piristävä vaikutus on minimaalinen ja jatkuva lääkitystarve ei johdu koiran huonosta kunnosta, toivomme lääkityksen sallimista eläinlääkärin todistuksen perusteella.
Nykyaikaiseen pieneläinpraktiikkaan kuuluu ns. balansoitu anestesia/rauhoitus, jonka avulla koira nukkuu turvallisemmin. Oleellinen osa käytäntöä on pienten opiaattimäärien yhdistäminen muihin rauhoitusaineisiin, jolloin esim. sydäntä lamaava vaikutus pienenee. Tällaisia rauhoituksia käytetään myös rutiinikuvausten (lonkkakuvaus) tai hammaskiven poiston yhteydessä. Rauhoituksiin usein käytetyn butorfanolin vaikutusaika koiralla on alle 2 tuntia, joten koemme suhteettomaksi 28 vuorokauden varoajan. Esim. hevosilla vaikutusaika on 4 tuntia ja ohjeellinen varoaika 96 tuntia. On myös hyvä muistaa, että opioidimäärityksiin käytetyt laboratoriomenetelmät ovat erittäin herkkiä havaitsemaan pieniäkin pitoisuuksia - nehän on suunniteltu ns. huumeseulatesteiksi ihmisille. Nopeavaikutteisten yleisanesteettien (mm. isofluraani, sevofluraani, propofoli) vaikutus päättyy lähes välittömästi kun niiden annostelu lopetetaan. Emme voi ymmärtää näillekään aineille asetettua käyttöaiheesta riippumatonta 28 vrk karenssiaikaa.
Kivunhoito pieneläinpuolella on edistynyt valtavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana lisäten koirien hyvinvointia. Kivunhoidossa on oleellista ajoissa aloitettu hoito. Hyvään hoitoon kuuluu kipulääkitys jo pienemmissä toimenpiteissä, esim. korvatulehduksen hoidossa tai pienen haavan ompelussa. Kipulääkityksellä oleva koira ei kuulu kilpailuihin, mutta suhteettoman pitkä varoaika saattaa johtaa siihen, ettei koiraa hoideta asianmukaisesti. Farmakokineettisessä tutkimuksessa koirilla yleisesti käytettyä karprofeenia ei havaittu koiran virtsasta enää 72 tunnin jälkeen annostelusta (Dumasia et al, 2003). Kipulääkitykselle määrättyä suhteettoman pitkää varoaikaa (28 vrk) ei voida perustella joidenkin yksilöiden mahdollisilla minimaalisilla jäämillä virtsassa.
Antidopingsäännöissä sallitaan koiran normaalielämälle välttämätön lääkitys näyttelyissä ja luonnetestissä, jos omistaja ilmoittaa lääkityksestä etukäteen. Antidopingtoimikunnan puheenjohtaja on luennollaan täsmentänyt tämän tarkoittavan mm. kilpirauhaslääkitystä. Kilpirauhasen vajaatoimintaa (hypotyreoosi) esiintyy runsaasti tietyissä roduissa. Useimmat koirat elävät täysin normaalia elämää asianmukaisella lääkityksellä. Tyroksiinilla on elimistöä stimuloivaa vaikutusta, mutta diagnosoitujen koirien kohdalla kyseessä ei ole koiran suorituskyvyn keinotekoinen lisääminen vaan sen normalisointi fysiologiselle tasolle. Diagnosointi ja lääkitys tapahtuvat eläinlääkärin toimesta, joten väärinkäytösten mahdollisuus on pieni. Mielestämme lääkityksellä olevien hypotyreoosikoirien käynti myös kilpailuissa tulisi sallia eläinlääkärin todistuksella.
Toivoisimme Kennelliitolta selkeää vastausta siihen, mihin nyt ilmoitetut varoajat perustuvat. Kuten jo mainitsimme, eivät Suomen tai Ruotsin eläinlääketieteellisten tiedekuntien farmakologian laitokset ole olleet missään tekemisissä kummankaan maan Kennelliittojen Antidopingsäännösten kanssa.
Ehdotammekin, että Suomen Kennelliitto lykkäisi Antidopingsääntöjen voimaantuloa ja jatkaisi ongelmien selvittelyä riittävän laajalla asiantuntijafoorumilla.
