PPK metsästyskuvia/tarinoita

Tämän otsikon alla keskustellaan pohjanpystykorviin liittyvistä asioista.

Valvojat: Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1

Vastaa Viestiin
punakone
Viestit: 145
Liittynyt: 29 Elo 2006, 22:09

Re: PPK metsästyskuvia/tarinoita

Viesti Kirjoittaja punakone » 19 Loka 2012, 20:07

Miika, elä ennää... ainakaan tänne. :oops:
Nämä toiselle foorumille laitetut "koiranhaku-ilmoitukset" on omiaan sotkemaan lisää pakkaa...

Lainaus:
"Olen nyt 4vuotta ollut ns. Pystykorva mies. Mutta jostain syystä en nauti touhusta täysillä. Kaipaisin eräkumppaniksi koiran joka on monipuolisempi kuin pystykorvaiset. Haluan koiran joka noutaa riistan ja löytää haavakot, mutta toinen vaatimus on koiran liikkuminen metsässä. En halua kumpparin killottajaa, haluan koiran joka liikku aktiivisesti ja haistaa ja löytyää maastosta linnut, sillä karkottuuko se pois päin vain kohti ei ole suurta merkitystä, sehän on vain tuuria? Vai osaako joku koira todella ajaa tietentahtoen ajaa lintuja isäntää kohti?"
Esko Taivalkoski

rovaniemihunter
Viestit: 45
Liittynyt: 09 Huhti 2010, 20:12

Re: PPK metsästyskuvia/tarinoita

Viesti Kirjoittaja rovaniemihunter » 19 Loka 2012, 20:39

Tekeekö se minusta huonomman ihmisen jos en nauti pystykorvalla pyytämisestä täysin siemauksin enään? Haluan uusia kokemuksia ja haasteita tuleville metsästysvuosille? Onko se vääryys? En tiedä miksi te kaikki olette minua vastaan, miettikää millainen kynnys nuorilla on alkaa harrastamaan metsästystä ja ottaa osaa seuratoimintaa ynnämuuhun metsästykseen liittyvään jos ne lukee näitä palstoja, miten te kaikki nuorta parjaatte? Eihän kukaan halua harrastaa jos joutuu ahdistumaan muiden ivailusta ja kommentoinnista, kun yrittää jakaa omia kokemuksia toistenkanssa hymyssä suin.
M. Taskinen
Pohjanpystykorva Uros 'Ruska'

Powder
Viestit: 57
Liittynyt: 13 Syys 2011, 12:06

Re: PPK metsästyskuvia/tarinoita

Viesti Kirjoittaja Powder » 19 Loka 2012, 21:29

rovaniemihunter kirjoitti:En tiedä miksi te kaikki olette minua vastaan...
Ynnäileppä tämän vuoden saalismääräsi yhteen. Samalla saat selville miksi nämä blogisi tarinat ei saa aikaa kovin suuria hurraa huutoja(vaikka osaatkin kirjoittaa hyvin). Tuollaiset tiputusmäärät ei ole missään nimessä oikeutettuja, varsinkin kun kannat on muutenkin taantumassa.

Olen melko varma että kun aika kuluu ja aikuistut niin mietit useampaankin kertaan että olikohan ne kaikki pudotukset sen arvoisia. Näin todennäköisesti käy, ainakin niin kävi allekirjoittaneelle. Aikoinaan itsellänikin tuli ammuttua melkein kaikki mikä luonnossa liikkui, tällöin pääasia oli vain päästä ampumaan. Saalista tuli mutta sen hyödyntäminen... en kehtaa edes sanoa. Jossain vaiheessa alkoi omatunto kolkuttamaan ja tajusin ettei hommassa ollut mitään järkeä. Tämän jälkeen meni useampi syksy ja jahtikausi etten ampunut kertaakaan koko jahtikauden aikana (pl. sorsajahdin aloitus-sota). Kunhan käytin vanhempieni koiria metsällä, söin makkaraa ja koitin tasata tilejä yläkerran herran kanssa :wink:

Nyt kuljen metsällä ensimmäistä syksyä oman koiran kanssa ja saalistilastossa komeilee pyöreä nolla. Silti voin sanoa että tämä jahtikausi on ollu tähän astisista jos ei paras, niin ainakin kärkipäästä. Saaliin määrällä on loppujen lopuksi aika vähän tekemistä sen kanssa että viihtyykö metsällä vai ei. Kyllä se nautinto ja elämykset tulee muista asioista, vaikka sitten niistä nokipannukahveista.
Sakari Siponen & ppn Ruuti
www.hallamaan.com

rovaniemihunter
Viestit: 45
Liittynyt: 09 Huhti 2010, 20:12

Re: PPK metsästyskuvia/tarinoita

Viesti Kirjoittaja rovaniemihunter » 19 Loka 2012, 22:55

No ei se saalismäärä varmasti minua ihmisenä muuta? Metsästys on sadonkorjuuta. Ei kukaan nykyään enään metsästä elääkseen, mutta miksei linnunlihasta saisi nauttia ruokapöydässä, on se niin suurta herkkua, että sitä söisi lähes joka päivä! Vaikka riista saaliini onkin useiden mielestä suuri tai jopa kohtuuton, niin on minulla sentään järkeä päässä. Olen nähnyt useita hyviä ja huonoja lintuvuosia, jopa 10päivän mittaisia jahtikausia. Silloin oppii ainakin arvostamaan luonnon tarjoamia riista tilanteita ja niistä valmistettavi ruokia eri tavalla. Silloin pitää ottaa kun luonto antaa ja jättää ottamatta silloin kun on lintuja vähän. Se on fakta, että ei niitä saa jos niitä ei ole. Olen itsekkin metsästänyt yhden täysimittaisen jahtikauden, niin että ammuin vain yhden teeren ja 4 pyytä. Koska silloin lintuja ei todella ollut ja kun vielä herrat tekivät sen virheen, että pistivät täysimittaisen pyynnin, seuraavana syksynä olikin sitten 10päivän metsästys aika. Kannanvaihtelut on kanalinnuilla suuria, sen tietää kaikki. Mutta ihmisen, nimenomaan metsästävän ihmisen vaikutus siihen kannanvaihteluun on lähes olematon. Yksi kanahaukka tappaa vuodessa kanalintuja tuplasti sen mitä minä. Ja kun kanahaukkoja laitetaan vaikka 5 neliökilometrille 3-4 yksilöä, voi vain kauhistella mikä se määrä on. Ja se on vain yksi lukuisista pedoista joille maittaa riistalintu.
M. Taskinen
Pohjanpystykorva Uros 'Ruska'

lehkari
Viestit: 180
Liittynyt: 18 Syys 2006, 14:23
Paikkakunta: Tampere

Re: PPK metsästyskuvia/tarinoita

Viesti Kirjoittaja lehkari » 19 Loka 2012, 23:36

Miika, varmaan olisi parempi kuitenkin , jos siirtyisit sinne erälle netin puolelle kokonaan. Et taida sielläkään nauttia kovin suurta kunnioitusta, mutta täällä et sitäkään vähää. Äläkä jauha -piip- 18:sta koiralle pudotuksesta tälle vuodelle. Sen verra koiramiehenä tiedän, että aina kun koiralle on pudotettu, niin koira on kuvassa mukana. Niin se vain on. Nää sun juttus pistää jopa vähän veren kiehumaan. Palaa asiaan, kun sun koirallasi on kunnon koetuloksia.
Kari Lehtinen

rovaniemihunter
Viestit: 45
Liittynyt: 09 Huhti 2010, 20:12

Re: PPK metsästyskuvia/tarinoita

Viesti Kirjoittaja rovaniemihunter » 20 Loka 2012, 06:52

Ei se tuo koiruus suostu vaan tulemaan kaikkiin otoksiin, on se niin itepäinen.

