Vuosi 2014 oli omalta kohdaltani katsottuna varsin mielenkiintoinen. Tammikuussa aloin kasata harrastajajoukkoa yhteen, jotta saisimme tuotua vaatimuksen pohjanpystykorvien epi-lukujen julkaisusta SPJ:n päättäjien tietoon. Tammikuussa tarjouduin jäseneksi Rovaniemellä muodostettavaan uuteen pohjanpystykorvajaostoon. Erinäisten vaiheiden jälkeen n. viikkoa ennen vuosikokousta totesin, ettei minulla ole muuta mahdollisuutta kuin testauttaa järjestödemokratian toiminta ja asetuin ehdolle pohjanpystykorvien hallituspaikalle. Lyhyt ”vaalikampanja” oli hyvähenkinen, kiitokset siitä varamiehelleni Hämäläisen Hannulle sekä tietenkin vastaehdokkaillemme.
Vaalituloksen tultua julki alkoi jaoston ja jalostusryhmän kasaus. Valitettavasti vanhasta jaostosta, jalostusneuvojista ja pentuvälittäjistä yhteensä vain kolme henkilöä suostui jäämään toimintaan mukaan. Tästä poikkeustilanteesta johtuen pohjanpystykorvien toimielinten valinta siirtyi pitkälle huhtikuuhun, erilliseen sähköpostikokoukseen. Lopultakin jaoston tultua julkiseksi pääsimme aloittamaan toiminnan toukokuun alun Viitasaaren jaoston- ja jalostusryhmän kokouksessa. Tällä kaudella jaostolla (unohtamatta jalostusryhmää) on ollut mitä moninaisimpia tehtäviä. On mm luotu uusi jaoston johtosääntö, jaoston kukin tehtäväkokonaisuus kuin myös jalostusneuvonta ja pentuvälitys ovat saaneet uudet toimintaohjeet. Terveyspuolella on toimittu aktiivisesti epileptikoiden kartoituksessa ja luokittelussa, aiemmat epäilyt epileptikkopohjisten suhteellisesta runsaudesta ovat vahvistuneet, tämä ei ollutkaan pelkästään Ruotsin pohjanpystykorvien ongelma. Ja nyt meillä on epi-luvut näkyvissä! Ataksiageenin löytyminen pohjanpystykorvilta on myös työllistänyt pohjisväkeä, tämän kartoituksesta meillä on käynnissä oma projektinsa.
Työtä on ollut paljon, istuminen kahdella merkittävällä pallilla, eli sekä SPJn hallituksessa ainoana pohjanpystykorvaisten edustajana että pohjanpystykorvien jalostusryhmän puheenjohtajana on ajankäytöllisesti työssäkäyvälle, perheelliselle, koiralliselle ja vielä muitakin harrastuksia omaavalle ihmiselle tiukka paikka. Viime vuosi on vaatinut mutta myös antanut paljon, kiitoksia ensimmäiseksi vaimolleni kärsivällisyydestä. Kiitoksia teille koiraharrastajat, rodusta riippumatta! Kiitoksia jaostomme, jalostusryhmämme ja pentuvälityksemme jäsenille! Ja kiitoksia myös teille KKK- ja SPK-toimijat joihin olen useinkin ollut yhteydessä. Erityiskiitos arvoisat hallituskolleegat, kanssanne on ollut mielenkiintoista ja antoisaa työskennellä!
Loppujen lopuksi minun ei ollut vaikea tehdä valintaa jaoston ja hallituksen välillä. Koen että pystyn antamaan enemmän rakastamalleni pohjanpystykorvarodulle toimimalla jalostusryhmässä. Pohjisten rekisteröintimäärät ovat olleet jatkuvasti kasvussa, rodussamme on jonkin verran terveydellisiä haasteita vaikkakin voidaan sanoa meillä olevan erittäin terve rotu.
Antaa kentän päättää seuraavasta pohjanpystykorvien hallituksen edustajasta, itse en ole tarjolla kyseiseen tehtävään. Toivomukseni on että SPJ:n sääntömuutosesitys Joensuun kokouksessa menisi läpi, tämän kylkiäisenä pohjanpystykorvat saisivat ansaitsemansa toisen hallituspaikan.
Tavataan viimeistään Joensuussa!
t Janne Kontkanen
Valintoja vuodelle 2015
Valvojat: Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1
Re: Valintoja vuodelle 2015
Suomen Pystykorvajärjestön pohjanpystykorvan hallituspaikalle
SPJ:n Pohjanpystykorvaharrastajien hallituspaikka tulee jakoon jälleen seuraavaksi kolmivuotiskaudeksi. Olen ilmoittanut olevani ehdolla tuohon paikkaan ja kiinnostunut työskentelystä pystykorvajärjestön hallituksessa.
