PPK metsästyskuvia/tarinoita

[virve]

Nämä ase asiat on ilmeisesti kovin henk. kohtaisia asioita.

Minä ulkoilutan kivääriä ja minun syy siihen on nimenomaan minä itse. Minun pitää ampuessa saada sihdata ja tähdätä ja vasta sitten laukasta. Tällaisena hitaana hämäläisenä vain kivääri antaa minulle sen ajan mitä tarvitsen ampumiseen.

Haavakoita tulee varmaan molemmilla, kun niitä tulee jopa hirvimetsällä ja se on sentään iso eläin johon ampua.

Saalista meillä ei varmasti tulisi sen enempää vaikka minulla olisi haulikko ja kivääri mukana matkassa.
Meillä huono saalismäärä ei johdu aseesta eikä koirasta vaan minusta. Minä olen surkea haukulle hiipiä ja vielä surkeampi löytämään niitä lintuja sieltä puusta. Hienosti ne linnut on usein olleet haukussa ja kun lähtevät niin minä en voi, kuin harmitella kuinka selvässä paikassa se oli istunut, mutta kun en nähnyt niin en nähnyt.

Sinäänsä olen kyllä ruvennut haaveilemaan jousimetsästyksestä ja se voisi olla vielä perinteisempi ase pystykorvametsästyksessä. Valitettavasti pelkään, että minulla loppuu ikä ennenkuin sen jousen opin tarkaksi aseeksi. Mutta ei jumala ole kieltänyt suuria haaveita.

Sitten näihin, joka asiaan negatiivisen kannan ottaviin ihmisiin.
Mahtaa niillä itsellään olla huono elämä, jos muillakaan ei saisi olla ilonhetkiä omassaan.
Se että joku kouluttaa koiraansa toisin kuin itse ei tarkoita, että se olisi huonosti koulutettu koira. Tai että joku ampuu pystykorvalleen lentoon. Tietääkseni sitäkään ei mikään laki kiellä, niin miten se sitten huonontaa sitä ihmistä. Tietääkseni tarkoitus on saada saalista ja se, että pystykorva on puuhun haukkuva koira ei tarkoita sitä, etteikö sitä voisi käyttää niin kuin seisojaa tai vaan ylösajavana koirana.
Se että minulla on puuhun haukkuva koira ja sellaisena sitä koulutan ei tee muista ihmisistä huonoa vaikkeivat ne toimi samoin.

Täällä tietysti keskustellaan pääasiassa nimenomaan kuinka saada koira toimimaan puuhun haukkuvana ja suurin osa metsästystarinoista on sen mukaisia. Mutta jos joku kertoo jotain muuta niin turha siittä on ottaa hernettä nenään vaan sitten kannattaa yrittää ratkoa niitä ihan oikeita ongelmia omassa elämässään niin sen koira kanssa metsästys jää mukavaksi luonnossa oloksi.
Monesti nämä ihmiset jotka kaiken kaikesta tietävät, eivät omaa sitä nöyryyttä jolla koiriin, muihin kanssa kulkioihin ja luontoon ylipäätäänsä pitää suhtautua. Jos ihan oikeasti tietää kaiken pystykorva metsästyksestä, niin sitten joutaa jo kuolemaan pois. Sittenhän siinä ei enää ole mitään uutta ja mielenkiintoista.

Terveisin Virve

[ellutii]

Hienoa Virve

[sepedeus]

Tai että joku ampuu pystykorvalleen lentoon. Tietääkseni sitäkään ei mikään laki kiellä, niin miten se sitten huonontaa sitä ihmistä. Tietääkseni tarkoitus on saada saalista ja se, että pystykorva on puuhun haukkuva koira ei tarkoita sitä, etteikö sitä voisi käyttää niin kuin seisojaa tai vaan ylösajavana koirana.

Hau!

Muuten olen samaa mieltä noista asioista, mutta tuosta itsellä erilainen mielipide.

