Merkinnän arvostelusta

[punakone]

"Merkintä arvostellaan heikoksi myös silloin, kun merkintä voidaan todeta vain etäältä kuulohavainnolla ja näköhavainto saadaan vasta linnun karkottumisen jälkeen lentävästä linnusta."

Tästä pykälästä tuntuu olevan monenlaista eri käsitystä ihan ylituomareista jopa lintutuomarikouluttajiin.

[enp]

"Merkintä arvostellaan heikoksi myös silloin, kun merkintä voidaan todeta vain etäältä kuulohavainnolla ja näköhavainto saadaan vasta linnun karkottumisen jälkeen lentävästä linnusta."

Tästä pykälästä tuntuu olevan monenlaista eri käsitystä ihan ylituomareista jopa lintutuomarikouluttajiin.

Ei hyväksyttävä merkintä

Jos merkintä ei täytä em. vaatimuksia ei haukkua hyväksytä eikä haukkutyöskentelyä arvostella. Tällainen tilanne voi olla kyseessä silloin kun etäisyys haukkupaikalle on niin pitkä, ettei merkinnän toteamiseksi saada riittävän luotettavaa näkö- ja kuulohavaintoa. Merkintää ei myöskään arvostella eikä haukkua hyväksytä, mikäli koiralla on kiinteä väärä merkintä.

Mielestäni tässä ei ole mitään epäselvää. Sääntöjä voidaan vieläkin kyllä tulkita monella tavalla jälkikäteen, kuten tämäkin esimerkki on jo osoittanut. Tapauskohtaiset ratkaisut tehdään joka tapauksessa metsässä ja paikalla ollessa.

[peija04]

Eerolle sekä Eskolle.
En väitä että ko. todellisessa tilanteessa on tehty mitään väärin, ja Eskokin on periaatteessa oikeassa. Perustan kommenttini vain tulkintaani Eeron kirjoittamasta esimerkkitapauksesta, ja siinähän sanotaan ensimmäisen tilanteen olleen n. 300 m päässä ja toisen vähintään 300 m päässä ensimmäisestä vinottain ryhmästä pois päin. Tästä päättelin, että toinen haukkutapahtuma olisi ollut n. 500 m (puoli kilometriä) etäisyydellä ryhmästä. Tältä matkalta on mielestäni mahdoton hyvässäkään maastossa (poikkeuksena avomaasto ja kiikarit) todeta mitä haukulla oikeasti tapahtui. Ja jos tarkkoja ollaan, niin oltiin jo kiitettävän hakuetäisyyden ulkopuolella, eikä siellä olevia lintuja lasketa löytömahdollisuuksiksi muutoin kuin koiran eduksi silloin kun se saa siitä haukun, ja merkintä päästään varmuudella toteamaan.
Ja luulempa sen Eeron niin kuin Eskonkin koiran, jopa heidän nähtensä, bonganneen useammin kuin kerran linnun suoraan lennosta ja painaneen perään niin ...leesti.

[peija04]

Tässä mutusteltavaa Eerolle ja muillekin asiasta kiinnostuneille.

2.1. MERKINTÄ (0...10 pistettä)

Merkintä tarkoittaa tilannetta ja tapahtumaa jossa koira saatuaan haju-, kuulo- tai näköaistinsa avulla havainnon puussa olevasta linnusta haukkumalla ja muulla käyttäytymisellään, merkitsemällä, ilmaisee linnun olinpaikan. Merkintä vaikuttaa oleellisesti perinteisen linnunmetsästyksen tuloksellisuuteen ja viehättävyyteen. Koiran merkitessä hyvin on metsästäjän koiransa haukkutavan, sijoittumisen ja muun käyttäytymisen perusteella helppo löytää lintu. Merkinnän arvostelussa kiin-nitetään huomio nimen omaan tähän seikkaan.

Merkintä arvostellaan vain sellaisissa haukkutilanteissa jossa koiran työskentely ja haukun kohteena oleva lintu, parvi tai poikue nähdään. Poikkeuksellisesti merkintä voidaan arvostella myös sellaisessa tilanteessa jossa erittäin tiheäkasvustoinen tai peitteinen maasto estää linnun näkemisen vaikka ollaan jo niin lähellä, että koira ja sen työskentely nähdään. Tällaisessa tapauksessa jossa lintua ei nähdä, tulee linnun karkotessa kuulon perusteella pystyä varmasti tunnistamaan lintulaji ja yksittäisen linnun kyseessä ollessa sukupuoli, sekä niin ikään karkkoäänen perusteella pystyä varmasti paikallistamaan linnun sijaintipaikka suhteessa koiraan. Merkinnän ansiopisteet määräytyvät merkintätaulukosta. Pistemäärä saadaan merkintöjen lukumäärän ja yksittäisten haukkujen merkintäpisteiden summan perusteella.

Sellainen haukku jossa koiran työskentelyä ei päästä näkemään, voidaan kuitenkin hyväksyä ja käsitellä lintuhaukkuna jos muutoin voidaan olla varmoja koiran haukkutyöskentelyn kohdentuvan kokeessa hyväksyttävään riistalintuun. Tämä edellyttää linnun, parven tai poikueen näkemistä haukulla tai välittömästi haukulta karkottumisen jälkeen, tai läheltä saatua kuulohavaintoa haukulta karkkoavasta linnusta tai linnuista. Vain puussa olevaan lintuun tai lintuihin kohdistuva haukku hyväksytään lintuhaukuksi.