Olen työskennellyt pohjanpystykorvajaostossa hoitaen jaoston sihteerin tehtäviä kuluneen toimintavuoden. Jannen soitettua viime keväänä ja kysellessä mukaan jaostoon, hetken jouduin pohtimaan, mihin olen lähtemässä. Päätin kuitenkin suostua ja vuoden mukana olon jälkeen voin todeta, että monimuotoinen vuosi vaiheineen on ollut mielenkiintoinen. Jaostopaikalta olen päässyt näkemään rotua koskevia asioita läheltä ja osallistumaan aktiivisesti rodun eteen tehtävään työhön. Työ on ollut yhteistyötä eri osapuolten kesken. Tutustumista, perehtymistä, oppimista, valmistelua, tiedon hankkimista, tiedon jalostamista, päätöksentekoa, yhteydenpitoa jne.
On ollut hienoa huomata, että työtä tehdään kentän suuntaan harrastajille. Työ on mahdollisuuksien ja toimintaedellytysten luomista. Asiat muuttuvat ja uusia toimintatapoja syntyy kokoajan. Vahva tekemisen meininki on ohjannut toimintaamme. On ollut erityisen hienoa huomata, että tuo tekemisen meininki on kentällä, harrastajien parissa. Kentällä tapahtuva toiminta tuottaa tietoa, kokemuksia ja näkemyksiä, joita on syytä kuunnella herkällä korvalla.
Yksi yhteinen tekijä leimaa meitä ja päämääriämme kaikkien kolmen rotumme osalta. Koiramme ovat metsästyskoiria. Koiramme ovat perintö ja osa suomalaista kulttuuria, jota on syytä vaalia. Yhteistyössä arvostaen ja kunnioittaen toinen toisiamme ja niitä kokemuksia ja näkemyksiä mitä olemme koiriemme kanssa saaneet kokea.
Meidän tulee vaalia koiriemme kyvykkyyttä toimia niiden luontaisessa ympäristössä. Koiralle tulee antaa mahdollisuus päästä käyttämään luontaisia vaistojaan ja aistejaan. Koiran tulee päästä työskentelemään siinä tehtävässä, joka on sille rodunomaista. Terveenä, hyvinvoivana, iloisena ja kauniina. Tämä ei voi onnistua muuten kuin isännän avulla. Me koiranomistajat ja koirillamme harrastavat olemme isäntiä.
Avoin keskustelu ja pohtiminen, sekä kunnioittava ja rehellinen asenne toisiamme kohtaan ja yhdessä työskentely antavat perustan, jossa voimme turvallisesti rakentaa tulevaisuuttamme. Turvallisessa ympäristössä voimme olla erilaisia ja erilaisin mielipitein rakentavia. Rakennamme toimintaympäristön, jossa voimme harrastaa, sekä tarjota koirillemme tulevaisuuden, jossa ne ovat terveitä, työtään rakastavia, iloisia ja kauniita
Oma harrastusvuoteni on ollut myös antoisa. Kauden alussa sain kokea koirani ja tyttäreni kanssa hienoja hetkiä ja elämyksiä LINT – kokeessa. Tyttäreni ohjasi koiran AVO -luokasta VOI –luokkaan Poikuehaukuissa ja jatkoi samalla tiellä joulukuussa hankkimalla toisen ykköstuloksen. Tämä osoittaa, että koiran kanssa harrastaminen ei ole vain ”yhden isännän” tehtävä. On ollut mukava huomata, että naisia ja nuoria osallistuuu kokeisiin ja metsästyskoiran kanssa aktiiviseen harrastamiseen. Kannustan teitä rohkeasti mukaan.
Tulevan viikonlopun vietän Kouvolassa, Kouvolan Erämiesten järjestämässä KV-kokeessa. Tyttäreni lähtee ohjaamaan koiraa, minä menen tuomariksi ja kirjailemaan tuloksia verkkoon. Saamme nauttia kaksi päivää koiriemme haukuista, hyvästä tunnelmasta, monista ikimuistoisista tarinoista ja siitä tekemisen meiningistä.
Toivotan kaikille hyvää tulevaa harrastusvuotta. Talvipäivillä maaliskuun 21. päivänä Joensuussa Pielisjoen rannalla olemme yhdessä päättämässä ja sitoutumassa lupauksiimme.
Jani Karttunen
Pohjanpystykorvajaoston sihteeri
Lahti
SPJ:n Pohjanpystykorvaharrastajien hallituspaikka tulee jakoon jälleen seuraavaksi kolmivuotiskaudeksi. Olen ilmoittanut olevani ehdolla tuohon paikkaan ja kiinnostunut työskentelystä pystykorvajärjestön hallituksessa.
Olen työskennellyt pohjanpystykorvajaostossa hoitaen jaoston sihteerin tehtäviä kuluneen toimintavuoden. Jannen soitettua viime keväänä ja kysellessä mukaan jaostoon, hetken jouduin pohtimaan, mihin olen lähtemässä. Päätin kuitenkin suostua ja vuoden mukana olon jälkeen voin todeta, että monimuotoinen vuosi vaiheineen on ollut mielenkiintoinen. Jaostopaikalta olen päässyt näkemään rotua koskevia asioita läheltä ja osallistumaan aktiivisesti rodun eteen tehtävään työhön. Työ on ollut yhteistyötä eri osapuolten kesken. Tutustumista, perehtymistä, oppimista, valmistelua, tiedon hankkimista, tiedon jalostamista, päätöksentekoa, yhteydenpitoa jne.
