Merkinnän arvostelusta

Tämän otsikon alla keskustellaan linnunhaukkukokeisiin (LINT) ja niiden sääntöihin liittyvistä asioista.

Valvojat: Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1

peija04
Viestit: 264
Liittynyt: 27 Heinä 2011, 14:48

Merkinnän arvostelusta

Viesti Kirjoittaja peija04 » 05 Tammi 2012, 15:15

LINT-koesääntöjen yhteydessä olevassa LINNUNHAUKKUKOKEIDEN SUORITTAMISESSA JA KOIRIEN ARVOSTELUSSA NOUDATETTAVAT ERITYISMÄÄRÄYKSET JA ERILLISOHJEET kohdassa 2.1. MERKINTÄ todetaan:
Merkinnällä tarkoitetaan koiran kykyä haukkuessaan osoittaa sijoittumisellaan ja käyttäytymisellään linnun olinpaikka. Tulos käytännön metsästyksessä riippuu olennaisesti merkinnän tarkkuudesta. HYVÄ KOIRA MERKITSEE LÄHES AINA OIKEIN JA TARKASTI.

Viimeinen virke ei ole alkuperäisessä painoasussaan kirjoitettu isoin kirjaimin, mutta halusin sen tähän tarkoituksellisesti niin laittaa koska se pitää paikkansa, ja on asiassa varsin oleellista. Samoin on oleellista ja ehdottaman paikkansa pitävää myös se mitä sanotaan lihavoitua tekstiä edeltävässä virkkeessä.

Oleellista ja merkityksellistä on myös se, että kohta V YLITUOMARIA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET JA OHJEET, kohta 2. TOIMINTAOHJE YLITUOMARILLE, kohta 11 sanotaan mm.: Älä poikkea perushengestä, joka perustuu käytännön linnunmetsästykseen koiralla.

Pannaanpa esille vielä LINNUNHAUKKUKOKEEN SÄÄNNÖT, 1 § KOKEIDEN TARKOITUS:
Kokeiden tarkoituksena on kehittää jäljempänä mainittujen koirarotujen käyttökelpoisuutta linnunmetsästyksessä ja saada tietoa jalostusta varten, pitää linnunmetsästys korkeatasoisena koiraurheiluna, kehittää lajin harrastajien yhteistoimintaa sekä tarjota mahdollisuus kilpailla näiden koesääntöjen pohjalta.

Ed. sääntöpykälässä on oleellista siinä mainittu pyrkimys kehittää koirien käyttökelpoisuutta nimen omaan käytännön linnunmetsästyksessä ja tavoite, että se tapahtuisi valvotusti koiria tietyin etukäteen sovituin menetelmin kokeilemalla, keräämällä ja antamalla julkiseksi tieto näistä kokeiluista, käyttämällä näissä kokeiluissa hyväksi havaittuja koiria jalostukseen, kokeilemalla samoin perustein aikanaan näiden hyväksi havaittujen koirien jälkeläisiä, keräämällä tieto näistä kokeilusta, tutkimalla tapahtuuko kehitystä, tekemällä johtopäätöksiä saaduista tiedoista, taas kokeilemalla jne. jne. jne. Sääntöpykälässä on oleellista myös tarjottu mahdollisuus, että koirat voidaan ennalta tiedossa olevin perustein sijoittaa em. kokeilujen perusteella paremmuusjärjestykseen, ja edelleen siitä seuraava mahdollisuus, että pärjäämällä tällaisessa julkiseksi tarkoitetussa kokeilussa (kilpailu) ihmisellekin avautuu oiva mahdollisuus tyydyttää erinäisiä tarpeitaan. Yleisesti paikkansa pitäväksi tiedettyä ja oleellista on myös se, että pärjäämisellä on suora vaikutus koiran jalostus-, kuin myös taloudellisin perustein mitattavissa olevaan arvoon, ja tietenkin myös omistajansa asemaan koiraharrastajana sekä arvostukseen suhteessa muihin harrastajiin.