Nimittäin, kun itse en ole koiraa laittanut siksi, että saisin saalista (ainakaan enemmän) vaan nimenomaan pystykorvaisen, tai oleellisinta ehkä se, että puuhunhaukkuvan koiran, niin en halua siinä yhteydessä käyttää muita menetelmiä, siis esimerkiksi lentoonampumista. Minua ei yhtään harmita se, etten saanut yhtään saalista eilen päättyneenä linnustuskautena. Mutta se minulla harmittaa, ettei oikeastaan kunnon haukkutilantaita ollut. Vaikutti siltä, että linnut ovat oppineet, ettei haukkuja kannata jäädä kuuntelemaan, eikä ne useimmiten edes antaneet koiralle mahdollisuutta aloittaakaan haukkua.
Useampi lintu karkasi koiraa ja lensi minun ohitse jonnekin kauas. Tai jos istahti ensihätään puuhun, lähti samantien.

Täysin saaliitta ei jääty, löydettiin maanantaina raanakko teeri, liekö haukalta jäänyt puolitiehen tappaminen (epäilen).

Jotenkin jäi tästä syksystä huono fiilis, että ei edes paljoa harmita kun jahtikausi loppui. Turhan monena päivänä oli mahdottoman kova tuuli. Yksi päivä oli muita hienompi, 12.10. oli aamulla lumi maassa ja pikku pakkanen. Tuollaisia kelejä toivoisin kun olen koirani kanssa metsässä.

Kunhan kelit kuivaa ja tulee hieman lunta, lähdetään Lordin kanssa maastoon, onpahan yksi vähemmän kannettavana, se kivääri.

Mutta tämä on siis minun mieltymys, ei siis ainoa oikea tapa.

[Jamo]

Syksyn ensimmäisen reissun pohjois-savoon tehtiin jo heti kauden alussa. Vietettiin 4 suhkot pitkää päivää tessin kanssa maasossa jossa oli lintuja mielestäni edellisvuoteen todella hyvin, mutta linnut joko ei jäänyt haukkuun tai minä mokasin huonolla hiipimisellä. No viikon päästä tultiin uudelleen ja oli taas kävellyt aikani metsässä ja haaveillut että miksi se lintu ei nouse puuhun minun ja korani väliin kuten olen monessa hienossa tarinassa lukenut, kun näin kävi. Teeri nuosi puuhun ja näin vielä tarkasti mihin. tessi tuli linnun perässä ja aloitti haukun. jouduin siirtymään ryömimällä muutaman metrin jotta näin kunnolla teeren kuutelevan hienoa ja ensimmäistä Tessin oikein merkittyä haukkua. Tähtäys kiikarin läpi ja laukaisu haulipiipulla, mutta vain naksaus kuului. katkaisin piipun ja huomasin että ase oli jäänyt lataamatta jostakin syystä autolta lähtiessä. Tessi jatkoi haukkuaan ja minä tärisevillä käsillä kaivamaan panosta taskusta. kun sain panoksen piippuun ja nostin piipun ylös niin teeri lähti lentoon. Tessi lähti seuraamaan ja minä jäin polvilleni tärisemään suuresta v....sesta.
Seuraavana kertana kävi jo paremmin ja sain Akkateeren tiputettua täydelliseen haukkuun luotipiipulla.
Kauden lopussa kävin Juuukassa kaverini metsässä pyörähtämässä ja ei kestänyt metsään menon jälkeen kuin n. 5min. kun Tessi otti haukun. Hiivin paikalle ja kiikaroin kiikarilla että missä se lintu on vai onko taas tyhjä puu kuten usein aikaisemmin. maltoin nyt kumminkin mieleni ja siirryin sivusuunnassa kunnes näin kuinka nätisti koppelo istui oksalla ja haukku raikasi vaan. Hätä-päissäni mittailin matkaa ja tein päätöksen ampua luotipiipulla, mutta jälleen mokasin ja ammuin ohi.
Tässä tarinaa jssa käytin sekä haulikkoa että kivääriä, jotka on mielestäni kaikki sallittavia tapoja metsästää pystykorvalla. Paitsi toi tyhjän piipun käyttö oli se sitten haulikko tai kivääri niin seuraavana aamuna ei oltu kovin pirteänä ja aikaisessa vaiheessa metsään menossa kun illalla suruun kaverin riistaryyppyjä jaoin.

