PPK metsästyskuvia/tarinoita

Tämän otsikon alla keskustellaan pohjanpystykorviin liittyvistä asioista.

Valvojat: Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1

Vastaa Viestiin
lehkari
Viestit: 180
Liittynyt: 18 Syys 2006, 14:23
Paikkakunta: Tampere

Re: PPK metsästyskuvia/tarinoita

Viesti Kirjoittaja lehkari » 26 Elo 2013, 14:39

Älä odottele marraskuulle. Saattavat olla linnut silloin aralla päällä. Heti , kun juoksu on ohi, niin ei kun pitkään avokokeeseen. Voit itse valita lintusen maaston ja sopivan ajan ja yhtälailla tehdä harjoittelun. Teiltäpäin löytyy varmasti tuomareita, jotka lähtee mielellään nuoren koiran kanssa maastoon. Ottakaas pohjosen tuomarit koppi :D
Kari Lehtinen

Powder
Viestit: 57
Liittynyt: 13 Syys 2011, 12:06

Re: PPK metsästyskuvia/tarinoita

Viesti Kirjoittaja Powder » 26 Elo 2013, 21:59

Powder kirjoitti:Alun perin meän piti mennä tulevana viikonloppuna järjestettävään kokeeseen mutta Ruutin juoksu sotki vähän suunnitelmia. Mie meinaan tuossa kokeessa käydä suorittamassa ensimmäisen tuomariharjoittelun mutta Ruuti jää silloin kotimieheks.
Taas meni kupongit uusiksi... Soitin päivällä kokeen ylituomarille. Tarkoitus oli "ilmottautua" harjoittelijaksi ja kysellä vähän niitä näitä. Kävi kuiten ilmi ettei kokeeseen ollut ilmottautunut yhtään koiraa jotenka koetta ei järjestetä :shock:

Ei niin paljon huonoa ettei jotain hyvääkin. Kaverin kans kun praatailtiin puhelimessa niin hän lupautui lähtemään tuomariksi avo-kokeeseen sitten kun Ruutin juoksu ohitte :thumbsup: Eli, jos mitään uutta yllätystä ei tupsahda niin meillä ois ensimmäinen koe eessä joskus ens kuun puolenvälin jälkeen. Alkopa muuten heti jännittään :)

Meän metsästysseura tosiaan järjestää toisen kokeen marraskuussa. Sinne me mennään kyllä pelkästään jottei kauden kumpaakin koetta jouduta perumaan (ja onhan siinä hyvät tsänssit pärjätä jos ei mukana ole muita koiria ;))
Sakari Siponen & ppn Ruuti
www.hallamaan.com

lehkari
Viestit: 180
Liittynyt: 18 Syys 2006, 14:23
Paikkakunta: Tampere

Re: PPK metsästyskuvia/tarinoita

Viesti Kirjoittaja lehkari » 26 Elo 2013, 22:21

:thumbsup:
Kari Lehtinen

mkmk
Viestit: 24
Liittynyt: 28 Kesä 2011, 14:25

Re: PPK metsästyskuvia/tarinoita

Viesti Kirjoittaja mkmk » 27 Elo 2013, 11:41

lehkari kirjoitti:Hakeeko se mkmk:n koira riittävän kaukaa tai kuljetko riittävän hitaasti ja hissukseen? Sepä ei yleensä istu lintu lähimaille puuhun, jos sillä on jonkinlainen havainto immeisestä. Saattaa tietenkin vanhat linnut olla aina arkoja, mutta kyllä nyt poikuelintujen pitäisi jäädä puuhun ja on jäänytkin.
keskimäärin 200m päässä käy kun lenkkiä tekee. tais nyt viikonloppuna käydä kauimmillaan +400m kääntymässä. kaikki sanoo että lintuja on hyvin mutta itelle on kertyny havaintoja vain 14 metosta kun 4 reissua oon koiran kanssa kerenny tekeen. Noh jospa se tästä...
M a t t i
Kes kin ark aus

lehkari
Viestit: 180
Liittynyt: 18 Syys 2006, 14:23
Paikkakunta: Tampere

Re: PPK metsästyskuvia/tarinoita

Viesti Kirjoittaja lehkari » 27 Elo 2013, 22:34

Hyvinhän se Matin koira liikkuu. Kyllä se sopiva lintukin sieltä löytyy, kun aikansa kulkee. Olen huomannut, että niitä haukkua kuuntelevia lintuja löytyy enemmän, kun koiralle tulee ikää ja varmaan samalla kokemusta ja taitoakin.
Kari Lehtinen

Powder
Viestit: 57
Liittynyt: 13 Syys 2011, 12:06

Re: PPK metsästyskuvia/tarinoita

Viesti Kirjoittaja Powder » 20 Syys 2013, 22:14

Kuva

Olipa reissu tänään. Tuossa kuvassa vasemmalla näkyvästä kuusikosta löydettiin hirvi. Koko reissu ja vähän muutakin:

Perjantai 20.9. Vesisateen loputtua napattiin kyyti Ristimaahan. Sieltä sitten käveltäis ampumaradan kautta kotia. Samaan aikaan järjestetään seuran alueella hirvenhaukku-kokeet joten joudutaan kävelemään taas tämä tuttuakin tutumpi reitti, vaan eipä siinä mitään, matkan varrella pitäis olla lintuja.

