Tuntoja "pohjiksesta"

[lillijaviivi]

Tervehdys kaikille harrastajille!

Nyt on pakko vähän kirjoitella kokemuksistani ensimmäisen (vaan ei viimeisen) pohjanpystykorvan kanssa.
Aikaisempia rotuja josta kokemuksia on vuosien varrellta ollut; saksanpaimenkoira,suomenajokoira, kultainen noutaja, labradorinoutaja ja beaglejä 3 kpl.

Lintujahti alkoi kiinnostamaan todenteolla, kun olen muuttamassa Kuhmoon eläkepäiviä viettämään, tämän takia kuvaan astui "pohjis".
Ensimmäiseksi täytyy sanoa, että on ehdottomasti oppivaisin ja "viisain" koira jonka kanssa olen koskaan touhunnut.

Koirani on VIIVI, syntynyt 27.4.2010, polveutuu POJU ja RIEKKORANNAN TERI yhdistelmästä (TERIN isä oli Suvantobik, josta keskusteltu paljonkin tällä palstalla).
Sisaruksia löytyy; Hessu, Essi, Ida ja Tuutikki.

Huonot puolet: ei ole vielä esiintynyt
Hyvät puolet: Järjetön metsästysvietti, tottelevainen, miellyttämishaluinen, tykkää saunomisesta, juo saunakaljaa, kynnet antaa leikata.

Metsästysvietti: Kaikki jäljet ja hajut kiinnostaa ja niitä seurataan ja haetaan, viimesyksynä oli yksi metso haukussa 10 sek ja teeri pysyi haukussa 30 sek, mielenkiinnolla odotan tulevaa syksyä. Myös hirvi ja jänis kiinnostaa. Kaikki eteensattuvat myyrät pyydystää ja tappaa.

Tottelevaisuus; vihellyksestä jalkojenväliin kuin "raketti". (5kk iässä oli hetken "uhmaikä").

Sauna; rentoutuu saunan lauteilla löylytellen, nautti vähintään yhtä paljon saunasta kuin muut saunassa olijat, käy välillä järvessä vilvoittelemassa --> takaisin lauteille.
(muutenkin kova uimaan, metsälenkeillä kay "korkkaamassa" kaikki lammet ja järvet).

Saunakalja; tykkää III-kaljasta kun vaahto on laskeutunut.

Olisikin mukava kuulla miten Viivin sisaruksilla "pyyhkii", jos satutte lukemaan tätä foorumia. "Sisartreffit Kuhmossa" olisi myös mukava järjestää jossainvaiheessa.

Ai niin, meinas vallan unohtua sanoa, että Viivillä on jo ensimmäinen juoksukin takanapäin

Terv Tomppa & Lilli

[Pikku.Pyy]

Aiheen vierestä, mutta punasten puolelta kiitos erittäin positiivisesta ja hyväntuulisesta kirjoituksesta ja mukavaa jatkoa sekä menestystä Viivin kanssa.

[ellutii]

Olipa mukava kirjoitus
Onnittelu "oikean" rodun valinnasta ; samat ominaisuudet ovat havainneet varmaan (lähes) kaikki pohjiksen valinneet.
...vaan tuosta kaljan juonnista en tiijä

[lehkari]

Kiitokset Lillijaviivi. Pelastit tän perjantai-illan!
Samat kokemukset, mutta tottelevaisuuden ja kaljanjuonnin kohdalla meillä vähän puutteita. Koitetaan korjata asia.

[Heini]

Kiva juttu, että olet mieleisen koiran saanut! Tiedän miltä tuntuu odottaa seuraavaa syksyä nuoren koiran kanssa Itselläni pian pari vuotta täyttävä narttu"pentu", jolla kaverina pian 12 vuotta täyttävä isävanhus. Ensimmäinen koirani, tämän vanhuksen isä kuoli viime syksynä reilun 14 vuoden iässä. Kyllä pohjis kummasti vei mennessään silloin 15 vuotta sitten ja koirat pikkuhiljaa lisääntyivät

Piekon tottelevaisuus oli aikalailla 50-50. Eli remmissä/sisällä kyllä totteli mielellään, mutta irti ollessaan korvia ei löytynyt ennen kuin ihan vanhalla iällä. Olikin meillä aikalailla kotikoirana, mutta pääsi sekin metsälle, näyttelyihin ja jopa agilitykurssille. Agilityharrastus ei edennyt alkeiskurssia pidemmälle juurikaan sen karkailuhalun vuoksi.
Eetu on oikein tottelevainen ja samoin tyttärensä Minta, molemmat ovat myös mukavia metsäkoiria, joskin Minta alkaa olla jo omaan makuuni liian laajahakuinen. Mintaa pystyy huoleti pitämään lenkillä irti, kunhan vähän pitää silmällä ettei muita kulkijoita ihan lähellä näy. Saapahan neiti purkaa enintä virtaa spurtteihin, kun ei nyt etenkään talviliukkailla paljon pysty pyöräillä ym.

