POHJANPYSTYKORVAN RUOTSALAISTEN KIRJOITTAMA ROTUMÄÄRITELMÄ?

[tkokko]

POHJANPYSTYKORVAN RUOTSALAISTEN KIRJOITTAMA ROTUMÄÄRITELMÄ?


Vaikuttaa perustellusti siltä, että naapureiden kirjoittama rotumääritelmä on varsin onnistunut. Kiitokset tästä kuuluu edesmenneelle Rune B. Samuelssonille. Objektiivisesti tarkasteltuna FCI:n vahvistamaan määritelmään ja sen erinäisiin kohtiin pitänee tehdä joitakin lisäyksiä, tarkennuksia ja myös korjauksia. Täsmennyksiä tai remontoitavaa pitää tehdä myös toiminnallisen metsästysrodun ulkomuotoon kuuluvaan yleiseen tulkintaohjeeseen.

Aikaisemmin ajateltiin (mm. R. Karvonen SPJ ry:n 50 –vuotisjuhlajulkaisussa), että rotumääritelmän tulisi toimia jarruna muotivirtauksille, jotta rotu säilyisi entisenlaisena. Tosiasiallisesti rodunjalostus on pitkällinen ja dynaaminen prosessi, jolla pyritään kehittämään koirapopulaatiota haluttuun suuntaan ja tietenkin paremmaksi. Jalostus on alkuperäisen ja uhanalaisen rodun perinteisten ominaisuuksien vaalimista ja rotua heikentäviä ominaisuuksien tai vitsauksien vähentämistä. Jalostuksessa tulee muistaa ja tietää, ettei täydellistä koiraa ole olemassa, joten sitä ei voi koskaan myöskään saavuttaa. Vitsauksia ja puutteita säilyy aina koirayksilön perimässä.

Suomessa rodun jalostuksen tavoiteohjelma (JTO) saatiin valmiiksi pitkällisen uurastuksen jälkeen. Tästä kiitokset. Mutta mikäli me harrastajat ja toisaalta luottamushenkilömme jaostossa ja jalostustoimikunnassa emme osaa sitoutua tavoitteisiin saatikka ymmärrä rodun jalostuksen dynaamista sisältöä, niin JTO jää paperina arkistoon pölyttymään. Silloin JTO menettää merkityksensä, ja ulkomuodolliset muotivirtaukset ja rotumääritelmän omapäiset mielipidetulkinnat saavat kohtuuttomat mittasuhteet. Tämä on ajatuksena taantumusta, näköalattomuutta ja kaikki tyynni vahingoksi rodulle ja meille hienon rotumme vaalijoille.

Nykyinenkään rotumääritelmä tai JTO ei ole lopullinen totuutemme, vaan sen sisältöä ja sanomaa kehitettäneen rodun parhaaksi? Kadotamme koko ajan rodun alkuperäisiä ominaisuuksia erityisesti Suomen Kennelliiton ja oman järjestömme kouluttamien ulkomuototuomareiden avustamana.

Esitän seuraavat kolme tärkeää aloitetta / toimeenpanoehdotusta:

1. pohjanpystykorvan kotimaaneuvottelukysymys ratkaistaan viipymättä ja saatetaan päätökseen, koska se on ollut keskeneräinen vuodesta 1973 lähtien. Rune B. Samuelsson kirjoittaa Pystykorvassa 1/2002 näin: ” 25. elokuuta 1973 pidettiin Jällivaarassa pohjanpystykorvaa koskeva kokous, jossa muiden kennelliittojen puheenjohtajina mukana olivat Olli Korhonen ja Bertil Lagerblad. Minä toimin kokouksessa sihteerinä. Siellä juhlallisesti vakuutettiin (pöytäkirjan mukaan), että norrbottenspets- pohjanpystykova on yhteinen ruotsalaissuomalainen rotu ja tulee sellaisena pysymään (valitettavasti yksi sivu pöytäkirjantarkastajien nimikirjoituksineen on kadonnut)”.