Helsingissä 16.11.
Anu Saikku-Bäckström
Eläinlääketieteen tohtori
Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri
Es eläinsairaala
Minna Viitanen
Eläinlääketieteen tohtori
Hevossairauksien erikoiseläinlääkäri
Erja Kuusela
Eläinlääketieteen tohtori
Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri
Anestesiologia ja tehohoito
HY/ELTDK
Helena Kuntsi-Vaattovaara
Eläinlääketieteen lisensiaatti
Dip. AVDC, Dip. EVDC
Eläinlääkäriasema Anident
Juhana Honkavaara
Eläinlääketieteen lisensiaatti
Farmakologia ja toksikologia
HY/ELTDK
Olemme lukeneet oheisen 16.11. päivätyn avoimen kirjeen ja haluamme antaa sille täyden tukemme:
Kai Skutnabb, ELL, Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri, Yliopistollinen eläinsairaala ja Finnin Ratsutila ja Eläinlääkintä Oy, Vihti
Minna Rinkinen, ELT, Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri, Suomen Eläinlääkäripraktikot ry. (puheenjohtaja), Helsinki
Tuomas Illukka, ELL, Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri, Eläinlääkäriasema Pet-Vet Oy, Turku
Maija Räihä, ELL, Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri, Es eläinsairaala
Heikki Putro, ELL, Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri, Eläinlääkäriasema HauMau, Hki
Esa Kesti, Toimitusjohtaja, ELL, Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri, Kouvolan eläinlääkäriasema
Piia Marttinen, ELL, Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri, Yliopistollinen eläinsairaala, Hki
Anu Lappalainen, ELL, Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri, HYELTDK, Hki
Veikko Vihma, Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri, Toijalan Eläinlääkäriasema Oy
Marjukka Sarkanen, Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri, kaupungineläinlääkäri, Imatra
Pekka Sarkanen, Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri, Imatran ja Saimaan Eläinklinikka
Sanna Elfving, ELL, Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri, Hakametsän Eläinlääkäripalvelu Oy, Tampere
Minna Leppänen, ELT, Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri, Kangasala
Laura Hänninen, ELL, Eläinten hyvinvoinnin tutkimuskeskus, HY/ELTDK, Hki
Tuija Saari, ELL, Helsingin kaupungin eläinsuojelueläinlääkäri
Anne Muhle, Dr Vet Med., Dip ECVN, Es eläinsairaala
Beate Schugk, Eläinlääketieteen tohtori, Nurmijärven Pieneläinklinikka, Nurmijärvi
Mairi Speeti, Eläinlääketieteen tohtori, Herttoniemen eläinlääkäriasema, Helsinki
Anssi Tast, ELT, VETHAUS Oy, Hämeenlinna
Matti Tikka, Eläinlääkäri, Eläinklinikka Tikka Oy, Lappeenranta
Minna Tuisku, ELL, pieneläinpraktikko, Pieneläinklinikka Tawastvet Oy, Hämeenlinna
Anna Meller, ELL, väitöskirjatutkija (koe-eläinten hyvinvointi), Helsingin Yliopisto
Jarmo Rintasalo, ELL, Seinäjoen Eläinklinikka
Mikael Granholm, toimitusjohtaja, ELL, Eläinlääkäriasema Vettori, Raisio
Outi Ahlström, ELL, Eläinlääkäriasema Käpälämäki, Hki
Kirsi Kentala, ELL, Länsirannikon Eläinklinikka, Vaasa
Katri Helminen, ELL, Jokilaaksojen eläinklinikka, Ylivieska
Ulla Suutarinen, ELL, Tikkurilan Eläinlääkäriasema, Vantaa
Jouni Niemi, toimitusjohtaja, ELL, Kuninkaantien Eläinklinikka Oy, Halikko
Petra Kirves, ELL, CVA, Vantaan kaupungineläinlääkäri, Hki
Vilhelmiina Huuskonen, ELL, Yliopistollinen eläinsairaala, Hki
Anna Hielm-Björkman, ELL, HY/ELTDK, Hki