Uusintahaukku voidaan hyväksyä ja arvostella vain silloin kun sekä ensihaukun, että uusintahaukun merkintä on pystytty arvostelemaan.

Merkinnän arvosteluperusteet ja merkintäpisteet.

Kiitettävä merkintä (3 pistettä)
Merkintä on kiitettävä silloin kun sen perusteella on helppo päätellä puu jossa lintu on ja jopa linnun sijainti kyseisessä puussa. Merkitessään kiitettävästi koira haukkuu kiinteästi, käyttäytyy varmasti, sekä osoittaa katseellaan ja olemuksellaan linnun olinpaikan. Koira on kiitettävästi merkitessään yleensä lintupuun välittömässä läheisyydessä, mutta merkintä on kiitettävä myös koiran ollessa suhteellisen kaukanakin lintupuusta, jos sen käyttäytymisen ja kiinteän haukun perusteella voidaan tarkasti päätellä puu jossa lintu on. Tällainen työskentely samoin kuin se, että koira haukkuu parven tai poikueen yksittäistä lintua, ja merkitsee sen kiitettävästi huolimatta muista ääntelevistä ja siirtyvistä linnuista on osoitus koiran hyvyydestä ja tulee ottaa huomioon lisäansiopisteitä annettaessa.

Tyydyttävä merkintä (2 pistettä)
Merkintä arvostellaan tyydyttäväksi silloin, kun sen perusteella ei pystytä selkeästi päättelemään puuta jossa lintu on. Koiran käyttäytymisestä voidaan päätellä sen olevan tietoinen lähistöllä olevasta linnusta, mutta hauku kohdistuu lintupuun läheisyydessä oleviin muihinkin puihin tai puuryhmää jossa lintupuu sijaitsee. Koira vaihtaa haukkuessaan paikkaa, eikä saa nimenomaisesti lintupuuhun kohdistuvaa kiinteää tarkkaa merkintää pitkään kestäneenkään haukun aikana. Merkintä on tyydyttävä myös silloin, kun koira saman haukun aikana haukkuu kiinteästi useampaa kuin kahta parven tai poikueen lintua.

Heikko merkintä (1 piste)
Merkintä arvostellaan heikoksi silloin, kun sen perusteella ei pystytä päättelemään puuta tai puuryhmää jossa lintu on. Koiran käytös ja haukkutyöskentely on epävarmaa. Koira pysyttelee lintupuun lähialueella ja saattaa haukkua ns. aluehaukkua pitkäänkin. Koiran käyttäytymisen perusteella ei kuitenkaan missään vaiheessa pystytä päättelemään linnun olinpaikkaa ja linnun löytäminen on erittäin vaikeaa. Merkintä on heikko myös silloin koira ei saa parvessa tai poikueessa yksittäiseen lintuun kohdistuvia kiinteitä haukkuja, vaan haukkuu aluehaukkua.

Ei hyväksyttävä merkintä
Jos merkintä ei täytä em. vaatimuksia ei haukkua hyväksytä eikä haukkutyöskentelyä arvostella. Merkintää ei myöskään arvostella eikä haukkua hyväksytä, mikäli koiralla on kiinteä väärä merkintä.

Katso merkintätaulukko sääntökirjan takaosasta.


Pankaahan kommenttia ja korjausesityksiä. Vai kannattaako unohtaa koko juttu.
Mitä sanoo TUUTIKKI?

[peija04]

Eikö todellakaan edes TUUTIKKI halua kommentoida.
Jospa se auttaisi kun pannaan tähän saman aikaisesti näkyviin sekä nyt voimassa oleva, että ehdotelma uudeksi.
Itse jo hieman ehdotustani eilisestä viilasinkin.

Nyt voimassa oleva sääntö.

2.1. MERKINTÄ (0...10 pistettä)
Merkinnällä tarkoitetaan koiran kykyä haukkuessaan osoittaa sijoittumisellaan ja käyttäytymisellään linnun olinpaikka. Tulos käytännön metsästyksessä riippuu olennaisesti merkinnän tarkkuudesta. Hyvä koira merkitsee lähes aina oikein ja tarkasti.

Pisteet määräytyvät merkintätaulukosta. Pistemäärä saadaan merkintöjen lukumäärän ja yksittäisten haukkujen merkintäpisteiden summan perusteella.

Haukun hyväksymisen ja merkinnän arvostelun edellytyksenä on, että joko linnusta tai koirasta saadaan haukulla tai välittömästi haukun katkettua näköhavainto. Poikkeuksena on kuitenkin tilanne, jossa hyvin peitteinen maasto tai muu näköeste estää näköhavainnon saannin. Tällaisessa tilanteessa merkintä voidaan arvostella ja haukku hyväksyä pelkän kuulohavainnon perusteella. Hyväksymisen edellytyksenä kuitenkin on, että sekä koirasta että linnusta saadaan varma kuulohavainto haukulla tai linnun karkkoamistilanteessa. Tapahtuman täytyy olla hyvin lähellä ryhmää ja kuulon perusteella pitää ehdottoman varmasti pystyä määrittelemään merkinnän tarkkuus sekä se, karkkoaako haukulta kokeessa hyväksytty riistalintu.

Merkinnän lajit
Merkintä arvostellaan hyväksytyissä lintuhaukuissa. Merkinnän lajit ovat kiitettävä, tyydyttävä ja heikko.

