Suomen pystykorvajärjestö ry:n vuosikokous 2015

[joni]

Tervehdys,

ettei nyt menisi aivan ehdokaskinasteluksi tämä otsikon aihealue niin nyt kun kohtuullisen voimakkaasti on esitetty JTO:n ja Pevisan hyväksymisen ja hyväksymättäjättämisen puolesta niin voisitteko vielä perustella selkokielisesti muutaman asian että lukijat/ äänestäjät voivat muodostaa oman mielipiteensä asiasta?

Kysymys 1. Mikä on Suomenpystykorvan geenipohjan kehitys ollut 2000 -luvun aikana?

Kysymys 2. Vahvasti viitataan asiantuntijoihin ja heidän lausuntoihin EPI -luvun suhteen. Mikä on heidän mielestään ongelma/ epäkohta ja mitä sille on ehdotettu ratkaisuksi?

Kysymys 3. SPJ:n kaikkien rotujen keskuudessa on hyvin vahvasti siirrytty ohjaamaan jalostusta lukujen valossa, osittain jopa niin että luvut ovat alkaneet ohjata jalostusta. Arto luetteli omassa linkissään silmäsairauksia ja niiden ilmenemismuotoja eriasteisesti mutta tähän haluaisin myös faktisen kulman nostettavan esiin: Kuinka moni luetelluista silmäsairauksista voidaan todeta geenitestillä? Missä silmäsairauksien tyypeissä periytymismekanismi tiedetään faktisesti, missä sen periytymismekanismiä epäillään tietynlaiseksi ja missä se on tuntematon?

Nämä olisi mielestäni hyvinkin aiheellisia asioita perustella kun äänestetään puolesta tai vastaan aloitetta. Henkilövalintoja en toivo sotkettavan näihin perusteluihin.

t.

Jari Hakulinen

[Timo Kettunen]

Lotille toteasin vielä lyhyesti: Kerho voi asettaa ehdokkaita. Sen valintapäätös ei mitenkään rajoita yhdistyksen jäsenen oikeutta asettua ehdolle tai yleisen kokouksen päätösvaltaa asiassa. Yleinen kokous valitsee ja erottaa hallituksen jäsenet.

[VerneT]

Surullista seurattavaa, kuinka lohkoittain korvamerkkittyjen paikkojen valintoja ollaan kytkemässä lähes täysin järjestön hallitustyöskentelyyn liittymättömään asiaan.

Jos etelän lohkolta punaisten paikat on tähänkin asti saatu isossa salissa selville ilman äänestyksiä ja lohkolta on tälläkin kerralla alueen rotuyhdistysten esitys hallitusjäseneksi niin miksi nyt ollaan kävelemässä herrasmiessopimuksen yli muiden kuin etelän lohkon väen toimesta? Miksi hallitukseen pitäisi saada henkilö, jota oman lohkon väki ei ole valinnut esitettäväksi ehdolle?

Jos herrasmiessopimuksen kunnioittaminen kuitenkin tuntuu ylivoimaiselta, toivoisinkin tulevina vuosina nyt äänekkäimmiltä "jäsenistön päätösvallan puolustajilta" toimintaa koko SPJn hallituksen lohkopohjaisen paikkajakokäytännön purkamista kohti. Mielestäni nyt käynnissä oleva keskustelu on selkeä avaus tuohon suuntaan.

[Timo Kettunen]

Verne T:n kysyi:

”Jos etelän lohkolta punaisten paikat on tähänkin asti saatu isossa salissa selville ilman äänestyksiä ja lohkolta on tälläkin kerralla alueen rotuyhdistysten esitys hallitusjäseneksi niin miksi nyt ollaan kävelemässä herrasmiessopimuksen yli muiden kuin etelän lohkon väen toimesta? Miksi hallitukseen pitäisi saada henkilö, jota oman lohkon väki ei ole valinnut esitettäväksi ehdolle?”