Marja-Liisa Ronkainen, ELL, Yliopistollinen eläinsairaala, Hki
Tarja Jokinen, ELL, Yliopistollinen eläinsairaala, Hki
Elina Rusanen, ELL, Yliopistollinen eläinsairaala, Hki
Anne Markkola, ELL, VCA, Vallilan eläinlääkäriasema, Hki
Maria Lehto, ELL, Yliopistollinen eläinsairaala, Hki
Sari Mölsä, ELL, Yliopistollinen eläinsairaala, Hki
Taina Lehtimäki, ELL, Eläinlääkäriasema Veter Oy, Tampere
Mia Honkatukia, ELL, Tikkurilan eläinlääkäriasema, Vantaa
Elina Dahlqvist, ELL, Korson Eläinlääkäriasema KIRSU, Vantaa
Minna Salminen, ELL, Etelä-Tampereen eläinklinikka, Tampere
Pia Kaminen, ELL, Kannelmäen eläinlääkärit Oy, Helsinki
Susanna Martikainen, ELL, Mevet Oy, Yliopistollinen eläinsairaala, Helsinki
Erja Saarto, ELL, Lahden Eläinlääkäriasema, Lahti
Johanna Saatsi. ELL, Eläinlääkäriasema Helmi, Tervakoski
Jutta Salonen, klinikkaeläinlääkäri, Länsi-Vantaan Eläinklinikka, Vantaa
Jussi Kangas, ELL, Satakunnan Eläinlääkäriasema Oy, Pori
Antti Helminen, ELL, Jokilaaksojen eläinklinikka, Ylivieska
Seppo Saari, ELL, Eläinlääketieteellisen tiedekunnan patologian laitos
Päivi Katajavuori, ELL, Es eläinsairaala
Laila Castren, ELL, Es eläinsairaala
Tanja Hakkarainen, ELL, Eläinlääkäriasema Käpälämäki, Hki
Sari Granholm, ELL, Eläinlääkäriasema Vettori, Raisio
Sirpa Ahola, pieneläinlääkäri, Seinäjoen Eläinklinikka, Seinäjoki
Jenni Eloluoto, ELL, Eläinlääkäriasema Vettori, Raisio
Kirsi Loponen, eläinlääkäri, Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi, Hämeenlinna
Päivikki Perko-Mäkelä, eläinlääkäri, Evira Seinäjoen tutkimusyksikkö, Seinäjoki/Lapua
Pia Kesti, ELL, Kouvolan eläinlääkäriasema
Elina Helynranta, ELL, Seinäjoen Eläinklinikka
Hanna Sillanpää, ELL, Kissaklinikka Felina, Helsinki
Anu Korpikallio, eläinlääkäri, Puumalan kunnaneläinlääkäri
Virpi Laamanen, vs. laboratorioeläinlääkäri, Lappeenrannan kaupungin elintarvike- ja ympäristölaboratorio
Marina Hultholm, ELL, Länsirannikon Eläinklinikka, Vaasa
Erica Malm, ELL, Länsirannikon Eläinklinikka, Vaasa
Kaisu Vuori, ELL, Pieneläinklinikka Tawastvet Oy, Hämeenlinna
Anne Vertanen, ELL, Kunnaneläinlääkäri, Lemi
Tuija Törmä, eläinlääkäri, Eläinlääkäriasema Anident, Kirkkonummi, Veikkola
Virve Salonen-Simpanen, Eläinlääkäri, Eläinklinikka Tikka Oy, Lappeenranta
Tiiu Toijala, ELL, Länsi-Vantaan Eläinklinikka
Joanna Kuhalampi, ELL, Es eläinsairaala
Johanna Vaurio, ELL, Eläinlääkäriasema Taikatassu oy, Klaukkala
Kaisa Wuorimaa, Eläinlääkäri, Tmi eläinlääkäri Kaisa Wuorimaa, Inkoo
Hanna Salonen, ELL, Itä-Helsingin Eläinlääkäriasema
Tiina Illukka, Eläinlääkäri, Eläinlääkäriasema Pet-Vet Oy, Turku
Tarja Kärjä, ELL, yksityiseläinlääkäri, Varkaus
Kati Härkönen, ELL, Eläinlääkäriasema Taikatassu, Klaukkala
Noora Naaralainen, ELL, Toijalan Eläinlääkäriasema
Marja Kosonen, ELL, Si Eläinlääkäriasema
Johanna Mäkitaipale, ELL, Si Eläinlääkäriasema
Anne Woivalin, ELL, Elintarvike- ja ympäristöhygienian erikoiseläinlääkäri, Lentolan pieneläinvastaanotto, Kangasala
Salla Leppävuori, ELL, Toijalan Eläinlääkäriasema
Tanja Tenhonen, ELL, Oulun hevosklinikka
Anna-Maria Moisander, ELK, vs. Kaustisen kunnaneläinlääkäri
Sanna Aalto, Eläinlääketieteen kandidaatti, Vantaa
Nina Manner, Eläinlääketieteen kandidaatti, Hki
Eeva Puuvuori, ELK, Helsinki
Osallistuneiden eläinlääkäreiden yhteystietoja otettiin vastaan sähköpostitse 16.11.-19.11.2006 välisenä aikana.