Kerrotaampas tältä päivältä pari hienoa tilannetta;;

Aamu valkenee kirkkaana, auton pakkasmittari näyttää -7 astetta ja aurinko tekee nousuaan. Parkkeeraan auton metsätien päähän, tästä alkaa selkonen, alue johon lukeutuu monia upeita muistoja vuosien varrelta ja alue kattaa kaikkea ikihongikon ja aukkojen väliltä, mutta se ei mieltä paina. Veri vetää jo metsään. Nostan luodikon selkääni ja vapautan koiran. Haulikko on tähän aikaan turha kapistus, lunta on hiukan ja pakkasta reilusti, maa rahisee siihen malliin, että ampumaetäisyydet ei ole lähelläkään haulikon kantamaa..

Kuljen pitkin vaaran laitaa, välillä jängän reunassa poiketen, auringon ensisäteet ottaa jo suurimpien petäjien latvuksiin. Yhtäkkiä aamun täydellisen hiljaisuuden rikkoo haukku, se kuuluu n. 300metrin päästä jängän reunasta, erotan haukun seasta teerikukon kirrausta. Niimp niin, Ruska on jo kerennyt jängälle teeren pelin tuomariksi. Lähden lähestymään jänkää, en uskalla mennä kovin lähelle, joten n. 200metrin päästä hakeudun sivusuunnassa jängän reunaan. Erotan heti teerikukon, se istuu raukeana aamuaurinkoa ottamassa keskellä suota isossa kelossa. Ja tutkailee kummissaan alla kiivaasti tuttavuutta tekevää otusta. Laskeudun polvilleni, asetan luodikon mättään päälle ja työnnän patruunan piipuun. Arvioin matkaksi n. 180m. Nyt tarvitaan hyvä laukaus, sen tiedostaa mies jäisessä jängässä maatessaan. Ristikko hakeutuu kaulantyvelle, on se osunut aiemminkin pitkältä matkalta. Viimeinen huokaus ja puristus. Näen heti kiikarista kuinka pölähtää, teeri lähtee vyörymään kelon latvasta alaspäin myttynä, kun se tavoittaa jäisen rahkasammalikon, on mättäiden välissä mies hymy herkässä. Mutta mitä kummaa, koira ei jää linnun luo vaan säntää täyttäpäätä vaaran kylkeä kohti, pian näen, että n. 10 mustaa teertä lentää parvessa metsän suojaan, ei siis ollut ainoa lintu, metsänreunus puissa oli lisää. Harmittelen hiukan, että en saa hyvitellä koiraa, mutta eipäs se mitään haittaa, kyllä työ tekijäänsä neuvoo. Otan linnusta kuvan, ja suolistan sen, käärin komean kukon sanomalehteen ja suuntaan kulkun teerien lentosuuntaan, koiran kokoajan poissaollessa mietiskelen, mikähän mahtaa olla homman nimi. Edestä karkaa koppelo, se oli männyssä ruokailemassa, sen paljastaa lumelle tippuneet neulaset.