[lehkari]

Hienoa lukea rehellisiä tarinoita ja mielipiteitä. Onnea Jamolle pudotuksesta. Aina ei kaikki mene putkeen ja on mukava lukea niistäkin retkistä. Niitähän kyllä sattuu jokaiselle. Ns. henkilökohtainen mokaluettelo on kahden vuoden pohjiskokemuksella itselläkin jo melko pitkä. Muutamia esimerkkejä: Rihlakon väärällä piipulla ampuminen x 2, tyhjällä aseella haukulle( tosin tilanteen sain naksauksen jälkeen korjattua), kiikarista nenänvarteen x 1, ohilaukaus luotipiipulla, "eihän siinä mitään voi olla" asenteella haukulle ja olihan siinä, perushuolimattomia haukulle menoja ym.ym.. Ja eiköhän lista jatku vielä tulevinakin vuosina.

[Pystykoira]

Ei "kiikarista nenän varteen" ole mikään moka. Niitä sattuu väkisinkin kun paljon haukuille ryömii ja laittaa itsensä likoon ja sitten ampuu haulipiipulla kiikarin läpi. Kun sitä ampuma-asentoa ei voi edes ihan joka kerta ite valita. Nimimerkillä Aika Monta Arpea Naamassa.

[Termos]

Olen tämän syksyn kulkenut nuoren pohjisnartun kanssa metsässä, ja haukkujakin saatiin loppukaudesta. Meillä päin linnunpyynti ehti jo loppua, mutta hienoja tilanteita avautui jahtikauden loppua lähestyttäessä. Viimeisenä metsästyspäivänä oli jo pitempi teerihaukku, joka alkoi 350 metristä ja pääsin jo näköhollille, kunnes lintu / linnut karkkosi. Koira seurasi teeriä, ja haukku jatkui kohta 300 metrin päästä. Viimeisin hieno tilanne oli kun koira jäljitti karkkometson lähes 400 metrin päähän myötätuuleen. Tuuli oli niin kova, että haukkua oli todella vaikea erottaa, mutta tilannetta kesti hetken aikaa, kunnes koira palasi
isännän luo.

Töskättyä tuli, pyy tuli miehen ja koiran väliin koiran ajamana niin lähelle, etten löytänyt lintua ristikkoon, ja piti tähdätä "kiikarin ohi" ja kun ammuin, kiikari nenävarteen ja pyy lähti terveenä lentoon. Toinen tilanne oli, kun koira nosti ukkoteeren puunlatvaan harvapuisella kankaalla aivan avopaikalle 70 metrin päähän, ja komea haukku alkoi. Ei ollut mitään tukea eikä suojaa, joten päätin ampua luotipiipulla vapaalta kädeltä. No tärisihän ne paljon ampuneellakin kädet ensimmäisessä "unelma-tilanteessa" ja eihän siitä pudotusta tullut. Luoti selvästi raapaisi lintua, kun se nyökähti, mutta lähti siivet tiheään hakaten lentoon, eikä näyttänyt minkäänlaisia putoamisen merkkejä.

Aiemmin mainitsemani huoli koiran lyhyistä teerihaukuista ja huonosta merkkaamisesta näyttäisi menneen, kuten arvelinki, nuoruuden piikkiin. Vielä pari reissua tehdään tänä vuona alueille, jossa lintua saa pyytää. Toivoa eka pudotukseen on vielä tälle syksylle, vaikkei se nyt itsetarkoitus olekaan. Tuntuu hyvältä jo se, että koira on alkanut pelaamaan, hakualue on laajentunut ja haukkuja on tullut.

Miten muuten teeri ja metso kestää haukussa, kun on lumi maassa? Viikko sitten, kun meilläpäin jahti päättyi, oli 15 senttiä lunta ja tuntui että linnut kestivät paremmin kuin sulalla.

[JussiH]

Ensi lumen sadettua maahan, nuo linnut perinteisesti haukuttavat hyvin jonkun päivän. Siitä riemusta ei vaan ikävä kyllä ehtinyt nauttimaan, kun meni viikonvaihde hirvikoiraa juoksuttaen. No mukavaa oli hirvijahtikin lumikelillä.
Onneksi oli kuitenkin edellinen viikko kokonaan lomia, niin sai tuo paikkatakkikin riittävästi liikuntaa. Hyviä tilanteita ja haukkuja viikkoon mahtui. Lintuja näkyi hyvin ja jonkun pääsin ampumaankin ihan kunnon haukkuihin. Puissa tuntuvat viihtyvän niin teeret kun havulinnutkin jo tässä vaihdeessa syksyä ja sieltä löydötkin tapahtuivat.
Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja kiikuttaa tuo koira kokeisiin ja siihen pakolliseen yhteen näyttelyynkin. Ei vaan tunnu metsästykseltä oikein muka ehtivän...

