Tobikin rotuunottotiedot

[iisiraireri]

Se on Hälleforshund.

Kippurahäntä.

[IKa]

Tuollainenkin tuli syksyn aikana bongattua pohjoisesta Ruotsista. Oliskohan siinä vahvistusta paikkatakki kantaan, ei se kyllä mitoissa ole. Haastatellessa kävi ilmi, että periyttänyt varsin eteviä hirven pyytöläisiä.

Se on Hälleforshund.

Kytösavu taisikin yrittää jekuttaa meitä uskomaan, että löytyisi vielä "aitoja" kylärakkeja paikkatakkikantaa vahvistamaan. Olisihan se pitänyt arvata.

http://www.alghundklubben.com/raser.hal ... rategi.asp
http://www.halleforshunden.org/
http://www.halleforshunden.org/hunden/rasbesk.htm

[Kytösavu]

[ismo korteniemi]

Kiitos Ika:lle tarpeellisesta korjauksesta. Kytösavulla oli kuin olikin koira haudattuna tuossa kuvajutussa. Kokko-Tapion kanssa analysoimme silloin tuoreeltaan Kytösavun koirakuvaa ja totesimme aika nopeasti, että tuohon syöttiin ei kannata tarttua. Jo kuvakulma herätti epäilyksiä. Kyllähän kokenut koiramies ottaa sivukuvan silloin, kun rotutyyppiä halutaan esitellä. Emme me kuitenkaan osanneet koiran rotua määrittää, jonkinlaiseksi roturisteymäksi ajattelimme. Sitähän se Hälleforssin koira käsittääkseni taitaa ollakin. Vilkaisin yhtä linkkiä ja mieleen jäi, että siellä mainittiin taustalta löytyvän mm. venäläisiä rekikoiria. Muistelen lukeneeni eräästä koirakirjasta, että hälleforssinkoiran kantakoira oli ostjakkilaika, johon sekoitettiin mm. suomenpystykorvaa.

Aika mielenkiintoista, että moderaattori antaa hälleforssinkoiran kuvan olla ppk-palstalla. Taannoin ymmärsin tuolla spk-palstalla, että keskustelu vieraista roduista olisi kiellettyä Spj:n foorumilla. Tervehdin kyllä tällaista vapaamielisyyttä riemukkaasti. Olkoon hälleforssinkoiran kuvia pitkin ja poikin tobik-palstalla ja ne hälleforssilaiset saavat vaikka kakkiakin tänne, jos haluavat. Puhaltakoon uudet, demokraattiset ja vapaammat tuulet järjestömme keskustelusivuilla.

Joka tapauksessa kehoitan Ruotsissa kävijöitä tarkkaavaisuuteen. Pohjanpystykorvan tyyppiset maatiaiskoirat kannattaa kuvata ja isännän yhteystiedot ottaa ylös. Koiran sukutausta kannataa selvittää myös alustavasti. Tiedot voi kirjoittaa vaikkapa tälle palstalle tai lähettää esim. minulle yksityissähköpostiin. Kyllähän Ensio Lehisto, Kokko-Tapio ja moni muukin ottaa tiedot kiitollisuudella vastaan. Itse olen aloittanut kartoittamaan Ruotsin maata tuosta länsirajan pinnasta jo vuonna 2006. Heti ensimmäisellä reissulla tärppäsi uskomattomalla tavalla, kun löysin Herbert Fallen maatiaiskoiratarhan Kassan kylästä. Sen reissun tuloksena on useita fallelaisia otettu rotuun, kaksi niistä on saanut jo rekisteripaperit. Molemmilla on jälkeläisiä yhden pentueen verran, ja lisää on tulossa jo tänä keväänä. Pidetään tarkemmat tiedot nartuista vielä salaisuutena. Se on semmoinen juttu, että maatiaiskoirakartoittaja voi olla tyytyväinen työnsä tuloksiin vasta sitten, kun löydetty, rotuunotettu ja rekisteröity maatiaiskoira saa jälkeläisiä. Silloin on geeniperimä tallessa. Näin me säilyttäjät säilytämme geenivarantoa, jonka kenties tulevat sukupolvet hukkaavat sitten hyvinkin lyhyessä ajassa. No, toivottavasti koiraharrastajien enemmistö viisastuu siihen mennessä!

Älkäämme unohtako Venäjän maatakaan. Juuri tänään sain tiedon, että Salla-Alakurtti linjan pohjoispuolen kylissä olisi karjalanlaikoja/pohjanpystykorvia. Onkohan jollakin tämän palstan lukijalla samansuuntaisia havaintoja?

Ika oli tutkinut ruotsalaisia kantakoirasukuja. Tässä vielä lisä aineistoa: http://www.freewebs.com/viljakoirankenn ... koirat.htm

[Admin]

Aika mielenkiintoista, että moderaattori antaa ...

Aika mielenkiintoisella tavalla mielikuvitus yömyöhällä laukkaa. Jokaisella rodulla on oma moderaattorinsa, johon voi ottaa yhteyttä rotukohtaisissa asioissa. Jos rotukohtaisessa osiossa on jotain poistettavaa yhteystiedot löytyvät rotujärjestön yhteystiedoista.

[PM]

Ismo se taitaa niellä varsin sen mitä Herbert Falle syöttää. Siis ilman kritiikkiä. Kiitos IKA oikaisuista.