Kerkeän kulkea teeri tilanteen jälkeen n. 10minuuttia kun kuulen vaimeaa haukkua, haukku siirtyy, ja siirtyy uudelleen, nyt se tulee jo paljon lähemmäs. Arvelen, että olisiko hirvi. Arveluni ei kuitenkaan osu oikeaan kun kuulen teerien kirrausta ja kotkotusta etumaastosta, samalla repeää haukku. Mietin mielessäni, että nyt on tuurikin jo puolellaan, lähestyn kaukana, n. 400metrin päässä alkanutta haukkua miltei juosten. Olemme umpimetsässä, edessä ei ole jänkää, ei hakkuuta sen tiedän 8vuoden kokemuksesta. Matkaa haukkuun on enään noin. 120m kun näen koiran, haukkuu suurta petäjää kumpareen päällä, laskeudun polvilleni ja tähystän puuhun, miltei heti silmä huomaa jotain epämääräistä pitkän pankaoksan päässä, tuo ei kuulu tuohon. Ja kiikarihan sen paljastaa, teerikukko, komea sellainen tähyilee ympärilleen oksalla, kurkkaa välillä alas ja sitten taas oikaisee kaulansa. Tiedän, että lähemmäs ei tohdi yrittää, lasken kiväärin toistamiseen mättäälle, lukko taakse, hylsy lentää sammalikkoon, ja lukko eteen. Uusi patruuna on piipussa, katse kiikariin, ristikko hakeutuu teeren siipipankaan, ollaan huomattavasti lähempänä kuin edellisessä tilanteessa, ja tukikin on parempi. Hengitys on vielä hiukan kiivas, jännityksen ja nopean lähestymisen johdosta. Ei se auta, ei se odottelemalla parane teeri haukku, kukko voi siipeytyä ilmaan milloin vain.. Asetan ristikon uudelleen siipipankaan ja puristan liipaisimesta. Teeri pölähtää kauniisti ja vaipuu alas oksalta, nyt alhaalla odottaa jo valkoruskean koiruuden hammaskalusto, huudan riemastuksissani ja säntään puunalle. Teeri ei kerkeä pahasti vahingoittua, hiukan kovaotteisessa koiran käsittelyssä. Hyvittelen Ruskaa tehdystä työstä ja alan ottamaan kuvia, noh se siitä kuvanotosta, reilupakkanen on tehnyt tehtävänsä repussa olleelle kameralle ja akku on tyhjä... Voi -piip-. No otan kuvia sitten omien aivolohkojen syövereihin ja alan suolistamaan lintua, ruska saa ansaitut makupalat, mutta isännän mieleen kiirii jo tervastulet, siispä koppaan repun ja luodikon selkään ja alan haeskella hyvää kantoa, se löytyykin nopeaa ja pari ensimmäistä kirveen iskua kertoo, että tervakselta ei vältytty! Pian vieressä roihuaa tervaskanto ja sen edessä istuu kaksi tyytyväistä metsästäjää.
M. Taskinen
Pohjanpystykorva Uros 'Ruska'

apassi
Viestit: 109
Liittynyt: 07 Joulu 2007, 11:21
Paikkakunta: Korttovaara

Re: PPK metsästyskuvia/tarinoita

Viesti Kirjoittaja apassi » 20 Loka 2012, 16:39

Voi tuota "hunterin" kerrontaa ja mielikuvitusta!! Koska kaikesta päätellen asut Rovaniemellä, on sinulla mainio mahdollisuus käydä Napapiirillä kertomassa juttusi myös itselleen Joulupukille. Hän on isäntä, joka uskoo kaikki lapsien kertomukset.
K.Taskinen

rovaniemihunter
Viestit: 45
Liittynyt: 09 Huhti 2010, 20:12

Re: PPK metsästyskuvia/tarinoita

Viesti Kirjoittaja rovaniemihunter » 20 Loka 2012, 16:49

Oliko tuossakin kerronnassa jokin vikana? :o
M. Taskinen
Pohjanpystykorva Uros 'Ruska'

apassi
Viestit: 109
Liittynyt: 07 Joulu 2007, 11:21
Paikkakunta: Korttovaara

Re: PPK metsästyskuvia/tarinoita

Viesti Kirjoittaja apassi » 20 Loka 2012, 18:34

Vikaa ja vikaa!! Jätän sen lukijoiden arvioitavaksi. Oli miten oli, suosittelen, että mietit jahtitapojasi ja alat oikeasti erämieheksi. Älä pahastu-- siihen sinulla on vielä pitkä matka nykymenolla kuljettavana.
K.Taskinen

Powder
Viestit: 57
Liittynyt: 13 Syys 2011, 12:06

Re: PPK metsästyskuvia/tarinoita

Viesti Kirjoittaja Powder » 20 Loka 2012, 22:12

Asiasta toiseen. Käytättekö muuten koirillanne jonkinlaista liiviä tai muuta suojaa? Meille satoi ensilumi alkuviikosta ja huomasin ettei Ruutia näe erota kovin hyvin valkeaa taustaa vasten. Koiran oman turvallisuuden vuoksi päädyin hankkiin oranssin huomioliivin joka päällä Ruuti "ylpeänä" poseeraa.

Liivin kangas on sisäpuolelta fleeceä tms ja päälykangas lupaa pitää tuulen ja veden, eli näkyvyyden lisäksi tuo antaa myös "lämpöä" taleven pakkasilla. Onko kokemuksia vastaavista?