Tilanne on vaiheessa, jossa etelän lohko ei ole päässyt yksimielisyyteen ehdokkaastaan hallitukseen.
Molemmat ehdokkaat ovat Kymen läänin pystykorvakerhosta, samoin heidän kannattajansa ja he asuavat lohkon alueella. Itse lohkon ulkopuolisena otan osaa keskusteluun vasta vaiheessa, kun valinta on menossa yleisessä kokouksessa äänestykseen.

Herrasmiessopimukset ovat luonteeltaan vapaaehtoisuuteen perustuvia. Niihin ei voi pakottaa. Vähän epäilen yksimielistä esitystä ehdokkaasta syntyvän, koska kokouksissa on jo uhattu mennä hamekauppaan ostoksille. Tästä nyt ei tarvitse vetää vielä sen pysyvämpiä linjavetoja. Eikä tämä mitenkään surullista ole. Näitäkin kiemuroita ajatellen yhdistyksen sääntö osoittaa toimivuutensa. Mietittävää jää, niitä herrasmiehiä onko niitä enää?

[enp]

Suomenpystykorvien JTO esitys sekä Pevisa esitys on tehty rodun eläinlääketieteellisen asintuntijan Nina Mennan ohjauksessa ja hän myös esitteli sen jalostuspäivillä. Hän on myös Suomen Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan jäsen. JTT tarkastaa lopullisesti rotujärjestöjen hyväksymät esitykset. JTT tekee myös lopulliset päätökset esityksistä ja esittävät tarvittaessa rotujärjestöille korjaavat toimenpiteet.

Kennelliiton jalostusasiantuntija MMT Katariina Mäki kirjoittaa SKL:n Internet –sivuilla perinnöllisestä monimuotoisuudesta ja jalostuspohjasta seuraavasti:

Suurilukuinenkin koirarotu on monimuotoisuudeltaan suppea, jos vain pientä osaa rodun koirista ja sukulinjoista on käytetty jalostukseen tai jos rodussa on koiria, joilla on rodun yksilömäärään nähden liian suuret jälkeläismäärät. Tällaiset koirat levittävät haitalliset mutaatioalleelinsa vähitellen koko rotuun, jolloin jostakin yksittäisestä mutaatiosta saattaa syntyä rodulle uusi tyyppivika tai -sairaus. Vähitellen on vaikea löytää jalostukseen koiria, joilla ei tätä mutaatiota ole. Ihannetilanteessa jalostukseen käytetään koiria tasaisesti rodun kaikista sukulinjoista.

Monimuotoisuutta turvaava suositus yksittäisen koiran elinikäiselle jälkeläismäärälle on pienilukuisissa roduissa enintään 5 % ja suurilukuisissa enintään 2-3 % laskettuna rodun neljän vuoden rekisteröintimääristä. Jos rodussa rekisteröidään neljän vuoden aikana yhteensä 1000 koiraa, ei yksittäinen koira saisi olla vanhempana useammalle kuin 20-50 koiralle. Toisen polven jälkeläisiä koiralla saisi pienilukuisissa roduissa olla korkeintaan 10 % ja suurilukuisissa 4-6 % laskettuna neljän vuoden rekisteröinneistä.

Vuonna 2011 toteutetussa suomenpystykorvan DLA-monimuotoisuuden kartoituksessa selvisi, että samaperintäisyysaste (homotsygotia) suomenpystykorvapopulaatioissa on korkea. Tämä voi lisätä riskiä perinnöllisten sairauksien ilmituloon. Tämä on jalostusryhmässä tiedostettu jo ennen DLA-kartoitusta ja samaperintäisyyttä onkin tavoitteellisesti pyritty pienentämään jalostuksen ohjauksella.

Samaperintäisyys spk rodussa oli ilman tutkimustakin odotettua, sillä suljetussa populaatiossa on tuotettu vuosikymmeniä pentuja vain parhaiten kokeissa menestyneillä koirilla ja käyttöominaisuuksien hakeminen on ollut voimakkaasti urospainotteista. Tämä on johtanut urosmatadorien syntymiseen rotuun sekä ennen rotujärjestön aloittamia terveystoimia pahentanut epilepsiatilannetta.

