Pohjis alistuu kutsuttaessa..

[Termos]

5 kk pohjisnarttu on alkanut kutsuttaessa hakemaan piilopaikkaa. Koira on ollut erittäin hyvä ja eloisa luonne, luoksetulo on toiminut loistavasti ja kaikin puolin kaikki on mennyt hyvin. Vapun aikaan erään pitemmän autoreissun jälkeen koira ei ole enää tullut normaalisti kutsusta luokse vaan kutsuttaessa lyö maaten ja alkaa kieriskeleen maassa. Kun kävelen kohti, hakee ikäänkuin ryömimällä piilopaikkaa tms. En tiedä onko tällä autoreissulla yhtymäkohtaa tähän, koska koira käyttäytyy näin, vaikka autossa ei olisi oltukaan. Automatkat itsessään on mennyt hienosti, vaikka autossa koira ei ole paljon ollutkaan vielä. Koira käyttäytyy edelleen normaalisti ja on hyväluontoinen, mutta kun yritän käskyttää sitä lähinnä luokse kutsu, niin heti koira ikäänkuin alistuu.

Koiraa ei ole ikinä lyöty tai kohdeltu muuten kovasti. Ainoastaan kynsien leikkaaminen on teettänyt työtä, ja se on pitänyt tehdä lähes väkisin. Mistäköhän tässä mahtaa olla kyse? Metsässä ei ole vielä oikeastaan käyty, mutta muuten on liikuttu ulkona. Koira on ollut pentuajan sisällä ja nyt kesäaikaan enemmän tarhassa. Harmittaa tämä tilanne ja mietyttää onko koira nyt pilalla. Onko kokemuksia ja vinkkejä?

[Aallontie]

Ei koira ole pilalla vaan joudut nyt vähän tekemään töitä.
Jostain syystä koiralla kutsu assosioituu aivoissa joksikin negatiiviseksi tapahtumaksi.

Saat sen pois tuomalla negatiivisen tilalle positiivisen.

Voit esim harjoitella kutsua ja annat makupalan tai teet mukavaa sen kanssa.
Näitä harjoituksia kun toistaa lukemattoman määrän niin pelko väistyy.

[Pikku.Pyy]

Voi olla kyseessä myös asia, josta ei ole omistajilla mitään tietoa eli jonkun sivullisen (ihmisen/tilanteen) aiheuttama ikävä tapahtuma, jonka koira muistaa. Onko joku kutsunut koiraa tietämättäsi ja sitten pelästyttänyt sen jotenkin? Kovin pienikin asia voi olla, esim. oma pystikseni pelkäsi suunnattomasti kirjaston seinustalla polkupyörää, jossa oli lastenistuin) tms. jota ei voi edes kuvitella.

Mutta koira on nuori ja Aallontien vinkki on hyvä, positiivisin tilantein poispäin negatiivisista asioista.

[Aallontie]

pentuajan sisällä ja nyt kesäaikaan enemmän tarhassa

Meneekö mielellään tarhaan ?
Epäilen,että ei ja kun olet kutsunut koiraa tarhaan vietäessä niin silloin assosioituu kutsu negatiiviseksi.

[Termos]

Menee kyllä tarhaan mielellään eikä pyri tarhasta pois. Riittää, että aukaisen tarhan oven, niin koira menee sinne. Tarha on siis mieluinen paikka. Pysyy myös pihalla irti, eli ei karkaile. En itse tiedä, että olisi joku päässyt tekemään koiralle mitään, suurimman osan ajasta se on kuitenkin ollut näköpiirissäni. Täytyypä alkaa käyttämään niin vastustamattomia makupaloja, että koira tulee niiden persolla luokse. Perus makupala ei nimittäin toimi nyt. Olen pennusta asti nimenomaan makupaloilla kouluttanut koiraa ja tämän ongelman ilmenemiseen asti luoksetulo toimi kuin ajatus aivan sama millaisesta tilanteesta kutsui.

[Aallontie]

Yksi mikä saattaa aiheuttaa harmia automatkoilla ja muutenkin on voimakkaat hajut,kuten hajuvedet,tuulilasinpesu nesteet,tupakan savu.
Koira saattaa näistä saada auto kammon.

[Heini]

Onpas harmillinen tilanne ja kumma, miten on alkanut aivan yhtäkkiä. Voikohan koiralla ollut alkanut nyt joku sellainen ikä, että se nöyristelee tavallista enemmän? Jaa, siitähän löytyikin tällainen tieto heti netistä:
Noin 5-6 kuukauden ikäisenä pentu on yleensä alistuvaisempi kuin aikaisemmin. Kaikenlainen puuhailu ihmisten kanssa tuottaa sille mielihyvää. Tässä ikävaiheessa pentu oppii parhaiten erilaisia yhteistyötä vaativia taitoja kuten kauniisti hihnassa kulkemisen, autossa matkustamisen jne. (harjoittelu toki kannattaa aloittaa jo paljon aikaisemmin). Tällä kaudella pennulle pitäisi uhrata mahdollisimman paljon aikaa, koska tämä kausi on pennun psyykkisen kehityksen kannalta hyvin tärkeä ja positiiviset kokemukset ihmisten kanssa suunnattoman tärkeitä jatkoa ajatellen. (http://www.tarppa.net/?Pennut:Pennunhoi ... %E4vaiheet)

Minulle tuli mieleen, että jos nimenomaan se tänne-käsky (tai mitä käytätkään) aiheuttaa tuon reaktion, niin voisi alkaa opettaa luoksetuloa täysin uudella käskyllä. Mutta jos on muissakin tilanteissa, niin sitten ei varmaan auta.