Ruotsin kennelliitto oli erottamassa Herbert Fallea jäsenyydestään ja Falle taisi itse ehtiä erota juuri ennen tätä. Siis taisi, en ole varma. Ruotsin kennelliitto käytti yhtenä asiantuntijana Tore Strandgårdia ja olen hänen kanssaan keskustellut ko. asiasta.

Ika jo eräässä yhteydessä toi nähtäville Fallen tehtailun laajuuden siltä ajalta, kun hän oli vielä kennelliiton jäsen. Eroamisen/erottamisen jälkeinen tuotanto on tietenkin hämärän peitossa. Nyt jotkut pitävät näitä koiria, jotka ovat entisten rotukoirien jälkeläisiä, uusina löytöinä rotuun.

Pitäisin varsin merkillisenä sitä, että naapurimaan kennelliitto olisi rajan takana saattamassa rotuun koiria, jotka ovat rodun kotimaan kennelliiton erottaman jäsenen tuotantoa. Jos näin Suomessa yritetään menetellä, on varsin ymmärrettävää, että meilläkin pidetään rotukirja suljettuna.

Suomen Pystykorvajärjestön tulee olla varsin tarkka, että se ei tule toimenpiteillään rohkaisemaan ja tukemaan sellaisia toimenpiteitä, jotka ovat vastoin Ruotsin kennelliiton ja samalla sikäläisen rotujärjestön tavoitteita. Etenkin juuri nyt kun ollaan vakavasti käynnistämässä yhteistyötä.

[ismo korteniemi]

Ehtoota! Naapurustossakin on herätty! Tällä palstalla on muuten runsaasti valvojia, Nimimerkki JL lienee useimmille selvä, mutta kenen persoona kummittelee noiden mystisten vuosilukujen takana? Kirjoitan tarkoituksella yksikössä!

PM innostoi, kun löysi Herbert Fallen muistitiedossa virheen. Ei kai fallelaisia koiria pidä poistaa rekisteristä sen takia, että Herbert muisti erään vanhan yksityiskohdan väärin. Paljon vakavampaa on jos unohtaa tahallisesti asioita, kuten sen, että mitä mieltä Strandgård oli fallelaisista koirista, niissä esiintyvästä mustasta väristä jne... Entäpä, jos unohtaa kertoa, että sama taho Kennelliitossa, joka sulki rotukirjan toistaiseksi, miltei viimeisenä työnään hyväksyi kaksi fallelaista urosta rekisteriin ja piti ne siellä valitusprosessista huolimatta. Kyllä tahallinen unohtaminen on paljon vakavempaa, kuin normaali väärinmuistaminen.

Tässä fallelaisten koirien rotuunottoasiassa on sellaista fundalmentalistista kennelpolitiikkaa. On esitetty että rotuunotto pitäisi hylätä sen vuoksi, kun koiran kasvattaja on sellainen vastarannan kiiski, että ei ole tullut toimeen Ruotsin kennelliiton herrojen kanssa. Jos me lähdemme harrastamaan kennelpolitiikkaa näissä rotuunottoasioissa, niin kyllähän homma menee vaikeaksi. Rotuunottoja tehdään keskimäärin muutamia vuosittain (paitsi nyt, kun rotukirja on toistaiseksi kiinni) ja nyt pitäisi niitäkin vaikeuttaa marginaalisten juttujen vuoksi. Otettiinhan Suomessakin Kuivilan koirtarhalta lähtöisin oleva Turo rekisteriin, vaikka sen kasvattaja on SKL:stä eronnut Matti Kuivila. Turon merkitys nykyiseen pohjanpystykorvakantaan on hyvin merkittävä. Käsittääkseni rotuunotossa arvioidaan koiraa eikä sen isäntää. Olisihan huvittavaa lukea rotuunottokaavakkeesta, että "koira täyttää erinomaisesti rotuunottokriteerit, mutta sen kasvattaja on luonteeltaan särmikäs ja itsepäinen, ei mikään jeesmies eikä mielistelijä!! Kasvattaja on nuoruudessaan ollut jopa välinpitämätön joillekin kotimaansa kennelliton säännöille. Esitämme rotuuottoa hylättäväksi". Sitten juttua kehitettäisiin siten, että Venäjän maalle mentäessä tulisi ottaa psykologisia testejä mukaan. Helpoin olisi tietysti musteläikkätesti, jos olisi mustekynä mukana. Jos hyvä koira löytyisi, niin keskityttäisiin isännän luonteen testaukseen. Tarkistettaisiin myös koiran kasvuolot, ruokavalio jne... Kotimaahan raportoitaisiin, että "hyvä koira löytyi, mutta isäntä juoppo, pieksää koiraa, antaa ruokaa liian vähän, ampuu laittomasti riistaa koiralleen ja käyttäytyy muutenkin epämoraalisesti. Kaiken lisäksi isäntä on heristänyt nyrkkiään moskovalaiselle kennejohtajalle, joka vaati koiralle parempia kasvuolosuhteita."

Tällaiseksihan se menisi. Minun mielestäni meidän pitää olla hyvin itsekkäitä pohjanpystykorvan rotuunotossa. Jos hyvä ja terve koira löytyy, niin se kannattaa viedä rotuunottoon joka tapauksessa. Jos koira on huonosti pidetty ja nälkiintynyt -ajattelen nyt venäläisiä koiria - niin ensin se hoidetaan ja syötetään kuntoon, ja viedään sitten rotuunottoon. Koiran geeniperimä kannattaa ottaa joka tapauksessa talteen olivat sen kasvuolosuhteet minkälaiset tahansa. Rotuunotettavia koiria on jäljellä sen verran vähän, että ei tätä hommaa kannata enempää vaikeuttaa. Minusta tässä ei pitäisi olla mitään epäselvää.