Ensimmäinen mettäpalsta oli tyhjä. Sen jälkeen ylitettiin jänkkä josta noustiin uuteen maahan. Ensimmäiset, aika epävarmat haukut, alkoi heti kun saatiin vähän pitävämpää maata jalkojen alle. No siitä ei tullut sen enempää. Tämän jälkeen päästiin etenemään pari sataa metriä kun haukku kajahti ilmoille. Katsoin tutkaa ja totesin Ruutin ajavan jänistä. Ei muuta ko takapuoli kannon nokkaan ja odottelemaan koiraa takas. Seurasin ajon etenemistä tutkasta ja mitä kauemmas se eteni, sitä oudommalta se näytti. Ruuti eteni alkulenkin jälkeen lähes luotisuoraan ja oli jo kilometrin päässä minusta. Ei taida olla jänis. Kävin ”ajoreitiltä” etsimässä jälkiä ja sieltähän löytyi isot hirven jäljet. Ampumaradan tiellä Ruuti pyörsi takas ja sitten päästiin jatkamaan matkaa.

Linnut loisti poissaolollaan mutta ajo saatiin taas. Nyt eessä oli tosi pikkunen jänis. Otin Ruutin ajosta kiinni ja lähettiin yksissätuumin taivaltaan kauemmas jäsin jäljiltä. Siinä kävellessä muistui mieleen Gordie Howe ja hänen hattutemppunsa. Tuossa hattutempussahan piti tehdä maali, syöttöpiste ja ottaa vielä tappelu samassa pelissä. Mietin, mikä vois olla ”Gordie Howen hattutemppu” kaiken riistan koiralle? Nythän meillä oli kasassa hirvenhaukku(tai ajo :)) ja jänisajo… jos tuohon vielä sais lintuhaukun niin ehkä sitä vois ajatella mettäkoiran hattutempuksi. Kerroin ajatukseni Ruutille ja tämä mielessä jatkettiin eteenpäin.

Aikansa käveltyään saavuttiin kuusikon eteen. On sama kuusikko mistä Ruuti reilu vuosi sitten löysi ensimmäiset mettälintunsa. Katoin tutkasta että Ruuti oli jo edennyt kuusikon kätköön. Jähmetyin paikalleni ja toivoin ihmettä… Olen ilmeisesti ollu kilttinä koska sain joululahjan ennakkoon. Haukku alkoi ja äänestä kuulin että nyt ei ole kyse oravahaukusta. Tuliko hattutemppu?

Odottelin muutaman minuutin ja lähin käveleen haukulle. Hiippailin kuin hiiri konsanaan ja pääsin paikkaan josta näin jotenkuten koiran. Oksia oli sen verran edessä että en saanut vielä selville että mitä puuta Ruuti haukkui, niinpä otin muutaman askelen eteenpäin... ja ne oli liikaa. Teeri hyppäsi siivilleen kuusen latvasta ja lensi tiehensä. Tällä kertaa mielessä ei ollut Gordie Howe vaan jotain ihan muuta… Paavo Väyrynen. Väyrynenhän oli joskus 80-luvulla miettinyt samaa kuin minä nyt -> Voiko vatutukseen kuolla?

Tätä kirjoittaessa mieli on jo parempi(hyvä ruoka, parempi mieli ;)). Olen yrittäny miettiä että mitä ois pitäny tehdä toisin jotta lautaselta löytyis muuta kuin pizzaa. Nyt jälkikäteen on helppo todeta että ei ois pitänyt tehdä enää sivuttaisliikkeitä niin lähellä lintua. Toinen juttu on se että kun kerran kiikarit ostin viime vuonna juuri näitä tilanteita varten niin miksei ne ole mukana? No, ens kerralla on.

Voi että kun tuosta olis saanut pudotuksen. Ois tehnyt aika mannaa meän kummankin itesetunnolle. Ja mikä tuossa olis voinut olla hienointa niin se että Ruuti olis saattanut hoksata että minkälaista riistaa me ollaan hakemassa.