Ja voisi aloittaa vaikka siten, että joku muu pitää koiraa paikallaan ja itse houkuttelisit koiraa lelulla/makupalalla/poispäin juoksemalla tms. ja saisi koiran siten tulemaan innokkaasti luokse. Sitten pikkuhiljaa tehdä luoksetulosta vähän normaalimpaa.

Tsemppiä koulutukseen, toivottavasti luoksetulo alkaa taas sujumaan!

[IKa]

Kokeilepa käyttää kutsuessasi korkeaa äänensävyä.

[Jamo]

Minulla tuli mieleen että voisiko se jo kokeilla että kuka täällä määrää. eli ei tule luokse vaan odottaa että tullaan luokse.

[Termos]

Kiitoksia hyvistä kommenteista. Pentuhan on nyt muutaman päivän alle 6 kk, eli ikä sopii erinomaisesti tuohon alistumisvaiheeseen.
Olen tehnyt nyt joka päivä makupaloilla luoksetuloharjoituksia, ja loimulohi vaikuttaa makupalalta jota koira ei voi vastustaa
Eli tulee välittömästi kutsusta nyt luokse. En ole pennun kanssa juuri hihnassa kulkenut, koska asumme maalla, eli koira on saanut
minun kanssa ulkona ollessaan juosta vapaasti, mutta nyt on viikon sisään alettu harjoittelemaan hihnassa kulkua niin
heti kun eka kerran kytkin oiran hihnaan, koira alistui eikä hommasta tullut kerrassaan yhtään mitään. Ei suostunut minkäänlaiseen
yhteistyöhön, täysin samanlainen alistusreaktio kun aiemmin luoksetulon suhteen.

No, makupalalla päästiin tätäkin harjoittelemaan ja jo eka iltana pentu juoksi hihnassa kuin ei hinhaa olisi ollutkaan. Vapautin
välillä hihnasta ja annoin juosta vapaasti, luoksekutsu, makupala ja kehuminen ja koira hihnaan ja taas hihnassa kävelyä ja
niin päin pois. Töitä se teettää, mutta eiköhän se tästä, kun näitä harjoituksia toistaa, ala menemään pikkuhiljaa selkäytimeen.
Muistelin juuri, että ensimmäiselle koiralleni, joka oli dreeveri tuli vähä vastaavanlainen homma, ei suoranaisesti alistunut, mutta
kutsuttaessa ei ollut kuulevinaankaan vaikka pohjatyö oli tehty aika perusteellisesti. Joku anto sillon vinkin, että parempi on
harjotella joka päivä 5 minuuttia kuin kerran viikossa tunti, ja niinpä päivittäisellä harjoittelulla muutamassa päivässä luoksetulo
pelasi taas kuin ajatus. Kaikenkaikkiaan olen pohjikseeni enemmän kuin tyytyväinen, aivan mahtava luonne ja hieno rotu! Tässä
rodussa on sitä jotakin...

[Heini]

Jep, koirien kanssa kannattaa muistaa, etenkin pentujen ja nuorten kanssa, että ei harjoitella samaa asiaa liian pitkään! Juuri tuollainen 5-15 min harjoitustuokio koiran kiinnostuksesta riippuen on sopiva ja aina kannattaa lopettaa silloin, kun koira vielä tekee pyydetyt asiat mielellään ja haluaisi jatkaa. Siinä mielessä jotkut ohjatut koirakouluharjoitukset voivat olla nuorille koirille vähän turhan pitkiä, jos tunninkin vaikka kestää. Mutta niissäkin kun muistaa pitää taukoja eikä pennun tarvi koko aikaa totella orjallisesti, niin eiköhän nekin ole ihan kivoja.

Hyvä, jos teillä on alkanut taas luoksetulo sujumaan! Tsemppiä vaan jatkoonkin

[annimaarit]

Tämä on nyt vähän asian vierestä, mutta täytyy antaa tälle keskustelupalstalle positiivista palautetta.

Kaikilla koiraharrastajilla, aloittelijoilla ja kokeneemmilla, on joskus koiransa kanssa uusia tilanteita, jossa ei oikein tiedä miten menetellä.
Uusi koira ei todellakaan käyttäydy kuin aiempi ja vanha koira on aloittanut uuden täysin ihmeellisen tavan.