PM:n kirjoituksessa näkyy myös asenteellinen rotuunottovastaisuus. Jos rotuunotetaan todellinen maatiainen, niin silloin vaaditaan rotuunottoa hylättäväksi sen vuoksi, että maatiaiskoiran taustoja ei tunneta niin hyvin kuin rekisterikoirien taustat tunnetaan. Nyt kun kyseessä on vanhaa norrbottenspetslinjaa edustava koirakanta, niin rotuunottoa arvostellaan sen vuoksi, että koirat ovat entisten rotukoirien jälkeläisiä. Haluaisinpa tosiaan nähdä sen koirayksilön, jonka PM hyväksyisi rotuunotettavaksi. Tiedän, että PM ymmärtää luonnonkantaisten rotujen alun olevan rotuunotoissa ja avoimessa rotukirjassa (sitähän eivät läheskään kaikki Spj:n jäsenet ymmärrä). Epäselväksi minulle jää kuitenkin minkälainen koira on PM:n mielestä todella rotuunottokelpoinen. Jotenkin tuntuu, että PM:n linja on kovasti kiristynyt takavuosiin verrattuna. Erityisesti rotuuontto ja venäläinen koiranjalostus ovat nykyään myrkkyä. Takavuosina PM suhtautui niihin huomattavan suvaitsevaisesti ja avoimella mielenkiinnolla.

Tähän rotuunottovastaiseen asenteeseen kuuluu se, että rotuunotetussa koirassa ei saisi olla minkäänlaista virhettä. Vanhoissa ja tunnetuissa pohjanpystykorvasuvuissa esiintyy epilepsiaa, monenlaisia silmäsairauksia, polvivikoja ja jopa lonkkavikakin on saatu kaivettua esille. Nämä eivät selvästikkään ole mitään sen rinnalla, että jossakin rotuunotetun jälkeläisessä esiintyy ylikorkeutta. Onhan se myös oikein, että rotuunotettavaan koiraan kohdistuu ankarat vaatimukset, mutta joku tolkku tuossa asenteellisuudessa pitäisi olla.

On hieno asia, että fallelaisia koiria on saatu rekisteriin. Ensinnäkin ne periyttävät voimakkasta riistaviettiä. Esim. Riekkorannan Sirulle ammuttiin ensimmäinen lintu (uusintahaukkuun) alle nelikuisena. Toiseksi fallelaiset koirat periyttävät voimakkaasti ihannekorkeutta. Kolmanneksi fallelaiset koirat ovat suomenpystykorvavapaampia, kuin monet muut rotuunotettavat koirat. Neljänneksi fallelaiset koirat periyttävät voimakkaasti paikkatakkiväritystä. Viidenenneksi Herbert Falle on säilyttänyt osassa koirakannassaan Käck-linjan valko-musta-ruskean värityksen. Käck oli eräs kuuluisimmista alkuaikojen norrbottenspetsuroksista. Tänäkin päivänä se lienee Ruotsin ainoa norrbottenspets-hirvikäyttövalio.

Tiedän, että perimmäinen syy fallelaisten koirien vastustukseen on asiantuntemattomuus. Järjestömme luottamushenkilöissä on tänäkin päivänä sellaisia ihmisiä, jotka uskovat, että se musta väri, joka esiintyy osassa fallelaisista koirista, on dominoivaa. Tämähän ei pidä paikkaansa, sillä kyseessä on resessiivinen eli peittyvä väri. Tästä on saatu selvät todisteet sekä Pekon että Kejen pentueissa. Kaikki näiden koirien jälkeläiset ovat valkoruskeita.

No niin tässsähän sitä tuli taas juttua ja kello rientää. Kiitokset vain naapurin sp-miehille kommenteista. Teidän ansiosta saamme 40000 lukijakertaa täyteen. Käykääpä talossa, niin tarjoan kakkukahvit tapauksn kunniaksi. Seuraava tavoitteemme on sitten 50000 lukijakertaa. Siihen tarvitaan kyllä kriitikoita ja kommentaareja avuksi, yksin on tylsää keskustella. Joku voi ihmetellä, miten viitsin ja jaksan aina vaan uudestaan vastata samoihin kysymyksiin. 13 sivua samoja kysymyksiä ja samoja vastauksia. Kertaus on opintojen äiti! Uskon, että pikkuhiljaa sanomani alkaa mennä perille. Omalta osaltani yritän muuttaa tätä takapajuista kennelmaailmaa ennen kuin meidät paha perii. Muutaman suomalaisen koirarodun tila on paljon pahempi kuin on annettu ymmärtää. Yritän omalta vähäiseltä osaltani vaikuttaa siihen, että emme ajaisi pohjanpystykorvarotua samaan pohjattomaan suonsilmäkkeeseen.

[JL]

Arviiti esittää vielä mielenkiintoisen tilastotiedon. Vain 10 prosenttia pohjanpystykorvista olisi ylikorkeita. Oliko tämä tilastotieto hatusta vedetty, vai tuketuuko väitteesi tutkimustietoon? Oma näppituntumani on kyllä vallan tosenlainen ainakin näistä pohjoisen koirista. Löytyyköhän tuohon asiaan tutkittua tietoa?