Samanlainen jalostuskäyttäytyminen ei ole jatkossa enää mahdollinen. On tärkeää tiedostaa, että eniten käytettyjen urosten pentuesisarukset (nartut) ovat myös omalta osaltaan voimakkaasti mukana jalostuksessa. Koirakannan on todettu olevan kovasti samaperintäinen, joten on täysin tuulesta temmattu väite, että jotain erikoisia sukulinjoja olisi nyt jäämässä pois jalostuksesta. Tosiasiassa meidän tulee uskaltaa käyttää jalostukseen tuntemattomampiakin linjoja mutta varmistaa, että niistä tulee terveitä, rodunomaisia ja toimivia yksilöitä.

Kennelliiton jalostusasiantuntija MMT Katariina Mäki kirjoittaa SKL:n Internet –sivuilla tehollisesta populaatiosta seuraavasti:

Paras tapa säilyttää perinnöllistä vaihtelua ja estää perinnöllisten sairauksien kasaantuminen on välttää yksittäisen yksilön runsasta jalostuskäyttöä.

Jos rodun tehollinen koko on alle 50 - 100, rodusta häviää geenimuotoja niin nopeasti, ettei luonto pysty tasapainottamaan tilannetta. Silloin on keskityttävä säilyttämään mahdollisimman monen yksilön geenejä käyttämällä mahdollisimman useaa eri koiraa jalostukseen ja huolehtimalla, että niiden jälkeläismäärät pysyvät tasaisina. Toisaalta suurimmalla osalla roduistamme on kantoja myös ulkomailla, jolloin voi olla mahdollista tuoda maahamme ”uutta verta”. Monella rodulla ulkomailta ei kuitenkaan ole saatavissa sen erilaisempaa geenimateriaalia kuin kotimaastakaan.

Monissa asiayhteyksissä on todettu, että suomenpystykorva rodun pullonkaulat on muodostettu jo ennen 2000 lukua. Rodussa tehollinen koko oli kuluneena vuonna 541 (JTO sivu 13). Vaikka tehollinen koko on laskenut 2000 alusta kolmanneksen, on rodussa edelleenkin erittäin hyvät edellytykset kasvattaa terveitä ja laadukkaita koiria. Todettakoon tässä yhteydessä, että vaikka karjalankarhukoira oli DLA-monimuotoisuus tutkimuksessa suomenpystykorvaa monimuotoisempi, niin sen rodun tehollinen koko on ollut viime vuonna 375. Kuten tavoiteohjelmasta hyvin näkyy, niin spk jalostusneuvonta on tehnyt hyvää työtä ja systemaattisesti vaikuttanut mahdollisimman monen eri yksilön jalostuskäyttöön, mikä on nähtävissä isät/emä suhteen kasvuna koko 2000 luvun (JTO sivu 12).

Ongelmana kuitenkin on, että rodun suosiota ei jatkuvalla tinkaamisella saada nousuun ja pentumäärät eivät vastaa kysyntää. Vain yhteisvoimin tästä voimme nousta mutta emme mitenkään Pertin esityksen mukaisella tavalla. Sellainen toiminta osoittaisi, ettei jäsenkuntaan, luottamushenkilöihin eikä Kennelliiton ohjaukseen luoteta. Se johtaisi vääjäämättä jäsenkunnan jakautumiseen, toiminnan painopisteen siirtymisen kerhotasoille ja entistä isompaan ongelmaan suomenpystykorva rodussa.

Pertti Korhonen kritisoi esityksessään edelleen sairaustietojen julkisuutta, vaikka siitä saatiin Laukaan vuosikokouksessa selkeä jäsenistön päätös. On muunneltua totuutta väittää, että sairaus epäily johtaa koko sukulinjan pois jalostuksesta, sillä näinhän ei epi-luku toimi, eikä epäilyistä tiedoteta tietokannoissa. Vain todetut ja väitöskirjatohtorin luokittelemat tapaukset tulevat näkyville julkisiin tietokantoihin.