Täällä pohjis-keskustelupalstalla voi kysyä ongelmista ja saa asiallisia vinkkejä saman kokeneilta ja muutenkin sitten asiaan uutta näkemystä.
Voi huomata, että muillakin on ollut samaa käytöstä tai tapaa ja voi sitten kokeilla muiden antamia neuvoja. samalla itsekin oppii koirastaan uutta.

Se tässä yhteisössä on hyvää, että varsinkin näissä koiran käytösasioissa on saanut hyvää (koiran parasta) tarkoittavia neuvoja.
Eikä ole saanut sellaisia vastauksia.

[sepedeus]

Minulla ei ole oikeastaan kommenttia tuohon alkuperäiseen kysymykseen.

"Kaikenkaikkiaan olen pohjikseeni enemmän kuin tyytyväinen, aivan mahtava luonne ja hieno rotu! Tässä
rodussa on sitä jotakin..."

Tuosta olen samaa mieltä. Vaikka koirasta omat "haitatkin" ovat, se on kyllä antanut paljon, kaikki mikä on koiran vuoksi jäänyt, on joutanutkin jäädä.

Mutta, niin mainio koira kun tuo meidänkin pohjis-uros Lordi on, silläkin on yksi piirre jonka toivoisin joskus jäävän pois.

Nimittäin, kun ollaan palaamassa lenkiltä takaisin kotiin, niin siinä kotitiellä muutamia kymmeniä metrejä ennen kotipihaa se tekee sen.
Pysähtyy, käpälöi taluttimennarua ja ottaa sen pannan lähellä olevan leveämmän kohdan hampaisiinsa ja pudistelee narua, kävele siinä sitten.
Ja kun komennan lopettamaan, alkaa rähisemään.
Rähinä vaan lisääntyy kun otan siitä remmistä läheltä pantaa kiinni, aivan mahdottoman tuntuinen joskus.
Ja lähes aina, ellei mitään muuta ulkoista tekijää siihen tilanteeseen satu, saan koiran ruotuun vain siten, että polkaisen taluttimennarun kengän alle ja vedän hitaasti ylöspäin, että koira joutuu paneutumaan maahan, ja kun se vielä yrittää purra sitä narua kengän toiselta puolen, polkaisen toisella jalalla narun maahan, ettei sitä ole koiran ulottuvilla ilmassa ollenkaan.
Tuossa kun pidän räyhääjää muutaman sekunnin, torun, se katsoo nöyränä, päästän pälkähästä. Eipä ole tainnut koskaan aloittaa uudestaan, ennen kuin seuraavalla reissulla.

Mitähän tuokin oikeastaan on, haluaako se vaan nahistella kanssani, vaikka tietää kokemuksesta mihin se päättyy?

Liekö sen mielestä lenkki liian lyhyt, nähtävästi koska sillä energiaa vielä moiseen.

PS. Samaa +merkkistä mieltä annimaaritin kanssa tästä palstasta.

[ellutii]

Sepedeus, meillä oli samanlainen "ongelma" ennen, kun jouduin ottamaan koiran hihnaan ennen kotiinpaluuta (tai kun oli vaan hihnalenkillä taajamassa asutessa. Koira sai ihan hepulin hieman ennen kotiinmenoa ja kohdisti hepulin hihnaan.
Itse ajattelin tämän siten, varsinkin taajamassa asuessa, että koira ei ole saanut tarpeeksi energioita purettua, liekö sitten ollut oikea päätelmä.

Nykyään koira haluaa jonkun, esim. hanskan kotipihaan käännyttäessä, että saa sitä hetken aikaa juoksuttaa ja retuuttaa, sitten on kaikki ok.
Ja tämä on niin vaaratonta, että sen sille sallin (ja huom. koira kyllä tietää paikkansa laumassa, ei pomottele).

[sepedeus]

Toivottavasti et Termos tykkää huonoa, jos, kun tätä aloittamaasi lankaa käytetään näin yleisempäänkin keskusteluun, liittyen kuitenkin pohjiksen käyttäytymiseen?

Tuo ellutiin vinkki hansikkaasta voisi olla hyvä, täytyy kokeilla.

Meidän päivittäinen hanskajuttu on tämä.
Kun tullaan töistä kotiin, haen Lordin tarhasta (naapurin pikkukaveri nauroi tuolle tarha-sanalle, "Lordi tarhasta") sisälle.
Aiemmin kun eteisen kenkätelineellä oli jokin hansikas, niin se nappasi sen hampaisiinsa ja juoksi olohuoneeseen.
Nykyään kun hansikkaat ovat hattuhyllyllä, se istuu eteisen lattialle ja katsoo hattuhyllyn suuntaan. Ja ainahan (joka kerta) sieltä vahingossa tipahtaa joku hanska lattialle.
Ja namipalan myötavaikutuksella hanska tuodaan käteen, kunhan pakolliset kiemurat olohuoneen kautta on tehty.