Saunomista meillä ei ole kuin pari kertaa kokeiltu, eivätkä ole osoittaneet sitä kohtaan mitään kiinnostusta. Tosin ovatkin pääosin aina olleet ulkona saunomisaikaan, ja ehkä se pesuhuoneessa satunnaisesti tapahtuva kidutus (pesu ennen näyttelyä) on kitkenyt enimmät halut siellä suunnalla hengailuun

Olen yhden oikein hyvän kirjan lukenut, missä isäntä kävi koiransa kanssa aina lähikuppilassa oluella, mutta muuten en ole kaljottelevista koirista kuullut. Ei ehkä ole terveellisin harrastus ja ainakin jos meinaa johonkin kisoihin joskus lähteä, niin kannattaa muistaa, että alkoholi on sitten pahemman luokan dopinkia, joka on yhdessä suklaan kanssa täyskieltolistalla.

[sepedeus]

Jotain tämänkaltaista juttua olen myös miettinyt ja ajatellut kirjoittaa.
Nyt kun joku toinen sen aloitti, ei voi olla tulematta mukaan samanlaisin ajatuksin.

Joku voi pitää höpönä tälläisiä kirjoituksia, mutta se ei enää minua haittaa, sitä vaan itse tietää miten "maailma makaa", eikä ole niin allerginen vastakkaisille mielipiteille.

Olen muutaman kerran tämän ajatukseni ääneen itsekseni Lordille lausunut ryömiessäni lattialla, "kuonot" vastakkain.
"On onni että olen saanut sinut koirakseni, ja on onni että olet saanut minut isännäkseni."

Noin se on, eikä siitä tarvinne enempää sanoa.

Saunaan Lordi ei enää tule.
Olutta en ole koskaan tarjonnut, vaikka itse siitä pidän, tuon eron haluan pitää koiraani

Ehkä arkipäivän paras hetki on kun tullaan töistä kotiin ja menen Lordin vapauttamaan häkistään, se käyttäytyy aina samalla tavalla, kuten ensimmäisenä päivänä joskus keväällä 2007.

[sepedeus]

olet saanut minut isännäkseni."

Tyhmää kun ei voi editoida "kirotusvihreitään"....
siis "...on onni että olet saanut minut isännäksesi.

Pitää mennä nukkumaan kun alkaa kirjoittaa höpöjä ja Lordikin on jo nukkumassa

[ellutii]

On (suorastaan) herkistävää lukea kertomuksia, siitä, miten tärkeä metsästyskumppani ja jokapaikankaveri on

[sepedeus]

Ehkä arkipäivän paras hetki on kun tullaan töistä kotiin ja menen Lordin vapauttamaan häkistään, se käyttäytyy aina samalla tavalla, kuten ensimmäisenä päivänä joskus keväällä 2007.

Siis noin:
http://www.youtube.com/watch?v=X9x1g3QkjdE

[Haukkukone]

Juurikin noin se menee kuin Sepedeuksen videonpätkässä. Meillä yleensä vielä sellaisia puolenmetrin ponnahdusesityksiä ja lopuksi isäntä antaa koirankeksin palkkioksi

[Kukkoaho]

"On onni että olen saanut sinut koirakseni, ja on onni että olet saanut minut isännäksesi."

Vaikka "punaisten puolelta" tänne kirjailen, niin onhan se tuossa vaan sanottu jotain kohdalleen... Koiran omistajan ja koiran onni!

Sepedeus, eikö välillä tunnu siltä, että se koira tokasee takaisin jotta "Niin on.." ja huokaa hiljaa...

[sepedeus]

Sepedeus, eikö välillä tunnu siltä, että se koira tokasee takaisin jotta "Niin on.." ja huokaa hiljaa...

Melkein joka ilta kun menen nukkumaan, ja Lordi on jo omalla paikallaan nukkumassa, käyn silittelemässä sitä,
niin kun se silloin urisee ja vielä kun itse pääsen vihdoin sänkyyn, kuuluu syvä tyytyväiseltä kuulostava huokaus ja urahtelu (nimenomaan Lordin suunnasta).

Niin taitaa se olla juuri tuota mitä tarkoitat.

[Tuutikki]

Terveiset ketjun aloittajalle ja Viiville sisko Tuutikilta ja omistajalta. Kovin tutuilta kuulostaa nuo tunnot täältä Tuutikin näkövinkkelistäkin. Järjetön metsästysvietti, tottelevainen, miellyttämishaluinen, oppivainen, kynnet antaa leikata, EI tykkää vielä saunasta mutta saunakalja YES Tuutikki ei halua odottaa vaahdon laskeutumista vaan parhaimmillaan olut on sen mielestä heti tölkin avauksen jälkeen eli mahdollisimman hapokkaana Ehkä saunomisen ilo ei ole vielä auennut Tuutikille kun näin talvella käytössä vaan sähkösauna, mutta kesän tullen jos rantasaunaan uskaltautuisi himosaunoja tolleri Demin kera. Itälaika kaverit ei saunomista harrasta. Ja uimaan tietty mennään kesällä. Uiminen on Tuutikistakin tosi hauskaa. Varsinkin silloin kun sorsat narskuttaa rantavedessä.