Mielestäni sairauskohtauksia havainneiden ja niistä esimerkillisesti rotujärjestölle raportoineiden koiranomistajan/kasvattajan alentaminen tässä asiayhteydessä ”maallikoiksi” osoittaa mielestäni jäsenkuntaa ja rotua harrastavia henkilöitä kohtaan ylimielistä ja halveksivaa asennetta. Se ei osoita minkäänlaista myötätuntoa sairaiden koirien kohtauksia vuosikausia seuranneiden ihmisten surulle ja tuskalle.

Olen Hannes Lohen epilepsiageenin löytämiseksi perustetun ns. epilepsiatyöryhmän jäsen vuodesta 2002 lähtien. Näin oli myös aloitteen tekijä Pertti Korhonen, joka luopui omasta paikasta Rovaniemen talvipäivien jälkeen. Olemme siten molemmat olleet käyttämässä järjestön varoja tämän tavoitteen toteutumisen edistämiseen. Tuntuu erittäin oudolta toiminnalta, että nyt 12 vuoden jälkeen ja siitä toimesta vetäydyttyään hän alkaa epäilemään omia toimiaankin. Kokouspöytäkirjassa 2/2013 tohtorit Katariina Mäki ja Anna-Elisa Liinamo toteavatkin seuraavasti:

Katariinan ja Anna-Elisan mukaan epi-luku on niin sanottu ”karvalakki-indeksi”, joka painottaa sukulaistuloksia samassa suhteessa kuin BLUP-indeksi. Se ottaa siis huomioon ominaisuuden polygeenisen luonteen, eikä sen laskutapa rajoitu monogeenisiin ominaisuuksiin. Epi-luku poikkeaa BLUP-indeksistä siinä, ettei sitä korjata ympäristövaikutusten suhteen. Lisäksi BLUP ottaa huomioon sukulaistietoja myös kauimmaisista sukuhaaroista. Epilepsialle ei tällä hetkellä ole tiedossa ympäristövaikutuksia, jotka toimisivat merkittävinä riskitekijöinä, joten BLUP-indeksin laskeminen tuskin toisi paljoa lisäinformaatiota epi-lukuun verrattuna. Epi-luvun käyttö jalostuksessa tällaisenaan on siis erittäin perusteltua.

Todettiin, että epileptisten koirien lukumäärä on ollut koko ajan laskusuunnassa, ja suuri syy tähän on todennäköisesti epi-luvun käyttö jalostuksen ohjauksessa.

Ongelmana on ollut, että kasvattajat haluavat käyttää alhaisempia epi-lukuja kuin mitä järjestö suosittelee, jolloin esimerkiksi kohonneen riskin nartuille on vaikea saada uroksia. Todettiin, että ongelma ei tässä tapauksessa ole epi-luvussa vaan kentän asenteessa.

Pertti kehuskelee esityksensä olevan rakentava, vaikka hän esittää kokonaisen vuoden työn mitätöimistä ja siihen käytettyjen varojen heittämistä roskiin. Hänellä ja taustajoukoilla näyttäisi minun silmissäni olevan perimmäisenä tavoitteenaan osoittaa nykyisen hallintovavan kyvyttömyys ja asiantuntemattomuus. Vaikka suomenpystykorva rodulla on ollut lähes vuosikymmenen eläinlääketieteellinen asiantuntija jäsen, on sellaisia nyt ehdotettu otettavaksi ikäänkuin uutena keksintönä rotuun. Mielestäni on lyhytnäköistä toimintaa syyttää heidän avustuksellaan luotuja ja rodun parhaaksi ajateltuja ohjelmia ylimalkaisiksi ja toisaalla esittää kuin armosta samoja henkilöitä rotujen yhteiseen jalostusryhmään. Enpä usko, että tällainen sumutus on kykyisin oikein mahdollista.

