Keskustelua ja kysymyksiä avoimen luokan kokeista

[Elkku]

Yksi keskiyön häirikköviesti vielä, sitten painun muihin hommiin.

Ei tätä kautta löytyisi kokenutta (tai edes kokeneempaa) koiranomistajaa, joka ottaisi tällaisen tumpelon peräänsä hiihtelemään metsäreissuille? Menin tosiaan pösilö ilmoittautumaan palkintotuomarikurssille, ja nyt olisi teoriaosuus käyty. Harjoituksiin meneminen saa vain meikäläisen kauhusta jäykäksi, noin lievästi ilmaistuna. Ihan oikeasti olisi ihan mielenkiintoista saada se kortti, käydä kokeissa (jos koirasta tuntuu olevan siihen) ja vaikka tuomaroidakin, mutta ei tällä harjoituksen määrällä. Kaksikymmentä koearvostelua voisi olla lähempänä sitä lukua (kuin kaksi), jolla minä uskallan lähteä tuomaroimaan. Notta kestäisikö jolla kulla hermo raahata meikäläistä perässään (Tampereen-Jyväskylän seudut ihanteelliset kulkemisen kannalta mutta kai sitä kerran voi pitemmällekin lähteä kun hyvään tarkoitukseen menee) ja auttaa täyttelemään maastokorttia?

Löytyykö täältä kohtalotovereita vai onko tämä kaikille ihan selvää kauraa? Vasta kortin saaneita palkintotuomareita?

[Pekkis]

Saat sinä käydä enemmänkin harjoitteluja jos vaan haluat. Samoin oman koiran kanssa kulkiessa kannattaa tilanteet kattoo tuomarin silmin. Ja mikäli tulet Keski-Suomen kokeisiin, niin tervetuloa porukkaan, mikäli olen koiramiehenä tai tuomarina.

[Vilperi]

Elkku; sähän voisit olla oikea henkilö harjoittelemaan tuomarointia esim. tuolla pikkuläntillä Suomasemassa, missä mulla on oikeus käydä ja samassa yhteydessä voisit nähdä sorsahommia tuon pystärin kanssa! Toinen harjoittelupaikka tuomarointiin voisi olla nuo meidän metsästysmaat Nokian puolella (500 hehtaaria ja 300 vesialuetta!) Mulla tuomarointihommasta ei ole muuta kokemusta, kuin tää suhkuksi mennyt reissu, mutta ainakin tietoa tuomarin käyttäytymisestä tuli runsaasti positiivisessa mielessä! Jos kiinnostaa, niin yv:t on keksitty!

[JuhaP]

dodiin..Kävin viikkoa ennen tiedustelemassa maaston jonne piti startata metso poikue ja teeri poikue löytyi, metsäautotien toisella puolella toinen teeri poikue.. Elikkä piti olla lintuja.. No sitten startti 2.9 ,isännällä odotukset korkealla..koiruus haki aluksi hieman läheltä,olisiko hieman vierastanut tuomaria/tuom.harjoittelijaa kun yleensä metsässä yksin liikkunut ja nyt yht äkkiä olikin vierastaporukkaa mukana.. No kumminkin haku parani.. 2 varmistamatonta haukkua..Ei näkynyt lintuja saatikka kuulunut..tyhjää metsää käveltiin ..sijoitus 9/13 avo0 8p jotka tuli hausta.. Tuostapa on sitten hyvä lähteä parantamaan..kaiken lisäksi koiruuden taka tassun pohjasta pikkusormen kynnen kokonen pala irti, en tiedä missä rikkonut kun ei ainakaan metsässä ontunut jalkaa..

[Vilperi]

Nostetaas tääkin palsta taas esille; eikö porukalla ole kokemuksia kokeista vai mistä on kysymys, kun koekausi on jo alkanut ja kuitenkin palsta jätetään suoranaisesti "tahallaan" unholaan!!??
Harvoin ollaan oltu Kytösavun kanssa samaa mieltä asioista, mutta tää on ainakin sellainen osio jolle minäkin annan täyden tukeni ja toivoisin porukan TODELLAKIN kirjoittavan kokemuksistaan kokeissa tai niihin valmistautuessaan.