Kiitettävä merkintä (3 pistettä)
Merkintä on kiitettävä, jos sen perusteella voidaan varmuudella päätellä puu, jossa lintu istuu. Merkitessään kiitettävästi koira yleensä käyttäytyy varmasti, sekä osoittaa katseellaan ja olemuksellaan linnun istumispaikan. Hyvin peitteisessä maastossa voidaan merkintä hyväksyä kiitettäväksi, jos joko linnusta tai koirasta on näköhavainto ja haukkutyöskentely voidaan äänen perusteella todeta tarkaksi. Merkintä voi olla kiitettävä vaikka koira onkin suhteellisen kaukana lintupuusta. Tällainen tulee kysymykseen lähinnä kokeneilla koirilla avoimessa maastossa lintujen ollessa arkoja. Tällöin koira kuitenkin käytöksellään ja kiinteällä haukulla merkitsee linnun. Jos koira haukkuu parven tai poikueen yksittäistä lintua ja merkitsee sen kiitettävästi, huolimatta muista ääntelevistä ja siirtyvistä linnuista, voidaan tämä ottaa huomioon lisäansiopisteissä.

Tyydyttävä merkintä (2 pistettä)
Merkintä arvostellaan tyydyttäväksi silloin, kun koira ei pysty tarkasti osoittamaan linnun olinpaikkaa, vaan haukkuu puuryhmää, jossa lintu istuu. Jos koira saman haukun aikana haukkuu kiinteästi useampaa kuin kahta parven tai poikueen lintua, arvostellaan merkintä tyydyttäväksi. Kuulon perusteella merkintä voidaan todeta korkeintaan tyydyttäväksi. Merkintä on tyydyttävä, kun se kuulon perusteella on todettu tarkaksi.

Heikko merkintä (1 piste)
Merkintä arvostellaan heikoksi silloin, kun koira ei pysty kiinteästi osoittamaan puuta tai puuryhmää, jossa lintu istuu. Haukku on tällöin yleensä siirtyilevää ja epävarmaa eli ns. aluehaukkua, mutta koira pysyttelee kuitenkin haukkukohteen läheisyydessä. Parvessa tai poikueessa koira ei saa yhteen lintuun kohdistuvia kiinteitä haukkuja, vaan haukkuu aluehaukkua. Merkintä arvostellaan heikoksi myös silloin, kun merkintä voidaan todeta vain etäältä kuulohavainnolla ja näköhavainto saadaan vasta linnun karkottumisen jälkeen lentävästä linnusta. Tällöin voidaan arvioida vain merkinnän oikeellisuus. Jos merkintää ei kuulon perusteella ole voitu todeta tarkaksi merkinnäksi, niin muissa hyväksyttävissä tapauksissa se on heikko.

Ei hyväksyttävä merkintä
Jos merkintä ei täytä em. vaatimuksia ei haukkua hyväksytä eikä haukkutyöskentelyä arvostella. Tällainen tilanne voi olla kyseessä silloin kun etäisyys haukkupaikalle on niin pitkä, ettei merkinnän toteamiseksi saada riittävän luotettavaa näkö- ja kuulohavaintoa. Merkintää ei myöskään arvostella eikä haukkua hyväksytä, mikäli koiralla on kiinteä väärä merkintä.

Arvosteluohjeita
Merkintä parvessa tai poikueessa pitää todeta samoin kuin yksittäiselle linnulle.

Katso merkintätaulukko sääntökirjan takaosasta.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Ehdotelma uudeksi merkintäsäännöksi.

2.1. MERKINTÄ (0...10 pistettä)
Merkintä tarkoittaa tilannetta ja tapahtumaa jossa koira saatuaan haju-, kuulo- tai näköaistinsa avulla havainnon puussa olevasta linnusta haukkumalla ja muulla käyttäytymisellään, merkitsemällä, ilmaisee linnun olinpaikan. Merkintä vaikuttaa oleellisesti perinteisen linnunmetsästyksen tuloksellisuuteen ja viehättävyyteen. Koiran merkitessä hyvin on metsästäjän koiransa haukkutavan, sijoittumisen ja muun käyttäytymisen perusteella helppo löytää lintu. Merkinnän arvostelussa kiinnitetään huomio nimen omaan tähän seikkaan.

Merkintä arvostellaan vain sellaisissa haukkutilanteissa jossa koiran työskentely haukulla, ja haukun kohteena oleva lintu, parvi tai poikue nähdään. Poikkeuksellisesti merkintä voidaan arvostella myös sellaisessa tilanteessa jossa erittäin tiheäkasvustoinen tai peitteinen maasto estää linnun näkemisen vaikka ollaan jo niin lähellä, että koira ja sen työskentely nähdään. Tällaisessa tapauksessa jossa lintua ei nähdä, tulee linnun karkotessa kuulon perusteella pystyä varmasti tunnistamaan lintulaji ja yksittäisen linnun kyseessä ollessa sukupuoli, sekä niin ikään karkkoäänen perusteella pystyä varmasti paikallistamaan linnun sijaintipaikka suhteessa koiraan.

Merkinnän ansiopisteet määräytyvät merkintätaulukosta. Pistemäärä saadaan merkintöjen lukumäärän ja yksittäisten haukkujen merkintäpisteiden summan perusteella.

Sellainen haukkutilanne, sen estämättä että koiran merkintäsuoritusta ei päästä arvostelemaan, käsitellään lintuhaukkuna, jos tilanteessa muutoin voidaan olla varmoja koiran haukkutyöskentelyn kohdentuvan kokeessa hyväksyttävään riistalintuun. Tämä edellyttää linnun, parven tai poikueen näkemistä haukulla tai välittömästi haukulta karkottumisen jälkeen, tai varmaa kuulohavaintoa haukulta karkkoavasta linnusta tai linnuista. Hyväksyttävät lintuhaukut käsitellään merkinnästä riippumatta pysyttämisen suhteen saman arvoisina. Haukkutilanteen hyväksyminen lintuhaukuksi edellyttää edellisen lisäksi toteamista siitä, että haukku kohdistuu puussa olevaan lintuun.