On ollut hienoa huomata, että työtä tehdään kentän suuntaan harrastajille. Työ on mahdollisuuksien ja toimintaedellytysten luomista. Asiat muuttuvat ja uusia toimintatapoja syntyy kokoajan. Vahva tekemisen meininki on ohjannut toimintaamme. On ollut erityisen hienoa huomata, että tuo tekemisen meininki on kentällä, harrastajien parissa. Kentällä tapahtuva toiminta tuottaa tietoa, kokemuksia ja näkemyksiä, joita on syytä kuunnella herkällä korvalla.
Yksi yhteinen tekijä leimaa meitä ja päämääriämme kaikkien kolmen rotumme osalta. Koiramme ovat metsästyskoiria. Koiramme ovat perintö ja osa suomalaista kulttuuria, jota on syytä vaalia. Yhteistyössä arvostaen ja kunnioittaen toinen toisiamme ja niitä kokemuksia ja näkemyksiä mitä olemme koiriemme kanssa saaneet kokea.
Meidän tulee vaalia koiriemme kyvykkyyttä toimia niiden luontaisessa ympäristössä. Koiralle tulee antaa mahdollisuus päästä käyttämään luontaisia vaistojaan ja aistejaan. Koiran tulee päästä työskentelemään siinä tehtävässä, joka on sille rodunomaista. Terveenä, hyvinvoivana, iloisena ja kauniina. Tämä ei voi onnistua muuten kuin isännän avulla. Me koiranomistajat ja koirillamme harrastavat olemme isäntiä.
Avoin keskustelu ja pohtiminen, sekä kunnioittava ja rehellinen asenne toisiamme kohtaan ja yhdessä työskentely antavat perustan, jossa voimme turvallisesti rakentaa tulevaisuuttamme. Turvallisessa ympäristössä voimme olla erilaisia ja erilaisin mielipitein rakentavia. Rakennamme toimintaympäristön, jossa voimme harrastaa, sekä tarjota koirillemme tulevaisuuden, jossa ne ovat terveitä, työtään rakastavia, iloisia ja kauniita
Oma harrastusvuoteni on ollut myös antoisa. Kauden alussa sain kokea koirani ja tyttäreni kanssa hienoja hetkiä ja elämyksiä LINT – kokeessa. Tyttäreni ohjasi koiran AVO -luokasta VOI –luokkaan Poikuehaukuissa ja jatkoi samalla tiellä joulukuussa hankkimalla toisen ykköstuloksen. Tämä osoittaa, että koiran kanssa harrastaminen ei ole vain ”yhden isännän” tehtävä. On ollut mukava huomata, että naisia ja nuoria osallistuuu kokeisiin ja metsästyskoiran kanssa aktiiviseen harrastamiseen. Kannustan teitä rohkeasti mukaan.
Tulevan viikonlopun vietän Kouvolassa, Kouvolan Erämiesten järjestämässä KV-kokeessa. Tyttäreni lähtee ohjaamaan koiraa, minä menen tuomariksi ja kirjailemaan tuloksia verkkoon. Saamme nauttia kaksi päivää koiriemme haukuista, hyvästä tunnelmasta, monista ikimuistoisista tarinoista ja siitä tekemisen meiningistä.
Toivotan kaikille hyvää tulevaa harrastusvuotta. Talvipäivillä maaliskuun 21. päivänä Joensuussa Pielisjoen rannalla olemme yhdessä päättämässä ja sitoutumassa lupauksiimme.
Jani Karttunen
Pohjanpystykorvajaoston sihteeri
Lahti
Jani Karttunen
Re: Valintoja vuodelle 2015
Janne Kontkaselle sekä Jani Karttuselle 
Mielenkiinnolla odotan vastineita Jani Karttuselle.
Mielenkiinnolla odotan vastineita Jani Karttuselle.
Raija Tiilikainen
Re: Valintoja vuodelle 2015
Hyvät Suomen Pystykorvajärjestön jäsenet.
Lukuisten ympäri Suomea ja yli roturajojen tulleiden harrastajien ja kasvattajien yhteydenottojen pohjalta sekä omien pohdintojeni perusteella olen lupautunut olemaan käytettävissä tulevassa Suomen Pystykorvajärjestön vuosikokouksessa tapahtuvassa hallitusten jäsenten valinnassa. Mahdollinen ehdokkuuteni kohdistuu avoimeksi tulevaan pohjanpystykorvien paikkaan vaikkakin hallituksessa toimiminen tarkoittaisi kohdallani kaikkien 3 rodun etujen tasavertaista ajamista. Niiden jokaisen omia vahvuuksia korostaen ja tarpeetonta vertaamista tai vastakkainasettelua välttäen.