Edellä pyydettiin koiran kokoon liittyen tutkittua tietoa, johon viitaten tässä vuosien 2005 - 2007 näyttelytilastosta kaapattu tieto (vuoden 2008 tieto ei toistaiseksi ole vielä käytettävissä).

Eli vuosina 2005 - 2007 SKL:n näyttelyissä kävi yhteensä 497 yksilöä, joista ylikorkeuden vuoksi hylättiin 18 yksilöä (3,6%) ja alamittaisuuden vuoksi hylättiin 7 yksilöä (1,4%). Tilastointiaikana näyttelyssä käyneet yksilöt edustavat populaatiota ikänsä ja asuinpaikkakuntansa puolesta riittävän kattavasti, joten annettujen lukujen virhemarginaali verrattuna koko populaation yli-/alikorkeiden yksilöiden määrään ei ole kovin suuri, joskin kuitenkin todennäköisesti ylöspäin.

Ylikorkeuden yhdenä nimittäjänä tulee selvästi esille lähellä äärirajaa olevat tai ylikorkea(t) vanhemmat. Alamittaisille vastaavaa yhteistä tekijää en seitsemän kappaleen määrästä pysty varmuudella nimeämään. Ylikorkeiden yksilöiden jalostuksesta poisjättäminen, vähäisen lukumääränsä vuoksi, ei vaaranna pohjanpystykorvan geenipohjaa niin paljon, ettei hyöty pitkällä tähtäimellä ole suurempi vähentäessään jo muutenkin koko ajan tapahtuvaa populaation keskimääräisen koon kasvua.

Jari Lehtonen

[PM]

Niin, muistiko Falle erään asian väärin, vai halusiko hän esittää entisen järjestönsä toimia vääräässä valossa. Siinäpä meillä miettimistä. Jos hän on siellä Ruotsissa rotuun perehtynyt, niinkuin ainakin annetaan ymmärtää, luulisi tällaisten asioiden olevan tiedossa. Lähdekritiikki tulisi aina säilyttää vaikka kinka fundamentalistista toiminta olisikin. Sillä sanalla ei taida muuten olla täällä hetkellä Lähi-Idän tapahtumia seuraavien mielissä hyvä kaiku.

Korteniemi väitti olevansa tyytyväinen, kun maatiaiskoira oli löydetty, rotuunotettu ja se saa jälkeläisiä. Eikö tyytyväisyyden ehdot ylety sitä pidemmälle ? Pitäisi ainakin. Minä ainakin olisin vasta silloin tyytyväinen, kun jälkeläiset olisivat rotumääritelmän mukaisia ja riistaviettisiä. Odotan mielenkiinnolla näiden venäläis- ja ruotsalaistaustaisen esiintuloa näettelykehiin ja koetantereille. Omilla kehuilla, vaikka joskus mahdollisesti aiheellisillakin, saattaa olla tarkotustaan vastaamaton vaikutus. Avo-kokeisiin on niin helppo päästä, että se on vain lähtemisestä kiinni. Ja riippuu myös sen valistuksen laadusta, mitä pennunostajille annetaan.

Pohjanpystykorvakannassa olevaa ylikorkeiden koirien osuutta on ehkä haikea arvailla näyttelykäyntien perusteella. Ylikorkeat saattavat jäädä kotiin, ellei satu lähitienoolle arvostelemaan sitä suuriin rotuhin tottunutta tuomaria, joka ei muista ennen näyttelyä kerrata pohjanpystykorvan rotumääritelmää.

Kävin tässä menneellä kevättalvella suorittamassa Rovaniemellä erään liikkeenharjoittajan luona hankintoja. Hänkin esitteli koiransa, pohjanpystykorvan. Oli huomannut itsekkin sen kasvaneen ylikorkeaksi. Ei mitattu, mutta mielestni lähempänä 50 senttiä kuin rotumääritelmän ylärajaa. Lopputuloksestakin oli varmaan keskusteltu kasvattajan kanssa, koska tiesi kertoa kasvattajn näkemyksen asiasta. Se oli : Rodussa sallitaan kahden sentin ylikorkeus. Koira oli kasvatettu Lapissa Po:llä alkavassa pitäjässä. Säälitti vietävästi koiranomistajan puolesta. Ja heitä on enemmänkin.

Jotta kasvattaja saa kennelnimen, on se anottava. Anomukseen tulee liittää allekirjoitettu kasvattajasitomus. Kasvattajasitomuksen neljännessä kohdassa lukee: Kasvatan puhdasrotuisia koiria. Tavoitteena on kasvattaa terveitä ja hyväluonteisia koiria, jotka ovat käyttötarkoitukseensa soveltuvia ja rotumääritelmän mukaisia.
Koko on osa rotimääritelmää. Mitenkähän sellaiset kasvattajat, jotka käyttävät siitokseen ylikorkeita koiria tai uusivat yhdistelmiä, joista on sellainen syntynyt, täyttävät kasvattajasitomuksen tämän kohdan.

Oli ilo lukea pohjanpystykorvajaoston puheenjohtajan Jari Lehtosen ylläoleva kirjoitus. Siinä oli selkeä sanoma.