Haukkuja jotka eivät täytä edellä mainittuja vaatimuksia ei hyväksytä lintuhaukuksi.

Uusintahaukku voidaan hyväksyä ja arvostella vain silloin kun sekä ensihaukun, että uusintahaukun merkintä on pystytty arvostelemaan.

Merkinnän arvosteluperusteet ja merkintäpisteet.

Kiitettävä merkintä (3 pistettä)
Merkintä on kiitettävä silloin kun sen perusteella on helppo päätellä puu jossa lintu on ja jopa linnun sijainti kyseisessä puussa. Merkitessään kiitettävästi koira haukkuu kiinteästi, käyttäytyy varmasti, sekä osoittaa katseellaan ja olemuksellaan linnun olinpaikan. Koira on kiitettävästi merkitessään yleensä lintupuun välittömässä läheisyydessä, mutta merkintä on kiitettävä myös koiran ollessa suhteellisen kaukanakin lintupuusta, jos sen käyttäytymisen ja kiinteän haukun perusteella voidaan tarkasti päätellä puu jossa lintu on. Tällainen työskentely samoin kuin se, että koira haukkuu parven tai poikueen yksittäistä lintua, ja merkitsee sen kiitettävästi huolimatta muista ääntelevistä ja siirtyvistä linnuista on osoitus koiran hyvyydestä ja tulee ottaa huomioon lisäansiopisteitä annettaessa.

Tyydyttävä merkintä (2 pistettä)
Merkintä arvostellaan tyydyttäväksi silloin, kun sen perusteella ei pystytä selkeästi päättelemään puuta jossa lintu on. Koiran käyttäytymisestä voidaan päätellä sen olevan tietoinen lähistöllä olevasta linnusta, mutta haukku kohdistuu lintupuun läheisyydessä oleviin muihinkin puihin tai puuryhmää jossa lintupuu sijaitsee. Koira vaihtaa haukkuessaan paikkaa, eikä saa nimenomaisesti lintupuuhun kohdistuvaa kiinteää tarkkaa merkintää pitkään kestäneenkään haukun aikana. Merkintä on tyydyttävä myös silloin, kun koira saman haukun aikana haukkuu kiinteästi useampaa kuin kahta parven tai poikueen lintua.

Heikko merkintä (1 piste)
Merkintä arvostellaan heikoksi silloin, kun sen perusteella ei pystytä päättelemään puuta tai puuryhmää jossa lintu on. Koiran käytös ja haukkutyöskentely on epävarmaa. Koira pysyttelee lintupuun lähialueella ja saattaa haukkua ns. aluehaukkua pitkäänkin. Koiran käyttäytymisen perusteella ei kuitenkaan missään vaiheessa pystytä päättelemään linnun olinpaikkaa ja linnun löytäminen on erittäin vaikeaa. Merkintä on heikko myös silloin kun koira ei saa parvessa tai poikueessa yksittäiseen lintuun kohdistuvia kiinteitä haukkuja, vaan haukkuu aluehaukkua.

Ei hyväksyttävä merkintä
Jos merkintä ei täytä em. vaatimuksia ei haukkua hyväksytä eikä haukkutyöskentelyä arvostella. Merkintää ei myöskään arvostella eikä haukkua hyväksytä, mikäli koiralla on kiinteä väärä merkintä.

Katso merkintätaulukko sääntökirjan takaosasta.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Rohkeasti vaan kommentteja. Ei ole pelkoa että tämä ainakaan tämmöisenään menee painoon.

[Tuutikki]

Päällikkö tässä miettii , että mikäli Te ylituomarimiehet ette saa asiaa ratkaistua, huutakaa Tuutikki apuun. Päällikkö hakkaa sen sitten lopullisessa muodossaan Korttovaaran kallioon.

Tuohonko peija04 vetoat

Mutta rehellisesti sanottuna juuri tällaista keskustelua olisin kaivannut tämän hirvikoesääntö uudistuksenkin vuoksi . Ylituomarit ( varsinkin kouluttavat ) olisi voinut kertoa omia näkemyksiään eri sääntökohdista ja sitä miten se mahdollisesti mihinkin asiaan vaikuttaa, vai vaikuttaako mitenkään jne.

[Pyrykoira]

Minua on tässä sääntö keskustelussa askarruttanut:

1. miten todetaan merkinnän oikeellisuus kuulohavainnolla kertokaa tarkasti, miten se todennetaan siellä maastossa.

2.voiko olla oikeudenmukaista, että merkintäpisteet ovat riippuvaisia tuomarin hiivintätaidoista = merkinnän näköhavainnosta ?

3.voiko joku väittää tosissaan, että voi tehdä totuudenmukaisia näköhavaintoja ja puustalöytöjen toteamisia 300 m ja siitä yli olevilta etäisyyksiltä metsämaastossa ?

4. mitä vaaditaan hyväksyttävään puustalöytöön ? Kts. Sääntökirjan mallikortti s. 48, "... haukku alkoi suht. läheltä eikä linnun puuhunistumisääntä kuultu, oli kyseessä puustalöytö ". Nähtiinkö tämä kuvattu mallitilanne ???