Pitkäaikaisesta kokemuksesta järjestön rotujen parissa tai ehkä juuri siitä syystä koen minulla olevan paljon annettavaa yhteisen pystykorvaisen asiamme eteen hallitustyöskentelyssä. Lähes kolmekymmentä vuotta suomenpystykorvien ja pohjanpystykorvien kanssa eläneenä sekä karjalankarhukoiran kuuluessa kiinteästi metsästysharrastukseeni on antanut minulle laajan ja monipuolisen näkemyksen rotuihimme. Tähän aikaan on mahtunut niin ilon kuin surun hetkiä, huippukoiria, metsässä tai muussa elämässä hieman heikompia yksilöitä, sairauksia ja uskomattomia näytteitä koiriemme terveydestä vielä eläkepäivienkin kynnyksellä. Tämä pitkä ja laaja-alainen kokemus on antanut näkemystä kaikista roduistamme vaikkakin viimeisten kolmentoista vuoden ajan olenkin toiminut aktiivisemmin pohjanpystykorvan parissa.
Olen siis Samuel Uusitalo, maaseutuyrittäjä Jyvässeudulta. Omiksi vahvuuksikseni juuri hallitustyöskentelyä silmällä pitäen luen yhteistyökyvyn sekä neuvottelutaidon, uusien ja innovatiivistenkin ajatusten hyväksynnän kuitenkaan perinteitä unohtamatta, vankan kokemuksen rotujemme kanssa toimimisesta sekä yhdistystoiminnasta koirien ja eränkäynnin saralta. Ja mikä tärkeintä, yhteydenottojen perusteella koen nauttivani luottamusta maan laajuisesti harrastajakunnan keskuudessa.
Suomen Pystykorvajärjestössä olen toiminut jo useita vuosia pohjanpystykorvien hirviyhteyshenkilönä sekä yhden kauden pohjanpystykorvien jaostossa jossa olin muun toiminnan lisäksi opiskelemassa jalostusta ja toiminkin hetken jalostusneuvojana sekä jalostusryhmän vetäjänäkin kauden lopulla. Järjestön toiminnassa olen muutenkin ollut mukana monia vuosia eri tapahtumissa kuten tuomarikollegion järjestämisessä, rotuesittelyissä messuilla ja näyttelyissä, edustustehtävissä koiran kanssa ja viimeisimpänä järjestämässä pystykorvien hirvenhaukun Suomenmestaruusottelua Hirviherraa 2014. Maakunnallisella tasolla toimin aktiivisena Keski-Suomen Puna-Mustat pystykorvayhdistyksen hallituksen jäsenenä sekä kuulun riistaneuvostoon. Olen asunpaikkakuntani metsästysseuran Oittilan Hirvimiehet ry:n puheenjohtaja, RHY: varajäsen, alueemme suurpetoasiamies sekä metsästyksenvalvoja joitain harrastukseen liittyviä luottamustoimia mainitakseni. Lisäksi toimin rivijäsenenä muutamassa muussa metsästys- ja kennelseurassa. Järjestötoiminnan ja koirien kanssa toimimisen sekä jalostustyön osaamista pyrin pitämään jatkuvasti yllä sekä kehittämään sitä osallistumalla mahdollisuuksien mukaan erityyppisiin koulutuksiin.
Pohjanpystykorvien parissa olen siis toiminut lähes 13 vuotta, aina ensimmäisestä pohjanpystykorvasta Caru:sta lähtien. Toiminta on ollut alusta alkaen aktiivista kaikilla osa-alueilla ja rodun tunnettavaksi tekemisen saralla. Monessa asiassa olen koirani kanssa tehnyt ns. pioneerityötä ollen rodun ensimmäinen tai ensimmäisiä ja uraa uurtava harrastaja, esimerkiksi Hirvikäyttövalio, Jäljestysvalio ja luonnetestaus. Suomenmestaruustasolla olen kilpaillut koirani kanssa viimeiset seitsemän vuotta peräjälkeen hirvenhaukussa ja viime vuonna nuori narttumme saavutti jo varasijan linnunhaukun Suomenmestaruusotteluun. Koemuodoista tuttuja ovat niin osallistujana kuin tuomaripätevyyden omaavana linnunhaukku, hirvenhaukku, jäljestys sekä karhunhaukku. Myös Pystykorvajärjestön oma hirvenhaukkutaipuvuustesti on minulle hyvin tuttu. Olenkin ollut järjestämässä jo mainitsemani Hirviherran lisäksi monien vuosien ajan linnunhaukku- ja hirvenhaukkukokeita useiden eri yhdistysten nimissä. Näyttelytoiminta on tullut tutuksi koti- ja ulkomaiden osalta ja olenkin myös tällä saralla ollut järjestämässä koulutuksia harrastajakunnalle näyttelyalkeista aina viime hetken vinkkeihin asti. Metsästyspystykorviemme monipuolisuudesta kertovat myös koiriemme ennakkoluuloton osallistuminen agilityyn, tokoon sekä muihin metsästyskoirille hieman vieraampiin lajeihin lähinnä puolisoni harrastusten kautta.