SAA LEVITTÄÄ ETEENPÄIN TIEDOKSI:
Avoin kirje Suomen Kennelliitolle
Viite: Antidopingsäännöt
Kennelliitto on hyväksynyt Antidopingsäännöt marraskuussa 2005. Sääntöjen suuntaviivat annettiin julkisuuteen keväällä 2006. Tarkempi sääntöjen tulkintatapa ja varoaikojen yksilöinti on kuitenkin tuotu esille vasta syyskuussa 2006. Pieneläinpraktiikassa toimivina eläinlääkäreinä olemme iloisia, että koirille on luotu Antidopingsäännöt ja toivomme sen karsivan törkeitä väärinkäytöksiä. Olemme kuitenkin huolissamme, ettei nykysääntöjä ja niiden tulkintaa ole mietitty loppuun asti. Antidopingsäännöt on luotu eläinsuojelulain pohjalta kilpailevan koirayksilön suojaamiseksi. Niitä ei ole tarkoitettu koiran jalostusarvon selvittämiseksi, joten kliinisesti hyvinvoivan yksilön sulkeminen kilpailuista perinnöllisenkään sairauden takia ei ole järkevää. Näyttelyissä ja kilpailuissa tulisi olla sama tulkinta. Monet kilpailutilanteet ovat korkeatempoisia, mutta kestoltaan lyhytaikaisia, kun taas näyttelyissä fyysinen rasitus on vähäinen, mutta koira voi olla stressaavassa tilanteessa useita tunteja.
Keinotekoinen koiran suorituskykyyn vaikuttaminen tulee olla kielletty, mutta sääntöjen nykyinen tulkintatapa johtaa väistämättä tilanteisiin, joissa harrastustoiminta estyy lukemattomilta koirilta täysin turhaan. Omistajalla voi myös olla suuri kiusaus jättää koira ilman asianmukaista hoitoa lievemmissä sairastapauksissa pitkien varoaikojen takia. Suhteettoman pitkiä varoaikoja ei voida perustella sillä, että laboratorio pystyy havaitsemaan virtsasta suorituskyvyn kannalta täysin epäolennaisia pitoisuuksia. Doping on keinotekoista koiran suorituskykyyn vaikuttamista, mutta antidopingtyön ei tulisi määritellä itseään yhteneväksi määritysmenetelmien herkkyyden kanssa.
Antidopingtoimikunnan puheenjohtaja viittasi Eläinlääkäripäivien luennollaan Greyhound Racing- ja Suomen Vinttikoiraliiton Antidopingsääntöihin, jotka ovat olleet voimassa jo vuosia ilman suurempia ongelmia. Emme ole eläinlääkäreinä kokeneet ko. sääntöjen noudattamista ongelmalliseksi, koska näiden säännösten varoajat ja tulkinta ovat olleet järkeviä ja rajoitukset ovat kohdistuneet nimenomaan suurimman väärinkäyttöpotentiaalin omaaviin lääkkeisiin. Toivoisimme vastaavan tyyppistä käytäntöä myös Kennelliiton alaisuudessa tapahtuvaan näyttely- ja koetoimintaan. Pyrkimyksenä tulisi olla eläinsuojelulliset näkökohdat, ilman koiraharrastuksen suhteetonta hankaloittamista tai hyvätasoisen eläinlääkinnän estymistä. Suomessa hevospuolella voimassaoleva nollatoleranssi on parhaillaan kovan keskustelun kohteena, koska suorituskyvyn kannalta epäolennaisten ainemäärien löytyminen on johtanut kohtuuttomuuksiin. Eläinsuojelulain mukainen lääkkeellinen eläimen suoritukseen vaikuttaminen on eri asia kuin nyt säännöissä lähtökohdaksi otettu nollatoleranssi.