5. mikä on väärä merkintä sääntökirjan mukaan ? Jotkut kouluttajat puhuvat 20 m, jotkut 30 m ja sääntökirja ei kumpaakaan / mitään.

Pyydän tähän tuomarikortin ja ylituomarioikeuksien, ja erityisesti tuomarikoulutusta antavien henkilöiden vastauksia / kannanottoja.

Totean vielä, että vastaukseksi / kannanotoksi ei riitä, että " lue sääntökirjasta ". Olen ollut / kuunnellut kolmea eri sääntökouluttajaa ja kaikki ovat antaneet näistä asioista erilaisen vastauksen / tulkinnan. Eihän asia näin voi olla jos tarkoituksena on, kuten oletan ja hartaasti toivon, arvostella meidän koiria mahdollisimman oikeudenmukaisesti ja vertailukelpoisesti, riippumatta mahdollisimman vähän tuomarista ? Tavoitteena tulee olla, että säännöt ja niiden tulkinta on yhdenmukaista.

[Timo Kettunen]

Viittaan tässä 5.1.2012 avattuun, sen jälkeen käytyyn keskusteluun ja V-P Poutun viimen esittämiin asiallisiin ja tärkeisiin kysymyksiin.
Keskustelua on jo käyty siinä määrin, että ollaan mielestäni siirrytty vaiheeseen, missä kaivataan sääntötoimikunnan tulemista mukaan keskusteluihin, kun sellainen yhdistyksellä kerrran on.

[enp]

Luulenpa, että keskustelua täällä näistäkin sääntö asioistakin käyvät vain ne, joilla ei ole todellista vaikutusmahdollisuutta asian tiimoilta. Esitykset, joista kukaan ei oikein nykyisin tunnu olevan kunnolla tietoinen, päätetään ilmeisesti jossain kabineteissa mutta toki positiivisessa hengessä

Uskaltaudun kuitenkin omalta osaltani vastaamaan "Pyrykoiran" esittämiin kysymyksiin.

Minua on tässä sääntö keskustelussa askarruttanut:
1. miten todetaan merkinnän oikeellisuus kuulohavainnolla kertokaa tarkasti, miten se todennetaan siellä maastossa.

Käytännön metsästyksessä ollaan usein alkukaudesta tilanteessa, jossa haukulle joudutaan esim. ryömimään, eikä lintua tai koiraa eroteta maaston peitteisyyden takia. On päästy kuitenkin jo sille etäisyydelle, että mahdollista pudotusta harkitaan haulipiipulla. Usein lintu rapistelun tai metsästäjän osaamattomuuden johdosta tältä etäisyydeltä karkkoaa. Linnusta sekä koiran haukkupaikasta voidaan kuitenkin kuulon perusteella olla jo täysin varmoja.

Tapahtumassa, jossa totean merkinnän oikeellisuuden kuulohavainnolla pidän käytäntönä sitä, että haukkua on jo päästy tovin läheltä kuuntelemaan ja haukun paikka sekä lähtöäänen paikka toisiinsa nähden ovat yhteneväiset.

2.voiko olla oikeudenmukaista, että merkintäpisteet ovat riippuvaisia tuomarin hiivintätaidoista = merkinnän näköhavainnosta ?

Mielestäni vikaa ei ole näissä tapauksissa säännöissä vaan asenteissa tai jopa ammattitaidossa. Linnunhaukkukokeiden tarkoitus on ainakin täällä pohjoisessa saada selville koirien metsästysominaisuuksia jalostusta varten, eikä niinkään tuoda mainetta omistajille tai mitata oikeudenmukaisuutta toisia koiria kohtaan. On silti aivan realiteetti, että toiset pääsevät kokeissakin helposti haukuille ja toiset tuntuvat karkottavan joka linnun. Lintujen metsästystilanteessa todellinen haukku on sellainen, kun koiran nähdään merkitsevän jotain puuhun. Tällöin voidaan oletetun linnun paikka määrittää ja päästään riistatilanteeseen. Riistan saamiselle on oleellista että koira merkkaa oikein ja tarkasti.

Merkinnän arvostelu ja siitä annettavat merkintäpisteet voisivat mielestäni kuitenkin sääntökirjassa olla tarkemmin kytköksissä koiran selkeään haukulla työskentelyyn, joka myös metsästystilanteissa määrää sen voidaanko haukuista yleensäkään saada lintua saaliiksi.

3.voiko joku väittää tosissaan, että voi tehdä totuudenmukaisia näköhavaintoja ja puustalöytöjen toteamisia 300 m ja siitä yli olevilta etäisyyksiltä metsämaastossa ?

Luulenpa, että koiralle pyritään silloin tekemään ns. oikeutta En oikein jaksa uskoa, että sellainen esitys menisi täällä ylituomaria edemmäs.

4. mitä vaaditaan hyväksyttävään puustalöytöön ? Kts. Sääntökirjan mallikortti s. 48, "... haukku alkoi suht. läheltä eikä linnun puuhunistumisääntä kuultu, oli kyseessä puustalöytö ". Nähtiinkö tämä kuvattu mallitilanne ???

Mielestäni hyväksyttyyn puusta löytöön tulee aina vaatia varma näköhavainto tapahtumasta. Tätä linjaa tunnutaan ainakin täällä pohjoisessa noudatettavan.

5. mikä on väärä merkintä sääntökirjan mukaan ? Jotkut kouluttajat puhuvat 20 m, jotkut 30 m ja sääntökirja ei kumpaakaan / mitään.