Toimintani kautta olen oppinut tuntemaan harrastajia ympäri Suomen ja näillä reissuilla onkin syntynyt paljon hyvinkin opettavaisia ja vuorovaikutteisia ystävyyssuhteita. Olen saanut useita palkintoja, tunnustuksia ja muistamisia omasta ja koirieni kanssa tekemästä arvokkaasta työstä mm. Suomenmestaruus 2013, SPJ:n kaksoisvaliomitali ja ehkäpä arvokkaimpana kuitenkin Pystykorvajärjestön kultaisen mitalin alustalla nro.16. Tärkeimpänä kuitenkin unohtumattomat elämykset rakkaiden pystykorvaisten koiriemme parissa.
Yhdessä puolisoni kanssa olemme kasvattaneet pienimuotoisesti pohjanpystykorvia Vaarunvuoren-kennel nimellä ja olenkin kasvattajakurssin sekä kasvattajien jatkokurssin suorittanut jo vuosia sitten.
Näkemykseni mukaan nyt tarvitsemme pitkäjänteistä ja kokemuksenkin mukanaan tuomaa laaja-alaisuutta sekä aktiivista innokkuutta hallitustyöskentelyyn yhdessä siellä jo toimivien henkilöiden kanssa. Kokonaiskuvan hahmottaminen rodussa pienten osa-alueiden sijaan on mielestäni se oikea tie eteenpäin ja vahvuuksien esille tuominen roduittain sekä niiden oman imagon kehittäminen. Tämä pitää sisällään tietenkin ensiarvoisen tärkeät osa-alueet kuten terveys, käyttöominaisuudet, luonne jne.
Mikäli katsotte tällaiselle monipuolisen kokemuksen omaavalle ja rotujemme parissa pitkään aktiivisesti työskennelleelle henkilölle olevan tarvetta Suomen Pystykorvajärjestön hallituksessa pohjanpystykorvien paikalle niin olen käytettävissänne.
Yhdessä toisiimme luottaen ja toisiamme tukien,
Samuel Uusitalo
Lukuisten ympäri Suomea ja yli roturajojen tulleiden harrastajien ja kasvattajien yhteydenottojen pohjalta sekä omien pohdintojeni perusteella olen lupautunut olemaan käytettävissä tulevassa Suomen Pystykorvajärjestön vuosikokouksessa tapahtuvassa hallitusten jäsenten valinnassa. Mahdollinen ehdokkuuteni kohdistuu avoimeksi tulevaan pohjanpystykorvien paikkaan vaikkakin hallituksessa toimiminen tarkoittaisi kohdallani kaikkien 3 rodun etujen tasavertaista ajamista. Niiden jokaisen omia vahvuuksia korostaen ja tarpeetonta vertaamista tai vastakkainasettelua välttäen.
Pitkäaikaisesta kokemuksesta järjestön rotujen parissa tai ehkä juuri siitä syystä koen minulla olevan paljon annettavaa yhteisen pystykorvaisen asiamme eteen hallitustyöskentelyssä. Lähes kolmekymmentä vuotta suomenpystykorvien ja pohjanpystykorvien kanssa eläneenä sekä karjalankarhukoiran kuuluessa kiinteästi metsästysharrastukseeni on antanut minulle laajan ja monipuolisen näkemyksen rotuihimme. Tähän aikaan on mahtunut niin ilon kuin surun hetkiä, huippukoiria, metsässä tai muussa elämässä hieman heikompia yksilöitä, sairauksia ja uskomattomia näytteitä koiriemme terveydestä vielä eläkepäivienkin kynnyksellä. Tämä pitkä ja laaja-alainen kokemus on antanut näkemystä kaikista roduistamme vaikkakin viimeisten kolmentoista vuoden ajan olenkin toiminut aktiivisemmin pohjanpystykorvan parissa.
Olen siis Samuel Uusitalo, maaseutuyrittäjä Jyvässeudulta. Omiksi vahvuuksikseni juuri hallitustyöskentelyä silmällä pitäen luen yhteistyökyvyn sekä neuvottelutaidon, uusien ja innovatiivistenkin ajatusten hyväksynnän kuitenkaan perinteitä unohtamatta, vankan kokemuksen rotujemme kanssa toimimisesta sekä yhdistystoiminnasta koirien ja eränkäynnin saralta. Ja mikä tärkeintä, yhteydenottojen perusteella koen nauttivani luottamusta maan laajuisesti harrastajakunnan keskuudessa.