Kennelliitossa 12.10.2006 hyväksytyn Lääkelistan ohjeelliset minimivaroajat ovat herättäneet suurta ihmetystä ammattikunnassamme. Näillä aikarajoituksilla ei tunnu olevan mitään selkeää yhteyttä aineiden farmakokinetiikkaan. Suomen ja Ruotsin eläinlääketieteellisten tiedekuntien farmakologian laitokset eivät ole olleet mukana määrittämässä näitä aikoja, toisin kuin julkisuudessa on toistuvasti kerrottu. Ruotsin Antidopingsäännöissä kerrotaan, että heidän varoaikansa perustuvat pelkkään olettamukseen siitä, mihin sairauteen tai toimenpiteeseen ko. lääkitystä mahdollisesti on käytetty. Tämä on erittäin epämääräinen ja helposti varsin harhaanjohtava lähtökohta, koska samoja aineita voidaan käyttää lukemattomien eritasoisten toimenpiteiden ja sairauksien yhteydessä. Ruotsin säännöissä tämä tulkinta on johtanut siihen, että esim. silmien kosteutustippojen tai sarveiskalvohaavauman poissulkemisessa käytetyn fluoreskeiinitipan varoaika on 7 vrk – onko tämä todellakin se linja mihin Suomen Kennelliito haluaa lähteä?
Jos Antidopingsääntöjen perustulkinta kuitenkin aiotaan toteuttaa nykyisessä muodossa, pyydämme harkitsemaan ilmoitetusta poikkeavaa tulkintaa ainakin seuraavissa tapauksissa, jotka ovat vain muutama esimerkki epäkohdista:
Sterilointi kohtutulehduksen tai sairauksien ennaltaehkäisyn takia on yleistä keski-ikäisillä koirilla. Sterilointi voi johtaa virtsanpidätysvaikeuksiin (inkontinenssi) suurella osalla leikatuista nartuista keskimäärin 3 vuoden kuluessa leikkauksesta. Ongelmaa ilmenee noin 20 %:lla, mutta esim. boksereista jopa 65 % voi tarvita lääkitystä (EJCAP p. 125 - 134, Vol IX, Oct 1999). Kyseiset koirat voivat erittäin hyvin, mutta vaiva on kiusallinen omistajalle ja voi tästä syystä hoitamattomana johtaa jopa eläimen lopetukseen. Inkontinenssia hoidetaan useimmin fenyylipropanolamiinilla (Propalin, Rinexin), joka on hormonihoitoa turvallisempi vaihtoehto. Lääkitys on elinikäinen ja sivuvaikutukset ovat hyvin harvinaisia. Etenkin pitkän koulutuksen ja kokemuksen vaativissa lajeissa koirat ovat parhaimmillaan vasta nuoruusiän jälkeen, joten fenyylipropanoliamiinilääkitys on monelle koiralle jo kilpailu-uran aikana tarpeen. Antidopingtoimikunnan puheenjohtajan mainitsema piristävä sivuvaikutus on erittäin heikko. Antidopingsäännöissä fenyylipropanoliamiinilla on 14 vuorokauden varoaika vaikka sen puoliintumisaika koiralla on alle 4 tuntia. Koska fenyylipropanoliamiinin piristävä vaikutus on minimaalinen ja jatkuva lääkitystarve ei johdu koiran huonosta kunnosta, toivomme lääkityksen sallimista eläinlääkärin todistuksen perusteella.