Olen edellä viitannut useaan otteeseen käytännön metsästykseen ja todennut, että sen tulisi olla oleellinen = keskeinen LINT-koetoimintaa ohjaava tekijä. Olen maininnut sanan oleellinen tarkoituksella useaan otteeseen. Samoin olen useammin kuin kerran todennut jonkin pitävän paikkansa. Oleellinen on sanana hyvä, sen synonyymeja ovat mm. keskeinen, tähdellinen, huomattava ja tärkeä, mutta käsitteenä hieman hankala. Sitä on vaikea tulkita yksiselitteisesti, koska se mikä on kulloinkin oleellista riippuu tarkasteltavasta asiasta, ja ennen kaikkea siitä miten kukakin sen kohdallaan kokee. Se taas että jokin pitää paikkansa on konkretiaa, mikä on kerrottu on myös niin kuin se on kerrottu, asiasta tai katsantokannasta riippumatta.

Linnunhaukkukokeessa verrataan koiran tekemää suoritusta säännöissä kuvailtuun ihannesuoritukseen ja arvioidaan kulloinenkin suoritus sääntöjen mukaisella arvosteluasteikolla. Moni seikka vaikuttaa oleellisesti tähän vertailuun = arvosteluun. Lopullinen tulos, eli pisteet, on sitten se mikä pitää paikkansa, tai pitäisi pitää paikkansa, koska sillä on oleellinen vaikutus verrattaessa koiran suoritusta ihannesuoritukseen ja muiden koirien vastaaviin suorituksiin. Loppupelissä kuitenkin vain voittajat muistetaan.

LINT-kokeen sääntöjä, määräyksiä tai arvosteluohjeita ei koskaan saada täydellisiksi. Kaikki tiedämme, että useasta eri syystä johtuen kokeen lopputulos ei läheskään aina anna oikeaa kuvaa koiran todellisista ominaisuuksista ja kyvyistä metsästyskoirana. Lähtökohtana tulee kuitenkin olla, että koiran saama arvostelu pitää sen hetkisessä tilanteessa paikkansa ja, että arvostelussa tehdään koiralle oikeutta. Hyväksi todetusta suorituksesta tulee saada hyvät pisteet ja huonoksi todetusta suorituksesta huonot pisteet. Suoritusten toteaminen on arvostelun oikeellisuuden kannalta ratkaisevassa asemassa.

Kuluneena syksynä oli metsissämme pitkästä aikaa hyvin lintuja. Kokeissakin tämä tuli havaittua eikä ollut mitenkään poikkeavaa, että koe-erän aikana koira sai viisi, kuusi, jopa useammankin hyväksyttävän haukun. Haukkujen lukumäärän kasvaessa kasvaa myös todennäköisyys sille, että osan haukuista toteaminen jää puutteelliseksi. Näin käydessä koiran merkinnästä saamat pisteet putoavat, joskus radikaalistikin. Näinhän tietysti myös kävi, ja koirien sijoittuminen kokeiden lopputuloksissa määräytyikin hyvin usein juuri merkintäpisteiden perusteella. Tämä aiheutti keskusteluja joissa itsekin olin useaan otteeseen mukana.

Se että lähdin asiasta näinkin laajasti kirjoittamaan johtuu osin edellä mainitsemistani keskusteluista, mutta pääasiassa kuitenkin siitä, että kuten sääntökin sanoo, on koiran kyvyllä osoittaa metsästäjälle linnun olinpaikka puussa, merkinnällä, ratkaiseva merkitys mahdollisuuteen saada lintu eräksi. Se on itse asiassa ratkaisevinta koko käytännön metsästyksessä, ja tarkasti merkkaavaa koiraa tulee ehdottomasti arvostaa. Yhtenä syynä oli myös näkemykseni siitä, että koska kokeeseen on haluttu vahvasti mukaan myös kilpailullinen näkökanta, tulisi koiran suorituksensa perusteella saamien pisteiden oikeudenmukaisella tavalla myös kuvata koiran tekemää suoritusta.