[jock]

Tuli se yksi kahden viikon avo koe käytyä. Olisi kyllä voinut mennä tosi pieleen mutta saatiin sentään AVO3 55 pinnaa kasaan. Kahden viikon aikana oli yksi ainoa päivä jolloin sadetta oli luvattu, ja se oli ainoa päivä jolloin tuomarille sattui passaamaan. No sade tuli ja vielä oikein kova tuuli, ajattelin kyllä että viittiskö lähteä ollenkaan. Käveltiin 2.5 tuntia johon sisältyi 1 metsolöytö sitten löytyikin 2 teeripoikuetta peräkkäin. Ensimmäisestä saatiin 4 min haukku kun 1 lintu istui ihan lähelle ohuen koivun oksalle. Koivu taipui tuulessa niin paljon ettei se tohtinut siinä kauemmin istua. 200m päästä koira löysi toisen poikueen, siitä melkein samanlainen tilanne. Teerikana istui 20m päähän koivuun, tällä kertaa oli tukevampi puu, istui 14 min sitten lensi kun menin puun alle. Tästähän sen näkee että aina kannattaa yrittää. Olisihan se kakkonen maistunut paremmalta

[Kukkoaho]

Nostetaas tääkin palsta taas esille; eikö porukalla ole kokemuksia kokeista vai mistä on kysymys, kun koekausi on jo alkanut ja kuitenkin palsta jätetään suoranaisesti "tahallaan" unholaan!!??
Harvoin ollaan oltu Kytösavun kanssa samaa mieltä asioista, mutta tää on ainakin sellainen osio jolle minäkin annan täyden tukeni ja toivoisin porukan TODELLAKIN kirjoittavan kokemuksistaan kokeissa tai niihin valmistautuessaan.

Tulee minultakin raporttia kokeesta, kunhan se ensin loppuu. Olimme siis 18.9 AVO kokeessa Remun kanssa Lapualla ja raporttia tuloo kokeen päätyttyä.

[Pyrykoira]

Jock:lle

Miksi lopetitte kesken 2,5 h ?? Koeaika 4 h > tulos olis saattanut parantua vielä.

[DogHolliday]

Olisihan se kakkonen maistunut paremmalta

Koitahan rauhoittua kyllä tuo on keli ja riistatilanne huomioiden hyvä saavutus.
Kato "huippukoirien" tämän syksyn saavutuksia,ei ole koirallasi mitään hävettävää.
Anna koirallesi sen ansaitsema arvostus,se kiittää sinua kyllä siitä.

[jock]

Mun kertomus oli ehkä vähän epätarkka. Kyllä me se 4 tuntia oltiin maastossa. Nämä tapahtumat tuli siinä kolmannen tunnin paikkeilla. eikä me missään tapauksessa aiota luovuttaa, tämähän on vasta alkua. Tuli se palkintotuomarikurssi ja harjoittelutkin tässä suoritettua. Sentakia huokailin sitä kakkosta kun oman maastokortin mukaan se olisi siihen just riittänyt. Mutta kyllä se tuomari teki hyvän työn, minähän vaan suoritin harjoittelijan hommat.

[jahiukko]

ENP se varmaankin tietäisi, että mistäpäin olisi hyvä tiedustella tuomaria Rovaniemelle avokokeeseen. Koira ei enää mikään nuori ole (5v.) mutta ajattelin sen vihdoin viedä kokeeseen, kun onnistui alkusyksystä niin hienosti hirvihaukulta poissaanti (olin ihmeissäni, kun aivan vislaamalla tuli pois kahdelta haukulta). Aikaisemmin ei ole kehdannut ajatellakaan koiran käyttämistä kokeessa, kun on tuntitolkulla saatettu hirvillä kailottaa. (Mainittava kuitenkin tähän kohtaan, ettei koiralle ole hirviä ammuttu, kun lintukoirana yrittänyt pitää)

Tänä syksynä lintuja on kyllä ollut heikosti ja 5 reissun saldona 9 erimittaista haukkua + 1 uusinta erittäin jyrkkärinteisen vaaran lakimailla... kysyi jo haukulle meno rapistuneelta isännältä kuntoa. Onneksi on kahden ampujan toimesta kaksi mukavaa pudotusta täysimittaisista haukuista, joten taas saatu koiran mieleen muistijälkiä linnuilla pelaamisesta. Oli myös vaikeita ilmoja seassa, ei tuntunut lintu haisevan koiralle. Merkittävänä voi myös pitää, että ensimmäisen kerran vuosiin sai koiran välipäivänä kulkea upeita maita ilman merkkiäkään linnuista. Jospa ne tilastot ensi viikolla kaunistuu, kun pääsee lomalle ja kairoja kiertelemään.

Joten olisin iloinen, mikäli vapaaehtoisia ilmaantuisi niin saataisiin taas yksi pystykorvainen kirjoihin ja kansiin - vaikkapa sitten sillä AVO0:lla..