[Heini]

Niinhän tuo jäi tältäkin syksyltä pudotus Mintalle saamatta. Ja myös Eetulle, mutta siinä nyt ei ole mitään uutta eikä ole odotettukaan, kunhan nyt vähän pääsee vanhuskin vielä juoksemaan metsälle. Eetulla kausi myös loppui etuajassa sairastumisen vuoksi... Mintalla kyllä oli ihan kohtalainen syksy, vaikka linnut ei yhtään yhteistyökykyisiä olleetkaan. Koko syksynä taisi olla neljä pidempää, noin 5-6 minuutin haukkua, joista yksi ennen jahdin alkua, kaksi kokeessa ja yksi viimeisenä jahtipäivänä. Ai niin no sitten olihan meillä hyvä viikonloppu Sotkamoon metille, jossa taisi lisäksi yksi pitempi haukku teeriparvesta tulla ja useita lyhkäsiä. Voi että jos olisi joku kestänyt vielä hieman kauemmin, monesti oli 0,5-2 minuutista kiinni etteikö olis päässyt yrittämään ekaa pudotusta. Ja se ainoa yritys meni valitettavasti ohi.. Kelitkään ei tänä syksynä suosineet juuri koskaan, tosi usein oli kova tuuli, eikä luntakaan saatu kunnolla, se kun olisi aina mukava lisä viimeisille jahtipäiville.

Viimeisenä jahtipäivänä oli aika toivoton olo, kun oli koulun jälkeen vain muutama tunti valoisaa aikaa ja tuuli oli taas kerran lähes myrskylukemissa. Ajeltiin Pudasjärvelle kohti maastoa, jossa ei oltu tänä syksynä käyty ja ajateltiin viimeiset tunnit käppäillä siellä, mutta eiköhän tiellä tullut laika ja karhukoira kahdestaan vastaan ja eipä tuota uskaltanutkaan Mintaa irti päästää lähimaillekaan. Ajettiin siis omille maille reilu 30km ja käytiin siellä ehkä 3-4 tunnin reissu. Kovan tuulen takia ei välttämättä tiedettykään, jos lintuja kauempaa lähti, mutta yhden teeren kuulin Mintan löytävän metsäsaarekkeesta. Kiväärin kanssa olin valmiina passissa, vaan eipä noussut hetkeksikään puun latvaan vaan lensi kauas ja koira oli pitkään perässä. Sitten Minta käyttikin yhden varttitunnin nuuhkien ja haukahdellen yhdellä avoimella kankaalla, ihan niin kuin olisi jossain lintu istunut puussa. Eipä sieltä mitään kuitenkaan löydetty vaikka kuin kierreltiin, oli joko tosi kylmäpäinen lintu tai sitten joku aika sitten jo paikkaa vaihtanut..

Seuraavaksi käveltiin hakkuuaukkoa kohti. Koira siellä nuuhkikin aukon laidalla noin 150 m meistä ja hävisi pian näkyvistä. Jonkun ajan päästä näin, kun aukon keskeltä puusta lähti lintu ja lensi etuvasemmalle. Odotin innolla, että koiran haukku alkaisi, kun oletin sen sinne menneen. Lähdettiin kävelemään reippaasti linnun lentosuuntaan, kun haukku alkoikin. Tosin reilut 600 metriä meidän takaoikealla. Kuunneltiin hetki, että haukkuhan kestää ja lähdettiin kipittämään sinne. Noin 200m päähän haukusta päästiinkin ja alettiin jo erottaa koira, niin sitten loppui haukku ja nähtiin kun koira säntäsi vauhdilla toisen hakkuuaukon yli ja haukahteli toisella puolella hetken aikaa, mutta palasi pian takaisin alkuperäisen haukkupaikan lähelle. Eli vaikkei lintua nähtykään, niin sanoisin 99% varmuudella siinä olleen suunnilleen syksyn parhaan haukun, oli sen verran varma ja yhtäjaksoinen paukutus teinillä, että tuskin haukkui tyhjää Harmi vaan, kun ei vieläkään koira palkintoaan saanut. No tuon haukun jälkeen lähdettiin katsomaan, josko sitä edelliseltä aukolta karkonnutta lintua löytyisi ja niinhän sieltä teeriparvi löytyi aukon laidalta, vaan taisivat suhahtaa tuulen mukana suoraan toiseen pitäjään...