Olen luottavainen sen suhteen, että Joensuun äänestyksissä jäsenkunta osaa arvostaa rotujaoston heidän eteensä tekemää talkootyötä sekä oikeutta valita rotujärjestön johtoon terveyteen positiivisesti suhtautuvat edustajat.

Eero Niku-Paavo, Suomenpystykorvajaosto, terveys

[Haapajärvi]

JTO::ssa on paljin hyvääkin ja Pertti Saarenketo on tehnyt hyvää työtä jäsenistön hyväksi. ................(Moderoitu)................ JTO: sivulla 11 todetaan, Tavoitteeksi pitää rodulle asettaa mahdollisimman laaja jalostuspohja, jotta perinnöllinen monimuotoisuus ei katoaisi. Jalostukseen käytettyjen eri urosten määrää tulee jatkossakin aktiivisesti nostaa. Lohi toteaa, geenitestistä ei ole vielä jalostuksen tueksi ja monimuotoisuudesta pitäisi ehdottomasti pitää kiinni. Sainio toteaa, epilepsia on niin monimuotoinen tauti, että sen perinnöllisyyden selvittäminen on lähes mahdoton. Hanna Bragge tuo myös hyvin kokoamassaan aineistossa esille missä mennään. Kun meillä on luettavissa tuon tyyppisiä lausuntoja, pitää aidosti kysyä mitä tässä tilanteessa uskoo.Korostan ehdottomasti avoimuutta, mutta en ymmärrä, tutkimusten ollessa vielä täysin vaiheessa, miksi ei neuvonta itse hyväksy arvoissa, 1.3-1.8 olevia yhdistelmiä, vaan kaikessa ollaan pyrkimässä jo reilusti alle yhden. Eero on varmasti oikeassa, että kentälle on levinnyt " kulovalkean " tavoin aivan eri tavoitteet. Kuten jalostuspäivillä totesin, kaikki " höpöttää " vain lukuarvoista ja siinä on minun mielestä suurin syy miksi asiat ei etene! Tämän mielipahan poistamisessa on jaostolla kova työ!

-------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tekstiä moderoitu. Tarkoituksellinen vastakkainasettelu ei kuulu tähän keskusteluun.

T. Valvoja 4

[Pystis02]

Hyvää Päivää
Jätän nyt ”tittelit” ja maineteot kertomatta. Joku kyllä sitten nimestä tunnistaa ja jos jollakin on halu kommentoida ja on oikeasti asiaa niin hän vaivautuu yhteistiedot kaivamaan.
Hyvä Pystykorvainen väki oletteko nyt aivan varmasti ymmärtäneet miten paljon te käytätte energiaa keskenään nahisteluun joka joillakin tasoilla on mennyt jo henkilökohtaisuuksiin. Historia on hieno asia, perinteitä pitää kunnioittaa mutta ei uudistuksiltakaan silmiä saa ummistaa. Voisiko kehitys ehdotuksena olla että jokainen toisi oman arvokkaan ajatuksen ja mielipiteen samaan pöytään ja lähdettäisiin siitä yhdessä viemään pystykorvaista elämään eteenpäin. Vai onko meillä sukupuuttoon kuoleva rotu? Ei minusta.
Kaikille ei vaan yksinkertaisesti riitä niitä ”järjestönpalleja” mutta varmaan jokaiselta löytyy tuttava verkko mitä pitkin niitä omia rakentavia ajatuksia saisi syötettyä eteenpäin.
Herätkääpä myös miettimään millaisen kuvan joku aloitteleva pystykorva harrastaja tai vasta rotua suunnitteleva saa kun lueskelee rotujärjestön sivuilta tämän kaltaisia kirjoituksia, minä ainakin vaihtaisin uutena harrastajana rotua, onneksi kuitenkin aikoja sitten valitsin Suomenpystykorvan.
Minunkaan koirat eivät ole olleet täysin ”nolla” linjaisia terveysasioiden suhteen mutta minulle maailman parhaita! Tästäpä johtuen uskalsin etsiä ja saada omalle isännälleen maailman parhaan uroksen jalostus käyttöön, astutus on suoritettu ja nyt odotamme enemmän kuin lottovoittoa niin mahdollisesti äitienpäiväksi uutta Suomenpystykorva pentuetta.
Oikeasti , pysähtykää hetkeksi, katsokaa peiliin onko tämä aikuisilta ihmisiltä oikeanlaista toimintaa Suomenpystykorvan hyväksi.