Nykyaikaiseen pieneläinpraktiikkaan kuuluu ns. balansoitu anestesia/rauhoitus, jonka avulla koira nukkuu turvallisemmin. Oleellinen osa käytäntöä on pienten opiaattimäärien yhdistäminen muihin rauhoitusaineisiin, jolloin esim. sydäntä lamaava vaikutus pienenee. Tällaisia rauhoituksia käytetään myös rutiinikuvausten (lonkkakuvaus) tai hammaskiven poiston yhteydessä. Rauhoituksiin usein käytetyn butorfanolin vaikutusaika koiralla on alle 2 tuntia, joten koemme suhteettomaksi 28 vuorokauden varoajan. Esim. hevosilla vaikutusaika on 4 tuntia ja ohjeellinen varoaika 96 tuntia. On myös hyvä muistaa, että opioidimäärityksiin käytetyt laboratoriomenetelmät ovat erittäin herkkiä havaitsemaan pieniäkin pitoisuuksia - nehän on suunniteltu ns. huumeseulatesteiksi ihmisille. Nopeavaikutteisten yleisanesteettien (mm. isofluraani, sevofluraani, propofoli) vaikutus päättyy lähes välittömästi kun niiden annostelu lopetetaan. Emme voi ymmärtää näillekään aineille asetettua käyttöaiheesta riippumatonta 28 vrk karenssiaikaa.
Kivunhoito pieneläinpuolella on edistynyt valtavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana lisäten koirien hyvinvointia. Kivunhoidossa on oleellista ajoissa aloitettu hoito. Hyvään hoitoon kuuluu kipulääkitys jo pienemmissä toimenpiteissä, esim. korvatulehduksen hoidossa tai pienen haavan ompelussa. Kipulääkityksellä oleva koira ei kuulu kilpailuihin, mutta suhteettoman pitkä varoaika saattaa johtaa siihen, ettei koiraa hoideta asianmukaisesti. Farmakokineettisessä tutkimuksessa koirilla yleisesti käytettyä karprofeenia ei havaittu koiran virtsasta enää 72 tunnin jälkeen annostelusta (Dumasia et al, 2003). Kipulääkitykselle määrättyä suhteettoman pitkää varoaikaa (28 vrk) ei voida perustella joidenkin yksilöiden mahdollisilla minimaalisilla jäämillä virtsassa.
Antidopingsäännöissä sallitaan koiran normaalielämälle välttämätön lääkitys näyttelyissä ja luonnetestissä, jos omistaja ilmoittaa lääkityksestä etukäteen. Antidopingtoimikunnan puheenjohtaja on luennollaan täsmentänyt tämän tarkoittavan mm. kilpirauhaslääkitystä. Kilpirauhasen vajaatoimintaa (hypotyreoosi) esiintyy runsaasti tietyissä roduissa. Useimmat koirat elävät täysin normaalia elämää asianmukaisella lääkityksellä. Tyroksiinilla on elimistöä stimuloivaa vaikutusta, mutta diagnosoitujen koirien kohdalla kyseessä ei ole koiran suorituskyvyn keinotekoinen lisääminen vaan sen normalisointi fysiologiselle tasolle. Diagnosointi ja lääkitys tapahtuvat eläinlääkärin toimesta, joten väärinkäytösten mahdollisuus on pieni. Mielestämme lääkityksellä olevien hypotyreoosikoirien käynti myös kilpailuissa tulisi sallia eläinlääkärin todistuksella.
Toivoisimme Kennelliitolta selkeää vastausta siihen, mihin nyt ilmoitetut varoajat perustuvat. Kuten jo mainitsimme, eivät Suomen tai Ruotsin eläinlääketieteellisten tiedekuntien farmakologian laitokset ole olleet missään tekemisissä kummankaan maan Kennelliittojen Antidopingsäännösten kanssa.
Ehdotammekin, että Suomen Kennelliitto lykkäisi Antidopingsääntöjen voimaantuloa ja jatkaisi ongelmien selvittelyä riittävän laajalla asiantuntijafoorumilla.
Helsingissä 16.11.
