Soidinteeret rauhaan syksyisin

[punakone]

Itse huolestuin jo 90-luvulla syksyisestä soidinteeren metsästyksestä. Alkuun olin itsekin innokas teerenpyytäjä, ja osallisena omalta osaltani ”tyhjentämään” syksyisiä teeren soitimia.
Suosituimmissa paikoissa oli aina kelin vähänkään salliessa joku, yleensä useampi pyytäjä onneaan koittamassa. Eikä se jäänyt pelkäksi yritykseksi. Syksyn edetessä 30-40 päiset teeritokat hiipuivat muutamaan yksilöön ”hermoheikkoja” aikuisia kukkoja. Loppusyksystä pientä joukkoa täydensi sitten uudet poikalinnut sekä aikuiset naaraat, kohtalon ollessa sama jos kelit vähänkään jatkuivat suosiollisena.
Tilanne vain paheni kun metsästyslaissa mukaan sallittiin kuvat. Taitava haulikkomies korvasi kiväärimiehen, ja tuho sen kuin yltyi jos ja kun järjen valo sammui.

Tänä päivänä taas kuulee puhetta teerikantojen taantumisesta esim. koillismaalla. Aikuiset linnut olivat kevätsoitimissa vähissä, eikä riistakolmiotkaan hurraata huuda teeren osalta. Monesta suusta olen kuullut ”syys-soidinpyynnin rauhoittamisesta” yhtenä lääkkeenä teerikannan elpymiseen, jo sen helppouden takia. Ja kyllähän tällä säästettäisiin niitä niin elintärkeitä aikuisia lintuja.

Aikoinaan esitin rhy:lle yhtä tapaa pyrkiä puuttumaan ongelmaan, ”lajin” kuitenkaan kokonaan kärsimättä:
Paikkakunnalla tiesuunnittain metsästysseurat/metsästäjät ilmoittaisivat yhdistykselle omalta osaltaan yleisimmät valtionmailla sijaitsevat, ns. isot pääsoitimet sekä ”helpot tienvarsisoitimet”. ”Maanomistajalle” esitellään asia ja kysytään onko alue mahdollista rauhoittaa teeren/kanalinnun pyynniltä. Jos rauhoituksesta päästään sopuun, metsästysseurat merkitsevät rauhoitetun alueen maastoon talkootyönä. Alue voisi olla esim. 1 km2 soitimen ollessa keskellä. Nurkkiin maalatut punaiset paalut (4 kpl.) ja välit raivattaisiin auki maalaten merkit puihin, kuten vaikka kansallispuiston rajat on merkitty. Tällä tavoin säästettäisiin jo iso määrä elintärkeitä aikuisia lintuja syksyiseltä ”teurastukselta”.
Edelleenkin soidinmetsästys olisi sallittua. Nyt metsästys tapahtuisi kuitenkin ns. pikkusoitimilla (joita kyllä joka alueella on). Pyynti olisi jo haastavampaa etäisyyksien yms. takia mutta edelleen täysin mahdollista. Ehkä vaatii metsästäjältä enemmän viitseliäisyyttä, mutta kukapa ei hyvän harrastuksen vuoksi ”taipuisi”…

No, esitys ei ottanut tuolloin 90-luvun lopulla tulta johtuen varmaankin esittäjän "räkänokkaisuudesta". Jostakin syystä uskon edelleenkin ideaan vaikka nokka on edelleen pyyhkimättä. "Tämän kun vain saisi jotenkin jollekkin viisaammalle ämpättyä"...

[Kytösavu]

Tottakai tärkeimmät soidinpaikat tulisi rauhoittaa kanalinnun metsästykseltä. Keski- Suomessa, olikohan Petäjävedellä kanalintutkijat selvittivät muutama vuosi sitten radiolähettimillä varustetuilla linnuilla, että suurin osa soitimen teerikanoista jää lähialueelle pesimään. Ainakin muutamien kilometrien sisään.
Itse olen huomannut, että keväänkin soidin siirtyy muualle, jos syyssoitimella häiritään liikaa lintuja. Kun niitä oikein kunnolla siellä suolla tulitetaan, eivät tule kahteen vuoteen takaisin, jos ikään. Ei niitä lintuja kannata ajaa naapuriseuraan poikimaan.
Harmi kun en enää löydä kyseessä olevaa tutkimusta linkitettäväksi. Löytäisikö joku?

[Haapajärvi]

Hyvä ajatus Eskolta. Tuosta Pekan esittämästä "tulittamisesta" palaan vielä aikaisemmin esittämääni ahneuteen. Mitä muuta se on kun kuljetaan ketsussa ja viritellään illalla puunlatvat kuvia täyteen ja aamulla aloitetaan. Jonkun mielestä ahneutta ei ole, minusta on ja paljon. Puuhun haukkvien koirien omistajat oikein toimien ovat poikkeus.

[vuonne]

Kylmä totuus on se, että ei haluta enää kävellä hirvikärpästen seassa. Parempi mennä suonlaitaan kuvastamaan, jossa ahneus useinmiten valtaa
mielen. Me ei edes arvata sitä, miten paljon teeriä kuvastamalla ammutaan. Ehdottamasti kuvatus kieltoon ja arvostus kanalinnuillemme. Kai-
ki edellä kirjoitetut asiat ovat oikeaan osunneita..............................