[Uimonen]

Tässä viestiketjussa käydään keskustelua kahdesta pääaiheesta: uusi spk:n JTO- ja Pevisa-esitys sekä etelän lohkon punaisille korvamerkitty hallituspaikka.

Ensin mainitusta olen mielipiteeni tuolla aiemmin lausunut ja olen edelleen samaa mieltä eli kannatan lämpimästi. Ne ovat aidosti rodun terveyttä kehittäviä, asiallisesti harkittuja ja hyvin perusteltuja, eivätkäkä estä jalostuspohjan laajentamista käyttämättömän koiramateriaalin osalta.

Toiseen aiheeseen liittyen kerhomme puheenjohtaja Vesa kirjoitti asioista tavalla, joita on pakko näin säädöksiä päivittäistyössä tulkitsevana viranomaisena sekä yhdistysdemokratiaan perehtyneenä oikaista. Ja Vesa, tämä kaikki hyvässä yhteistyöhengessä ja ystävyydellä:
Etelän lohkon punaisten hallitusehdokasta ei ole millään muotoa vielä valittu saati päätetty; se tapahtuu yhdistysdemokratian mukaisesti järjestön yleisessä kokouksessa Joensuussa. Se, että emme päässeet lohkossa tai edes kerhossa yksimielisyyteen, ei ole katastrofi, vaan on edelleen yksi yhdistysdemokratian ilmenemismuodoista. Olet täysin oikeassa, että Kymenläänin pystykorvakerhon äänet on toki äänestyksen jälkeen korvamerkitty, ja sitä päätöstä kaikkien kerhon jäsenten tulee kunnioittaa. Sen sijaan yksittäiset SPJ:n jäsenet kerhosta, etelän lohkolta tai muualta Suomesta saavat edelleen äänestää aivan ketä haluavat. Sekin on yhdistysdemokratian mukaista.
Henkilökohtaisesti minusta molemmat esillä olevat ehdokkaat ovat varmasti yhdistystoimintaan sopivia ja ihmisinä asiallisia. Itse tunnen molemmat ja tulen hyvin toimeen molempien kanssa. Toivonkin tänne palstalle enemmän sisältöpohjaista asiakeskustelua, jossa mielipiteet tuodaan avoimesti ja perustellen esiin.

Hyvässä yhteistyöhengessä, ja koiran parasta ajatellen,

[Valvoja3]

Pysytään asiassa ja jätetään ne henkilökohtaisuudet vaikka sinne vuosikokoukseen. Siellä on paikalla olevilla mahdollisuus keskustella/huudella monta päivää näitä henkilökohtaisia kohteliasuuksia. Peija04 kirjoittelee seuraavan kerran paussin jälkeen jos vastaavia kohteliasuuksia vielä kirjoitat.
Terveisin valvoja3

[katala]

Ompa tosiaan pelottavan heikkoa ja hyvää mainosta.Väitän ettei epi-ahdistus lopu ennenkö polvisuvut kaivetaan silmien kera esiin tiukalla seulalla(huomattavasti pevisa-esitystä tehokkaammalla,jossa mm.jokainen pennun ostaja velvoitetaan ainakin polvet tarkastuttamaan).Uskon sitten vuosien kuluttua päädyttävän tilanteeseen jossa huomataan sitten oikeasti ettei oikeasti tervettä(ei enää synonyymi matalan epi-luvun koiralle) ja riskitöntä yhdistelmää voikkaan löytyä vaan aletaan vihdoin jalostamaan terveyttäkin kokonaisuutena.Haukkuuko pystykorva vielä lintua silloin?

[heidi]

Valvojat kai voisivat ohjeistaa Katalankin kirjoittamaan omalla nimellään, niin kuin palstan säännöt edellyttävät...