PERUSTELUT:
Tämän keskeneräisyysasian takia olemme ”hyyryläisen” asemassa kaikissa yhteistä rotuamme koskevissa kysymyksissä. Erityisesti ulkomuototuomarien ja jalostusneuvojien kädet ovat monesti sidotut, koska heidän tulee tulkita määritelmää niin kuin se on ruotsalaisten toimesta kirjoitettu.

Toisekseen tämä epätietoinen tilanne on oikaistava ja korjattava, jotta hedelmällinen yhteistyö alkaisi ohjatusti tällä rodulla metsästävien kesken niin lännessä kuin idässä. Yhteinen sopimus toimisi parhaiten motivoivana kannustimena, jotta yhteistuuma saadaan alulle. Tässä yhteistyössä suunnannäyttäjänä toimisivat molempien maiden rotujärjestöt.


2. ulkomuototuomareilla käytössään oleva rodun yleinen ulkomuodon tulkintaohje saatetaan viipymättä remonttiin, ruvetaan järjestämään rodun jalostustarkastuksia näyttelyiden tai muiden tapahtumien yhteyteen, sisällölliset jalostus- ja laatuarvostelutiedot saatetaan harrastajien tietoon.

PERUSTELUT:
Ohje on vanhanaikainen ja vanhentunut ja nykyisen tietämyksen mukaan monilta kohdiltaan paikkaansa pitämätön. Koulutusohjeena se on sisällöltään puutteellinen. Tulkintaohje toimisi työkaluna ja se kuuluisi kiinteästi jalostuksen tavoiteohjelman keinoihin. Yhteiset tavoitteet toimisivat tällöin jatkuvana ajantasaisena ohjeena ja suosituksena rodun kehittämisessä. Tällöin JTO toimisi todellisena jarruna, ennaltaehkäisijänä rodun ulkomuodon muuttumisessa.

3. valmistellaan luottamustoimien ja jaoston, jalostustoimikunnan organisaatiomuutos siten, että jaosto koostuu rodun asiantuntijoista ja sen päätehtävänä olisi jalostustarkastuksien täytäntöönpano ja muut rodun kannalta tärkeät tehtävät..

PERUSTELUT
Kokoonpano perustuu asiantuntemukseen ja pyyteettömään haluun tehdä kenneltyötä rodun ja järjestön hyväksi.

Rotumääritelmä löytyy osoitteesta:

http://www.kennelliitto.fi/NR/rdonlyres ... rva114.pdf


POHJANPYSTYKORVAN ROTUMÄÄRITELMÄ KOMMENTTEINEEN

TAUSTAA:

Seuraavassa tarkastellaan rotumääritelmää seikkaperäisemmin ja arvioidaan ulkomuototuomareiden onnistumista tässä rotumääritelmän tulkinnassa ja viittauksena itseopiskelun paikoista kaikille rodun kanssa tekemisissä oleville kennelaktiiveille ja omistajille.

Rune B. Samuelsson laati rotumääritelmän noin 60 koirasta, joista osa oli suomalaisia koiria tai niiden jälkeläisiä. Ulkomuodollisesti rotumääritelmän keskimääräistä koiraa edusti hänen sukulaisensa omistuksessa oleva yksilö.



ALKUPERÄMAA Ruotsi
ARVIO: tässä asiassa ruotsalaisten tieto on puutteellinen, koska meillä Suomessa on olemassa laveampi kanta esim. kantanarttulinjojen määrässä. Rodun historiankartoitusmatkoilla 2005 -2007 ja rekistereitä tutkimalla tämä voidaan seikkaperäisesti toteennäyttää.

