Mikäköhän Ismoon nyt meni, kun pillastui täysin? Hänen edellinen viestinsä oli täynnä tähän suuntaan syyttäviä sormia. Vai onko se vain opettajien tapa…? Mutta tämä ei siitä huolimatta ole puolustuspuhe vaan faktaa. Ikävä kyllä vastaus on pitkä kuin nälkävuosi.
Kennelliiton rekisteröintiohjeet ovat näet senkaltaiset, että kun pentueen vanhemmilla on palkintosija näyttelyssä tai käyttökoesuoritus, niin pentujen rekisteröinti on halvempaa. Monien koiranomistajien kiinnostus näyttelytoimintaa ja käyttökoetoimintaa kohtaan on siis selitettävissä taloudellisilla intresseillä. Vuonna 2008 rekisteröintiohjeet kaiken lisäksi kiristyivät näiltä osin.
Tässä Ismolla on vanhentunutta tietoa. Ensiksi en ole huomannut, että SKLn rekisteröintisäännöt olisivat muuttuneet vuonna 2008 verrattuna siihen, mitä ne olivat vuonna 2007…? Ja toiseksi vuonna 2009 rekistöintiohjeet lievenivät (Koiramme 12/08 s.12 ja Koiramme 1-2/09 s.120 + koirarekisteriohje 2009 + rotukohtaiset erityismääräykset 2009). Nykyään siis riittää, että on allekirjoittanut kasvattajasitoumuksen, ja on rotujärjestön ja Kennelliiton jäsen ja pentue täyttää rodun erityisehdot (pevisa) – ei tarvitse näyttely- ei koetulosta, eikä kennelnimeä. Saapi sitten nähdä vähentääkö tämä uusi sääntö näyttelykäyntien/koekäyntien lukumäärää ja lisää sellaisten pentueiden lukumäärää, jotka täyttävät ”vain” nuo pevisa-määräykset...? Onneksi itse olen ainakin ollut havaitsevinani, että nuorempi polvi on enemmän kiinnostunut viemään koiria näyttelyihinkin, kuin vanhojen ukkojen sukupolvi (johon itsekin kuulun), sillä se on tapa tavata samanhenkisiä ja on sosiaalinen tapahtuma – ja sen lisäksi he vielä harrastavat koetomintaa ja käytännön metsästystä.
Kytösavun pohdiskeluun kommentoin sen verran, että kyllä me maatiaiset/rotuunoton kannattajat selvittelemme rotuunotettujen koirien taustat hyvinkin tarkkaan juuri tuon sukusiitosvaaran vuoksi. En tiedä, ovatko järjestön jalostusneuvojat keränneet itselleen vastaavia tietoja. Me kuitenkin pyrimme informoimaan, jos kuulemme, että mahdollisesti rotuunotettuja lähisukulaisia ollaan aikeissa parittaa.
Eikös tämä tieto ole automaattisesti jalostusneuvojien/jaoston tiedossa? Ovathan he mukana tässä operaatiossa ja rotuunotot ovat kulkeneet jaoston kautta. Onko Ismolla jotain lisättävää niihin tietoihin, jotka jo ovat jaostolla???
Ika ihmettelee Herbert Fallen nuoruuden aikaisia jalostusmetodeja. Iisiraireri on aivan oikeassa, kun huomautti, että kyllä se taisi olla yleinen käytäntö siihen aikaan. Ikan olisi syytä opetella laittamaan tutkimustieto kyseisen aikakauden viitekehyksiin.
On totta, että on ollut aika, jolloin narttua on voinut pennuttaa ilman rajoituksia. Tällainen vapaus on kuitenkin ainakin Suomessa loppunut viimeistään 1970-luvulla, josta lähtien minulla on kokemusta pentueen rekisteröimisestä. Jo silloinen kasvattajan sitoumus ”käytän narttuani jalostukseen enintään kerran kymmenessä kuukaudessa” esti tällaisen tehtailun. Mikäli KoiraNettiin on uskominen (ja miksi emme uskoisi?), ei Suomessa ole ”syyllistytty” pohjiksen kohdalla em. kyseenalaiseen ”yleiseen käytäntöön”. 20 pennun ylittäviä pohjisnarttuja on kaksi, toisella 3(?) ja toisella 6 pentuetta… Selattaessa sitten muiden rotujen kohdalla (otetaan vaikka näitä pystykorvaryhmän muita metsästyskoiria) – ensin rotu, sitten laajempi haku ja sieltä klikataan nartut ja pentueiksi 5-15. Mitä saamme? Eipä näytä löytyvän montaakaan 2x vuodessa penikoineita. Edesmenneen SKK kasvatustoiminta ajoittuu juuri siihen samaan aikaan 1970-1980-luvuilla, mutta emmehän me voi tietää, minkälaiset säännöt Ruotsissa silloin oli. Nykyään Ruotsissa pentuemäärä on rajoitettu viiteen/narttu – ja samanlaiset säännöt ovat astuneet voimaan vuoden alussa myös Suomessa.