Koiran merkinnästä saamat pisteet eivät nyt käytössä olevan arvosteluohjeen mukaan läheskään aina anna oikeudenmukaista kuvaa koiran merkitsemiskyvystä. Sääntö aivan oikein ja paikkansa pitävästi toteaa; hyvä koira merkitsee lähes aina oikein ja tarkasti = kiitettävästi. Hieman jäljempänä todetaan kuitenkin, että kuulon perusteella tarkaksi todettu merkintä voidaan arvostella korkeintaan tyydyttäväksi, ja että muut kuin tarkaksi todetut kuulohavainnolla tehdyt merkinnät arvostellaan heikoksi. Tällainen arvosteluperuste ei tee koiralle oikeutta ja on vastoin oikeudenmu-kaisuusperiaatetta. Ei ole oikein tuomita koiraa sellaisen olettamuksen pohjalta, että se aina silloin merkitsisi huonosti kun tuomari ei tilannetta näe. Eihän muitakaan virheitä tuomita olettamuksien perusteella vaan aina pitää olla tilanteesta ehdottoman varma toteamus.

Voisiko asiaa korjata ja saada merkinnän arvostelu paremmin vastaamaan koiran kulloinkin tekemää suoritusta? Asia ei ole yksinkertainen, eikä varsinkaan helppo, johtuen mm. siitä minkä seikan kukakin katsoo itseään koskien oleelliseksi. Mutta kyllä varmaankin voi korjata, tai ainakin voi yrittää.

Yksi keino olisi erottaa hyväksyttävän haukun ja merkinnän arvostelu toisistaan. Haukku hyväksyttäisiin lintuhaukuksi samoin perustein kuin nytkin, mutta merkintä arvosteltaisiin vain sellaisista haukuista missä koiran merkintä todellakin pystytään varmasti toteamaan. Jos merkinnöistä ei saada varmoja toteamuksia ei merkintää arvostella ollenkaan, eli toimitaan samoin kuin puustalöydönkin arvostelussa. Hyväksyttävät haukut käsiteltäisiin ja arvosteltaisiin lintuhaukkuina kuten nytkin. Uusintahaukun voisi saada vain jos sekä ensi- että uusintahaukun merkintä voitaisiin varmuudella todeta ja arvostella. Merkintäpisteiden yhteismäärä olisi edelleen kymmenen. Koira voisi saada todetuista suorituksestaan 1 – 10 ansiopistettä, tai viivan silloin kun yhdeltäkään sen lintuhaukuista ei olisi onnistuttu varmasti merkintää toteamaan. Merkinnän laatu voitaisiin arvostella kuten nytkin, mutta painottaen varmojen tarkasti merkittyjen haukkujen (ampumatilanteiden) arvoa. Tämä voisi tapahtua esim. pisteyttämällä heikko = 1 piste, tyydyttävä 3 pistettä ja kiitettävä 5 pistettä. Taulukkoa tulisi tietenkin muokata edelliseen sopivaksi.

Olisi varmaan muitakin keinoja. Ei muuta kun ehdotuksia kehiin.

Vai pitäisikö kenties tämäkin kysyä ruotsalaisilta?
Olli Silvennoinen

Kytösavu
Viestit: 1805
Liittynyt: 15 Elo 2004, 18:38
Paikkakunta: Lapua
Viesti:

Re: Merkinnän arvostelusta

Viesti Kirjoittaja Kytösavu » 05 Tammi 2012, 23:40

Olli kirjoittaa ja pohtii ihan oikeaa asiaa. Minua on alusta asti häirinnyt hieman sama asia, toki merkinnän muutos entisestä edellisen säännön ajasta oli jo parannus asiaan, jossa ei ollut oiken mitään vertailukohtaa pisteen antoon. Toisaalta en ole ikinä katsonut vuosikirjasta merkintäpiste kohtaa mielenkiintoisia koiria tutkiessani, mutta ehkä juuri tästä em. johtuenkin, koska sillä ei aina ole osuutta koiran taitoihin vaan saatuihin havaintoihin haukusta kuulolla tai näöllä, kuten Olli toteaakin.