Suomen Pystykorvajärjestössä olen toiminut jo useita vuosia pohjanpystykorvien hirviyhteyshenkilönä sekä yhden kauden pohjanpystykorvien jaostossa jossa olin muun toiminnan lisäksi opiskelemassa jalostusta ja toiminkin hetken jalostusneuvojana sekä jalostusryhmän vetäjänäkin kauden lopulla. Järjestön toiminnassa olen muutenkin ollut mukana monia vuosia eri tapahtumissa kuten tuomarikollegion järjestämisessä, rotuesittelyissä messuilla ja näyttelyissä, edustustehtävissä koiran kanssa ja viimeisimpänä järjestämässä pystykorvien hirvenhaukun Suomenmestaruusottelua Hirviherraa 2014. Maakunnallisella tasolla toimin aktiivisena Keski-Suomen Puna-Mustat pystykorvayhdistyksen hallituksen jäsenenä sekä kuulun riistaneuvostoon. Olen asunpaikkakuntani metsästysseuran Oittilan Hirvimiehet ry:n puheenjohtaja, RHY: varajäsen, alueemme suurpetoasiamies sekä metsästyksenvalvoja joitain harrastukseen liittyviä luottamustoimia mainitakseni. Lisäksi toimin rivijäsenenä muutamassa muussa metsästys- ja kennelseurassa. Järjestötoiminnan ja koirien kanssa toimimisen sekä jalostustyön osaamista pyrin pitämään jatkuvasti yllä sekä kehittämään sitä osallistumalla mahdollisuuksien mukaan erityyppisiin koulutuksiin.
Pohjanpystykorvien parissa olen siis toiminut lähes 13 vuotta, aina ensimmäisestä pohjanpystykorvasta Caru:sta lähtien. Toiminta on ollut alusta alkaen aktiivista kaikilla osa-alueilla ja rodun tunnettavaksi tekemisen saralla. Monessa asiassa olen koirani kanssa tehnyt ns. pioneerityötä ollen rodun ensimmäinen tai ensimmäisiä ja uraa uurtava harrastaja, esimerkiksi Hirvikäyttövalio, Jäljestysvalio ja luonnetestaus. Suomenmestaruustasolla olen kilpaillut koirani kanssa viimeiset seitsemän vuotta peräjälkeen hirvenhaukussa ja viime vuonna nuori narttumme saavutti jo varasijan linnunhaukun Suomenmestaruusotteluun. Koemuodoista tuttuja ovat niin osallistujana kuin tuomaripätevyyden omaavana linnunhaukku, hirvenhaukku, jäljestys sekä karhunhaukku. Myös Pystykorvajärjestön oma hirvenhaukkutaipuvuustesti on minulle hyvin tuttu. Olenkin ollut järjestämässä jo mainitsemani Hirviherran lisäksi monien vuosien ajan linnunhaukku- ja hirvenhaukkukokeita useiden eri yhdistysten nimissä. Näyttelytoiminta on tullut tutuksi koti- ja ulkomaiden osalta ja olenkin myös tällä saralla ollut järjestämässä koulutuksia harrastajakunnalle näyttelyalkeista aina viime hetken vinkkeihin asti. Metsästyspystykorviemme monipuolisuudesta kertovat myös koiriemme ennakkoluuloton osallistuminen agilityyn, tokoon sekä muihin metsästyskoirille hieman vieraampiin lajeihin lähinnä puolisoni harrastusten kautta.
Toimintani kautta olen oppinut tuntemaan harrastajia ympäri Suomen ja näillä reissuilla onkin syntynyt paljon hyvinkin opettavaisia ja vuorovaikutteisia ystävyyssuhteita. Olen saanut useita palkintoja, tunnustuksia ja muistamisia omasta ja koirieni kanssa tekemästä arvokkaasta työstä mm. Suomenmestaruus 2013, SPJ:n kaksoisvaliomitali ja ehkäpä arvokkaimpana kuitenkin Pystykorvajärjestön kultaisen mitalin alustalla nro.16. Tärkeimpänä kuitenkin unohtumattomat elämykset rakkaiden pystykorvaisten koiriemme parissa.
Yhdessä puolisoni kanssa olemme kasvattaneet pienimuotoisesti pohjanpystykorvia Vaarunvuoren-kennel nimellä ja olenkin kasvattajakurssin sekä kasvattajien jatkokurssin suorittanut jo vuosia sitten.
Näkemykseni mukaan nyt tarvitsemme pitkäjänteistä ja kokemuksenkin mukanaan tuomaa laaja-alaisuutta sekä aktiivista innokkuutta hallitustyöskentelyyn yhdessä siellä jo toimivien henkilöiden kanssa. Kokonaiskuvan hahmottaminen rodussa pienten osa-alueiden sijaan on mielestäni se oikea tie eteenpäin ja vahvuuksien esille tuominen roduittain sekä niiden oman imagon kehittäminen. Tämä pitää sisällään tietenkin ensiarvoisen tärkeät osa-alueet kuten terveys, käyttöominaisuudet, luonne jne.
Mikäli katsotte tällaiselle monipuolisen kokemuksen omaavalle ja rotujemme parissa pitkään aktiivisesti työskennelleelle henkilölle olevan tarvetta Suomen Pystykorvajärjestön hallituksessa pohjanpystykorvien paikalle niin olen käytettävissänne.
Yhdessä toisiimme luottaen ja toisiamme tukien,
Samuel Uusitalo
Samuel Uusitalo
www.yla-tihtari.fi
www.yla-tihtari.fi
Re: Valintoja vuodelle 2015
Oikein hyvä ja kattava yhteenveto Samuelilta. Hyvä ja aktiivinen sekä ajankohtainen ulostulo asian suhteen. Kannustan varauksettomasti Samuelia hallitukseen. Rakentava ja yhteistyötä kiihkottomasti rakentava ja arvostava henkilö.