No, kyllähän minäkin ihmettelin, mitä Herbert teki viime vuosina niin suurella koiramäärällä. Hän sai pentuja sen verran vähän kaupaksi, että yksi tai kaksi narttua olisi riittänyt aivan mainiosti.
Minä olen aina ”luullut”, että pohjikset – olivat ne sitten paperikoiria, rekisteröimättömiä tai kasvattajan pohjanpystykorviksi sanomia metsästyskoiria – melkeinpä viedään käsistä. Suomessakin mainostetaan paperittomia pohjiksia hintaan 1000€. Mikähän mahtoi olla syy, ettei pennut menneet kaupaksi. Myös tätä voidaan pohtia.
Mutta me ihmiset olemme niin ristiriitaisia, Ikakin. Herbert kuitenkin toimi niin kuin puhui. Ikasta ei voi sanoa samaa, kun katsoo hänen jalostusmetodejaan
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoir ... 6/95&R=276 . Eivätkä ne ole mitään 70-luvun juttuja ja nuoruuden hairahduksia. Oma ristiriitansa on myös siinä, että kukaan rotuunoton kannattaja ei voisi jalostaa koiria Ikan tyylillä. Siitä tulisi mahdoton "inkvisitio-oikeudenkäynti". Mutta kun Ika tekee näin, niin kritiikin sanaa ei kuulu.
Tässä Ismo tarkoittaa pentueiden ss-astetta. Kysyn ensin onko kukaan koskaan laskenut sukusiitosasteita ”käsin” – siis ilman mitään tähän tarkoitettua ohjelmaa? Se ei ole niin helppoa kuin luulisi, eikä useinkaan voi ottaa laskuun mukaan kovinkaan monta sukupolvea – maksimissaan ehkä 4, ettei sekoa laskuissa täysin. On muistettava, että erilaisia tietokoneohjelmia sukusiitoksen laskemiseksi on ollut vasta vähän aikaa. Useimmat tarkoitettu vain tiedeyhteisöille. Tavalliselle koiraharrastajalle tällainen ”ylellisyys” olisi ollut rahakas hankinta.
Huomioikaa tästä lähtien mainitut päivämäärät. Viimeisin Saman’s pohjanpystykorvapentue on syntynyt maaliskuussa 2003. Saman vuoden toukokuussa sain erään henkilön avustuksella paperitulosteet rekisteröidyistä pohjanpystykorvista ajalta 1973-1992 ja kesällä 2003 viimein sain hankittua kotimaisen ohjelman, jolla voisi laskea sukusiitosasteita – ensimmäisen, joka oli riittävän edullinen omalle kukkarolle. Olihan siinä kirjoittamista, kun yksitellen lähes tuhat koiraa rekisterinumeroineen piti tallentaa tietokantaan…nyt viiden vuoden uurastuksen jälkeen on tietokannassa yli 3000 koiraa + toinen tietokanta ruotsalaisille koirille, jossa on yli 2000 koiraa. Lokakuussa 2003 kirjoitin PPK-jaoston silloisille viskaaleille havainnoistani.
5.10.2003
Tässä olen kesän ja syksyn aikana tutkiskellut PPK:n sukutauluja näiden kolmen vuosikymmenen jaksolta. Ja minua hirvittää...
Hirvitti tietysti omienkin kasvattien takia, kun totuus kävi ilmi (3-polvea 0%, 4-polvea 7-8%, 9-polvea 13,5%), sillä olihan jopa tieteellisten tutkimusten mukaiset arvot ylitetty, mutta minkäs teet, kun pentueet oli jo tehty? Voin kuitenkin kertoa, että seuraavan pentueen ss-aste jää alle puolen % ja rotuunottoja sieltä löytyy useampiakin. Ihan ohimennen kysyisin, miksi Ismo itse hankki sisarusparituksen (ss-aste 26,5%) tuloksena syntyneen nartun kantakoirakseen? Tietämättömyyttäänkö myös?
Helmikuun lopussa 2004 sain sitten pohjanpystykorvien tiedot datana vuoden 2003 loppuun asti.
Entä milloin ensimmäisen kerran Pystykorvalehdessä on ollut ”varoituksen sanoja” sukusiitoksen vaaroista? Vuonna 2004 numerossa 3. Kuka sen mahtoi kirjoittaa?
Entä mahtaakohan Ismo muistaa, koska KoiraNet on ensimmäisen kerran lanseerattu? Niinpä - se oli vasta vuonna 2005…
Tällaista keskustelua käytiin vuoden 2004 heinäkuulla eräällä (ei oman rodun) foorumilla.
Kennelliiton projekti on viivästynyt, ja viivästynyt, ja viivästynyt...
Kyse on juuri tästä, että SKL:ltä ei ole tullut yhtään mitään, vaan ihmiset ovat itse keränneet tiedot,
Ja vihdoin tällainen pätkä:
JALOSTUSNEUVOJAKURSSI ESPOO 29.-30.1.2005
Sunnuntaina Juha Tenhunen aloitti esittelemällä meille SKL:n tulevaa jalostustietojärjestelmää. Se tulee olemaan upea ja valtavan hieno työkalu! Itse olenkin siihen jo tutustunut, sillä Tenhunen teki vastaavan noutajille jo aikaisemmin (ei kenenkään toimeksiantamana vaan ihan harrastuspohjalta). Koekäytössä noutajat ym. on jo osoitteessa http://www.prettybit.fi/koiranet.