Tuutikki on aivan hulluna lintuihin. Heti kotiutumisen jälkeen 7 viikkoisena se oppi pian, että viinimarja pehkossa asustaa rastas ja se piti käydä aina ajamassa pois ja haukkua jos ja kun se istui puuhun naapuri tontille. Pyypoikue tuli kanssa muutaman kuukauden iässä vastaan ja Tuutikki kun oli niin pieni niin se nousi korkealle mättäälle haukkumaan niitä, pyiden karkotuttua pikku matkan otti vielä uusinta haukun. Ensimmäinen teeri ammuttiin haukkuun viiden kuukauden iässä. Hirvelle ei vielä viety, mutta rohkeutta varmasti riittää niidenkin haukkumiseen.

Mitähän vielä kertoisin. Tuutikki on nukkunut näin kovan pakkastalven isännän ja emännän jalkopäässä. ( Välillä tyynyllä) Leikkikaverina nyt laikanpentu Lilliputti. Ensimmäinen kiima on Tuutikilla myös ohitse. Pohjispäiviä odotellaan kun ovat tuossa Posiota lähellä Sallassa. Majoitus on jo varattuna Sallatuvilta. Toivottavasti sisaruksiakin sinne ilmestyy. Jospa Viivikin sinne tulisi, niin saunan päälle voisi sisarukset ottaa vaikka huurteiset:)

[lillijaviivi]

Terve vaan kaikille!
Mukavaa kuulla, että on muitakin "samalaisia" kuin meidän Viivi.
Tunnustettavahan se on, että koira nukku mun jalkopäässä. Ei haittaa minua.

Viivi on kyllä nopea oppimaan, vaimo ihan leikillään pari kertaa löi "käpälät yhteen" Viivin kanssa komennolla "anna femma".
Nyt kun Viivi istuu ja menee sen eteen ja sanoo "anna femma", niin käpälä nousee pystyyn ja siihen sitten vaan "kättä päälle". Ei haitanne metsästysintoa ?

Ruuasta ja syömisestä ei ole vielä keskusteltu, mutta aloitan:
Ensimmäseksi totean, että meidän Viivi ei ole millään tavoin "perso" ruuan perään. Ihan turha yrittää kouluttaa namupalojen kanssa, yhden voi napsia, seuraavan menee kaivamaan maahan. Joku päivä syö jauhelihaa, seuraavana päivänä ei edes koske, syö miuluummin omia nappuloitaan.
Meillähän ei ole käytössä "ruoka-aikoja", vaan kupissa on aina saatavalla nappuloita, jos rupee huikomaan. Toimi jopa Kultaisennoutajan ja Beagleiden kanssa (poislukien kotiruoka, jolloin söivät melken kattilatkin). Eivätkä olleet ylipainoisia.
Huomattiin pari viikkoa sitten, että Oululaiset tervapastiillit oli koiran mieleen, ensimmäinen kerta kun suupielet kostuivat. En tiedä, johtuisiko siitä, että on syntynyt Oulussa, mutta ihan kauhee himo Viivillä oli pastilleihin.

Heinäkuun Pohjispäiville yritetään tulla Viivin kanssa, voisivat sitten Tuutikin kanssa ottaa saunakaljat
Me olemme Lillin (vaimoni) kanssa tutustuneet Tuutikkiin Oulussa silloin kun haettiin Viivi kotiin.

Terv Tomppa

[Tuutikki]

Tuutikillekkaan ei ole ruoka mitenkään tärkeää. Pitää ihmetellä miten syötyyn ruoka määrään nähden neiti on ihan hyvässä kunnossa. Kätkeminen on enemmän kuin verissä. Luita, leiväkannikoita, lihapalasia ym. löytyy milloin mistäkin. Paras taitaa olla kun olin varmaan ( hajusta päätellen) pari yötä vähintään nukkunut pikku ahven sängyn päätypuolessa. Varmaan oli tyynyn alle piiloon alunpitäen laittanut. Luita. leipiä, juustoa ym. löytyy tämän tästä sohvatyynyjen alta ym paikoista. Telkkaria Tuuti katsoo joskus oikeasti ihan ihan sillä silmällä. Viime syksynä katsoi tolleri Demin kanssa koirien vaatemuoti uutuudet sohvalla maaten ja kun ohjelma loppui niin lähtivät molemmat omiin hommiinsa.

Vaan oikeasti Tuutin kanssa on tarkoitus mennä ensi syksynä kokeisiin. Näyttelyvirtuoosi se ei ole, eikä tule kesäpäivilläkään paras häntä tai paras pää titteleitä keräämään.