Neuvoja aloittelevalle pohjikselle/isännälle

[sillälailla]

Elikkäs pohjis tuli taloon. 11 viikkoa nyt ikää. Minulle ensimmäinen metsästyskoira, joten kaikki vinkit pennun kasvattamiseksi hyväksi kaveriksi lintumetsälle otetaan mielellään vastaan.

Muutama juttu askarruttaa, etten nyt vain pilaa koiraa omaa tyhmyyttäni.

1.
Voiko pentu olla liikaa metsässä? Asun metsän keskellä, ja aina kun koiraa viedään ulos, niin se saa juosta vapaana metsässä. Pentu ainakin tästä nauttii, ja itsellekkin helppo ja mukava tapa ulkoiluttaa pentua. Voiko tämä pelkästään (ja monta kertaa päivässä) metsässä tapahtuva ulkoilu vähentää koiran metsästys haluja jatkossa?

2.
Pikkulinnut ja räksät. Nyt on ruvennut pikkulinnut ja räksät (kissan lisäksi) kiinnostamaan. Näitä jahdataan ja räksytetään aina kun näkyville sattuu. Pitääkö tätä toimintaa kehua, vai torua?

Muutkin vinkit aloittelijalle otetaan kiitollisina vastaan, kiitos!

[Powder]

Tässä "vinkkejä" isännältä jolla ei vielä edes ole koiraa Pentu on kyllä varattu ja reilun viikon päästä hakeen kaverin kotia...

Ite olen valmistautunu tuleviin syksyihin lukemalla pari Erkki Tuomisen kirjaa, Suomenpystykorva metsällä ja kotona sekä Pikinokka Pystykorva. Suosittelen lukemaan jommankumman. Tuo ensin mainittu voi olla helpompi löytää. Noissa kirjoissa on aika hyvin(ainakin omasta mielestä) selvitetty miten pennun kanssa edetä. Suosittelen kyllä noita kirjoja vaikken niiden antamia ohjeita olekaan vielä käytännössä kokeillut.

Pikkutärppejä löytyy myös tältä palstalta sekä Rovapystiksen sivuilta http://www.rovapystis.net/koiran_koulutus_01.html

[Opa_Ali]

Ei kai se liikaa voi metsää saada, kunhan ei vaan piiputa itseään siellä.

Omakin oli pentuna (nyt ikää 17kk) irti niin pitkään kun oma tontti riitti, sittemmin pitänyt kiinni.
Haukkua annoin pienenä kaikkea, nyttemmin jo pienet linnut yleensä antaa olla.

Teeret jo haukuttu viime syksynä (tosin ilman pudotusta), niin ei nuo pikkulinnut enää kiinnosta.
Itestään tuohon oppinut ja nyt sitten kiellän kyllä oravia tai muita lintuja haukkumasta.

No syksyllä nähdään miten käy, toivon mukaan se ensimmäinenkin alas tulee ja toinen ja...

[PPK/KKK]

Itsellä tulossa kuukauden päästä järjestyksessään toinen pohjis taloon. Sitä ennen oli yksi suomenpystykorva. Minun mielestäni täällä SPJ:n sivuilla on haukkuvan lintukoiran kouluttamisesta todella hyvä kirjoitus. Muistaakseni polku menee Rodut -> pohjanpystykorva -> aktiivitoiminta -> opettaminen linnunhaukkujaksi. Tuosta kannattaa aloittaa.
Itse ainakin olen sitä mieltä, että ensimmäinen koira opettaa isännän eikä päinvastoin. Yleensä ensimmäisen koiran kanssa tehdään virheitä, joita ei sitten seuraavien kohdalla tule.