Gepsin mukaan Ruuti juoksi n. 18km ja löysi siis yhden linnun. Kovin on linnut tiukassa :( Sunnuntaina sitten paremmille jahtimaille…
Sakari Siponen & ppn Ruuti
www.hallamaan.com

Powder
Viestit: 57
Liittynyt: 13 Syys 2011, 12:06

Re: PPK metsästyskuvia/tarinoita

Viesti Kirjoittaja Powder » 29 Syys 2013, 21:45

Kuva

Avausviikonloppu "hirvijahdissa" takana. Kierreltiin Ruutin kans eilen ja tänään hyvännäköisiä maita myöten mutta linnut loisti poissaolollaan lähes tyystin. Hirvenjälkiä sen sijaan oli yllättävän paljon ja sattuihan reitille myös mettän kuninkaan jätökset...

Kuva otettu nuotiopaikalta Aittavaarasta. Ruuti tuossa arvuuttelee että ottaisko Kabanossia vai leipää :wink:
Sakari Siponen & ppn Ruuti
www.hallamaan.com

Powder
Viestit: 57
Liittynyt: 13 Syys 2011, 12:06

Re: PPK metsästyskuvia/tarinoita

Viesti Kirjoittaja Powder » 09 Loka 2013, 21:30

Tässä tarinaa viime keskiviikolta. Tämän illan jahtireissu vaatii ainaki yhen yön nukkumisen jotta ne tapahtumat pystyy pukemaan sanoiksi :roll:

Keskiviikko 2.10.13. Vettä sateli hiljalleen koko päivän. Alkuillasta sateen loputtua lähettiin Ruutin kans liikkeelle. Vajaan kilsan kävelyn jälkeen löyty metto. Se kuitenkin pelasti itsensä ja lensi ison hakkuun yli jatkaen matkaansa ties minne. Jokatapauksessa hyvä aloitus tälle reissulle. Hieman metton jälkeen löytyi jotain mikä jäi hieman arvoitukseksi… Kuulin kyllä ns. löytöhaukun mutta sen jälkeiset tapahtumat muistutti ainakin gepsin näytöltä enemmän jänisajoa kuin linnun hakua. No, ilman saalista oltiin edelleen, oli se sitten kumpi tahansa.

Tämän jälkeen päästiin jatkaan matkaa kun kuulin koppelon kujerruksen ja ensihaukut yhtä aikaa. Gepsin mukaan matkaa haukulle oli reilu 80m. Laitoin puhelimen äänettömälle, vedin muutaman kerran syvään henkeä ja läksin liikkeelle… Enpä kerenny montaa askelta ottaa kun lintu hyppäsi lentoon lentäen n. 50m minun toiselle puolelle. Ruuti tuli linnun perässä ja sai napattua uusintahaukun. Mie puolestaan vaihdoin nelivetoon ja lähin konttaamaan lintua päin. Harmikseni eessä oli tiheä kuusi-risukko joten jouduin loppumetreillä tekeen vielä sivuttaisliikkeitä. Juuri kun pääsin risukon ”rinnalle” hyppäs koppelo taas siivilleen ja lensi pois… En tiedä näkikö se minut vai lähtikö vain muuten vain. Harmittavan lähellä kuitenkin oltiin taas.

Haukkuaikaa Ruutille tuli noista ehkä 1 + 3 minsaa. Aikana tuo ei ole kovin paljon mutta en uskaltanu alkaa odotteleen oikein kauan kun hieman tuulahteli ja lehti vielä kahisi puissa aika lailla.

Tämän jälkeen edettiin muutama sata metriä kun epävarma haukku alkoi minusta n. 120m päässä. Tuollainen haukku tietää yleensä puustalöytöä, tai mikä todennäköisempää, oravahaukkua. Ajattelin pelata ”varman päälle” ja hyökätä haukulle ennen kuin lintu ehtisi karata… Marssin hyvässä näkkösuojassa reippain askelin linnusta n. 40 metrin päähän. Vilkaisin puun takaa koiraa ja sain selville oikean puun. Tämän jälkeen aloin perkaamaan puuta latvasta alaspäin. Katoin muutaman metrin jonka jälkeen ajattelin mennä vielä hieman lähemmäs, ja se oli liikaa. Akka teeri pomppas siivilleen ja lensi pois… Tästä tapahtumasta on kulunu nyt viikko mutta en vieläkään ymmärrä että miksi minun piti hätäillä ja yrittää niin hopusti vielä lähemmäksi. Nimittäin se lintu lähti lentoon juuri tuosta puusta ja vain hieman minun ”perkaus rajan” alapuolelta.

Ne kiikarit, ne kiikarit, ne kii… No nehän oli taas kotona. En tiedä oisko niistä apua ollut näissä tilanteissa mutta varmaa on se että ei niistä ainakaan haittaa olis ollu. Itteasiassa kun meitä lähdettiin viemään tälle jahtireissulle niin puheeksi tuli nuo kiikarit. ”Ei niitä nyt tarvi” –sanoin ja loppu onkin historiaa.