Anu Saikku-Bäckström
Eläinlääketieteen tohtori
Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri
Es eläinsairaala
Minna Viitanen
Eläinlääketieteen tohtori
Hevossairauksien erikoiseläinlääkäri
Erja Kuusela
Eläinlääketieteen tohtori
Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri
Anestesiologia ja tehohoito
HY/ELTDK
Helena Kuntsi-Vaattovaara
Eläinlääketieteen lisensiaatti
Dip. AVDC, Dip. EVDC
Eläinlääkäriasema Anident
Juhana Honkavaara
Eläinlääketieteen lisensiaatti
Farmakologia ja toksikologia
HY/ELTDK
Olemme lukeneet oheisen 16.11. päivätyn avoimen kirjeen ja haluamme antaa sille täyden tukemme:
Kai Skutnabb, ELL, Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri, Yliopistollinen eläinsairaala ja Finnin Ratsutila ja Eläinlääkintä Oy, Vihti
Minna Rinkinen, ELT, Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri, Suomen Eläinlääkäripraktikot ry. (puheenjohtaja), Helsinki
Tuomas Illukka, ELL, Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri, Eläinlääkäriasema Pet-Vet Oy, Turku
Maija Räihä, ELL, Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri, Es eläinsairaala
Heikki Putro, ELL, Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri, Eläinlääkäriasema HauMau, Hki
Esa Kesti, Toimitusjohtaja, ELL, Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri, Kouvolan eläinlääkäriasema
Piia Marttinen, ELL, Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri, Yliopistollinen eläinsairaala, Hki
Anu Lappalainen, ELL, Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri, HYELTDK, Hki
Veikko Vihma, Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri, Toijalan Eläinlääkäriasema Oy
Marjukka Sarkanen, Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri, kaupungineläinlääkäri, Imatra
Pekka Sarkanen, Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri, Imatran ja Saimaan Eläinklinikka
Sanna Elfving, ELL, Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri, Hakametsän Eläinlääkäripalvelu Oy, Tampere
Minna Leppänen, ELT, Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri, Kangasala
Laura Hänninen, ELL, Eläinten hyvinvoinnin tutkimuskeskus, HY/ELTDK, Hki
Tuija Saari, ELL, Helsingin kaupungin eläinsuojelueläinlääkäri
Anne Muhle, Dr Vet Med., Dip ECVN, Es eläinsairaala
Beate Schugk, Eläinlääketieteen tohtori, Nurmijärven Pieneläinklinikka, Nurmijärvi
Mairi Speeti, Eläinlääketieteen tohtori, Herttoniemen eläinlääkäriasema, Helsinki
Anssi Tast, ELT, VETHAUS Oy, Hämeenlinna
Matti Tikka, Eläinlääkäri, Eläinklinikka Tikka Oy, Lappeenranta
Minna Tuisku, ELL, pieneläinpraktikko, Pieneläinklinikka Tawastvet Oy, Hämeenlinna
Anna Meller, ELL, väitöskirjatutkija (koe-eläinten hyvinvointi), Helsingin Yliopisto
Jarmo Rintasalo, ELL, Seinäjoen Eläinklinikka
Mikael Granholm, toimitusjohtaja, ELL, Eläinlääkäriasema Vettori, Raisio
Outi Ahlström, ELL, Eläinlääkäriasema Käpälämäki, Hki
Kirsi Kentala, ELL, Länsirannikon Eläinklinikka, Vaasa
Katri Helminen, ELL, Jokilaaksojen eläinklinikka, Ylivieska
Ulla Suutarinen, ELL, Tikkurilan Eläinlääkäriasema, Vantaa
Jouni Niemi, toimitusjohtaja, ELL, Kuninkaantien Eläinklinikka Oy, Halikko
Petra Kirves, ELL, CVA, Vantaan kaupungineläinlääkäri, Hki
Vilhelmiina Huuskonen, ELL, Yliopistollinen eläinsairaala, Hki
Anna Hielm-Björkman, ELL, HY/ELTDK, Hki
Marja-Liisa Ronkainen, ELL, Yliopistollinen eläinsairaala, Hki