KÄYTTÖTARKOITUS, Metsäkanalintujen metsästys
ARVIO: tässä asiassa ruotsalaisten tieto on puutteellinen, koska alkuperältään rotu on kaikenriistankoira – viljakoira vesistöjen rannoilla ja kodin läheisyydessä, pidemmillä eräretkillä. Rodun riistaominaisuuksia ei voida pakottaa tiettyyn lokeroon vaan koiran taipuvaisuus osoittaa sen yksilöllisen mieltymyksen tiettyä riistaa kohtaan. Metsästäjän tulee ymmärtää koirakohtaiset erot ja vahvistaa koiran mieltymyksiä. Rodun alkuperäinen muu käyttö on ollut toimia, talon, karjan ja omaisuuden vahtina ja turvana, seurana, On olemassa viitteitä siitä, että koiraa olisi käytetty talvisin pienen puisen reen l. sanikan vetäjänä ja muuna aikana pienen purilaan kantajana,

LYHYT HISTORIAOSUUS
ARVIO: tässä asiassa ruotsalaisten tieto on puutteellinen, koska he esittävät asian yksipuolisesti ottamatta huomioon historiallisia tapahtumia esim. vuodelta 1973, jolloin laadittiin dokumentoitu yhteinen rotumääritelmä. Ruotsalaiset ovat poistaneet rodulta oikeuden kilpailla hirvenhaukkukilpailuissa ja siten kaventaneet kaikenriistanmetsästyskoiran jalostuspohjaa.
Tämä on taasen aiheuttanut rodussa taantumusta luonteen ja hermorakenteen heikkenemisenä.

YLESVAIKUTELMA
ARVIO: kohtuullisesti onnistunut, mutta laveampi näkemys rungon sopusuhtaisuudesta ja sen pituudesta ja mallista on nähdäkseni jäänyt huomiotta. Tämä tiedonpuute harhauttaa rotumääritelmän tulkintaa ja haittaa jalostuksellisesti yhdistelmien suunnittelua ja jopa pahimmillaan harhauttaa neuvontaa ja yhdistelmäsuunnittelua. Mutta toistuvasti ulkomuototuomareilla tapahtuu erehdyksiä liian massakkaiden, pyöreiden yksilön arvostelussa, palkiten korkealle liian lihavia yksilöitä. Koiran ylipaino altistaa sitä terveydellisille vitsauksille, lyhentää sen ikää ja heikentää sen metsästyskäyttöä.

KÄYTTÄYTYMIN JA LUONNE:
ARVIO: onnistunut, mutta usein ulkomuototuomarit ovat herkkiä antamaan EVA:n perustelematta, tuntematta koiran käytöstä ja siitä johtuvia taustoja sen tarkemmin. Kehätottumaton koira tulkitaan liian usein pelokkaaksi, araksi, vihaiseksi ja flegmaattiseksi.

PÄÄ, KALLO-OSA, OTSAPENGER, KIRSU, KUONO-OSA, HUULET:
ARVIO: onnistunut

PÄÄ, LEUAT, HAMPAAT, PURENTA,
ARVIO: onnistunut, mutta ulkomuototuomareilla sattuu toistuvasti erehdyksiä palkintosijaa korottavasti erinomaisen yksilön arvostelussa, ja nämä erehdykset heikentävät jalostuksellisesti rotukuvaa ja jopa harhauttavat jalostuksessa yhdistelmäsuunnittelua. Tässä kohdassa tapahtuu jatkuvasti vakavia puutteita!


PÄÄ, POSKET, SILMÄT, KORVAT
ARVIO: onnistunut, mutta toisinaan vaaleita silmä ja rodulle pieniä korvia ei huomioida arvostelussa. Lievä taittokorvaisuus ei ole peruste hylkäämiselle vaan ainoastaan palkintosijaa laskeva tekijä.

KAULA
ARVIO: onnistunut

RUNKO, SÄKÄ, SELKÄ, LANNE, LANTIO
ARVIO: onnistunut, mutta toistuvasti ulkomuototuomareilla sattuu erehdyksiä erinomaisen yksilön arvostelussa palkiten korkealle liian neliöitä ja neliömäisiä yksilöitä. Usein ulkomuototuomarit arvioivat pitkälanteisen koiran hännän olevan alas kiinnittynyt ja laskevat sen takia palkintosijaa. Lantion korkeimman kohdan ja hännän tyven välinen laskeva kulma tulisi olla noin 30 astetta.
Takakorkealta vaikuttava koira on alttiimpi polvivialle. Ongelmat on merkittäviä narttujen ulkomuodon arvostelussa!