Olen itse ollut pitkään spj:n hallituksessa ja uskoisin, että juuri tällaisia nuoria persoonia siellä kaivattaisiin. Rodun eteen motivoituneita, maltillisia, harkitsevia ja analyyttisiä henkilöitä. Kuitenkin mikä on kaikkein tärkeitä, pitää olla aikaa hoitaa näitä yhteisiä asioita ja sitä kyllä Samuelilla on.
Kannatan lämpimästi Samuelia SPJ:N hallitukseen.
Olen itse ollut pitkään spj:n hallituksessa ja uskoisin, että juuri tällaisia nuoria persoonia siellä kaivattaisiin. Rodun eteen motivoituneita, maltillisia, harkitsevia ja analyyttisiä henkilöitä. Kuitenkin mikä on kaikkein tärkeitä, pitää olla aikaa hoitaa näitä yhteisiä asioita ja sitä kyllä Samuelilla on.
Kannatan lämpimästi Samuelia SPJ:N hallitukseen.
Seppo Tahvonen
Re: Valintoja vuodelle 2015
Jani Karttusen viestistä ei käy ilmi millään tavalla, että millainen kokemus hänellä on pystykorvaisista kavereista. Voisitko Jani hieman tarkentaa noilta osin ? Oletko kasvattanut koiria, kauanko sinulla on ollut pystykorvia ja onko kokemusta yhdistystoiminnasta tai toimimisesta luottamustehtävissä ? Mielestäni on erittäin tärkeää tietää henkilön kokemus koirapuolelta, jotta ehdokkaita voisi verrata keskenään ko toimeen..
Mika Puustinen
Re: Valintoja vuodelle 2015
Mikäli hallituspaikalle pyrkijä haluaa esitellä itseään ja ajatuksiaan (mielellään kuvan kanssa) helmikuun Pystykorvassa, niin materiaalin tulisi olla minulla toimituksessa tammikuun loppuun mennessä. Kaikkia jäseniä ajatellen infon jakaminen lehden kautta olisi ihan hyvä juttu.
t. Heidi, toimitus@spj.fi
t. Heidi, toimitus@spj.fi
Heidi Lahtinen, Höyheneukon kennel
Re: Valintoja vuodelle 2015
Viikonloppu meni touhutessa Kouvolan KV kokeessa järjestelyjen parissa tuloksia kirjaillessa ja olipa oma koirani tyttäreni ohjaamana mukana kisoissa molempina päivinä, joten vastaaminen Mika Puustisen kysymykseen kesti totuttua pidempään.
Järjestötoimintaan ja avoimeen kansalaisvaikuttamiseen, yhdistyksessä toimimiseen ja yhdistystoiminnan ohjaamiseen olen saanut koulutuksen ensimmäisen ammattini kautta. Valmistuin vuonna 1995 nuorisotoiminnan ohjaajaksi, jolloin koulutuksessa järjestötyö ja yhdistystoiminta olivat pakollisia opintoja.
Nuorisotyön aikoina sain olla useiden eri nuorisotoimintaan liittyvien järjestöjen kanssa tekemisissä, seurata vapaaehtoisten työskentelyä, olla kouluttamassa vapaaehtoisia toimijoita, auttamassa yhdistyksiä toiminnassa jne. Vuonna 2000 päätin kuitenkin, että nuoriso- ja sosiaalityö saavat jäädä. Hakeuduin opiskelemaan tekniselle alalla ja valmistuin 2005 ohjelmistotekniikan insinööriksi.
Lasten kasvaessa he aloittivat urheilu- ja liikuntaharrastuksiaan ja järjestötyö tuli jälleen kuvioihini mukaan. Vanhempia tarvittiin suunnittelemaan, päättämään ja toteuttamaan toimintaa. 2000-luvulla toimin useita vuosia juniorijalkapallojoukkueen joukkueenjohtajana ja joukkuehan on kuin yhdistyksen jaosto konsanaan. Voisin jopa todeta, että muutamia välivuosia lukuun ottamatta olen ollut mukana jollakin tavalla mukana järjestö- tai yhdistystoiminnassa koko aikuisikäni. Joten kompetenssia pitäisi teknisessä mielessä toimimiseen olla.
Toimimista voidaan tietysti tarkastella myös substanssi mielessä. Kokemus luo vahvan perustan substanssiosaamiselle ja sen merkitystä ei tule väheksyä. Punainen pystykorva tuli torppaani 2006 adoptiokoirana isännän menehdyttyä. Olin tosin saanut tutustua ja metsästellä tuon koiran kanssa jo vuosia tätä ennen ja kyseisen koiran pentu oli jo muutamia vuosia aikaisemmin saanut kodin isäni ja äitini talossa. 2011 punainen erästely-ystäväni sitten menehtyi vanhuuttaan, jonka jälkeen päädyin pohjikseen pienten sattumien kautta. Tosin tuota sattumaa oli avittamassa pitkään kytenyt ajatus pohjanpystykorvasta. Seurakoiriksi luokiteltavien koirien kanssa olen touhunnut jo pienestä lähtien.