[iisiraireri]

.... Minä ainakin olisin vasta silloin tyytyväinen, kun jälkeläiset olisivat rotumääritelmän mukaisia ja riistaviettisiä. Odotan mielenkiinnolla näiden venäläis- ja ruotsalaistaustaisen esiintuloa näettelykehiin ja koetantereille. Omilla kehuilla, vaikka joskus mahdollisesti aiheellisillakin, saattaa olla tarkotustaan vastaamaton vaikutus. Avo-kokeisiin on niin helppo päästä, että se on vain lähtemisestä kiinni. Ja riippuu myös sen valistuksen laadusta, mitä pennunostajille annetaan...

Pantse ei esittelyä kaivanne. Mielipiteeni olen jo asiasta ilmaissut, mutta tuodaan se kuitenkin tässäkin säikeessä esiin. Pantse on selkeästi ylikorkea, en tuo sitä kellekkään tuomarille näytille.
Riistavietti on voimakas ja aivan varmasti on kaiken viljan koira. Ainoastaan karhusta ei ole vielä minkäänlaista havaintoa. Sirutusta olen lykännyt juuri tämän ylikorkeuden pelossa ja onneksi sekin raha säästyi johonkin tähellisempään. Avokokeeseen menossa en näe mitään järkeä, koska mitä siitä kukaan kostuisi? Minä tiedän koiran kujeet ja se riittää minulle. Jalostussuositusta lienee turha odotella, vaikka jotain geenejä voisi olla tallennettavissa ja mahdollinen AVO1:n olisi hankittuna. Muiden sisarusten esiinmarssia odottelen toiveekkaana suotuisissa merkeissä.
Joku kun mulle vielä vääntäisi rautalangasta, mistä tuo ylikorkeudesta tuleva näyttelytuloksen nollaus tulee. Rotumääritelmää kun lukee, niin ei siellä minun mielestä ihannekorkeudesta poikkeaminen ole hylkäävä virhe, ainoastaan arvostelua alentava ominaisuus. Minähän olen tälläinen teknokraatti, joka lukee vain riveiltä, ei väleistä.

[ismo korteniemi]

Terve taas, siitähän se keskustelu jälleen käynnistyi!

Ensin tuosta JL:n tilastosta. Hmm!! Kyllähän minä tuon tilaston tiesin, mutta ei tullut mieleenkään hakea siitä minkäänlaista kelvollista ja tieteellisesti pätevää vastausta. Mielestäni tuo esitetty tilasto yhdistelee jotain tietoa näyttelyssä käytetyistä koirista ja nimeenomaan käyntikerroista, ei sen enempää!

No, ennen kuin alan hutkia, pitäää vähän tutkia. Esitän tässä pari tärkeää kysymystä Jari Lehtoselle.

1) Ymmärsinkö oikein, että esittämäsi luvut kertovat vain näyttelykäyntikertoja, ei yksilömääriä. Tämä on tärkeää sen vuoksi, että eräskin menestynyt ja ihannekorkea uros on käynyt näyttelyssä kyseisenä ajanjaksona peräti 15 kertaa. Eipä siis ihme, jos tilastot ovat niin kauniita pohjanpystykorvapuolella. Siis Jari Lehtonen, onko kyseessä näyttelykäyntien määrä vai yksilöiden määrä?

2) Tutkimuksen otantamentelmä on kyllä vähintäänkin kyseenalainen! Kun näyttelyyn kannattaa viedä vain oikeissa mitoissa olevia yksilöitä, niin eipä ihme että tuokin tilasto näyttää niin hyvälle. Koiranomistaja, joka tietää koiransa olevan ylikorkea, ei takuulla lähde viemään sitä näyttelyyn, ja miksi ei? Sen takia, että siinä kuluu aikaa, rahaa ja kaiken lisäksi saa hylkäysmerkinnän papereihin. Eihän sellaisessa näyttelykäynnissä ole mitään järkeä! Kun eräskin tuomari uhkaa hylätä jopa millinkin yllkorkeudesta, niin ihme, että näyttelyissä on edes tuonkaan verran käynyt ylikorkeita koiria. Oma juttunsa on se, että vain 5-10% harrastajakunnasta on yleensäkään kiinnostunut näyttelytoiminnasta. Kysynkin siis Jari Lehtoselta, että oliko sinulla jonkinlainen korjauskerroin mukana tässä otannassa.

Luulenpa, että varmin tapa olisi arpoa riittävän suuri otos mitattavia pohjanpystykorvia. Mittaajat menisivät koirien luo, kun koiria ei kuitenkaan saataisi mittaajien luo (näyttelyihin ym. koiratapahtumiin). Se vaatisi tietysti rahaa, mutta sitä vartenhan niitä jäsenmaksuja maksetaan. Jatketaanpa tätä tilastoanalyysiä sitten kun JL vastaa noihin kysymyksiini.

Sitten siirrynkin PM:n puheenvuoroon. Siinä oli nyt jotain sellaista ristiriitaista ja sekavaa, mikä näkyi mm. JL:n kirjoitukseen kohdistetuissa kommenteissa. Ensin hän hiukan verhotusti, mutta riittävän selväsanaisesti, kritisoi JL:n tilastoesitystä. Aivan kuin sitä anteeksipyydellen hän kuitenkin kirjoituksensa lopussa kehuu JL:n "selkeää sanomaa". Sitten hän suhtautuu hyvin armottomasti Herbertin muistivirheeseen ja antaa samalla aika kovan tuomion itselleen. PM nimittäin näyttää unohtaneen, että unohti vastata siihen kun kirjoitin, "että Paljon vakavampaa on jos unohtaa tahallisesti asioita, kuten sen, että mitä mieltä Strandgård oli fallelaisista koirista, niissä esiintyvästä mustasta väristä jne... Entäpä, jos unohtaa kertoa, että sama taho Kennelliitossa, joka sulki rotukirjan toistaiseksi, miltei viimeisenä työnään hyväksyi kaksi fallelaista urosta rekisteriin ja piti ne siellä valitusprosessista huolimatta. Kyllä tahallinen unohtaminen on paljon vakavempaa, kuin normaali väärinmuistaminen."