RUNKO, Rintakehä
ARVIO: onnistunut, mutta toistuvasti ulkomuototuomareilla sattuu erehdyksiä erinomaisen yksilön arvostelussa. Tämä leveärintakehäisyys aiheuttaa metsästyksessä hitautta, ketteryyden puutetta ja erityisesti koirakunnon menetystä pitkillä metsästystaipaleilla. Perimätiedon mukaan koiran pitää jaksaa kuusi peräkkäistä kymmentuntista metsästyspäivää. Aikuisella yksilöllä miehen kämmenen pitää mahtua koiran kainaloon lavan ja rintakehän väliin. Viisiviikkoisella pennulla miehen kaksi sormea pitää mahtua kainaloon.

ALALINJA JA VATSA
ARVIO: onnistunut, mutta toistuvasti palkitaan pyöreitä, massakkaita, vatsakkaita, lihavia koiria korkealle.

HÄNTÄ
ARVIO: onnistunut, mutta ulkomuotoarvostelussa hännän merkitys on kohtuuttoman suuri rotukirjaltaan vielä auki olevassa rodussa.

ETURAAJAT
YLEISVAIKUTELMA
ARVIO: onnistunut,

ETURAAJAT
LAVAT, OLKAVARRET, KYYNÄRPÄÄT, KYYNÄRVARRET, RANTEET ja VÄLIKÄMMENET
ARVIO: onnistunut, mutta toisinaan ulkomuototuomarit eivät huomaa liian jäykän / vähäisen lavan liikkeen aiheuttavan koirassa juoksu ja ravijäykkyyttä ja siten hitautta ja ketteryyden vähentymistä. Mikä edelleen haittaa koiran liikettä vaikeissa maastoissa ja olosuhteissa.

ETURAAJAT
ETUKÄPÄLÄT ja (ANTURAT)
ARVIO: Rodun käpälät ja anturat ovat puutteellisesti tunnetut.
PERUSTELU: Rodun käpälä ei saa olla malliltaan niin kutsuttu ketunkäpälä tai kissankäpälä eikä sitä tule verrata suomenpystykorvan käpälän malliin ja kokoon. Käpälän koko ja rakenne auttaa koiran liikkumista vaikeissakin olosuhteissa ja sen tulee olla riittävän kookas ja vahvarakenteinen kaivamiseen. Anturoiden tulee olla kestävät, kimmoisat ja pitävät.
Toisinaan ulkomuototuomarit arvostavat liian korkealle pienikäpäläisiä koiria.

TAKARAAJAT, YLEISVAIKUTELMA
ARVIO: onnistunut

TAKARAAJAT, REIDET, POLVET, SÄÄRET
ARVIO: onnistunut

TAKARAAJAT, KINTEREET, VÄLIJALAT
ARVIO: onnistunut, mutta puutteelliset tai liian isot kulmaukset aiheuttavat koiran ryhdissä puutteita ja altistaa siten polvivialle.

TAKAKÄPÄLÄT ja (ANTURAT)
ARVIO: kuten etukäpälät.

LIIKKEET
ARVIO: onnistunut, mutta ulkomuodoltaan neliömäinen koira, joka kehässä mieluummin laukkaa kuin ravaa, saa toisinaan korkeita arvostuksia. Mieluummin laukkaava kuin ravaava pohjanpystykorva on rungoltaan lyhyt ja siten jäykkä. Tästä on haittaa metsästyksessä, koska jäykkäselkäisellä koiralla loppuu peruskunto, kun se ei pysty ravaamaan maastossa sen helpompia osuuksia.

KARVAPEITE JA SEN VÄRITYS
ARVIO: onnistunut, mutta tämä on ulkomuototuomareiden keskuudessa eräs rodun ja sen historian tuntemattomin, koulutuksessa vähiten perehdytetty, vaikeimmin arvosteltava ja omaksuttu asia. Toistuvasti arvostetaan lähes kaikkien harrastajien ja ulkomuototuomareiden keskuudessa liian pitkäkarvaisia ja turkiltaan suomenpystykorvamaisia koira liian korkealle.