Näkisin kuitenkin, että kokemus koiran kasvattamisesta ei ole kynnyskysymys hallitustyöskentelylle. Tietoa meillä on saatavilla tänä päivänä oman mielipiteen ja päätöksenteon pohjaksi. Ihmisten kohtaaminen, heidän oivalluksensa ja ideansa jalostuvat vuorovaikutuksessa prosessin kautta viimein valmisteltavaksi esityksiksi ja päätöksiksi. Päätös, jota viimein tulet kannattamaan ja joka jalostuu tavaksi toimia voi kuitenkin olla toiselle mieleinen ja toiselle vähemmän mieleinen. Tämäkin on hyväksyttävä.
Koiria en ole koskaan kasvattanut. Tässä olen toistaiseksi luottanut toisten kokemukseen ja seurannut kasvattamista ja koiran jalostamista enemmänkin kyselevänä kuin kommentoivana. Monta muuttujaa... On hyvinkin mahdollista, että jonain päivänä pohjisnarttuni pennuttaisin ja olisin sitten taas yhtä kokemusta rikkaampi.
Järjestötoimintaan ja avoimeen kansalaisvaikuttamiseen, yhdistyksessä toimimiseen ja yhdistystoiminnan ohjaamiseen olen saanut koulutuksen ensimmäisen ammattini kautta. Valmistuin vuonna 1995 nuorisotoiminnan ohjaajaksi, jolloin koulutuksessa järjestötyö ja yhdistystoiminta olivat pakollisia opintoja.
Nuorisotyön aikoina sain olla useiden eri nuorisotoimintaan liittyvien järjestöjen kanssa tekemisissä, seurata vapaaehtoisten työskentelyä, olla kouluttamassa vapaaehtoisia toimijoita, auttamassa yhdistyksiä toiminnassa jne. Vuonna 2000 päätin kuitenkin, että nuoriso- ja sosiaalityö saavat jäädä. Hakeuduin opiskelemaan tekniselle alalla ja valmistuin 2005 ohjelmistotekniikan insinööriksi.
Lasten kasvaessa he aloittivat urheilu- ja liikuntaharrastuksiaan ja järjestötyö tuli jälleen kuvioihini mukaan. Vanhempia tarvittiin suunnittelemaan, päättämään ja toteuttamaan toimintaa. 2000-luvulla toimin useita vuosia juniorijalkapallojoukkueen joukkueenjohtajana ja joukkuehan on kuin yhdistyksen jaosto konsanaan. Voisin jopa todeta, että muutamia välivuosia lukuun ottamatta olen ollut mukana jollakin tavalla mukana järjestö- tai yhdistystoiminnassa koko aikuisikäni. Joten kompetenssia pitäisi teknisessä mielessä toimimiseen olla.
Toimimista voidaan tietysti tarkastella myös substanssi mielessä. Kokemus luo vahvan perustan substanssiosaamiselle ja sen merkitystä ei tule väheksyä. Punainen pystykorva tuli torppaani 2006 adoptiokoirana isännän menehdyttyä. Olin tosin saanut tutustua ja metsästellä tuon koiran kanssa jo vuosia tätä ennen ja kyseisen koiran pentu oli jo muutamia vuosia aikaisemmin saanut kodin isäni ja äitini talossa. 2011 punainen erästely-ystäväni sitten menehtyi vanhuuttaan, jonka jälkeen päädyin pohjikseen pienten sattumien kautta. Tosin tuota sattumaa oli avittamassa pitkään kytenyt ajatus pohjanpystykorvasta. Seurakoiriksi luokiteltavien koirien kanssa olen touhunnut jo pienestä lähtien.
Näkisin kuitenkin, että kokemus koiran kasvattamisesta ei ole kynnyskysymys hallitustyöskentelylle. Tietoa meillä on saatavilla tänä päivänä oman mielipiteen ja päätöksenteon pohjaksi. Ihmisten kohtaaminen, heidän oivalluksensa ja ideansa jalostuvat vuorovaikutuksessa prosessin kautta viimein valmisteltavaksi esityksiksi ja päätöksiksi. Päätös, jota viimein tulet kannattamaan ja joka jalostuu tavaksi toimia voi kuitenkin olla toiselle mieleinen ja toiselle vähemmän mieleinen. Tämäkin on hyväksyttävä.
Koiria en ole koskaan kasvattanut. Tässä olen toistaiseksi luottanut toisten kokemukseen ja seurannut kasvattamista ja koiran jalostamista enemmänkin kyselevänä kuin kommentoivana. Monta muuttujaa... On hyvinkin mahdollista, että jonain päivänä pohjisnarttuni pennuttaisin ja olisin sitten taas yhtä kokemusta rikkaampi.
Jani Karttunen