Yksi keino olisi erottaa hyväksyttävän haukun ja merkinnän arvostelu toisistaan. Haukku hyväksyttäisiin lintuhaukuksi samoin perustein kuin nytkin, mutta merkintä arvosteltaisiin vain sellaisista haukuista missä koiran merkintä todellakin pystytään varmasti toteamaan. Jos merkinnöistä ei saada varmoja toteamuksia ei merkintää arvostella ollenkaan, eli toimitaan samoin kuin puustalöydönkin arvostelussa.

Ei tuo yllä oleva ehdotus kaukana ole oivastakin parannuksesta, mikäli haluamme tutkia ja saada todellisesti esiin koirien ominaisuuksia merkitsemistaidon suhteen, jossa on kyllä jonkin verran eroa koirien kohdalla. Nyt asia ei tosiaan selviä millään muuta kuin haukulla tai ylituomarikämpässä paikalla olleille.
Itse en pidä Ruotsalaisten tavasta vaatia haukun hyväksymiseksi havaintoa silmällä lähes "haulikkohollilta". Monet haukut olisi jäänyt hyväksymättä täysin selvistä tilanteista Pohjanmaan pusikoissa näin toimien, esim. metson näkeminen lennossa mäntykankaalla "vasta" viisi tai kymmenen metriä haukkupuusta rytinällä lähdön jälkeen. Yhtä oleellista merkinnän tarkkuuden kanssa lie ne haukkuminuutitkin ajatellen linnun reppuun saamista ja toivottujen ominaisuuksien esiinsaamista ja mahdollista periyttämistä.

Ja eiköhän se kuitenkin tulisi olla niin että säännöistä on hyvä keskustella naapurien kanssa, mutta me annamme niihin lopullisen leiman harrastuksen ja pää linnunhaukkurodun kotimaana.
Rähkyyttä suunnitellessa kannattaa miettiä, vaikuttaako se muiden elämään ja jättää tekemättä.
pekka.salomaki(at)gmail.com

Tuutikki

Re: Merkinnän arvostelusta

Viesti Kirjoittaja Tuutikki » 06 Tammi 2012, 00:08

En tiedä perus linnunhaukkuja rotujen kanssa mutta näiden muiden kanssa se merkinnän tarkkuus on enemmän faktaa eli harvemmin haukku kohdistuu puu ryhmään taikka hajuun.

punakone
Viestit: 145
Liittynyt: 29 Elo 2006, 22:09

Re: Merkinnän arvostelusta

Viesti Kirjoittaja punakone » 06 Tammi 2012, 00:40

Näinhän se Tuutikki menee. Kun ei ole luontaisia taipumuksia/kiinnostusta haukkua metsälintua, merkintä on tarkka mutta silloin linnun pitää käytännössä istua koiran "nokan päällä" että haukkukynnys ylittyy.
Esko Taivalkoski

Tuutikki

Re: Merkinnän arvostelusta

Viesti Kirjoittaja Tuutikki » 06 Tammi 2012, 12:33

punakone kirjoitti:Näinhän se Tuutikki menee. Kun ei ole luontaisia taipumuksia/kiinnostusta haukkua metsälintua, merkintä on tarkka mutta silloin linnun pitää käytännössä istua koiran "nokan päällä" että haukkukynnys ylittyy.
En nyt sanoisi ihan noinkaan jos ajatellaan koirien riistataipumuksia yleensä. Ei hirvikoira saa haukkua hirven hajuille / jäljelle. Ajokoirallakaan ei ole toivottavaa löysyys eli haukkuminen vanhalle jäljelle. Mieluummin tarkka merkintä kuin liikaherkkyys.