Hyvä kysymys. Väärän merkinnän selvitys tulisi lisätä osaksi merkinnän selitystä.

[Tuutikki]

Luulenpa, että keskustelua täällä näistäkin sääntö asioistakin käyvät vain ne, joilla ei ole todellista vaikutusmahdollisuutta asian tiimoilta. Esitykset, joista kukaan ei oikein nykyisin tunnu olevan kunnolla tietoinen, päätetään ilmeisesti jossain kabineteissa mutta toki positiivisessa hengessä
.

Tässä olen myös samaa mieltä enp:n kanssa ( toivottavasti tästä ei nyt tule tapa pystismiesten kanssa )

Nythän taitaa olla että sääntö toimikuntien ( muutama henkilö) toimesta päätetään säännöistä/ sääntömuutoksista jossakin....... Enemmän pitäisi olla keskustelua / vaikutusmahdollisuuksia. Esimerkikiksi ylituomareita pitäsi kuulla, koska he kuitenkin näkevät sen kokonaisuuden kentällä. Myös sääntötoimikuntien edustajien tulisi laskeutua koiraihmisten tasolle keskustelemaan asioista / muutoksista.

Kenenkään ei pidä nyt loukkaantua, koska en tiedä ketä kuuluu näihin sääntötoimikuntiin lintu- ja hirvipuolella, mutta keskustelua kaipaisin paljon enemmän pelkän päätösten nuijimisen sijaan.

[Kytösavu]

Kuopion Jalostuspäivillä näyttää olevan ohjelmassa linnunhaukkukoe sääntöuudistus. Siellä asioista voi varmasti tiedustella paikan päällä myös asianomaisilta.
http://www.pystykorvakerho.fi/jalostusp ... ystykorvat

[enp]

Nykyisessä merkintäsäännöissä on asetettu mielestäni selvä raami sille, mikä on hyväksyttävä lintuhaukku ja mistä sitten annetaan myös merkintäpisteet.

Haukun hyväksymisen ja merkinnän arvostelun edellytyksenä on, että joko linnusta tai koirasta saadaan haukulla tai välittömästi haukun katkettua näköhavainto.

Olet jättänyt omassa ehdotuksessasi määritteen haukun hyväksymisestä kokonaan pois ja esität seuraavaa

Sellainen haukkutilanne, sen estämättä että koiran merkintäsuoritusta ei päästä arvostelemaan, käsitellään lintuhaukkuna, jos tilanteessa muutoin voidaan olla varmoja koiran haukkutyöskentelyn kohdentuvan kokeessa hyväksyttävään riistalintuun. Tämä edellyttää linnun, parven tai poikueen näkemistä haukulla tai välittömästi haukulta karkottumisen jälkeen, tai varmaa kuulohavaintoa haukulta karkkoavasta linnusta tai linnuista. Hyväksyttävät lintuhaukut käsitellään merkinnästä riippumatta pysyttämisen suhteen saman arvoisina. Haukkutilanteen hyväksyminen lintuhaukuksi edellyttää edellisen lisäksi toteamista siitä, että haukku kohdistuu puussa olevaan lintuun.

Ehdotat siis sitä, että jos koiraa ei nähdä havaittujen lintujen luona haukkumassa, ei sellaisesta haukusta arvostella merkintää ollenkaan. Tässä tullaan mielestäni samaan problematiikkaan, kuin mitä "Pyrykoira" esitti pitkältä matkalta esitetyistä puustalöydöistä. En kyllä näe positiivisena kehityksenä näinkin "avointa" tulkintaa lintuhaukuista. Tämä voisi helposti johtaa taktikointiin, ettei aroiksi tiedettyjä lintuja lähestyttäisi ollenkaan, koska "haukkuaika" juoksisi. Kaikenlainen selittely mikä on lintuhaukku ja mikä ei ainakin lisääntyisi.

[peija04]

Kommentteja Eeron kirjoitukseen.

Aluksi pahoitteluni siitä, että kirjallisessa ilmaisutaidossani näyttää olevan puutteita.

”Olet jättänyt omassa ehdotuksessasi määritteen haukun hyväksymisestä kokonaan pois”

Haukun hyväksymistä ja hylkäämistä en ole määritellyt erikseen. Olen ainoastaan kuvannut tilanteet jolloin kyseessä on hyväksyttävä lintuhaukku, muulloin ei ole.

”Ehdotat siis sitä, että jos koiraa ei nähdä havaittujen lintujen luona haukkumassa, ei sellaisesta haukusta arvostella merkintää ollenkaan.”

Ehdotan, että merkintä arvostellaan vain tilanteissa joissa se voidaan todeta. Toteaminen edellyttää mielestäni koiran haukkutyöskentelyn näkemistä. Lintukin / linnutkin tulee nähdä samanaikaisesti, poikkeuksena tilanne jota olen ehdotelmassani yrittänyt kuvata. Tätä perustelisin silläkin, että uusintahaukun arvostelu tapahtuisi varmemmin säännön hengessä, sama lintulaji ja yksittäisen linnun kyseessä ollessa sama sukupuoli jne.

”En kyllä näe positiivisena kehityksenä näinkin "avointa" tulkintaa lintuhaukuista.”

Ehdotukseni lintuhaukuiksi ei missään tapauksessa ole ”avoimempi” kuin nykyinenkään. Päin vastoin. Lintuhaukku jonka merkintä voidaan arvostella on satavarma lintuhaukku, samoin kuin sellainenkin lintuhaukku jossa koiran työskentelyä ei syystä tai toisesta nähtäisikään, koska silloinkin pitäisi kaikilta muilta osin olla varma koiran haukkutyöskentelyn kohdistuvan kokeessa hyväksyttävään riistalintuun.