[Kukkoaho]

No niin tulokset Remun kokeesta vahvistettuin palstalla!

Kokeessa oli siis neljä koiraa joista kolmanneksi Remu sijoittui, mutta jotain ylpeyden aihetta täytyy etsiä..

"Haapakosken Metsästäjät järjestivät AVO-pitkän kokeen. Koiria ilmoittautui kokeeseen 8 kpl, joista vain neljä koiraa kävi metsässä. Ylituomarina toimi Seppo Pohjanoksa.
Lintulaskenta: kuljettu matka 17,5 km. Metso 4, koppelo 2, teeri 5, pyy 3. Yhteensä 0,8 lint/km"

Noista linnuista on Remun löytöjä 3 metsoa ja 2 teertä, eli ihan kelvollisesti on poika ainakin löytöjä tehnyt, olisipa sattunut joku ruskia Remulle haukuttavaksi ;o)

Pisteitä Rempalle kuitenkin 30 ja siis AVO0, saamme siis jatkaa AVO kokeissa edelleen!

Kokeen järjestäjälle ei ole palautteena muuta kuin positiivista, palkintotuomarin toiminta oli kohteliasta, kärsivällistä ja kannustavaa, kaikesta hänen tekemisestään paistoi läpi ammattitaito ja rehellisyys, ei pistettä josta en tietäisi miksi se tuli, ei pistettä josta en tietäisi miksi se jäi pois! Tälläinen kokemus saa kenet tahansa harrastustaan aloittavan jatkamaan harrastustaan, olkoonkin että palkintotuomaria selkeästi harmitti, ettei poikuuksia tai nuoria lintuja kokeessa löydetykään ja näin ollen Remun pisteet jäivät alhaiseksi, muistetaan kuitenkin, että se on Remun ennätys ja parhaat koe pisteet jotka minä olen nähnyt koiran koskaan tekevän
Se pieni jännitys joka vatsassa pyöriskeli ennen koetta häipyi viimeistään pystärinpennun pureskellessa peukaloani.

Lämpimät kiitokseni kokeen järjestäjille, erityis kiitokset päätuomarille ja palkintotuomarille jotka kokeen jälkeen Amittasivat Remun (ei ole ylikorkea!) ja tarkistivat hampaat ja kaikin puolin muutenkin opasivat, neuvoivat ja ennemuuta kannustivat, teidän kaltaisia ihmisiä tämä toiminta tarvitsee!

Tästä eteenpäin ja marraskuulla innolla seuraavaan kokeeseen!

[jahiukko]

Tulipa koiran kanssa käytyä ensimmäisen kerran kokeissa. Taas tarttui matkaan mukavasti kokemusta ja vanhemman pystykorvamiehen kertomuksista oli kiva ottaa opiksi tulevia kokeita ajatellen.

Koekäynti meni jokseenkin näin:

Aamulla kun kahvia keittelin, niin ihmettelin koiraa.. Ei juuri silmiä avannut vaan veteli sikeitä sohvan nurkalla. Normaalisti olisi jo piipittänyt metsärepun vierellä, ilmeisen tietoisena metsään pääsystä. Aamukävelylläkin vain kuljaili ja kuseskeli. Yritin katsella, jotta olisiko koiralla joku paikka kipeänä, mutta ei mainittavaa löytynyt, joten karautin autolla kohti pohjoista.
Kävin noutamassa tuomarin kyytiin ja pienen tuumailun jälkeen suunnistimme kohti koemaastoa.