Tämän jälkeen olin niin lyöty että ei jaksettukaan tulla kotia asti vaan tilattiin auto hakemaan meät väliltä pois. Lintuja löyty hyvin ja ajattelin säästellä koiraa jos päästäisiin käymään seuraavana päivänä uudelleen, paremmalla tuurilla.
Sakari Siponen & ppn Ruuti
www.hallamaan.com

Powder
Viestit: 57
Liittynyt: 13 Syys 2011, 12:06

Re: PPK metsästyskuvia/tarinoita

Viesti Kirjoittaja Powder » 14 Loka 2013, 13:57

Sunnuntaina tehtiin pitkähkö reissu hirvijahtialueella. Löydettiin yks hirvi, yks tunnistamaton mettäkana sekä _mielettömän_ kokoinen metto... Mettoja on tullu nähtyä aiemminki mutta tämä oli kyllä omassa kastissaan. Ens viikonloppuna lähetään hakemaan revanssia

Kuva

Ruuti jaksaa vielä naureskella vaikka linnut loistavat poissaolollaan. Kuva otettu traktorimaasta n. 20km taivalluksen(koiran) jälkeen.
Sakari Siponen & ppn Ruuti
www.hallamaan.com

Heini
Viestit: 518
Liittynyt: 04 Elo 2004, 20:52
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Re: PPK metsästyskuvia/tarinoita

Viesti Kirjoittaja Heini » 15 Loka 2013, 13:01

Mukava lueskella Ruutin kuulumisia täältä, kun muuten on hyvin hiljainen palsta! Itsekin tosin syyllistyn kirjoittamattomuuteen, mutta eipä kyllä ole hirveästi ollut asiaakaan. Ja sitten kun innostun kirjoittamaan, niin tekstiä kuitenkin aina tulee ;)

Ihan mukavasti on ehditty metsään Mintan ja Ruutin kanssa (Eetu on jo eläkkeellä), joskin syyskuun aikana olisi pitänyt muutama reissu enemmän päästä tekemään, mutta silloin vielä työt haittasivat elämää. Mintan kanssa aloitettiin kausi neljällä haukkukokeella ekan kahden viikon aikana ja paras tulos oli 61p ekasta kokeesta. Koe starttasi hyvin 7,5min koppelohaukulla ja 10min koppelopoikuetyöskentelyllä, mutta kummastakaan ei tullut uusintaa ja jälkimmäisestä vielä muutaman minuutin haukun keskeytys ja virhepisteethän siitä napsahti. Poikueesta olisi kuitenkin päässyt linnunkin ampumaan. Sitten tulikin enää yksi lyhyt haukun räpsähdys koppelosta ja yksi ryhmäkarkko, eli kolmas kunnon haukku tai uusinta jäi siitä ykkösestä uupumaan tälläkin kertaa. No, muut kokeet menivätkin sitten melko heikosti, en tiedä miksi Mintalla on lähinnä oravat kiinnostanu tänä syksynä.. :?
Oli Mintalla kuitenkin heti 20.8. sorsan aloituksessa upea teerihaukku ja pahaa teki haulikon kanssa kävellä puulle karkottamaan lintu, kun koira näyttää parasta osaamistaan. Teerenpoika vaan kuikuili männynoksalta ja päästi meidät ehkä 30m päähän ennen kuin lopulta lähti ja koira huuti suoraa huutoa alla. Hieno tilanne, mutta minkäs teet, jos olet lainkuuliainen. Toinen vastaava haukku sattui yhden haukkukokeen jälkeen, kun autolle oltiin erän jälkeen menossa, niin koira aloitti 300m takanapäin vielä haukun ja koska erä oli ohi, niin tottakai se silloin rupesi kestämään. Palattiin hakemaan koira, olin melko varma että kyseessä on orava, kun haukku oli niin hyvä, mutta teerihän se sieltäkin karkkosi ja loppupoikue lähistöltä.

Lintujahti kun alkoi, niin oravahaukkuja on riittänyt ja lähinnä vain lintujen pöläytyksiä. Ei nuo tunnu koiran edestä nousevan puuhun ja vaikka Mintan haku on mukavan laajaa, niin ei kuulu edes sieltä etäänpää niitä piukutuksia, jotka kielii linnun löytämisestä. Yhdellä reissulla hyvä haukku alkoi 400m päästä, sinne sitten hiivin ja ihme kyllä haukku kesti, ja mikseipä olis kestänyt, kun puussa oli orava. Siitä kun sain koiran pois, se paineli suoraan lähimmän jäniksen luo ja ajoi sitä aikansa :roll: Siinä minä sitten yksin karkottelin parit linnut ja käpyttelin eteenpäin. Vielä toisen hyvän oravahaukun Minta otti samalla reissulla, mutta onneksi haukku alkoi pellon laidasta minun kävellessä peltoa pitkin, niin olin melko varma, ettei siihen lintua päässyt nousemaan. Sitten suoraan siltä paikalta koira paineli ehkä 300m kuusikkoon ja aloitti taas haukun, no, tympääntyneenä lähdin sinne päin, varovasti kuitenkin, koska siinä paikassa viihtyy metsot ja pyyt. Minulla oli ehkä 100m matkaa, kun koira lopetti haukun, mutta palasi hetken päästä jatkamaan, jolloin haukusta karkasi teeri. Taisi siis koiralta usko loppua korkealla puussa hiljaa istuneen linnun suhteen ja kävi välillä nuohoamassa lähtöjälkiä tms.