Kuva
Sakari Siponen & ppn Ruuti
www.hallamaan.com

Annika Rossi
Viestit: 21
Liittynyt: 09 Syys 2011, 16:24
Paikkakunta: Vesilahti

Re: PPK metsästyskuvia/tarinoita

Viesti Kirjoittaja Annika Rossi » 21 Loka 2012, 01:37

Anteeksi tuplaposti, meillä on Kaskelle myös oranssi huomioliivi metsälle ja pimeällä lenkkeilyyn. Talvella hyvä kun metsässä hangesta erottaa mukavammin valkoisen koiran liivin kanssa, kuin ilman. :)

Tuossa kuva viimetalvelta Kaskesta liivinsä kanssa.
Kuva
Ppku Vuontisrovan Cukca 'Kaski' ja x-rotu 'Kulo'.

Arto Rautio
Viestit: 26
Liittynyt: 15 Maalis 2006, 17:07
Paikkakunta: Rovaniemi

Re: PPK metsästyskuvia/tarinoita

Viesti Kirjoittaja Arto Rautio » 22 Loka 2012, 10:38

Alkaapa pian kuukausi olla takana koiran ja kotkan kohtaamisesta.... Antibiootti kuuri on syöty ja viime viikolla irtosi rupi haavan päältä. Ainakaan tähän mennessä ei ole tulehduksia ilmennyt ja arpikin näyttää normaalilta. Antibioottikuurin aikana koiran nokka tuntui jäävän kotia, mutta tästä eläinlääkäri varoittelikin :lol:

Puolangalla torstai aamu valkeni pikku pakkasessa ja maa näytti saaneen valkean hunnun. Päätimme isäni kanssa lähteä tutkailemaan yhden vaaran päälle, josko sattuisi havulinnut olemaan jo korkeilla mailla. Koira näytti nauttivan, kun sai pelmuta lumessa :) n. puoli tuntia käveltyämme alkoi kiivas haukku matalassa taimikossa vaaran rinteessä. Melkein heti arvasin, että kohta mennään ja niin kuului siiven iskut ja haukku lakkasi. Noh parhaat paikat olivat vielä edessä.... suojelualueen reunaan päästyämme ei voinut kuin ihastella maisemia. Kuva
Sitten käveltiinkin pari tuntia ilman merkkiä linnuista luukunottamatta yhtä äkäistä kuukkelia, joka sai kovalla ääntelyllä koiran kiinnostumaan :D Lähdimme kaartamaan takaisin päin kohti autoa, kun yhtäkkiä metsän täytti vaimeasti kuuluva haukku. Kuunneltiin minuutti....ja toinen hyvin tuntui pysyvän. Haukun kiivaudesta kuuli, että nyt on lintu näkösällä. No pikku hiljaa lähdin kävelemään haukku kohti, mutta koira haukkui todella jyrkässä rinteessä ja minä ylärinteessä. Pikainen pähkäily, että pakko päästä edes haukun sivulle. No se onnistui niin tiheässä metsässä hyvin ja haukkuun alkoin olla matkaa n.100 metriä. Kiikaroin etumaastoa josko saisi kivääri hollin, mutta tuloksetta - liian tiheää. Hiljalleen lähdin kävelemään sivurinnettä ja yritin saada havaintoa koirasta. n. 50 metriä haukusta kuusten välissä vilahtaa paikkatakki haukkuen ylärinteessä sijaitsevaa kuusta. Edelleenkin liikaa pusikkoa edessä. Hiljalleen ryömin vastamäkeen, josta näyttäisi menevän aukko suoraan haukkupuulle. Pääsen n. 35 metriän päähän haukusta ja kiikaroin haukkupuuta, mutta en löydä lintua.... voisiko se olla tyhjä - mietin. Ei se ole mahdollista, koska haukusta kuulee koiran näkevän linnun. Haalaudun vielä puolimetriä ja ruskea lintu istua napottaa kuusen oksalla kuin nukkuisi. Nostan rihlakon poskella ristikko keskelle lintua ja liipaisen. Ruskea mytty tippuu suoraan koiran hampaisiin. JES Haukkua kertyi n. puolisen tuntia, mutta kyllä oli iloiset tunnelman niin koiralla kuin isännälläkin. Viimeistään tämä todisti ettei kotka onnistunut säikyttämään koiraa.
Kuva
Powder kirjoitti:Asiasta toiseen. Käytättekö muuten koirillanne jonkinlaista liiviä tai muuta suojaa? Meille satoi ensilumi alkuviikosta ja huomasin ettei Ruutia näe erota kovin hyvin valkeaa taustaa vasten. Koiran oman turvallisuuden vuoksi päädyin hankkiin oranssin huomioliivin joka päällä Ruuti "ylpeänä" poseeraa.