Maastoon päästyämme sain pian luvan koiran irtilaskulle, koskapa monesti oli lintuja ollut heti lähdössä. Mutta koira.. totesi ilmeisesti, ettei tänään ole hyvä päivä ja kuljaili näköetäisyydellä kuseskellen. Aivan ilmeisesti oli veto pois.
Koira pyöriskeli jossain oikealla puolella hajujäljellä kun vasemmalta puolelta lähti metso maasta lentoon ja harmittava ryhmänkarkko oli tosiasia. Näillä lintukannoilla ei olisi varaa noita tapahtua.
Oltiin noin tunti oltu liikkeellä, kun seurasin koiran maleksimista ryhmän lähituntumassa ja ehdotin jo tuomarillekin, että josko alettaisiin kahvin juonnille ja otettaisiin koira pois metsästä, kun ei millään haku meinannut startata. Tuomari kuitenkin halusi nähdä, josko se siitä piristyisi ja ehdotti, että etenisimme vielä jonkin matkaa. koira ehkä hitusen piristyikin ja hakukuvio alkoi hiukan laajentua.
Noin 2 tuntia kuljettuamme havaitsin yhtäkkiä koiran ottavan kierroksia ja se lähti juoksemaan "satanen lasissa" ryhmästä poispäin. n. 80 metrin päässä äänsi koppelo pari kertaa ja lähti samantien koiran edestä puusta lentämään. Harmitti, ettei antanut koiran edes haukahtaa. No koira seurasi ripeästi ja sai kun saikin koppelosta haukun n. 250 metrin päästä. Kuulin kyllä heti äänestä, ettei aivan ole piikissä (htih 80 ja äänenannossa taukoja) mutta lintu tuntui pysyvän aloillaan. Etenimme haukun tuntumaan ja päästin tuomarin haukulle merkintää tarkastamaan, itse jääden n. 80m päähän haukulta. Pian haukkuaika tuli täyteen, jolloin sitten seurasin tuomaria ja pääsinkin kuuloetäisyydeltä kuulemaan linnun lentoonlähtöäänen. Koira oli merkinnyt lintupuuta n.10 metrin päästä, mutta tuomari arvioi, että pitkä seuraaminen ja virinnyt tuuli olivat tähän syypäänä. Uusintaa ei saatu tällä kertaa mutta koira oli seurannut ihan mukavasti.
Loppuaikana emme hienoista maastonkohdista huolimatta enää törmänneet lintuihin, joten tulokseksi jäi koppelotyö. Koiran haku hieman piristyi loppua kohden, jopa välillä pieneksi laukaksi muuttuen, mutta normaalia "matalalentoa" se ei nyt ollut missään vaiheessa. kuljettu matka oli 6km ja lm 2, joten eipä ollut tiheyksillä hurraaminen.

Tuomarin toiminta oli erittäin asiantuntevaa ja mukava neljätuntinen jää muistoihin koiran ensimmäisen kosketuksena koemaailmaan. Tästä hienosta kokemuksesta rohkaistuneena voi ehdottomasti harkita uusia kokeita ja toivoa että kohdalle sattuu päivä, jolloin koira toimii normaalisti ja saa riittävästi mahdollisuuksia lintutöille.

[Anatoli]

Koe on takana myös oman koirani kanssa. Avoimenluokan pitkään kokeeseen ilmottauduttiin ja aikaistettiin hieman aiottua koe päivää, koska osa samaan kokeeseen osallistuvista yritti tulosta piirinmestaruuskokeeseen. Perjantai iltapäivänä suuntasimme metsään, sää oli aurinkoinen ja kuiva, tuuli oli kohtuullisen heikko. Tuomari ajeli töidensä jälkeen meille ja suuntasimme tuttuun maastoon, jossa oli koiran kanssa useasti kierrelty pitkin syksyä. Olipa siellä koeteltu viikko aikaisemmin toistakin koiraa. Päästyämme lähes tarkoitettuun auton jättöpaikkaan, sattuma puuttui onnekkaasti peliin ja törmäsimme tiellä olevaan teeripoikueeseen. Useampi teeri hyppäsi lentoon ja suunnisti tieltä pois. Autolla riittävasti eteenpäin alatuulen puolelle ja koe käyntiin. Koira pisti liikettä niveliin, suoritti ns. suolentyhjennys lenkin ja lähdimme hissukseen kohti teeriä. Koira kävi ripeästi tietä pitkin lähellä teerien tiellä olo paikkaa, mutta tuli vielä takaisin. Hetken päästä näkyi, että koira sai mielenkiintoisia hajuja ja suunta kohti oletettuja teeriä alkoi. Koira näkyi häipyvän metsänpuolelle ja oli hiljaista. Odottelimme tuomarin kanssa korvat höröllä. Ei mitään...sitten yhtäkkiä haukku räpsähti soimaan noin sata metriä tiestä. Koira alkoi paahtamaan ja saimme hyvältä senssiltä tuomarin kanssa seurata koiran työskentelyä. Tuntui kestävän hyvin, kunnes kuuden minuutin paikkeilla kuului räpsähdys ja lintu lähti. Lintu lenti sivullemme, istui uudestaan ja koira perässä. Sen verran hukkasi linnun, että ryykäsi ensin pari-kolmekymmentä metriä ohi, kunnes alkoi tarkentamaan linnun ääntelyn perusteella ja sai linnun tarkemmin merkittyä. Akkateerihän siellä napotti. Ajattelin, että tuo voisi pysyäkin. Samat kuutisen minuuttia antoi taas paahtaa ennen kuin lähti taas ja koira oli perässä n. 2,5 minuuttia. Jälkimmäisen haukun aikana koira kävi lyhyesti isännän luona ja meni takaisin haukkumaan. Ei saanut enää toista uusintaa. Yritimme etsiä vielä poikueen muita lintuja, mutta teimme ilmeisesti liian kireän lenkin ja ajauduimme myötätuuleen takaisin autolle ja siirryimme alkuun suunniteltuun auton jättöpaikkaan.