Artsi
Viestit: 509
Liittynyt: 07 Tammi 2006, 19:56
Viesti:

Re: Merkinnän arvostelusta

Viesti Kirjoittaja Artsi » 06 Tammi 2012, 12:42

Tuutikki kirjoitti:En nyt sanoisi ihan noinkaan jos ajatellaan koirien riistataipumuksia yleensä. Ei hirvikoira saa haukkua hirven hajuille / jäljelle. Ajokoirallakaan ei ole toivottavaa löysyys eli haukkuminen vanhalle jäljelle. Mieluummin tarkka merkintä kuin liikaherkkyys.
Onneton... Sitten kun hirvet ja jänikset lymyilevä parinkymmenen metrin korkeudessa puun latvuksessa niin noin voi vertailla.
Arto Sikiö

apassi
Viestit: 109
Liittynyt: 07 Joulu 2007, 11:21
Paikkakunta: Korttovaara

Re: Merkinnän arvostelusta

Viesti Kirjoittaja apassi » 06 Tammi 2012, 13:15

Päällikön päiväkäsky: Soturit! Tuutikin mielipidettä ei pidä moitittavan! Ryhdytään hakkaamaan Tuutikin asiantuntemus kiveen tulevia sukupolvia varten.
K.Taskinen

Tuutikki

Re: Merkinnän arvostelusta

Viesti Kirjoittaja Tuutikki » 06 Tammi 2012, 13:29

Koira käyttää haju että näkö aistejaan oli riista maassa, puussa, tai vedessä. Esimerkiksi tyhjän puun haukkuminen on sama kun hirvikoira haukkuisi hirven makuusta josta hirvi on jo poistunut. Pelkkään hajuun perustuva työskentely aiheuttaa aina liikaherkkyyttä haukku tilanteessa. Sen sijaan hyvin nokkaansa käyttävä koira on aina erinomainen löytäjä. Linnun metsästyksessä kuitenkin se tarkka merkintä koiralta on pelkästään hyvä asia, vaikka se perustuisi näköön, koska se auttaa merkittävästi linnun todentamisessa, että lintu todella on siellä puussa. Ainakin minusta on mukavampi vaania haukulle, jos tiedän että lintu on siellä kuin että vain pelkkä haju ja sekin on ihan hyvä asia kun näkee mitä puuta koira haukkuu niin lintu on juuri siinä puussa.

Ehkä minä vain olen apassi liian suoraviivainen enkä jätä sijaa niinkään ruusunpunaisille kuvitelmille ollakko vai eikö olla...........................vaan ajattelen asiat aina sen käytännöllisyyden kannalta ja metsästysksessä se on koiran kyky toimia metsästyksen kannalta oleellisen hyvin. Minusta olisi mylös mukava ellei aina lainattaisi minun tekstejäni ja kommentoida pelkästään niitä vaan ihan itsekkin ajateltaisiin asioita ja kirjoitettaisiin omia näkemyksiä. :D

pohjanmaanpoika
Viestit: 329
Liittynyt: 09 Loka 2005, 20:53

Re: Merkinnän arvostelusta

Viesti Kirjoittaja pohjanmaanpoika » 06 Tammi 2012, 15:56

Hyvä avaus Ollilla, olen asian suhteen samoilla linjoilla. Säännöt ei sais missään vaiheessa "rangaista" koiraa ,kuten nyt valitettavasti joskus käy. Valitettavasti sitä kiitettävää merkintää ei aina onnistu totemaan ja olosuhteiden lisäksi tuomarin kokemus käytännön linnunpyynnistä ratkaisee myös paljon. (ei pelkästään olosuhteet ja keli, myös haukulle menon taito, taito havaita lintu puuhun jne.) Tuo haukunhyväksymisen ja merkkinnän erottaminen omiksi arvostelun alueiksi olis pohtimisen arvoinen asia. Kannatan!
Petri "Pete" Siironen

punakone
Viestit: 145
Liittynyt: 29 Elo 2006, 22:09

Re: Merkinnän arvostelusta

Viesti Kirjoittaja punakone » 06 Tammi 2012, 20:55

Tuutikki kirjoitti: Ei hirvikoira saa haukkua hirven hajuille / jäljelle. Ajokoirallakaan ei ole toivottavaa löysyys eli haukkuminen vanhalle jäljelle. Mieluummin tarkka merkintä kuin liikaherkkyys.
:thumbsup:
Esko Taivalkoski