Olen samaa mieltä PM:n kanssa siinä, että myös rotuunotettujen pohjanpystykorvien pitää periyttää riistaviettiä!

Lisäksi PM unohti kertoa minkälainen koira hänen mielestään olisi rotuunottokelpoinen! Samoin hän unohti ottaa kantaa siihen, kun ihmettelin, että pitäisikö koira hylätä rotuunotossa sen vuoksi, että sillä on epätäydellinen ihminen kasvattajana. PM unohti ottaa kantaa myös siihen, kun ihmettelin onko tosiaan niin, että rotuunotettujen ylikorkeat jälkeläiset ovat paljon suurempi uhka, kuin FIN-rekisterissä esiintyvien sukujen monet todella vakavat sairaudet (ja ylikorkeudet)? Loppujen lopuksi epäilen, että PM on unohtanut lukea viimeisimmän kirjoitukseni. Jos näin pääsi käymään, niin silloin PM:n kirjoitus on paljon ymmärrettävämpi. On kuitenkin eräs asia, jota PM ei ole unohtanut. Nimittäin se, että olen aikanaan puolustanut reippaasti karjalaissuomalaisen laikan ja suomenpystykorvan yhteen liittämistä. Tämä viimeinen lause nyt oli sellainen heitto, jota kaikki eivät taida ymmärtää.

PM kirjoittaa vielä kasvattajasopimuksesta ja puhdasrotuisten jalostuksesta. Siihen voin vain todeta, että alkaa vaikuttaa sille, että PM on unohtanut senkin seikan, että pohjanpystykorvan rotukirja on ollut viime aikohin saakka avoin ja todennäköisesti avataan lähiaikoina uudelleen. Suosittelen PM:ää avamaan suomepystykorvahistoriikin ja katsomaan sieltä rotuunotettujen maatiaissuomenpystykorvien kuvia. Monikohan niistä ja niiden jälkeläisistä saisi nykyisessä koiranäyttelyssä muuta kuin hylkäysmerkinnän ja sekarotuinen-lisänimen? Mitä mieltä olet PM, toimivatko alkuaikojen sp-jalostajat vastoin nykyistä kasvattajasitoumusta. (En tiedä, oliko sata vuotta sitten kasvattajasitoumuksia). Korostan jälleen kerran, että SPJ:n alaisten rotujen alkuperä on avoimessa rotukirjassa ja rotuunotossa. Sitäkään seikkaa ei tule unohtaa!!

Sitten vielä ylikorkeudesta. PM unohti senkin asian, kun kirjoitin, että fallelaiset koirat periyttävät voimakkaasti ihannekorkeutta. Tämän voi jokainen todeta käydessään Fallen tarhalla. Jos PM tuntisi Pantsen taustoja tarkemmin, niin hän kyllä tietäisi, mikä ja mitkä koirat siellä periyttävät ylikorkeutta.

Olen kerran yhdistänyt ylärajalla olevan nartun ja ylikorkean uroksen. Osa pennuista oli ylikorkeita, osa rotumääritelmän mukaisia. Eräs näistä pennuista voitti aikanaan pohjanpystykorvien suomenmestaruuden, toinen on saanut näyttelystä kolme sertiä. Mitäs luulet PM, rikoinko kasvattajasitoumusta? Tuo kyseinen ylikorkea uros, tai sen lähisukulainen (veli?) esiintyy muuten muutamien niiden narttujen sukutaulussa, jotka astutettiin Tobikilla. Ylikorkeutta on siin tullut myös kyseisten narttujenkin puolelta. Nyt tietysti joku neropatti pääsee kysymään, miksi siitokseen ei käytetty pienikokoisia ja pientä kokoa periyttäviä narttuja. Vastaan siihen mielelläni jälleen kerran, sitten joskus toiste.

[VALLE]

Mielenkiintoiset keskustelut!
On varmaankin totta että todellinen ylikorkeiden koirien osuus on suurempi kuin mitä jari Lehtonen arvelee. Ei niitä kaikkia varmastikkaan ole järkevä jättää kasvatustoiminnan ulkopuolelle mutta ei tarvi olla neropatti jotta ymmärtää etsiä sille pienemmän kaverin. Mikäli ylikorkeaa koiraa käytetään jalostukseen, täytyy sillä olla todistetusti hyvät linnunhaukku ominaisuudet.

Me ollaan Ismon ja PM:n kanssa samaa mieltä että laajennetaan kapeaa jalostuspohjaa Ruotsalaisilla Pohjanpystykorvilla. Uskoisin sieltä löytyvän vielä satoja koiria rekisteristä jotka myös periyttää oikeaa kokoa.