Autolta siirryimme muutaman sata metriä hakkuaukon laitaa kohti läheistä puronvartta ja sen takaisia metsiä. Puron takana oli ollut aikaisemmin lintuja. Yllätys oli taas, kun rääseiköstä ennen puroa koira ajoi sivuitsemme suuren metson, joka tuomarin havainnon mukaan istui n. 250-300 metrin päähän, jossa oli pieni kumpare. Koira luikki vauhdilla perään ja aloitti hetken päästä metson istuinpuun lähellä haukun. Haukku ei ollut niin kiivasta kuin se tarkassa merkinnässä on ja koira tuntui hieman olevan epävarma oliko lintu paikalla. Reilun kolmen minuutin haukun jälkeen haukku loppui ja koira tuli 4-5 minuutin päästä pois. Vanha ja kokenut koira olisi voinut paukuttaa pitempäänkin, taisi kokemattomuutta vielä olla koiralla. Samaan aikaan 150-200 metrin päähän tuli rekka tyhjentämään viljankuivausjätteitä metsään ja aloitti armottoman perälautojen hakkaamisen ja möykkeen. Emme nähneet, että metso olisi lähtenyt ja hetken kuluttua ojanvarren suojasta huomasimme metson napottavan kukkulan päällä olevassa männyssä jonkin matkaa latvasta alasäin. Jäi harmittavasti tuulen alapuolelle ja kuorma-auton äänet veivät koiran huomion. Joimme ojassa kahvia ja odottelimme, että auto olisi lähtenyt. Nupin ja perävaunun tyhjennys vei lähes viisitoistaminuuttia ja aika alkoi tuntua tuskaiselta. Lopulta auto lähti ja yritin päästä lähemmäs metson olin paikkaa. Metso oli kuitenkin kyllästynyt ja lähti ilmeisesti omasta halustaan lentäen yli puron. Yritimme perään, mutta emme löytäneet enää.

Loppuajasta siirryimme puron ja tien lähettyvillä, koira haki ja liikkui hyvin. Yksi teeri karkkosi ryhmän edestä ja oli hieman tulkinnanvaraista oliko koira lähempänä lintua vai ryhmä. Tuomari tulkitsi ryhmänkarkoksi, enkä ruvennut vänkäämään. Koira seurasi, mutta ei saanut haukkua. Lyhyt haukku kuului myöhemmin, jota ei saatu todettua. Lisäksi koira löysi pyitä, joita pelmuutti hyvin ja seurasi saaden muutaman haukahduksen haukun. Pyitä en ollut kuitenkaan huomioinut kokeeseen. Loppuajasta alkoi tuntua, että jotakin pitäisi ehkä vielä saada. Luut olisi sopassa, mutta vielä hiukan lihaa... Ei löytynyt ja hipsuttelimme autolle.

Ansioita oli kuitenkin kertynyt reilut 70 pinnaa. Metsohaukun jättämisestä tuli virhepisteitä ja loppusaldo oli tasan seitsemänkymmentä. Ei jäänyt pelkät luut käteen. Matkaa koemaaston oli kotiportailta viitisen kilometriä ja sen lisäksi reissu koeseostusta antamaan ylituomarille. Aika pienellä vaivalla tuli käytyä, eli rohkeasti vaan kokeisiin.

[Kukkoaho]

Lueskelin tuossa koe tuloksia aikani puhteeksi ja huomasin yhden "mystisen" seikan.

Liki jokaisessa kokeessa oli metso kontakteja huomattavasti enemmän kuin koppelo kontakteja, kuitenkin oman käsitykseni mukaan kanalintu kannoissa naaraita on aina enemmän kuin uroksia.

Osaako joku selittää mistä kokeissa jakauman nurinkurisuus johtuu, löytyvätkö urokset helpommin kuin naaraat? Ainakin Remu on kauden aikan löytänyt valtaosaltaan mustia lintuja.