”Tämä voisi helposti johtaa taktikointiin, ettei aroiksi tiedettyjä lintuja lähestyttäisi ollenkaan, koska "haukkuaika" juoksisi. Kaikenlainen selittely mikä on lintuhaukku ja mikä ei ainakin lisääntyisi.”

Selittely päinvastoin vähenisi. Taktikointikin olisi tyhmää. Haukkuaika toki juoksisi, mutta ei siitä mitään paperille tulisi ennen kuin tilanne olisi pystytty lintuhaukuksi toteamaan. Enkä usko, että kukaan haluaa jäädä vapaaehtoisesti tai tahallaan vaille kymmentä merkintäpistettä.
-----------------------------------------------------------

Tämä mielestäni rakentava ja kehittävä ”nokittelu” kertoo hyvin kuinka haasteellista on saada aikaan kaikille sopivat säännöt. Niitä odotellessa meidän kannattaa jatkaa nokittelua.

Et kai Eero muuten tosissasi ole Tuutikin kanssa samaa mieltä? Että keskustelua täällä näistäkin sääntöasioista käyvät vain ne, joilla ei ole todellista vaikutusmahdollisuutta asian tiimoilta. Ei kait me ainakaan tänne huvikseen kirjoitella? Ja jos kirjoitellaankin niin ainakin positiivisessa hengessä.

[enp]

Kaikenlainen keskustelu on mielestäni osoitus avoimmuudesta ja halusta yhdessä kehittää asioita. Se miksi tältä foorumilta lähes tyystin puuttuu "virallinen" taho lienee se, ettei joskus esitettyihin hankaliinkin kysymyksiin joutusi kysyttäessä ottamaan julkisesti kantaa. On helpompi mennä sammutetuin lyhdyin kuin olla julkisesti esillä jäsenten edessä.

Itse en ole ole täällä säännöistä nokittelemassa vaan keskustelemassa. Omia mielipiteitä on myös helpompi muuttaa, kunhan joku perustelee eriävän kantansa selkeästi ja hyvät perusteet esittäen.
Organisaatiomuutoksen jälkeen jäi jäsenille todellisuudessa vähemmän mahdollisuuksia vaikuttaa sääntömuutoksiin. Positiivisesti ajatellen kuitenkin uskon, että meille jatkossa esitetään vain sellaisia sääntömuutoksia, jotka kestävät jäsenkunnan kritiikkiä ja julkista keskustelua.

Yleinen arvosteluohje lähtee siitä periaatteesta, että suoritus pitää pystyä toteamaan tai mittaamaan, jotta siitä voidaan antaa laatuarvostelu. Voimassa oleva sääntö ja sen tulkintaohje määrittelee haukun hyväksymisen lähtökohdaksi sen, että merkintä pitää pystyä arvostelemaan. Tämä taas on käytännön tuomarityöskentelyssä johtanut siihen, että merkintöjä arvostellaan laadullisesti tilanteissa ja olosuhteissa, joissa toteamista ei ehditä tai pystytä suorittamaan. Tämä on hyvinkin yleistä lyhytkestoisten haukkujen kohdalla, kun on saatu riittävästi havaintoja siitä, että haukun hyväksymisen vähimmäistekijät täyttyvät.

Timo K. kirjoitti mielestäni selkeämmin merkinnän problematiikasta. Ymmärrän hänen tekstinsä paremmin juuri noiden lyhyiden haukkujen osalta. Se ei mielestäni saa kuitenkaan johtaa sellaiseen kehitykseen, että haukun hyväksymisen kynnystä aletaan madaltamaan. Missään tapauksessa ei ole hyväksyttävää, että haukuksi merkitään sellaisia pitkiä haukkuja, joiden merkintää ei pystytä toteamaan. Sääntöehdotus tässä keskustelussa on mielestäni syytä kirjoittaa tältäkin osin selkeämpään ja ytimekkäämpään muotoon.

[peija04]

Avoimesti keskustelemassa ja kehittämässä se olen liikkeellä minäkin. ”Nokittelu” oli minusta vaan hyvä sana kuvaamaan tarkoitustani menettelylle, jossa hyvässä hengessä laitetaan toisen tekemä ehdotus ”puntariin”.

Tässäpä taas positiivisessa hengessä rakentunut uusi yritys tavoittaa ajatuksilleni selkeämpi ja ytimekkäämpi muoto.
----------------------------------------------------------
2. HAUKKUTYÖSKENTELY (0...35 pistettä)
Haukkutyöskentelyllä tarkoitetaan kokonaisvaltaista tapahtumaa ja toimintaa, jossa koira haukkumalla ilmaisee metsästäjälle tulleensa tietoiseksi läheisyydessään olevasta linnusta. Tyypillistä hyvälle haukkutyöskentelylle on haukun hyvä kuuluvuus ja kertovuus sekä koiran rauhallinen, linnun hyvin haukulla pysymään saava käytös. Metsästäjä pääsee helposti lähestymään hyvää haukkutilannetta, ja voi koiransa haukkutyöskentelyn perusteella varautua tulevaan tilanteeseen.