Millainen koira pitäisi ottaa rotuun? Tästä valtakunnasta ei löydy/ole vuosiin enää löytynyt sellaista takapajulaa jossa olisi todellisia maatiais pohjalaisia! Kyllä ne on sekulin, seropin,laikan,spk:n sekoituksia tai rekisteroimättömiä pohjalaisia. Eli minun mielestä rotuun vois tulla tarkoin valittua geeniperimää idänihmemaasta.

ps
Minulla on muutama näädästäkin kiinnostuneista vanhemmista tuleva pentue tiedossa. Värin oikeaksi korjaavat ylituomarit pääsevät suoraan varausjonon kärkeen. Mikäli koirasta tulee ylikorkea saa hyvityksenä pohjalaisen haukusta ammutun joulumetson ja ylityksestä riippuen 2-5 näädän nahkaa.
Huom. tarjous on voimassa rajoitetun ajan ja tuotetta on tarjolla rajoitetusti!

[PM]

Taidan olla se ylituomari, jota Valle tarkoittaa. Kiitos tarjouksesta, mutta minun koirassani, ei ole värivirhettä, joten ei ole tässä vaiheessa pennun tarvetta.
Koira on kirkkaan punaruskea riittävin värivaihteluin. Eikä valakostakaan oo. Ja kun se on kooltaankin vielä keskikokoinen ja alle vuotias, niin ei nyt tällä kertaa.
Mutta katsotaan aikaa myöden, miten tällä uudella näätäjahti onnistuu. Siltä menee vielä päivät linnun perässä, jos niitä sattuu siellä näätäkairassa olemaan. Viimeksi kävi näin tänään. Toistaiseksi täytyy keskittyä etupäässa rautapyyntiin. Kolmet raudat tuli viritettyä tänään jäljille. Talven saalis on ollut rautavoittoista suhteessa 4 : 1

[JL]

Terve taas, siitähän se keskustelu jälleen käynnistyi!

Ensin tuosta JL:n tilastosta. Hmm!! Kyllähän minä tuon tilaston tiesin, mutta ei tullut mieleenkään hakea siitä minkäänlaista kelvollista ja tieteellisesti pätevää vastausta. Mielestäni tuo esitetty tilasto yhdistelee jotain tietoa näyttelyssä käytetyistä koirista ja nimeenomaan käyntikerroista, ei sen enempää!

No, ennen kuin alan hutkia, pitäää vähän tutkia. Esitän tässä pari tärkeää kysymystä Jari Lehtoselle.

1) Ymmärsinkö oikein, että esittämäsi luvut kertovat vain näyttelykäyntikertoja, ei yksilömääriä. Tämä on tärkeää sen vuoksi, että eräskin menestynyt ja ihannekorkea uros on käynyt näyttelyssä kyseisenä ajanjaksona peräti 15 kertaa. Eipä siis ihme, jos tilastot ovat niin kauniita pohjanpystykorvapuolella. Siis Jari Lehtonen, onko kyseessä näyttelykäyntien määrä vai yksilöiden määrä?

2) Tutkimuksen otantamentelmä on kyllä vähintäänkin kyseenalainen! Kun näyttelyyn kannattaa viedä vain oikeissa mitoissa olevia yksilöitä, niin eipä ihme että tuokin tilasto näyttää niin hyvälle. Koiranomistaja, joka tietää koiransa olevan ylikorkea, ei takuulla lähde viemään sitä näyttelyyn, ja miksi ei? Sen takia, että siinä kuluu aikaa, rahaa ja kaiken lisäksi saa hylkäysmerkinnän papereihin. Eihän sellaisessa näyttelykäynnissä ole mitään järkeä! Kun eräskin tuomari uhkaa hylätä jopa millinkin yllkorkeudesta, niin ihme, että näyttelyissä on edes tuonkaan verran käynyt ylikorkeita koiria. Oma juttunsa on se, että vain 5-10% harrastajakunnasta on yleensäkään kiinnostunut näyttelytoiminnasta. Kysynkin siis Jari Lehtoselta, että oliko sinulla jonkinlainen korjauskerroin mukana tässä otannassa.

Luulenpa, että varmin tapa olisi arpoa riittävän suuri otos mitattavia pohjanpystykorvia. Mittaajat menisivät koirien luo, kun koiria ei kuitenkaan saataisi mittaajien luo (näyttelyihin ym. koiratapahtumiin). Se vaatisi tietysti rahaa, mutta sitä vartenhan niitä jäsenmaksuja maksetaan. Jatketaanpa tätä tilastoanalyysiä sitten kun JL vastaa noihin kysymyksiini.

Onpa sinulla ihmeellinen tapa suhtautua näyttelytuomareiden antamaan palkintosijaan asiassa joka arvostelussa on yksi helpoiten mitattavissa oleva asia. En tiedä mitä tarkoitat tai haet sanoilla ”minkäänlaista kelvollista ja tieteellisesti pätevää vastausta”, koska asiaa ei edes tarvitse tieteellisesti pohtia. Koiralle on annettu rajat korkeuden suhteen ja se on joko rajojen sisällä tai sitten ei. Arvojoukossa olleet yksilöt ovat kaikki joko konkreettisesti mitattu tai mutten selvästi havaittu toleranssin ulkopuolella oleviksi. Sillä siisti.

Sitten korjaan virhepäätelmäsi. Tekemäni tilasto ei yhdistele jotain tietoa näyttelyssä käytetyistä koirista ja eikä käyntikerroista, vaan kertoo yksiselitteisesti sen, että moniko vuosien 2005 – 2007 välisenä aikana SKL:n koiranäyttelyissä käyneistä yksitäisistä koirista oli arvostelussa todettu ylikorkeiksi tai alamittaisiksi (ei siis näyttelykäyntikertoja, vaan jokainen koira on laskelmassa huomioitu vain kerran)

No se hyöty tyytymättömyydestäsi tulokseen oli että, kävin tulokset uudelleen läpi ja huomasin tehneeni virheen kokonaiskoiramäärässä jättämällä huomioimatta saman koiran eri vuosina tapahtuneet näyttelykäyntikerrat. Eli oikea tarkistettu kokonaisyksilömäärä on 359 eri koiraa.