[Valvoja1]

Kuten Heidi tuossa yllä mainitsi on jokaisen laitettava tämän ketjun kommentteihin allekirjoitus. Katala voi lisätä kommentinsa alle sen nyt erikseen.


t.

V1

[Kytösavu]

Suomenpystykorva haukkuu lintua maailman loppuun asti. Omistajatkin rauhoittuu jossakin välissä,että voidaan keskittyä taas koiriin.
Tehkää pentuja ja olkaa koirienne kanssa paljon muutenkin. Jos jonkin koiran epiluku on aiheettomasti hieman korkealla, selvittäkää onko siellä sukutaulussa tai sisarissa sairaita. Jos ei ole niin selittäkää asia avarakatseiselle uroksen omistajalle ja tehkää pennut. Älkää kerratko sukutauluun vääriä riskikoiria. Mutta älkää huijatko. Tai jos ette itse ymmärrä mistä puhutte, unohtakaa koko asia. Minusta meiltä ei ole katoamassa sukulinjoja epilepsian takia. Joitain ihan hyviäkin pentueita varmasti jää syntymättä.
Itse pystyn elämään kaikkien tehtävien päätösten jälkeen, ei vaikuta minun tekemiseen millään lailla. Pevisa päätöksen kohdalla toivon silmätarkastus muutoksen kumoutuvan. Ja äänestän silti Arto Sikiöä.Tunnen miehen paremmin ja aina siihen on voinut luottaa. Kymiläiset saa tapella keskenään ja neuvoa täällä muita. Lotin kirjoitukset lie parasta pr työtä Sikiölle. Minusta kymiläisistä ole muutenkaan ikään ollut muuhun kuin järjestämään hyviä kokeita. Pitäisiköhän oikein lähtiä joskus.

terveisin Pekka, hyvillä mielin tosin pahasti sairaana paikasta Koskullskulle Malmberget siitosalue.

[jannek]

KANNANOTTO SUOMENPYSTYKORVIEN JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMAESITYKSEN JA PEVISA-OHJELMA -ESITYKSEN HYVÄKSYMISEN PUOLESTA

Suomen Pystykorvajärjestön hallitus on esittänyt Suomen Pystykorvajärjestön vuosikokoukselle hyväksyttäväksi suomenpystykorvan jalostuksen tavoiteohjelmaesityksen ja rodun PEVISA -ohjelma -esityksen.

Pevisa-esitys on ollut jäsenistön luettavana Pystykorva -lehdessä nro 1/2015 ja tavoiteohjelmaesityksen on voinut tulostaa tai lukea rotujärjestön Internet etusivulta.

Pohjois-Karjalan Pystykorvakerho ry:n vuosikokoukseen 9.3.2015 oli jäsenemme tuonut seuraavan esityksen:
”
Rovaseudun Pystykorvakerho on ottanut kantaa eräiden SPJ:n jäsenten esitykseen jalostuksen tavoiteohjelman ja pevisan jäädyttämisestä hamaan tulevaisuuteen ja epiluvun poistamisesta.
KENEN JOUKOISSA SEISOT!!
Samanlainen oikeus ja velvollisuus jäseniään kohtaan on myös Pohjois-Karjalan Pystykorvakerholla ottaa julkisesti kantaa kyseiseen asiaan ja tukea SPJ:n hallitusta JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMAESITYKSEN JA PEVISA-OHJELMA -ESITYKSEN HYVÄKSYMISEN PUOLESTA.
Vuoden 2015 talvipäivien järjestämisestä osavastuussa oleva Pohjois-Karjalan Pystykorvakerho voi täten osoittaa tukensa SPJ:n toiminnalle!
”
Pohjois-Karjalan Pystykorvakerhon vuosikokouksen päätökset liittyen suomenpystykorvien JTO- ja PEVISA-esityksiin sekä koiriemme terveystyön tukemiseen:
1. Edellä mainitun jäsenesityksen pohjalta käytiin keskustelua Pertti Korhosen SPJ:n vuosikokoukselle tekemästä jäsenaloitteesta sekä hallituksen PEVISA- ja JTO-esityksistä. Keskustelu oli runsasta, rehellistä ja asiantuntevaa: kaikki puheenvuorot olivat hallituksen esitysten kannalla, osassa puheenvuoroista toivottiin nykyistä enemmän avoimuutta terveysasioihin. Pohjois-Karjalan Pystykorvakerhon vuosikokous velvoitti yksimielisellä päätöksellään vuosikokoukseen valtuuttamaa edustajaansa kannattamaan SPJ:n hallituksen esityksiä suomenpystykorvan jalostuksen tavoiteohjelmaksi ja rodun PEVISA -ohjelmaksi.
2. Kannustaakseen jäseniä silmä- ja polvitarkastuksiin ja sitä kautta tukemaan koiriemme terveystyötä, Pystykorvakerhon vuosikokouksessa pyydettiin johtokuntaa selvittämään mahdollisuuksia PEVISA-tarkastusten tukemiseen.