Haukkutyöskentelyä arvosteltaessa huomioidaan vain ne haukkutilanteet, joissa saadaan varma toteamus koiran haukkutyöskentelyn kohdistumisesta puussa olevaan kokeessa hyväksyttävään riistalintuun, -lintuihin. Tämä edellyttää vähintään linnun, parven tai poikueen näkemistä haukulla tai välittömästi haukulta karkottumisen jälkeen, tai varmaa kuulohavaintoa haukulta karkkoavasta linnusta tai linnuista. Muita haukkuja ei hyväksytä lintuhaukuiksi. Merkinnän arvostelusta annetaan ohje kohdassa 2.1. MERKINTÄ.

Haukkutyöskentelyssä arvostellaan omina kohtinaan merkintä, äänenanto ja pysyttäminen.

Uusintahaukku voidaan hyväksyä ja arvostella vain silloin kun sekä ensihaukun, että uusintahaukun, -haukkujen merkinnät on pystytty toteamaan.

2.1. MERKINTÄ (0...10 pistettä)
Merkintä tarkoittaa tilannetta ja tapahtumaa jossa koira saatuaan haju-, kuulo- tai näköaistinsa avulla havainnon puussa olevasta linnusta haukkumalla ja muulla käyttäytymisellään, merkitsemällä, ilmaisee linnun olinpaikan. Merkintä vaikuttaa oleellisesti perinteisen linnunmetsästyksen tuloksellisuuteen ja viehättävyyteen. Koiran merkitessä hyvin on metsästäjän koiransa haukkutavan, sijoittumisen ja muun käyttäytymisen perusteella helppo löytää lintu. Merkinnän arvostelussa kiinnitetään huomio nimen omaan tähän seikkaan.

Merkintä arvostellaan vain sellaisilla lintuhaukuilla joissa se voidaan todeta. Tämä edellyttää, että koiran työskentely haukulla, ja haukun kohteena oleva lintu, parvi tai poikue nähdään. Poikkeuksellisesti merkintä voidaan arvostella lintua / lintuja näkemättä silloin, kun erittäin tiheäkasvustoinen tai peitteinen maasto estää linnun näkemisen vaikka ollaan jo niin lähellä, että koira ja sen työskentely nähdään. Em. tapauksessa tulee kuitenkin linnun karkotessa pystyä kuulon perusteella varmasti tunnistamaan lintulaji ja yksittäisen linnun kyseessä ollessa sukupuoli, sekä niin ikään karkkoäänen perusteella pystyä varmasti paikallistamaan linnun sijaintipaikka suhteessa koiraan.

Merkinnän ansiopisteet määräytyvät merkintätaulukosta. Pistemäärä saadaan merkintöjen lukumäärän ja yksittäisten haukkujen merkintäpisteiden summan perusteella.

Merkinnän arvosteluperusteet ja merkintäpisteet.

Kiitettävä merkintä (3 pistettä)
Merkintä on kiitettävä silloin kun sen perusteella on helppo päätellä puu jossa lintu on ja jopa linnun sijainti kyseisessä puussa. Merkitessään kiitettävästi koira haukkuu kiinteästi, käyttäytyy varmasti, sekä osoittaa katseellaan ja olemuksellaan linnun olinpaikan. Koira on kiitettävästi merkitessään yleensä lintupuun välittömässä läheisyydessä, mutta merkintä on kiitettävä myös koiran ollessa suhteellisen kaukanakin lintupuusta, jos sen käyttäytymisen ja kiinteän haukun perusteella voidaan tarkasti päätellä puu jossa lintu on. Tällainen työskentely samoin kuin se, että koira haukkuu parven tai poikueen yksittäistä lintua, ja merkitsee sen kiitettävästi huolimatta muista ääntelevistä ja siirtyvistä linnuista on osoitus koiran hyvyydestä ja tulee ottaa huomioon lisäansiopisteitä annettaessa.

Tyydyttävä merkintä (2 pistettä)
Merkintä arvostellaan tyydyttäväksi silloin, kun sen perusteella ei pystytä selkeästi päättelemään puuta jossa lintu on. Koiran käyttäytymisestä voidaan päätellä sen olevan tietoinen lähistöllä olevasta linnusta, mutta haukku kohdistuu lintupuun läheisyydessä oleviin muihinkin puihin tai puuryhmää jossa lintupuu sijaitsee. Koira ei saa nimenomaisesti lintupuuhun kohdistuvaa kiinteää tarkkaa merkintää pitkään kestäneenkään haukun aikana. Merkintä on tyydyttävä myös silloin, kun koira saman haukun aikana haukkuu kiinteästi useampaa kuin kahta parven tai poikueen lintua.

Heikko merkintä (1 piste)
Merkintä arvostellaan heikoksi silloin, kun sen perusteella ei pystytä päättelemään puuta tai puuryhmää jossa lintu on. Koiran käytös ja haukkutyöskentely on epävarmaa. Koira kuitenkin pysyttelee lintupuun lähialueella ja saattaa haukkua ns. aluehaukkua pitkäänkin. Koiran käyttäytymisen perusteella ei kuitenkaan pitkäänkään kestävän haukun aikana pystytä päättelemään linnun olinpaikkaa ja linnun löytäminen on erittäin vaikeaa. Merkintä on heikko myös silloin koira ei saa parvessa tai poikueessa yksittäiseen lintuun kohdistuvia kiinteitä haukkuja, vaan haukkuu aluehaukkua.

Ei hyväksyttävä merkintä
Jos merkintä ei täytä em. vaatimuksia ei haukkua hyväksytä eikä haukkutyöskentelyä arvostella. Merkintää ei myöskään arvostella eikä haukkua hyväksytä, mikäli koiralla on kiinteä väärä merkintä.
Katso merkintätaulukko sääntökirjan takaosasta.