Timo Kettunen
Viestit: 324
Liittynyt: 07 Tammi 2012, 14:48

Re: Merkinnän arvostelusta

Viesti Kirjoittaja Timo Kettunen » 08 Tammi 2012, 13:00

Olen lähestynyt asiassa jo aikaisemmin sääntötoimikuntaa mutta muutosta ei ole katsottu tarpeelliseksi tai ajankohtaiseksi.
Pyrin tässä tuomaan esille asiaan vaikuttavia taustoja ja seikkoja, mitkä puoltavat säännön tarkistamista ja muuttamista.
Yleinen arvosteluohje lähtee siitä periaatteesta, että suoritus pitää pystyä toteamaan tai mittaamaan, jotta siitä voidaan antaa laatuarvostelu. Voimassa oleva sääntö ja sen tulkintaohje määrittelee haukun hyväksymisen lähtökohdaksi sen, että merkintä pitää pystyä arvostelemaan. Tämä taas on käytännön tuomarityöskentelyssä johtanut siihen, että merkintöjä arvostellaan laadullisesti tilanteissa ja olosuhteissa, joissa toteamista ei ehditä tai pystytä suorittamaan. Tämä on hyvinkin yleistä lyhytkestoisten haukkujen kohdalla, kun on saatu riittävästi havaintoja siitä, että haukun hyväksymisen vähimmäistekijät täyttyvät. Usein sattuu niin, että lintua ja koiraa haukulla häiritsevistä tai ryhmän sijainnista johtuvista tekijöistä johtuen, haukku katkeaa ja tapahtuu linnun
karkottuminen ennen arvostelumahdollisuutta. Eikö kuvatussa tapauksessa merkinnän laatuarvostelu kerro enemmän ryhmän havainnointitasosta kuin itse koiran kyvystä merkitä lintua?
Eli se kertoo siitä, että onko tuomarin antaman arvostelun taso ja johtopäätösten luotettavuus ollut olosuhteiden ja havaintojen osalta kiitettävät – heikot.
Näinhän ei pitäisi olla? Koko koe-ja kilpailutoiminnan yksi tärkeimmistä periaatteista on se,
että mitä ei pystytä arvostelemaan siitä ei myöskään anneta arvostelua.

Kokeissa tulee aina olemaan tilanteita, joissa voidaan olla varmoja, että kyseessä on lintuhaukku
eikä silti ehditä arvostelemaan merkintää. Sääntömääräys ei saisi kuitenkaan johtaa käytännössä
tilanteeseen, missä merkinnän arvostelu suoritetaan ja laatu päätellään ilman toteamista, jotta koira ei menettäisi koko haukkua ja työskentelyään linnulla. Toisaalta koira ei saa menettää varmasti
havaittua lintutyöskentelyä, vaikka merkintää ei pystytä arvostelemaan.
Ollin esitys haukun hyväksymisen ja merkinnän arvostelun erottamiseksi toisistaan, kun arvostelua
ei pystytä suorittamaan on lähtökohtaisesti perusteltu ja oikeudenmukainen.
Pitkäkestoiset, hyvin lintua pysyttävän koiran haukut onnistutaan keskimääräistä paremmin ja luotettavammin arvostelemaan. Käytännön metsästyksessä näistä tilanteista syntyy myös mahdollisuus saada lintu eräksi, jos merkintä on kohdallaan. Pysyttämisen onnistumisen yksi lähtö-
kohta on se, että koira hakee linnut riittävän kaukaa, löytää ne ja saa haukulle. Käytännössä niin kaukaa, että linnulla ei ole havaintoa metsästäjästä. Kokeissa taas laajasti hakeva koira, verrattuna lähi- ja keskihakuisiin koiriin, menettää useammin koko lintutyöskentelyn.
Nykyinen koesääntö tahtomattaan palkitsee ja suosii tällaisissa tapauksissa lähi-ja keskihakuisuutta,
koska niiden työskentelystä helpommin ja useammin saadaan havaintoja,

Kytösavu
Viestit: 1805
Liittynyt: 15 Elo 2004, 18:38
Paikkakunta: Lapua
Viesti:

Re: Merkinnän arvostelusta

Viesti Kirjoittaja Kytösavu » 08 Tammi 2012, 13:00

Pelkkään hajuun perustuva työskentely aiheuttaa aina liikaherkkyyttä haukku tilanteessa. Sen sijaan hyvin nokkaansa käyttävä koira on aina erinomainen löytäjä. Linnun metsästyksessä kuitenkin se tarkka merkintä koiralta on pelkästään hyvä asia, vaikka se perustuisi näköön, koska se auttaa merkittävästi linnun todentamisessa, että lintu todella on siellä puussa. Ainakin minusta on mukavampi vaania haukulle, jos tiedän että lintu on siellä kuin että vain pelkkä haju ja sekin on ihan hyvä asia kun näkee mitä puuta koira haukkuu niin lintu on juuri siinä puussa.
Kun muutaman linnun pääsee ampumaan pelkän vainun(haju) avulla koiralta hyvältä haukulta, osaa arvostaa kykyä aloittaa ja pysyä vainuhaukkulinnulla.
Onnistuneella vainuhaukusta saadulta linnun pudotukselta metsästäjän ja koiran yhteistyö ja taidot ovat huipussaan, luotto parin työskentelyyn on silloin kummallakin kohdillaan, koirakin tietää että kyllä se kaveri sieltä aikanaan sen linnun huomaa. Tälläiseen työskentelytaitoon ja sopivaan herkkyyteen tulisi mielestäni pyrkiä linnustuksessa ja jalostuksessa pystykorvien kanssa. Oli miellyttävää seurata opastuomarina pe- la kahta erirotuista koiraa Ilmajoen Baikal- haukuissa, joilla kummallakin oli juuri sopiva taito ja herkkyys suorittaa työtään myös loistavilla vainuhaukuilla.
Rähkyyttä suunnitellessa kannattaa miettiä, vaikuttaako se muiden elämään ja jättää tekemättä.
pekka.salomaki(at)gmail.com

Timo Kettunen
Viestit: 324
Liittynyt: 07 Tammi 2012, 14:48

Re: Merkinnän arvostelusta

Viesti Kirjoittaja Timo Kettunen » 08 Tammi 2012, 13:08

jatkoa…. toteamisia ja hyväksyttyjä haukkuja. Sekään ei liene säännön tarkoitus ja tavoite?! Käytännön metsästyksessä lähihakuiselta
koiralta linnun saaminen eräksi on hyvin rajoitettua.
En väitä, että on säännön syy mutta seurausta se on, että meillä on käyttövalion tasoisia koiria, jotka oikeutetusti menestyvät kilpailuissa ja haukkuvat korkeita pistemääriä mutta joilta on vaikea saada ammutuksi lintua haukulta. Kuitenkaan niiden keskimäärin kokeista saamat merkintäpisteet eivät korreloi edellä mainittuun, puutteelliseen kykyyn merkitä lintua.

Heitän lopuksi mietittäväksi: Pitäisikö merkintäsääntöä tarkistaa ja tulkita niin, että lyhytkestoisissa, alle 2 minuutin haukuissa merkintä arvostellaan vain tapauksissa ja tilanteissa, joissa koirasta on aina oltava näköhavainto ja linnusta haukulla tai vähintään välittömästi
karkkotumisesta saatu näköhavainto, jotta voidaan todeta mistä puusta tai puuryhmästä haukkulintu karkottui?

Pysyttämisessä alle minuutin haukkuja ei oteta huomioon. Keskimääräiseen haukkuaikaan otetaan enintään kolme pisintä haukkua ja niistä määräytyvät pysyttämispisteet.
Pitäisikö merkinnän arvostelun ja pisteiden muodostumisen kohdentua vain niihin haukkuihin, jotka ovat pysyttämisessä mukana?
Esim. Koiralla on 5 haukkua, joista kahta 10:n minuutin haukkua
koira on merkinnyt tyydyttävästi ja yhtä heikosti. Kahta 2:n minuutin
haukkua kiitettävästi.