Suomenpystykorvamainen turkki tulee aina olla palkintosijaa laskeva tekijä eikä sellaiselle koiralle saa antaa erinomaista arvostusta. Tässä asiassa ”turkin muoti” heikentää rodun alkuperäistä kuvaa ja alkuperän tunnettuutta. Ahtaalla turkin ”muotiväriajattelulla”, muita kuin ihanneväritykseltään valkoinen ruskein merkein olevia, arvostetaan palkintosijaa alentavasti.

PERUSTELUT: Kirjoitetun rekisterikoiran syntyhistoria ja sen kehitysvaiheet ovat heikosti tunnettuja asioita rodun ulkomuodosta kiinnostuneiden kennelaktiivien keskuudessa.
Tämän takia ja sen seurauksena kavennetaan metsästysrodun jalostuksellisia mahdollisuuksia.

KOKO
SÄKÄKORKEUS
TAUSTAA: Ensimmäinen määritelty keskikorkeus oli Rune B. Samuelssonin mukaan epäonnistunut (Nordliga Jaktspetsar 1996, s. 85). Mutta vasta vuonna 1971 määritelty keskikorkeus on ollut hänen mukaan sopiva. Tässä hän tarkoittaa uroksen 45 cm keskikorkeutta. Merkittävää on se, että hän pitää korkeuden + - 2 cm mitan vaihteluväliä molempien sukupuolien kohdalla, suomalaisten kanssa käytyjen rotua koskevien ulkomuotoneuvotteluiden tulosta kompromissina.
Miksi näin? Koska suomalaisilla neuvottelijoilla oli huoli pohjanpystykorvan olevan kilpaileva rotu suomenpystykorvalle.

ARVIO: uhanalaisessa ja pienessä rodussa tiukka rotumääritelmän tulkinta aiheuttaa näyttelyarvosteluissa suhteellisesti mitattaessa hylkäämisiä niin keskikorkeuden alarajan alittavien, kuin ylärajan ylittävien koirien kohdalla. Rotumääritelmän tulkintaohjeessa esimerkkinä mainittakoon 1 cm ylitys tai alitus aiheuttaa toistuvasti ulkomuototuomareiden toimesta koiran hylkäämisen vaikka se olisi ulkomuodoltaan erinomainen. Tulkintaohjeen mukaan palkintosijaa pitää ainoastaan laskea ja virhe ja puute pitää suhteuttaa oikein suhteessa rotumääritelmään. Tulkintojen kirjavuus johtuu puutteellisesta perehdyttämisestä ja asiantuntemattomuudesta. Vakava asia on myös mittauksien taitamattomuus ja työskentelyn huolimattomuus. Valitettavasti mittaukset tehdään ilman yhteisesti hyväksyttyä välineitä ja vaakatasossa olevaa tukevaa, joustamatonta alustaa.

VIRHEET
ARVIO: tämä on kohtuullisesti onnistunut. Vasta 40 vuotta kehitetyn avoimella rotukirjalla olevassa rodussa virheiden suhteuttaminen on erityisen haastavaa ja vaikeaa, koska ulkomuototuomareilla ja muilla rodun kanssa tekemisissä olevilla asian harrastajilla on puutteelliset rotua koskevat taustatiedot.

HYLKÄÄVÄT VIRHEET
ARVIO: onnistunut



Lopuksi
Nykyisin olemme innostuksissamme ja täydellisyyteen pyrkiessämme unohtaneet sen, että rotu on rekisterikoirana matkansa alkutaipalella.
Viime neljänä vuosikymmenenä olemme pelastaneet sen häviämästä sukupuutton ja tuleva vuosikymmen tullenee olemaan rodun vakiinnuttamisen vuosikymmen. Onneksi meillä on olemassa tässä kenneltyössä nykyaikaisia menetelmiä ja tekniikoita sekä halua katsoa tulevaisuuteen. Metsästysrotumme tulevaisuus on meidän suomalaisten viitoitettava. Keskeneräiset ja puutteellisesti hoidetut asiat on saatettava ensitilassa oikein ja kohtuudella hoidetuksi. Taitamattomuudella, välinpitämättömyydellä, kuin myös tärkeilevällä pedanttisuudella estämme rodun luontevaa kehittämistä ja aikaansaamme suotta eripuraa uhanalaisen rodun vaalijoiden keskuudessa. Keskusteluiden ja tekojen avoimuus on yhteinen vahvuutemme väistellessämme rodun vaalijana vitsauksia ja yhteistyötämme estäviä karikoita.