Pennun kannattaa antaa olla pihassa irti niin kauan kuin se siinä pysyy. Torumaan ei pidä mennä jos menee oma-aloitteisesti metsään. Siellähän se on sen työmaa. Syksyllä sitten tositoimissa kannattaa varustaa itsensä lehmän hermoilla. Eli siellä pitää antaa koiralle aikaa hakea. Kävelemällä ei saa kuin saappaan kiillottajia. Menet metsään ja annat koiran kierrellä lähimaastossa. Kun koira osoittaa selvästi, että alueella ei ole enää mitään kiinnostavaa, niin sitten taas kävellään hiljalleen muutama sata metriä ja annat taas koiralle aikaa kierrellä ja tutkia maastoa. Minusta hyvä haku on jokaisen metsästykoiran tärkein ominaisuus ja sitä ei saa tappaa koirasta liian aktiivisella kävelyllä. Hyvä hakeva pystykorva viettää hakulenkillään 10-15 minuuuttia aikaa.

Noista rastaista, pikkulinnuista ja oravista en toruisi, enkä kiittelisi. Koira vain toteuttaa vaistojaan ja sehän on vain riistaverisyyden merkki, että haukutaan jotakin. Jos kerran kiinnnostaa muut eläimet, niin kyllä sitä kiinnostaa syksyllä kanalinnutkin. Itse olen ainakin antanut koirille metsässä niinsanotun vapaan kasvatuksen, etten ole torunut, saati sitten rangaissut ei-toivotun riistan haukkumisesta tai ajamisesta. Kyllä koira oppii ajan kanssa, että mistä riistasta isäntä on kiinnostunut. Oravahaukulta koiran voi vaikka ilman suurempia sanomisia käydä kytkemässä ja kävellä hihnassa muutaman sata metriä ja laskea koiran taas irti hakemaan. Minusta jäniksen ajaminen tai oravanhaukkuminen vain osoittaa, että koiralla on riistaveret kohdallaan. Ei siitä kannata koiraa torua, vaan olla tyytyväinen, että koiralla on riistaintoa. Koira ei älyä, että mistä sitä torutaan jos se palaa jäniksen ajolenkiltä ja vastassa on äkäinen isäntä. Aina kannattaa muistaa, että koira oppii kaiken kokemuksen kautta. Eli esim. koira tulee istumaan ruokapöydän viereen "sattumalta". Isäntä heittää sille lihapullan ruokapöydästä. Myönteinen kokemus! Tulen siis istumaan uudelleen pöydän viereen niin saan lisää lihapullia. Eli palkitse koira silloin kun haluat vahvistaa jotakin käyttäytymismallia. Esim. lintuhaukkutilanteessa: ammu lintu vain tarkasti merkattuun haukkuun, jos koira haukkuu väärää puuta ja ammut linnun. Ha haa taas myönteinen kokemus. Mitä luultavammin koirastasi saattaa tulla yhdellä "virheellisellä" pudotuksella hehtaarihaukkuja.

Yksi vielä mieleen tuleva tärkeä asia kaikkien metsästyskoirien osalta on luoksetulo. Koiralle kannattaa jo aivan pienestä pitäen opettaa vihellys, pilli tms. jolla saa koiran luokse. Itse olen käyttänyt koirankeksejä apuna. Aina kannattaa pitää koirankeksejä takin taskussa kun pentu on irti. Välillä vihellät koiran luokse ja kiittelet koiraa ja palkitset keksinpalasella. Tuo kikka on osoittautunut erittäin toimivaksi. Kannattaa myös palkita välillä vanhempanakin luoksetulosta, niin säilyy luoksetulon mielekkyys. Mikään ei nimittäin ota pahkaan metsällä niin paljon kuin se, ettet saa koiraa kytkettyä silloin kun haluat. On mukava päätös reissulle, kun autolle tultuasi vihellät, niin koira tulee kiltisti autoon ja pääsee lähtemään ilman että koiraa täytyy saalistaa pitkin erämaita. Kykemisestä ja luoksetulosta kannattaa myös opettaa se, että aina ei reissu lopu luoksetuloon/autoon. Kannattaa mennä vielä uudelleen metsään esim. pienen siirtymisen jälkeen. Näin koira oppii, että jahtireissu ei aina pääty, vaikka mennäänkin autoon tai isäntä kytkee välillä.
Tuossa muutamia itselle mieleentulevia asioita pennun opetuksesta. Kokemusta on pystykorvien ohella myös hirvikoirapuolelta.