Kytösavu
Viestit: 1805
Liittynyt: 15 Elo 2004, 18:38
Paikkakunta: Lapua
Viesti:

Re: Merkinnän arvostelusta

Viesti Kirjoittaja Kytösavu » 08 Tammi 2012, 13:11

Esimerkiksi tyhjän puun haukkuminen on sama kun hirvikoira haukkuisi hirven makuusta josta hirvi on jo poistunut. Pelkkään hajuun perustuva työskentely aiheuttaa aina liikaherkkyyttä haukku tilanteessa.

Ei ole kyllä ollenkaan sama asia. Ymmärtääkseni koira ja jopa ihminenkin rajallisilla aisteillaan kyllä pystyy helpohkosti selvittämään onko hirven makoos yhä "asuttu" vai ei. Korkeassa tiheässä kuusessa asia ei ihan heti ole yhtä yksinkertainen, en ole vielä yhdenkään koiran nähnyt kiipivän puuhun toteavan tilanteen ajantasaisuutta. Yhden koiranomistajan kylläkin.

Ehkä minä vain olen apassi liian suoraviivainen enkä jätä sijaa niinkään ruusunpunaisille kuvitelmille ollakko vai eikö olla...........................vaan ajattelen asiat aina sen käytännöllisyyden kannalta ja metsästysksessä se on koiran kyky toimia metsästyksen kannalta oleellisen hyvin. Minusta olisi mylös mukava ellei aina lainattaisi minun tekstejäni ja kommentoida pelkästään niitä vaan ihan itsekkin ajateltaisiin asioita ja kirjoitettaisiin omia näkemyksiä. :D

Tekstin lainauksista sen verran että ihan piksi me useat eri henkilöt kommentoimme. Omia näkemyksiä on monia, ei vähiten sinulla, mutta kun useimmat vastaargumentit puoltavat jotain kantaa vastaan, voisi olla hyvä miettiä, kannattaisiko pyrkiä ottamaan oppia ja jopa kehittyä sitä kautta.
Rähkyyttä suunnitellessa kannattaa miettiä, vaikuttaako se muiden elämään ja jättää tekemättä.
pekka.salomaki(at)gmail.com

Kytösavu
Viestit: 1805
Liittynyt: 15 Elo 2004, 18:38
Paikkakunta: Lapua
Viesti:

Re: Merkinnän arvostelusta

Viesti Kirjoittaja Kytösavu » 08 Tammi 2012, 13:21

Heitän lopuksi mietittäväksi: Pitäisikö merkintäsääntöä tarkistaa ja tulkita niin, että lyhytkestoisissa, alle 2 minuutin haukuissa merkintä arvostellaan vain tapauksissa ja tilanteissa, joissa koirasta on aina oltava näköhavainto ja linnusta haukulla tai vähintään välittömästi
karkkotumisesta saatu näköhavainto, jotta voidaan todeta mistä puusta tai puuryhmästä haukkulintu karkottui?

Pysyttämisessä alle minuutin haukkuja ei oteta huomioon. Keskimääräiseen haukkuaikaan otetaan enintään kolme pisintä haukkua ja niistä määräytyvät pysyttämispisteet.
Pitäisikö merkinnän arvostelun ja pisteiden muodostumisen kohdentua vain niihin haukkuihin, jotka ovat pysyttämisessä mukana?


Tummennettuun lauseeseen mielipiteenäni että ei, koska haluaisin että kaikki asiat jotka voidaan juuri varmuudella metsässä todeta, kirjattaisiin ylös ja niistä saisi pisteitä ja jalostusta varten tietoa. Ymmärrän ajatuksen lähihakuisten koirien jopa edusta ko. asian suhteen, mutta uskon myös että paremman(sopivan) hakuetäisyyden koiran eduksi tasoittavan tilannetta pitempien haukkujen(rauhalliset linnut)kautta.
Rähkyyttä suunnitellessa kannattaa miettiä, vaikuttaako se muiden elämään ja jättää tekemättä.
pekka.salomaki(at)gmail.com

Vastaa Viestiin