Tapio Kokko

[VALLE]

RUNKO, Rintakehä
ARVIO: onnistunut, mutta toistuvasti ulkomuototuomareilla sattuu erehdyksiä erinomaisen yksilön arvostelussa. Tämä leveärintakehäisyys aiheuttaa metsästyksessä hitautta, ketteryyden puutetta ja erityisesti koirakunnon menetystä pitkillä metsästystaipaleilla. Perimätiedon mukaan koiran pitää jaksaa kuusi peräkkäistä kymmentuntista metsästyspäivää. Aikuisella yksilöllä miehen kämmenen pitää mahtua koiran kainaloon lavan ja rintakehän väliin. Viisiviikkoisella pennulla miehen kaksi sormea pitää mahtua kainaloon.

Onko kellään tällaista 6x10h metsästyspäivää kestävää koiraa
Taitaa olla tekovikainen tuo minun paksukainen, kun hyytyy jo neljäntenä päivänä, illasta

[IKa]

RUNKO, Rintakehä
ARVIO: onnistunut, mutta toistuvasti ulkomuototuomareilla sattuu erehdyksiä erinomaisen yksilön arvostelussa. Tämä leveärintakehäisyys aiheuttaa metsästyksessä hitautta, ketteryyden puutetta ja erityisesti koirakunnon menetystä pitkillä metsästystaipaleilla. Perimätiedon mukaan koiran pitää jaksaa kuusi peräkkäistä kymmentuntista metsästyspäivää. Aikuisella yksilöllä miehen kämmenen pitää mahtua koiran kainaloon lavan ja rintakehän väliin. Viisiviikkoisella pennulla miehen kaksi sormea pitää mahtua kainaloon.

Täytyy sanoa, että en ole vielä koskaan kuullut tällaista "selitystä" leveä/kapearintaisuudesta... Lapa on irtonainen, vain lihaksilla runkoon kiinnittynyt. Lihasten kiinteydestä riippuen lapa myötäilee runkoa, joko siten että kyynärpäät ovat tiiviisti rungossa kiinni tai jos on kyseessä heikot lapalihakset, voi koira seistä kyynärpäät sisäänpäin tai ulospäin. Rungon leveydellä ei tässä ole mitään tekemistä. Rintakehän muodolla taas on kovastikin tekemistä koiran kestävyydessä, ketteryydessä ja nopeudessa. Se ei siis saa olla pyöreä ns. tynnyririnta, jolloin raajat asettuvat liian leveään asentoon, eikä se myöskään saa olla liian kapea eli litteä, jolloin koko koira on "ahtaan" näköinen, vaan kylkiluiden tulee kaartua selästä lähtien riittävästi ja "litistyä" lavan alle siten, että poikkileikkaus on jotensakin munanmuotoinen ylhäältä leveämpi ja alhaalta kapea. Nuoret koirat - varsinkin urokset voivat kuitenkin olla melko kapeita ihan tuonne 3v. asti, jolloin niistä tulee vihdoin "urosmaisia". Rintakehän pitää siis olla riittävän tilava, mutta sitä ei saada aikaan levittämällä tai syventämällä rintakehää, vaan pidentämällä sitä.

[tkokko]

Edellä on kirjoitettu historiaa v. 2007 pohjanpystykorvan silloiseen rotumääritelmään liittyen. Huomiona on, että kainuun-kainulaispystykorvatyypin yksilöt eivät olleet vakavan virheen omaavia yksilöitä, niin kuin nykyisessä määritelmässä.

http://www.kennelliitto.fi/sites/defaul ... pohjpk.pdf

VAKAVAT VIRHEET mm.:
-Punaruskeat merkit (tan-merkit)

-Pilkullisuus