Kuva Kuva

Meidän Ruutin kanssa taas syksy on ollut ihan vaan opettelua. Hirveästi sillä on virtaa lintujen perään ja hakukin on aina ajoittain sellaista päätöntä laukkomista, joka välillä pelottaa katsoa, että miten tuo koira voi olla törmäämättä puihin yms :D Mutta haku on kuitenkin sen verran lähihakuista, että suurin osa linnuista lähtee minun läheltä ja eivät siis jää lähellekään. En toivokaan Ruutista yhtä laajahakuista kuin Mintasta, riittäisi aivan hyvin että tekisi vaikka n. 5min lenkkiä, joita jo välillä tulee, mutta pääosin koira kulkee 100m säteellä minusta. Aloitusreissulla oli ihan sekunnista kiinni, etten olisi saanut teertä Ruutin haukkuun, mutta ei aivan tärpännyt. Vein koiran paikalle, missä edellisiltana oli teeripoikue ja jäin odottelemaan tuulen alle. Koirahan lähti juuri oikeaan suuntaan ja olin jo valmiina haulikon kanssa, kun kotkottelu ja räpytys alkoi kuulua. Yksi teeri lensi eteeni täydelliselle haulikkohollille oksalle ja nostin haulikon valmiiksi, kun koira säntäsi puun alle ja haukahti, jolloin samantien lintu karkasi. Peukalo oli jo varmistimella, vaan en kerennyt muuta :/ Samanlaisia tilanteita on pyiden kanssa sattunut muutamia, mutta isompia lintuja ei ole sattunut haukkuihin ollenkaan. Pari-kolme puustalöytöä olen nähnyt Ruutin tekevän pyistä, mutta tähän asti ne on olleet kuulon tai näön avulla, hyvä merkki toki sekin! Pyitä vaan on Suomussalmen suunnalta löytynyt melkein yhtä paljon kuin viime syksynä (milloin ei paljon muuta ollutkaan) ja ne sekoittaa Ruuti-paran aivan täysin. Se on muutenkin reilusti liikaherkkä ja kun pyyt pyrähtelevät edestakaisin ja hajuja on joka puolella, niin ei hommasta tule mitään. Ruutia ei meinaa saada kutsumalla pois hajuilta haukkumasta ja vaikka uskonkin, että kyllä se pyy jossain on lähistöllä, niin jos en minä tai koira satu aivan puun alle, niin ei se itsestään siellä ilmoittele. Eli en viitsi jäädä tuhlaamaan hirveästi aikaa pyiden vuoksi, joten pari kertaa jouduin viime viikolla Ruutin hakemaan hihnassa pois pyiltä. Mintan kanssa ammuin viime viikolla pari pyytä muuten vaan, eikä neiti niistä innostu niin paljoa, että haittaisi, tykkää kyllä haukkua ja jahdata pyitä, mutta jättää leikin nopeasti, kun pyyt piiloutuu ja tulee myös kutsumalla pois.