Liivin kangas on sisäpuolelta fleeceä tms ja päälykangas lupaa pitää tuulen ja veden, eli näkyvyyden lisäksi tuo antaa myös "lämpöä" taleven pakkasilla. Onko kokemuksia vastaavista?
Minä ostin myös tuollaisen liivin pari syksyä sitten, mutta totesin sen käyttökelvottomaksi metsässä. Lunta se kerää hirveästi sinne fleeceen ainakin Netalla. Silloin kun liiviä testailin ei linnut(teeret) meinanneet pysyä millään haukussa. Tämä on tosin minun mielipide... Tosin lenkillä täysin toimiva kampe. Hurtalla oli se toinenkin malli mikä olisi kiva testata. Ei ole niin massiivinen kuin tuo liivi ja alta auki jolloin lumi ei ehkä tarttuisi sinne.
A.Rautio
Piukkeen kennel

lehkari
Viestit: 180
Liittynyt: 18 Syys 2006, 14:23
Paikkakunta: Tampere

Re: PPK metsästyskuvia/tarinoita

Viesti Kirjoittaja lehkari » 22 Loka 2012, 19:14

Onnea Artolle pudotuksesta! Hyvin on koira toipunut. Hyvä reissuraportti.
Beaglellä yritin käyttää suojaliiviä, kun pallit menivät karkealla hangella rikki, mutta eipä siitä mitään tullut. Ei sellaista takapään suojaavaa mallia löytynyt, mikä olis toiminut.
Pohjiksella en ole nähnyt mitään tarvetta liiville. Itse sen kyllä näen ja enemmän liikennöityjen teiden lähellä ei metsällä kuljeta. Ja kylmä sille ei tule.
Kari Lehtinen

Annika Rossi
Viestit: 21
Liittynyt: 09 Syys 2011, 16:24
Paikkakunta: Vesilahti

Re: PPK metsästyskuvia/tarinoita

Viesti Kirjoittaja Annika Rossi » 23 Loka 2012, 11:51

lehkari kirjoitti:Itse sen kyllä näen ja enemmän liikennöityjen teiden lähellä ei metsällä kuljeta.
Juu ei meilläkään sitä varten sitä liiviä koiralla pidetä etteikö sitä itse näkisi, vaan muita varten, ettei tule koira ammutuksi jäniksenä tmv tuolla metsässä juostessaan tai jää auton alle jos jossain metsäautotiellä joku sattuu ajelemaan (yleisten teiden lähellä ei mekään metsästetä tai koiraa muutenkaan juoksuteta). Kyllähän noitakin tapahtuu, niin on itsellä parempi olo että sillä koiralla on jotakin, mistä se on mahdollista huomata. :)

Kuva
Tuossa nyt näkyy vielä tuo Kasken liivi takaapäin ja vieressä Kulolla on sitten vähän toisenmallinen Hurtan huomioliivi.
Ppku Vuontisrovan Cukca 'Kaski' ja x-rotu 'Kulo'.

Powder
Viestit: 57
Liittynyt: 13 Syys 2011, 12:06

Re: PPK metsästyskuvia/tarinoita

Viesti Kirjoittaja Powder » 23 Loka 2012, 12:34

Uusimmassa Erätulilla-ohjelmassa oli pohjis-Jekku linnunpyynnissä. Mikäli jäi jakso katsomatta niin Areenasta löytyy vielä muutaman päivän ajan http://areena.yle.fi/tv/1670546
Sakari Siponen & ppn Ruuti
www.hallamaan.com

Vastaa Viestiin