Kaikkein ristiriitaisinta on se, että Ikan johdolla kaikki vakavammat puutteet ja sairaudet lakaistaan maton alle yhdellä pyyhkäisyllä. Ja taas kriitikot ovat aivan hiljaa ja tyytyväisiä.
Vielä kerran, mitä ovat ne vakavammat puutteet ja sairaudet, joita nyt ns. lakaistaan maton alle?
Ikan mielestä sairaus on vakava vasta sitten, kun se heikentää koiran elämän laatua ja ikää. Minä puolestani pidän kaikkia niitä sairauksia vakavina, jotka estävät koiran jalostuskäytön. Kehotan Ikaa seuraamaan jalostustietokantaa, sieltä sitä sairaustietoa löytyy.
Sairauden vakavuus on siis liukuva käsite? Aina ei jalostuksen estävä vaiva/vika ole koiran elämän laatua heikentävä tai ikää lyhentävä. Tämänhän jo todistaa se, että myös niillä koirilla harrastetaan, joilta jalostuksen estäviä vikoja löytyy (kivesvikakin on jalostuksen este, muttei varmaan koiran elämisen tasoa alentava). Jalostuksen estäviä silmäsairauksia ovat HC, PHTVL/PHPV 2-6 ja PRA ja sen lisäksi 2-asteen muutokset polvissa. KoiraNetistä löytyy siis silmäsairaustilastot, polvi/lonkka/kyynärtilastot, mutta ei tällä hetkellä mitään muuta. Enköhän minä niitä tiedostoja ole riittävän paljon selaillut. Minusta paljon vakavampaa olisi, jos pohjiksistamme löytyisi suuri lukumäärä hemofiliaa, kurkunpään halvausta, kitalakihalkioita, addisonin tautia, kilpirauhasen vajaatoimintaa, maksashunttia, hepatiittia, kuparitoksikoosia, munuaisvikaa, sydänvikaa, fanconi syndroomaa, diabetesta, virtsanjohtimen anomaliaa, eosinofiilista granuloomaa tai syöpää sairastavia… ja onhan noita sairauksia satoja muitakin todella vakavia. Näillepä ei ole mitään pevisaa (paitsi dobbereilla CAH ja bedlingtoneilla kuparitoksikoositarkastus), vaan sellaiset jätetään kasvattajan omaan harkintaan käyttääkö vaiko ei…? Varmasti löytyy sellaisiakin kasvattajia, jotka todella salaavat tällaisten olemassaolon.
Epilepsiatapauksista hän voi keskustella esim. jaostomme jalostusneuvojien kanssa.
Kyllä minä ne muutamat epilepsiatapaukset tiedän – on kirjattu tietokantaan. Niitä ei kuitenkaan ole niin monta, että hälytyskellojen pitäisi alkaa soida. Seurataan tilannetta ja katsotaan ja onhan Pystykorva-lehdessä ollut ilmoituskaavake tällaista varten, joten tämä niille omistajille tiedoksi, joilla epileptisiä pohjiksia on, eikä ilmoitusta ole vielä tullut tehtyä.
Minä puolestani kyselen Ikalta, että kun olet uudistanut tuon sukusiittoisen yhdistelmän peräti kolme kertaa, niin onko jälkeläisillä ilmennyt sellaisia sairauksia, jotka kenties eivät näy jalostustietokannassa?
1 kivesvikainen ja yksi loukannut takaraajansa auton töytäisemänä (linkuttaa), mikä vika tietysti ei periydy. Tietääkseni kaikki (paitsi yksi, joka jäi auton alle 2 vuotiaana) ovat vielä elossa ja metsästyskäytössä. Kolmea käytetty jalostukseen.
Entäpä, onko jälkeläisissä ollut ylikorkeutta?
Miksi olisi, kun vanhemmat olivat sopivan kokoisia, narttu jopa suhteellisen pieni. Eivätkä ne muutamat näyttelyssä käyneet ole saaneet hylättyä korkeuden takia ja oma uros tästä yhdistelmästä on mitoissa.
Kun Åkes Rullen ym. Åkes-koirien terveysongelmat tulivat esille, Herbert kertoi pyytäneensä eläinlääkärin tarhallensa. Tarkastuksen tuloksena kaikki Åkes-sukuiset nartut osoittautuivat kaihikoiriksi ja saivat välittömästi lopetustuomion.
Mutta mitä tapahtui sitten niille Fallen kahdelle kantaurokselle Arrolle ja Ezzolle, joilla myös oli kaihi? Oliko kohtalo sama – eli lopetustuomio? Arron isänisäisä ja isänisänemänisä oli tämä kuuluisa Käck. Sekä Arrolla ja Ezzolla oli molemmilla myös vahva Tjibas tausta. Ei pidä nostaa vain Åkes-kennelin koiria silmävikojen periyttäjiksi.