Yhtenä aamuna löydettiin Ruutin kanssa soivat teeret suolta. Mintahan osaa pyörittää teeriä ihan kivasti ja sen kanssa tuosta olisi voinut tullakin jotain tilannetta, mutta Ruutin kanssa kun hiippailtiin suon laitaan, niin eihän poikaparka osannut yhdistää ääniä mihinkään. Minä jäin ensin 100m päähän odottelemaan, että koira menisi edeltä, kun selkeä suhina ja pulputus kuului ihan edestä. Noh, Ruuti kävi pikkulenkin, mutta ei lähtenyt avointa suota yksin ylittämään eikä tosiaan reagoinut ääniin mitenkään. Kyllähän se vähän hermoja raastoi. Jouduin hivuttautumaan lähemmäksi, eikä Ruuti vieläkään edennyt suolle. Sittenpä sieltä suon takaa vartioteeri karkkosi ja vei muutaman kaverin mukanaan ja jopa tuli koiraan vauhtia, kun kuuli siipien läpseen! Hienosti saatteli teeret suota pitkin ehkä 200m päähän ja palasi sitten takasin ja odotin koko ajan valmiina haulikon kanssa, kiväärikin vieressä ladattuna. Vaan ei, teeriä jäi edelleen suolle ja ääntelivätkin, vaan Ruuti ei vieläkään niitä hoksannut. Jossakin välissä kuitenkin siitä joku taas karkasi, jolloin Ruuti kävi taas seuraamassa, mutta ei ne jääneet lähimaillekaan. Sitten koira tuli jälleen minun luo pyörimään, enää ei teeret äännelleet, mutta muutama istui suon toisella laidalla ehkä 130m päässä. Päätin yrittää kiväärillä yhtä lintua, kunhan koira ei olisi ihan vieressä. Aikani odotin, että meneekö koira suolle, mutta siihen se jäi vaan minua ihmettelemään ja päätin ampua. No, teeri pomppasi iloisesti lentoon kavereittensa kera ja koira säntäsi perään, enkä varmasti osunut lintuun ollenkaan, kun lensi niin reippaasti kauas ja koirakin kävi niitä pitkän matkaa saattelemassa. Sitten kävelinkin jo itse suolle, jossa ei enää näkynyt elämää, mutta kun Ruuti tuli sinne ja hoksasi, että lintuja onkin ollut keskellä suota, niin voi sitä nuuhkutusta! Varmaan vartin se siinä nuohosi ja sillä välin minä ylitin suon ja kävin tutkailemassa, eihän ampumakohteesta jäänyt mitään osumajälkiä. Ruuti ei meinannut luovuttaa hajujen kanssa taaskaan ja piti sitä kutsua muutamaan kertaan, ennen kuin se usko, että hajuista huolimatta linnut on nyt lähteneet.
Tosiaan oli vähän hermojaraastava tilanne, mutta ensimmäinen kerta, kun Ruuti törmäsi puliseviin teeriin, niin eihän sen voinut odottaa yhdistävän ääntä lintuihin. Vaikka oltiin kyllä kotona kuunneltu netistä opetusvideoita, metson soidinääniä ja teerten pulinaa ;) :D Saipahan poika kuitenkin hyvän oppitunnin ja erinomaista seuraamisharjoitusta!

Viime viikolla tosiaan kotiuduttiin Suomussalmelta ja 9 päivänä tuli käytyä putkeen metsällä, toki koirilla oli aina välillä lepopäivä ja lenkit ei yleensä olleet hirveän pitkiä. Nyt on muutama päivä lepäilty ja huomenna startataan taas uusissa maisemissa. Jospa isompaa lintua alkaisi jo löytyä ja olisivat vähän kesyyntyneet.
Mukavaa loppusyksyä ja onnistumisia Sakarille ja Ruutille sekä muille palstalaisille!

Kuva
Heini Lehisto

lehkari
Viestit: 180
Liittynyt: 18 Syys 2006, 14:23
Paikkakunta: Tampere

Re: PPK metsästyskuvia/tarinoita

Viesti Kirjoittaja lehkari » 18 Loka 2013, 15:41

Palsta on hiljainen, mutta hyvä, että Sakari ja Heini jaksaa kirjoitella mukavia juttuja. Pistänpä minäkin selvitystä.
Meillä on ollut hyvä syksy, vaikka alku ei ollut kovin lupaava. Ruotsin reissu jäi nyt väliin ja aika lailla tuli tuomarihommia tehtyä elokuussa ja toki Unnaakin juoksuttelin. Aloituspäivänä 10.9. oli alkuun tiukka haukku metsälammen rannassa ja niikuin arvelinkin, sorsia siellä oli haukussa. Tavipoikue uiskenteli parikymmentä metriä koirasta ja siirryin hiljakseen lammen rantaan. Unna tuli pikkuhiljaa siihen kohdalleni haukkumaan ja taviporukka uiskenteli perässä. Kaksi keikahti selälleen , kun läväytin. Sitten tapahtui jonkin sortin ihme, sillä Unna kävi nätisti noutamassa toisen tavin. Toisen se kyllä jätti mulle haettavaksi, vaikka kuinka yritin maanitella.

Kuva

Siitä, kun jatkettiin matkaa, niin alkoi teerihaukku. Sitä lähestyin pitkään ja lopulta karkasi teeri kuitenkin ja koira lähti seuraamaan. Kun Unna sieltä palasi, oli vasen kylki ja etujalka veressä. 4 cm vekki luuhun asti oli kyynärpäässä ja siitä koira autoon ja eläinlääkäriin. Ehdittiin harrastaa linnunmetsästystä vajaa kaksi tuntia ja tuossa ajassa Unna oli Astron mukaan liikahtanut 19 km. Se oli nyt kolmas kerta, kun neidin koipia tikattiin ja ehkä tuossa vauhdissa on siihen oma syynsä. No, eläinlääkäri sanoi, että kaksi viikkoa pitää olla levossa. Meillä oli lauantaina lähtö Savukoskelle ja vähän oli mieli maassa.