Vuosikokouksen jälkeisessä pystykorvakerhon johtokunnan kokouksessa päätettiin jäsentemme koirien PEVISA-tuki aloitettavaksi vuoden 2016 alusta, johtokunta valmistelee tuen säännöt vuoden 2015 aikana. Pohjois-Karjalan Pystykorvakerho HAASTAA sisaryhdistykset, kunkin mahdollisuuksiensa mukaan, vastaavaan toimintaan terveystyön tukemiseksi.


Pohjois-Karjalan Pystykorvakerho ry. on perustettu vuonna 1986. Kerhon tarkoituksena on toimia pohjoismaisten pystykorvarotujen harrastajien yhdyssiteenä Pohjois-Karjalassa. Yhdistyksen jäsenmäärä on yli 230 henkilöä.

Pohjois-Karjalan Pystykorvakerho ry:n vuosikokouksen ja johtokunnan puolesta

Janne Kontkanen, johtokunnan jäsen

[enp]

Julkiseen käyttöön otettu EPI -luku on vaikuttanut sen, että korkeamman luvun omaavat yksilöt (1,3 – 1,8) ovat jääneet lähes kokonaan pois jalostuksesta, vaikka rotujärjestön mielestä ne ovat sallituissa rajoissa. Helposti tulee mieleen kysymys, jalostetaanko nykyisellään koiria vai EPI –lukua?

Kuinka epi-luku KoiraNet jalostustietojärjestelmän sekä SPJ-tietokannan tietojen valossa jalostusvalintoihin vaikuttaa? Terveystiedot ovat olleet avoimina jo pari vuotta ja ovat niin halutessa aloitteen tekijöidenkin helposti tarkasteltavissa. Näyttäisi vahvasti siltä, että näilläkään väitteillä ei ole todellisuuspohjaa vaan ne ovat lähinnä urbaania legendaa. Tietokannoista saatujen tietojen valossa näyttäisi lähinnä siltä, että ne perustuvat syvälle juurtuneisiin henkilökohtaisiin mielipiteisiin.

Alla olevissa grafiikoissa on vuonna 2014 jalostukseen Suomessa käytettyjen 113 suomenpystykorva uroksen sekä 143 nartun epi-luvut. Niistä nähdään selvästi, ettei esityksessä mainitulla epi-lukujen alueella ole mitään tyhjiötä. Puolella koirista on keskiarvoa suurempi epi-luku. Koiria on käytetty jalostukseen jopa suositusten mukaisia rajoja korkeammillakin lukemilla.




Mistään epi-luvun jalostamisesta ei myöskään näy viitteitä, koska pienellä epi-luvulla olevien koirien määrä on ollut varsin pieni. Näyttäisi paremminkin siltä, että nyt ollaan jäsenkunnan tavoitteessa, jossa jokaisella kasvattajalla on mahdollisuus tehdä itse ratkaisu, millaisen yhdistelmän on tietokannan avulla muodostamassa.