Toisin sanoen vuosina 2005 - 2007 SKL:n näyttelyissä kävi yhteensä 359 erillistä koiraa, joilla näyttelykäyntikertoja oli yhteensä 1066 kpl. Noista 359 erillisestä koirasta ylikorkeuden vuoksi hylättiin 18 yksilöä ( = 5 %) ja alamittaisuuden vuoksi hylättiin 7 yksilöä ( = 1,9 %). Yhdyn kantaasi sen suhteen, että hyvin todennäköisesti ylikorkeiden suhteellinen lukumäärä kokonaispopulaatiossa on isompi kuin tuo 5 %, mutta montako prosenttia, niin siihen en ota ”mutu tuntumalla kantaa”. Tuo vähäinen muutos ei myöskään vaikutta mielipiteeni, eli ”ylikorkeiden yksilöiden jalostuksesta poisjättäminen, vähäisen lukumääränsä vuoksi, ei vaaranna pohjanpystykorvan geenipohjaa niin paljon, etteikö hyöty pitkällä tähtäimellä ole suurempi vähentäessään jo muutenkin koko ajan tapahtuvaa populaation keskimääräisen koon kasvua.”

Sitten vastaus kysymykseesi 1. Kyseessä on yksilöiden lukumäärä niin kuin viestiin kirjoitinkin.

Vastaus kysymykseesi 2. Kyseessä ei ole otantaperiaatetta noudattava tilastollinen analyysi, vaan yksinkertaisesti yhteenveto vuosien 2005 – 2006 näyttelyssä korkeuden vuoksi hylättyjen erillisten koirien lukumäärästä verrattuna kaikkien ao. aikana näyttelyssä käyneiden erillisten koirien lukumäärään.

Tähän samaan kysymykseen liittyen korjaan virheellisen väittämäsi että ”vain 5-10 % harrastajakunnasta on yleensäkään kiinnostunut näyttelytoiminnasta”. Tein toissavuonna ihan vain huvikseni yhteenvedon näyttelykäyntimääristä vuosi. Valitettavasti en tiedostoa nyt löydä, mutta lieneekö tarpeenkaan, sillä varmasti yhtä puhtain mielin kuin sinä esität tuota 5 – 10 % niin minä muistan päätyneeni 50% - 60%. Asiasta lienee tässä turha alkaa kinamaan, kun kummallakaan ei ole esittää ”mustaa valkoisella”. En myöskään ole yhteenvedossa käyttänyt minkäänlaista korjauskerrointa, eli luvut perustuvat todellisiin todettuihin ”tuomioihin”. Niin ja onhan siinä sellainenkin vaihtoehto, että voihan näyttelyssä käydä, vaikkei siitä olisikaan kiinnostunut??

Saatat tosin myös sekoittaa tuon luvun koekäyntimäärään, jota on pidetty ”pienen harrastajakunnan puuhasteluna”. Itse asiassa siihenkin tuo haarukka on liian pieni, sillä olen parhaillaan tekemässä yhteenvetoa kokeissa käynneistä yksittäisistä koirista versus rekisteröintivuosi. Juttu tulee aikanaan Pystykorvalehteen, mutta esitietona esimerkiksi vuonna 2003 rekisteröidyistä koirista on 16,2 % käynyt vähintään kerran lint-kokeessa. Paras ”vuosikerta” on toistaiseksi 1998 josta jo 20 % on käynyt kokeessa vähintään kerran.

Ehdotat tilastollista otosta satunnaisesti valitusta koirajoukosta, joka olisi mielestäsi todellisempi arvio populaation korkeudesta. Pitänee varmasti paikkansa ja lähestyy 100 % varmuutta kun kaikki elossa olevat olisi mitattu. Se on tosiaan rahakysymys, mutta myös täysin tarpeeton toimenpide, koska saman lopputuloksen saa helposti käyttämällä koiraansa näyttelyssä, jossa koiran arviointiin perehtynyt ja tottunut henkilö tekee sen puolestamme. Samalla arvostelu tallentuu SKL:n tietokantaan ja palvelee sitä kautta paljon laajamittaisemmin harrastajakuntaa ja jalostusta jakamalla tietoa myös muista ulkomuoto-ominaisuuksista sekä koiran luonteesta.

Terveisin Jari Lehtonen

[Kytösavu]

"PM unohti ottaa kantaa myös siihen, kun ihmettelin onko tosiaan niin, että rotuunotettujen ylikorkeat jälkeläiset ovat paljon suurempi uhka, kuin FIN-rekisterissä esiintyvien sukujen monet todella vakavat sairaudet (ja ylikorkeudet)? "

En voi ymmärtää miksi tuntemattomista taustoista tulevat koirat olisivat jotenkin turvallisempia perinnöllisten sairauksien ja vikojen suhteen, kuin rekisterissä monia sukupolvia olleet. Se, että taustoista ei ole mitään tietoa, ei voi yksiselitteisesti tarkoittaa etteikö niitä olisi.







Pekka Salomäki