Kuva

Sovittiin Unnan kanssa, että lepoa tulee 5 päivää ja sen jälkeen mennään taas, jos pystytään. Savukosken reissu tehtiin ja kyllä se kannatti. Illat koira oli lampunvarjostin päässä ja aamulla sidoin haavan ja roudarinteippiä päälle, jotta pysyy kuivana. Teippi oli pakko vetää karvoihin kiinni, jotta side ei luistanut ja välillä oli illalla pieniä naamanilmeitä, kun teippejä irroteltiin :) Ei tämä vaihtoehtohoito varmaan mitenkään auttanut haavan paranemista, mutta reissu tehtiin, haukku raikasi ja välillä aseetkin paukkui.Tikit otin pois heti reissun jälkeen ja haava parani hyvin.

Syyskuun lopulla käytiin kerran kokeessakin. PM-kisoista Mäntästä haettiin piirinmestaruus tuloksella VOI1 81 pistettä. Koerintamalla seuraavana on vuorossa SM-kisat Luumäellä, ellei neiti aloita pitkään odotettuja juoksujaan. :thumbsup:

Lokakuussa on linnut olleet etelässä aralla päällä, mutta nyt alkaa jo paremmin pysymään haukussa ja jotain on saatu saaliiksikin. Unna on sorsannoudon lisäksi laajentanut toimenkuvaansa supihaukuilla ja saa se jäniskin edelleen kyytiä ja oli meillä elokuussa lyhyt hirvihaukkukin. Sattui vaan niin äkänen hirvilehmä, että turvallisuussyistä Unna lopetti kesken, eikä mennyt takasin, vaikka kuinka usutin. :)
Hirvijahti meinaa viedä nyt ajan kokonaan, mutta kyllä lokakuun lopulle täytyy koittaa saada muutama päivä vielä linnunpyyntiä sovitettua. Loppuun kuvia syksyn retkiltä.

Kuva
Kuva
Kuva
Kuva
Kuva
Kuva
Kuva
Kuva
Kari Lehtinen

Powder
Viestit: 57
Liittynyt: 13 Syys 2011, 12:06

Re: PPK metsästyskuvia/tarinoita

Viesti Kirjoittaja Powder » 11 Joulu 2013, 12:50

kuva & tarinaa eiliseltä:

Kuva

Hirvikoirapuolella voi joskus olla sellainen "ongelma" koirien kanssa että niitä ei saa haukulta pois. Viheliäinen homma varsinkin jos jahtimaat on kauempana kotoa. En muista että oisin kuullu vastaavasta ongelmasta lintukoiran kanssa... eilen piti tähänkin törmätä.

Kävimä Ruutin kanssa pikkumutka kävelemässä jonka tarkotus oli hieman tasata virtapiikkejä. Kotipihalla sitten löysäsin kaverin irti. Suunnitelmissa oli tehä yhessä lumitöitä ja muuta arkiaskaretta. No Ruutia ei lumityöt kiinnostanu vaan hän paino sutena mettään jossa tiesi fasaanien asustelevan. Hetken päästä haukku alkoiki... Sielläpä haukkukoot.

Touhuttiin poikien kans pihalla niitä näitä jonka jälkeen "hiippailtiin" haukulle. Nämä tämän vuoden fasaanit on niin onnettoman kesyjä ettei ne välttämättä lähe haukusta vaikka kaatais puun alta. Haukkupuusta löytyi 4(!) fasaania, 1 kana & 3 kukkoa). Linnut istui hieman kenollaan olevassa kuusessa ja siinä pysyivät vaikka puun alla oli vilinää kuin murkkupesässä konsanaan. Jokatapauksessa haukku oli nyt todettu ja Ruuti voitiin jättää työmaalle.

Jossain vaiheessa iltaa oli saunaan meno aika. Ennen saunaa ajattelin hakea Ruutin kotia jottei tämä vaan eksyisi pahoille teille. Kun menin haukulle niin huomasin heti ettei Ruutilla ollu mielessäkään jättää näin hyvää haukkua kesken. Olipa viheliäinen tilanne... Koira haukkuu lintua ja se pitäis saada haukulta pois. Kuttuminen ei auta ja koira ei päästä lähelle :( Niinpä "annoin" Ruutille lisää haukkuaikaa saunavuoron verran.