Nytpä sitten on enää kokeita jäljellä. Tosin tullut niissäkin käytyä jo vähän turhan monta kertaa, kun pitäisi uskoa, ettei meidän kokeissa linnut jostain syystä halua puussa pysyä, eikö kenties koiran haukkuääni miellytä.. Hyvin löytyi alkuun lintuja, nyt parilla viimeisellä kerralla jo vähemmän, mutta lähes aina ne lähti maasta ja lensi suoraan pois. Tai sitten lähtivät puusta ja lensivät kauas pois. No, vielä yksi tai kaksi yritystä ja sitten jätetään jo ensi syksyyn nuo hommat. Jospa tuota joskus tulevaisuudessa hommaisi koiralle paperit (tai vasta-ainetestipakko poistuisi) ja pääsisi pidentämään jahtikautta Ruotsin puolelle. Toivossa on hyvä elää.

[Haukkukone]

Hirviemä vasansa kanssa tuijottaa pohjistani. Tällä kertaa tähdättiin rihlakon kiikarin läpi ja lopuksi laukaus viimeisteltiin kännykän kameralla.

[Haukkukone]

Näätää pohjiksilla.

http://www.videoita.fi/video.php?id=487

[MJH]

Kannattaa olla tarkkana noiden videoitten laiton kanssa, saattaa tietty piiri aloittaa mollaamis kamppanijan metsästyksestä!

[TiPa]

Jos joku haluvaa noin selvästi tuoda esille luvattoman metsästyksensä niin kannattaako sitä kenenkään ryhtyä toppuuttelemaan

[lehkari]

Hirvihommat vihdoin ohi ja nyt on pohjiskin päässyt pari kertaa kirmaamaan. Näädänjälkiä on haeskeltu, mutta teeriä on löydetty. Isoja teeriparvia ja ihmeen hyviä haukkuja ja teeriparven vyörytyksiä. Kummasti on välillä kestäneet haukussa ihan paikallaankin ja muutamia ampumatilaisuuksiakin olisi ollut. Nyt minäkin alan uskomaan, että talvikokeissakin voisi tehdä tuloksia.
Yöllisiä hirvenjälkiä meni hetken, mutta tuli omia aikojaan pois ja päivän vanhoihin näädänjälkiin tökki kuonoaan, mutta ei haissut riittävästi ja tuoreempia ei löydetty.
Vähän turhan jännää hommaa vaan noiden susien kanssa. Nytkin mentiin alueelle, missä eilen oli susi, mutta petomies vakuutti, että ei ole enää tänään. Pakko se vaan on mennä, jos meinaa koiraa metsässä käyttää ja onneksi taitaa olla nyt semmoinen susi liikkeellä, joka ei koirista niin perusta.
Kiinniantaminen meillä on edelleen ongelmana. Pojan kanssa kun oltiin, niin parin tunnin jälkeen saatiin Unna nätisti(säkällä) kiinni. Nyt kun olin yksin, niin
ei mikään maanittelu auttanut. 5 km auton perässä, niin johan nöyrtyi ja nätisti kiinni. Harmi homma, eikä oikein tiedä mikä auttais. Kokeiltu on kaikki herkut.Kokeisiin ei viitsi enää lähteä, ennenkuin kiinnisaanti on hallussa.

[kalliomaki]

Kiinniantaminen meillä on edelleen ongelmana. Pojan kanssa kun oltiin, niin parin tunnin jälkeen saatiin Unna nätisti(säkällä) kiinni. Nyt kun olin yksin, niin
ei mikään maanittelu auttanut. 5 km auton perässä, niin johan nöyrtyi ja nätisti kiinni. Harmi homma, eikä oikein tiedä mikä auttais. Kokeiltu on kaikki herkut.Kokeisiin ei viitsi enää lähteä, ennenkuin kiinnisaanti on hallussa.

Vinskin kanssa opeteltiin tuo antautuminen siten, että aika ajoin metsässä kävin polvilleni ja kutsuin Vinskin luokseni, rapsuttelin sitä ja hirveiden kehujen saattelemana päästin sen taas vapaaksi. Alussa luoksetulo oli vastenmielistä koirasta, mutta nykyään jo antautuu tosi hyvin.