Tarja Jokinen, ELL, Yliopistollinen eläinsairaala, Hki
Elina Rusanen, ELL, Yliopistollinen eläinsairaala, Hki
Anne Markkola, ELL, VCA, Vallilan eläinlääkäriasema, Hki
Maria Lehto, ELL, Yliopistollinen eläinsairaala, Hki
Sari Mölsä, ELL, Yliopistollinen eläinsairaala, Hki
Taina Lehtimäki, ELL, Eläinlääkäriasema Veter Oy, Tampere
Mia Honkatukia, ELL, Tikkurilan eläinlääkäriasema, Vantaa
Elina Dahlqvist, ELL, Korson Eläinlääkäriasema KIRSU, Vantaa
Minna Salminen, ELL, Etelä-Tampereen eläinklinikka, Tampere
Pia Kaminen, ELL, Kannelmäen eläinlääkärit Oy, Helsinki
Susanna Martikainen, ELL, Mevet Oy, Yliopistollinen eläinsairaala, Helsinki
Erja Saarto, ELL, Lahden Eläinlääkäriasema, Lahti
Johanna Saatsi. ELL, Eläinlääkäriasema Helmi, Tervakoski
Jutta Salonen, klinikkaeläinlääkäri, Länsi-Vantaan Eläinklinikka, Vantaa
Jussi Kangas, ELL, Satakunnan Eläinlääkäriasema Oy, Pori
Antti Helminen, ELL, Jokilaaksojen eläinklinikka, Ylivieska
Seppo Saari, ELL, Eläinlääketieteellisen tiedekunnan patologian laitos
Päivi Katajavuori, ELL, Es eläinsairaala
Laila Castren, ELL, Es eläinsairaala
Tanja Hakkarainen, ELL, Eläinlääkäriasema Käpälämäki, Hki
Sari Granholm, ELL, Eläinlääkäriasema Vettori, Raisio
Sirpa Ahola, pieneläinlääkäri, Seinäjoen Eläinklinikka, Seinäjoki
Jenni Eloluoto, ELL, Eläinlääkäriasema Vettori, Raisio
Kirsi Loponen, eläinlääkäri, Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi, Hämeenlinna
Päivikki Perko-Mäkelä, eläinlääkäri, Evira Seinäjoen tutkimusyksikkö, Seinäjoki/Lapua
Pia Kesti, ELL, Kouvolan eläinlääkäriasema
Elina Helynranta, ELL, Seinäjoen Eläinklinikka
Hanna Sillanpää, ELL, Kissaklinikka Felina, Helsinki
Anu Korpikallio, eläinlääkäri, Puumalan kunnaneläinlääkäri
Virpi Laamanen, vs. laboratorioeläinlääkäri, Lappeenrannan kaupungin elintarvike- ja ympäristölaboratorio
Marina Hultholm, ELL, Länsirannikon Eläinklinikka, Vaasa
Erica Malm, ELL, Länsirannikon Eläinklinikka, Vaasa
Kaisu Vuori, ELL, Pieneläinklinikka Tawastvet Oy, Hämeenlinna
Anne Vertanen, ELL, Kunnaneläinlääkäri, Lemi
Tuija Törmä, eläinlääkäri, Eläinlääkäriasema Anident, Kirkkonummi, Veikkola
Virve Salonen-Simpanen, Eläinlääkäri, Eläinklinikka Tikka Oy, Lappeenranta
Tiiu Toijala, ELL, Länsi-Vantaan Eläinklinikka
Joanna Kuhalampi, ELL, Es eläinsairaala
Johanna Vaurio, ELL, Eläinlääkäriasema Taikatassu oy, Klaukkala
Kaisa Wuorimaa, Eläinlääkäri, Tmi eläinlääkäri Kaisa Wuorimaa, Inkoo
Hanna Salonen, ELL, Itä-Helsingin Eläinlääkäriasema
Tiina Illukka, Eläinlääkäri, Eläinlääkäriasema Pet-Vet Oy, Turku
Tarja Kärjä, ELL, yksityiseläinlääkäri, Varkaus
Kati Härkönen, ELL, Eläinlääkäriasema Taikatassu, Klaukkala
Noora Naaralainen, ELL, Toijalan Eläinlääkäriasema
Marja Kosonen, ELL, Si Eläinlääkäriasema
Johanna Mäkitaipale, ELL, Si Eläinlääkäriasema
Anne Woivalin, ELL, Elintarvike- ja ympäristöhygienian erikoiseläinlääkäri, Lentolan pieneläinvastaanotto, Kangasala
Salla Leppävuori, ELL, Toijalan Eläinlääkäriasema
Tanja Tenhonen, ELL, Oulun hevosklinikka
Anna-Maria Moisander, ELK, vs. Kaustisen kunnaneläinlääkäri
Sanna Aalto, Eläinlääketieteen kandidaatti, Vantaa
Nina Manner, Eläinlääketieteen kandidaatti, Hki
Eeva Puuvuori, ELK, Helsinki
Osallistuneiden eläinlääkäreiden yhteystietoja otettiin vastaan sähköpostitse 16.11.-19.11.2006 välisenä aikana.