Saunan jälkeen korkkasin Snellmannin nakkipaketin josta otin nakin ittelle ja yhen Ruutille -> Takas haukulle. Oman nakkini söin kävelymatkalla ja vaikkei matka pitkä ollukkaan nii jouduin verottamaan myös Piikan "palkasta" :) Haukulla kävi selväksi että nälkä ei ole tai sitten puoliksi purtu nakki ei vain kiinnosta, eikä edelleenkään anna ottaa kiinni. Tässä vaiheessa alkoi homma jo tympäseen sen verran että ihan kostoksi söin sen toisenki nakin ja kerroin kyllä ihan ääneen että kuinka hyvää se oli...

Kello oli tässä vaiheessa n. 9 illalla ja mestareiden liigan matsi painoi päälle. Nyt oli aika potkia linnut liikkeelle. Kunnon täräytys koivuun. Toinen. kolmas... niin vain lopulta ne hyppäs siivilleen ja pörähtelivät kukin minnekin. Valitettavasti ainakin yksi niistä jäi parinkymmenen metrin päähän joten Ruutilla oli helppo tehtävä vaihtaa haukkupuuta. Yritin kuttua ja maanitella vaikka millä ihme äänillä mutta mikään ei auttanu. Nyt alko menee hermot ja ilmotinki Ruutille että tänä yönä saat sitten nukkua ulkona.

Kotia päästyäni oli pahin känkkäränkkä-kuuri vaihtunu huoleksi. Niinpä hain oman saunatakkini ja laitoin sen terassille ulko-oven eteen. Asettelin sen vielä niin että kuistin ikkunasta pystyin "vakoilemaan" mikäli kaveri oli heittäny leikin kesken ja tullut takas kotia. Siinäpä se loppuilta sitten menikin rampatessa tietokoneen ja kuistin väliä. Välillä kuuntelin ovelta että vieläkö haukku kuuluu, välillä kuului ja välillä ei. Kun haukkua ei kuulunu niin yritin pillillä kuttua Ruutia kotia -> ilmeisesti Ruuti ajatteli minun olevan vielä leikissä mukana ja aloitti haukun uudelleen :D

Tarinan onnellinen loppu koitit n. varttia vaille 12 kun kuulin naapurissa koirien haukkuvan. Kävelin pihalle ja jouluvalojen loisteessa näin Ruutin seisovan mietteissään pihan reunalla, "tulenko kotia vaikka minulle selvästi on suututtu". Onneksi luottamus kuitenki voitti ja niin oltiin taas parhaita kavereita :) Sisälle päästyä vetastiin vielä kummatki nakit mieheen ja painuttiin pehkuihin. Olipa haukku.
Sakari Siponen & ppn Ruuti
www.hallamaan.com

ellutii
Viestit: 282
Liittynyt: 30 Marras 2006, 21:22

Re: PPK metsästyskuvia/tarinoita

Viesti Kirjoittaja ellutii » 11 Joulu 2013, 13:13

Mukava juttu, mutta olisit ampunut, niin olisi haukku loppunut siihen :-)
Siis ampunut fasaanin; olisi tullut 2 kärpästä yhdellä iskulla, eli haukun loppu ja paisti.
Raija Tiilikainen

Heini
Viestit: 518
Liittynyt: 04 Elo 2004, 20:52
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Re: PPK metsästyskuvia/tarinoita

Viesti Kirjoittaja Heini » 11 Joulu 2013, 15:03

Huh, jopas on ollu haukulla mittaa. :) Saa meillä kyllä vaan toivoa tommosia haukkuja. Ehdottomasti Ruutinkin kanssa kokeisiin vaan!
Ja eikö ollut luvallinen alue ampua vai miks kummassa et paistia koiralle puottanut?
Heini Lehisto

Powder
Viestit: 57
Liittynyt: 13 Syys 2011, 12:06

Re: PPK metsästyskuvia/tarinoita

Viesti Kirjoittaja Powder » 12 Joulu 2013, 09:49

En raaskinu nyt ampua ku olen tälle syksylle jo 2 ampunu. Vaikka kyllähän se possautus kävi mielessä useamman kerran...

Nuo fasut on kyllä niin varmoja nakkeja koiralle kuin vain olla voi. Ne tosiaan saattaa istuskella vain reilun 3m korkeudella maasta joten mikäs niitä on haukkua, hajuja luulis riittävän :lol:

Heini, Me käytiin Ruutin kans yhessä kokeessa reilu kk sitten. Sieltä tuloksena oli 0p ku koira katos välittömästi. Oli todennäkösesti löytäny kuumat jäniksen jäljet ja niitä seuras niin pitkälle ettei me enää kuultu mahdollisia löytöhaukkuja yms. Siellä se sitten touhus tunnin verran ja koe oli siinä :( Suunnitelmissa on ollu ottaa vielä pitkäkoe tälle vuodelle mutta saa nähdä että tuleeko siitä mitn -> Ollu tosi huonoja kelejä.
Sakari Siponen & ppn Ruuti
www.hallamaan.com

Vastaa Viestiin